Selaat arkistoa kohteelle työpaikka.

Päivä 143, töihin käsiksi

27.1.2016 Yleinen

20160126_080940Miten onnellinen olenkaan, että pääsin töihin! Työkaverit ovat aivan mahtavia ja välillä tulee olo, että voiko niin olla. :D Töitä sain tänään tehdä jonkin verran. Nyt ainakin yksi asia on hallussa, ehkä :D

Pohdin tämän blogin kohtaloa näin illalla, väsyneenä. Toki kirjoitan tänne, mutta kirjoitanko joka päivä, kuten tähän asti? Ehkä en, koska harrastuksille pitää raivata tilaa ja mielummin menen salille kuin kulutan sohvaa :D Tuotakaan en olisi uskonut kuulevan suustani vielä kaksi vuotta sitten ;)

Ateriat

  • klo 7.15 Chocolate Velvet, 153 kcal
  • klo 11.15 Tomaatti-basilikakeittoa, salaattia, pari kalkkunapyörykkää, 241 kcal
  • klo 16.19 Pähkinäpatukka, 192 kcal
  • klo 19.00 Lohikeittoa (itsetehtyä, ilman perunoita), 113 kcal

Päivä 142, infoähky

26.1.2016 Yleinen

2016-01-25 19.19.10Toinen työpäivä meni kokonaisuudessaan perehdytykseen. Monta uutta järjestelmää, monta uutta tapaa tehdä asioita ja paljon uusia asioita. No, asia kerrallaan ja pikkuhiljaa. Tämän päivän perehdyttäjäni jää vaan torstain jälkeen kolmeksi viikoksi lomalla :D

Zumba jäi tänään väliin, sillä olen niin poikki ja päässä surisee kaikki uusi tieto. Onneksi voi yön unessa sulatella asioita :D

Syöminen tai vaa’alla käynti ei ehdi edes tulla mieleen, joten en tiedä yhtään paljonko aamupaino oli tänään? Ruuat olen kyllä merkannut.

Ateriat

  • klo 7.20 Chocolate Velvet, 153 kcal
  • klo 11.30 Salaattilounas lämminsavulohella, 200 kcal
  • klo 17.30 Salaattia ja 80g kalkkunanakkeja, 147 kcal
  • klo 20.00 Suklaaminttupirtelö, 145 kcal

Päivä 138, perjantai ja mahtavia uutisia

22.1.2016 Yleinen

photostudio_1453477181147Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa ;) JEEEEEEE! Eli sain puhelun Eilakaislalta ja minut on valittu määräaikaiseen työhön, markkinointisuunnittelijana. Voi tätä onnea!!! Eli tämä on se asia, jonka tiimoilta kuluneella viikolla mulla on ollut parikin tapaamista.

Muuten tänään kävin lekurissa veriarvoistani. Maksa-arvot ovat olleet koholla, mutta ei kuulemma huolestuttavasti. Lääkäri kehui rupeamaani painonpudotuksessa! Harvinaista häneltä, josta syystä tuntuikin niin kivalta.

Pakkasta oli muuten tänä aamuna -25 astetta! Kunnon vaatteet niskassa se ei tuntunut läheskään niin pahalta.

Ateriat

  • klo 6.40 Puuro, 149 kcal
  • klo 12.30 Paimenen paistosta ja salaattia, 222 kcal
  • klo 15.15 Cappuccinopirtelö, 138 kcal
  • klo 19.45 Karpalopatukka, 179 kcal

Tavallinen päivä toimistolla

21.4.2015 Aikakausi kaksi lasta

Olittehan te kolleganne sitä hetken jo pyöritellyt mielessänne, kunnes lopulta olitte ilmoittaneet yhteistuumin esimiehellenne, että voisitte ottaa nyt sen harjoittelijan. Itse asiassa hän olisi enemmän kuin tervetullut.

Vaikka teoriassa tiesitte, miten harjoittelijan tutorointi sujuu ja millaisia harjoittelijat noin yleisesti ottaen ovat, teillä ei ollut kuitenkaan ennakkoon tietoa juuri tästä kyseisestä harjoittelijasta, joka teille saapuisi. Muutamia suttuisia kuvia hänestä kylläkin näitte etukäteen. Hänen tarkka saapumisajankohtakin varmistui vasta aivan viime hetkellä, vaikka olitte toki saaneet tietyn aikaikkunan, jonka puitteissa hän viimeistään tulisi. Ja jos ei kahden viikonkaan jälkeen häntä kuuluisi, esimiehenne pitäisi huolen siitä, että asia korjattaisiin.

Ennen harjoittelijan ottamista oli toki hyvä tehdä tiettyjä järjestelyjä. Hankkia ylimääräisiä klemmareita, post-it lappuja ja muuta oleellista rekvisiittaa. Jos lähtee tilailemaan työsuhdepuhelinta ja verkkotunnuksia harjoittelijan jo saavuttua, huomaa toimineensa huolimattomasti.

Sovitte kollegasi kanssa, että otatte yhdessä vastuun uudesta tulokkaasta kolmen viikon ajan. Tämän jälkeen hän siirtyy pääsääntöisesti sinun vastuullesi, vaikka hän saattaa tosin kaivata teidän kummankin apujanne vielä kahdenkymmenenkin vuoden jälkeen. Esimiehenne kanssa sovitte myös palkanlaskustasi sekä kesä- ja talvilomattomuudesta sekä viikonloputtomuudesta. Sovitte myös, ettet enää sairastu. Et kuitenkaan tästä masentunut, olithan niin innokas näkemään vihdoin harjoittelijan!

Vaikka olittekin mielestänne hyvin suunnitelleet harjoittelijan aloituksen, tulivat jotkut asiat kuitenkin yllätyksenä. Nitojia oli aivan liikaa, mutta ette olleet tajunneet hommata yhtään yliviivaustussia. Lisäksi naapuriosaston sihteeri katsoi teitä murhaavasti huomattuaan, että olitte valinneet kiiltävää teippiä himmeän sijaan. Eihän kukaan kunnon tutor valitse omalle harjoittelijalleen muuta kuin täyshimmeää ja tietysti School-merkkistä teippiä!

Kun sitten olitte harjoittelijan kanssa päässeet sinuiksi ja arki toimistolla oli alkanut rullaamaan, päätitte siirtyä varsinaisiin tehtäviinne. Sinun kohdalla tämä tarkoitti sitä, että oman työsi lisäksi hoidat melko pitkään myös harjoittelijan tehtävät. Ne tehtävät, mitkä aiemmin olivat kuuluneet yhteisesti sinulle ja kollegallesi siirtyivät nyt myös käytännössä katsoen sinun harteillesi. Eihän olisi ollut reilua, että kollegasi olisi joutunut omien tehtäviensä lisäksi raatamaan myös yhteisten töiden kimpussa pitkän päivän jälkeen.

Aamulla lähditte harjoittelijan kanssa kotoa toimistolle. Kokemuksesta tiesit jo, että matkaan kannatti varata runsaasti aikaa. Jos bussissa olisi jo kaksi muuta harjoittelijaa, ette mahtuisi kyytiin. Jos sen sijaan harjoittelijoita olisi vain yksi, taittuisi matka seisten. Paras tapaus olisi tietysti silloin, jos kyydissä ei olisi vielä yhtään toista harjoittelijaa. Tosin silloinkaan et aina pystynyt välttymään kanssamatkustajien ikäviltä katseilta. Viehän harjoittelija melkoisesti tilaa ja saa kaiken kukkuraksi matkustaa ilmaiseksi.

Pääsitte toimistolle ja sait tehtyä Power Point – esityksen asiakastapaamiseen. Tänä aikana harjoittelija harjoitteli kenguruhyppyjä ultraohuen läppärinsä päällä, testasi matkapuhelimensa vedenpitävyyttä toimiston kukkamaljakossa sekä väritti huoneenne seinää fläppitaulutussilla. Hän kertoi tarvitsevansa apuasi. Oli tullut hätä. Kakkonen.

Selvisitte naistenhuoneessa käynnistä, mutta omat vaatteesi olivat kastuneet toimituksen yhteydessä. Olit tajunnut ottaa harjoittelijalle vaihtovaatteet kotoa, mutta omasi saisivat nyt vain kelvata. Lounaalla harjoittelija vaati saada erityistuolin. Tiesit sen tarpeelliseksi, muuten hänen olisi vaikea keskittyä paikallaan istumiseen. Harjoittelijalla ei tietenkään ollut rahaa tai lounareita mukana, joten jouduit kustantamaan hänen ateriansa. Syömisen sijaan hän kuitenkin oli huomattavan kiinnostunut testaamaan lihapullan vauhdin kiihtyvyyttä sen pudotessa pöydältä lattialle. Naapuripöydässä istuva pariskunta sai vastalauseistaan huolimatta myöskin maistaa harjoittelijan lautasella ollutta spagettia sekä lehtikaalia. Jouduit pyytelemään tarjoilijalta anteeksi, sillä harjoittelija kasteli pöytäliinan, niisti nenänsä kovaäänisesti kangasservettiin sekä pyyhki ruoantähteet poskestaan kokin housuihin. Jotta sait itse syödyksi jäähtyneen annoksesi, laitoit harjoittelijalle pyörimään tilinpäätösesityksen kännykästäsi. Kun pääsitte takaisin toimistolle, totesi harjoittelija olevansa yhä nälkäinen. Käytit oman kahvitaukosi lämmittääksesi hänelle einespizzan mikrossa. Tunsit toki huonoa omaa tuntoa siitä, ettet ollut tajunnut varata toimistolle luomua ja reilua kauppaa pienelle rakkaalle harjoittelijallesi.

Asiakastapaamisessa harjoittelija teki kaikkensa viihdyttääkseen asiakkaita, ja kääntääkseen huomion pois tylsästä markkinointisuunnitelmasta. Hän halasi viestintäpäällikön takamusta, mutta totesi it-johtajan pyllyn olevan niin iso, ettei se varmasti mahtuisi neukkarin tuoliin. Hän esitteli päristely taitojaan ja lauloi Aa ramsam saan yhdeksänkymmentäseitsemän kertaa tunnin aikana. Sitten hän totesi ylpeänä, että minullapa on pippeli ja siitä tuli juuri pissaa. Todistaakseen sanansa, hän oli valmis avaamaan housunsa ja näyttämään.

Olitte tästä kollegasi kanssa niin kovin ihastuneita, että vilkaisitte toisianne hymyillen. Kollegasi nyökkäsi ja tiesit mitä se tarkoitti. Oli aika ryhtyä suunnittelemaan toisen harjoittelijan ottamista.

 

”Nuoret vain loisivat tuilla, eivätkä suostu tekemään töitä!”

13.7.2014 Yleinen

Aikuisuus on yksi suuri huijaus, josta lapsille viljellään harhakuvia heti alusta asti. Luulin aina pienenä, että jossakin vaiheessa varttumiseni varrella jotain suurta ja mullistavaa tapahtuisi. Toisin sanoen jossakin vaiheessa tuntisin selkeästi, että nyt olen aikuinen ja tiedän mitä elämältäni haluan. No, nyt 23-vuotiaana tajuan, kuinka väärässä nuo olettamukset olivat. En tiedä yhtään sen tarkemmin mikä minusta isona tulee, en tiedä monista asioista yhtään sen verran enempää, kuin kymmenen vuotta sitten. Nyt minulta vain oletetaan, että tietäisin.

Tiedän kuitenkin suuripiirteisesti mitä haluan. Haluan hyvän perustyön, jolla voin elättää itseni. Haluan söpön, pienen asunnon, jonka voin sisustaa kierrätyskeskuksen löydöksillä mieleni mukaan. Haluan päästä matkustamaan silloin tällöin. Haluan jossakin vaiheessa löytää elämäni rakkauden, jonka kanssa voisi jopa perheen perustamista miettiä. En usko että se, mitä haluan, on mitenkään epärealistista. En kuitenkaan tällä hetkellä omaa mitään edellä mainituista, ja se johtuu lähinnä siitä, etten ole saanut töitä.

Minua itseäni ärsyttävät nykyään puheet nuorten laiskistumisesta ja työhaluttomuudesta. Juu-u, kyllä sinä isomummi aloitit työssäkäynnit jo 10-vuotiaana, mutta etsipä minulle työnantaja, joka on valmis ottamaan edes 17-vuotiaan töihin tänä päivänä. Aika harvassa nuo paikat tuntuvat olevan, ja niistä muutamasta paikasta saat sitten kilpailla tuhannen muun kanssaikäisesi kanssa. Monet pikkuhommat, joita isovanhempamme saattoivat tehdä, ovat ajan myötä jääneet tarpeettomiksi (esimerkiksi sähköposti korvaa tehtaiden entiset lähettipojat). Mutta siinä vaiheessa, kun 18 vuotta kalahtaa mittariin, sinulta oletetaan jo löytyvän työkokemusta. Tämä oravanpyörä on varmasti monille tuttu. Ei työkokemusta -> ei työpaikkaa, josta saada kokemusta -> ei edelleenkään kokemusta. Nykypäivän ihannetyöntekijä on 25-vuotias, kahden koulutuksen ja kymmenen vuoden työkokemuksen omaava tyyppi.

Itse olen yrittänyt löytää itselleni työpaikkaa jo jonkin aikaa. Olen jo luopunut toivosta, että löytäisin omaan opiskelupaikkaani liittyvän työpaikan, mutta ei sillä niin väliä. Tässä vaiheessa olisin onnellinen mistä tahansa työpaikasta, minkä palkalla pystyisi elämään. Olen hakenut kaikkiin tietämiini pikaruokaloihin, siivoojaksi, vaatekauppoihin, kauppojen kassalle, kotiapulaiseksi… mutta ei vain tärppää. En ole päässyt edes haastatteluihin. En elättele mitään epärealistisia toiveita tai olettamuksia itsestäni. En hae toimitusjohtajien paikkaa, ihan perusduunia vain.

Miltä työnhaku nykyään tuntuu.

Miltä työnhaku nykyään tuntuu.

Suomessa tehdään kuitenkin asiat turhan vaikeaksi. Moniin perustöihin ei pääse ilman jonkin sortin koulutusta. Esimerkiksi tarjoilijaksi pääsee monissa maissa ilman mitään koulutusta ja se onkin monille ensimmäinen työpaikka ikinä. Suomessa sinulla ei ole sellaisiin töihin menemistä ilman hygieniapassia, anniskelupassia ja tarjoilijan koulutusta. Isoisäni kertoi, kuinka he hankkivat leffarahaa norkoilemalla raksoilla. He keräsivät laudoista nauloja ja veivät ne takaisin työmiehille, jotka maksoivat pienen korvaussumman niistä. Nyky-Suomessa tuo varmasti laskettaisiin jo harmaaksi taloudeksi.

Olen halukas tekemään töitä. Haluan olla itsenäinen ja antaa oman panokseni tähän yhteiskuntaan. Haluan päästä muuttamaan vanhempieni helmoista ja aloittamaan kunnolla oman itsenäisen elämäni. Mutta tuntuu, ettei minulle suoda sitä mahdollisuutta, vaikka kuinka yritän. Samaan aikaan työttömiä ja etenkin nuoria syyllistetään perseellään istumisesta ja tuilla loisimisesta. Tässä vaiheessa en ole varma pitäisikö itkeä vai nauraa. Sinä, hyvä yhteiskuntani, tönit minut maahan ja sitten syyllistät siitä, että makoilen pitkin pituuttani.

No, ei niin, että olisin vielä luovuttamassa. Koen vain tilanteen erittäin turhauttavaksi.