Selaat arkistoa kohteelle urheilu.

Urheilua TV:stä!

23.4.2018 Yleinen

Tänään (23.04.2018 maanantaina) tulee TV:stä sisäjalkapalloa:

Futsal: Miesten 1. loppuottelu
18:00 – 20:00 TV2
Futsalin miesten ensimmäinen loppuottelu KaDy – Leijona Futsal. Selostus Lauri Kottonen. Jyväskylä. HD

Huomenna tiistaina 24.04.2018 tulee telkkarista taas jonkin verran urheilua. Huomisen ei siis välttämättä täydy olla tylsä! :)

Jääkiekon alle 18-v. MM: FIN – CZE
13:30 – 15:55 TV2
Suomi – Tshekki. Tseljabinsk, Venäjä. Selostus Jari Haapala. HD

Koripalloliiga: Naisten 4. loppuottelu
18:00 – 20:00 TV2
Naisten korisliigan neljäs loppuottelu Pelikarhut – Catz. Selostus Antti-Jussi Sipilä. Kotka. Jos ottelua ei pelata, näytämme U18-jääkiekon MM-kilpailujen ottelun. HD

Jalkapallon Mestarien liiga: Liverpool – AS Roma
21:15 – 23:55 TV2
Välierä Liverpool – AS Roma. Liverpool, Iso-Britannia. Selostus Matti Härkönen. Ruotsinkielinen selostus Antti Koivukangas. HD

Jääkiekon Euro Hockey Tour: CZE – FIN Tänään 13.12. televisiosta!

13.12.2017 Yleinen

Eli tänään illalla kello 19:15 alkaa jääkiekko-ottelu telkkarista. Kyseessä on Euro Hockey Tour (Venäjän turnaus) ja vastakkain pelaavat Tshekki ja Suomi.
Peli pelataan Tshekin Prahassa.

Selostus Simo Leinonen. Ruotsinkielinen selostus Christoffer Herberts.

01.12.2017

1.12.2017 Yleinen

Se on sitten joulukuu jo! Katsoin heti herättyäni DVD:ltä ensimmäisen jakson The Joulukalenteria. The Joulukalenteri on jo ollut muutaman vuoden ajan tapanani katsoa, joulukuussa aina oikea jakso oikeana päivänä tietenkin. Heti perään vetäisin suklaajoulukalenterista ensimmäisen suklaan. Nami nami! The Joulukalenterihan tulee nyt taas telkkarista, tänään ensimmäinen jakso kello 18:50 Subilta. Jokaisen jakson pituus on muistaakseni jonkin verran päälle 10 minuuttia. Juulian joululevyä kuuntelin sitten jonkin aikaa, siinä on muutama aikas hieno kappale. Kiitos pikkuveljelle sen hankkimisesta minulle. Löytyyhän se nykyään Spotifystä, mutta on se hienoa omistaakin noin hieno levy.

Käytiin juuri äsken isoveljen kanssa Gigantista ostamassa Playstation VR. Olin oikeastaan valmis pettymään. Asentelemisessa meni jonkin aikaa ja sitten veli kokeili niitä vr-laseja ensin ja kyselin ihan malttamattomana, että miltä se näyttää? Saanko minäkin kokeilla? Veli ajatteli, että olen joku 10-vuotias. :) Minulla ei ollut mitään käsitystä, miltä virtuaalitodellisuus näyttäisi ja tuntuisi. Valitsimme Youtube VR:stä jonkin virtuaalivideon, jossa oli Paul McCartney. Ilman 3D-efektiä tosin. Katselin sitä ja ajattelin, että onpa erikoista, ihan kuin olisin videon sisällä itse! Itse asiassa tuli mieleen se, kun joskus näin hyvin realistisia selkounia. Mietin, että jos nyt olisi joku jyrkänne ja siitä pitäisi hypätä alas, niin en ehkä uskaltaisi! Vielä mielenkiintoisemmaksi meininki meni, kun kokeilin ”syvänmerensukellusta”. Kuva oli aika realistinen ja huutelin vaan, että ”mahtavaa, mahtavaa!”. Ajattelin, että tätä systeemiähän voisi soveltaa vaikka mihin hienoon. Esim. elokuva jossa itse olisi mukana, eli katsella ympärilleen ja näin, voisi tuntua tosi hienolta elämykseltä.

Sitten iskäkin tuli käymään ja hänkin kokeili uutta laitettamme ja taisi tykätä kovasti. Kysyin häneltä, ja hän vastasi, että ihan kiva. Virtuaalitodellisuus tuntuu jo nyt hienolta, vaikka se maailma on vielä lapsenkengissä. Ja tämähän on vasta halvin vaihtoehto, ehkä muut VR:t ovat vielä parempia! Minulla on laadukas pyörivä tuoli, jonka päällä on kiva istua virtuaalilasit päässään. Mutta ei siis ollut lopulta pettymys. Luulen, että tämä on hieno laite! Suosittelen ostamaan, jos on ylimääräistä rahaa! Vielä kun tosiaan tulisi paljon materiaalia, pelejä ja elokuvia. Haluan pyytää anteeksi äidiltä, joka ei halunnut, että ostamme PS VR:n. Tule joskus kokeilemaan niin huomaat, ettei se ole niin paha juttu!

Parin kuukauden aikana olen taas muuten vähän urheillut. Kerran viikossa olen käynyt pelaamassa sählyä ja se on ollut kivaa. Edellisestä kerrasta oli ollut joku puolitoista vuotta jo. Lenkkeillytkin olen melkein joka päivä, joten eiköhän kunto tässä pikkuhiljaa taas kohene.

Joulua odottelen innolla. Olen ostanut jo muutaman lahjan itselleni, ja suunnitelmissa oli ostaa vielä pikkuveljelle ja itselleni ainakin yksi kalliimpi lahja. En tiedä onnistuuko nyt, kun tähän PS VR:ään meni niin paljon mania. Esko Valtaojan Kohti ikusuutta vois olla yksi mihin rahat vielä hyvin riittäisivät. Itsenäisyyspäiväkin on ovella. Suunnittelin vähän, että syötäisiin pizzaa isoveljen ja äitin kanssa silloin. Ja katsottaisiin TV:stä linnan juhlia.

Ovatko lisäravinteet välttämättömiä urheilijoille?

2.9.2016 Yleinen

Yleistä

Moni ajattelee, että mikäli vain syö terveellisesti, niin lisäravinteille ei ole tarvetta. Se on tietenkin järkevä lähtökohta, että pyrkii syömään terveellisesti ja monipuolisesti, mutta aina se ei riitä. Sen vuoksi on hyvä täydentää ruokavaliota tietyillä ravintolisillä ja hivenaineilla, joista saattaisi muuten tulla pulaa. Toki se vitamiinipilleri yksinään ei riitä eli ei voi tuudittautua siihen, että syö huonosti ja luottaa siihen, että purkista saa kaiken tarvittavan.

Mikä lisäravinne?

Termiä käytetään joskus hieman harhaanjohtavasti, mutta yleisesti kaikki ravintolisät, vitamiinit, kivennäisaineet,levävalmisteet,probioottivalmisteet, kuituvalmisteet, yrtti- ja kasvisvalmisteet, ja hivenaineet ja muut ravintolisät kuuluvat lisäravinteiden piiriin. Lisäravinteet saattavat olla todella tehokkaita moneen vaivaan, koska joskus tietämättään saattaa ruokavaliosta puuttua joitakin tiettyjä vitamiineja tai muita tärkeitä aineita.

Urheiluravinteet

Urheiluravinteet ansaitsevat oman kategoriansa, koska ne ovat kaikista suosituimpia lisäravinteita. Tarjolla todella paljon erilaisia tuotteita erilaisiin käyttötarkoituksiin. Aivan aluksi onkin syytä pohtia sitä omaa käyttötarkoitusta ja tutustu hieman ihmisen fysiologiaan. Tokihan sen jo maalaisjärkikin sanoo, että mikäli juoksee pitkien matkojen juoksuja, niin silloin ei tietenkään kannatta syödä massanlisääjiä, kun taas monelle kehonrakentajalle ne ovat tuote numero uno.

Eli ensin oma tarve tulee miettiä ja tarkkaan harkita, että mistä voisi olla eniten hyötyä. Nykyään tarjolla on paljon tietoa ja monelle urheilulajille ominaiset lisäravinteet on listattuna erinäisiin tietokantoihin ja niistä on helposti tietoa saatavilla. Mikäli kokee, että ei oikein tiedä mistä aloittaa ja kuitenkin harrastaa urheilua enemmän tai vähemmän tosissaan, niin silloin voi myös kääntyä ammattilaisen puoleen. Mikäli käy kuntosalilla, niin voi vaikka varata ajan personal trainerille, jonka kanssa voi yhdessä miettiä sopivaa ruokavaliota, saliohjelmaa ja sopivia lisäravinteita. Toki on myös mahdollista varata aika ravintoterapeutille, jolla on takuulla enemmän tietoa ravitsemuksesta. On kuitenkin myös aina hyvä muistaa, että ihmiset ovat yksilöitä ja se mikä sopii jollekin ei sovi jollekin muulle.

Mistä niitä saa?

Tarjolla on monia paikkoja, joista voi hankkia lisäravinteita. Kannattaa kuitenkin nähdä hieman vaivaa asian suhteen, koska vaikka tuotteissa ei välttämättä ole valtavan suuria hintaeroja, niin silti parhaimillaan saattaa onnistua nappaamaan hyvän tarjouksen jä säästää rahaa. Esimerkiksi lisäravinne.fi on hyvä paikka aloittaa, koska siellä on monia liikkeitä listattuna ja samalla näkee helposti useiden kauppojen uusimmat tarjoukset. Varsinkin, kun ostaa useampia tuotteita, niin etuja kannattaa ehdottomasti hyödyntää, koska silloin saavuttaa suurimmat säästöt.

 

 

 

J. K. Rowling – Harry Potter ja kuoleman varjelukset (kirja luettu)

20.6.2016 Yleinen

Melkein kuukausi meni lukiessa tätä isoa kirjaa J. K. Rowling – Harry Potter ja kuoleman varjelukset. Oli ihan ok, iso osa tuntui kuitenkin pitkäveteiseltä. Se ilmestyi suomeksi vuonna 2008 ja taitaa jäädä viimeiseksi Harry Potter -kirjaksi. Jos kiinnostaa, niin sen voi ostaa esim. Adlibrisista:

http://www.adlibris.com/fi/kirja/harry-potter-ja-kuoleman-varjelukset-9789513170905

Viime aikoina olen seurannut urheilua enemmän kuin koskaan ennen. Olen pyrkinyt katsomaan kaikki EM-jalkapallo-ottelut (tänäänkin tulee TV:stä useampi ottelu). Vähän katsellut elokuvia ja pelannut pelejä.

Nyt ajattelin lukea Ready Player One:n. Taitaa olla kuudes kerta jo!

Hyvää kesää kaikille! Kirjoitellaan! :)

Urheilu ylikaupallista?

3.2.2016 Kolumni, Urheilu

Urheilu ja kaupallisuus kulkevat käsi kädessä.

Urheilu ja kaupallisuus kulkevat käsi kädessä.

(Kuva: Flickr/Mike Mozart)

Urheilu kaupallistui nopeasti Yhdysvalloissa ammattilaistumisen myötä ja ei ole ihme, että aikojen saatossa urheiluseurat ovat enemmänkin omistajien liiketoimintaa intohimon sijaan. Totta kai omistajat pitävät urheilusta, jota heidän omistamansa seura tekee, mutta suuret rahat ovat omistamisen suurin syy.

Toisen maailmansodan jälkeen urheilun ammatillisuus ja kaupallisuus levisivät Eurooppaan Iso-Britannian kautta ja tänä päivänä suurten palloilulajien ammattilaissarjoissa pelaajat ansaitsevat elantonsa ja peliasut muistuttavat mainosmäärien myötä tilkkutäkeiltä.
Yksilölajeista kaupallistuneimmat ovat tennis, golf sekä moottoriurheilu, jossa kilpailijat ja viimeksi mainitussa myös autot ovat hyvää mainostavaraa. Kilpailupaikoilla kyltit ovat täynnä yritysten tunnuksia ja pelaajat pelaavat paidoissa, joita koristavat tunnetun vaatevalmistajan logo.

Urheilun kaupallistuminen on välillä aiheuttanut suuria puheita mediassa ja internetin keskustelupalstoilla, monet eivät pidä Suomen Yleisradion lähettämistä urheilukilpailuista niissä näkyvien mainoslogojen vuoksi. Siis mitä? Urheilu on ollut kaupallista Suomessakin 70-luvulta saakka ja olympialaisissa on hyvin lievää tuotesijoittelua. Yleisradiolla ollaan tietoisia tästä, sehän mainitaan yhtiön eettisissä ohjeissakin.
Jotta urheiluseurat pysyisivät pystyssä ja tapahtumia voidaan järjestää, niin yritysten tarjoama taloudellinen tuki on tärkeää.

Yritysten markkinoinnin kannalta sponsorointi on hyödyllistä. He maksavat tietyn summan, jonka vastineena he saavat mainospaikan kentän laidalta tai urheilijan paidasta. Mitä arvokkaampi paikka, sen enemmän saa pulittaa.
Myös urheilijat toimivat hyvinä mainoskasvoina, hehän ovat esikuvia tuleville sukupolville. Menestyviä yksilöitä halutaan hyödyntää muun muassa mainoksissa, olipa kyseessä ruokamainos tai varustemainos.

Markkinointi ja kaupallisuus ovat arkea yhteiskunnassa, ei siitä pääse eroon. Sen negatiivisilta vaikutuksilta voi suojautua kriittisellä suhtautumisella ja onnistuessaan markkinointi hyödyntää sopimusten molempia osapuolia.

Ymmärrän, että urheilun kaupallisuudesta on tehty toisinaan iso haloo, mutta kokemusten saamiseksi siitä ei kannata nalkuttaa. Mehän maksamme mukavan korvauksen lippuluukulla, jonka vastineeksi saamme kuluttaa kaksi tuntia suosikkilajia seuraamalla. Urheilun seuraaminen paikanpäältä on aina ihmeellistä.

New year, new me! (taasko) ?

29.12.2015 Yleinen

Tai minun tapauksessani uusi vuosi, samat vanhat lupaukset.

Tiistai-iltaa! ?

Kohta saamme heittää toisen kalenterin paperinkeräykseen (toivottavasti muutkin tekevät niin hömhöm..) ja toisen naulaan. Avata uuden sivun, aloittaa puhtaalta pöydältä, antaa itsellemme ja toisille anteeksi, jättää unholaan edellisen vuoden toilailut, nollata vuosi 2015, mitä näitä nyt on.

Minulta onkin jo pariin otteeseen kyselty uuden vuoden lupauksia. Se on ollut joka vuodenvaihdon aikaan sama: ”Lopetan tupakoinnin, juon enemmän vettä, lenkkeilen useammin ja alan syömään pienempiä ruoka-annoksia tiheimmin ateriointivälein..” Silti vuoden lopussa huomaan olevani taas samassa jamassa kuin olin samaan aikaan edellisvuonnakin.

En voi estää itseäni ajattelemasta: ”Tulenko koskaan pitämään lupaustani vuoden loppuun asti?” Tai pidemmäksi asti. Koska olisi joskus mukavampi tehdä uusiakin lupauksia.

Tänään minun piti testata joululahjaksi saamaani kahvakuulaa, löysin itseni kuitenkin santsaamasta rasvaista buffetruokaa PizzaBuffassa ja katsomasta Kostoa käteni Geisha-karkkeja hamuten.

Onneksi tiedän, etten ole tässäkään asiassa yksin. Tammikuuthan ovat tunnetusti kuntosalien ja ryhmäliikuntatuntien kulta-aikaa, ainakin yrityksille. Silloin some räjähtää lounassalaattien kuvista, ja kuntosalissa peilin kautta otetuista treenikuvista. Meistä syntisimmät saattavat langeta jo treenitammikuun aikana joulusta jääneisiin suklaakonvehteihin.

Uuden vuoden lähestyminen saattaakin tuntua ikävästi puristavalta kengältä. ”Taas sitä pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni.. Jos nyt taas alottaisi terveellisen elämän.. ” Mitä hauskaa tuossa nyt on, saanko kysyä? Ehkä tammikuun juuri ja juuri jaksaakin huhkiessa totisena salilla hokien kutakuinkin tällaista mantraa: ”Sinun on pakko, et voi enää jatkaa sohvalla löhöilyä..”

Terveellisemmän elämän ei tarvitse olla tuollaista niuhottamista. Saatan itse välillä katsoa Youtubesta reggae dance-tutorialin (ja joskus tehdä sen jopa itse) ja sen jälkeen tömähtää sohvalle syömään sipsejä. Ja liikunta on oikeasti kivempaa ystävän kanssa, silloin on joku joka kannustaa ja on samassa tilanteessa itsekin.

Päätin kuitenkin, että tänä vuonna uudenlupaukseni on koruttomasti se, että kaikessa mitä teen, pidän hauskaa sitä tekiessäni. Enkä tuomitse ketään, joka päättää luvata lopettaa juomisen, tupakoinnin tai herkkujen syönnin. Tulen luultavasti itsekin yrittämään joitain noista. Mutta en lupaa. Yritän, ja pidän hauskaa koitoksen lomassa.

Oikein hauskaa uutta vuotta 2016 lukijat & muuten vain Ilkikuristen valtakuntaan eksyneet ?!

Koitan päivitellä blogia ahkerammin ensi vuonna. Ja ei, tämä ei ollut kuitenkaan lupaus ?

 

Tim

”My life is all a dream, and my real life starts when I go to sleep.”

16.8.2015 Masennus, Yleinen

Moi! Olen vajaa 25-vuotiasmies. Olen kärsinyt masennuksesta jo pian kolme vuotta. Päätin alkaa kirjoittaa blogia, koska haluan kertoa mitä päässäni liikkuu. Kaveripiirini on suuri ja rakastan ystäviäni ja vanhempiani, mutta en haluaisi huolestuttaa heitä tai kuulla tämänkaltaista tekstiä: ”Sullahan on kaikki hyvin, oot hyvännäkönen ja opiskelet blaaablaa”. Sitä luulisi kun kesä alkaisi niin alkaisi myös muuttua iloisemmaksi. Ehkä ulkopäin se näyttää siltä, mutta sisällä tuntuu niin tyhjältä. En saa mistään, en mistään mitään tyydytystä. On naisia paljon ja muutama on äitynyt vakavaksikin jolloin aina satutan ihmistä kenestä välitän ja rehellisesti sanottuna en tiedä miksi. Onko se jokin itsesuojelukeino saada nainen tajuamaan, että olen hirviö. Jollain tavalla jopa tietoisesti. En tiedä miksi. Lääkkeitä söin vielä vuosi takaperin asti, mutta sitten tuntui paremmalta ja päätin, että lopetan ne paitsi välillä unilääkkeet ja ahdistuslääkkeet. Aluksi se vaikutti hyvältä idealta, mutta nyt taas tuntuu, että seinät kaatuvat päälle ja kaikki on niin merkityksetöntä. En taida jaksanko mennä huomenna kouluun. Haluaisin vain nukkua. Kun herään, haluaisin nukkua enemmän ja enemmän. En saa itsestäni irti. Nuo unilääkkeet ja ahdistuslääkkeetkin ovat alkaneet muuttua immuuneiksi.

Kaikki alkoi kaksi vuotta sitten kun muutin ulkomaille opiskelemaan pariksi kuukaudeksi. Elämä oli siellä hienoa urheilijan elämää (olen SM-tason urheilija). Sai treenata ja elää sitä elämää mistä tykkäsi. Pisti talvella itsensä huippukuntoon ja tapasi paljon hyviä uusia ystäviä. Joista tuli myös elinikäisä ihmisiä. Kotiinpaluu Suomeen oli raskas; pitkät työpäivät jotka venähtivät joskus 12 tuntisiksi ja siihen urheiluharjoitukset päälle. Oli kyselyitä, jostain pohjoisesta saakka, mutta se sitten kaatui.  Kaikilla meillä urheilijoilla on unelma, kuten minullakin. Saan tehdä, jotain mistä tykkään ja pärjään sillä. Se tuntui kaatuvan. Tiedän, en aina ole ollut sieltä lahjammaimmasta päästä, mutta olen uskonut, että jossain joskus voisin pelata ja tienata sillä rahaa. Se olisi sitä elämää mitä haluaisin elää. En halua istuskella toimistossa tai kaupan tiskillä. Kaikki alkoivat vaan mennä päin persettä ja pelissä flippasin. Peli oli kaukaa kotoani, aloin hyperventiloimaan ja halusin vaan kävellä, kävellä ja kävellä. Ilman päämäärää, vain kävellä ja itkeä enkä oikein edes tiennyt miksi. En tiedä mitä silloin olisin tehnyt ellei vanhempani olisivat tulleet ja ajanetaan autolla perille. Heti kotoamme ja hetken itkun ja lepäämisen jälkeen he olivat ottaneet yhteyttä paikalliseen sairaalaan. Siinä sitten hyviä psykiatreja katsellessani ja äitini kontaktien kautta löysin mukavan psykiatrin, jonka luona olen käynyt jo monasti ja menen taas viikon kuluttua juttelemaan. Toivoisin että siitä olisi hyötyä mutta tuskin ei ole.

Paikassa missä asun, jutut liikkuu niin kovaa ja lähes kaikki tietävät ja ovat kuulleet menneisyydestäni. Paljon naisia ja sydäntenmurskaamisa. Toisaalta en niistä välitäkkään, mutta kun kaikki näkevät niin osoittavat ja sanovat ”Onko tuo se kusipää”. Sekin on rankkaa olla kaikille vain jonkinlainen kusipäinen objekti. Niin kuin tuolla ylhäällä jo sanoin niin ystäväni ja perheeni on minulle kaikki kaikessa, he eivät ikinä tuomitse ja se on ihanaa. Rakastan mun ystäviä ja perhettä yli kaiken. Kaiken muun koitan vaan työtnää pois vaikka välitän. En halua, että he ovat tällaisen henkilön kanssa. En minäkään heidän kanssaan naura mutta mieleni saa vähän kuitenkin rauhoittua. Ja en ole niin ”mulkku”, että tekisin itselleni jotain, koska on kuitenkin ihmisiäkin jotka todella välittää. Tuntuu vaan, että elämälläni ei ole suuntaa enkä tiedä mitä teen. Paras tapa olisi vain kivuttomasti päättää tämä tähän. Pointti on siis se, että kaikista mieluitein vain nukkuisin, en mitään muuta. Viikonloppusin kun pääsee ulos poikien kanssa juomaan, se antaa hetkellisen hyvän olon ”olla joku muu”. Vuosi sitten toivoin, että se olisi jo poistumaisillaan mutta ei. En tiedä mitä teen. Ystäväni eivät ymmärrä. Toivottavasti psykiatrista olisi taas apua.

Esittelyä minusta

26.7.2015 Yleinen

Olen pitkään ajatellut alkaa kirjoittamaan ajatuksiani ja nyt vihdoin sain hommattua oman sivun mihin ne ajatukseni kirjoittaa….

Aluksi täytyy tietysti kertoa että kuka olen, no se onkin kysymys olen tälläinen maahiaisen tyylinen nainen jolla on ikääkin jo ehtinyt ihan mukavasti mittariin kertyä joka rakastaa kaikkea kaunista. Kauneutta voi löytää aivan mistä vain lehti maassa, kaunis kukkanen juuri puhjenneena etc… Tykkään myös musiikista se on minulle terapiaa laulan ja soitan muutamia soittimia itse… Minulla on myös kouluikäinen lapsi jonka kanssa tulee askarreltua, seikkailtua, naurettua sekä rakastettua ja paljon. Se on jännä miten noinkin ”pieni” lapsi pystyy joka päivä minullekkin jotain uutta opetettua. Muuten olemmekin varmaan outo perhe koska asumme kahden lapseni kanssa toki nyt pölypallot hieman meitä ilahduttaa kun unohdamme imuroida… Tykkäämme lapseni kanssa tehdä kirppareilta kivoja löytäjä ja tykkäämme leipoa ja kokeilla kaikkea uutta voi olla että niistäkin tänne blogiini-jotain laitan kuitenkin tarkoitus on purkaa omia ajatuksia koska kun on yksinhuoltaja kirjaimellisesti niin voin sanoa että välillä ku taas 6kk mennyt ja 24/7 on ollut äiti tulee kaiken maailman ajatuksia päähän onneksi olen tähän keksinyt loistavan idean eli lähden kuntosalille kun tuntuu että liikaa kiristää mutterit päätä ja ärrä päät huutelevat suusta niin sitten jaksaa kun tunnin käy säkkiä hakkaamassa taas hymyilläkkin…. :)

En ole siis koskaan pitänyt blogia, ajatuksistani kuin päiväkirjaa mutta nyt aion ja toivoisin että jätät minulle jotain viestiä jos satut sivuni lukemaan, otan myös positiivisella mielellä kaikkia neuvoja vastaan mitä tämä pitää kun tähän sitoutuu… Tahdon ainakin kertoa elämästä rehellisesti ja omalla huumorillani ja jos jollain on vaikeaa toivon että kirjoittamiseni piristää hänen päivää… Tässä esittelyjä kohta kirjoitan ensimmäisen ajatukseni jota kuukausia päässäni miettinyt mutta se pitää saada sieltä ulos :D

 

 

Ahdistusta ilmassa

24.6.2015 Yleinen

Melko tarkkaan kohta puoli vuotta sitten (rv13) olin kuntosalilla ja sain sillä verenvuodon. Tuo oli onneksi sitten harmitonta, mutta edelleen kun menen kuntosalille muistan sen hetken ja ahdistun siitä vietävästi. Se tunne, kun tajusin että nyt tapahtuu jotain pelottavaa ja painun vessaan. Se tunne miten itku kurkussa vapisevin askelin raahaudun pois salilta. Nuo tapahtumat palaa mieleen tänäkin päivänä, viimeksi tänään. En uskalla oikein kunnolla treenata, vaikka tiedän ettei moista voi tapahtua, enhän ole edes raskaana. Tänään päätin, että yritän käydä kuntosalilla nyt niin paljon vaan kun pystyn ja ehdin, ja kun hoidot alkaa niin sitten mennään oman fiiliksen mukaan. Ja jos joku kaunis päivä raskaudun, niin joudun varmaan pitämään itseni poissa salilta. Sitten harrastetaan ihan vaan kävelyä. :)

Laskettuaika lähenee uhkaavasti. Alkuviikosta oltiin ostoksilla ja miten onnistuinkin bongaamaan sieltä ne kaikki raskaana olevat. Olisin voinut lähteä kotiin samantien, mutta päätin etten anna periksi. Parin päivän päästä koittaa tämän kesän odotetuin hetki (sen piti olla kyllä jotain muuta mutta…) lennämme sinivalkoisin siivin Italian auringon alle. Aion ottaa tuosta reissusta kaiken irti ja olen antanut itselleni luvan ostaa jotain pientä tulevalle vauvalle. Jospa se saataisiin sitten pian käyttöön. ;) Blogiin voi tulla vähän pidempi tauko, sillä Italiasta kotiutumisen jälkeen lähdemme todennäköisesti kohti pohjoista, sukuloimaan ja sitten eräjormailemaan mökille Lappiin. Siellä jos missä sielu lepää. Mutta toivottelen kaikille lukijoilleni ihanaa kesää! (kyllä se aurinko vielä paistaa..)