Selaat arkistoa kohteelle tulevaisuus.

Ajatuksia ja tuntemuksia

26.2.2017 Fiilikset matalalla

Tekstistä saattaa huomata kuinka ajatukseni on karkaillut ja hyppinyt välillä toisaalle, mutta kai tuosta tolkun ottaa. Irtonaisista ja sekalaisista ajatuksista on vaikeahko kasata mitään helppo lukuista ja -tajuista tekstiä.

 

Väsyttää. Ei kiinnosta. Ei jaksa. Huokaus. Suljen silmäni ja toivon että olisin paremmassa paikassa. Tai ainakin että voisin paremmin.

 

Joku päivä löysin itseni ajattelemasta, huomasin kuinka paljon aikaa on kulunut. Tuntui kuin olisin vasta todella tajunnut kuinka kauan asioista on kulunut aikaa, kuinka älyttömän nopeasti vuodet ovatkaan vierineet. Omalla tavallaan useat asiat tuntuvat kuinka olisivat tapahtuneet viime viikolla, mutta kalenteri väittää niiden tapahtuneen vuosia sitten. On jokseenkin älytöntä miettiä, että olen viettänyt masennuksen parissa viidesosan elämästäni. Kuinka suuren palan sairastaminen onkaan vienyt elämästäni. Kuinka monta vuotta olenkaan ollut se hiljainen, surumielinen, syrjään vetäytyvä, se jonka ajatuksissa on pyörinyt (ja pyörii edelleen) aivan liian usein itsensä tappaminen ja monet muut synkät ajatukset. Näinä vuosina elämänhaluni on valunut käsistäni tiimalasin hiekan lailla, en ole saanut siitä otetta. Kaiketi iloni, energisyyteni ja runsaat ideani palautuvat vielä joskus, joskus kun aika on siihen sopiva, kun olen valmis.

Tuntuu oudolta ajatella, että tasan neljä vuotta sitten mun voinnissani tapahtui suhteellisen merkittävä käänne huonompaan, masennukseni ilmoitti olemassa olostaan ja jaksamiseni heikkeni. Hiihtoloman 2013 jälkeen aloitin käynnit psykiatrisella sairaanhoitajalla, vointini vuoksi. Ysiluokan loputtua hän teki lähetteen nupolle ja asiat alkoivat etenemään, viikottaiset käynnit, hoitajien vaihdot, lääkkeiden kokeilut sopivan löytämiseksi, sairasloma ja osastojakso, oikeudenkäynti jne. jne. Miten kaikesta onkaan niin paljon aikaa? En silloin uskonut, enkä kunnolla vieläkään, että muistikuvani noista vuosista alkavat haalistumaan, en muista enää. Mulla on vaikeuksia palauttaa mieleen tapahtumia, tunteita, henkilöitä yms. En usko vieläkään, että haavani saattavat parantua, alkaa arpeutumaan kuten käsivarsissani ovat tehneet. Kuinka paljon liittyykään käsieni valkoisiin viivoihin, kuinka paljon pahaa oloa ja ajatuksia, ajatuksia joista en vieläkään ole päässyt eroon. On kuitenkin päivänselvää näkyvien arpien olevan vain pieni pala todellisuutta vain jäävuorenhuippu, mutta mitä kaikkea piileskeleekään pinnan alla. Mitä kaikkea satunnainen hymyni häivyttääkään näkyvistä.

Tiedän, että muistikuvani tapahtumista voivat haalistua, painua unholaan, mutta kokemukset eivät. Se mitä tunnen ja koen pysyy. On asioita joiden suhteen en ole ollenkaan vakuuttunut pystynkö niihin enää koskaan, ylipäätään haluanko, löytyykö mulla motivaatiota voittaa traumat ja jatkaa eteenpäin. Jo joidenkin asioiden ajattelu saa mut varuilleni, ahdistuneeksi, säikyksi ja haluni pitää muut ihmiset tarpeeksi etäällä herää. On turhauttavaa kun tulevaisuus on niin monelta kantilta epävarma kuten opiskelut, työelämä ja oma terveyteni (jaksamisen ja elämänhalun palautuminen, parantuminen).

 

Mun voimat ovat vähissä, en jaksaisi tehdä mitään muuta kuin odottaa huomista, josko se olisi parempi kuin tämä päivä.

 

Muistojen haalistumisesta kertoo mm. se kuinka tahallisesti yritin itseäni ”kiusata” ja palauttaa tapahtumia ja tunteita mieleen mutten onnistunut. Ei tuntunut miltään. Aiemmin olen ahdistuneena ollut herkempi vaikeiden muistojen palautumiselle, mutta nyt on kuin olisin turtunut, etten tuntisi ja muistaisi mitään kuin kaikki olisi yhdentekevää.

 

Musta on toisinaan alkanut tuntua kuinka asiat joita mulle on tapahtunut olisivatkin tapahtuneet jollekin toiselle. Että olisin edelleen koskematon ja tavallaan ehjä. Että mua ei olisi kukaan satuttanut, tehnyt mulle mitään vasten tahtoani. Kaiketi olen alkanut irrtoamaan menneestä.

 

Mutta nut lienee aika jälleen pimentää vintti ja olla 8-10h ajattelematta tietoisesti mitään. Joten jatkan toisella kertaa, ehkäpä hiihtolomasta kertoillen. Öitä.

 

-Elina

 

Btw. Mulla ei ole aavistustakaan mikä sai mut hiukan itkemään tässä kirjoittelun loppupuolella. Tavallaan kyyneleet eivät sovi kuviooni, mutta ehkä olen sen verran väsyny tähän kaikkeen, että väsymykseni purkaantuu useampaa reittiä. Kuka näistä kaikista tietää..

Ongelmissa ollaan

21.2.2017 Politiikka ja yhteiskunta

Syitä taloudelliseen eriarvoisuuteen ja ongelmiin

Olemme kaksisataa vuotta rakentaneet aina enenevässä määrin kaikenlaisia koneita, laitteita ja automaatteja, joilla teetämme ennen omilla lihaksilla tekemämme työn. Hyötyliikunta on siis jäänyt pois varsinkin asutuskeskuksissa. Jotta fyysinen kuntomme ei rapistuisi, sijalle on yritetty keksiä kaiken karvaista hyödytöntä liikuntaa. Tätä varten on jouduttu rakentamaan toiset laitteet kenttineen, ratoineen, jumppasaleineen ja urheiluhalleineen. Täysin järjetöntä. Jo lapset kyselevät tekemistä itselleen. Nuoret ovat vailla töitä, mutta meillähän on riittävästi kaikenlaista krääsää nytkin. Toisaalta ajateltiin voitavan lyhentää työaikaa ja pidentää lomia, sekä saada aikaa itsensä sivistämiseen (aiemmin olikin työväen- ja seurantaloja, mutta nykyisin enemmän pubeja ja muita biletyspaikkoja). Nyt kuitenkin koneiden ja automaation tuoma taloudellinen hyöty on annettu liian suurelta osin niiden omistajille pääomatuloina ja käyttäjille korkeina palkkoina. (ahtaajat, paperiteollisuuden työntekijät jne. ) Koska työpaikat vähenivät teollisuudessa ja maataloudessa, niin tarvittavien työpaikkojen piti syntyä palvelualoille. Näinhän on käynytkin osittain, mutta tuon rahallisen hyödyn tarpeeksi suuri siirtäminen palvelualoille (kuten kunnat ja valtio) jäi siis suorittamatta.

Koska keksimiemme tuotteiden valmistamiseen tarvittavat laitteet, automaatio ja tieto pian leviävät muualle maailmassa, meidän olisi aina keksittävä jotain uutta humpuukia, joka tulisi muotiin erityisesti Kiinassa ja muissa kehittyvissä maissa. Toisaalta ei me tarvita enää lisää krääsää, vaan meidän pitäisi asiantuntijoiden mukaan alentaa elintasoa maapallon pelastamiseksi (esim. professori Ilkka Hanski). Mitäpä maapallosta ja ihmiskunnasta, kunhan tänään saa seksiä ja alkoholia!

Suurelta osalta omistajista/koneidenkäyttäjistä tämä etu on viety pois kilpailuttamisella. (Esim. metsäkoneurakoitsijat, joilta hyöty on siirretty puunjalostusteollisuudelle. Pienyritykset ja yksityisyrittäjät sekä heidän rahoittajansa on useissa tapauksissa ajettu velkavankeuteen, mutta mitäpä heistä, hehän eivät olekkaan ihmisiä vaan kapitalisteja?) Työpaikat ovat karanneet ulkomaille korkeiden palkkojemme takia. Esimerkiksi vaate- ja jalkineteollisuus hävisi meiltä, kun emme edes itse ostaneet tekemiämme tuotteita, vaan halvempia made in Hong Kong. Sama kaiku on askelten edelleen muillakin aloilla. Lisäksi tulevat vielä herrat optioineen ja oy:t osinkoineen/veronkiertoineen. Seuraukset ovat tutut työttömyys, tuhlaus (mitään ei kannata korjata) ja harmaa talous (tavallisella ihmisellä ei ole varaa palkata ketään ja kunnon yritykset häviävät urakkakilpailuissa), sekä vaatimus kolmannen sektorin palkattoman työn tekemiseen.

Nyt näistä koneiden ja automaation tuoman hyödyn kahmijat työntekijäpuolella (ehkä SAK eniten), ovat olevinaan huonopalkkaisten palvelualojen työntekijöiden puolella, vaikka juuri itse ovat vuosikymmeniä sitten tämän tilanteen omalta osaltaan aiheuttaneet ja kolmikannan avulla ylläpitäneet. (Taas tänä vuonna kaikille palkansaajille veroalennuksia, mutta valtion ja kuntatyöntekijöiltä lomarahoja pois, eli juuri väärin päin.)

Suurin syy tähän huonoon tilanteeseemme on tietenkin meidän lähes kaikkien ostokäyttäytymisessä. Ostaessamme olemme ensinnäkin työnantajia (palkanmaksajia) ja mahdollisimman vähän maksaessamme (halvimman perässä juostessamme = kilpailuttaessamme) tosi asiassa maksamme tuotteen tekijöille (”parhaassa” tapauksessa itsellemme) mahdollisimman pientä palkkaa. Tämä riistomme on johtanut kehitys/kehittyvissä maissa alipalkkaukseen, lapsityövoiman käyttöön, luonnon saastuttamiseen jne. (Meillä itsellämme em. työttömyyteen, köyhien köyhtymiseen ja rikkaiden rikastumiseen. Eläköön tasa-arvo!) Kauko-Idässä teetämme itsellemme vaatteita, kenkiä ym. ihmisillä, joiden työaika on jopa 15 tuntia päivä ja töitä on 7 päivää viikossa eikä palkka riitä silti elämiseen. Kauhistelemme USA:n orjien asemaa ennen orjuuden poistamista. Kuitenkin itse saatamme omat ”orjamme” vielä selvästi huonompaan asemaan. Olemme siis pahempia, kuin silloiset valkoiset isännät. Toisaalla asia on ratkaistu käyttämällä lapsityövoimaa. Tähän on päädytty, kun vanhempien tulot ei riitä elämiseen niin on pakko laittaa lapset töihin. Me taas kaksinaamaisuudessamme kiellämme lapsityövoiman käytön, jonka siis itse olemme aiheuttaneet. Mihin sitten suomalaiset yritykset käyttävät näin saadut voitot? Paulig muun muassa homopornon eli Tom of Finlandin tukemiseen (sanovat taiteeksi, tietääkseni edes Tom itse ei näin väittänyt). Tähän on vielä muistettava tuo koneellistaminen ja ihmisen laiskuus mm. oman auton käyttö lyhyilläkin matkoilla.

Moraaliset, henkiset ja hengelliset syyt

Länsimainen vapauskäsitys: vapaudet tarkoittavat vapautta tehdä pahaa. Ks. myöhemmin Ykkösaamussa lisää

Vapaus liikkua, matkustella (yksityisautoilu, lentokoneet, lomamatkat jne. eli vapaus saastuttaa ilmakehää ….)

Sananvapaus, mielipiteenvapaus: vapaus valehdella, pilkata, solvata jos ei muuten niin taiteeksi nimittämällä.

Vapaus käyttää huumeita mm. viihde-, taide-, kulttuuri- ja huippu-urheiluihmisille: seurauksena esimerkiksi Meksikon huumesota, tähän mennessä ainakin 80 000 kuollutta.

Vapaus harjoittaa seksiä kenen tai minkä kanssa sattuu (kuppa, tippuri, AIDS, …) (homot toi AIDS:in USA:sta)

Kristillisyyteen, juutalaisuuteen ja muhamettilaisuuteen kuuluu raittius, rehellisyys, siveellisyys, …

Kristillisyys ja juutalaisuus sopeutuu kapinoimatta eri yhteiskuntamuotoihin ja kulttuureihin.

Kristillisyysteen liittyy armollisuus, anteeksianto, lähimmäisenrakkaus, uskollisuus mm. Raamatulle

Kuitenkin kristityt ovat vainotuin ihmisryhmä, juutalaisuutta ja muhamettilaisuutta halveksitaan, pilkataan jne. Tästä ei voi tulla muuhun johtopäätelmään kuin, että Raamattu on totta, ei muuten millään käyttäydyttäisi näin järjettömästi. Siellä on paras selvitys esim. juuri tälle pahuudelle. Ainoastaan kristinuskosta löytyy meille huonoille ja heikoille voiman lähde tehdä parannus sekä saada vapautus eri orjuuksista mm. noista joita länsimaisiksi vapauksiksi kutsutaan, tupakka, viina, huumeet.

Kristillisistä arvoista luopuminen on nähdäkseni perussyy pahoinvointiimme. Raamattu Hesekiel 16:49-50: ”Sinun sisaresi Sodoman synti oli julkea itsekkyys. Hän vietti tyttärineen yltäkylläistä ja huoletonta elämää, mutta kurjalle ja köyhälle hän ei avannut kättään. He kävivät yhä julkeammiksi ja ryhtyivät minua uhmaten aina uusiin iljetyksiin, ja silloin minä pyyhkäisin …”

Jeesus ristillä ja Stefanus kivisateessa rukoilivat Isää: ”Anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä tekevät.”

Jumala aikoi tuhota erämää-vaelluksen aikana temppuileen Israelin kansan ja lupasi tehdä Mooseksesta suuren kansan Israelin sijalle. Silloin hän lepytteli Jumalaa puheellaan ja sai Herran vihan lauhtumaan niin, että Hän luopui hävityksestä, jolla oli uhannut kansaansa.

Herra oli menossa katsomaan, oliko valitushuuto Sodoman ja Gomorran takia aiheellinen. Hän aikoi tuhota tuon seudun asukkaineen. Aabraham kysyi: ”Aiotko tuhota vanhurskaan yhdessä jumalattoman kanssa? Ehkä kaupungissa on 50 hurskasta….45, 40, 30, 20,10….” Herra sanoi: ”Niiden kymmenen takia jätän sen hävittämättä.” No, niitä kymmentäkään ei löytynyt.

Uskovat, nämä kansan puolesta puhujat, Jumalan vihan torjujat halutaan pois ”päiviltä” (kirkosta, yhteiskunnasta) tai luopumaan uskostaan kaikenlaisella masentamisella, järjettömäksi leimaamisella (media, liberaalit, teologinen tiedekunta) ym. Onko tässä mitään järkeä? Onko tämä tasa-arvoa, uskonnon vapautta?

Miten on mahdollista, että uskova tästä huolimatta voi rakastaa myös ”vihamiehiään”? Siksi, että hän tuntee Jumalansa ja tietää tämän olevan rakkaus. Rakkaus ei voi sietää vääryyttä tai valhetta, vaan vaatii oikeudenmukaisuutta ja totuutta. Kun isä rakastaa lapsiaan, ei hän voi sallia toisen tekevän pahaa toiselle. Hän on heikomman, kiusatun tms puolella, vaikka hän kuinka rakastaisi molempia lapsistaan.

Järjestelmien epäonnistuminen: Utopian nimikkeellä on yritetty tehdä maailma paremmaksi. Tunnetuin lienee ”Sointula”. Kommuuneja on myös yritetty. Koneiden yhteiskäyttökään ei onnistunut maataloudessa. Nämä ovat kaatuneet, joko johtajien tyranniaan/korruptioon/pelkoon menettää asemansa, tai joidenkin osakkaiden tehtäviänsä laiminlyötiin yhteisössä eli ihmisen pahuuteen. Kuinka sitten suurimmat yhteisöt onnistuisivat: kommunismi, kapitalismi, sosialismi, demokratia (Algeria, Egypti, Ukraina) …? Mädistä kananmunista ei saa millään reseptillä hyvää täytekakkua. Toisaalta jos kaikki ihmiset rakastaisivat lähimmäisiään niin kuin itseään, niin järjestelmällä: sosialismi, kommunismi, kapitalismi ei olisi mitään väliä, koska lähimmäiset korjaisivat systeemin puutteet.

Kuri ja järjestys: Savon Sanomien aluetoimittaja Kari Angerian mukaan (15.3.2014) on fyysikko Esko Valtaoja Turun Sanomissa kirjoittanut nasevasti kurista ja järjestyksestä: ”Demokratia perustuu järjestykselle, diktatuuri kurille. Kuri on tottelemaan pakottamista, jossa järjestystä pidetään yllä usein väkivaltaisin keinoin. Demokratiassa järjestys syntyy, kun ihmiset noudattavat yhteisiä pelisääntöjä vapaaehtoisesti, koska säännöt ovat kaikkien etujen mukaisia.” Jos tuo olisi muka totta, mihin meillä tarvittaisiin poliiseja, vaadittua lisävalvontaa jne.

(Yle1 puisevia tarinoita?) Koivu kestää pakkasta ainakin 160-astetta, koska teräväsärmäisten jääkiteiden muodostumisen puun rakenteissa estävät paikalle tulevat geenit tms, joiden vaikutuksesta jonkin toisen aineen molekyylit estävät vesimolekyylien tarttumisen kiteen kulmiin ja täten kiteistä tulee pyöreämpi kulmaisia. Näin ollen ne eivät pysty rikkomaan rakenteita normaalikiteen tavoin. Jos jo jääkiteen ”pahuus” voidaan estää, miksi ei moninverroin kehittyneemmän olion pahuutta evoluutio olisi estänyt jo ajat sitten? Tai miten pienistä hyvistä osasista voi tulla iso paha kokonaisuus?

Ykkösaamu: kolumni ma 28.11.2016 Jari Ehrnrooth: Vähemmän hoitoa – enemmän terveyttä (2 pätkää)

Terveyspolitiikan epäonnistuminen johtuu väärästä vapauskäsitteestä. Ajatellaan, että tärkeintä on turvata jokaiselle henkilökohtainen elintapavapaus ja hyvät terveyspalvelut. Lisäksi ihmisiä nätisti neuvotaan ja autetaan hoitamaan itseään ja elämään terveesti. Jos nämä ohjauskeinot riittäisivät, liikakilot eivät nyt painaisi kansan enemmistöä eli huomattavasti useampia kuin 60-luvulla, alkoholia ei kulutettaisi nyt kolme kertaa enemmän kuin 60-luvun alussa, varusmiesten tulokset Cooperin juoksutestissä eivät olisi laskeneet vuosi toisensa perään, kakkostyypin diabetes ei olisi yleistynyt kansansairaudeksi, maksakirroosi ei veisi niin monia hautaan, masennuslääkkeitä ei syötäisi melkein puolen miljoonan voimin. Vastoin parempaa tietoani voin tyynesti pilata terveyteni vaikkapa sokerilla, viinalla, tupakalla ja valvotuilla öillä. Kun niistä johtuva uupumus, masennus, valtimosairaus, diabetes tai syöpä iskee, menen vain terveyskeskukseen tai sairaalaan hoidettavaksi ja KELA maksaa viulut.

Mikä parasta, vakuutusmaksuni eivät nouse, koska ne on sosialistisen periaatteen mukaan jaettu koko kansan (työntekijöiden ja työnantajien) kesken prosenttiosuutena tuloista. Suomeksi sanottuna tämä tarkoittaa, että tervettä ja hyvää elämää elävät vastuulliset yksilöt kustantavat oman hoitonsa lisäksi sairasta ja huonoa elämää elävien vastuuttomien yksilöiden moninkertaisia terveydenhoitokuluja.

Harry Harkimo No kun muutkin fuskaa… (Savon Sanomat 10.9.2016)

Ammattiyhdistysliikkeet itse maksavat VVO:n toimitusjohtajille vuonna 2013 noin 370 000euron vuosipalkan ja seuraavana vuonna nostavat palkkaa 100 000 eurolla, niin on se täysin moraalitonta. Myös politiikassa ihmiset miettivät ensin omia etujaan. On minun etuni, sitten puolueen tai järjestön etu. Joskus viimeisenä saattaa olla ihan aito Suomen etu. Se on se syy, miksi on mahdotonta tehdä järkeviä muutoksia tässä meidän systeemissä.

Poliitikoista, AY-liikkeen ym johdosta ei löydy yhteistyökykyisiä, kansaa yhdistäviä henkilöitä. Jokainen ajaa vain omaa tai korkeintaan oman ryhmänsä etua. Tästä syystähän he ovat epäsuosiossa olleet jo vuosikymmeniä. Nykyisin presitentiksi tuleekin toisinaan henkilö politiikan ulkopuolelta. Tällöin valinnoissa viimevaiheessa helposti on vastakkain kaksi ”äärimmäisyyttä”, (Minusta myös nykylinja, liberalismi on ääriliike.) joista on valittava jompi kumpi, joko nykymeno jatkuu, eli lisää seksiä, viinaa, huumeita (kannabis vapaaksi) ja vähemmän rahaa vanhuksiin, lapsiin, nuoriin, tai ”Trump”. Siis käytännössä media, poliitikot, ay-pomot, suvakit, ….. voivat jopa aiheuttaa teoillaan sen, että saamme aikanaan Suomeenkin johtajaksi oman ”Trumpin”, aluksi kuntavaaleissa muutaman ”pikku-Trumpin”.

Äänestys I-kierros 6 ehdokasta, II-kierros 2 ehdoksta

ehdokkaat         A       B       C       D       E       F                                                    puolesta%      20     15     15     15      15      20                                                    vihatuin%       40       5       5       5       5       40                                                            2vihatuinta     80     10      10     10     10      80

eli pahimmillaan 80% äänestäjistä (160/ 200 nimeä) joutuu valitsemaan kahdesta (äärilaitojen) eniten vihaamistaan ehdokkaista toisen ja vain 20% saa haluamansa. Toinen kierros A vastaan F. Kiva valitun lähteä rakentamaan yhtenäistä ”valtakuntaa”. Keskiryhmien asettaessa oman ehdokkaan tuo yllä oleva mahdollistuu. Demokratian irvikuva tämä nykypäivän demokratia. 

Spn-laki 200 000 oli puolesta, ei kysytty kuinka moni on vastaan!!! Nyt joku ehdotti jopa, että kansalaisaloite hyväksyttäisiin suoraan, 50 000 puolesta. Huh, huh!!!

Avioliittolaki 1.3.2017

21.2.2017 Ihmisoikeudet ja ihmisarvo, Politiikka ja yhteiskunta

Avioliittolaki 1.3.2017 alkaen.
Miksi ei olla huolissaan moraalisesta rappeutumisesta: viina, huumeet, verojen kierto, huoraaminen, avio-/avoerot, saastuttaminen jne. Maapallolla on miljardi nälkäänäkevää. Kun joku vuosi sitten kyselin samaa, minulle vastattiin: ”Kunhan saadaan tämä asia hoidettua (joku rekisteröintiin liittyvä), niin sitten keskitytään noihin suurempiin kysymyksiin.” Näin ei käynyt. Seuraavaksi on väläytelty ainakin moniavioisuutta. (Naispapit oli eniten homoliittoja kannattava ryhmä.) Ovat keksineet uusia sukupuolia (Seta etunenässä). Ei ole kauan kun feministit (ainakin osa) väittivät, ettei miehillä ja naisilla ole muuta eroa, kuin hammastahnapurkin puristaminen. Nainen puristaa keskeltä mies päästä. Nyt tietyt ominaisuudet kuuluvat vain toiselle sukupuolelle. Lisäksi esiintyy kaiken karvaisia välimuotoja (tai trans ym). Jos pojassa on tarpeeksi tytön ominaisuuksia tai poika kokee olevansa tyttö niin, eikun sukupuolenvaihto leikkaukseen yhteiskunnan varoilla tietenkin. Aiemmin sukupuolielinten silpomista vastustettiin ja vastustetaan vieläkin, kun se liittyy johonkin uskontoon. (Mieli muuttuu turhan usein.)
Lakimuutosta puolustettaessa vedottiin kuinka suuresti he rakastavat toisiaan. Miten tämä suuri rakkaus homojen välillä on sallinut heidän menetellä niin huolimattomasti, että se toi AIDSin Ameriikoista Suomeen ja sitten levitti sitä edelleen niin, että sitä esiintyy nyt myös heteroilla? Ja yhteiskunta maksaa viulut. Homojen täytekakku tapaus Irlannissa osoittaa, miten suvaitsemattomia ja rakkaudettomia ko homot olivat. Täytekakun koristelukiistan takia he kävivät oikeutta kaksi vuotta ja saivat korvausta muutamia satoja puntia. Todellista lähimmäisrakkautta yrittää pakottaa toiset tekemään juuri niin kuin he haluavat? (vastaavia tapauksia USA:ssa monia) Tämä saa epäilemään, onko heillä muutakaan todellista rakkautta? Myös väitettiin homouden ja lesbouden olevan synnynnäistä (periytyvää). Miten niin periytyvää, eiväthän ko parit yksin saa lapsia, ja kun lukee tutkimusprofessori Kontulan jutun? Lesboilu 7-kertaistunut 15 vuodessa, alle 30 vuotiaiden naisten keskuudessa. ”Liite 1”
Koulussa häiriöitä aiheuttaneen oppilaan taustalta löytyi useimmiten vanhempien avioero, vaikka lapsen huoltajaksi jäänyt vanhempi olisi solminut uuden liiton. Näin ollen eihän mitenkään voi olla hyväksi kaikille lapsille isän tai äidin puuttuminen kokonaan.
Mitä sitten seuraa, jos uusi avioliittolaki 1.3.2017 alkaen tulee voimaan? Minun ymmärtääkseni evlut kirkossa tapahtuu hajoamista pappien ”irtiottojen” takia. (Kansanedustajat olivat todella paljon vartioina tässä asiassa.) Jos taas laki olisi hylätty, kirkko olisi pääsyt pälkähästä toistaiseksi, tuskin ”irtiottoja”. Toinen paljon pahempi juttu on se, että tämä edistää edelleen kunnon ihmisten maksutaakkaa ja on poissa esimerkiksi vanhusten hoidosta ja lasten koulutuksesta. Samoin tekevät alkoholin käyttö, ylensyönti, tupakointi, huoraaminen ja huumeiden käyttö (erityisesti kun kannabis vapautetaan). ”Liite 2”
Eli tämä vie meidät turmioon ja ainoiksi vaihtoehdoiksi jää USA:n tapaan valita kahden pahan välillä: moraalittomuus tai ”Trump”. Eipä näy olevan enää miehisiä miehiä, jotka hillitsisivät tätä naishegemoniaa.
Kyllä on maailma mallillaan. Ennen oli ihan toisin. Minun pari lähisukulais-miestä olivat parhaat kaverit keskenään, vaikka toinen oli enimmäkseen yksityisyrittäjä ja sotaveteraani, toinen taas kommunisti. Minun parhaita kavereita oli vapaakirkollinen liikemies. Itse kuulun evlut kirkkoon. Silloin sai kukin pitää poliittisen tai uskonnollisen näkemyksensä, eikä erottavista asioista yleensä keskusteltu. Mutta sitten tuli feminismi vapaine kasvatuksineen ja komplekseineen, nyt traumoineen ja sukupuolineutraalisuuksineen. 2016 ennen kiitospäivän sukukokoontumisia piti ensi kerran USA:ssa sopia riitojen välttämiseksi, ettei puhuta politiikasta (Trump). Itsekin huomasin, että ensi kerran minulta puuttui ennen joulua 2016 sellainen hyvänolon, ystävällisyyden ja rauhan tuntu (joulumieli), jonka edellisinä jouluina aina olin kokenut (olen 70 v.). Olen melko varma suurimpana syynä olevan homohypetyksen. Eka kerran pari vuotta sitten tuli jonkinlaisia riitoja jopa parin lähisukulaisen kanssa (kasvatus ja homous). Elämänhaluni on kadonnut, haluaisin päästä mahdollisimman pian pois täältä. Kuitenkin uskon, että joku ihminen tarvitsee minua lähimmäisekseen ja joudun odottamaan kuolemaani toistaiseksi.
Kuuma linja Savon Sanomat 24.8.2016 Ei se ole ihme, että maailma muuttuu aina vaan sairaammaksi paikaksi elää, kun lueskelin (SS 19.8.) Mannerheimin Lastensuojeluliiton Pauliina Lyttisen ohjeita, miten selittää tiettyjä asioita lapsille. Meillä ei puhuta tuollaisista asioista lapsille, eikä todellakaan anneta ymmärtää, että kaiken maaiman kieroutumat ovat ”ihan hyvä juttu, eikä niissä ole mitään väärää”. Tyrmistynyt
16.2.2017 Aki Kaurismäki mm totesi, ettei ole olemassa mitään henkistä ilmapiiriä eikä miehiä. ….Ja että hän on väsynyt sekä että jossain välissä pitäisi elääkin.
Taidemaalari ym Katja Tukijainen oli iloinen, kun sai viettää lapsuutensa ajassa, jolloin ei tarvinnut tietää onko tyttö vai poika, vaan voi leikkiä molempien leikkikaluilla. (elokuu 2016 yle1)
”Liite 1” Tutkija naisten halusta toisiin naisi …Keskiviikko 1.6.2016 klo 10.18 Iltalehti jutun alkua
Tuoreen tutkimuksen mukaan naisten halu toisia naisia kohtaan on kasvanut rajusti. Tulos yllätti tutkimusprofessori Osmo Kontulan. Väestöliiton tuoreimman FINSEX-tutkimuksen tulokset kertovat suomalaisen sukupuolielämän mullistavasta muutoksesta. Vuonna 2015 noin 35 prosenttia alle 30-vuotiaista naisista kertoi tuntevansa seksuaalista vetoa oman sukupuolensa edustajiin. Ennen 2000-lukua näin vastasi vastasi vain noin viisi prosenttia tutkimukseen osallistuneista. ((Myöhemmin jutussa: Tutkimukseen osallistuneista nuorista naisista noin joka viides kertoi harrastaneensa seksiä toisen naisen kanssa. 1990-lukuun verrattuna näin vastanneiden määrä oli kaksinkertaistunut.)) HILKKA TIENHAARA
(( jokaista tällaista kahden naisen välistä suhdetta kohti syntyy lisäksi kaksi miestä, jotka jäävät ilman puolisoa))
”Liite 2” Ma 28.11.2016 Jari Ehrnrooth: Vähemmän hoitoa – enemmän terveyttä Lopputoteamus:
Suomeksi sanottuna tämä tarkoittaa, että tervettä ja hyvää elämää elävät vastuulliset yksilöt kustantavat oman hoitonsa lisäksi sairasta ja huonoa elämää elävien vastuuttomien yksilöiden moninkertaisia terveydenhoitokuluja.
J. Kurosen aavistelua: Kunnon ihmisten kärsivällisyys poliitikkoihin ja ay- ym johtajiin, suvakkeihin, tasa-arvo ja ihmisoikeus ihmisiin, jotka eivät saa aikaan muuta kuin eriarvoisuutta (erityisesti maailman laajuisesti ajatellen) ja itselleen kovat liksat, alkaa olla lopussa.

#SOS Mitä sitten, kun koulu loppuu? :o

18.12.2016 Yleinen

Hellouu :)

Kuten otsikko kertoo, tänään olis tarkotus vähän jutskata jatko-opiskelusta.  En oo maailman paras esimerkki loistavasta suunnitelmasta tuulevaisuudelle, mutta koitan yleisesti kertoo mitä kaikkee voi tehä ja mitä jos ei pääsekään heti opiskeleen ja sit aattelin kertoo myös vähän mun omasta tilanteesta ja sillees, mut eiköhän mennä :)

Yleisiä ajatuksia
Mulla alkaa olla lukio-opinnot pikkuhiljaa paketissa ja kohta, oikeestaan ihan justiinsa, pitäis tietää, että mihin haluaa hakee.. Jotenkin tosi hurjaa ajatella, että se noin 3 vuotta siitä, kun alotti sen koulun, on kohta jo menny.. Mihin tää aika oikeestaan menee? :o
Joka tapauksessa, kohta (maaliskuussa) alkaa yhteishaku ja pitäs tietää, että mihin tää immeinen suuntaa seuraavaks.. Ei oo helppoo, voin sanoo. Niin paljon erilaisia paikkoja, niin paljon erilaisia vaihtoehtoja, ihan liiaks asti..
Oon miettiny erilaisia vaihtoehtoja, ja se on ollu silleen vähän vaikeeta, kun on juttuja mistä on selkeesti kiinnostunu, mutta ei oo kuitenkaan ihan varma asioista, mutta sitten se pitäis sovittaa johonkin tutkintoon tai itelle ja omiin toiveisiin sopivaan kouluun..  Toisaalta on useempia asioita, mitä  haluais ehkä tehä, mutta se, että mitä haluais kaikista eniten ja että voisko niitä jotenkin ”miksata” ja yhdistellä niihin muihin kiinnostuksiin, niin että sais sellasen ”dream jobin” aikaseks :) Toisaalta meillä täällä Suomessa on hyvä ja ihan super hieno asia se, että vaikka sä olisit jo aikuinen ja joku työ/ammatti ei sittenkään oo se, mitä sä haluut tehä, niin sulla on tosi paljon mahdollisuuksia hankkiutua opiskeleen aikuisopiskelijana ja kouluttautua uudestaan :)

Hakuaika lähestyy,apua!
Siitä hakemisesta, niin mua silleen vähän jännittää, että pääseekö heti opiskeleen vai ei. Toisaalta oon asennoitunu niin, että joo kyllä mä haen heti nyt keväällä, mutta se, että jos en saakaan nyt heti ekalla hakukerralla sitä paikkaa, niin ei mun maailma siihen kaadu :) Aina sanotaan, ettei mihinkään yleistäviin tuloksiin ja tutkimuksiin kannata sillä tavalla laittaa painoarvoo liiaks, mutta se on totta, että vaan noin kolmasosa ensimmäisen kerran hakijoista pääsee heti opiskeleen. Toisin sanoen, se voi olla hyvinkin mahdollista, että se välivuosi tulee väkisin eteen, vaikkei sitä ensisijasena vaihtoehtona olis ees aatellu. Tottakai aina kannattaa hakee ja yrittää päästä heti opiskeleen (ellei tosiaan oo tietosesti suunnitellu haluavansa pitää välivuoden) ja sekin on ihan totta, että aina joku prosentti pääsee sisälle sinne opiskelupaikkaan. Esim. vaikka psykologian opiskelu yliopistossa; sinne on ihan hullun paljon hakijoita, kun se on niin suosittua, mutta kyllä sinne aina jotkut pääsee sisälle, ja se joku voit olla just sä itte, jos hyvin käy :) Pitää vaan jaksaa tosissaan yrittää :) Ja jos se nyt ei onnistu heti ekalla kertaa, niin ei saa silti lannistua, jos oikeesti haluu johonkin tiettyyn paikkaan sisälle tosi kovasti, niin sit vaan ei muuta kun uutta hakua kehiin vähän myöhemmin :)

Ajatuksia omasta jatko-opiskelusuunnitelmasta
Mitäs mä aattelin ite? No, niinkun sanoin, niin kyll mä haen varmaan nyt heti, jos kävis niin hyvä tuuri, että pääsis heti opiskeleen ja säilyis se tietynlainen rytmi elämässä ja olis sellasta samanlaista, tai ainakin samantapasta, arkee, kun nytten on. Se on jotenkin tosi ”pelottavaa” ajatella, että ”noniin, nyt sitten turvallinen ja tutun olonen opiskeluaika on ohi” ja sellasta samanlaista jatkumoo ei  tuukaan enää, kun esim. ala-asteelta vaihto yläasteeseen ja yläasteelta lukioon, vaikka onhan noidenkin ”sidosvaihtojen” välillä suuria eroavaisuuksia ja aina on tullu suurta muutosta aiempaan opiskelupaikkaan-, -ympäristöön ja -yhteisöön liittyen. Vaikka samoja kavereita on kyllä säilyny matkassa mukana, mutta silti. Ei sitä parasta kaveria kuitenkaann kaikkialle voi ottaa mukaan ja jossain vaiheessa on pakko erkaantua, ellei nyt ihan varmana oo haluamassa tismalleen samaan paikkaan opiskeleen tai jotain sellasta.
Ja no, sit jos ei onnista opintopaikan suhteen, ja varmaan jo nyttenkin kun koulu ”loppuu” ennen kevään kirjotuksia, niin sit haen ja meen töihin. En jotenkin osais jäädä ”tyhjän päälle” ja sillain ettei olis mitään sellasta arkipäivää, kun on tottunu siihen, että päivässä on se tietynlainen rytmi :) Toisaalta hetken ottaisin kyllä sellasta omaa aikaa ja vetäisin vähän henkee, että ”huh, nyt se rupeema on takana” ja sit suuntais kohti jonkunlaista työtä ja sit seuraavalla hakukerralla, syksyllä tai sitten seuraavana keväänä tästä keväästä kun on hakenu, niin sit hakis uudestaan :) Mutta sen näkee sitten, että miten tulee käymään ja pääseekö opiskeleen vai ei :)

Mutta tällasia ajatuksia mulla tällä kertaa, toivottavasti en kyllästyttäny super pitkällä postauksella, mutta halusin vähän avautua ja kertoilla aiheesta, ihan silläkin, että oma kohtasta kokemusta tässä parhaillaan käydään läpi :)
Oikein hyvää alkavaa viikkoo kaikille, ja hei JOULUUN ON 6 PÄIVÄÄ! :)
Tsau!

– A

 

 

Rajoja

8.5.2016 Yleinen

rajatViime äitienpäivänä kirjoitin täällä: mietin myös haluttomuuttani viettää äitienpäivää oman äitini kanssa, sillä tunteeni ovat ristiriitaisia liittyen meidän väleihin. Pinnallisin puolin kaikki on okei, mutta käsittelen omia tunteitani ja kokemuksia lapsuudestani, sieltä herää monenlaisia ajatuksia.

Asiat ovat edenneet vuodessa niin, että alitajunnasta on noussut niin rankkoja muistoja, että en pysty enää olemaan tekemisissä perheeni kanssa. Oikeastaan ei edes vain ne muistot, vaan myös heidän vähättelevä suhtautumisensa niihin, vaikuttaa. Myös heidän manipulointinsa on tullut näkyvämmäksi ja sietämättömämmäksi, joten olen joutunut tekemään todella selkeitä rajaamisia.

terapiaRajojen laittaminen liittyy myös kasvamiseen ja itsenäistymiseen.

Kaikki me koetaan erilaisia asioita lapsuudessamme, jotka eivät välttämättä ole meille hyväksi tai saavat meidät elämään vääristyneiden uskomusten kautta, kuten etten koskaan riitä tai että aina pitää laittaa muut itsen edelle. Emme voi valita vanhempia, joille synnymme, emmekä voi välttää vaurioita, joita saamme kasvaessamme.

Kasvaessamme aikuiseksi, voimme kuitenkin tehdä valintoja ja päättää miten elämme. Voimme elää vanhojen, vaurioittavien uskomusten varassa ja syyttää niitä, jotka ovat ehkä niitä aiheuttaneet. Silloin olemme voimattomia ja onnettomia.

Voimme kuitenkin valita toisin ja oikeastaan se on 100% jokaisen omalla vastuulla valita toisin. Voimme päättää käsitellä syntyneet vauriot, käydä läpi kaikki ne kipeät tunteet ja purkaa näin väärät uskomukset. Se ei ole helppoa, vaan pitkä ja kipeä prosessi. Mutta vain niin voi olla todella vapaa ja onnellinen. Sitä prosessia ei tarvitse jaksaa tai osata tehdä yksin, sitä varten on olemassa koulutettuja terapeutteja ja muita ammattilaisia, mutta on omalla vastuulla hakea apua.

Itselle terapia on ollut edellytys kaikelle tällä kasvulle ja onnellisuuden löytämiselle. Olen löytänyt luottamuksen tähän ammattilaiseen ja uskaltanut alkaa käymään vaikeitakin asioita läpi. Olen uskaltanut laittaa rajoja ja tulla onnelliseksi. Olen oppinut paljon itsestäni ja voin paljon paremmin.

äitiAluksi rajojen tekeminen tuntui vaikealta, mutta sitten katsoin asiaa yhden kysymyksen kautta ”Jos minulle ei-sukua oleva ihminen toimisi näin, olisiko se okei, antaisinko hänen kohdella minua näin?”

Kaikilla ei ole äitiä, joillakin on, mutta ei sellaista joka olisi oikeasti tukena. Voimme kuitenkin toimia äiteinä itsellemme: miettiä mitä antaisin tai miten toimisin, jos olisin itseni äiti? Voimme löytää tätä kautta sen mitä tarvitsemme ja antaa sen itsellemme. Voimme antaa rakkautta, jota emme ehkä saa osoitteesta, josta olisimme sitä alunperin toivoneet.

Voimme myös ymmärtää, että lapsena olimme riippuvaisia vanhemmistamme ja käyttäydyimme ehkä sen takia tietyllä tavalla. Mutta nykyään, aikuisena, emme ole enää riippuvaisia. Voimme valita, ketä pidämme elämässämme ja ketä emme. Voimme miettiä, mitkä asiat tekevät meidät onnelliseksi ja mitkä vain onnettomiksi – ja tehdä sen mukaisia päätöksiä, rajoja.

peili

Mielenpahoitus matka?

2.12.2015 Yleinen

Hellou!

Täällä jälleen ja jotain annettavaa mukanani. Nimittäin, käväisin Kiasmassa muutama viikko sitten ja siellä oli melko mielenkiintoinen näyttely meneillään.
Kävin Jani Leinosen ”Tottelemattomuus koulu” nimisessä näyttelyssä ja täytyy sanoa, että reissu sinne oli ajatuksia herättävä ja ihan paikallaan.

Itse näyttelyssä oli ideana kulutus ja siihen liittyvät seuraumukset. Lähinnä se, että mitä valinnoillamme saamme aikaan ja mitä valitsemiemme tuotteiden taustalla oikeasti onkaan… Kuinka monen tuotteen taustalla onkaan epäeettiset valmistus- ja toimintatavat? Jos tietäisimme kaikensen epärehellisen työn ja epäeettisen toimintavan, niin ostaisimmeko enää tuotetta?
Kaikista julminta on se, että emme tiedä. Ja vaikka tietäisimme, niin emme ehkä osaa ajatella. Aivan kuin olisimme jotain systeemin orjia, jotka vain kaavamaisesti toimii ajattelematta yhtikäs mitään.
Enkä tarkoita nyt sitä, että olisin jonkinlainen ”viherpeukalo”, jonka tarkoituksena on ruveta harjoittamaan ekoterrorismia ja käskyttää kaikkia alkamaan tuijottelemaan jokaisen ruokapaketin etikettejä tai vaatteiden lappusia. Ehei, ei missään nimessä. Toivon vain, että ihmiset avaisivat hieman silmiään ja katoisivat asioita muustakin näkövinkkelistä.

”Tottelemattomuus koulussa” tuttuakin tutumpia brändejä ja tuotemerkkejä oli tuotu esille erilailla siihen nähden miten niitä normaalisti näkee. Tällä kertaa niillä oli myös jokin sanoma.
Täytyy sanoa, että se oli jokseenkin jopa ahdistava paikka. Ihan kuin seiniltä olisi kaikunut ”tuhoatte vielä itsenne”. Ehkä se kertoo myös siitä, että minussa henkilökohtaisesti se herätti ajatuksia ja uusia näkemyksiä… Mutta kokonaisuudessaan näyttely oli oikein mielenkiintoinen ja oli näkemisen arvoinen.
Ohessa vielä kuvia, joita reissusta jäi mukaan.
Niiden myötä mukavaa loppuviikkoa itse kullekin sielulle! (:

                         

 

Päivä 61, palaveri ja messuilua

6.11.2015 Yleinen

20151106_132001-1Aamulla palaveerasin parin tuttavani kanssa tulevaisuudestani. Mielenkiinnolla odotan sitä :) Katsotaan mitä ensi vuosi tuo tullessaan ammatillisesti. :) :) :)

Sitten suuntasin ystäväni kanssa Meidän Viikonloppu -messuille. Kiertelimme kolmisen tuntia messuja. Oli hieman pettymys. 4-5 vuotta sitten kävin viimeksi ja silloin tarjolla oli jotenkin enemmän kaikkea. Messukeskuksessa kävimme myös syömässä ja kahvilla. Mukavaa kuitenkin viettää aikaa hyvän ystävän kanssa. Niin ja tapasimmehan me Joulupukinkin, kuiskimme lahjatoiveet ja kerroimme olleemme kiltisti ;)

Ateriat

  • klo 8.50 Suklaaminttupirtelö, 145 kcal
  • klo 13.15 Salaatti messuilla, noin
  • klo 18. 20 Chocolate Velvet, 153 kcal
  • klo 21.20 Cappuccinopirtelö, 138 kcal

20151106_134847

Kehomieli

26.9.2015 Yleinen

ihanaKun olen ollut koulun sijaan työharjoittelussa, ei ole tarvinnut stressata koulukirjojen lukemisesta, vaan olen voinut keskittyä lukemaan itseapuoppaita, joita rakastan. Kaikki henkinen kehittyminen kiinnostaa, mutta nyt olen valinnut kipuun liittyviä täsmäopuksia.

Löysin nettikirpputorilta Deb Shapiron kirjoittaman kirjan ”Kehosi paljastaa mielesi – Mitä oireesi ja sairautesi kertovat sinusta”. Olen aiemmin haaveillut tästä opuksesta, mutta nyt se löytyi naapurissa asuvalta naiselta kahdella eurolla. Pääsin siis vihdoin tutustumaan aiheeseen.

Kirja lähtee liikkeelle siitä, ettei kiistä lääketiedettä tai sen mahdollisuuksia parantaa, vaan tarjoaa syvempää mahdollisuutta tutkia omaa kehoaan. Eli tätä kirjaa ei tarvitse lukea sillä mentaliteetilla, että nyt kun minulla on tämä ja tämä sairaus, niin en tarvitse siihen hoitoa vaan luen täältä mitä pitää tehdä. Päin vastoin, kirja kehottaa hyödyntämään kaikkia eri hoitomuotoja, esimerkiksi länsimaalaista lääketiedettä ja syömään tarvittavaa lääkettä, mutta myös pohtimaan sairautta kehomielen kautta ja edesauttamaan paranemista.

healingKirjan näkökulma paranemiseen on erilainen, mitä normaalisti ajatellaan sen olevan. Paraneminen ei ole jonkin sairauden tai oireen häviäminen, vaan prosessi. Kirjan näkökulman mukaan jokaisella meillä on kehomieli, eli ajatuksemme vaikuttaa kehoomme:

”Keho ja mieli eivät ole kaksi vaan yksi – yksi ainoa kehomieli – ja mieli ilmentää itseään jokaisen kehon osan kautta. Kun jokin menee vikaan, se johtuu yhdistelmästä fyysisiä ja psykoemotionaalisia syitä.”

Tunteet ja ajatukset ovat solutason signaaleja, jotka muuttuvat neuropeptideiksi eli informaatiolähettiläisiksi. Tunteet ja ajatukset liikkuvat kehossa energiana, joka voi joko tulla tunnistetuksi ja tunnetuksi, tai sitten se energia jää kiertämään kehoosi, uppoutuen siihen. Tämä mentaalinen, emotionaalinen paine ei kuitenkaan voi jäädä ikuisiksi ajoiksi uppoutuneeksi kehoon vaan se etsii heikoimman kohtasi ja tulee ulos sitä kautta – aiheuttaen oireita ja sairauksia. Voimme hoitaa näitä oireita ja sairauksia lääketieteellä, mutta jos emme halua ymmärtää ja nähdä mitä sen takana on, emme parannu.

”Parantuminen ei takaa pitkää ja tervettä elämää tai edes oireista vapautumista. Se ei takaa mitään, mitä tavallisesti pidämme parantumisena. Sen sijaan se tuo tarkoituksemme, ajatuksemme ja tunteemme yhteen kehossa niin, että esiin nousee eheä ymmärrys torjunnan syvimmistä tasoista. Tällä tavoin voit vapautua rajoituksista ja vastustuksesta, jotka pitävät sinua tuskan kourissa.”

Kuulostaako hankalalta ymmärtää? Annan esimerkin omasta elämästäni. Olen kasvanut epävakaissa olosuhteissa ja pelännyt erilaisia asioita jo pienenä. En kuitenkaan ole voinut näyttää pelkoani, vaan kehittänyt selviytymismekanismin. Olen rauhoitellut epävakaita aikuisia ja varastoinut pelon sisääni. En voinut tunnustaa itselleni pelkoa, vaan jouduin keskittymään selviytymiseen. Kehoni ei kuitenkaan voinut ikuisesti kestää tätä emotionaalista painetta, pelon tuottamaa energiaa varastoituneena kehooni, vaan etsi keinoa päästä ulos. Kivut alkoivat, vatsa ärtyi, polvi petti… Oireet tulivat ja ravasin vuosia eri lääkäreillä, mutta mitään fyysistä suoraa syytä ei kaikille oireille löytynyt. Lääketiede yritti hoitaa oireitani pois, mutta en alkanut parantua. Vasta kun pääsin terapiaan puhumaan lapsuuden ongelmista ja sairaudestani, alkoi paranemisen prosessi. Aloin ymmärtää, että tunteet ovat energiaa, joka pitää vapauttaa tai se varastoituu ja aiheuttaa oireita. Aloin harjoittelemaan tunteiden tunnistamista, nimeämistä ja tuntemista. Kiinnostuin aiheesta ja esimerkiksi juuri tälläisten kirjojen kautta hakemaan tietoa.

menovinkit-vk38Tältä kehomielen kannalta oireet ja sairaus ovat aina myös mahdollisuus oppia itsestään lisää, löytää merkitys niille. Kyse on taas samalla pelon ja rakkauden välillä valitsemisesta.  Jos et löydä rohkeutta rakastaa itseäsi ja kohdata oireitasi, sairauttasi, pysyt pelon ja oireidesi, sairautesi hallinnassa. Jännität kehoasi, mikä lisää kipua, rasittaa kehoa ja rajoittaa liikkumiskykyäsi. Jos taas pystyt löytämään rakkauden itseäsi kohtaan, voit löytää paranemisen prosessin

Parantuminen voi tapahtua, kun annat itsellesi anteeksi, hyväksyt oman käyttäytymisesi ja vapaudut syyllisyydentunnostasi. Tai se voi tapahtua hyväksymällä ja antamalla anteeksi toiselle ihmiselle ja päästämällä irti syyttämisestä. Tälläisen anteeksiannon voima on valtava”

Anteeksiannon kautta voi kohdata alueita itsessään, jotka pitävät kiinni vanhoista traumoista ja vapauttaa tuskan.

”Anteeksianto tarkoittaa sen sanomista, että välitän itsestäni riittävästi, etten halua itseeni enää koskevan enkä halua enää kuljettaa tätä tuskaa mukanani.

Eli itseään kohtaan lempeämmän, rakkaudellisen asenteen löytäminen on avain parantumiseen.

fibroMitä kaikki tämä kehomielestä puhuminen tarkoittaa sitten kivun ja fibromyalgian kohdalla, mitä kehomme yrittää viestittää meille niistä?

Kipu on signaali epätasapainosta eli esimerkiksi liiasta tekemisestä, tunteiden tukahduttamisesta tai vaikka kaltoinkohtelusta itseään kohtaan. Se pakottaa huomioimaan. Fibromylagiaan taas kuuluu alentunut kivun sietokyky, joka taas voi johtua siitä että havaintokyky on vääristynyt kaikesta tukahdetusta psyko-emotionaalisesta jännityksestä. Tämä voi kertoa siitä, että kyky sietää itsessään tai maailmassa tapahtuvia asioita on lähes olematon. Fibro voi kertoa tarkoituksen tai suunnan, sisimmän olemuksen kadottamisesta.

”Yleisiä ominaispiirteitä on ajatus, että et ole tarpeeksi hyvä ja että sinun on jatkettava ponnistelua ollaksesi parempi tai saavuttaaksesi enemmän; tai että luovuttaminen ja sisäinen uupumus tukahduttavat kaiken elämän merkittävyyden; taipumus olla imago- ja itsetietoinen; voimakas halu pitää langat käsissä, jolloin on hyvin vaikea pyytää apua; samoin kuin vastustus omien velvollisuuksien kohtaamista kohtaan. Toisaalta kyseessä on sekä ponnistelua menestymiseksi että epäonnistumisen pelkoa, toisaalta yrittämisen tai itsekunnioituksen puutetta.”

Ainakin itse tunnistan paljon tuosta itseäni. Kun lapsena pelkäsin, minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin pärjätä, pitää langat itselläni, enkä olisi edes saanut apua, vaikka olisin pyytänyt. Näistä selviytymismekanismeista tuli tapani olla maailmassa, myös näin aikuisena, kun pelolle ei olisi syytä. Sairastuttuani olin hukassa, ilman suuntaa. Menin eteenpäin jonkin ulkoisen perusteella, enkä kuunnellut itseäni ja mitä oikeasti halusin. Nyt yritän opetella kuuntelemaan itseäni ja toimimaan toisin, hellittämään, rakastamaan itseäni. Anteeksiantamaan itselleni. Olen myös kuunnellut itseäni, vaihtanut alaa ja opiskelen sosiaalialaa, alaa jota oikeasti haluan opiskella ja missä oikeasti haluan työskennellä.

parantuaMitä sitten konkreettisesti tehdä, kun alkaa ymmärtämään mitä psyko-emotionaalista tuskaa on pidättänyt ja mikä on purkautunut oireiden ja sairauden mukaisesti?

Olen lukenut myös ”Mielekkäästi irti kivusta ja sairaudesta – tietoisen läsnäolon menetelmä kärsimyksestä vapautumiseen”-kirjaa. Siinä puhutaan aivan samoista asioista, kuinka olemme kehomieli, emmekä keho ja mieli, mutta keskitytään asiaan juuri kivun näkökulmasta, eikä yhtä yleisellä tasolla kuin toisessa kirjassa.

Kirjassa puhutaan kahdesta nuolesta. Ensimmäinen nuoli on kipu ja toinen nuoli on negatiivinen suhtautumisemme siihen. Esimerkiksi ensimmäinen nuoli voi minulla olla paha alaselkäkipu ja toinen nuoleni voi olla suhtautumiseni siihen: voin alkaa pohtia että ”apua nyt taas särkee, tämä ei koskaan lopu, en pärjää, tämä vain pahenee, elämäni vaikeutuu…”. Eli sen sijaan, että vain ensimmäinen nuoli, kipu itsessään, satuttaisi minua, aiheutan lisää tuskaa omilla ajatuksillani. Keskeistä onkin oppia pysäyttämään toinen nuoli ja löytämään vaihtoehtoinen suhtautuminen.

Yleensä kun kipu iskee, alat hengittämään pinnallisesti, jännittämään lihaksia ja näin aiheutat lisäkipua, kun kudokset eivät saa happea, muut lihakset jumiutuvat ja kehosi on jäykkä. Jäykkyys taas tekee liikkumisen vaikeammaksi. Kirja esitteleekin erilaisia vaihtoehtoja toimia ensimmäisen nuolen iskettyä.

1) Tietoinen läsnäolo: Ei menekkään toisen nuolen ajatuksiin, vaan pysäyttää nämä ajatukset. Keskittyy huomioimaan kipua ja kehoa neutraalisti ”Ahaa, tähän kohtaan nyt sattuu. Miten kuvailisin kipua, missä kohtaa se on ja miten se muuttuu?”. Eli arvostelun sijaan alkaakin tutkimaan kipua. Silloin sen voi huomata olevan jatkuvassa muutoksessa ja huomaa, että ilman toista nuolta kärsimys ei olekaan niin paha. Oman tarkkailun voi suunnata kivun sijaan myös ympäristöön, huomioida neutraalisti ilman tunteita eri asioita. Huomion suuntaaminen muualle auttaa toista nuolta pysymään poissa.

2) Hengittäminen:  Keskittymällä hengitykseen, oman keskittymisen saa pois kivusta. Hengittämällä palleahengitystä, lihakset saavat happea ja mahdollisuuden rentoutua ja jännityksen vapautua. Se auttaa kivun lieventymisessä.

3) Tietoinen liikkuminen: Se että ei anna kehon liikkuvuuden huonontua lisää jännittämällä ja pysymällä jännittyneenä, auttaa myöhemmin kivun hallinnassa ja ettei se pahennu. Tärkeintä on tehdä liikkeitä ajatuksella, eikä suorittamalla. Kirjassa oli erilaisia liikkeitä, mitä voi tehdä, mutta itse olen keskittynyt säännöllisten venytysten (jotka olivat myös täällä kuvina aiemmin) tekemiseen. Kun venyttelen, kehoni pysyy liikkuvampana ja olen voinut vähitellen lisätä myös kävelyä ja muuta liikuntaa. En saanut kuntoutuksesta kovin hyviä vinkkejä liikuntaan, mutta olen itse keksinyt vesiliikunnan eri muodot ja esimerkiksi tanssinut yksin kotona hikeen asti. Tärkeintä siis on kuunnella itseään ja pysyä liikkeessä – ei se miten paljon ja hyvin voit tehdä jotain tiettyä asiaa.

4) Pysähtyminen: Toisin sanoen kirjassa, meditaatio. Se, että pysähtyy ja hiljentyy. Hiljentymisen kautta oppii hyväksymään ja rakastamaan itseään, eikä ole niin tunteiden vallassa. Keskittymiskyky paranee ja maailmaa havainnoi neutraalimmin, eikä vain tunteidensa kautta.

eeeeeeNämä asiat ovat todella auttaneet minua viimeisen kuukauden aikana.

Olen harjoittanut tietoista läsnäoloa, tarkkaillut kipua ilman arvostelua. Se on auttanut sietämään kipua paremmin. Olen myös pystynyt työskentelemään paremmin tunteiden kanssa, mitä kivun takana on.

Olen tehnyt palleahengitystä päivittäin ja aina kivun iskiessä pahemmin. Olen kestänyt paremmin kipua ja selvinnyt kipukohtauksista työharjoittelussa ilman täyttä lamaantumista.

Olen venytellyt ja venyn paljon paremmin. Venymisen avulla myös kehoni osat liikkuvat paremmin ja tekevät liikkumisesta hieman helpompaa, mikä auttaa liikunnan lisäämisessä. Koen oloni paremmaksi, kun voin liikkua vapaammin ja vähän kivuttomammin.

Olen tietoisesti hiljentynyt ja meditoinut säännöllisesti. Olen käynyt hiljaisessa rukouksessa kerran viikossa. Olen löytänyt myötätuntoa ja rakkautta, tasapainoa arkeeni.

Näillä asioilla pysyn paremmin tasapainossa itseni kanssa ja paranemisprosessi on päässyt alkuun. Hitaasti, mutta varmasti näitä ohjeita seuraamalla etenen… Ja seuraavien itseapuoppaiden avulla, hih.

kirjoja

Myös Sinä voit vaikuttaa…

1.9.2015 Yleinen

Heijjdo!!

Noniiin, tästä se starttaa, blogi paremmasta maailmasta yhdessä.
Olen pohtinut ihan hirmu pitkään, että miten lähteä pyörittelemään tällaista aihetta, sillä se ei ole kovin pieni. Kunnes sitten tänään onnistuin bongaamaan tilaamani kanavan videon, joka sopi aiheeseeni täydellisesti. Lisään alle linkin, jonka kautta toivon juuri Sinun katsovan noin kolmisen minuuttia kestävän klipin: https://www.youtube.com/watch?v=cK90915clqQ

Jos ja kun toivottavasti katsoitte sen, niin toivon, että Teilläkin heräsi ajatuksia. Meille itsestäänselvät asiat eivät ole kaikille itsestäänselviä ja joistakin asioista joutuu jopa tinkimään, että kummanko valitsen; puhtaan veden vai päivän ruoka-annoksen..? On pelottavaa, miten maailmassa, jossa on niin monia eri kolkkia, voi olla niin suuria eroja.. Tai no, ehkä juuri sen takia..

Siinä missä joku kylpee rahassa ja kokee olevansa onnen kukkuloilla uusine autoineen ja kalliine vaatteineen, niin toiselle onnellisuus saattaa olla sitä, että voi käydä rauhasa nukkumaan ilman, että on pelko siitä, että malaria iskee ja vie mennesään.. On surullista, kuinka suuria taloudellisia eroja maailmassa on, vaikka olemme kaikki kuitenkin ihmisiä..

Vain yhdessä voimme muuttaa kaikkea. Yksin olemme pieniä tässä suuressa maailmassa, mutta joukkoina olemme vahvoja! Jokainen päivä on mahdollisuus muuttaa sitä, mitä meillä on ja muilla ei.. Help change the world!

Tunteilua

27.8.2015 Yleinen

Huomenna tulee viikko alkionsiirrosta. Eilen oli ensimmäinen päivä, kun vatsa ei ollut turvonnut, joten nyt on fyysisesti hyvä olo. Voisi ehkä tänään uskaltautua jo pienelle kävelylenkille, onhan tässä reilu viikko tullut jo makoiltua. Muuten fiilikset menee ihan laidasta laitaan. Nyt on itellä jotenkin tosi negatiivinen fiilis. En usko onnistumiseen sitten yhtään. Odottelen vaan sitä klinikan jättimäistä laskua ja mietin, mitä sitten kun pakasteessa oleva alkiokin on siirretty… Riittääkö rahat vielä yhteen IVF-hoitoon, kun alkaa opiskelut. Tiedän, ettei näitä pitäis nyt miettiä, että pitää mennä päivä kerrallaan, mutta jotenkin sitä vaan miettii elämää eteenpäin sen pettymyksen jälkeen. Yritin tuossa muistella miltä tuntui viimeksi ennen positiivista raskaustestiä… vahvin merkki plussasta oli se turvotus joka palasi kaksi tai kolme päivää ennen positiivista raskaustestiä. Onneks toi koulu alkaa maanantaina niin saan nyt sit paljon muuta ajaltavaa. Mietin jo, että viitinkö tehdä raskaustestiä ennen kun meen sinne verikokeeseen. Tosin ehkä se pettymys ei oo sitten niin suuri, kun sen vastauksen jo tietää.

Eilen kävin tosiaan siellä psyk.polilla höpöttämässä sen tätin kanssa. Kyllä oli niin turha reissu, että huh huh. Puolisen tuntia hän mua siellä piti ja siitäkin oli jo puolet ihan liikaa. Ai, että mä en kestä semmosta lässytystä ja jonnin joutavaa diipa-daapaa. Lähinnä hän kyseli, että millä fiiliksellä koulun aloitukseen ja tietty muisti taas ite kertoa mitä kaikkea hän on opiskellut jne. Jos jossain on ollut vaivaantunut olo niin tuolla. Onneksi se on nyt ohi. Mutta enpä jaksanu hänelle kertoilla, että uusi hoito on jo takana jne.

Kauheeta miten negatiivinen teksti tästä nyt tuli. Mutta kuvaa kyllä hyvin tän hetken fiiliksiä. Et ei voi mitään, sorry.