Selaat arkistoa kohteelle Uhri.

Uhriutuminen

11.4.2017 Yleinen

Minun nimeni ei ole Maria. Siitä huolimatta ne asiat, joista puhun ovat totta ja ne ovat tapahtuneet minulle. Tai eivät ole, kerron niistä niinkuin muistan, enkä aina voi olla varma mikä on totta, mikä valemuistoja tai painajaisia.

Myöskään muiden ihmisten nimet tai jotkin yksityiskohdat saattavat olla hieman erilaisia kuin todellisuudessa. Kuten aiemmin kerroin en ole mitenkään ”valmis” ja ”täysin toipunut” hyväksikäytöstä. Enkä todellakaan ole valmis puhumaan siitä avoimesti omilla kasvoillani. En ole kertonut tapahtuneesta vanhemmilleni, vaikka uskon että he ovat osanneet epäillä että jotain minulle on tapahtunut. Olen kertonut asiasta vain muutamalle ystävälleni ja puolisolleni. Myös entisten miesteni kanssa olen keskustellut asiasta, osittain osana paranemisprosessia.

En usko että asian kuuluttaminen kaikkialla olisi minulle hyvästä. Seksuaalirikokset ylipäänsä ovat sellaisia, joissa myös uhri leimataan, enkä ole valmis kantamaan uhrin leimaa mukanani kaikkialla minne menen. En myöskään halua määritellä itseäni uhriksi. Uhriutuminen on vihonviimeinen asia, johon kannattaa jäädä kiinni, koska se alkaa helposti hallita elämää.  Silloin kun aloin muistaa tapahtuneita asioita upposin mieleni syövereihin ja jonkin aikaa todellakin näin itseni pitkälti uhrinaTottakai minä ja muut rikoksen kohteeksi joutuneet ihmiset olemme uhreja, mutta me olemme paljon muutakin. Terapeutiltani sain sanan ”Selviytyjä”, joka sanana ja määritteenä antoi minulle valtavasti voimaa mennä eteenpäin. Olen selviytynyt pahimmasta, eli itse rikoksesta, ja jo tuo sana kertoo, että tapahtunut on mennyttä aikaa. Se ei tapahdu minulle nyt, vaan olen jo päässyt siitä eteenpäin. Ainakin ajallisesti.

Uhriksi joutuminen ei ole koskaan oma valinta. Olin liian pieni ymmärtämään mitä minulle tehtiin, joten en edes osannut ajatella olevani uhri. Olin parikymmentä vuotta elänyt määritellen itseni voimakkaaksi, itsenäiseksi, rohkeaksi ja älykkääksi ihmiseksi. Luotettavaksi ystäväksi ja kumppaniksi. Yhtäkkiä havahduin siihen että olinkin koko ajan ollut tietämättäni uhri ja hetken ajan tuo uhriutuminen sai minusta vallan. Aloin nähdä itseni jotenkin voimattomana ja säälittävänä hahmona. Muisto itsestäni kyvyttömänä reagoimaan tilanteessa, jossa minulle tehdään seksuaalista väkivaltaa muutti persoonaani. Yhtäkkiä en luottanut siihen että osaisin pitää puoleni missään muussakaan tilanteessa, vaikka vuosikaudet olin vallan hyvin siihen kyennyt. Minusta oli tullut uhri.

Onneksi eräs ystäväni sanoi minulle taikasanat: ”Sinä olet nyt aikuinen nainen, eikä kukaan enää tee tuollaista sinulle.” Silloin havahduin ja totesin hänen olevan oikeassa. Nyt olen aikuinen ja tuosta tapahtuneesta on jo kauan aikaa. Olin silloin lapsi, enkä ymmärtänyt yhtään mitä minulle tapahtui. En tiennyt sen olevan väärin, vaikka olinkin hämmentynyt ja häpeissäni tapahtuneesta. Enää en ole lapsi, ja jos joku tekee minulle vääryyttä minä ymmärrän sen ja osaan sanoa ei ja reagoida siihen mitä tapahtuu.

Sain pikkuhiljaa oman persoonani takaisin. Olin taas minä. Olin seksuaalinen nainen, minulla oli mies, ystäviä, työpaikka. Olin matkustellut ja nauttinut elämästäni, eivätkä lapsuuden traumat olleet minua estäneet, enkä todellakaan ole antanut niiden estää minua sen jälkeenkään. Tottakai vieläkin välillä kirpaisee rinnasta kun tajuan joidenkin käytösmallien tai ajatusten kumpuavan noista karmeista kokemuksista, mutta alan hyväksyä ne osaksi minua ja tapahtuneen osaksi elämääni. Jokaisella varmasti on ikäviäkin kokemuksia, jotka ovat muokanneet heidän persoonaansa, olipa kyse sitten köyhyydestä, väkivallasta, sairaudesta, koulukiusaamisesta tai jostain muusta. Minun kohdallani kyse on lapsuuden seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja se siitä. Jatkan elämääni omana itsenäni, kaikkine hyvine ja huonoine piirteineni.

Vaikeita asioita

10.4.2017 Yleinen

Loin tämän blogitilin melkein vuosi sitten.. Päätin kirjoittaa vaikeimmista kohtaamistani asioista, mutta en ollut valmis. Toivottavasti nyt olen. Päätin kirjoittaa lapsuuden seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja siitä, millaista on kasvaa aikuiseksi ja kohdata hyväksikäytön seuraukset omassa elämässäni. Omassa arjessani, parisuhteissani, kaverisuhteissani, perhesuhteissani tai suhteessa omaan itseeni. Vaikka pahin, eli hyväksikäyttö on jo kaukana menneisyydessä se vaikuttaa elämääni edelleen. Haluan kertoa kuinka selvisin ja kuinka olen onnistunut kasvamaan aikuiseksi naiseksi, äidiksi, puolisoksi ja henkisestikin melko terveeksi ja tasapainoiseksi ihmiseksi. Ehkä tarinani voi auttaa muita selviytyjiä, jotka kamppailevat lapsuuden traumojen kanssa, tai heidän läheisiään. Tai ehkä sinulle tai läheisellesi tehdään vääryyttä edelleen. Siinä tapauksessa toivon sinulle rohkeutta ja voimaa tehdä siitä loppu ja kertoa sinulle että siitäkin on mahdollista selviytyä.

Meitä seksuaalisesti hyväksikäytettyjä sanotaan selviytyjiksi. Luin sen jostain kirjasta, jonka terapeuttini antoi minulle avuksi käsitellä tapahtunutta. Selviytyjiksi, koska pahin, eli itse tapahtuma, on jo takana ja olemme siitä selviytyneet. Siinä tilanteessa ja kauan sen jälkeenkin elämä todellakin on selviytymistä. Aina muistojen noustessa pintaan joudun selviytymään rankoista ja vaikeista tunteista ja välillä arkipäiväkin on pelkkää selviytymistä, jos koko sisin tuntuu olevan täynnä pimeää. Mutta pikkuhiljaa elämä on muutakin kuin selviytymistä. Löytyy ilon aiheita ja oma sisäinen voima kasvaa. Elämän voima on aivan uskomattoman suuri ihme ja ihmisen kyky parantua niin henkisesti kuin fyysisestikin on valtava.

Itse reagoin tapahtuneeseen lapsena yksinkertaisesti unohtamalla tapahtuneen. En vieläkään muista varmasti mitä on tapahtunut tai edes sitä kuka minua käytti hyväkseen. En muista tapahtuiko se vain kerran vai monta kertaa. En ole varma mitä kaikkea tapahtui ja mikä on oman mieleni muodostamaa harhaa. Valemuistoja. Sen tiedän että jotain minulle tapahtui ja että tekijällä oli viikset. Tiedän myös missä se tapahtui. Tai en ole siitäkään aivan varma, koska toinen painajaismainen muistoni, jota en koskaan unohtanut, tapahtui aivan toisessa paikassa ja ajassa ja aivan eri ihmisten seurassa. Pitkään kuvittelin sen olleen erittäin todentuntuinen painajainen, mutta terapeuttini mukaan se saattoi olla myös takauma aiemmin tapahtuneesta. Todennäköisesti en tule koskaan olemaan varma kaikesta tapahtuneesta, koska varhaisin muistoni on ajalta, jolloin en olut vielä edes koulukäinen.

Kuten huomaat, kamppailen tapahtuneen kanssa edelleen ja osittain tämä blogi on myös minun tapani käsitellä asioita. Koska muistot nousivat pintaan vasta ollessani aikuinen joudun jälkeenpäin käsittelemään paljon asioita nuoruus- ja aikuisiältäni. Selittämään itselleni, miksi en suhtautunut poikiin samalla tavalla kuin muut ikäiseni tytöt. Tai miksi seurustelusuhteeni ovat olleen  niin vaikeita. Tai miksi yhä edelleen kavahdan kosketusta. Tulen aivan varmasti kohtaamaan haasteita siinä vaiheessa kun omat lapseni alkavat seurustella ja harrastaa seksiä. Vaikka olen jo selviytynyt pahimmasta, joudun edelleen selviytymään traumojeni kanssa päivittäin. Onneksi nykyisin tiedän että minä aivan varmasti pärjään ja selviydyn tulevistakin haasteista.

Lue artikkeli kokonaan →

Helvetin alku

7.5.2015 Yleinen

Se oli huhtikuun 22.pvä 2015, kun pyysin ystävääni pyytämään yhteisen ystävämme luokseni jotta voisimme sopia skootterikaupoista, kun mulle on tullu tarve saada skootteri, kun sillä pääsen paremmin kulkee töihin jne.

No Kyseinenä iltana klo 19 kyseiset miehet saapuivat (kutsutaan heitä nyt T ja J) T on ollut mun elämäni ensimmäinen poikaystävä 13v, ja J’n opin tuntee hänen kauttaan. T on ollut elämässäni taas mukana pari vuotta, tiesin että hän on luotettava ja olihan hän vetänyt mut tuolta maan pohjasta ylös tämän vuoden puolella kun viime vuoden puolella jouduin ex-mieheni raivon kohteeksi.

J’n kanssa meillä ollut 26v väliä kun emme ole olleet tekemisissä, ehkä syynä se että elämämme kriteerit ovat hieman erilaiset, J’n elämään kuuluu vahvasti alkoholi, mä ku taas otan alkoholia max 4x vuodessa.

No ennen kuin T ja J saapuivat oli T soittanut mulle ja kysynyt että voiko J tulla vaikka onkin juonut muutaman oluen, annoin hälle luvan, samalla pyysin T’tä tuomaan meille viinipullo, että kun kerran kohtaamme J’n kanssa pitkästä aikaa voitaisiin ottaa muutama lasillinen. J ja T saapuivat, J oli jo aika hyvässä nousuhumalassa. Siinä seurusteltiin keskenämme tässä olohuoneessa missä nytkin istun, ja noin tunnin kuluttua mentiin parvekkeellee tupakalle, T ja minä mentiin edellä J tuli hetken kuluttua perässä. Mulla oli tässä vaiheessa sellanen onnellinen pieni hiprakka päällä, mutta päätin kuitenkin että kyseisen pullon jälkeen emme lisää ota. Tultiin takaisin sisälle parvekkeeltä ja mulle kun oli lasiin jääny viiniä n 1/2 ni otin sitä pikkuhiljaa.

Hetken kuluttua mulle tuli tarve päästä vessaan mutta kas kummaa huomasin et mun jalat ei kanna (huom olin juonut kork 4 lasia viiniä), yritin T’lle kertoa että pitää päästä vessaan, mutta en saanut ees puhuttua, tän jälkeen itsekseni totesin et nyt pitää päästä maate! Osaamme T’n kanssa viittomia ja viitoin hälle että auttaa mut nukkumaan, pissahätä oli kadonnu… T yritti lähtee mua taluttaa mut mun jalat oli ku keitettyä spaghettia, joten hän lähti vetää mua kainaloiden alta kohti makuuhuonea. Mul alko jo simis pimenee, mut muistan kun T’llä oli vaikeuksia saada mut makuuhuoneeseen, autoin minkä pystyin jaloillani jotta hän mut sinne sai…. sit pimeni täysin…

T kertoi mulle pari päivää myöhemmin et oli käyny mua kattoo makkaris muutamaan otteeseen et mul kaikki hyvin….

Siinä ihmeen sumussa tajuan yht äkkiä et joku sanoo mun vieressäni lauseen: Nyt mä saan vihdoinkin kunnon naista, T saa haistattaa pitkät paskat! Tajusin saman tien et tää on J ja tajusin myös et mun housut on puolkintus, ja J räpeltää sormiensa kanssa mun vaginassa, toisella kädellä runkaten itseään, epäilen että olisi työntyny mun sisääni jollen olis ajoissa heränny….

Kaikkien voimieni kautta vedin itteni siitä sängystä jotenkin ylös  en ees muista miten juoksin suoraa veto-ovea päin joka ei koskaan mun kotona oo kiinni ku kissat muuten repii sen ja tajuun et joku vetää mua hiuksista takaisin sänkyyn ja pitää rintojen ympäriltä suurin piirtein kiinni…. saan potkaistua taaksepäin niin että J’n ote helppaa minusta avaan veto-oven juoksen olohuoneeseen jossa tiedän T’n olevan ja huomaan hänen olevan parvekkeella. T huomaa et tuun kauheel hädäl makuhuoneest J perässäni… T tulee parvekkeelta ihmetellen et mitä nyt… mul ei muuta hajua/ muistikuvaa oo hetkestä ku että oon T’lle huutanu: Haluan tuon kauhean miehen pois täältä! Sit on menny pimeäks…. T on kuulemma ajanu J’n ulos tullu takas ja löytäny mut ihan sekasin, huutavana hakkaamassa itteäni ja hysteerisesti itkien… T on kuulemma yrittänyt ottaa musta kii oon ensin työntäny häntä pois ehkä luulleen edelleen et on J mutta vihdoin oon rauhottunut. T ei oo kuitenkaan saanu muhun kontaktii ni on auttanu mut takas nukkuu, klon ollessaa n 22-23

2.30 aamuyöllä herään huutoon hysteeriseen itkuun jota kuulemma kestäny reippaan puolisen tuntia, oon valittanu pahaa oloa, oksentanu ja taas itkeny hysteerisesti. T kysyny multa et mikä helvetti sulla on (tätä en muista) mut olin kertonut illan tapahtuman. N 3.15 soitettiin hälyytyskeskukseen johon tein ilmoituksen raiskauksesta. Poliisi tuli noin puolen tunnin kuluttua (ajat on pimennossa koska poliisit puhalsi multa viel yli 3 prom 4.15). Oon kertonu poliisille mitä tapahtui ko naispoliisi oli sitä mieltä että nyt raiskaustutkimuksiin ja sinne mentiin…

Mulle ei oo jääny siit yöstä muuta kuvaa ku se et mä jouduin olee alasti tän kaiken kokemuksen jälkeen kolmen vieraan ihmisen edessä (kolme siksi kun tää yks oli sh-opiskelija), tilanne oli mulle sen verran raskas et tietysti pyörryin ja jouduin hetkeks valvontaan, josta mut kotiutettiin 7.15.

 

Täs vaihees varmaan mun pitää kertoo mun aiemmasta traumasta:

Psyykkinen trauma huhtikuussa 2014

Vuosi ja 1kk kun kimppuuni käytiin omassa kodissani. Vuoteen on mahtunut paljon mutta luulen että syy miksi tämä iski nyt minuun on että pääsin fyysisesti sekä henkisesti vasta ko tyypistä joka on mun exä eroon vasta joulukuussa 2014. Tää ihminen on sairas, jos sen saisi tutkimuksiin todettaisiin hänellä ainakin narsismi. Mun elämäni hän sotki toden teolla,  menetin entisestä luokastani ne ainoat ystävät jotka minulla oli, viimeiset itsetunnon ja -arvostuksen rippeet. Nyt pitäis jollain ihmeen keinolla päästä tästä itsesyytöksestä sekä itseinhosta eroon… ehkä täs tän illan osalta… tänään siis oli 7.3.2015

Vuosipäivä lähenee… Viime yönä tuli jo kuviin tuota tapahtumaa edeltäviä tapahtumia. .. jos oisin kuunnellut järkeä olisin heivannu tuon koko perkeleen paskan pois jo monta päivää aiemmin… mut tää onkin sitä jossittelua. … Huomaa et tapahtuma alkaa vaivata mua enemmän ja enemmän,  en saa enää nukahdettua 40mg tenoxin kera vaan tarviin siihen viel opamox 15 mg,  muutenkin opamoxeja on alkanu mennä enemmän… alussa pärjäsin kahdella nyt niitä tarvitaan useasti päivässä jo se kolme mikä on max… pitää varmaan pyytää jotain muuta lääkitystä…. mua ahdistaa myös kovin kun ei ole oikein ystävää kelle oikeesti puhuisi tästä,  äidilleni oon puhunu paljon mut ei se oo sama… pitäis saada istuu jonkun ystävän ( ku sellanen olis) kanssa kahvipöydässä ja vaan puhua tai vaikka sohvalla tai jossain… mä en voi enkä jaksa pitää näitä mun  tunteita enää kauan mun sisälläni… ahdistaa, mä tunnen itteni likaiseksi, saastuneeksi. .. mut pitää enää elossa mun lapset,  kissat ja vanhemmat. .. jos niitä ei olis mä olisin varmaan tehny itelleni jo jotain… välillä tuntuu ettei täst oo muuta ulospääsyä kuin itsemurha. .. pääsis mamman luo taivaaseen turvaan! Mul ei oo kyyneliä tullu kolmeen viikkoon,  taitaa olla kohta neljä… silmät kostuu mut ne ei vaan tuu ulos. .. tää ahdistus kiduttaa!  -8.3.2015-  p.s soitin äidille luin nää kirjoitukset… mul tuli kyyneleet 2,5 vkon tauon jälkeen!

 

Olen särkynyt saviruukku

Pala palalta murruin pois.

Ja ihmettelin ja itkin

Eikö kukaan auttaa vois?

SINÄ Herra minut murskasit

vaan talletit Kaikki palat

niin paljon minua rakastit

tahdoit uutta kokonaan.

Anna savelle uusi muoto,

Tee minusta uusi ruukku.

Nyt rakkautesi niin näytät

Ja murtunutta käytät.

Tahdon kertoa särkyneille

Ei siruja heitetä pois,

Kallista halpa savikin

Mestarin kädessä ois.

 

Hieman sanoja muutellen, mut tuntemukseni Saviruukku-laulussa – 9.3.2015-

Tänään on sitte enää vajaa kk aikaa niin kutsuttuun vuosipäivään!  Itkin eilen illalla itseni uneen kun olin saanut puhuttua erään ystäväni kanssa ensin puhelimessa… tänään mun luona kävi toinen ystävä joka varmasti säikähti ku mut näki… olenhan vain haamu itsestäni! Kaveri  oli pari tuntii… Juteltiin vaan kaikkea,  mut sekin vei musta virran… Sain Krissen lähdettyä syötyä pienen määrän kana-melooni salaattia mut sit iski päänsärky ja pakko oli nukkuu iltapäivä… mun vanhemmil tänään 53-vuotis hääpäivä! Huh mikä saavutus!

Ystävä Sä lapsien

Katso minun pienehen.

Minne käynkin maailmassa

Ole aina johtamassa!

Hyvää yötä,  Aamen!      -10.3.2015-

 

En oo täs ny muutamaan päivään kirjoitellu, en vaan oo jaksanu… mä oon pitkästä aikaa saanu yhden ihmisen takaisin elämääni, siitä olen todella kiitollinen… Toivon vaan että voin häneen luottaa todella,  ainakin hänen käyntinsä mun luona piristää kovin, vaikkakin ihmisten tapaaminen onkin tällä hetkellä todella raskasta. Edellispäivänä kävin tyttäreni luona jonne pääsen yhdellä bussilla,  olin Heidin luona tunnin verran ja tulin takaisin kotiin yhdellä bussilla.  Oli todella pienestä kiinni etten tuossa mäessä soittanu ambulanssin kun oli aivan helvetillinen ahdistus päällä. Kotiin päästyäni opamox naamaan ja loppuilta 16-> menikin nukkuessa, 20.30 siirryin sänkyyn sohvalta. Et huomaa etten oikeasti ole kunnossa! Eilinen päivä meni hieman paremmin, mut tää päivä onkin ollu jossain sumussa…. Ruoka ei maistu, oksettaa! Siihen vitun päivään on ny sitte 27 vrk. ..aaargh… oon jo miettiny et sinä päivänä mun pitää pyytää joku kaveri mun tueksi tänne kuten kesäkuussa kun on se oikeudenkäynti… mahdollisesti T!   -13.3.2015-

Lyhyesti: Äiti ja H kävi… toivat jätskiä tullessaan… päivä meni ihan kohtalaisesti -14.3.2015-

Ihanaa, näin poikani piiiitkästä aikaa, tunti vain, mutta se olikin ihan mun omaa toivettani, ilta meni jotenkin siinä ohitte en ees huomannu -15.3.2015-

Jälleen kerran sumupäivä… pitkin päivää yrittäny pitää itteäni hereillä, pakoitin itteni syömään 6rkl sienikeittoa, lasin piimää, helvetin paha olo… 18.30 annoin periksi ja painuin nukkuu… edelleen mennään 60mg Tenox ja 45mg Opamox /vrk… huolissani oon tosta Tenox määrästä -16.3.2015-

KOSKA TÄÄ PASKA LOPPUU?!  Aamupäivällä mulla vielä ihan kohtalainen olo, kävin sairaanhoitajan luona juttelemassa ja aloitimme käsittelemään aihetta Raiskaus ja pahoinpitely… mä menin sinne polkupyörällä, mutta voimat meni niin totaalisesti että taksireissu siit tuli, en olis muuten kotiin päässy… ruoka ei maistu, ei oo ees nälkä, ajatus jo syömisestä oksettaa… mä häpeen itteäni, miks mä en kuunnellu ihmisiä kun mua varoitettiin, miks mä halusin siit paskasta vaan uskoa hyvää?! Nyt se saatanan narsistipaska on sotkenu mun elämäni täysin, joudun aloittaa kaiken alusta pala palalta kuten särkyneessä saviruukussa…. No koulu on nyt nk taka-alalla, kirjoilla edelleen oon, mutta jatkan sitä vasta syksyllä, kevään ja kesän keskityn itseeni ja syksyllä kirran harjoitteluun ja uusi ryhmä….

https://www.youtube.com/watch?v=OOEKUWINuWw

tuossa edellisessä mun tunteeni kiteytyy aika tarkkaan… -17.3.2015-

Tänään ollaan menty sumussa, olo on ollu ku olis jossain putkessa missä ei näy kumpaakaan päätä… tää on ihan uskomaton tunne… ei tätä pysty kuvailee, tän pystyy vaan kokee ihminen joka on kokenu vakavan masennuksen tai niinku s-hoitaja sanoi eilen ni post-traumaattinen reaktio on tätä mitä käyn läpi…

Tosiaan koko päivän odottanu et tulis ilta ja nyt jumaliste ku on ilta ja sais nukuttuu ni ei noist Tenoxistakaa oo apua! V******

Pyörimiseks taitaa mennä taas! Painoki tippunu tän sairauden myötä 5kg siit en oo huolissani koska mulla edelleen ylipainoa mutta mun ravintoaineiden saannista oon… tänään sain pakottamalla syötyä bataattivuokaa ja kasvispihvit,  mut jos syön viikossa vaan yhen tollasen aterian ni multa loppuu energia, vitamiinit ja hivenaineet… mut ku mä en ees saa**** tunne nälkää mun keho kapinoi vastaan nyt totaalisesti!! -18.3.2015-

Voihan atooppinen iho… se on ny sit herännyt elää tän masennuksen lomassa… aaargh, ja ku ei muutenki olis jo mietittävää ni mun tulostimeni otti nokkiinsa ja ensiksi se ei ottanu paperia sisään yhtään ja yhtäkkiä se vetäs sellasen 10-15 arkkia. .. et hipheijaa joo! Oon todennu et kyl mä oikean päätöksen tein ku siirryin myöhemmälle ryhmälle koulussa,  yksikään mun ex-luokkatovereista ei oo kyselly mitä kuuluu, tai miten mä voin…. juu tosi hyvä luokkahenki. .. heh! -19.3.2015-

Eilinen päivä meni sumussa, T kävi hoitaa juoksevia asioita, mä märehdin tuskissani sohvan kulmalla aamupäivällä kaikki tuli ulos mitä sisälle pistin, syödä pystyin 10 rkl sienikeittoa ja lasin piimää… nukkumaan painuin 18.30   -20.3.2015-

Tänään aika samanlainen päivä kuin eilen,  se ero että oon saanu syötyä niin aamupalan,  lounaan kuin iltapalan…nukkumaanmeno venähti 0.59… -21.3.2015-

Ennen kuin nukahdan pitää tännekin kertoa että tänään ollut nk valoa mun pimeässä tunnelissa.  Tullut sellainen olo et kyl täst nyt selvitään… Toivon vaan suuresti että tää olo jatkuu vielä huomenna ja siitä eteenpäin. .. mun suurin haavein on kuitenkin vielä toteuttamatta: sairaanhoitaja amk’ksi valmistuminen. … haave joka on ollut jo lapsena! -22.3.2015-

Toinen nk hyvä päivä takana… okei heräsin kyl vasta 13.10 heh! Mut valoa tunnelissa, tää tunne kun se yököttävä olo koko kehosta on paljon pienempi. .. sekä eilen että tänään oltu ilman rauhoittavia… tenoxin sen 60mg joudun ottamaan muuten en nuku yhtään. .. jos ens viikolla helpottaisi kun tapaan lääkärin, jos saisin jotain muuta yöksi… äitimuori kipeenä, sai kylmää kun kävi mun luona pyörällä reppana, huoli vanhemmistanikin miten he pärjää ny ku toinen on vuodepotilas ja toinen p – tuolissa!  Et ei nää mun huolet ainakaan vähentyny oo…  T tänään ollu mun seurana, hänestä on kyllä niin suuri apu ollu kaikin puolin!  -23.3.2015

Tehtiin T kanssa huushollin täydellinen muodonmuutos olohuoneessa, imurointi jäi vähän kesken ku imuri otti lopputilin musta, Jee tosi kiva juttu, ku ei tuota rahaa muutenkaan ole! Muuten yllättävän hyvä päivä jälleen, oli jopa kiva kokata pitkästä aikaa! -24.3.2015-

Kävin H kanssa taksi ajelulla tänään, käytiin hakemassa tytön barbie mummilta ja H sain kuulla että mun isä on sairaalassa taas, A- influenssan jonkinnäköinen sisarmuoto ja kun isä on muutenkin huonossa kunnossa, pelkään että en näe isääni enää! Kyllä on raskasta kuulla että rakas ihminen on huonossa kunnossa ja se sitten selvensi mulle tänään kun olin pitkän iltapäivän ja illan yksin, etten olekaan ihan niin hyvässä kunnossa kuin olen luullut! Nytkin tärisen kuin kovassa krapulassa ja vittu huominen  psykiatrian poliklinikan aikakin peruttiin! Helvetti, mun olis pitänyt oikeesti päästä puhumaan huomenna! No tänne sitte purkaan huomenna kaiken!

Ystävä Sä lapsien

Katso isän ja äidin pienehen.

Minne he käyvät maailmassa

Ole aina johtamassa!

Aamen!

-25.3.2015- ( yökötys päivä lähenee; 15pvää jäljellä, yök)

Pakko soittaa T pikkasen ennen yhtätoista illalla, kun ei ole ketään muutakaan kuka tulisi tänne, mul vaan on nyt niin paha olla… näemmä en pysty nyt olee yksin! -25.3.15-

En kirjoitellut tänne eilen kun koko päivä meni migreereenissä.  Alkuillasta vasta selkeni niin et pystyin olemaan jälleen pystyssä. Koko ilta oli vähän hämyssä niin kutsutusti! Jouduin ottaa eilen uudelleen opamoxit käyttöön, kun ei toi T tääl mun kaa luona voi olla koko ajan! Joo tää vointi muuttunu ny niin et en kykenisi olee yhtään yksin, mut sit taas tänään mä en kyl kykenis olee kenenkään kanssa tekemisissä… en siis todellakaan ole vielä kunnossa!  Päivätkin on ihan sekasin, 1 asti elelin keskiviikossa! Niin fyysinen kuin psyykkinen pahoinvointi tullu takaisin. .. Viime yön nukuin 2,5tbl tenox (ohjeissa on edelleen se max 2) sekä 1 opamox,  kauan kesti et nukahdin, mut loppujen lopuksi nukuin yllättävän hyvin ilman painajaisia! Ahdistaa kun en saa noita vitamiinien (vai mitä onkaan kun en pakettii avannu) tuloo loppuu… mä on saatana taas kohta veloissa (siis uusissa) kurkkua myöten. .. aaargh! Nii ja eilen joku helvetin lehtimyyjä soitti taas, vaikka nekin pitäis olla estetty… helvetti, suutuin niin et pamautin luurit! Et tällaista tällä kertaa! Eniten mua edelleen suututtaa tuo eilisen tapaamisen peruuntuminen! Nyt oikeesti pitäis päästä säännöllisesti juttelee jonnekin… Siksi mä olenkin päättänyt ottaa yhteyttä aamusten lehden ilmoitukseen jossa haetaan post-traumaattista oiretta kärsivää potilasta kokeilee jotain lääkettä,  jos vaikka pääsis sinnekin juttelee. .. nii ja se vitun oikeudenkäynti,  sekin painaa, siis et saako sitä tyyppiä taaskaan paikalle kun sitä ennen en saa tätä asiaa pois päiväjärjestyksestä taikka mielestä! Vuosipäivään 13 pvää… -27.3.15-

Joo jee tähän kaikkeen paskaan sitte vielä akuutti kystiitti: eli äkillinen oireinen virtsatieinfektio!! Aargh. .. eiks jo riittäis yhel ihmisel! Huoh!

Tänään todellakin sain sitte vahvistuksen tuolle mun omalle epäilykselleni; VTI ja antibioottikuuri! En voinu ottaa Heidiäkään tänään kylään ku oon ollu vuodepotilaana… onneks ne helvetin kivut on helpottanu (tosiaan; kuvittele et sul olis haava sormes ja siihen kaadettais sitruunamehua, mulla vaan tää tunne koko keskivartalossa!) Ihana ystäväni T kävi tuomassa mun pyynnöstäni suklaata potilaalle! Onneks on tuo Taby ni on voinu kattoo telkust vanhoi sarjoi, ku ei jaksa pystyssä olla… kohta voikin alkaa yöunille! Mieliala ollu aika tasainen, oisko tuo eilinen notkahdus johtunu tulehduksesta, sen ku tietäis! Vuosipäivään 12 pvää!!  -28.3.15-

Voi Nukkumatti mitä teit mulle viime yönä! Nukahdin joskus neljän (talviajassa) aikaan ja heräsin puol kaksitoista ku kaks pikku noitaa oli oven takana, ei mul niil mitään ny oo antaa ni en ees avannu ovea… mul on niin pöhkö olo tosta lyhyestä yöunesta et huhheijaa! Kahvia nassuun vaan! Ei kai täs muukaan auta! Mieliala tällä hetkellä ihan kohtalainen. ..kirjoittelen lisää illalla,  jos oon hereillä! Joo jatketaan ny sitte, tää päivä on menny maate sohvalla tajuamatta yhtään mitään!  Toivottavasti Nukkumatti löytää tänään perille! Toivottavasti oikeesti tää kuuri ny puree, meinaa alkuillasta oli ihan taas sellainen olo että tulehdus iskee päälle! Kroppa kyl sen verran kovilla, ku T toi mul tänään hampurilaisen ni ei meinannu vatsa ottaa vastaan. .. tuli siis ökällä ulos ja vein sitte T ruokahalun… tuhma minä! Mieliala tänään muuten iha tasanen! Vuosipäivään 11 pvää!  -29.3.15-

Joo päivä menny iltaan asti ihan mukavasti, mitä ny ruoka ei oo maistunut!  Sain yhden naisenkin vihdoin ymmärtämään minkä hullun kanssa hän on tekemisissä (R.P.), no se sai sit sen aikaiseksi et se kusipää kehtas lähettää mulle fb’s kaveripyyntöjä,  kun meillä oli hetken aikaa yksi yhteinen tuttu… no mitä se mulle aiheutti,  raajojen kylmettymisen, pahoinvoinnin sekä itkun… toivottavasti ei vie yöunia! Vuosipäivään 10 pvää!  -30.3.15-

Tänään on ollu aika kehno päivä mun psyykkisen voinnin osalta! Tän varmaan aiheutti sen et hain tänään tuota oikeusprosessia varten asianajajan ja jouduin asiasta puhuu kolmeen kertaan! No ihanan T, mun rakkaan ystävän kautta sain yhden asianajajan nimen, ja ny oon sit hänen asiakkaana! Sain myös vaihdettua tänään mun puhelinnumeron jotta se yks ei pääse häirii… katsotaan miten nukkumisen käy ens yön osalta ku tuli tos iltapäivällä nukuttuu yli kaks tuntia! Isä pääsi tänään sairaalasta on siis parempaan päin,  äiti melkein terve! Vuosipäivään 9 pvää! -31.3.2015-

Tällä erää kirjoittelenkin kännykän kautta! Pääsiäinen menossa… mulla ei kylläkään yhtään pääsiäis olo! No mul on nää päivät menny tosi vaihtelevasti… jos ei psyykkinen puoli oo sekaisin ni sit mulla on migreeniä! Tai vaan oon aiemmin päivällä hoidetuista asioista aivan liian poikki, kun ei jaksa vielä paljoa! Torstaina 2.4 oli sen lääkärin ensimmäinen tapaaminen… emne sitte puhuneet mun lääkityksestä saatikka tästä asiasta mikä tällä hetkellä on vaan menneisyyttä… ne on siel hiton papereis jos se ämmä olis viittiny vaan lukee ne! No sit kaiken kukkuraksi sain tiedon et tää lääkäri on vaan tän kuun ja syksyl tulee uus ja äitikin sitte sano sen ääneen et ei oikein tykänny/hyväksyny et hain s-hoitaja koulutukseen, tähän mennessä vaan vihjaillu asiasta ja kyl on pakko myöntää et se satutti, se on kuitenkin ollu pienestä tytöstä asti mun haave! Olisko mun sitte pitäny jäädä työttömyyskortistoon niin kuin moni muu lähihoitaja on nyt… Taidan ennen seuraavaa lääkäriä kirjoittaa paperille mun menneisyys jotta päästäis asiaan… nii eikä tää loppunu tähän! Mulle luvattiin et saan alkaa purkaa pahaa oloani tuol polil kerran viikossa kas sekin aika meni taas kahden viikon päähän! Helvetti en voi muuta sanoa! Jos vaan olis rahaa ottaisin itelleni yksityisen psykiatrin jolla kävisin sen kerran viikossa! Meinaa loppuu kärsivällisyys  ja luotto! No luottamuksesta puhe: mun kaks muka kaveria puukotti kunnolla mua selkään… ne oli päivittäin tekemisissä sen paskiaisen kanssa kun luulin että voin puhua heille luottamuksellisesti, tää ei kyl auta yhtään tähän mun luotto-ongelmaani! Mä en muuta toivo ku kesäkuun 17. Tulee ni mun asianajaja saa tehtyy niin et se haetaan paikalle ja että se todellakin saa vankeutta eikä ehdonalaisuutta! Se on hajoittanu kuitenkin mun koko elämäni, tehny musta työkyvyttömän, pelkotiloja kärsivän joka ei uskalla ees kotoaan lähteä minnekään, tää ei ole ihmiselämää! Se on vieny mun elämäni! Ja jotta totuus ei unohdu 5pvää vuosipäivään! -4.4.2015-

Nukahdin sit viime yönä joskus kolmen jälkeen ja heräsin iltapäivän puolella! Rytmit on ihan hakusessa!  Tää päivä ollu muuten ehkä hieman parempi, oon saanu tehtyy iha ruokaa;  jauhelihamureke ja muusii, sekä syötyä… opamoxeja ei oo menny yhtään. .. nyt oon sängyssä ja aattelin alkaa nukkuu jos vaik heräis aamupäivän aikana! Ja siihen hiton päivään 4 pvää ! -5.4.15-

Kun ny en nukuttuakaan saa ni kirjoitanpa tänne! Tänään onnistuin heräämään suht koht ajoissa eli aamupäivän aikana! T tuli kylään jo puolelta päivin ja oli alkuiltaan! Vointi on ollu yllättävän ok, mitä ny kuukautiset tekee omat vaivansa… siit varmaan parin edellisen päivän päänsärytki! Ulos en oo itteäni vielä saanu mut tänään tiistaina kun sitä päivää jo mennään ni meen, pakollinen käynti kaupassa: siteitä! Mutta tänään kun on jo 7.4 ni vuosipäivään 2vrk!! Yööök! Onneks mun ei tartte olla yksin! Mut tällä erää öitä! Paino tippunu nyt sit yht 8kg… alkaa vyötärö erottua! -7.4.15-

Tää päivä on ollu perseestä suoraan sanoen! En saanu koko päivän aikana ees vaatteita päälle, ei vaan jaksanu, eikä huvittanut. .. Tunteet ollu iltaan asti jäässä, ja sanoa töksäytin T vähän suoraan… sanat oli et nii  kauan mun elämäni miehet ovat mun kaks kollikissaa, kunnes tapaan ihmisen joka ei valehtele tai/ja, petä tai/ja , jätä tai/ja hakkaa! No se on ny sitte ottanu nokkiinsa ku petti mua sillo ku oltiin teinejä ja se oli mun elämäni ensimmäinen rakkaus. .. ei taida miehet ymmärtää kuin paljon ensimmäisen rakkauden menetys sattuu ja kuin voimakkaasti se jää mieleen. .. tää mun vointi on tehny musta aika suoran sanoissani varsinkin silloin kun on näitä huonompia päiviä! No iskä voi jo melkein hyvin kuten äiti, ja illalla sain odotetun sähköpostin: mut kutsuttiin kesätyöhaastatteluun!! Jee!! Mä tiiän et kun saan töitä mä rupeen voimaan taas paljon paremmin ja siihen noi tapaamiset psykal,  lääkitys, ja toivottavasti jossain vaiheessa se terapia! Vuosipäivään edelleen 2 vrk :-( -7.4.15-

Heh, mä tajusin tänään keskellä unien et ei kiesus,  vuodessa ei oo ku yks sama päivä! Se Vuosipäivä oli Hitto eilen… no erävoitto mulle! Huomenna on sit työhaastattelu kesää ajatellen klo 13, olis kyl mua ajatellen aikast mahti paikka! Se on Ruissalon kylpylän kuntoutusosasto. .. ja kuten äitilleki jo mainittin ni Ruisrock olis lähellä vaikka joutuisin/ saisin olla sen viikonlopun töissä ni musiikki kuuluisi!  Eli peukut pystyyn… mul on mieliala aikast rauhallinen, kun ny pysyisi sellaisena. ..eli näillä mennään ja seuraava kova paikka on oikeudenkäynti!  -9.4.15-

Pitkästä aikaa kirjoittelen tännepäin!  Työhaastattelussa tuli käytyä,  en oo sielt viel kuullut mitään,  tais mennä takalistoille ns! Ollu täs psyykkisesti jo aikast monta hyvää päivää ainoastaan toi fysiikka meinaa pettää; sain perjantaina 10.4. haastattelun jälkeen itelleni antibioottikuurin,  munuaisaltaiden tulehdus,  ei tainnu mun vti parantua! Viikonloppu ja eilinen menikin sitte enimmäkseen nukkuessa,  et makuuhuone on todellakin tullut tutuksi ja siksi en oo tännekään kirjoitellu!  Tänään oli asianajajan eka tapaaminen,  saatiin asioita aika hyvin eteenpäin ja sit psykiatrian poliklinikan sh aika jossa käytiin mennyttä vuotta läpi…  mut ei mul täs ny tän enempää!  Oikeudenkäynti olis tällä näkymin 17.6.15 klo 9 eli pari kuukautta vielä,  mut ei tuokaan päivä oo varma… jos ne ei saa sitä yhtä persreikää haastettua ni se taas siirtyy… Yritetään kyl ny saada kaikkien lausuntojen ym avulla että ko tyyppi saatais paikalle ja oikeus toteutumaan! – 14.4.15-

Ja sitte takaisin tähän tän hetkiseen helvettiin!

Voi helvetti, klo lähenee yhtä yöllä ja ei unta! Tenox 40mg ja opamox 30 mg mut ei apua! Huomenna kuulustelu tosta raiskauksesta,  apua, ahdistaa ny jo ihan helvetisti -6.5.15

Tänään oli se kauhea päivä, tästä uusimmasta tapahtumasta! Viime yö meni aika plörinäks. .. nukuin vajaa neljä tuntii 40mg tenox ja 30 mg opamox avulla miinus ne miljoonat heräämiskerrat painajaiseen. .. ylös ammensin itteni 9.30 ja aloin valmistelee itteeni lähtö kuntoon.  Tää oli toinen kerta tän tapahtuman jälkeen ku kuljen yksin missään ja voi helvetti sitä pelkoa, ahdistusta ja ajatuksia et ku joku katsahti mua päin et tekeekö se mulle jotain…. pulssi oli koko reissun varmaan yli 100! No kuulustelu alko klo13, poliisi oli tosi mukavan tuntuinen nainen… kaikki meni ihan ok, ku en oikeastaan keskittyny ku puhumiseen,  en aatellu mitä sanon kunnes: mulle soitettiin mun hälyytyskeskukseen tekemä soitto nauhalta. Kun jouduin kuuntelee mun ääntäni ja tajusin kuin hädissäni mä olin ni jouduin takas siihen tapahtuma ajankohtaan,  nii siihe iltaan, yöhön, ku herään painajaiseen, kuin siihen kun musta otetaan ne näytteet ja joudun olee alasti kokemani jälkeen kolmen vieraan ihmisen edessä, jotka yrittävät tehdä vain työtänsä… Siksi siinä kolme ku yks oli SH-opiskelija. .. onneks ei tuttu! No kuulustelu meni ja lähdin kohti kotia… luoja mä pelkäsin joka kerta ku kyytiin tuli mies et se istuu mun viereen,  luoja mä pelkäsin ihmisten katseita, luoja mä tähyilin ja varoin ympäristöäni. .. mä en oo ikinä pelännyt näin paljon…. miten mä saan itteni tästä kasaan ku suututin TAAS sen mun ainoan luotettavan ihmisen eli T’n… mä pelkään mitä mä teen itelleni. .. ainakin mä VIHAAN itteäni täysin rinnoin! Mun suurin toiveeni tällä hetkellä on että saan T’hen yhteyden, jotta saan hänet takaisin. .. fb’ssä oon tehny kaikkeni… mun profiilikuvassa ollaan me molemmat, meillä on vaikeasti selitettävissä oleva suhde. .. MÄ TARVIIN SITÄ MIESTÄ, NIIN YSTÄVÄNÄ KUIN RAKKAANA!