Selaat arkistoa kohteelle ultralaite.

Vuosi 2016

3.1.2016 Yleinen

No niin, nyt on sitten juhlittu jo vuoden vaihtuminenkin ja en ole oikein ehtinyt tätä konetta avata. On ollut kyllä melkoista haipaakkaa tämä joulu ja uusi vuosi. On ollut vieraita ja kaikenlaista muuta menoa ja meininkiä. Mutta vihdoinkin ehdin hetkeksi aikaa istahtaa koneen ääreen ja naputella viimeisimpiä kuulumisia. Joulu meni tosiaan ihan kivasti. Paras lahja oli kyllä ehdottomasti Pullan potkut. Tapaninpäivänä hän järjesti melkoiset tanssit. Nauratti kyllä itteeni ihan kamalasti, kun makoilin sängyllä ja alkoi semmoset zumbat mahassa. <3 Sitten olikin pari päivää vähän hiljaisempaa, yksittäisiä potkuja sinne ja tänne ja sitten semmosta paineen tunnetta ympäri mahaa kun tyyppi siellä jotain touhusi. Toissapäivänä sain nauttia myös melkoisesta jumpasta. Ihanaa.

Rakenneultrassa käytiin tosiaan jo melkein viikko sitten. Oli jotenkin rento olo mennä sinne. Ei jännittänyt oikeastaan lainkaan. Paikalla oli vielä sama kätilö joka teki nt-ulrankin, joten se helpotti omaa oloa kummasti. Mutta meidän Pulla ei sit kuitenkaan tehnyt tätä kauhean helpoksi. Hän oli parkkeeraanut itsensä suoraan raivotarjontaan eikä sitten suostunut kääntymään ultrauksen aikana. Kaikki muut mitat saatiinkin otettua vatsan päältä, mutta pää jouduttiin sitten ultraan alakautta. Kaikki meni hyvin, tosin kätilölle itselle jäi päätä ultratessa huoli jostain tummemmasta kohdasta, josta ei osannut sanoa mitään ja sen takia pääsimme vielä käymään lääkärillä. Lääkäri oli onneks sama ihana ylilääkäri joten tiesin, että hänen arvioon voin luottaa 100%:sti. Siinä odotellessa Pulla oli onneksi vähän vaihtanut asentoa ja nyt pää pystyttiin ultraamaan vatsan päältä. Kaikki oli kunnossa eikä semmoista tummaa kohtaa näkyny tuossa ultrassa. Lääkäri epäili, että se johtui siitä että ultra tuli vaan liian läheltä jolloin se näyttää tummemmalta. Sain kuitenkin parin viikon päähän vielä uuden ultra-ajan, että varmistetaan vielä ettei siellä näy mitään. Oma fiilis on kuitenkin luottavainen enkä ole sitä jaksanu miettiä. Lääkäri kertoi, ettei tuo kuitenkaan liity mitenkään niihin asioihin mitä rakenneultrassa halutaan selvittää. Minä olin siis tämän reissun jälkeen erittäin huojentunut näistä hyvistä tiedoista ja puolisoni oli kovin innoissaan upeista ultralaitteista. :) No, tässäkin voidaan ehkä sanoa, että tieto lisää tuskaa. Vanhemmilla ultralaitteilla tuommoista ei olisi edes nähnyt. Rakenneultrassa Pulla painoi huikeat 315g. <3 Sukupuolikin saatiin tietoomme, mutta se pysyköön vielä meidän omana tietonamme. ;)

Eilen oltiin alennusmyynneissä, kun minun vanhemmat olivat meillä viettämässä uutta vuotta. Uskaltauduin sitten ostamaan vauvalle vähän vaatteita, onneks oli paljon tarjouksessa kesävaatteita. :D Ja tuleva ukki osti sitten tulevalle lapsenlapselleen toppahaalarin ensi talveksi. <3 Veljeni laittoi vanhempiemme mukana heidän lapsensa turvakaukalon sekä hoitotason. Nyt on siis jo jotain tarvikkeita valmiina. Ensi viikolla ajattelimme vielä ajella Tampereelle katselemaan vaunuja ja pinnasänkyä. Vauvalle pitäisi hankkia vielä pieniä vaatteita, kokoa 50-56. Samalla reissulla taidamme käydä klinikalla moikkaamassa lääkäriä ja ihania kätilöitä. :) Loppuviikosta onkin sitten neuvola. Ihan hirvittää onko paino noussut joulun aikaan kuinka paljon. Mahtaa tulla taas noottia, vaikka rehellisesti sanottuna en ole juurikaan herkutellut tai syönyt mitenkään normaalia enempää. Jos painoa on tullut niin se varmaan johtuu sitten ihan vaan hiilihydraattien aiheuttamasta turvotuksesta. Nyt jouduin muuten ostamaan itselleni uuden talvitakin. Maha on kasvanut sen verran, että omat talvitakit menee just ja just kiinni. Enkä pidä siitä tunteesta että vaate kiristää kamalasti vatsan kohdalta, tai sitten saa pelätä sitä että takki ratkee hetkenä minä hyvänsä. :D Marssin sitten Prismaan ja löysin sieltä reilun kokoisen mustan pitkän toppatakin hintaan 30€. Tämä sopi minulle vallan mainiosti. Katsotaan nyt kauanko se mahtuu vielä päälle, toivottavasti ainakin näiden kovien pakkasten ajan.

Reilun viikon vietämme vielä joululomaa puolisoni kanssa ja sitten on paluu arkeen. Jännittää vähän mennä kouluun tämän mahan kanssa. Mutta toisaalta mikäs sen hauskempaa kuin ohjelmassa on tosiaan niitä opintoja liittyen äitiysneuvolaan sekä synnytykseen. :D Ainakin itse saa konkreettisen kuvan siitä mitä milläkin asialla tarkoitetaan. :) Mutta täällä fiilikset on nyt siis hyvät ja ehkä hieman on stressi ja pelko helpottanut. Näissä tunnelmissa täällä aloitellaan vuotta 2016. Palaillaan asiaan myöhemmin. Ihanaa ja onnellista vuotta 2016 sinulle! <3