Selaat arkistoa kohteelle tukihenkilö.

Fiiliksiä doula-illasta

8.3.2016 Yleinen

Eilen käytiin tosiaan avoimessa doula-illassa. Odotukset ei ollu kauheen korkealla, kun jotenkin itelle on muodostunu doulista semmonen olo, että kaikki pitäs tapahtua kamalan luonnonmukaisesti jne. Kun paikalle menee sillä asenteella ettei oikein odota mitään niin voi yllättyä positiivisesti. Meidän lisäksi paikalla oli toinenkin pariskunta ja doulia noin kymmenen. Me odottajat kerroimme itsestämme sen verran, että millon laskettuaika ja monettako lasta odotamme. Sitten jokainen doula kertoili itsestään hyvin vapaamuotoisesti. Doulat oli eri-ikäisiä, pari vanhempaa naista joista toinen oli itse jo mummu ja sitten muut olivat ehkä meidän ikäisiä, mutta jokaisella heillä oli omia lapsia. He kertoilivat myös siitä kuinka monessa synnytyksessä ovat olleen mukana ja onko heillä joku tietty juttu minkä puolesta he liputtavat. Yksi doula ilmoitti olevansa enemmän luomusynnytyksen kannalla, mutta muut lähtevät ihan perheen tarpeista.

Meille molemmille jäi käynnistä tosi hyvä fiilis ja saimme kotiin lapun missä on kysymyksiä joihin vastaamalla voi heille laittaa doulahakemuksen. Puolisoni oli niin innoissaan, että halusi meidän tekemän hakemuksen jo samana iltana, joten naputtelin sitten sähköpostitse hakemuksen menemään. Hakemuksessa piti kertoilla itsestä jotain, raskaudesta, mahdollisista aiemmista raskauksista ja synnytyksistä sekä tietenkin mitä toivoo doulalta ja millaista doulaa toivomme. Nyt sitten odottelemma doulilta vastauksia jonka jälkeen saamme valita meille kaksi mieleistä doulaa joiden kanssa tutustumme tarkemmin. Doulia tulee valita kaksi sen takia, jos toinen vaikka sattuu sairastumaan niin paikalle ei tarvitse hälyttää jotain tuntematonta doulaa.Meille painotettiin myös sitä, että näiden tapaamistenkin jälkeen meidän ei ole pakko ottaa doulaa mukaan synnytykseen jos siltä tuntuu. Doulaa tavataan ennen synnytystä pari kertaa ja synnytyksen jälkeen vielä kerran.

Mitä doulat sitten synnytyksessä tekevät? He ovat meidän molempien tukena ja omien sanojensa mukaan niitä juoksupoikia. Puoliso voi olla läsnä koko synnytyksen ja doula voi lähteä lämmittämään kaurapussia jne. Tai mitä itse ajattelimme niin mikäli synnytys kestää pitkään voi puolisoni lähteä käymään vaikka kotona suihkussa ja syömässä hyvillä mielin kun doula jää minun seurakseni sairaalaan. Puolisostani tämä tuntui todella hyvältä idealta, että hän saa mennä haukkaamaan happea käytävään tai kipasta vaikka kahville kanttiiniin eikä tarvitse miettiä miten minä pärjään sen ajan.

Tähän asti siis oikein positiivinen kokemus ja nyt toivomme, että saamme tutustua kahteen doulaan joiden kanssa kemiat pelaavat hyvin. Suosittelen siis ainakin tämän perusteella doulaa myös muillekin. :) Jäämme nyt sitten odottamaan vastauksia.

Positiivisuus postaus osa 2. torstai

13.11.2014 Positiivisuus haaste

En saa aikaan läheskään mitään niin hyvää kun eilen, mutta kun lukijani minut tähän haastoi aion vastata haasteeseen niillä voimilla mitä mulla on nyt. Jos jaksan kirjoittaa vielä vähemmän positiivisen postauksen kirjoitan sen.

Mutta nyt postauksen aiheeseen. Eilen ku sanoin tietäväni mistä kirjoitan niin en kohtalon oikun vuoksi voi kirjoittaa, koska sitä ei tapahtunutkaan.

Menin tänään koulun jälkeen kaupunkiin ja siellä ostin pari juttua ennen kuin menin terapeuttini Maijun luokse. Maijun jälkeen eilisessä postauksessa kertomani äitini siskon mies haki minut heille. Minun oli tarkoitus mennä pitämään seuraa yli 80-vuotiaalle Ainolle (omasta tahdostani/halustani/ehdotuksestani(!!!)). Mutten sitten päässytkään sinne.. ensi kerralla. Harmittaa vaan kun ostin hänelle viemisiksi suklaarasian ja joulunpunaisen Tulilatvan (kukka). Olin sitten kaksi tuntia Oilin ja Juhan luona. He ovat iältään kuusissakymmenissä eli vanhemman puoleinen pariskunta. Oli silti mukavaa kun he saivat päiviinsä vaihtelua (varsinkin Oili, joka viettää paljon aikaansa kotona, yksinkin kun Juha on yrittämässä kerätä pienellä myyntihommallaan leipää pöytään. Oli mukavaa ilahduttaa heitä.

 

Toinen juttu: Juha heitti mut keskustaan elokuvateatterille ja menin tukihenkilöni kanssa leffaan. (Onko jollakin teistä ollu tukihenkilöö? En oikeen osaa selittää mut siis sain sen lastensuojelusta. Hanna on henkilö jonka on tarkoitus olla mulle ystävänä ja me tehään asioita joita ehdottelen välillä molemmat ollaan ehdotettu samoja juttuja (!). Nähdään Hannan kans n. joka toinen viikko.)  Olimme katsomassa Interstellar nimisen elokuvan. Pidin elokuvasta todella paljon ja suosittelen sitä kaikille jotka haluavat katsoa välillä erillaisen elokuvan. Olin todella hyvällä tuulella leffan jälkeen. Mitä tapahtuu sitten, siitä jatkankin seuraavassa postauksessa.

 

Positiivisuudesta moi.

– Elina