Selaat arkistoa kohteelle ultra.

H-hetki lähestyy ❤️

17.4.2016 Yleinen

Pari päivää sitten oli käynti äitipolilla vauvan koko- ja synnytystapa-arvion merkeissä. Ennen lääkärin tapaamista istuin 20min käyrillä. Vauva oli ollu koko aamun kovin aktiivinen, mutta just käyrillä olon hän sitten nukkui. Eli hän ei tee yhteistyötä terveydenhuollon henkilökunnan kanssa. ;) no, käyrillä meni ihan hyvin. Sit jännityksellä odottamaan, että onko paikalla se lääkäri jonka meille luvattiin sillä aulan taululla sen nimeä ei lukenut. Ajat oli noin 30min myöhässä, mutta lääkäri oli se, ketä toivoin. Huh! Yksi suuri huoli putosi hartioilta. Alkuun siinä sitten juteltiin lääkärin kanssa kuulumisista ja sitten ultraamaan minkä kokoinen ja kuinka päin meidän vauva masussa oli. Pää löytyi sieltä mistä pitikin eli nätisti raivotarjonnassa siellä jo oltiin. Seuraava huokaus pääsi siinä vaiheessa kun lääkäri ilmoitti, että painoarvio rv37 on noin 2700g. Jes! Meille ei tule mitään isoa sokerivauvaa, millä edellinen lääkäri minua jo pelotteli. Meidän vauva on kasvanut tasaisesti keskikäyrän alapuolella, ja laskettuna-aikana tulisi painamaan noin 3300g.

Sitten lääkäri tutki vielä kohdun suun tilanteen, kun sanoin ettei mitään hajuakaan siitä onko paikat missä kuosissa. Ja hups! Yllätys oli suuri niin meille kuin lääkärille. Paikat pehmentyneet ja kohdunsuu sentin jo auki. Lääkäri oli sitä mieltä, että meillä synnytään ennen laskettua-aikaa. :) tämän jälkeen juteltiin vähän niistä mun peloista ja mun verenpaineista. Verenpaineet on ollu pikkusen koholla, joten niitä nyt seurataan ja jos ne ei tuosta laske edes kotona niin puolentoista viikon päästä synnytys olisi tarkoitus käynnistää ballongin avulla. Mittainen nyt paineita kotona pari kertaa päivässä ja ens viikolle varaan käynnin neuvolaan (oma neuvolantäti on kyllä lomalla) ja sit seuraavalle viikolle uusi käynti äitipolille missä tilanne tsekataan uudestaan. Itselle tuli heti todella helpottunut olo, ja nyt en enää stressaa edes niitä paineita. Olen valmis synnyttämään vaikka heti. En malta enää odottaa, että saan tuon mönkijän mahasta syliini.

Olo on ollut viime päivinä melko väsynyt ja kivulias. Alaselkä ja häntäluu, sekä nivuset on kokoajan kovin kipeät. Liikkuminen sattuu. Istuminen sattuu. Mutta ei tartte auttaa, kyllä minä ite saan ja pystyn. :D enkä niistä jaksa edes valittaa. Onhan ne ikäviä ja hankaloittaa päivittäistä elämistä, mutta kuuluu asiaan. Suht helpolla tässä on tähän mennessä kuitenkin selvitty. Nyt koitan pitää vaan pääni kasassa. Vauvan liikkeethän on muuttunu ihan selkeesti, mutta kyllä huolestun heti jos vauvalla onkin hieman rauhallisempi päivä. On itselleni jotenkin helpottavampaa se, kun toinen puskee ja tunkee niin että välillä ihan sattuu, kuin se että menee monta tuntia eikä tunnu mitään liikettä. Neuvolassa kysyikin, että onko joku musiikki mihin vauva rauhottuu. Sanoin etten tiedä, en halua soittaa semmosta, kun itelleni on parempi, että se riehuisi vaikka koko ajan. :)

mutta näissä tunnelmissa täällä. Saa nähdä ehdinkö kirjoittaa vielä yhden postauksen, ennen kuin vauva on täällä. <3

Onnenkyyneleet <3

28.2.2016 Yleinen

Pitkästä aikaa ehdin istua rauhassa koneelle ja naputella kuulumisia. Meillä on lomailtu tämä viikko, ja huomenna on taas paluu arkeen. Paljon on tälläkin viikolla ehditty kotosalla puuhailemaan ja nyt koti näyttää jo ihan siltä, että tänne olisi jossain vaiheessa vauva muuttamassa. Sänky ja lipasto on kasattu meidän makuuhuoneeseen ja vaatteet on pesty ja viikattu laatikoihin odottamaan käyttäjäänsä. Vaunutkin odottelevat kyydin tarvitsijaa. Jotenkin on vielä melko epätodellinen olo kaikesta, vaikka nuo isoimmat jutut onkin jo paikallaan.

Pulla pitää välillä melkoisia juhlia mahassa. Harvemmin olen öisin heränny siihen, että mahassa riehuttaisiin mutta viikolla heräsin yksi yö siihen, että klo 2 mahassa kävi melkoinen elämä. Oli pakko nousta jalkeille ja varmaan reilun tunnin istuskelin keittiössä ja odottelin, että Pulla väsähtäisi ja pääsisin itsekin vielä nukkumaan. Taisi kello oli lähempänä neljää kun vääntäydyin takaisin sänkyyn ja nukuin vielä pari tuntia. Mutta edelleenkin hän ei suostu potkimaan kunnolla silloin jos puolisoni pitää kättään vatsani päällä. :D

Viikolla käytiin klinikalla ylimääräisessä ultrassa. Halusin tähän raskauteen edes yhden hyvän ultrakokemuksen ja tietenkin varmistuksen siitä, miten Pulla on kasvanu. Jäin niin ihmettelemään sitä äitipolin kasvunseurantaa joka tyssäsi heti yhteen kertaan. No, mutta parempi näin. Tuosta yksityisen käynnistä jäi niin hyvä mieli kaikinpuolin. Oli ihana lähteä sieltä kotiin, kun tiesi, että vauvalla on kaikki hyvin ja toinen on kasvanut kovasti tässä viimeisen kuukauden aikana. Painoarvio oli nyt 1330g. <3 Sukupuolta lääkäri koitti vielä varmistella, mutta eipä meidän Pulla halunnut olla kovinkaan yhteistyökykyinen, joten menemme sillä arviolla minkä saimme rakenneultrasta. :) Lääkärimme tsemppasi meitä ihan hirveästi. Sanoi mm, että kun olen pitkä ja minulla on hyvänmallinen lantio niin alakautta synnyttäminen onnistuu hyvin, vaikka vauva olisi perätilassakin. Jännä sitten nähdä minkä arvioin saan äitipolilta rv 36. Mutta kaikinpuolin siis loistava veto oli satsata tuohon ultrakäyntiin vähän rahaa ja lähteä sieltä onnenkyyneleet silmissä. <3

Viime viikolla oli myös perhevalmennuksen toinen kerta. Puhuimme imetyksestä ja vanhemmuudesta. Oli kyllä ihan kivaa, kun jotenkin koko ryhmä oli avoimempi puhumaan asioista. Paljon naurua ja huumoria mahtui tuohonkin kertaan. Ensi viikolla on sitten viimeinen kerta perhevalmennusta. Ohjelmassa vauvanhoitoa ja paikalle tulee joku tuore vauvaperhe kertomaan omista kokemuksistaan. Ensi viikolla olis taas neuvolassa käyntikin. Saapi nähdä mitä siellä tällä kertaa tapahtuu. :) Eniten jännitän kyllä siihen vaa´alle menoa, mutta jospa se viisari ei nyt paljoa heilahtaisi, vaikka vauva onkin kasvanu kuukaudessa sen reilut puoli kiloa.

Ensi viikolla raskausviikot alkavat jo numerolla 3 ja siitä sit lähdetäänkin laskemaan viikkoja loppua kohti. Tähän väliin mahtuu onneksi kaikkia kivoja juttuja mm. pääsiäinen jolloin minun vanhemmat tulevat meille kylään. Odottelen myös, josko veljen vaimoni tulisi lasten kanssa käymään.

Ai niin, ja sen verran minun on paljastettava jo, että ristiäispäivä on sovittu papin kanssa. Tämä johtuu ihan siitä, että haluamme tietyn papin kastamaan vauvan ja koska ristiäiset tulee kesälle niin on parempi olla ajoissa liikenteessä. Samoin tämä helpottaa myös minun sukuni suunnitelmia, kun he joutuvat hankkimaan majoituksen sekä varailemaan mahdollisesti lentolippuja ja vapaapäiviä juhlien takia. Mutta nyt on taas yksi asia vähemmän stressattavana vauvan syntymän jälkeen. Voidaan sitten syntymän jälkeen keskittyä enemmän vauvaan, perheeseen ja tietenkin siihen tulevaan adoptioon.

Mutta täällä ollaan siis oikein iloisissa tunnelmissa. <3

Raskausviikko nro 28 <3

12.2.2016 Yleinen

En oo tällä viikolla ehtiny edes kirjottelemaan kuulumisia alkuviikon neuvolasta. Mulla on joku ihmeellinen vauhti päällä. Tällä viikolla oon leiponu jotain varmaan joka päivä… oon tehny suklaa-cookieseja, kahdenlaisia pasteijoita, sämpylöitä, mangorahkapiirakkaa ja toscapiirakkaa. :D Suurin osa odottelee pakkasessa, jos vaikka tässä keväällä sattuis vieraita käymään. :) Ei nimittäin parane kauheesti ite noita herkkuja syödä, jos meinaa pitää tämän painonnousun jossain kurissa.

Mutta sitten siihen maanantain neuvolaan. Oli kyllä taas tosi kiva mennä sinne. Päästiin taas yhdessä paikalle. Höpöteltiin eka noista meidän äitipolikäynneistä ja sitten pitkään siitä pelkopolikäynnistä. Sit terkka kyseli mun vointia ja joko on hankittu vauvalle tarvikkeita valmiiksi. Siinä jutellessahan se aika vierähtää ihan hirveetä vauhtia. No sit vuorossa perusmittaukset, verenpaine, hemoglobiini ja paino. Painoa oli tullu edellisestä kerrasta +4kg. Olin järkyttynyt. Onneks neuvolantäti ei siitä mitään kauheesti paasannu. Omasta olosta sitä ei kyllä ois uskonu, että muka 4kiloa. Hemoglobiini oli oikein hyvä joten vielä ainakin pääsen välttämään rautakuurin. Verenpaineet pikkusen koholla, mutta niitäpä mittailenkin kotona sen pari kertaa viikossa.Sit oli vuorossa se ehkä paras osuus. Pullan sydänäänet. Ai että mä niin rakastan sitä ääntä. <3 Siellä se jumpsutti kovasti ja siihen asti tais pieni olla unten mailla, mutta heti alkoi kauhee potkiminen, kun sydänäänien kuuntelu alkoi. Tällä kertaa sit mitattiin jo sf-mittaakin. Sf-mitta meni pikkusen keskikäyrän yläpuolella. Eli kaikki siis valtakunnassa ja yksiössä hyvin. <3

Pulla liikkuu kyllä ihan hyvin. Aktiivisuus vaihtelee kyllä päivittäin, eilen oli ihan mahdoton meno ja tänään on ollu sit hiljaisempaa. Oon jo useampana iltana pyytäny puolisoani kokeilemaan mahaani, kun Pulla potkii. Kun hän sit laittaa kätensä vatsalleni niin arvatkaapas miten käy. Meidän ujopiimä ei sitten enää potkikaan. :D Joten vielä kertaakaan ei puolisoni ole ehtinyt tuntea Pullan potkuja. Ehkä se potkasee sit synnyttyään, ja lujaa. <3 Huomaan muuten, että itse olen niinä päivinä jotenkin hermostuneempi, kun Pulla ei ole liikkunut kovin aktiivisesti. Pari potkua aamulla ja päivällä ei tuo mulle semmosta turvallista oloa, jolloin on sit kaivettava laatikosta doppleri ja kuunneltava ne sydänäänet. Mutta sit taas ne päivät kun potkuja ja möyrimistä tulee melkein koko päivän on olo itelläkin jotenkin rauhallisempi. Onneksi nuo liikkeet vaan lisääntyy tästä, kun pieni kasvaa.

Oon tässä miettiny, että pitäisikö mennä käymään yksityisellä ultrassa, kun seuraava ultra on äitipolilla vasta viikolla 36, ellei tässä välissä nyt mitään erikoista tapahdu. Ois ihana päästä kurkkaan pientä… Mutta täytyy nyt katella antaako budjetti periksi. Tai sit pyydän sen lähetteen äitipolille extraultraan.

 

Kuulumisia ultrasta

28.1.2016 Yleinen

Ja tänään se sitten taas oli… käynti äitipolilla ultrassa. Heti aamusta alkoi ahdistamaan ja pelottamaan. Pelkoa herätti lähinnä se, mitä tuomio tänään olisi. Mitä siellä nyt keksitään? Ahdistusta taas aiheutti se, että päivälleen vuosi sitten olin menossa samaan paikkaan päättämään mitä raskauden kanssa tehdään, ja se päättyikin sitten samaisessa huoneessa päätökseen, että raskaus keskeytetään. Tänään olin iloinen siitä, että paikalla olisi sama lääkäri joka edellisellä kerralla. Mutta kappas, eipäs sitten kuitenkaan ollut. Oli taas uusi lääkäri. Meinasin kääntyä ovelta pois. Pettymys oli suuri. Ovien sisäpuolella sitten olikin melko outo fiilis. Itkua nieleskelin koko ajan. Käynti alkoi sillä, että lääkäri kyseli vointia. Kerroin näistä kivuista nivusissa ja jaloissa, että ne vaikeuttaa liikkumista kun niitä särkee. No, tähän ei sitten tullu mitään muuta kommenttia, kuin että onko sulla selkä kipeä? Seuraavaksi sain 10min luennon siitä kuinka täytyy pitää sokerit kurissa. Kerroin lääkärille että sokerit on ollu joka kerta kunnossa, mutta silti sain kuulla siitä miten kotimittauksista huolimatta voi joutua pistoshoidolle. En jaksanut enää ottaa asiaan kantaa. Tuli olo, että on aivan sama mitä sanon niin ei sillä ole väliä. Tämän kaiken lisäksi itselle jäi semmonen olo, ettei lääkäri ollu kattonu mun tietoja sen tarkempaan mitä edellisellä kerralla oli kirjattu. En sitten jaksanu alkaa avautumaan mistään, tuli itelle niin paha mieli. Kaikista huvittavinta oli vielä se, että ne labrat missä kävin viikko sitten niin en saanut niistä mitään tietoja. Joten ehkä ne sitten oli ok. Ite niitä jo oma-kanta palvelusta kattelin, ja selvittelin mitä mikäkin tarkoittaa, mutta jäi itteeni kyllä vähän vaivaamaan. (enkä ite siinä tunne tilassa muistanu niistä edes kysyä)

Itse ultra sitten meni ihan ok. Samassa suhteessa on Pulla kasvanu mitä aiemminkin, ja nyt sitten ei olekaan mitään huolta eikä tarvitse enää kontrolloida kasvua. Seuraava ultra on vasta rv 36. Mutta mä en tajua miks mulle aina käy näin. :( Vaikka Pullalla oli kaikki hyvin niin oma olo oli aivan lyttyyn lyöty. Olisin todellakin kaivannut näihin päiviin positiivisia sanoja, enkä vaan pelkkää kritiikkiä. Mua alkaa jo nyt pelottaa koko synnytykseen meno. Haluisin edes joskus lähteä tuolta sairaalasta hyvillä mielin, enkä itkien tai sydän huolta täynnä.

Jotain positiivista tähän päivään tuli kuitenkin postin merkeissä… Neuvolasta tuli kutsu perhevalmennukseen. Aika jännää. Se alkaa helmikuun puolessa välissä. Ja toinen positiivinen asia oli, kun posti toi paketin missä oli Pullalle oma pesä sekä makuupussi. <3 En oikein jaksais oottaa, että saan laittaa Pullan siihen pieneen pesään nukkumaan. Niin ja tietty Pulla on piristäny mun mieltä. Ei noista potkuista voi tulla muuta kuin iloiseksi ja onnelliseksi. <3 Ens viikolla sitten raporttia pelkopolikäynnistä.

Pakettia pukkaa harvase päivä <3

21.1.2016 Yleinen

Tänään oli se päivä, minkä näkemistä en vielä kuukausikaan sitten uskonut. Kelan äitiysavustuspakkaus saapui. Kävimme sen tietenkin heti hakemassa, innolla ja kyyneleet silmissä avasimme paketin. Paketti vaikuttaa ihan kivalta, jotain siellä semmosia on mitä meillä ei varmaan tule käytettyä, mutta eipä se haittaa. Positiivisin yllätys itselleni oli toppahaalari. Luulin valokuvan perusteella että puku on vaaleansininen, mutta luonnossa se onkin valko-turkoosi raidallinen. Mutta kaikinpuolin tämä oli meille siis hyvin tunteellinen hetki. Nyt vaan sitten odotellaan, että käyttäjä saadaan maailmaan. <3

Paljon on tuota vaatetta tässä pikku hiljaa kertynyt ja lisää on tulossa. Ei oikein malttaisi keskittyä enää kouluhommiinkaan vaan olisi vaan kiva pestä vaatteita valmiiksi ja alkaa pikku hiljaa valmistautumaan vauvan tuloon. Koulussa oloa hankaloittaa hieman se, että pitkään istuminen tekee häijyä. Tai lähinnä siis pahinta on se liikkeelle lähtö. Ilmeisesti lantion löystymistä on tapahtunut sen verran, että tuo liikkuminen on hieman kivuliasta. Nivuset ja reidet valittaa ja selkäkin hieman. Eikä tuo Pullakaan ainakaan eilen kauheasti nauttinut siitä luennolla istumisesta, kun potkua tuli sen verran tiuhaan ja kovaa koko luennon ajan. <3

Viikon päästä olisi sitten se kasvunseurantaultra. En oo kyllä kauheesti jaksanu asiaa miettiä, varsinkin kun pieni on antanut niin hyvin kuulua itsestään. Toivonkin, että nyt liikkeet alkaisi tuntua kunnolla jo joka päivä. Vielähän sillä on kovin tilaa tuolla liikuskella ja huomaan että välillä liikkeet tuntuu niin hennosti, että tyyppi taitaa potkia selkää kohti.

Tänään keskustelua herätti kovasti THL:n uudet suositukset siitä, ettei raskaana oleva saisi syödä enää lainkaan lakritsia tai salmiakkia. Otsikointi oli näyttävää, mutta tämä tyyppi itse kertoi sitten, että se kielletään sen takia kun ei voida tietää onko sillä yhteyttä lapsien keskittymisongelmiin. Heh. Kohta varmaan kielletään kraanavesikin, kun ei tiedetä voisiko sillä olla jotain vaikutusta lapsen kehitykseen. Välillä tulee semmoinen olo, että mihin tämä maa on menossa. Äitini kanssa puhuin näistä suosituksista ja silloin, kun hän minua odotti käskettiin välttää liiallista suolan käyttöä. Mm. suolaisia makkaroita piti vältellä. Ja kuinka paljon niitä tuotteita on nyt 30vuotta myöhemmin… ja mitä taas tässä välissä on tapahtunut lapsien sairauksille? Allergiat on lisääntyneet niin, että niistä ollaan jo kovin huolissaan samoin lasten sairastaminen on lisääntynyt. Ja näille yhteinen tekijä ainakin on hygienian lisääntyminen. Niin, kyllä meidän lapsi saa laittaa lunta suuhunsa jne. Onko kukaan tutkinut sitä, mikä vaikutus lasten allergioihin on esimerkiksi juuri sillä, että nämä raskaanaolevien äitien ruokavaliota on rajoitettu? Olisi kiva ihan päästä jututtamaan jotain lääkäriä tästä asiasta. No, tästä asiasta varmaan saisi pitkät ja hyvät keskustelut monien raskaanaolevien sekä äitien kanssa. ;)

Tällä hetkellä fiilikset siis ihan hyvät, vauvan kovasti möykätessä mahassa. Nyt pitäisi jostain vaan etsiä motivaatiota tehdä nuo muutamat kouluhommat loppuun ennen mammaloman alkua. :)

Hidasta taaperrusta

17.1.2016 Yleinen

Niin sitä on taas viikko taaperrettu etiäpäin. Viikko on ollu henkisesti melkoista vuoristorataa. Pari päivää Pulla oli todella aktiivinen ja heitteli kyllä semmosia voltteja mahassa ettei tullut mieleenkään, että sillä olisi joku asia huonosti. Puolessa välissä viikkoa sitten liikkeet väheni ja olin välillä jo huolissanikin siitä, että onko kaikki hyvin. Liikkeet tuntuivat kuitenkin päivittäin, mutta hennosti, josta päättelin että taisi tyyppi vaihtaa asentonsa niin että suurin osa potkuista tulee selkää kohti. Nyt on taas pari päivää ollu liikettä enemmän. Keskiviikkona tuli tosiaan vuosi siitä, kun tein lumitöitä ja sen jälkeen lapsivedet menivät. Oli jotenkin ahdistava päivä, varsinkin kun taas satoi lunta ja olisi tehnyt mieli mennä lumitöihin, mutta en kyennyt, eikä puolisoni olisi päästänytkään. Vuosi sitten elimme veitsen terällä. Elämäni pisimmät pari viikkoa olivat menossa. En tiedä onko nytkään kauhean helppoa, kun joutuu miettimään onko Pullalla kaikki hyvin. Perjantaina kävin labrassa jossa otettiin neljä putkea verta. Jos muistan oikein niin niistä tutkitaan nyt sitten sytomegalovirus, toksoplasmavirus, vihurirokkovirus sekä herpesvirus. Jos niissä on jotain niin voi kuulemma aiheuttaa vauvan pieni kasvuisuutta. Näistä tulokset saan vasta sitten, kun menen seuraavan kerran lääkärille, parin viikon päästä.

Olen jutellut nyt monen muun äidin kanssa ja kuullut tarinoita siitä miten heidänkin vauvansa ovat olleet kasvuseurannassa. Kukaan ei ole kertonut tarinaa missä vauvalla olisi ollut jokin asia huonosti, vaan moni on vaan syntynyt pienenä, verrattuna siihen että tänä päivänä suurin osa syntyvistä taitaa olla jo yli 50cm pitkiä ja painaa sen 3500g tai yli. Jos Pulla kasvaa tuota alakäyrää koko raskausajan niin hän varmaan syntyy noin 3kg painavana. (ja sehän sopii minulle) Lääkärin mieliksi olen nyt sitten mittaillut pari kertaa viikossa verensokereita jotka on ollu joka kerta loistavat. Samoin verenpaineita pitää mitata pari kertaa viikossa ja nekin on ollu normaalit. Mietin tuossa jo, että pitäiskö soittaa äitipolille ja vaihtaa se ultra-aika. Lähinnä siis sen takia, että nyt ultraamassa on tuo sama lääkäri joka oli maanantainakin. Mietin, että jos saisi toisen lääkärin mielipiteen asiaan, lähinnä siis ylilääkärin. Hän ei kuitenkaan rakenneultrassa maininnutkaan asiasta, joten en oikein tiedä miten pystyn luottamaan tuohon nuoreen erikoislääkäriin.

Viime viikolla uskaltauduimme tekemään Pullalle isoimmat hankinnat, vaunut ja sängyn. Saimme paikallisesta lastentarvikeliikkeestä niin hyvän tarjouksen, että emme voineet jättää sitä käyttämättä. Nyt vaunut ja sänky odottelevat liikkeen varastossa helmi-maaliskuun vaihteeseen jolloin käymme ne sieltä noutamassa. Olimme molemmat todella innoissamme siitä, että nämä hankinnat saatiin nyt tehtyä ja vielä edullisesti, mutta omassa mielessä myllersi. Mitä jos… Moni kyllä sanoi, että jotain voi tapahtua vaikka synnytyksessä tai synnytyksen jälkeenkin, ja että ei ne tavarat siinä tilanteessa sitä surua pahenna. Nyt on siis isoimmat ja tärkeimmät hankinnat tehty. Enää puuttuu jonkin verran vaatteita, harsoja, vaippoja ja kaikkea muuta pientä pitää tässä pikku hiljaa ostella. Niin, unohtamatta lipastoa Pullan vaatteille sekä pinnasängyn patjaa.

Pelon ja huolen kanssa matkaamme siis kohti seuraavaa viikkoa ja raskausviikkoa nro 25. <3

Kun mikään ei riitä…

11.1.2016 Yleinen

Tänään on taas melkoinen ristiaallokko meikäläisen päässä ja sydämessä. Tänään tuntuu siltä, että eikö mikään voisi mennä hyvin. Aamulla olin kontrolliultrassa äitipolilla. Lääkäriksi sattui tietenkin se lääkäri joka määräsi minulle viimeksi osastolla kipulääkkeet keskeytykseen. Joten voitte arvata ettei fiilis ollu kauhean hyvä. No, ehkä tällä kertaa lääkäristä jäi edes vähän paremmat fiilikset, vaikka se sai minut huolestumaan. Ultrassa oli siis rakenteellisesti kaikki kunnossa, enää sen suhteen ei tarvita mitään kontrollia, mutta mutta… Lääkäri olikin nyt sitä mieltä, että vauvan koko on huolestuttava. Hän nyt kasvaa ihan normaalisti, mutta kasvaa heidän käyriensä mukaisesti alakäyrällä. Siitäpä johtuen nyt sitten reilun parin viikon päästä ultraan katsomaan miten pieni on kasvanu. Itsellä tuntui siltä, että sydän jätti taas pari lyöntiä välistä. Itku nousi silmiin ja paniikki valtasi pään ja mielen. Kerroin kyllä lääkärille, että en ole tästä uskaltanut vielä edes nauttia vaikka liikkeet tuntuu jo kovin selvästi, mutta pelkään vaan että menetän tämänkin vauvan. Ja nyt tähän päälle vielä nämä uutiset. Puhuin myös siitä, että ylihuomenna tulee tasan vuosi siitä kun edellisessä raskaudessa menivät lapsivedet ja siitä alkoi meidän parin viikon piina. Jotenkin tuo asia vaivaa mieltäni tällä hetkellä melkoisesti. Pelottaa ja ahdistaa. Lääkäri kysyikin sitten, että haluanko lähetteen psykiatrian polille. No en halua. Mutta sain sitten jo nyt ajan pelkopolille.

Syytä miksi vauva kasvaa alakäyrällä voi olla monta ja niitä voidaan vaan arvailla. Itse toivon, että syy on se, että monta kertaa keinohedelmöitetyt ovat syntyessään pienempiä kuin luomuvauvat. Toinen syy voi olla sitten se, ettei istukka toimi kunnolla. Ja niitä muita syitä en halua edes miettiä. Oli sitten pakko soitella klinikalle ja jutella siellä mun luottokätilön kanssa joka kyllä lohdutti ja sanoi, että hän uskoo että kaikki on hyvin. Jokainen kasvaa omaa vauhtiaan ja tärkeintä on että kasvaa. Ja lääkärikin kyllä sanoi, että ei mitään isoa huolta kuitenkaan ole kun vauva on kovin vilkas ja aktiivinen. Ja tosiaan edellisestä ultrasta oli tullut painoa lisää 160g. Joten kyllähän ainakin kasvaa. :)

Itse jäin vaan miettimään sitä, että miksi rakenneultrassa kukaan ei puuttunut tähän jos se kerta oli niin huolestuttavaa? Ei kätilö eikä lääkäri. Vai onko tässä nyt sitten taas lääkäri kohtaisia eroja. Lääkärin ja kätilön näkemykset kyllä poikkeaa monta kertaa ihan siinä että toinen ajattelee asiaa tieteen kannalta ja toinen sitten kaiken muun. :) Toki onneksi lääkäreiden joukossa on niitäkin jotka eivät sumeasti tuijota sitä keskikäyrää ja vaadi, että kaikkien meidän pitäisi olla sitä samaa harmaata keskikastia. Mutta sanonpa vaan, että jos nyt mennään alakäyrällä niin kyllä varmaan sitten lastenneuvolassa tai kouluterveydenhuollossa tulee jo lappua kotiin siitä miten mennään yläkäyrällä tai jotain vastaava. Onneks meille meidän Pulla on se täydellinen ja ainutlaatuinen rakkaus, olkoon sitten millä käyrällä tahansa. <3

Tänään tuli postissa Pelastakaa lapset ry:ltä adoptiopaperit. Pyysin ne hyvissä ajoin ettei tarvitse sitten toukokuussa enää niitä odotella vaan voidaan täytellä nuo jo mahdollisimman pitkälle valmiiksi. Niihin kun tarvitseekin sitten kaikenlaisia todistuksia sieltä ja täältä hankkia vauvan synnyttyä. Sen verran lueskelin tuota paperia ja repesin nauraman kun siellä on kohta jossa kysytään, että tietääkö lapsi adoptiotoiveestanne. :D Puolisoni kyllä huuteli jo mahan läpi asiasta, eikä sieltä ainakaan monoa sillon heiluteltu, mutta ehkä käymme sitten synnärillä jo pienen keskustelun siitä, että hänet adoptoidaan. :D Ei nämä planketit nyt ihan ehkä kohtaa sitä elämänvaihetta, missä meillä mennään, mutta ihan miten vaan. Toivotaan että uusi äitiyslaki saataisiin pian työnalle ja voimaan, ettei tuommosiin turhuuksiin tarvitsisi enää aikaa ja rahaa syytää. Mutta Suomi on byrokratian tunnettu maa. :D

Mutta näihin tunnelmiin siis täällä näin alkuviikosta. Raskas viikko tulossa, tai ehkä koko kuukausi, mutta koitetaan taapertaa päivä kerrallaan eteenpäin. <3

En olisi tätä kyllä uskonut

16.12.2015 Yleinen

Siis voitteko uskoa, enää viikko ja se on tämä raskaus saavuttanut puolen välin. Ja mitä kaikkea tähänkin matkaan on mahtunut. Voi pojat mikä syksy tässä on ollutkaan. Hoito alkoi nollaultrasta jossa huomattiin kysta. Onneksi lääkäri ei antanut sen haitata vaan siitä huolimatta hoito aloitettiin elokuun alussa. Itse piikitykset ja muuthan meni sitten ihan mukavasti ja kivuttomasti. Punktio onnistui ja saatiin ennätysmäärä munasoluja. Harmi vaan, että lopullinen saldo jäi kuitenkin melko niukaksi. Yksi köllöttelee pakkasessa ja toinen masussa. Plussan jälkeen alkoi panikointi. Varhaisultraan asti elelin siinä uskossa, että ketään ei ole kyydissä tai raskaus menee kesken. Varhaisultrassa sain sitten kuulla, että ei sykettä eikä sikiötä = tuulimuna. Lähete uuteen ultraan puolentoista viikon päähän, jossa piti saada lääkkeet raskauden keskeytykseen. Toisin kävi, ja masussa köllötteli pieni tyyppi, sykkeen kanssa. Tosin kokohan ei sitten vastannut viikkoja lainkaan ja jälleen hiipi pelko siitä, että käy samalla tavalla kuin edellisessä raskaudessa. Meillä ei siis iloittu vaan panikoitiin ja pelättiin sitä hetkeä, kun tämäkin raskaus olisi ohi. Parin viikon päästä uudessa ultrassa pieni köllötteli vieläkin mukana matkassa ja sain luvan varata ajan nt-ultraan. Pelko ja paniikki piti minut tiiviisti kotona ja pääasiassa päivät menivät vaan koulunpenkillä ja kotona sohvalla maateen. Kaikki ylimääräinen oli hyvin ahdistavaa ja pelottavaa. Nt-ultraan mennessä pelkäsin aivan kamalasti. Olin jo melkein varma, ettei vauva ole enää hengissä. Toisin kävi. Siellä se nukkui tyytyväisenä ja kokokin vastasi viikkoja. Paniikki helpotti ja itku tuli. <3 No, Nipt-tutkimus ei sitten onnistunut joten siitäkin sain vähän huolta osakseni. Onneksi pääsin ultraan ja juttelemaan lääkärin kanssa joka katsoi ja kertoi, että vauvalla on kaikki hyvin. Säännölliset käynnit neuvolassa ovat olleet minun pelastus tässä tilanteessa. Ja nyt tosiaan ollaan jo puolen välin paikkeilla ja rakenneultrakin on jo parin viikon päästä. <3 Ehkä sen rakenneultran jälkeen voisin pikku hiljaa alkaa uskomaan, että meille on tulossa vauva.

Neuvolassa oli eilen kaikki vallan mainiosti. Painoa ei ollu tullut lisää kuin 200g, mikä oli melkoinen ihme kun flunssassa söin pääosin jäätelöä, jogurttia jne. :) Sokerit oli loistavat, joten seuraava mittausviikko on sitten raskausviikolla 28. Sydänäänet kuului hienosti ja neuvolantäti kysyikin että tunnenko vauvan liikkeet samalla kun kuuntelimme sydänääniä. En tuntenut, mutta melkonen viuhtominen siellä äänten perusteella kävi. <3 Seuraava neuvola onkin sitten tammikuun alussa, ja sinne menemme yhdessä puolisoni kanssa. Saatiin nyt kotiin täytettäväksi lappusia, joissa pitää miettiä parisuhdetta, omaa lapsuutta ja sitä millaisia odotuksia meillä on vauvastamme. Tuntuu jotenkin oudolta miettiä asioita, kun ei vielä edes usko, että meille olisi vauva tulossa. Seuraavalla neuvolakerralla saadaan sitten myös laput Kelaa varten, joten tammikuussa voisimme saada jo äitiysavustuspakkauksen hipelöitäväksi. :) Neuvolantäti kertoi, että hän voisi laittaa minulle lähetteen pelkopolille ensi vuoden alussa. Juttelimme asiasta ja otan sen erittäin mielelläni vastaan ja samoin puolisoni koki heti, että se voisi olla hyödyllinen. En tiedä pelkäänkö itse synnytystä, mutta haluan, että minun taustani tiedetään ja se otetaan huomioon, eikä meidän kummankaan kokemuksia tai tunteita kyseenalaisteta tai vähätellä. Aion tehdä selväksi, että tämä vauva on saatava hengissä maailmaan, enkä salli mitään vitkutteluja. Juu, kai ne sinne kirjaa että äiti on hullu ja samoin sen puoliso. ;) mutta valitettavasti pelkään kaikkein eniten sitä, että menetän tämänkin vauvani. Onko teillä kellään kokemusta pelkopolikäynneistä ja onko niistä ollut mitään apua?

Mutta täällä kaikki siis ihan hyvin. Nyt alan pikkuhiljaa valmistautumaan jouluun ja tulevaan ultraan. Palailen varmaan blogiin vasta tuon rakenneultran jälkeen. Oikein ihanaa ja rauhallista joulua teille kaikille!!! <3

Huh hei!

30.11.2015 Yleinen

Tämä kirjoitus alkaa syvällä huokauksella ja kevyemmällä hengityksellä. :) Tänään kävin lähetteellä ylimääräisessä ultrassa äitipolilla. Kokemus oli hyvä, kun lääkärinä oli empaattinen ja ymmärtäväinen lääkäri. Tämä sama lääkäri oli viime talvena myös paikalla, kun kävimme seurantaultrissa lapsivesien menon jälkeen. Silloin hänestä jäi jo hyvät kokemukset. <3 Nyt siis tarkoituksena oli miettiä mitä tehdään, lapsivesipunktio vai uusi verikoe. Omaa oloani helpotti se, että lääkäri sanoi suoraan, että yhdistelmäseulan tulos on sen verran hyvä, että punktiossakin on suuremmat riskit kuin tässä tilanteessa. Punktiossahan on keskenmenoriski 1% luokkaa ja tuo minun seulan tulos jää reilusti tuon alle. Olin kyllä itsekin sitä mieltä, että punktiota en halua. Joko uusi NIPT- testi tai ei mitään. Lääkäri ultrasi ja mittasi. Kaikki vastasi hienosti raskausviikkoja eikä mitään viitteitä nyt olisi mistään kromosomivirheestä. Joten helpotuksen huokaus ja nyt jatkamme näin eteenpäin. Tällä hetkellä pienellä painoa huikeat 160g. <3

Äitipolilta poistuin hyvillä mielin, kun lääkärikin vielä sanoi, että saa tänne tulla uudestaankin jos siltä tuntuu. (ehkä minä nyt pärjään sinne rakenneultraan saakka) Seuraavaksi olikin sitten vuorossa soittoaika neuvolaan ja sokerirasituksen tulokset. Ettei meidän hyvä tuuri nyt kaatuisi niin NAPS, sain heti diagnoosin raskausajan diabetes. Ehkä eniten vituttaa se, että kun paastoarvon raja on 5,3 niin minulla se oli 5,4!!!! No, menen tällä viikolla käymään neuvolassa josta saan kotiin sokerimittarin ja ohjeistuksen ruokavaliosta. Viikon ajan sitten mittailen kolmesti päivässä sokeriarvoja. Ja nyt ehkä taas ärsyttää se, että joulu on tulossa ja aion kyllä syödä herkkuja. ;) Joulu on kuitenkin vaan kerran vuodessa. Nyt sitten tosiaan pitäis alkaa kokeilemaan, että millainen ruokavalio itselle sopii, mikä ei nosta sokereita liikaa jne, kun sekään ei kuulemma ole ihan kauhean yksinkertaista. Se mikä sopii toiselle, ei sovi toiselle jne. Mutta täytyy sanoa, että näiden kaikkien kokemusten jälkeen, tämä diagnoosi ei juuri minua hetkauta tai aiheuta mitään isompaa ahdistusta. Nyt jos teillä lukijat on jotain hyviä vinkkejä niin otan kaiken ilolla vastaan. :)

Huomenna pitäisi jaksaa raahautua kouluun, edessä yksi iso tentti. Hirvittää vähän miten mun käy, mutta toisaalta en jaksa sitäkään turhaan stressata kun tiedän että voin mennä uusimaan sen tentin sitten tammikuussa. Ja sittenhän mulla pitäisi olla paljon aikaa, kun nyt näyttää ja tuntuu siltä, että harjoittelut siirrän sitten jonnekin tulevaisuuteen. Tällä viikolle menenkin juttelemaan opettajan kanssa siitä, mitä kursseja voisin kevään aikana suorittaa, ettei tältä vuodelta nyt kauheasti jäisi opintoja rästiin.

Tällaisilla fiiliksillä näin alkuviikosta. <3

NIPT-tulokset

26.11.2015 Yleinen

No niin. Vihdoin ja viimein ne on täällä. Maanantaina niiden siis olisi pitänyt olla, mutta tänään on torstai ja tänään sitten ne oli tullut. Mutta se tulos sitten. Mitenkäs sen tänne nyt sitten muotoilisikaan. Mutta siis lyhyestä virsi kaunis. Ei tulosta. Mikä pettymys. Tiedän, ettei se merkitse mitään pahaa, vaan tämä johtuu ainoastaan siitä, ettei minun veressä ole ollut tarpeeksi vauvan DNA:ta. Joten eipä sitten saatu mitään tietoja meidän tulevasta vauvasta. Nyt sitten pitäisi mennä lääkärin kanssa juttelemaan, että mitä seuraavaksi. Vaihtoehtoina ilmeisesti uusi testi tai lapsivesipunktio. No, te jo tiedättekin minun kannan tuohon punktioon joten jäljelle jää vain se uusi testi. En sitten tiedä suostuvatko enää ottamaan toista testiä, koska voi olla ettei siitäkään saada DNA:ta tarpeeksi.

Oma pää oli tämän tiedon jälkeen hieman sekaisin. En ollut mitenkään huolestunut, mutta halusin saada myös toisen lääkärin mielipiteen asiaan ennen maanantain käyntiä. Soittelin sitten heti klinikalle ja siinä kävikin tuuri, kun hoitavalla lääkärilläni oli aikaa jutella kanssani asiasta. Hän sitten kertoi minulle oman mielipiteensä asiasta eikä myöskään nähnyt sitä punktiota järkevänä vaihtoehtona. Siinä samalla minulle selvisi, että Suomessa teetetään kahdenlaisia testejä, joista ainakin HUS käyttää tarkempia testejä. En tiedä käyttääkö oma sairaanhoitopiirini tuota samaa testiä vai sitä vähemmän tarkkaa testiä. No, klinikan lääkäri oli sitä mieltä, että jos mahdollista niin kävisin testissä uudestaan, jos ei niin sitten mennään näillä eteenpäin. Oli kuitenkin tyytyväinen ja luottavainen siihen, että kaikki on nyt hyvin ja nt-ultrassakin kaikki oli kunnossa. Maanantaina minulla pitäisi olla siellä onneksi ylilääkäri vastassa, josta jäi viime talvelta hyvät fiilikset. Hän varmaan ymmärtää tilanteeni. Että tämmöisiä uutisia taas tänään.

No, kun tämä nyt menee näin hienosti niin tänään olin aamulla iki-ihanassa sokerirasituksessa. Litku oli karmeampaa mitä viimeksi, mutta selvisin. Maanantaina sitten soittelen neuvolaan tuloksista ja olen jo valmistautunut siihen, että paastoarvo on koholla (kuten oli viime keväänäkin) ja niin tähän taloon rapsahtaa raskausdiabetes. Mutta näillä mennään.

Oon ollu edelleen tosi väsyny. Koulu ja tenttiin luku tuntuu ylivoimasen vaikeelta kun voisin vaan nukkua. Kun pääsen koulusta kotiin niin heittäydyn sohvalle ja uni tulee heti. Haukottelen pitkin päivää ja koitan saada pidettyä itteni hereillä koulupäivän ajan. Ens viikolla olis yks iso tentti ja siihen pitäis nyt lukee, mutta muutaman sivun jälkeen tuntuu, että on pakko ottaa pienet päiväunet, jotta jaksaa päivän loppuun asti. Onneks tuo väsymys on hyvä merkki. Mut meinaa vähän koko muu elämä kärsiä tästä väsymyksestä. Tosin positiivisesti ajattelin, että jos en pääse tentistä läpi niin tammi-maaliskuussa mulla on sit aikaa lukee ja käydä tekeen tentti uudestaan. ;)  Ens viikolla menenkin juttelemaan mun opettajan kanssa niistä mun kevään opinnoista. Nyt tuntuu siltä, että jätän sen ikääntyvienkin harjoittelun tekemättä ihan oman jaksamisen kannalta. Tällä hetkellä myös selkä on melko jäykkä ja kaikenmaailman kolotusta on päivittäin, milloin särkee lantiota, milloin sattuu nivusiin ja säteilee reisiin jne… Pitkään istuminen samassa asennossa on ehkä kaikista pahin. 3tuntia luennolla istumista on tuskaa, tai tuskallisinta on ehkä se, kun sieltä penkistä nousee sen luennon jälkeen. En osaa edes selittää miltä se tuntuu, tulee vaan semmonen olo, että äkkiä takasin semmoiseen linkkuasentoon. Mutta onneksi tosiaan nuo koulupäivät alkaa olla jo tältä vuodelta ohi. Enää yksi koulupäivä (6tuntia) ja kaksi iltaluentoa + tentti. Sitten olis eka puoli vuotta taputeltu. :) Näissä fiiliksissä siis tällä viikolla.