Selaat arkistoa kohteelle tuki.

Päivä 81, ystävän kanssa kaupungilla

26.11.2015 Yleinen

joulukuutiotTänään aamusta ihana ystäväni noukki minut kotoa. Menimme yhteen tilaisuuteen ja siitä käymään parilla hänen asiakkaallaan. Tämä päivä oli aivan ihana. Tuo ystävä on kultaa. Hän ulkoilutti minua, koska muuten olisin varmaan taas märehtinyt kotona :/

Mies haki meidän ja äitini kukkavihon työmatkalla. Tuolla ne parvekkeella odottavat huomista :(

Ateriat

  • klo 8.20 Cappuccinopirtelö, 138 kcal
  • klo 12.00 Salaattia, broileria, herkkusieniä ja rasvaton latte, 232 kcal
  • klo 17.00 Chocolate Velvet, 153 kcal
  • klo 19.30 Ruispala, 3x kalkkunanakki (80g), Cappuccinopirtelö, 291 kcal

Jos Kelalta voita leivän päälle kohta jo saisin

1.9.2015 byrokratiaa

Kelan kuntoutusrahapäätös olisi tällä hetkellä erityisen odotettu asia…

Kun opiskelee narkoleptikkona, on mahdollisuus opiskella opintotuen sijaan ammatillisen kuntoutuksen ja kuntoutusrahan tuella. Eihän se ole mikään onni autuus, mutta sen verran pitäisi tulla enemmän tukea, että olisi varaa omiin lääkkeisiin ja hoitoihin. Etenkin kun työ koulun ohessa olisi omille voimavaroille aivan liikaa. (Erimieltä voi tietenkin olla, mutta voin kertoa; siinä vain kärsisi koulunkäynti, oma psyyke ja fyysinen kunto aivan liikaa.)

Ensimmäiset viikot Tampereella on mennyt Kelan päätöksiä odotellessa. Ammatillisen kuntoutuspäätöksen sain jo puolitoista viikkoa sitten, mutta se on vasta välietappi ennen varsinaisten tukien myöntämistä. Ammatillinen kuntoutuspäätös nimittäin antaa vasta oikeuden hakea kuntoutusrahaa ja mahdollisesti myös ylläpitotukea.

Kun näistä hakemuksista on viimein tullut päätös, voi Kela viimein tehdä päätöksen yleisestä asumistuesta. Tämä siksi, että Kela tarvitsee tiedot tuloista, jotta voi päättää tuen määrän.

Että semmoista paperisotaa. Liitteitä on tullut lähetettyä: Opiskelutodistus, lääkärin B-todistus, vuokrasopimuksen kopio ja vähän muuta.

Tällä kertaa tämä projekti ei kuitenkaan ole ollut niin vaikea kuin ennen; harjoitus tekee mestarin, myös tukia haettaessa. Kun ensimmäisiä kertoja piti kotona täyttää samantapaisia lappuja oli se melkoinen urakka. Monet hakemuksen kysymykset ovat vaikeasti ymmärrettäviä ja vielä vaikeampia vastata, jos ei ole kokemusta siitä, mihin kysytty tieto vaikuttaa.

Ennen riesana oli myös niin kova väsymys, ettei hakemusten täyttämisestä tullut mitään unen tullessa jo ensimmäisten lauseiden jälkeen. Nyt viimeinkin olen pystynyt tekemään hakemukseni itse, mikä on melkoinen saavutus entiseen verrattaessa.

Onko suomalaiset tosiaan näin itsekkäitä ?

25.11.2014 Yleinen

Ha pitkän tauon jälkeen on pakko purkaa tää suunnaton viha maan menosta.

Nyt on ruvennu pistää silmää uutinen joka on tälläisellä otsikolla kun ” Yle: Selänne vastasi rahaa pyytäneelle yksinhuoltajaäidille” ja jos joku ei oo lukenu tätä uutista niin tosiaan yksinhuoltajaäiti pyys rahallista apua Selänteeltä. No ei tässä mitään täs uutisessa vaan sen kommentit … voi hyvää päivää ne sai mun päässä kiehumaan. Ja nyt mä laitan tähän niist pari.

Voisko taas turhempaa uutisointia keksiä!!!!” –> vaikenemisella me pahennetaan asioita… uutisointi on ainoa keino saada näille asioille näkyvyyttä, mutta ikävä tosi asia on, että tässä maassa sekin on turhaa… tässä maassa yrittäminen on turhaa.

”ite joutunu nuorena harrastamaan köyhien lajia eli poliisia ja rosvoa. ei mulla nuorena ollu mitään mahollisuuksia/varallisuutta harrastaa yhtään mitään urheilua. onko se niin välttämätöntä harrastaa lajeja mitkä vaatii vuodessa usean tuhatta euroa kun halvemmallakin voi harrastaa.” –> Antaa kommentoijasta kuva, että on aika helvetin katkera siitä, ettei itse ole saanut harrastaa mitään…. no hyvä, että jotain oot keksiny nimittäin olihan toi pole ja rofe iha kiva leikki ei siinä mitään.:p tarkoittaako tää sitä että, koska et itse ole saanut harrastaa nii muillekkaan ei sitä apua saa antaa?

”nää pyynnöt vois osoittaa eduskuntaan missä todelliset päätökset tehdään/osoittakaa arvoisat vähävaraiset pyyntönne jääkiekkoliiton Kummolan suuntaan sieltä tämä prosessi pitäisi lähteä käyntiin .” –> tottakai eduskuntaan…. onhan sieltä tähänkin mennessä tullut nii helvetin hyviä juttuja. Kyllähän sieltä näiltä  ”kansan”edustajilta tukea tulee aivan varmasti. No mitä tulee sitten jääkiekkoliittoon nii kokemuksella voin sanoa, ettei tämä teidän rakas Kummola edes vastaa apu pyyntöihin, että se siitä.

Sitten oli jonkun verran tätä, että mitä te hankitte lapsii jos ei oo varaa …. pitäisikö jättää lapset hankkimatta, koska sattumalta ei oo varaa maksaa miljoonii tälle suomen ”hyvinvointi” valtiolle. Ei pidä. Kasvattakaa lapsenne muissa maissa.

Ja ennenkun joku tulee inisee Kelasta yhtään mitään niin kerronpa vaan, että joo ehkä saat jonkun muutama hassun 10 sielt repästyy mut se ei todellisuudessa auta. Sosiaalitoimet … jjoo, mutta niiden mukaan lasten harrastukset ei oo pakolliset, joten sieltä turhaa pyytää yhtää mitään.

Joka paikassa inistää siitä miten nuoret ja lapset istuu kotona koneilla ja kuinka se on vaaraksi. no mietitäänpä uusiksi … nuorilla ja lapsilla ei käytännössä ole Suomessa mitään tekemistä. No miksi ei? Monille lapsille ja nuorille urheilu tuo ilon elämään tuo paljon kavereita yms. Mikä meno nykyään on… harrastukset maksavat miljoonia monet joutuu lopettamaan harrastukset rahan takia. Jonka seurauksena jäädään kotiin. Kaverit jää urheilu seuroihin. Mitä vaihtoehtoja sitten nykypäivän lapsilla on? No se on se vaihtoehto, että joko maksat tälle suomen ”hyvinvointi”  valtiolle miljoonia, että saat urheilla tai sit jäät sinne kotiin. No monet sitten päättää jäädä kottin kun puhutaan törkeän hintaisista harrastuksista. Tää ongelma tuo myös syrjäytymis vaaran takasin päin. Urheilulla ollaan yritetty ottaa pois syrjäytymistä jo iät ja ajat no nytten tää maa tuhoaa sen periaatteen.

No minkälainen kuva mulla sitten on nykypäivän Suomesta? Huono todella huono. Oon heittäny toivon jo menemään kauan aikaa sitten. Kansanedustajat ei saa mitään järkevää aikaseksi, nuorille ei oo paikkoja minne mennä vaan ne kerääntyy asemille yms. Josta ei oo mitää hyvää sanottavaa. Lapset tuijottaa näyttöjä jo ala-asteella kun nykypäivän koulutehtävät tyyliin tehdään tabletilla taikka tietokoneilla. Ilkeät ja töykeät ihmiset niiden pienissä ihme maailmoissa.

Kaikki kunnioitus vaan niille, jotka jaksaa tukee vähänvaraisia. Niitä ei tosiaan monia oo, mutta kunniotus niille. Kunniotusta Selänteelle sen avunannoista ja tukemiselle nuorten ja lasten urheiluun. Selänne on aiva huikee tyyppi kaikin puolin!

-karkki25

”Nuoret vain loisivat tuilla, eivätkä suostu tekemään töitä!”

13.7.2014 Yleinen

Aikuisuus on yksi suuri huijaus, josta lapsille viljellään harhakuvia heti alusta asti. Luulin aina pienenä, että jossakin vaiheessa varttumiseni varrella jotain suurta ja mullistavaa tapahtuisi. Toisin sanoen jossakin vaiheessa tuntisin selkeästi, että nyt olen aikuinen ja tiedän mitä elämältäni haluan. No, nyt 23-vuotiaana tajuan, kuinka väärässä nuo olettamukset olivat. En tiedä yhtään sen tarkemmin mikä minusta isona tulee, en tiedä monista asioista yhtään sen verran enempää, kuin kymmenen vuotta sitten. Nyt minulta vain oletetaan, että tietäisin.

Tiedän kuitenkin suuripiirteisesti mitä haluan. Haluan hyvän perustyön, jolla voin elättää itseni. Haluan söpön, pienen asunnon, jonka voin sisustaa kierrätyskeskuksen löydöksillä mieleni mukaan. Haluan päästä matkustamaan silloin tällöin. Haluan jossakin vaiheessa löytää elämäni rakkauden, jonka kanssa voisi jopa perheen perustamista miettiä. En usko että se, mitä haluan, on mitenkään epärealistista. En kuitenkaan tällä hetkellä omaa mitään edellä mainituista, ja se johtuu lähinnä siitä, etten ole saanut töitä.

Minua itseäni ärsyttävät nykyään puheet nuorten laiskistumisesta ja työhaluttomuudesta. Juu-u, kyllä sinä isomummi aloitit työssäkäynnit jo 10-vuotiaana, mutta etsipä minulle työnantaja, joka on valmis ottamaan edes 17-vuotiaan töihin tänä päivänä. Aika harvassa nuo paikat tuntuvat olevan, ja niistä muutamasta paikasta saat sitten kilpailla tuhannen muun kanssaikäisesi kanssa. Monet pikkuhommat, joita isovanhempamme saattoivat tehdä, ovat ajan myötä jääneet tarpeettomiksi (esimerkiksi sähköposti korvaa tehtaiden entiset lähettipojat). Mutta siinä vaiheessa, kun 18 vuotta kalahtaa mittariin, sinulta oletetaan jo löytyvän työkokemusta. Tämä oravanpyörä on varmasti monille tuttu. Ei työkokemusta -> ei työpaikkaa, josta saada kokemusta -> ei edelleenkään kokemusta. Nykypäivän ihannetyöntekijä on 25-vuotias, kahden koulutuksen ja kymmenen vuoden työkokemuksen omaava tyyppi.

Itse olen yrittänyt löytää itselleni työpaikkaa jo jonkin aikaa. Olen jo luopunut toivosta, että löytäisin omaan opiskelupaikkaani liittyvän työpaikan, mutta ei sillä niin väliä. Tässä vaiheessa olisin onnellinen mistä tahansa työpaikasta, minkä palkalla pystyisi elämään. Olen hakenut kaikkiin tietämiini pikaruokaloihin, siivoojaksi, vaatekauppoihin, kauppojen kassalle, kotiapulaiseksi… mutta ei vain tärppää. En ole päässyt edes haastatteluihin. En elättele mitään epärealistisia toiveita tai olettamuksia itsestäni. En hae toimitusjohtajien paikkaa, ihan perusduunia vain.

Miltä työnhaku nykyään tuntuu.

Miltä työnhaku nykyään tuntuu.

Suomessa tehdään kuitenkin asiat turhan vaikeaksi. Moniin perustöihin ei pääse ilman jonkin sortin koulutusta. Esimerkiksi tarjoilijaksi pääsee monissa maissa ilman mitään koulutusta ja se onkin monille ensimmäinen työpaikka ikinä. Suomessa sinulla ei ole sellaisiin töihin menemistä ilman hygieniapassia, anniskelupassia ja tarjoilijan koulutusta. Isoisäni kertoi, kuinka he hankkivat leffarahaa norkoilemalla raksoilla. He keräsivät laudoista nauloja ja veivät ne takaisin työmiehille, jotka maksoivat pienen korvaussumman niistä. Nyky-Suomessa tuo varmasti laskettaisiin jo harmaaksi taloudeksi.

Olen halukas tekemään töitä. Haluan olla itsenäinen ja antaa oman panokseni tähän yhteiskuntaan. Haluan päästä muuttamaan vanhempieni helmoista ja aloittamaan kunnolla oman itsenäisen elämäni. Mutta tuntuu, ettei minulle suoda sitä mahdollisuutta, vaikka kuinka yritän. Samaan aikaan työttömiä ja etenkin nuoria syyllistetään perseellään istumisesta ja tuilla loisimisesta. Tässä vaiheessa en ole varma pitäisikö itkeä vai nauraa. Sinä, hyvä yhteiskuntani, tönit minut maahan ja sitten syyllistät siitä, että makoilen pitkin pituuttani.

No, ei niin, että olisin vielä luovuttamassa. Koen vain tilanteen erittäin turhauttavaksi.