Selaat arkistoa kohteelle unet.

Quake Champions

20.3.2018 Yleinen

Pohdin pitkään, mistä aiheesta kirjoittaisin. Päädyin sitten erääseen videopeliin (ja asian vierestä kirjoittamiseen), jota olen viime aikoina vähän pelaillut (yhteensä vasta pari tuntia), koska aina pitää kirjoittaa asioista, joista on itse kiinnostunut! Toivottavasti siis edes joku lukijoista on kiinnostunut peleistä! :)

Peli on vain tietokoneille saatavissa oleva Quake Champions, ja kyseessä ei ole oikeastaan varsinainen peli, vaan ns. Early Access -versio. Toisin sanoen peli ei ole vielä valmis. Lisäksi peli ei ole kovin suosittu, katselin netistä joitakin arvosteluja ja kaikki niistä olivat negatiivisia!

Ensimmäisen kerran pelasin Quake-moninpeliä koulussa yläasteella, koska ATK-luokassa monella tietokoneella oli se peli. Kyseessä oli siis joku pelin ensimmäisistä versioista, luullakseni Quake II. Muistan, että koulukaverit eivät tykänneet pelitavastani. Ilmeisesti ”kämppäsin” liikaa. Se tarkoittaa sitä, että odottelin piilossa paikallani ja ammuskelin sieltä muita pelaajia. On se kumma, että peleissä ei saa käyttää kaikkia ”säännönmukaisia” keinoja! Myöhemmin olenkin käyttänyt kämppäystaktiikkaa muissa peleissä (eikä kukaan ole valittanut).

On olemassa Quake-pelejä joissa on vain moninpeli, mutta yksinpelejäkin sarjasta löytyy. Ensimmäinen Quake-sarjan peli oli Quake vuodelta 1996. Tähän peliin tehtiin jopa 8 spin-offia, lisäystä ja laajennusta. Sitten tuli Quake II vuonna 1997. Tähänkin tuli paljon lisäyksiä, mm. Nintendo 64 -versio. Quake III Arena ilmestyi 1999 ja siihen tuli muutama lisäys. 2005 Ilmestyi Quake 4, 2007 Enemy Territory: Quake Wars, 2010 Quake Live ja nyt tänä vuonna 2017 siis Quake Champions (pelin kehitys on aloitettu vuonna 2013). Edellinen pelkkä moninpeli on siis Quake Live, joka oli vielä hyvin suosittu. Quake Livessä grafiikka oli vielä kulmikkaampaa, mutta uudessa Quakessa paljon viimeistellympää.

Quake Champions on hyvin perinteinen FPS-verkkoammuskelupeli. FPS-peli (First-person shooter) tarkoittaa peliä, jossa kuvakulma on pelattavan hahmon silmistä, ja yleensä ruudussa näkyy alhaalla suunnilleen keskellä käytössä oleva ase. Aika lailla samanlainen siis kuin vanhatkin Quake-moninpelit. Korkeintaan kahdeksan ihmistä ammuskelee muutamilla erilaisilla aseilla toisiaan kunnes 10 minuuttia täyttyy. Paha vain, että osalla aseista ei tee juuri mitään. Itselläni on usein ollut se ongelma, että tulitan ties kuinka kauan vastustajaa ja sitten tämä ampuu minua kerran ja saa yhden tapon. Nyt olen tajunnut, että jostain pitää etsiä kunnollinen ase ja lähteä sitten räiskimään. Kenttiä on tällä hetkellä kaksi, mutta tulevassa kokoversiossa on useampikin.

Aiemmin pelasin paljon hyvin samanlaista peliä nimeltä Counter-Strike: Global Offensive. Se on periaatteessa paljon monimutkaisempi peli, mutta siinäkin on Deathmatch-moodi, joka on aika lailla samanlainen kuin Quake Champions. CS:GO sisältää mm. pommi-moodin, jossa terroristit yrittävät räjäyttää pommin ja ”antiterroristit” estää sen asettaminen tai purkaa sen. Suomessa näitä eri puolia sanotaan leikkisästi ”Teroiksi” ja ”Anteroiksi”. Counter-Strikestä löytyy myös sellainen pelimuoto, jossa yritetään pelastaa panttivankeja. Näitä monimutkaisempia muotoja en ole pelannut kuin hyvin vähän. Minulla oli tapana kuunnella musiikkia samalla, kun pelasin, joten jotkut biisit tuovat mieleeni tämän pelin. Siirryin tähän uuteen peliin kai sen takia, että en enää kehittynyt CS:ssä ja se alkoi jotenkin kyllästyttää. Saattaa olla, että palaan siihen kuitenkin taas joskus, onhan se parhaita ostoksiani, jotka olen tehnyt kuudella eurolla! Kovasti odotan myös sen uutta versiota, jota olen odotellut pitkään, koska peli on jo vuodelta 2012. Counter-Strike: Global Offensiven turnauksia on näytetty ihan meillä Suomessakin joskus iltaisin Ylen kanavilla. Arvatkaa vain kuinka innoissani olen niitä katsellut! :)

Ensimmäisen kosketukseni FPS-peleihin sain tietokoneella vuonna 1992 ilmestyneen Wolfenstein 3D pelin parissa, jota voisikin sanoa ehkä ensimmäiseksi lajityypin peliksi. Siinä ei ollut tosin moninpeliä. Moninpeli tällaisiin peleihin tuli tietääkseni vasta vähän myöhemmin Doomin myötä.

Itse pelasin tällaista moninpeliä vasta Nintendo 64:llä vuonna 1997, mutta N64:llä ei ollut verkkomoninpelimahdollisuutta, joten sitä pelattiin jaetulla näytöllä. Pelin nimi oli Goldeneye 007. Sitten tuli samalle konsolille vielä paremman moninpelin sisältävä Perfect Dark (ilmestynyt 2000), jota pelattiin veljien kanssa tosi paljon. Se oli parhaita pelejä siihen aikaan. Sen jälkeen oli tosiaan pitkä tauko, arviolta joku 13 vuotta, kun pelasin taas tämäntyylistä moninpeliä, eli CS:ää. Pelikonsoleilla FPS-pelien pelaaminen on vaikeampaa kuin tietokoneella, koska näppäimistö+hiiri on paljon parempi ohjain kuin varsinainen ”peliohjain”. Esim. autopeleihin sopii kuitenkin peliohjain paljon paremmin tietokoneellakin.

Mutta tässä artikkelissa halusin keskittyä Quake Championsiin. Kerronpa vaikka pelin huonoista puolista. Peli on väkivaltainen ja ehkä jopa ahdistava. En tiedä onko sellaista peliä järkeä pelata, mutta jotenkin viihdyn pelin parissa. Jopa vaikka en ole kovin taitava pelaaja. Tykkäänkin peleistä, joita voi pelata ihan omalla tavallaan, eikä tarvitse olla mikään paras. Tärkeintä on, että nauttii pelistä! Voitto on toisarvoista. Luulen, että tulen pelissä paremmaksi, koska olen vielä aloittelija.

Peliä pelataan siis näppäimistöllä ja hiirellä. W-kirjaimella pääsee eteenpäin, s:llä taaksepäin, a:lla vasemmalle ja d:llä oikealle. Ctrl-nappulasta pelaaja kyykistyy ja välilyönnistä se hyppää. Hiirellä siirretään tähtäintä ja vaihdetaan suuntaa. Vasemmalla painikkeella ammutaan, oikealla voi zoomata tähtäimellä. Hiiren rullalla vaihdetaan asetta. Aika lailla siis sama ohjaustapa kuin kaikissa FPS-peleissä. Pelissä pitää osata liikkua todella nopeasti, etenkin hiirellä, että osuu vastustajaan. Ampuakin saa melkein koko ajan.

Pelissä pelataan eri hahmoilla, joita kutsutaan ”Championeiksi”, ja jokaisella on omat erikoisominaisuutensa. Valittavia hahmoja on useita, mutta ilmaisessa versiossa voi pelata vain yhdellä niistä, ”Rangerilla” (sanotaan myös ”Quakeguy”:ksi). Tällä hahmolla voi teleportata pienen matkan päähän heittämällä ”Dire Orb -pallo” pisteeseen, johon halua siirtyä. Muut pelihahmot ovat jo tällä hetkellä ostettavissa. Hahmolla ”Nyx” voi muuttua näkymättömäksi, ”Anarki” voi liikkua leijulaudalla, ”Sorlag” osaa sylkeä happoa ja ”Visor” voi nähdä seinien läpi. Muita hahmoja ovat ”B.J. Blazkowicz”, ”Clutch”, ”Doom Slayer”, ”Galena”, ”Scalebearerm” ja ”Slash”. Mielestäni hahmokohtaiset lisäominaisuudet ovat hyvä mauste peliin. Tietääkseni ne voidaan kuitenkin halutessa jättää pelistä kokonaan pois.

Erilaisia aseita pelissä on yhdeksän. Heti pelin alussa voi käyttää aseita ”Machine Gun”, ”Shotgun” ja ”Nailgun”, jotka kaikki ovat melko tehottomia, joten niillä pitää ampua vastustajaa kauan, että saa tapon. Kentille on sijoitettu eri paikkoihin parempia aseita, jotka ovat ”Heavy Machine Gun”, ”Lightning Gun”, ”Rocket Launcher”, ”Railgun”, ”Super Nailgun”, ”Super Shotgun”.

Erilaisia pelialueita on kahdeksan. Ne ovat ”Blood Covenant”, ”Blood Run”, ”Burial Chamber”, ”Church of Azathoth”, ”Corrupted Keep”, ”Lockbox”, ”Ruins of Sarnath” ja ”Tempest Shrine”. Itselläni on siis kokemusta vain kahdesta kentästä, koska en ole ostanut peliä. Alueet ovat muuten melko yksinkertaisia, mutta ainakin joissakin voi pudota jonnekin tyhjyyteen ja menettää näin yhden ”tappopisteen”, niistä löytyy teleportteja ja pieniä alustoja jotka saavat hahmon pomppaamaan korkealle.

Eri pelityylejä on neljä: ”Free-for-all”, ”Sacrifice”, ”Duel” ja ”Team Deathmatch”. Näistä olen itse pelannut vain ensimmäistä.

Tiedän yhden lapsuudenkaverini pelaavan paljon Quakea. Kerran näin jopa unta, jossa kysyin häneltä, pelaako hän myös uutta Quake Championsia. Hän vastasi, että pelaa sitä joukkueessa nimeltä ”4 valokettua”. Itse asiassa kuulin nimen väärin ja tajusin herättyäni, että hän oli tarkoittanut ”4 valkattua”. Yritin sitten herättyäni hakea pelin hakutoiminnolla, löytyykö sen nimistä joukkuetta, mutta eipä löytynyt. Pelissä tosiaan on myös joukkuekilpailu-moodi, mutta sitä en ole halunnut pelata, ettei kanssapelaajien tarvitse tuskastua tällaisen aloittelijan huonoudesta.

Jos haluat pelata jotain nopeatempoista ja kivaa ammuskelupeliä, niin suosittelen ostamaan juuri Quake Championsin! Steam-palvelusta sen voi ostaa 30 eurolla, ainakin sitten kun se virallisesti ilmestyy ja tämä tapahtuu varmaankin vielä tänä vuonna. Itse tosiaan latasin keskeneräisen version ilmaiseksi, joten voi olla, että sen saa yhä ilmaiseksi netistä. Tällöin käsittääkseni tämä linkki voi olla sinulle hyödyksi: https://download.cdp.bethesda.net/QuakeChampions_Setup.exe. Muistakaa kuitenkin, että ihan kaikki eivät, kuten aiemmin kirjoitin, taida pitää pelistä. Ja se, että vaikka siltä vaikuttaa, tämä ei ole mainos! :)

————————————–

Tämä kirjoitus on siis kirjoitettu vuoden 2017 marraskuussa ja oli tarkoitettu julkaistavaksi eräässä toisessa blogissa, mutta kun ei julkaistu, niin päätin viimein julkaista sen täällä. Quake Championsia en ole juurikaan enää pelannut, mutta sitä Quake Liveä olen alkanut vähän kokeilla. Tulevaisuudessa on tarkoitus palata Championsiin.

28.02.2018

28.2.2018 Yleinen

Veljen syntymäpäivä tänään. Onnitteluni hänelle! :) Hänen ja äitimme kanssa kävimme juuri ulkona syömässä. En muista koska olen syönyt viimeksi niin paljon!

Tein viime yönä unessani merkittävän keksinnön. Usein näen unissani paljon ihmisiä (tuli tässä myöhemmin mieleen: onko ne edes ihmisiä? =) ) ja nyt tajusin, että heille voi jutella. Etenkin naispuolisille! Ei tarvi muuta kuin mennä sanomaan, että tule mun mukaan ja hehän tulevat! Asiaa auttaa se seikka, että tiedän näkeväni unta! Ja kaiken kukkuraksi he tuntuvat aina pitävän minusta. Tai no, olen kyllä tehnyt niin ennenkin, mutta nyt vasta tajusin, että sehän on mainio juttu ja että pitää jatkossakin tehdä niin. Hyvä vastapaino niille ilkeille ihmisille, joita unissani usein näen. Positiivisuus on aina positiivisuutta.

Tänään on vielä tarkoitus katsoa Pasila-DVD:itä ja lukea kirjaa, jonka aloitin eilen illalla. Kirjan on kirjoittanut Donna Tartt ja sen nimi on Jumalat juhlivat öisin.

Unissaeläjä

21.8.2017 Yleinen

Minulla on aina ollut melko vilkas unielämä. Kiinnitän uniin paljon huomiota, saatan saada niistä ideoita tarinoihin ja usein mietin, mitä ne mahtavat minulle viestiä. Joskus unet saavat minut jopa toimimaan tosielämässä.

Jotkut unet tuntuvat aivan järjettömiltä tai ovat niin hullunkurisia, ettei niille voi kuin nauraa. Jotkut unet taas saattavat toistua samanlaisina tai toisiaan muistuttavina – esimerkiksi kulkeminen jossakin rakennuksessa jotain etsien, kulkeminen jonkinlaista tietä tai polkua pitkin tai matkustaminen jonnekin maisemia katsellen.

Myös painajaiset ovat vaivanneet minua lapsesta saakka. Ne kummittelevat minulle joskus valveillakin. Järkyttävät ja pelottavat kuvat jäävät helposti mieleeni ja toistuvat toistumistaan. Lapsena painajaisten sisältö koostui lähinnä pelottavista hahmoista tai tunteesta, että joku jahtasi minua, että huoneessa oli joku tumma hahmo joka katseli minua tai että minut jätettiin yksin pimeään.

Aikuisena nämä samat teemat ovat painajaisissa jatkuneet, mutta niiden sisältö on hieman jalostunut. Näen painajaisia myös tapahtumista ja ihmisistä, jotka ovat satuttaneet tai vaivaavat minua, tai siitä, että jollekulle toiselle tapahtuu jotakin pahaa enkä voi tehdä mitään. Vaikka herään, en aina pysty heti karistamaan painajaisunta silmistäni ja kehostani, vaan se tuntuu jatkuvan vielä valveillakin. Toisinaan on pakko jättää tai laittaa keskellä yötä valot päälle, jotta kaikki möröt kaikkoaisivat pimeistä nurkista.

Mutta painajaisiakin pahempia ovat unet, jotka ovat niin ihania ja niin todentuntuisia, ettei niistä tahtoisi herätä – ja kun herää, purskahtaa itkuun vain koska tietää, ettei pääse tuohon uneen enää takaisin. Näissä unissa kaikki tuntuu olevan hyvin, tai jopa aivan ylimaallisen ihanasti. Niitä sävyttävät rauha ja ilo. Unessa ei tarvitse edes tapahtua mitään sen kummempaa, jo pelkkä tunnelma riittää. Usein näissä unissa kuljeskelen hiljakseen tai olen vain paikallani jossakin valtavan kauniissa maisemassa; joskus myös tapaan sellaisia ihmisiä, joita syystä tai toisesta kaipaan syvästi, mutta se on äärimmäisen harvinaista. Myös edesmenneet rakkaat lemmikit saattavat joskus seikkailla unissani tai jopa tuntua johdattavan minua niissä jonnekin.

Unet ovat julmia ja kauniita. Aivan kuten elämäkin on julmaa ja kaunista, joskus jopa molempia yhtä aikaa. Minä elän hyvin vahvasti yhteydessä sisäiseen maailmaani. Unet ovat osa sitä. Minua voidaan pitää haaveilijana, uneksijana, taivaanrannanmaalarina, tuulen tavoittelijana. Minä olen sellainen kuin olen. En silti ole mielestäni mitenkään irrallani todellisuudesta – ehkä vain aistin sitä hieman eri taajuuksilla kuin jotkut toiset.

Huomenta

26.7.2017 Yleinen

Heräsin juuri. Kello on 6:06. Sokeri/herkkulakkoni on ohi. Tänään on tarkoitus mennä lounasta hakemaan Kotipizzasta ja katsoa jokin hyvä elokuva americanaa syödessä. Iskän kanssa on sopimus, että lähden huomenna hänen luokseen. Huomenna myös pitäisi mennä liikkeeseen äidin kanssa päivittämään oman puhelimeni nettiyhteys nopeampaan.

Näin juuri äsken unta, että olin pelaamassa vanhan joukkueeni kanssa jalkapalloa. Oli sen verran todentuntuista, että sanoin muille, että tuntuu ihmeelliseltä olla tässä, koska olen nähnyt tilanteesta niin monta kertaa unta. Olin sitten muutaman sekunnin kentällä ennen kuin heräsin. Unissani minun on jotenkin vaikea kontrolloida liikkeitäni, joten ei siitä pelaamisesta mitään tullut taaskaan. Oikeassa maailmassa en ole koskenutkaan jalkapalloon varmaan useampaan vuoteen. Mutta olisihan sitä futista kiva taas joku päivä kokeilla!

Olen katsellut useita naisten jalkapallo-otteluja viime aikoina. Niitä on tullut paljon ja tänäänkin tulee yksi. Eli Sveitsi – Ranska tänään kakkoselta kello 21:35 – 23:45.

Pelasin eilen pitkästä aikaa netissä shakkia, tosin vain tietokonetta vastaan. Vastus oli helppo, mutta silti teki tiukkaa. Ehkä jos miettisin siirtoja vähän pitempään, tulisi parempaa tulosta. Jos olet shakissa aloittelija (tai vaikka kokenutkin), niin suosittelen sellaista sivustoa kuin chess.com. Siellä saa tietokoneen tason niinkin alhaiseksi, että suurinpiirtein jokaisen on helppo voittaa.

Latasin tuossa pari päivää sitten uuden pelin, Quake Championsin. Vaikuttaa mukavalta ja vauhdikkaalta peliltä. Ajattelin, että siihen keskittyisin nyt ja jättäisin vielä joksikin aikaa ainakin Counter-Striken. Pelin voi imuroida ilmaiseksi täältä:

https://quake.bethesda.net/

Taidan nyt palata vielä takaisin pehkuihin. Hyvää uuden päivän alkamista lukijoilleni! :)

Katkelmia kovasta yrityksestä

2.3.2017 Yleinen

25.6.2015, Torstai klo 20:40
”Minusta tuntui hetken etten pystyisi syömään mitään. Mutta ajattelin: ketään ei kiinnosta jos syöt. Jos et syö, herätät sen huomion mitä pelkäät. Se oli terve ajatus. Seurasin sitä.”

6.5.2016, Perjantai klo 23:43
”Huomenna on mumman ja vaarin hääpäiväbrunssi. Olen koittanut syödä niin terveellisesti ja hiilareita välttäen kun vaan ikinä voin, jotta pystyisin huomenna olemaan normaali edes sen aamun… Syömään kuten muutkin. Viimeaikoina olen syönyt vain salaattia, hedelmiä ja maitorahkaa. Olen valmistautunut tähän monta kuukautta; Jos syö pitkään ihan tositosi terveellisesti niin sitten yksi päivä ei ehkä haittaa. Toisaalta ajattelin niin myös Saran synttäreistä. Halusin sielläkin olla kuten muut, mutta kun pääsin sinne niin ei siitä tullut mitään… Liian pitkään kun syö terveellisesti ja aika vähän niin ei tee mieli enää mitään, ja miksi söisi jos ei tee mieli? Se tuntuisi tosi väärältä. Ja vaikka tekisikin mieli niin sitä ei enää osaa noteerata. Ja toisaalta kun pääsin sinne synttäreille, en edes halunnut olla normaali enää. Minulla oli taas smoothie mukana ja kaadoin vähän likööriä sen joukkoon että tuli iltapala syötyä juomisen ohella kun muut menee baarin jälkeen jonnekin hakemaan jotain rasvaista.”

”Olen niin pitkään tähdännyt huomiseen. En vaan syömisen osalta, vaan myös etsinyt vaatteet joissa koen oloni hyväksi ja joissa voi syödä ilman että turvotus näkyy. Mutta miksi onnistuisin? Voin sulkea silmät ja ajatella optimistisesti mutta tiedän miten tämä juttu toimii. Tiedän sen paremmin kuin monta muuta asiaa. Joko en pysty siihen, tai sitten pystyn mutta se pystyminen kääntyy aika nopeasti painajaiseksi. Ja huomenna on juuri se päivä kun en haluaisi itkeä tai oksentaa tai tuntea olevani hukassa jossain yksin.”

”Kiehtoo ajatus näyttää kaikille etten syö mitään. Tuntuu oikealta ajatus siitä että annan kaikille onnellisen brunssin ilman huolta. Mutta ajatusta siitä miten kaikki tulee todella menemään? Sitä ei ole. Se selviää huomenna. On myös oikosulkuvaihtoehto. Se, missä en yksinkertaisesti tiedä mitä teen, ja sitten tulee pakonomainen tarve paeta paikalta, vaikka olen lamaantunut paikoilleni… Ehkä eniten kuitenkin pelkään sitä pettymystä. Kun olen niin kauan valmistautunut… Ja kuitenkin, kuten sanoin, takaraivossani tiedän kyllä miten nämä hommat minun päässäni menee. Olen monta kuukautta sivuuttanut sen tiedon ja uskonut tähän juttuun… Tiedän että se pettymys on oven takana ja ihan liian lähellä. Mutta sitähän tämä myös on. Onnistumisia ei oikein ole, koska mikään ei ole täydellistä eikä tule koskaan olemaan. Paitsi se, että oppii elämään oman epätäydellisyytensä kanssa. Se olisi täydellistä.”

 29.7.2016, Perjantai klo 22:50
”Ajattelin että syön puuron pois mahdollisimman pian ettei sitä ehdi ajatella, joten söin sen tosi kuumana… En halunnut jäädä odottelemaan jäähtymistä ja sitä että muutan mieleni. Vasta kun olin syönyt, alkoi tuntumaan suussa. Poltin koko suun ja nyt kitalaesta ja huulten takaa irtoaa isoja valkoisia nahkapaloja. Suu on ihan tulessa ja sattuu, enkä edes huomannut sitä syödessä kun koitin vaan keskittyä pitämään ajatukset muualla ja hoitaa koko jutun alta pois nopeasti. Koitin imeskellä jääpalaa. Tuntuu tosi pahalta… Henkisesti ja mahassa ja nyt myös suussa. Success.”

 1.12.2016, Torstai klo 11:49
”4 märkää yöpaitaa lattialla. Viides päällä. Näiden öiden on loputtava. En jaksa enää. Maha on myös alkanut sattua aina kun syön, ja etenkin jos yritän syödä enemmän. Minua oksettaa vähän koko ajan… Ja kroppa tärisee…”

 9.12.2016, Perjantai klo 18:20
”Nyt tämä pelleily saa loppua. Minun täytyy muistaa, että tämä on vakava asia. Tiedän, että sairauteni yrittää selittää muuta, mutta minun on muistettava. Tunnen että olen hereillä. Tässä maailmassa. Mutta se ei tee mistään lainkaan helpompaa, päinvastoin… Yritän vielä kerran voittaa tämän taistelun ja lopettaa kaiken. Yhden kerran. Menen syömään puuroa.”

 12.12.2016, Maanantai klo 22:05
”Vatsan venyttäminen on pirun kivuliasta. Ei ainoastaan tunnu henkiseltä myllerrykseltä syödä enemmän, vaan se myös sattuu fyysisesti. Neuvottelen yhä ruokailuista. Haluan syödä, haluan toimia oikein ja haluan lopettaa tämän, mutta en pysty siihen kaikkeen sormia napsauttamalla. Minun on neuvoteltava siitä vähemmän kivuliasta. En voi muuttaa olematonta ruokavaliota ideaaliseksi vain muutamassa päivässä. Ei sellainen mahdu minun sisälleni. Etenkään päähäni… Mutta puren hammasta ja yritän lisätä niin paljon kuin mahdollista. Yritän niin paljon. Yritän vielä vähän enemmän kuin koskaan ennen. Minkään asian yrittäminen ei ole koskaan ollut näin kivuliasta ja haastavaa, enkä koskaan ole yrittänyt mitään näin paljon tiedostaessani, että onnistuminen ei todellakaan ole taattua. Lopussa kiitos seisoo. Niin, ehkä, ellei se kyllästy odottamaan kun kiipeän hitaasti ylös sitä kohti. Minusta tuntuu kuitenkin että jokin on selvästi muuttunut. Tuntuu kuin minua ohjaisi pelon ja sekaisten tunteiden sijasta taas oma tahto. Kunpa se olisi kyllin vahva kestämään tulevat koitokset.”

 14.12.2016, Keskiviikko klo 8:30
”Kaiken jälkeen haluaisin vain esittää kaikki toiveeni suuremmille voimille. Antakaa minun sydämeni jaksaa lyödä normaaliin tahtiin ja jalkojeni jaksaa seistä koko konserttimme ajan. Olen tehnyt niin paljon töitä sen eteen. Olen syönyt. Olen levännyt. Niin hyvin kuin pystyn, ja niin paljon kuin pystyn. Nyt vain toivon. Kaikki mitä on tehtävissä on tehty.”

 21.12.2016, Keskiviikko klo 23:07
”Voin pahoin ja yritin jotenkin ilmaista että tämä kaikki sattuu. Ehkä onnistuin? Istuimme äidin kanssa keittiössä ja katseltiin kuvia. Olen yllättynyt. Minulla on edelleen paha olla, mutta ehkä tämä onnistuu näin? Otan lääkkeet ennen iltapalaa, ja lisää sen jälkeen jos on tarpeen. Sitten voitan tappelun, ilmaisen jotenkin että voitto tuntuu häviöltä ja saan tukea sen ajaksi että voiton aiheuttama tappio neutralisoituu. Näin vältetään suuri ja rikkova ahdistus? Olen huono puhumaan minuun kohdistuvista vaikeuksista. En ole hyvä ilmaisemaan niitä kun ne ovat meneillään, mutta koen olevani hyvä peittämään ne. Ainakin kunnes suurin ahdistus alkaa hiipiä. Mutta ehkä avain seuraavaan lukkoon on siinä, että opin helpommin turvautumaan siihen apuun, jota minulle tarjotaan. Asun nyt vanhempieni luona juuri siksi, että saan apua jos tarvitsen sitä. Ehkä se ei ole niin kamalaa joskus todeta että sitä tarvitaan…”

”En ole kykeneväinen asumaan yksin. Olen 21 vuotias ja maksan vuokraa omasta kämpästäni olemattomilla sairauspäivärahoillani vaikka asun vanhempieni luona. Monen mielestä se voisi kuulostaa naurettavalta… Mutta ei. Minulle on tärkeää tietää että minulla on olemassa terve elämäni. Se auttaa minua. Maksan siitä 428€ kuussa koska koen sen elintärkeäksi. Mutta sitä suuremmalla syyllä minun on opittava turvautumaan ihmisiin… Sitä kautta opin taas turvautumaan itseeni. Kaikesta ei ehkä tarvitse selvitä yksin.”

 2.1.2017, Maanantai klo 14:04
”2016 on ollut kaamea vuosi. 2017 on nyt täällä, mutta vuosiluku ei tee ihmeitä; ne ihmeet on tehtävä itse. Tulevalta vuodelta odotan ennenkaikkea terveyttä. Se on ainoa asia jota todella nyt haluan.”

 3.12.2017, Tiistai klo 23:13
”Olin aamulla punnituksessa. Paino oli laskenut!? Yli kilon… Sovittu BMI-raja lähestyy… Osasto lähestyy? En ymmärrä. Olen mielestäni syönyt kuin hullu… Olin varma että se olisi noussut ainakin 3 kiloa, siltä minun kropassani tuntuu. Ja silmissä. Mitä tästäkin pitäisi ajatella? Hyvä ettei se ollut noussut koska nyt tiedän että minulla on varaa syödä enemmän? Mutta en halua syödä enempää… En ehkä pysty syömään enempää… Olen ihan tosissani yrittänyt enemmän kuin koskaan, ja ajatus siitä että minun on yritettävä yli tuplaten kovemmin, tuntuu epätodellisen inhottavalta. Missä palkinto tehdystä työstä? Tappelen mielipuolisesti mutta normaali elämä tuntuu välillä lipuvan vain kauemmas… En halua päästää sitä tavoittamattomiin, mutta mitä voin enää tehdä? Olen vain syönyt ja syönyt ja syönyt. Tulos? Rytmihäiriöitä väärillä hetkillä ja pudonnut paino.”

”Onko tämän kaiken tarkoituksena nyt vain osoittaa minulle että todella haluan tätä? Parantumista. Kiinnittää huomioni siihen, miltä tuntuu kun kerrankin olisi oikeasti ehkä jopa toivonut että paino olisi noussut? No niin, olen nyt huomannut ja sisäistänyt sen. Muutos päässäni on tapahtunut. Voisiko ne muutkin muutokset alkaa tapahtua ennen kuin menetän voimani tapella? Ei ne riitä ikuisuuksiin. Ei kukaan halua vetää itseään jatkuvasti turpiin ellei siitä seuraa jotakin niiden iskujen arvoista. Siltä minusta tänään tuntuu. Että vetäisin itseäni turpiin 5 kertaa päivässä ilman tarkoitusta. Älä huoli, en ole luovuttamassa… Kunhan valitan.”

”Minun ei tee mieli mitään. Minua suorastaan ällöttää kaikki. Mutta olen oikeilla raiteilla ja oikeassa paikassa. On helpottavaa asua nyt täällä. Niin paljon kuin kaipaankin omaa kotiani, minun on ensin saatava terveyden siemenestä kasvamaan taimi. Ehkä jopa pieni puu… Sitä ennen en voi asua yksin. Nyt joku katsoo kelloa puolestani. Päättää puolestani mitä syön, ja kuinka paljon. Minun täytyy vain keskittyä ottamaan haarukka käteen ja laittamaan se kaikki sisälleni. On nielaistava monta kertaa. Ja teipattava Anoreksian suu kiinni jesarilla. Sitoa sen kädet yhteen nippusiteillä ettei se pääse raapimaan minua pitkillä kynsillään. Ja jalat, ettei se potki minua kun valitsen sen mielestä väärin. Se keksii kyllä keinon päästä vapaaksi… Niin se aina keksii. Sitten kai annan sen vaan raapia ja potkia vaikka se sattuu. Ironista on että elän vain jos minuun sattuu, ja muu ei auta kuin luottaa siihen että kipu loppuu ajan myötä. Ja niin ne sanovat, että se loppuu.”

 4.1.2017, Keskiviikko klo 21:49
”Tulin omaan kotiini yöksi. Pyykit on koneessa… Onko hassua jos sanon että on aivan ihanaa pestä pyykkiä? Tykkään siitä muutenkin, siitä tulee puhtauden tuoksu. Mutta nyt tässä on muutakin; Se on kivaa olla taas hetken aikaa vähän itsenäinen. Olkoonkin että se itsenäisyys tulee pyykinpesusta.”

 13.1.2017, Perjantai klo 17:35
”Olin taas yön omassa kodissani ja ensimmäistä kertaa jäin sinne hieman pidemmäksi aikaa. Tulin vasta illansuussa takaisin tänne. Huomasin, että ajatukset hyökkäsivät täysin uudella voimalla kun jäin pidemmäksi aikaa yksin. En meinannut selvitä siitä… Ne aloittivat manipuloinnin heti. Se alkoi kauniisti taivutellen ja eteni vähitellen rajumpaan suuntaan. Söin iltapalan kahdessa osassa. Ensin vain murto-osan… Tunnin päästä tulin järkiini. Sillä minuutilla kun järki iski, käytin sitä heti. Juoksin keittiöön, söin karjalanpiirakan lähes ahmien etten ehtinyt muuttaa mieltäni. Sen jälkeen otin samantien ahdistuslääkkeet ja menin peiton alle katsomatta peiliin tai tunnustelematta yhtään mitään. Olen ylpeä itsestäni. Toimin varmaan nopeammin kuin koskaan. En jäänyt hetkeksikään soutamaan ja huopaamaan. Siitä huolimatta että selvisin kunnialla, se tilanne jätti minuun jälkensä. Pelon jäljet… Ja ymmärryksen siitä, etten ole vielä kovinkaan lähellä omaan kotiini lopullisesti pääsyä.”

”Ensi torstaina on seuraava punnitus ja psykislääkäri. Molemmat samana päivänä… Minua oikeasti pelottaa se paino. Siis se, ettei se olisi noussut vaikka kaikki minussa on sitä mieltä että sen on täytynyt nousta. En kuitenkaan luota enää omiin tuntemuksiini tai silmiini tässä asiassa ja siksi se pelottaa. On vähän sellainen olo, että taistelen pussi päässä. En tiedä yhtään olenko voitolla vai häviöllä, tiedän vaan että olen tehnyt kaikkeni, eikä se ole ollut helppoa. Punnituksessa se pussi sitten revitään pois ihan pieneksi hetkeksi.”

 3.2.2017, Perjantai klo 21:30
”Fiialla todettiin paha refluksi ja hänellä on nyt tiukka ruokavalio. Hän syö tuskin mitään… Ja löydän itseni murheellisena ajattelemasta että kunpa minäkin saisin syödä vain hedelmäsoseita. Niin. Tiedäthän sen tunteen kun tietää olevansa idiootti? Minusta tuntuu siltä juuri nyt.”

 18.2.2017, Lauantai klo 16:00
”’Mihin sua pitää lyödä et osuu Anoreksiaan?’ – irvaili iskä tänään. Minusta se oli osuva kysymys. Jos tietäisin, olisin lyönyt itseäni jo aikoja sitten. Ja lujaa sittenkin.”

”Minulle sanotaan että syö, niin koko elämä järjestyy kuin taikaiskusta. Sydän, unet, mieliala, elämä. Syön hullun lailla mutta mikään ei muutu paitsi paino. Se oli punnituksessa noussut puoli kiloa… Ne sanoi että se on aika vähän tähän aikaväliin nähden… Siitä viis, kai ymmärrät että tässä tilanteessa painon nousu olisi terveellekin ihmiselle vain takaisku? Miksi mikään muu asia ei korjaannu? Miksi se ainoa välttämätön mutta kivulias asia korjaantuu, mutta ei tuo mukanaan mitään siitä mitä minulle on luvattu? Se saa minut menettämään uskoani terveyteen. Lisäksi luulin että olisin jo kyennyt olemaan tyytyväinen noususta, mutta puoli kiloa tuntui tosi pahalta. Ja sitten tuntui pahalta että se tuntui pahalta, koska toivoin niin kovasti että olisin jo osannut olla tyytyväinen. Kierre oli valmis. Olen väsymyksen, turhautumisen ja epäuskon pyörityksessä.”

 19.2.2017, Sunnuntai klo 23:24
”Tänään oli lauluyhtyepäivä Helsingissä. Lähdin jo aamulla suoraan painajaisista herättyäni bussiin, ja päivästä tuli raskaampi kuin osasin pelätä. Luulin olevani vahvempi… Ehkä se luulo tuli siitä, että sairaslomallani olen saanut aamuisin mennä takaisin nukkumaan ja korvata huonon yön aamu-unilla siten, että olen jaksanut päivällä tehdä edes jotain. Ja se jotain on ollut pääasiassa musiikin kuuntelua. Ei hirveän raskasta. Tänään kohtasin karun todellisuuden: En jaksa mitään tässä tilassa. En tunne mitään tässä tilassa.”

”Söin iltapalan itkien. En halunnut jättää sitä, mutta minua väsytti tämä kaikki. Äiti istui vieressä ja tsemppasi minua jokaisella suupalalla… Kertoi juttuja. Olen luovuttamisen ja viimeisten voimien hyödyntämisen välitilassa. Äiti oli niistä viimeisistä voimista 99% tänä iltana. Ilman häntä se 1 väsynyt prosentti ei olisi pystynyt mihinkään.”

”Ahdistuslääkkeet antavat minun ajatella mutta väsymys painaa ajatuksia alas. Ripustin neulotun peiton kulmista peilin päälle siten, etten nää sen näyttämää kuvaa. Tänä iltana se kuva olisi vain ahdistuksen kaveri. Peitto repeytyi vähän kulmista mutta minun oli saatava itseni rauhoittumaan. Nyt menen sängylle jäävien kahden peiton alle ja nukun. Tiedän että siihen tarvitaan voimia kohdata tulevan yön kauhut, mutta juuri nyt minulla ei ole voimia myöskään pysyä tässä todellisuudessa. Kunpa voisin siirtyä suoraan aamuun… Hetkeen, jona voin mennä nukkumaan vuorokauteni ainoat rauhalliset unet. Unet, joiden voimalla jaksan elää. Tämä päivä todisti kirkkaasti todellisen henkisen ja fyysisen kuntoni, enkä jaksa kohdata sitä totuutta järkevästi ellen saa nukkua.”

 21.2.2017, Tiistai klo 22:55
”En pääse pakoon omaa kroppaani ja kuvaa siitä. Voin peittää kaikki talon peilit, mutta lopulta huomaan turvonneen vatsani heijastuvan auringon heittämästä varjosta kaapinoviin. Se saa sälekaihtimien välistä sädehtivän toivon näyttämään ivalliselta. Voisin kääntää pään pois ja hypähtää pois auringon edestä, mutta teen sen aina liian myöhään. On vaikeaa yrittää jatkuvasti pysyä askeleen edellä omaa itseään. Tai Anoreksiaa… Miten vaan.”

6.3.2017, Maanantai klo 18:07
”Pyörryin tänään aamulla. Se on todella kummallinen tunne. Silmissä pimenee vaikka ne ovat auki, ja sitten koko ruumis valahtaa löysäksi, ja seuraavalla hetkellä avaa silmät lattialla ja miettii missä kohtaa ne menivät kiinni. Ruumiissa menee täriseviä velttouden aaltoja ja sitten koneisto palautuu ennalleen. Siinä aina hetken pelkää ettei se palaudu. Nousin kai vain liian nopeasti sohvalta.”

Luola

17.7.2016 Yleinen

Kerran lapsena istuin kotipihamme rikkinäisessä kiikussa ja vieressäni keinui kaverini, jota olin nähnyt harvoin. Kerroin hänelle muutama vuotta vanhemmasta naapuristani, joka oli pari päivää sitten esitellyt jalkapallotaitojaan. Hän oli pomputellut jaloillaan palloa ilmassa ja hetken aikana saanut parhaaksi tuloksekseen neljä pompautusta peräkkäin. Se oli mielestäni todella vähän.

Katsoin naapurin ikkunaan ja sanoin kaverilleni, että siellähän hän onkin. Huusin sinne jotakin, enkä yhtään välittänyt siitä, oliko siellä ikkunan takana oikeasti ketään. En ainakaan huomannut.

Hän valehteli usein. Hän esimerkiksi väitti, että hänen koulukaverinsa on keksijä, joka oli mm. rakentanut taskulaskimesta ja jäätelötikusta joystickin. Ikäisilleen hän ei kuitenkaan valehdellut, eikä kiusannut muita kuin itseään fiksumpia ja nuorempia. Aina kun hänellä oli luokkakavereita mukanansa ulkona, hän kiusasi heidän kanssaan meitä talon nuorempia ihmisiä. Hän sanoi joskus, että hänen vain pitää esittää heille.

Hän oli myös sitä mieltä, että yskin ihan liian hiljaa.

Myöhemmin hänen isänsä kertoi äidilleni, miten häntä harmitti, kun hänen poikansa ei halunnut jatkaa enää jalkapalloharrastustaan. Hän oli kuulemma enemmän kiinnostunut musiikista ja hänellä olikin oma bändi nimeltä Eat Metal. Luultavasti hän oli kosketinsoittaja, koska siihen malliin hän kerran oli näppäillyt sormillaan ilmaa viereisellä bussinpenkillä.

Ja hänen isänsä oli ulosottomies, jolla oli tapana ottaa ihmisiltä ulosottamiaan tavaroita itselleen. Heidän asuntonsa sijaitsi kerrostalon alimmassa kerroksessa ja sen alle oli kaivettu kotoisa luola. Sinne perheen isä aina kätki anastamiaan tavaroita. Muistan pojan sanoneen minulle kerran siitä. Että sinne pääsivät vain harvat ja valitut.

Olin siellä unessani. Tykkäsin paikasta. Ainoat esineet, joita muistan nähneeni siellä olivat kuitenkin kosketinsoittimia. Niissä oli lappuja, joissa luki ”to do!” joten ajattelin, että ne olivat rikki ja niitä oltiin korjaamassa.

Ajattelin, että minäkin haluan oman luolan.

Jos vaan voisin nukkua 24/7. Todellisuus on syvältä…..

24.11.2015 Kaunsta ja ihanaa, Kyynelet, suru, Vuodatus, Yleinen

Moi.

Oottekos huomanneet että välillä unissa elämä on parempaa kuin todellisuudessa?

No mulla on käynyt tämä asia harvinaisen selväksi jo muutamana peräkkäisenä yönä, unissani on paljon kaunista ja ihanaa ja hyvää, mikä voisi kylläkin tapahtua myös tosielämässäkin, eipä vaan mulle tietenkään… :-(

Joka päivä odotan iltaa ja yötä innolla että pääsisin taas pakoon todellisuutta niihin kauniisiin uniin joita olen nähnyt jo hetken peräkkäisinä öinä, jos olis vaan mahdollista ettei tarvitsis herätä niistä unista… Se olisi tämän hetken toiveeni, aina kun herään ja alan tekemääm aamutoimia todellisuus iskee vasten kasvoja todella kipeästi, aina jossain vaiheessa silmiini kirpoaa todella tuskaiset ja karvaat kyyneleet.. Ja vain sen takia että olen herännyt unestani oikeaan maailmaan.. :-(

Ehkäpä ne ovatkin enneunia? Ainakin toivon niin, aina kun näen niitä niin ne voisivat olla hyvinkin mahdollisia tapahtumaan tosielämässä, ne ovat niin todentuntuisia; Koska unissani tunnen kosketukset, tuoksut, maut, ja ne tunteet joita tunnen unissani, eli ne siis todellakin tuntuvat ihan kuin ne tapahtuisivat oikeasti, kaikki täsmää, jopa tämänhetkinen tilanteeni, eikä minun tai kenenkään ulkonäkö ole muuttunut unissani hetkeen ( välillä itse tuppaan tai joku muu näyttämään unissani ”hiukan” erilaiselta.)

Oliskohan siinä se mahdollisuus että näkisin enneunia? Kyllä…Ei..Eikun joo…Eikun ei voi sittenkään… Eikun siis AAAaaaaarrrgghhh!!!!..

Tuolla äskeisellä mietinnällä tulos on kohta se että multa tippuu hiukset päästä..

Ainiin huomasinpas yöllä herättyäni vessaan että tein unissani sellaista mitä en ole ennen tehnyt, koska ei ole ollut tarvetta.. Olin unissani käärinyt peittoni viereeni ja herätessäni huomasin halaavani sitä hemmetin peittoa…. Tällä hetkellä ainut näköjään kaiken perusteella peitto on ainut halauksen kohteeni ja tukijani.. Eilen illalla oli todella surullinen, ehkä hiukan ahdistunut ja tyhjä olo, olisin tarvinnut sitä tukea ja halausta enemmän kuin milloinkaan ennen… Enpäs vaan tietenkään sitä saa, edes halausta… Jotenkin ehkä tuntuu että olen vajonnut todella säälittävälle tasolle… Sääli on sairautta enkä todellakaan sitä halua! mutta silti hei camoon, miettikääs pikkusen, normi ihminen varsinkin naispuolinen menee ja halaa ystävää tai miestään kun tarvitsee kauluksen ja olkapään mihin kyynelehtiä, tää ottaa ja menee makuuhuoneeseen ja halaa ja itkee rullattua peittoa vasten… Jep tuntuu kyllä todella alhaiselta toiminnalta, mutta hei minkäs voit, ukosta tulossa avioero ja olet yksin paikkakunnalla, josta en tunne porukkaa kuin pienen pienen murto-osan, ja näistäkin kukaan ei ole tavoitettavissa edes puhelimitse, eivätkä kyllä nekään ystävät jotka asuvat kauempana…

Piti siis taas itkeä yksin valtameri tähän asuntoon, laulaa surullisia biisejä tuskaansa, halata peittoa ja nukahtaa kyyneliin. :-(

Unet ovatkin tällä hetkellä varmastikkin ne jotka pitävät minut pystyssä ja saavat minut uskomaan edes johonkin hyvään, vaikka olen vasta hetki sitten herännyt, en millään malta odottaa taas seuraavaa yötä että pääsisin niihin kauniisiin hetkiin joissa olen unissani ollut, en tiedä ovatko enneunia vai eivät, senhän päättää vaan elämän vuoristorata yhdessä luontoäidin kanssa. Kahvinkeitin huokaili juuri äsken yhtä syvään kuin itsekkin, se keitin vaan huokailee kutsuen juomaan päivän ensimmäiset kahvit, jos hyvin käy niin ne uneni olisivat enneunia ja jos eivät ole niin sillehän en voi mitään, koska asia ei ole käsissäni tai minun päätettävissä.

Pidetään sormet ja varpaat kuitenkin ristissä ja toivotaan parasta.

Vaikka uneni ovat tällä hetkellä ainut tukipilarini (sen peiton lisäksi) niin uskon tai ainakin toivon että todellisuuskin joskus voisi hymyillä minullekkin ja aurinko paistaa ja pudotella onnenmuruja ja kultahippuja tähänkin risukasaani missä nyt olen…

Taas päivän askareisiin ja iltaa ja nukkumaanmenoa tällä hetkellä odotellen innolla :-)

-PartyShaker-

8f5b08089f4142f089c8e152dce037c5 beautiful-blue-cute-dream-dreams-Favim.com-267825 beautiful-dreams-friends-love-love-is-in-the-air-Favim.com-452150 beautiful-dreams-photogarphy-photography-quote-favim-com-265726_large feather-dream-text-beautiful-cute-Quotes gold img_sleep-dream sadness

:-( :-) <3

Unimaailma uudistunut

28.9.2015 Yleinen

FB_IMG_1442984791107Kirjoitin jo aikaisemmin, että näen unta herkuista ja niiden syömisestä ja se harmittaa siinä unessa. Olen myös huomannut, että tämän projektin myötä näen paljon enemmän unia. Päivällä miettimäni asia tulee uniin ja tuo uusia ulottuvuuksia. Voisinkin kertoa yhden hassun esimerkin.

Mitä on oikeasti tapahtunut: Kaverini on kertonut Facebookissa muuttorumbastaan. Vuorotteluvapaa on alkanut ja asunnon irtaimisto on tyhjennetty varastoon. Viimeisin kuva on lentokoneesta… Tiedustelenkin siinä, mihin hän on suuntaamassa.
Unessa: Tiedustelen WhatsAppilla yhteiseltä ystävältämme, mihin tämä vuorotteluvapaata viettävä on suuntaamassa. Vastaukseksi saan ”Keravalle”.
Oikeasti: Hän muuttaa vuodeksi Madridiin.

Eikö ole hassua? Ihan käsittämättömiä juttuja tapahtuu unissani ja seuraavana päivänä saa miettiäkin, tapahtuiko jotain oikeasti vai ei :D

Mukavaa uuden viikon alkua ja maanantaita!

Päivä 9, motivaatio huipussaan

15.9.2015 Yleinen

Spagetti Bolognese - valmis annosPunnitus meni niin hienosti, että motivaatio on enemmän kuin huipussaan. Elämä tuntuu muutenkin aika mahtavalta, vaikka huoliakin on.

Yksi asia, josta en ole muistanut kertoa, on unet. Olen monena yönä nähnyt unta herkuista. Viime yönä unessa joku ystävällinen oli leiponut viinereitä (jotka eivät olleet edes viinerin näköisiä) ja kakkuja. Minä ahmin niitä aikani ja tajusin hetken kuluttua, että olen ruokavaliolla. Alkoi harmittamaan. Onneksi herätessä tajusin, että näin vain unta :) Hassuinta on se, etten viinereistä erityisemmin tykkää, kakkua kyllä voisin syödä.

Tämän päivän ateriat

  • Cappuccinopirtelö, 138 kcal
  • Spagetti Bolognese, 205 kcal (viereisessä kuvassa valmiin annoksen kuva)
  • Banaanipirtelö, 144 kcal

Mozartia!

18.6.2015 Yleinen

Kuuntelin Youtubesta Mozartin melkein 6½-tuntista soittolistaa ja lueskelin hieman kirjallisuutta samalla. Aivan viime minuuteilla kuitenkin nukahdin. Mutta kuunnelkaa toki tekin, on meinaan hyvää unimusiikkia (ei tosin tällä kertaa tullut mukaan uneen niin kuin joskus tulee, musiikki tai joku muu ääni, esim. yhdessä hauskassa unessani joku tyyppi alkoi yhtäkkiä selostaa säätietoja):

https://www.youtube.com/watch?v=E2LM3ZlcDnk

– – –

Saattaa olla, että löysin uuden harrastuksen. Ostin ja latasin netistä CS Global Offensive -pelin ja mitä nyt vähän aikaa (joitakin tunteja) olen sitä pelannut, niin on tosi vauhdikas, siistigfrafiikkainen ja toimiva FPS-nettimoninpeli. On tainnut moni muukin jäädä siihen koukkuun, pelaajia sillä kun on puolisen miljoonaa joka hetki.

– – –

Huomenna lähtö maaseudulle ja sitten viettämään juhannusta siellä. Siellä olisi mahdollisuus tehdä musiikkia tietokoneella, yritän saada jonkun kappaleen valmiiksi. Tulee sitten myös tälle sivulle kuunneltavaksi, jos läpäisee ”laatuseulan”.

– – –

Lopuksi vielä hyvää juhannusta vaan kaikille! :)