Selaat arkistoa kohteelle uskollisuus.

Ystävyys Jumalan kanssa

28.9.2017 Raamatusta

1 Mooseksen kirja 2:7, 22-25

Sitten Herra Jumala muovasi ihmisen maan tomusta ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen. Näin ihmisestä tuli elävä sielu. Ja Herra Jumala rakensi naisen siitä kylkiluusta, jonka oli ottanut miehestä, ja toi hänet miehen luo. Mies sanoi: ”Tämä on nyt luu minun luustani ja liha minun lihastani. Tätä on kutsuttava naiseksi, sillä miehestä hänet on otettu.” Siksi mies jättäköön isänsä ja äitinsä ja yhtyköön vaimoonsa, ja heistä tulee yksi liha. He olivat molemmat alasti, mies ja hänen vaimonsa, eivätkä he tunteneet häpeää.

Tarviiko Jumala ihmistä? Ei. Mutta hän tahtoi luoda hänet hallitsemaan maailmaa ja olemaan hänen yhteydessään, niin minä ajattelen. Aivan kuten hän loi miehen, hän loi myös naisen omaksi kuvakseen, hän on sijoittanut jotain itsestään ihmiseen ja koska hän on antanut meille kyvyn olla yhteydessä häneen, voimme oppia tuntemaan hänet. Huomaatko, kuinka ihana harmonia vallitsi alussa, ennen syntiinlankeemusta? Niin Jumala tarkoitti, jotta myös ihmissuhteet olisivat harmoniassa, samoin suhteemme häneen. Syntiinlankeemus toi mukanaan häpeän ja erotti luonnollisen yhteyden Jumalan ja ihmisen välillä. Ilman tuota yhteyttä Luojaan ihminen ei ole kokonainen, siksi emme löydä pysyvää rauhaa muuten kuin yhteydessä häneen.

1 Mooseksen kirja 12:1-4

Herra sanoi Abramille: ”Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan. Minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinua ja teen nimesi suureksi, ja sinä tulet olemaan siunauksena. Minä siunaan ne, jotka siunaavat sinua, ja kiroan ne, joka kiroaa sinua, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki maailman sukukunnat.” Abram lähti, niin kuin Herra oli hänelle puhunut, ja Loot meni hänen kanssaan. Abram oli Haaranista lähtiessään seitsemänkymmenenviiden vuoden ikäinen.

Miltä sinusta ja minusta mahtaisi tuntua, kun Jumala, josta ei ole aiemmin kuullutkaan, sanoisi, että lähde nyt pois kotoasi, vieläpä meille korkeassa iässä? Alkaisimmeko järkeillä, ettei tässä ole mitään järkeä! En minä voi lähteä ja keksisimme tekosyitä, ettei ajatus pääsisi voitolle mielessämme. Raamattu ei kerro, kutsuiko Jumala häntä useita kertoja kunnes Abram päätti lähteä. Luulen, ettei lähtö ollut helppo, koska noilla main perhekulttuuri on vahva. Miltä kuulostaisi, että Jumala jota Abram ei tuntenut entuudestaan, kutsuu häntä lähtemään pois ja kun hän kertoo lähtöaikeistaan perheelleen, millaisen leiman hän saisi tästä, jos hän todella päättäisi lähteä? Olen ymmärtänyt, että alue jossa Abramin perhe asui oli jossain mittakaavassa tunnettu epäjumalien palvonnastaan. Ehkä tämäkin seikka vaikeutti lähtöä, koska epäjumalat eivät puhu, nyt oli kyseessä aivan eritason Jumala. Ilmeisesti Jumalan kutsun täytyi olla voimakas, koska Abram totteli.

Jos katsomme yllä olevia jakeita tarkemmin, Jumalan kutsusta selviää, että hän tahtoo viedä Abramin ja Saarain pois heidän mukavuusvyöhykkeeltään, lupaa siunata hänen kauttaan Israelin tulevaa valtiota. Sen lisäksi Jumala lupaa, että hän tulee siunaamaan niitä, jotka siunaavat Abramia ja juutalaisia, mutta myös kiroaa ne, jotka kiroavat heitä. Tämän lisäksi Jumala siunaa kaikkia ihmisiä Abramin kautta! Huomaatko, kuinka voimakas lataus näissä muutamassa jakeessa on? Ikään kuin Jumala pistäisi kaiken arvovaltansa sanojensa taakse ja Abram päätti luottaa häneen.

1 Mooseksen kirja 12:8-9

Siellä Herra ilmestyi Abramille ja sanoi: ”Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan.” Niin Abram rakensi sinne alttarin Herralle, joka oli ilmestynyt hänelle. Sieltä hän siirtyi vuoristoon, joka on Beetelistä itään, ja pystytti telttansa niin, että Beetel oli länsipuolella ja Ai itäpuolella. Hän rakensi sinne alttarin Herralle ja huusi avuksi Herran nimeä.

Huomaamme, että Abramin ystävyys Jumalan kanssa ilmeni alttarien pystyttämisinä. Se kertoo paljon tämän uskonsankarin nöyryydestä. Hän tiedosti, ettei voinut muuta kuin etsiä Jumalaa, joka oli luvannut pitää huolta hänen perheestään ja siunata hänen kauttaan muita. Alttari kuvaa minulle antautumista, se kuvaa fyysistä kohdetta, jossa on luovuttanut oikeudesta hallita omaa elämää ja antaa kaikki elämän osa-alueet Jumalan käsiin.

Jokaisen Jumalan lapsen on eräänä päivänä täytynyt tehdä päätös olla kuuliainen Jumalan kutsulle ja antaa elämämme hänelle. Silloin meistä tuli vanhurskautettuja, toisin sanoen, Jeesuksen syyttömyys luettiin meidän eduksemme, ilman ansiota, puhtaasta armosta. Maksaako ystävyys Jumalan kanssa? Kyllä. Jos katsomme Abrahamin tarinaa, hänen täytyi luopua omista suunnitelmistaan ja antautua luottamussuhteeseen Jumalan kanssa. Sama laki on edelleen voimassa meidän kohdallamme. Meidänkin tulee olla valmiita tottelemaan silloinkin, kun se tuntuu kalliilta, koska Jumala tahtoo saada meidät näkemään ja kokemaan, että hän todella on uskollinen. Eikä uskollisuutta voi mitata muuta kuin testaamalla, eikö totta? Abraham ei voinut tietää varmuudella toteutuisiko Jumalan juhlalliset lupaukset käytännössä, mutta silti hän päätti totella. Se vaatii siis uskoa. Siksi häntä kutsutaankin uskon esikuvaksi.

Miksi sitten kannattaa antautua syvään ystävyyssuhteeseen Jumalan kanssa? Koska Raamattu todistaa jatkuvasti, kuinka hän on aina pitänyt lupauksensa! Profeetat ennustivat jo kauan ennen Jeesuksen syntymää hänen tulostaan ja kärsimyksestään ja niin todella tapahtui. Ystävyys Jumalan kanssa myös eheyttää meitä. Hän täyttää sellaiset tarpeemme, joita kukaan muu ei ikinä voi täyttää. Kun opettelemme antautumaan hänen edessään päivittäin, luovumme omasta lihallisesta halusta tehdä omin päin päätöksiä ja annamme hänen johtaa elämämme kaikkia osa-alueita, koemme hänen hyvyytensä.

Juuri tästä syystä on ihanaa tulla hänen läsnäoloonsa, sekä yksityisesti että seurakunnan keskellä, jolloin janoamme kokea sitä lisää. Maailma ei ikinä voi tarjota mitään vastaavaa, ja kun hyväksymme sen, alamme rakastumaan syvemmin häneen. Mitä siitä seuraa? Se, että alamme näkemään lähimmäisemme hänen silmillään, rakastamaan niitäkin, jotka eivät maailman mielestä sitä ansaitse. Alamme osoittamaan kaikille lähimmäisillemme Jumalan rakkautta, jota saamme jatkuvasti lisää kun jaamme sitä eteenpäin. Tuo rakkaus saa muurit murtumaan omassa elämässämme ja voimme olla vapauttamassa myös muita, joilla on särkynyt minäkuva (eikö meillä kaikilla ole?). Siksi haastan itseäni ja sinua antautumaan Abrahamin tavoin kokosydämisesti Jumalalle ja saamme tehdä historiaa maailman keskellä, joka on usein täynnä toivottomuutta. Ole siunattu Jeesuksen nimessä :D

Kärsivällisyydestä

20.11.2016 Raamatusta

Onko mulla sitä? Miks Herra kasvattaa kärsivällisyyttäni tavalla, josta lihani ei tykkää yhtään?

1 Mooseksen kirja 221-14

Näiden tapausten jälkeen Jumala koetteli Abrahamia ja sanoi hänelle: ”Abraham!” Hän vastasi: ”Tässä olen.” Jumala sanoi: ”Ota ainoa poikasi Iisak, jota rakastat, ja mene Moorian maahan ja uhraa hänet siellä polttouhriksi sillä vuorella, jonka minä sinulle sanon.” Abraham nousi varhain seuraavana aamuna, satuloi aasinsa ja otti mukaansa kaksi palvelijaa ja poikansa Iisakin. Pilkottuaan polttouhripuita hän lähti kulkemaan kohti paikkaa, jonka Jumala oli hänelle ilmoittanut. Kolmantena päivänä Abraham nosti katseensa ja näki sen paikan kaukaa. Silloin hän sanoi palvelijoilleen: ”Jääkää te tähän aasin kanssa. Minä ja poika menemme tuonne rukoilemaan ja palaamme sitten luoksenne.” Aabraham otti polttouhripuut ja pani ne poikansa Iisakin selkään. Itse hän otti käteensä tulen ja veitsen, ja he kulkivat yhdessä. Iisak sanoi isälleen Abrahamille: ”Isä!” Tämä vastasi: ”Tässä olen, poikani.” Iisak sanoi: ”Tässä on tuli ja halot, mutta missä on lammas polttouhriksi?” Abraham vastasi: ”Jumala kyllä katsoo itselleen lampaan polttouhriksi, poikani.” He kulkivat edelleen yhdessä ja tulivat paikkaan, josta Jumala oli Abrahamille puhunut. Abraham rakensi sinne alttarin, latoi halot sen päälle, sitoi poikansa Iisakin ja pani hänet alttarille halkojen päälle. Sitten Abraham ojensi kätensä ja tarttui veitseen teurastaakseen poikansa, mutta Herran enkeli huusi hänelle taivaasta: ”Abraham, Abraham!” Hän vastasi: ”Tässä olen.” Enkeli sanoi: ”Älä koske poikaan äläkä tee hänelle mitään, sillä nyt minä tiedän, että sinä pelkäät Jumalaa, koska et kieltänyt minulta ainoaa poikaasi.” Kun Abraham kohotti katseensa, hän näki takanaan pässin, joka oli takertunut sarvistaan pensaikkoon. Hän meni, otti pässin ja uhrasi sen polttouhriksi poikansa sijasta. Abraham pani sen paikan nimeksi ”Herra näkee”. Siksi vielä tänäkin päivänä sanotaan: ”Vuorella, jolla Herra ilmestyy.”

Tämä jaejakso puhuttelee kovasti. Abraham ja Iisak kokivat jotain sanoinkuvaamatonta yhdessä Moorian vuorella. Varmasti se jäi heidän mieleensä koko heidän loppuelämäkseen ja muistutti siitä, kuinka uskollinen Jumala on. Ja koska tapahtuma on säilynyt meille asti, sen on määrä opettaa meille jotain todella tärkeää. Mietin miltä Abrahamista tuntui, kun Jumala asetti hänen eteensä todella raskaan koettelemuksen sanoessaan, että hänen tulee uhrata ainoa ja erittäin rakas poikansa hänelle. Voi vain arvailla miltä sen tuntuu isän sydämellä. Dialogi on lyhyt, eikä Abraham alkanut väittelemään tai kieltäytynyt toteuttamasta Jumalan tahtoa. Mikä vielä enemmän kertoo hänen kuuliaisuudestaan Herralle, on se fakta, että hän lähti matkaan heti seuraavana aamuna.

Kolmen päivän ajan Abraham ehti varmasti miettiä hienoja hetkiä poikansa kanssa, sekä miten Jumala oli häntä kuljettanut. Kun Iisak kysyi missä uhrattava lammas oli, monen pinna olisi palanut ja purskahtanut itkuun. Mutta Abraham pysyi ilmeisen rauhallisena. Mietin sitäkin, kun he yhdessä Iisakin kanssa rakensivat alttarin ja hänen täytyi sitoa poikansa sen päälle, miten hän pystyi siihen? Kun hän oli valmis uhraamaan poikansa, hän pysähtyi, kun Jumalalle selvisi, että hän todella kunnioittaa häntä suuresti ja kaikki päättyi hienosti. Mutta mitä tämän jälkeen tapahtui?

1 Mooseksen kirja 22:15-19

Herran enkeli huusi uudelleen taivaasta Abrahamille: ”Näin sanoo Herra: Koska sinä teit tämän etkä säästänyt ainoaa poikaasi, minä vannon itseni kautta, että minä totisesti siunaan sinua ja teen sinun jälkeläisesi lukuisiksi kuin taivaan tähdet ja merenrannan hiekanjyvät, ja sinun jälkeläisesi valtaavat vihollistensa portit. Sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä, koska sinä kuuntelit minun ääntäni.”

Miten kaikki nämä jakeet liittyvät kärsivällisyyteen? Paljonkin. Jos Abraham ei olisi päättänyt olla sekä kuuliainen, että kärsivällinen, hän ei olisi voinut suorittaa tätä koetusta menestyksekkäästi. Mitä siitä seurasi? Jumalan valtava siunaus tuli hänen kauttaan kaikkien ihmisten osaksi! Mikä mieletön tulos! Mitä tämän pitäisi saada meissä aikaan? Tahtotilamme tulisi olla, että tahdon noudattaa Abrahamin esimerkkiä ja päättää totella Jumalan tahtoa silloinkin kun liha sanoo ”älä suostu siihen”. Olen vakuuttunut, että Iisak kertoi omille lapsilleen ja lapsenlapsilleen tästä tapauksesta ja muistutti heidän esi-isänsä uskollisuudesta ja kärsivällisyydestä Jumalan edessä.

Jaakob 1:2-4, 3:1-2

Veljeni pitäkää pelkkänä ilona, kun joudutte monenlaisiin koetuksiin. Tehän tiedätte, että teidän uskonne kestävyys koetuksissa saa aikaan kärsivällisyyttä. Kärsivällisyys tuottakoon täydellisen teon, jotta olisitte täydellisiä ja eheitä, ette millään tavoin vajaita.

Veljeni, älkööt monet teistä ryhtykö opettajiksi, sillä te tiedätte, että me saamme sitä kovemman tuomion. Me kaikki hairahdumme monin tavoin. Jos joku ei hairahdu puheissaan, hän on täydellinen mies ja kykenee hallitsemaan myös koko ruumiinsa.

Esikuva Abrahamista antaa meille kuvan ylemmistä jakeista. Ja meidän on hyvä muistaa, että kun Herra sallii meille koetuksen, hän valmistaa siitä aina pääsyn, hän itse antaa voiman kestää koetuksen. Koetuksen kautta me voimme todella kasvaa luottamussuhteessa häneen, se on koetuksen yksi tehtävä. Kun opimme, ettei itse koetus ole ongelmamme, vaan suhtautumalla oikein tilanteeseen voimme kasvaa uskossa vahvoiksi. Itsehillintä liittyy oleellisesti siis kärsivällisyydessä kasvamiseen.

Siitä pääsemme sopivasti kielen käyttöön. Pystymmekö hillitsemään kieltämme, miten puhumme? Meidän on todella opeteltava miettimään mitä puhumme. Saarnaajien on opeteltava erityisesti itsehillintää, etteivät he puhuisi sellaista, mikä on vastoin Jumalan sanaa, koska he eivät ole pelkästään vastuussa kuulijoilleen, vaan Kutsujalleen. Siksi tämän tiedon pitäisi saada meissä aikaan terveen Jumalan pelon, että mietimme mistä motiiveista tahdomme päästä puhumaan Jumalan seurakunnalle.

Toinen puoli on se, että minun mielestäni jokainen uskova on vastuussa omasta kielen käytöstään. Jos puhumme ihan mitä sattuu esimerkiksi työpaikalla, tarkoitan pahan puhumista selän takana ja työkaverini tietää, että olen uskossa, millainen kuva hänelle jää uskovista? Sinä ja minä olemme vastuussa siitä, miten olemme käyttäneet mahdollisuutemme suhteessa työkavereihimme. Joku heistä voisi tulla uskoon, jos opettelisimme elämään läpinäkyvästi, mutta aidosti Jumalan rakkaudessa, sanoisimme anteeksi kun siihen on aihetta, sekä olisimme rohkaisijoita ja iloisia. Silloin työkaverit voisivat kiinnostua siitä, mikä vaikuttaa tällaisen käytöksemme.

Yksi aamu heräsin aikaisin mennäkseni kuntosalille ja kun pääsin sinne huomasin ikävän viestin: Suihkuhuoneen ovessa oli lappu jossa kerrottiin, että vesi on poikki tänä aamuna 6-9 välillä, ja kun itse olin siinä klo 5, totesin, etten millään kerkeä treenaamaan ja pääsemään suihkuun, ennen kuin lähden töihin. Lähdin melkoisen tuohtuneena siitä autolle ja purin suuttumustani Jumalalle hetken aikaa. Sen jälkeen puhaltelin ja aloin miettimään vaihtoehtoja. Lopulta päädyin käymään pikaisesti kotona ja pakkaamaan tavarat autoon ja lähtemään kohti Viitasaarta. Kun työpäivä oli pulkassa olin erittäin kiitollinen Jumalalle, että oma suunnitelmani ei onnistunut! Herra oli siunannut työni ihmeellisellä tavalla ja annoin hänelle ylistyksen siitä.

Mitä kärsivällisyys todella parhaimmillaan on, miten se ilmenee avioliitossa? Luonnollisesti itselläni ei ole kokemusta aiheesta, mutta mitä olen keskustellut tuntemieni pastoreiden kanssa voin jotain sanoa. Yksi piirre kärsivällisyydessä on kutsumuksen ymmärtäminen ja hyväksyminen. Jos aviopuolisolla on Jumalan kutsu julistaa ilosanomaa, tarvitaan todella paljon joustoa toiselta osapuolelta, koska monessa tapauksessa se tarkoittaa sitä, että hän voi matkustaa jossain elämänvaiheessa, sanotaan pitkänkin aikaa, paljon. Mutta, toisaalta kun tällainen henkilö palaa kotiin saarnareissuiltaan, hänen puolisonsa tarvitsee myös omaa aikaa ja silloin toisen on aika olla joustava ja ymmärtää ja hyväksyy, että nyt minä osoitan rakkautta hoitamalla lapsia sen aikaa ja antaa toiselle tilaa hengittää.

Muistan elävästi vieläkin kun ystäväni joka aiemmin toimi pastorina kertoi, että kun hän seurusteli nykyisen vaimonsa kanssa, hän rehellisesti kertoi, että hänellä on kutsumus Jumalan valtakunnan työhön ja että se tulee vaatimaan uhrauksia hänen vaimoltaan. Hän ymmärsi ja hyväksyi tämän asian. Tämä aviopari on uskollisesti palvellut Herraa ja ymmärtääkseni avioliitto voi hyvin.

Nyt lähelläni ovat Pekka ja Neea Perho yhdessä lastensa kanssa. Olen saanut katsoa vierestä sitä, kuinka he tukevat toisiaan hienolla tavalla. Kun Pekka menee, Neea tukee häntä ja myös toisinpäin. Toisinaan he palvelevat yhdessä. Ei ole pitkä aika, kun Pekka ei päässyt nuorten iltaan siksi, että hänen täytyi jäädä hoitamaan lapsia kotiin, koska Neea oli töissä, eikä hän saanut lastenhoitajaa. Tiedän, että vaikka Pekkaa saattoi harmittaa olla kuulematta yhden parhaista opettajistamme, Markus Finnilän opetusta, hän osaa arvostaa hetkiä lastensa kanssa. Tästä näkee, kuinka meidän kaikkien täytyisi kasvaa vahvoiksi Hengen hedelmässä, jotta se ilmenee rakkautena, kärsivällisyytenä ja oikeana asenteena silloinkin, kun kaikki ei mee meidän toiveidemme mukaan.

Tahtoisin rohkaista sinua olemaan kärsivällinen lähimmäisillesi tulevaisuudessa, koska silloin heijastamme Jumalan rakkautta käytännössä. Se on päätös, jonka meistä jokainen voi tehdä ja vaikka välillä menetämmekin malttimme, voimme pyytää anteeksi ja kasvaa hiljakseen Hengen hedelmässä. Jumalan runsasta siunausta elämääsi :D

Nöyrä Kuningas

18.9.2016 Raamatusta

2.Korinttolaiskirje 8:9

Tehän tunnette meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armon: vaikka hän oli rikas, hän tuli teidän tähtenne köyhäksi, että te rikastuisitte hänen köyhyydestään.

Armo on jotain, mitä emme koskaan voi ansaita. Se on Jumalan ilmainen lahja. Jeesus on personoitunut armo. Jumalan matematiikka on aivan erilaista kuin meidän: Me laskemme, että rikkaus tulee rikkauden luo ja niin tämä maailma opettaa ihmisiä toimimaan. Jumalan valtakunnan periaatteet ovat monesti päinvastaisia: Hän lähetti Poikansa ihmiseksi, hän tuli todella köyhäksi sinun ja minun tähtemme, että hänen kuolemansa kautta meistä tulisi kuninkaallisia, siis äärettömän rikkaan Isän laillisia perillisiä! Yksikään kuningas maan päällä ei ole yhtä rikas kuin taivaan Jumala on. Hän on täysin suvereeni auktoriteetti ja nöyryytti itsensä ja tuli elämään ihmisten maailmaan rakkaudesta ihmistä kohtaan, jonka on luonut.

Filipilläiskirje 2:5-11

Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli. Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei katsonut saaliikseen olla Jumalan kaltainen vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon. Hän tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olemukseltaan sellaiseksi kuin ihminen. Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, aina ristinkuolemaan asti. Sen tähden Jumala onkin korottanut hänet korkealle ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että jokaisen polven on notkistuttava Jeesuksen nimeen, niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.

Huomaatko periaatteen tässä jaejaksossa? Siinä Paavali, Pyhän Hengen vaikutuksesta kehottaa omaksumaan Jeesuksen mielenlaadun: Hän tuli ihmiseksi, nöyrtyi täydellisesti Isän tahtoon. Hän riisuutui taivaan kunniasta ja tuli orjaksi, hän ei ollut mitään tullessaan maailmaan. Hän oppi elämään ihmisten tavoin, mutta tiedosti jalon tehtävänsä joka vääjäämättä lähestyi. Hän valmistautui sitä kohti ja oli aina kuuliainen kaikissa tilanteissa Isälleen. Hän rukoili jatkuvasti, kommunikoi, jotta tiesi täydellisesti Isän tahdon. Ja Isä mielistyi Poikansa nöyryyteen ja ilmaisi olevansa ylpeä hänestä.

Tuon kuuliaisuuden ansiosta sinulla ja minulla on yhteys tänään Jumalaan, yhteys jonka Aadam ja Eeva synnillään katkaisi, jota kutsutaan perisynniksi, joka vaikuttaa kaikkiin ihmisiin tässä maailmassa. Jeesus ennalleen asetti tuon yhteyden Luojan ja ihmisen välille. Uskomalla häneen tuo yhteys palautuu! Sen tähden, että Jeesus teki Jumalan tahdon täydellisesti, täytti lain, jota kukaan ihminen ei koskaan ollut pystynyt täyttämään. Jeesuksen kuuliaisuuden palkintona hän hallitsee nyt ja eräänä päivänä jokainen ihminen tunnustaa hänen valtasuuruutensa.

Tämä periaate kuuliaisuuden siunauksesta täytyisi saada meidät rakastumaan syvästi Jeesukseen ja omaksumaan hänen mielenlaatunsa ja vaikuttaa kaikkiin motiiveihimme, että tekisimme asiat rakkaudesta käsin, jonka Jumala lahjoittaa.

Ymmärrämmekö, että Jeesuksella oli joka päivä mahdollisuus kieltäytyä noudattamasta Jumalan tahtoa, kuten meilläkin on? Jos olemme rehellisiä, me olemme käyttäneet tuota valinnanvapautta väärin ja tehneet vastoin Jumalan tahtoa. Jeesus eli täydellisessä riippuvuussuhteessa Isänsä kanssa, jolloin hän ymmärsi kutsumuksensa vaeltaa päivittäin Jumalan läsnäolosta käsin. Mekin voimme valita vaeltaa tuossa ihanassa, vapauttavassa Jumalan läsnäolossa, jolloin synti ja kaikki lihan aikaansaannokset väistyvät.

Mitä siitä seuraa, jos me valitsemme elää Jumalan tahdossa ja hänen läsnäolostaan käsin? Menestys. Aivan oikein. Joka kerta kun valitset alistua Jumalan auktoriteetin alle, huomaat kuinka menestyt kaikessa mitä teet.

Sananlaskut 10:22

Herran siunaus rikkaaksi tekee, oma vaiva ei siihen mitään lisää.

Huomaatko, että meidän ei tarvitse enää ponnistella kuten tämän maailman ihmiset yrittäessään menestyä? Se on tämän jakeen pohjalta täysin turhaa! Jumala on jo siunannut meitä täydellisesti Jeesuksessa. Kaikki kätkeytyy häneen! Siihen ei tarvita muuta. Kun Herran mielisuosio kerran lepää jo sinun päälläsi Jeesuksen ansiosta, mitä voisit tarvita lisää?

Sananlaskut 10:24-27

Mitä jumalaton pelkää, se häntä kohtaa, mitä vanhurskaat kaipaavat, se heille annetaan. Myrskyn mentyä jumalatonta ei enää ole, mutta vanhurskaalla on iankaikkinen perustus. Kuin etikka hampaille ja savu silmille on laiska lähettäjilleen. Herran pelko elinpäiviä jatkaa, mutta jumalattomien vuodet hupenevat.

Näetkö selkeän eron jumalattoman ja Jumalan lapsen välillä näissä jakeissa? Jumalan antamalla viisaudessa Salomo on nämäkin kirjannut ylös. Sinun ei tarvitse siis pelätä tulevaisuutta, kun luotat Jumalan huolenpitoon: Kun nautit elämästä ja kiität Jumalaa siitä mitä sinulla jo on, Herra siunaa sinua. Herra on sinun aarteesi, et tarvitse mitään muuta! Jos kiinnität katseesi ajalliseen, kuten jumalaton, et saa sitä. Mutta jos opettelet olemaan tyytyväinen ja kiitollinen Jumalalle kaikesta mitä hän on sinulle jo antanut, etkä kiinnitä sydäntäsi siihen, vaan valitset olla alamainen hänelle, Herra voi antaa toivomasi asian sen jälkeen. Hän tahtoo olla sydämesi jakamattomalla valtaistuimella. Annatko hänelle sen sijan?

Rakenna elämäsi lujalle perustalle, Kristus-kalliolle, niin et koskaan horju! Huomaa, että kun laiska lähtee työhön, hän ei saa työtään koskaan valmiiksi. Työ jää kesken väistämättä sellaiselta ihmiseltä. Sen sijaan Jumalaa kunnioittavat ihmiset menestyvät, koska ovat sitoutuneita ja ahkeria. Mille me rakennamme elämämme?

Sananlaskut 10:31-32

Vanhurskaan suu kantaa viisauden hedelmää, mutta kavala kieli leikataan pois. Vanhurskaan huulet tietävät, mikä on Herralle mieleen, mutta jumalattomien suu on pelkkää kavaluutta.

Huomaa, että kun opettelet tutkimaan säännöllisesti Jumalan sanaa, ja puhut sitä elämäsi ja lähimmäistesi ylle, hyvä hedelmä on väistämätön seuraus. Sen sijaan, jos puhut negatiivisia asioita, valhetta ja vastaavia, puhut kuolemaa elämäsi ja lähimmäistesi elämään. Sana sanoo, että kielellä on vallassaan elämä ja kuolema. Kumpaa me puhumme? Kun Pyhä Henki opettaa ja muistuttaa meille Raamatun jakeista, huomaat kuinka elämäsi kantaa hyvää hedelmää, kaikessa mitä teet. Sen seurauksena opit tuntemaan Jumalan tahdon varmasti ja voit soveltaa Jumalan valtakunnan periaatteita konkreettisesti päivittäin.

Rukoilen, että tahdot alistua Jumalan tahtoon. Tahdot seurata Jeesusta kokosydämestäsi ja annat hänen johtaa elämäsi kaikkia osa-alueita. Silloin siunaus on elämäsi yllä päivittäin. Et tarvitse muuta, sinulla on kaikki kun opettelet luottamaan Jeesukseen, hän on sinun paras ystäväsi! Kun kunnioitat häntä, tahdot oppia tuntemaan hänen ajatuksensa ja toimintatapansa ja huomaat, että niitä imitoimalla elämäsi toimii aina paremmin! Jumalan runsasta siunausta elämääsi :)

Uskollisuudesta

21.8.2016 Raamatusta

Yhtenä aamuna tällainen aihe nousi sydämelleni, kun koin tarvetta kysyä Herralta, että mitä on kunnioitus? Miten se ilmenee? Hän vastasi: Katso Jeesukseen, miten hän toimi.

Johannes 5:19-23

Jeesus sanoi juutalaisille: “Totisesti, totisesti minä sanon teille: Poika ei voi tehdä mitään omasta aloitteestaan vaan ainoastaan sen, mitä näkee Isän tekevän. Mitä tahansa Isä tekee, sitä tekee samoin myös Poika. Isä rakastaa Poikaa ja näyttää hänelle kaiken, mitä itse tekee. Isä näyttää hänelle vielä suurempiakin tekoja, niin että te ihmettelette. Niin kuin Isä herättää kuolleet ja antaa elämän, niin myös Poika antaa elämän niille, joille hän tahtoo. Isä ei myöskään tuomitse ketään, vaan hän on antanut kaiken tuomiovallan Pojalle, että kaikki kunnioittaisivat Poikaa, niin kuin he kunnioittavat Isää. Se, joka ei kunnioita Poikaa, ei kunnioita Isää, joka on hänet lähettänyt.”

Tämä jaejakso liittyy edelliseen, jossa Jeesus paransi kolmekymmentä kahdeksan vuotta sairastaneen miehen sapattina. Jos Jeesus ei olisi valinnut kuuliaisuutta Isää kohtaan, eikä olisi tullut Jerusalemiin parantamaan sairasta miestä, juutalaiset eivät olisi vihanneet ja päättäneet tappaa häntä. Mutta se ei ollut hänelle vaihtoehto. Hän oli päättänyt olla täysin uskollinen Isälleen kaikessa. Hän ei ollut ihmisten tai juutalaisten hengellisten johtajien talutusnuorassa. Uskallan väittää, ettei Raamatusta löydy jaetta, jossa Jeesus olisi pyytänyt anteeksi juutalaisilta, kun hän paransi sairaita sapattina, koska hän oli täysin varma asemastaan Isän edessä, tietoinen kutsumuksensa hinnasta ja tahtoi tehdä täsmälleen, niin kuin Isä tahtoi. Emme edes ymmärrä, miten suuri loukkaus fariseuksille oli, että Jeesus teki itsestään Jumalan vertaisen (jae 18) kutsumalla Jumalaa Isäkseen. Ajattele, mitä nämä jakeet kertoivat juutalaisille, kun Jeesus puhui koko sen ajan, että Isä ja Poika ovat yhtä!

Voimme nähdä jaejaksossa, kuinka läheinen suhde Jeesuksella oli Isään. Hänellä ei olisi voinut olla sellaista, jos hän olisi päättänyt lipsua joistakin asioista, jonka Isä hänelle oli ilmoittanut. Se olisi pilannut koko Jumalan suunnitelman. Koko Jeesuksen palvelutyö perustui siis siihen, että hän oli jatkuvasti yhteydessä Isäänsä: hän vietti aikaa rukouksessa, kun opetuslapset vielä nukkuivat ja sai tietää, mitä Isä tahtoi hänen tekevän. Se ei varmasti ollut aina helppoa, mutta hän tiesi, että ainostaan hänen uskollisuutensa kautta, hän voisi täyttää Isän tahdon täydellisesti. Mikään muu ei riittänyt, koska ihmiset eivät voineet koskaan sovittaa omia syntejään ja pääsemään oikeaan asemaan Jumalan edessä.

Toisaalta, apostolit, jotka hän valitsi, näkivät koko ajan hänen toimintatapansa, joka osoitti selkeän suunnan heille, jotta Jumalan valtakunta voisi kasvaa myös sen jälkeen, kun Jeesus siirtyisi taivaaseen ja Pyhä Henki tulisi auttamaan jokaista Jumalan lasta. Varmasti apostolit opettivat alkuseurakunnalle, kuinka tärkeää oli täysi antautuminen Jumalalle ja kuuliaisuus kaikessa, mistä Herra puhuu seurakunnalleen. He olivat niitä, jotka imivät kaiken, mitä Jeesus opetti ja teki ja päättivät toimia samoin, jotta myös Jumalan seurakunta eri paikkakunnilla silloista maailmaa sitoutuisi ja juurtuisi Kristukseen ja hänen esimerkkiinsä.

Luukas 22:41-42

Hän vetäytyi heistä noin kiven heiton päähän, laskeutui polvilleen ja rukoili: “Isä, jos sinä tahdot, niin ota tämä malja minulta pois. Älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni vaan sinun.”

Jeesus ymmärsi, että hänet tehdään synniksi, meidän syntisten tähden ja hän menettäisi yhteytensä Isään koska hänessä ei ole syntiä ja hän vihaa sitä. Jos edes jollakin tavalla yritämme ymmärtää, mitä Jeesus joutui kokemaan jokaisen ihmisen tähden, se oli jotain todella järisyttävää. Poika, joka rakasti Isää, joka kunnioitti ja totteli aina Isänsä tahtoa, tiesi ja hyväksyi sen, että hänen suhteensa Isään katkeaisi joksikin aikaa, jokaisen ihmisen tähden.

Kerron vajavaisen esimerkin: Olet ollut naimisissa vaikka kolmekymmentä vuotta ja ihan yllättäen puolisosi kuolee. Miten käsittelet sen? Se, jota olet syvästi rakastanut, on poissa pysyvästi. Miten selviät siitä? Jotain samankaltaista Jeesus joutui kokemaan, koska rakasti sinua, minua ja koko maailmaa niin paljon! Hän, joka oli aina tarkalleen tehnyt Isänsä tahdon ja ollut jatkuvasti yhteydessä häneen, menettäisi yhteytensä joksikin aikaa. Sen täytyi tuntua todella pahalta. Mutta, koska hän ei ollut itsekäs, vaan nöyrä, hän päätti olla kuuliainen silloinkin, kun se tuntui ylivoimaisen tuskalliselta. Voit kiittää sydämesi pohjasta Jeesusta, että hän teki sen sinun tähtesi, ja sinä saat iloita yhteydestäsi Isään, ainoastaan hänen ansiostaan. Osaammeko arvostaa sitä tarpeeksi?

Jeesus kunnioitti syvästi Isää ja koska Isä rakastaa jokaista luotuaan, joita hän pitää täysin samanarvoisina ja rakkautensa kohteina, Jeesus rakasti ja kunnioitti ihmisiä. Hän vietti aikaa heidän kanssaan, kuunteli ja välitti parantumista kaikille, jotka sitä kaipasivat. Tämän rakkauden täyteisen palvelutyönsä tähden hän erosi dramaattisesti fariseuksista. Hän oli tullut orjaksi, jotta hän tavoittaisi synnin orjat ja vapauttaisi heidät pysyvään ja todelliseen vapauteen. Hänen rakkautensa oli ehdotonta, ansaitsematonta ja uhrautuvaa. Siksi Jeesus vetää tänäänkin ihmisiä pelastukseen sisälle ja tunnetaan koko maailmassa erityisestä kutsumuksestaan, armostaan ja viisaudestaan. Hän päätti palvella niitä, jotka eivät edes ymmärtäneet, että hän on myös Jumalan Poika, joka on tänään kuuliaisuutensa tähden Auktoriteetti, kuningasten Kuningas!

Miten meidän henkilökohtainen suhde Jeesukseen? Onko hän meille nimi Raamatussa, vai Herra ja ystävä? Jeesus ilmaisee itsensä niille, jotka ovat hänen ystäviään. Ystävä tunnetaan. Vietämmekö aikaa Jeesuksen kanssa ja olemmeko halukkaita tuntemaan hänet syvällisellä tavalla? Silloin meistä kasvaa hyviä ystäviä jotka tahtovat tehdä hänen tahtonsa emmekä vain anele, että ”tehdään niinkuin minä tahdon”. Nöyrtyminen kuuluu diiliin siis oleellisesti.

Jeesus ei ollut ylpeä vaan nöyrä, siksi syntiset rakastivat olla hänen lähellään. Hän ei ollut kova ja teeskentelijä, kuten fariseukset. Hän asetti itsensä vaaralle alttiiksi päästäessään ihmiset lähelle itseään, lopulta monet hylkäsivät hänet, suuret kansanjoukot eivät tahtoneet hyväksyä hänen kärsivän Messiaan tehtävänsä eikä hänen auktoriteettiaan, koska odottivat suurta poliittista Messiasta, joka vapauttaisi heidät Rooman vallan alta.

Lopuksi kysyn sekä itseltäni että sinulta rakas lukijani, että kun katsomme Jeesuksen palvelutyön vaikutuksia sen jälkeiseen aikaan, tahdommeko hyväksyä, että ilman hänen täydellistä antautumistaan Jumalan tahtoon, uskollisuuttaan vaikeinakin päivinä, joita oli todella monta, hän ei olisi onnistunut tehtävässään? Mitä jos me tänään antautuisimme ja sydämestämme rukoilisimme, että “Isä, opeta minua olemaan nöyrä, kuten Jeesus oli. Opeta minua luottamaan sinuun kaikkina elämäni päivinä, silloinkin, kun en ymmärrä tahtoasi. Auta minua tänään olemaan uskollinen sinulle, joka olet elämäni Herra.” Ole siunattu Jeesuksen nimessä :)

Uskollisuudesta Jumalalle

6.9.2015 Raamatusta

Seuraavat ajatukset nousivat Apostolien tekojen neljännen luvun pohjalta, joissa apostolit Johannes ja Pietari olivat syytettyinä kauniinportin edessä kerjäävän miehen parantamisen johdosta. Meillä on paljon opittavaa näiden Jumalan miesten ja alkuseurakunnan toimintatavoista, koska he eivät vähääkään välittäneet miten hengelliset johtajat yrittivät tukkia heidän suunsa puhumasta Jeesuksesta ja hänen ylösnousemuksestaan.

Apt. 4:13-14

Kun hallitusmiehet ja vanhimmat näkivät Pietarin ja Johanneksen rohkeuden ja havaitsivat heidän olevan koulua käymättömiä ja oppimattomia miehiä, he ihmettelivät. He tunsivat heidät niiksi, jotka olivat olleet Jeesuksen kanssa. Nähdessään myös parannetun miheen seisovan apostolien kanssa he eivät kyenneet sanomaan mitään vastaan. 

Neuvosto piti heitä idiootteina, pelastukseen kelpaamattomina kalastajina, koska eivät voineet noudattaa lakia. Silti heidän kauttaan oli tapahtunut ilmeinen ihme. Sitä he nyt ihmettelivät ja tahtoivat saada apostolien suut tukittua, jottei heidän mielestään harhaoppi leviäisi ja uhkailivat heitä. Tässä kohtaa ei kerrota apostolien joutuneen kokemaan ruoskimista, mutta myöhemmin näin tapahtui. Apostolit suhtautuivat kärsimykseen positiivisesti, he hyväksyivät sen osaksi tehtäväänsä. Ihmiset voivat pitää uskovia hihhuleina, jotka turvaavat Jumalaan, mutta kun Jumala alkaa käyttämään heitä rakkautensa, armonsa ja ihmeiden välittäjinä, ihmiset hiljenevät. Älä koskaan anna ihmisten määrittää sitä, kuka sinä todella olet. Anna Jumalan kertoa todellinen identiteettisi ja voit olla historiantekijä! Älä masennu kun sinua arvostellaan ja mollataan uskosi tähden, vaan kiitä Herraa, että saat olla hänen lapsensa, jota hän rakastaa ja käyttää. Pietari ja Johannes sanoivat neuvostolle, että ”päättäkää itse, onko Jumalan edessä oikein kuulla enemmin teitä kuin Jumalaa!” He sanoivat myös, etteivät voi olla vaiti siitä mitä he omin silmin ovat nähneet ja kuulleet. He eivät voineet olla tottelemattomia suhteessa Jeesuksen käskyyn kertoa ilosanomaa kaikille. Jeesus itse sanoi, että apostolit ovat hänen ylösnousemuksensa todistajat. He päättivät siis olla kuuliaisia Jumalalle riippumatta siitä, seurasiko siitä jotain rangaistusta.

Pyhä Henki on rohkaisija. Hän oli täyttänyt heidät rohkeudella, jotta he uskalsivat sanoa näin. Kun miettii, että kannattaako olla kuuliainen loppukädessä ihmisille vai Jumalalle, meidän täytyy ymmärtää, että valinta kertoo ketä palvomme. Emme voi palvoa sekä Jumalaa että ihmisiä, jos nämä kaksi ovat ristiriidassa toistensa kanssa. Uskovat ovat kutsutut tottelemaan Jumalaa, joka on ostanut heidät omikseen Jeesuksen kalliilla sovintoverellä. He eivät ole enää itsensä omat, vaan ovat Jumalan omaisuutta. Siksi Jumala palkitsee ne, jotka eivät tahdo mielellyttää ihmisiä vaan Jumalaa, ja käyttää heitä voimallisesti. Ne, jotka päättävät yrittää palvella molempia tai loppukädessä tottelevat ihmisiä, eivät ole antautuneet kokosydämisesti Jumalalle, jota Herramme niin syvästi kaipaa. Heidän elämänsä menee hukkaan siinä merkityksessä, että Jumala tahtoisi antaa niin paljon enemmän kuin kukaan muu voi tarjota. 

Olemmeko siis ihmisten vai Jumalan palvelijoita? Siitä on kysymys. Apostolit ja alkuseurakunta päättivät olla Jumalan palvelijoita sataprosenttisesti. Heidän antautumisensa ja uskollisuutensa tähden sinulla ja minulla on mahdollisuus kuulua Jumalan perheeseen. Jos he eivät olisi tahtoneet olla kuuliaisia, emme mekään olisi koskaan kuulleet Jeesuksesta. Valinnoillamme on siis rajujakin seurauksia, tehkäämme siis päätös olla kuuliaisia Jumalalle ja elää ilosanoma Jeesuksesta todeksi arjessamme ja osoittaa elämällämme että rakastamme Jumalaa kaikella mitä meillä on. Silloin saamme nähdä kuinka monet ihmiset löytävät toivon Jeesuksessa. 

Elämässämme tulee jatkuvasti eteen valintoja, joissa päätämme joko olla Jumalan tai ihmisten palvelijoita. Ei todellakaan ole väärin kuunnella ihmisiä ja heidän mielipiteitään ja olla kohteliaita, mutta meidän täytyy nostaa ylimmäksi auktoriteetiksemme Raamattu ja Jumalan tahto. Emme saa tehdä kompromisseja maailman arvojen kanssa, kuulostivat ne miten trendikkäiltä ja oikeutetuilta tahansa, sen kustannuksella, että olemme törmäyskurssilla Jumalamme kanssa. Jos tahdot reseptin menestyksekkääseen elämään (ei aina tarkoita taloudellisesti), päätä olla kuuliainen Jumalalle, kunnioittaa häntä enemmän kuin ketään muuta. Kun päätät kunnioittaa, arvostaa Jumalaa, kaikki muukin annetaan. 

Matteus 6:31-34

Älkää siis murehtiko sanoen: Mitä me syömme? tai mitä juomme? tai mitä puemme päällemme? Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää, että te tarvitsette kaikkea tätä. Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin teille annetaan lisäksi myös kaikki tämä. Älkää siis kantako huolta huomisesta, sillä huominen päivä pitää huolen itsestään. Kullekin päivälle riittää oma vaivansa. 

Nämä ovat Jeesuksen sanoja, ja hän on sitoutunut sanoihinsa. Tämä lupaus Jumalan huolenpidosta on siis voimassa jokaisen elämässä. Kun päätät priorisoida Jumalan tahdon korkeimmalle elämässäsi, opit luottamaan Herraan päivä päivältä enemmän, huomaat, kuinka ongelmat kutistuvat ja näet hänen huolenpitonsa kaikilla elämäsi osa-alueilla. Se vaatii nöyryyttä, ja jos olemme kovapäisiä (niinkuin itse olen), Herra kouluttaa meistä sellaisia, ellemme käännä hänelle selkää ja katkeroidu. Päätös on meidän. Luin pienen lehtijutun hetki sitten jossa vanhat avioparit antoivat tärkeitä neuvoja avioliiton kestämiseksi. Viimeinen kohta oli, että he murehtisivat vähemmän. Voimme varmasti allekirjoittaa tämän. Opetellaan siihen ystävät! Siunausta!