Selaat arkistoa kohteelle työntekijän oikeudet.

Surkea työntekijä

25.1.2016 Yleinen

Kaikki, jotka ovat työskennelleet esimiehenä edes jossakin mittakaavassa, ovat kohdanneet esimiestyön liittyvää koulutusta, valmennusta tai vähintään lukeneet kirjoituksia siitä millainen on hyvä esimies. Puhutaan ihmisen yksilöllisestä kohtaamisesta, tunneälyn käyttämisestä, rehellisyydestä, kannustavuudesta ja kannustavasta kritiikistä.

Olisi oltava samaan aikaan vaativa, mutta ymmärtävä. Olisi siedettävä huonoja päiviä ja annettava riittävä työrauha. On hallittava elegantti tapa kommunikoida ja samaan aikaan oltava suora negatiivisissakin asioissa. Kunnioitettava yksityiselämää, mutta oltava aidon kiinnostunut toisen asenteista, arvoista ja perheestä. Pitäisi kohdella tasapuolisesti kaikki työntekijöitä sekä palkkauksen että kannustimien osalta työn tuloksista tai suorituskyvystä riippumatta.

Aika harvoin kuulee kuitenkaan pidetyn ”Hyvä työntekijä” -koulutuksia. Siis sellaisia kaikille työyhteisön jäsenille suunnattuja koulutustilaisuuksia, joissa kerrotaan, että työntekijällä on oikeuksien lisäksi myös velvollisuuksia. Velvollisuus olla hyvä työntekijä ja hyvä alainen. Sellainen, joka antaa esimiehelleen työrauhan ja kunnioittaa tämän yksityisyyttä. Osaa olla rehellinen ja suora, eikä muuntele totuutta. Sellainen, johon asenteeseen ja sitoutumiseen voi luottaa ja joka pitää lupauksensa. Tai oikeastaan siis ihan sellainen, jollaisen hän vaatii esimiehehensäkin olevan. Onneksi näitä työntekijöitä on valtaosa ihan ilman koulutustakin. Mutta se tuppaa olemaan niin, että ne huonot kellot kuuluvat kovemmin ja jäävät mieliin.

Hieman samaa analogiaa on mielestäni myös työparissa yrittäjä – työntekijä. Julkisessa keskustelussa – aivan oikeutetusti tosin – keskustellaan jatkuvasti työntekijöiden oikeuksista, eduista, palkoista, työkyvystä, uupumuksesta ja sopimuksen yksityiskohdista. Valtaosa suomalaisista on palkkatyöläisiä, joten keskustelun näkyvyys on ymmärrettävää ja hyväksyttävää.

Aika harvoin samaa keskustelua käydään yrittäjien aseman puolesta. Ja silloinkin kun joku sen esiin nostaa, aletaan puhua parempiosaisten toissarvoisista vaatimuksista ja jopa riistäjien lisävaatimuksista. Tämä on aika kiusallista. Hieman mieleeni tulee se, että yrittäjien etujen ajajat eivät ole oikein tehtäviensä tasalla. Mediakampanja näyttää kääntyvän tappioksi aina. Yleinen käsitys yrittäjyydestä on täysin vääristynyt useimpien palkansaajien mielissä. Korporatiivinen yritystoiminta on Suomessa häviävän pieni osuus yrittäjyydestä ja siihen liittyvä mittakaava, voitonjako ja menestyminen ovat yhtä kaukana tavallisesta keskivertoyrittäjästä kuin Paavo Väyrynen presidenttiydestä.

Yrittäjäperheessä kasvaneena en voinut kuin kadehtia lapsena kavereideni palkansaajaperheiden lomanviettoa ja rahankäyttöä. Yrittäjien unen määrä ja laatu eivät ole vertailukelpoisia koskaan palkansaajien, edes esimiesten vastaaviin. Toisaalta opin itse jo lapsena, mitä työnteko on. Se ei ole rahassa mitattavissa se. Jotenkin kaipaisin tähän keskusteluun tosiasiallista tietoa yrittäjien – joita on lähes 300 000 – elämästä ja oikeuksista. Ja että muistettaisiin se, että aika harva yrittäjä haluaa potkia ketään pois töistä, jos yrityksellä menee hyvin ja ihmiset ovat motivoituneita tekemään töitä. Ja jokainen yrittäjä myös taatusti haluaa nämä työntekijät palkita silloin kun siihen on mahdollisuus ja aihetta.