Selaat arkistoa kohteelle tyytyväinen.

Monenlaisia kuulumisia

30.11.2016 jotain positiivista, Kuulumisia

Moi,

 

Enpä muista koska olisin viimeksi kirjoittanut tänne, aikaa on kulunut jälleen paljon. Vointi on ollut sitä sun tätä, välillä hiukan paremmin ja välil taas on menty lujaa alamäkeen. Yksin en kuitenkaan ole ollut, ehei, olen saanut viettää pitkiä keskusteluita s.postin kautta erään ihmisen kanssa. En itsekään taida ymmärtää kuinka paljon tämä ihminen on mua auttanut. Jossain välissä tajusin keskusteluidemme auttaneen mua enemmän kuin terapiassa vuoden aikana.

 

Ystävyyttä, välittämistä ei niitä voi mitata millään mittarilla. Sen vain tietää kuinka paljon toista arvostaa, vaikkei sitä ääneen osaisikaan sanoa.

 

Hieman sama kissojen kanssa, varsinkin Cissyn. Ei meillä oo samaa kieltä, mut tullaan silti toimeen paremmin kuin hyvin. Vaikka ei ole sanoja halaus, kehräys, kylkeen painautuminen, vieressä nukkuminen, “juttelu”, rakkaus ne luovat välillemme yhteyden. Cissy mököttää mulle kun olen pois, mutta hetken päästä se tajuaa, mitä menettää, joten olemme jälleen ylimpiä ystäviä. Cissy ei toviin päästä mua silmistään, se kiehnää vieres, kehrää ja leipoo tavallist enemmän. Ihana kissa ❤  Joku voi ajatella Cissyn olevan “vain kissa”, minulle prinsessani on “vain iso osa elämääni”. Ilman “vain kissaa” elämäni ei olisi tällaista, ilman “vain kissaa” en olisi tällainen. Kissat saavat mut useimmiten hymyilemään, kuinka hassuja ja suloisia ne ovat, kuinka äärettömän rakkaita. Kissat ovat asia jota ilman en elä. Ei ole elämää ilman kissoja.

 

*******************************

 

Viime viikonloppuna oli partioleiri joka oli johtamistehtäväni. Pari kertaa ennen leiriä olin täysin paniikissa, meinasin jo jättää leirin kesken sillä leiri vei mut todellakin äärirajoille, melkein laidan yli. Silkasta itsepäisyydestä en antanut periks, en halua alkaa hetken päästä koko rumbaa alusta, sillä tiedän ettei tää olis myöhemmin merkittävästi helpompaa. Yllätyin itse kuinka hyvin leiri sujui. Pari kohtaa tiesin jo ennen leiriä, et niist tulee huomautuksii, mut toistaiseks palautteestakin oon selvinny hengis. Kun viel saan raportin valmiiks saan huokast helpotuksest ja ottaa partiosta pienen loman. Enhän tänä syksyn oo mitään muut tehnytkään kuin käyny koulua viitenä päivänä viikos koulus (miinus poikkeukset ja suurinpiirtein yhtä ahkeraan käyttäny aikaa partioon. Syyslomakin mulla oli ennemmin partioviikko kuin lomailua. Pari pakollista partio juttua viel mahtuu tälle vuodelle mm. oman ryhmän toimintakertomuksen ja rahankäyttöpapereiden rustausta, mut ne ovat minimaalisia kuluneeseen syksyyn nähden.

 

Koulun kustannuksella olen käyttänyt mahdollisimman paljon aikaa partioon, nyt voin loppuajan kesälomaan asti käyttää ennemmin kouluun kuin huivi kaulassa touhuihin. Ei en missään tapaukses tarkoita, et partio olis mulle vain rasite ja veis voimavaroja. Ei. Voisin viettää 24/7 huivi kaulas, koska partio nyt vaan sattuu oleen niin suuri osa mua. Jos partio vaikuttas muhun ja jaksamiseeni vain negatiivisesti, olisin varmasti lopettanut, mut ei, en oo ees miettiny lopettamist.

 

Viime aikoina olen tosi vähän nähnyt unia tai siis en muista niistä mitään. Viime yö tekee poikkeuksen, en varmasti pysty hahmottamaan mitä unessa tapahtui, en saa yksittäisestä yksityiskohdastakaan kiinni. Jotenkin mulla on fiilis, että tunteista pelko ja rakkaus/välittäminen olisivat jotenkin liittyneet uneen, mutta se onkin ainut mistä saan kiinni. Häiritsee, kun en voi muistaa, sillä jotenkin mulla on aavistus, että sen unen haluaisin muistaa, että unessa on jotain tärkeää. Asiasta tulikin mieleeni, kohta olisi aika laittaa puhelin pois, sammuttaa valo, vetää peitto korviin, painaa pää tyynyyn ja simmut kiinni. Ja tietenkin antaa miljoona halia, pusua ja rapsutusta “vain kissalle”, Cissy kun tapansa mukaan vahtii mua etten pääse karkuun. Voi ihanuus tuota karvakerää. Miten “vain kissasta” voi pitää näin paljon? Ai niin, eihän Cissy ole “vain kissa”, Cissy on valo elämässäni.

 

-Elina

100 päivää takana – fiiliksiä

17.12.2015 Yleinen

2015-12-16 13.04.37Lupasin kirjoittaa 100 päivän kohdalla lisää fiiliksistä. Joten tässäpä niitä, jouluisena :)

Tähän 100 päivään on mahtunut niin iloa kuin surua. Iloa on tuonut onnistuminen ja Cambridge Ohjelman noudattamisen helppous. Lisääntynyt energiakin on tuonut paljon hyvää mieltä ja olen saanut enemmän aikaan kuin aiemman vuoden aikana!

Surua ja vastoinkäymisiä on tullut mm. Cambailun alussa ollut koiran jalkaleikkaus sekä veljenpoikani menehtyminen. Itse Cambridge ei ole aiheuttanut mulle mitään pahaa, päinvastoin. Jos en olisi ollut tässä ohjelmassa mukana, olisi syöminen taas jäänyt. Useampaan kertaan.

Plussia voisi luetella vaikka kuinka!
1) Lentomatkustaminen on helpompaa, se tuli koettua lennolla Müncheniin. Vaikkakin viereeni sattui pahalle haiseva, erittäin lihava mies. Jos itse olisin vielä tursuillut käsinojien alta, ei olisi ollut kellään kivaa.
2) Ruokailujen suunnittelu kotioloissa on helppoa ja kivaa. Tulee kokeiltua uusia juttuja, kehiteltyä reseptejä.
3) Lisääntynyt energia tulee ammennettua järkevään tekemiseen. Energia tuo myös positiivista mieltä ja mielestäni pyrin nykyisin valittamaan ja murehtimaan vähemmän, vaikka tarvettakin olisi ollut. Suorastaan ärsyttää välillä ihmiset, joilla ei ole mikään hyvin.
4) Halu ja tarve liikkua. Ennen sohva oli niin hyvä ystävä, ettei jaksanut. Nyt jotenkin kaipaa raitista ilmaa ja jotain actionia elämäänsä.
5) Tipattomuus, aivan ehdottomasti positiivista! Nyt mielialan laskun näkee heti parin juoman jälkeen. Ja miten turhia kaloreita ne ovatkaan! Ja mikä turvotus tulee puolikkaasta skumpasta tai muutamasta oluesta :/
6) Ravintolassa syöminen on vieläkin hieman haaste, mutta osaan ainakin valita järkevimmän vaihtoehdon ja välttää hiilareita
7) Vähäinen hiilihydraattien saanti on mun juttu. Kun en niitä käytä, olo ei ole niin turvonnut ja jotenkin voi helpommin hengittää.
8) Teen tätä itselleni, en voi huijata kuin itseäni. Ketä tämä hyödyttää, itseäni.
9) Jokaisesta liikuntasuorituksesta voi olla tyytyväinen. Olen liikkunut vähintään 30 minuuttia päivittäin, sairaanakin.
10) Vaatteet. Miten ihania vaatteita löytyy helposti ja mm. farkkuja ei tarvitse lyhentää vaan ne ovat sopivia :)
11) Keikat selvinpäin. Ihan mahtava kokemus. Muistaa kaiken paremmin ja nauttii enemmän musan tuomasta hurmasta

2015-12-17 11.55.25Miinuksia
1) Raha, joka meni ennen rasvaiseen ruokaan ja muuhun epäterveelliseen, menee nyt Cambridge tuotteisiin
2) Ulkomaille matkustaessa ruokailut eivät ole simppeleitä, se kävi ilmi Münchenin kirjoituksestani »
3) Ihmisten asenteet, ”sun pitää sitten myös pitää ne kilot poissa” tai ”oot niin tylsä, kun et ota edes lasillista viiniä”
4) Vaateet eivät istu. Vanhat, kalliit merkkifarkut ovat aivan liian isoja ja edes vyö ei pelasta niiden ulkonäköä. Sama monessa paidassakin.

En vaan keksi miinuksia enempää. Hyvä niin :)

Kaiken kaikkiaan olen onnellinen, etten ole enää niin lihava ja kuvottava :D Tästä voi vain jatkaa eteenpäin ja tsempata loppuun asti. Ja toivoa, että tämä elämänmuutos saa aikaan sen, ettei mitään ylimääräisiä sairauksia (2. tyypin diabetes, tmv.) tule.

8 viikkoa eli 2 kk takana!

1.11.2015 Yleinen

viikko8Tänään tulee siis täyteen 8 viikkoa Cambailua. Se tekee 2 kk! Enkä kadu tai koe tätä aikaa vaikeaksi. Päinvastoin. Tänä aikana on ollut myös mukava tutkiskella itseään ja ajatuksiaan. Tämä aika on selkeyttänyt monia käsityksiäni ja saanut mieleni positiivisemmaksi. Voin siis suositella!

Tänään vaaka näytti -12,4 kg eli aika kivasti! Viikkopudotuksena se tarkoittaa -1,55 kg. Senttejäkin on lähtenyt mukavasti. Ne voi katsoa täältä »

Jäljellä tavotteeseen on vielä 12,9 kg, mutta sitäkin mietin vielä… Josko tiputtaisin kuitenkin vielä 5 kg tuosta ;) Katsotaan miltä tuntuu.

Palkinto ensimmäisesti 10 kg pudotuksesta odottaa vielä… Ensi viikolla palkitsen itseni :)

Mukavaa sunnuntaita!

7 viikkoa takana, kymppi meni rikki

25.10.2015 Yleinen

vko7Aamumittauksen tulos :) Yhteensä -10,9 kg, 7 viikossa. Happy! Valmentajan mittauksessa oli sen verran eroa omaani, että suhtaudun skeptisesti, onko tuokaan totta :D Mutta näillä mennään. Painokäyräni löytyy täältä »

Eilen ystäväni sanoi mulle, että olen kuihtunut, että nyt vasta sen huomaa. Samaa sanoi miehenikin, joka koko viime viikon on ollut työmatkalla. Omissa nahoissaan sitä ei huomaa kuin telttamaisista vaatteista :D Vielä 5 viikkoa ja pääsen Münchenin outletiin päivittämään vaatevarastoani. Silloin toivottavasti on lähtenyt ainakin 15 kg, eli jäljellä tavoitteeseen olisi enää noin 10 kg ;)

Motivaatiosunnuntaita kaikille <3