Selaat arkistoa kohteelle turhautuminen.

Pyyhe kehään olo

19.2.2016 Yleinen

Mennyt viikko on mennyt kutakuinkin juuri niin paljon metsään kuin vain voi. Hillittömiä raivokohtauksia osastolla, imee kaiken negatiivisen muista nuorista ja ollessaan ilmeisesti nuorin osastolla niin opeteltavaa tuntuu riittävän. Ei niin toivottua mutta jollain tavalla odotettua. Keskiviikkona käytiin ja uhma oli juuri niin iso kuin se nyt voi 13-vuotiaalla olla.  Raivon vallassa kuitenkin avautui mikä mieltä painaa, valitettavasti se kuulosti kovasti opetetulta ja kuin äitinsä suusta (avioero 6 vuotta sitten ja kuinka minä olen niin nopeasti uuden rakkauden löytänyt)

Torstaina sitten putosikin kunnon pommi kun tyttö ilmoitti haluavansa muuttaa takaisin äidilleen ja muutto minun luo oli vain halu saada minut onnelliseksi (kuinka taas tuntuu opetetulta lauseelta) Seuraava yö menikin sit valvoessa (tähän saakka olen nukkunut yllättävänkin hyvin) ja miettiessä miten tytön tulevaisuus lähtisi mahdollisen muuton jälkeen laskuun. Kaikki mitä näiden reilu kahden vuoden aikana on saatu opetettua perushygieniasta kouluun keskittymisen ja tärkeyden ymmärtämiseen. Valitettavasti tytön perusluonne on aika laiska ja jollei asioita seurata ja valvota niin taatusti näistä tullaan luistamaan.

Tänään perjantaina olinkin osastolle yhteydessä ja viime aikojen tyyliin asenne oli vähintään huono.

Mutta se lapsesta ja olenkin ihmetellyt ja pettynyt melkoisesti tähän osastoon koska kuitenkin näin peruskoulu pohjalta olen ymmärtänyt että rytmi on kaiken A ja O näissä hoidoissa. Sairaalakoulu löytyy jossa tytön pitäisi käydä mutta hoitajan suusta kuultuna kun kysyin koulun pakollisuudesta ”no kylläö se tärkeää on mutta ei me sinne ketään kanneta” SIIS MITÄ HELV……. eikö auktoriteettiä ole sen vertaa että nuoren saa sängystä ylös ja kouluun??????? Oppiminen on muutenkin hiukan haasteellista ja tarvitsee tietyn määrän tukea niin likka on nyt kutakuinkin sen verran perässä koulunkäynnistä mitä osastolla on ollut :-(

Toinen asia joka jaksaa ihmetyttää, kuinka nuori päästetään viikonlopuksi lomalle vaikkei ole käynyt koulua, ei ottanut hoitoja vastaan ja käytös on muutenkin päin helvettiä. Tämän päivän jumalaton raivoaminen ja lepositeisiin joutuminen ei vaikuta millään lailla kunhan tyttö on 5 minuuttia kunnolla kun lääkäri tekee arvionsa. Näkisin viikonloppu vapaat taikka iltavapaatkin olevan palkinto joka saavutetaan hyvällä käytöksellä.

Nämä osaston ihmettelyt ja kun siihen lisätään lapsen äidin ilmeinen kostoretki minua kohtaan lapsen kautta on saanut eilisillasta asti tuntemaan hirvittävää avuttomuutta toivottomuutta ja luovutus fiilistä. Jos minulle nyt haluaa pahaa ja kostaa kaikki patoutumat niin go right ahead mutta jättäis lapsen rauhaan eikä vaikeuttaisi hänen elämää, tyttö kuitenkin täysin syytön tähän kaikkeen loppupeleissä on.

 

Jaksaminen on todella koetuksella tällä hetkellä

Joka öiset painajaiset

22.2.2015 Fiilikset matalalla

Vaikka olen ollut lomalla koko tämän viikon, koulusta en ole päässyt eroon. Päivällä mielessäni pyörivät tekemättömät koulutehtävät ja öisin näen painajaisia. Painajaisissa olen aina yksi, syrjitty ja hyljeksitty, olen se outo, jota kaikki katsovat kieroon. Ennen tuntien alkua joudun ahdistuksen valtaan, ja joudun pidättelemään kyyneleitä kaikki tunnit.

Tosin onnistun siinä harvoin, joten viholleni putoilee suureia tunteita täynnä olevia silmäluomiltani katkuun päässeitä kyyneleitä. Monella tunnilla kirjoitan ajatuksiani A5 kokoiseen sinikantiseen vihkoon. Yksi poika nappaa vihkoni ja ehtii lukemaan sitä hieman. Pelästyn kovin ja sieppaan aarteeni takaisin.  Koulun ja koulumatkojen lisäksi sosiaaliset tilanteet, DKT ajat ja partion kokous ajat kummittelevat unissani.

Olen nyt mökillä. Tulimme tänne, koska kävimme kylässä, kun tuttumme olivat rakentaneet uuden talon. Joo tosi hienoo, mut en jaksais mädäntyä tääl mökillä.. Yritin eilen ja tänään suomentaa enkun läksy kappaleita. Sain toisen valmiiksi, ei siinä ollut enää paljoo jäljellä, mutta se toinen.. Kaksi sivua tuhtia tavaraa ja sit siitä kappaleesta kolme tehtävää. Tarkistin viel Annilta mitä enkusta on tullut viimeks läksyks ja vastauksena sain kolme tehtävää artikkeleiden käyttöön liittyen. En jaksa!  Jotta oppisin jotain kappaleita suomentaessa, minun täytyy kirjoittaa suomennos vihkooni. Suomentaessani ei kulu vain aikaa ja lyijyä, vaan myös hermoja ja syntyy harmaita hiuksia.  Äiti yritti auttaa mua suomennoksen kanssa, pointti oli vaan se etten tarvinnut apua suomentamisessa vaan tarvitsin energiaa ja voimaa jaksaa suomentaa kappaleen.  Olin todella väsynyt ja turhautunut vähäiseen energian määrääni. Tiesin, että minun täytyisi jaksaa suomentaa kappale, mutten mitenkään pystynyt siihen. Kuinka ärsyttävää. Käperryin peittoon ja annoin kyynelten vieriä. Hetken päästä rupesin kirjoittamaan tätä postausta, tosin en päässyt kovinkaan pitkälle ennen kuin nukahdin pariksi tunniksi. Äiti yritti moneen otteeseen saada minua hereille ja syömään, mutten jaksanut nousta.

 

Toivottavasti teillä ei olisi painajaisia, ainakaan näin paljon. Kunpa minäkin saisin nukkua ensi yöni ilman ahdistusta.

 

 

-Elina