Selaat arkistoa kohteelle treeniblogi.

Ilmastoidut vai ehjät?

4.9.2016 Yleinen

Kävin pari pvä sitten hakemassa taas uudet lenkkarit puhki kuluneiden tilalle. Jo toiset takuuseen menneet. Edellisiä sinne viedessäni minulle kerrottiin, että ei niitä ehkä korvata, koska tälläisiä nämä nyt ovat nykyaikana. Tehdään kuulemma sen verran kevyeksi, että ilmastointi on hyvä, joten ei ne kangasosat sit kestä. Uusia hakiessa myyjä sanoi vaimonsa juoksevan rikkinäisillä kengillä, kun menee niin äkkiä rikki.

Mitä on tapahtunut ihmisille, jos niille on ihan ok, et parin sadan euron lenkkarit kuluu puhki ihan muutamassa kuukaudessa? Ei mulle ainakaan ole ok ja minähän osaan valittaa, jos aihetta näen.

Kaikkihan alkoin siitä, kun ostin vuosi sitten kesällä uudet lenkkarit, ai että hienot olivatkin. Parissa kuukaudessa jalkani ulkosyrjältä alkoi pilkistää sukka ja pian siinä olikin ihan reikä. Sain uudet tilalle, erilaiset, kun sitä mallia ei enää ollut kokoani. No samakos se minulle on, kunhan on ehjät. Syksyn mittaan ehdin toki jokin verran lenkkeillä, kunnes tuli talvi ja lenkkarit meni talviteloille. Tänä keväänä olin niin lenkkeilyn lumoissa (siis ajatuksen, en itse konkreettisen tekemisen :D), että oletin tarvitsevani ehdottomasti toisetkin lenkkarit, että kengät saavat levätä välillä ja jalalle tulee vaihtelua. Eli tämän kevään ja alkukesän lenkkeilin kaksilla tossuilla ja loppukesästä kärsin melkoista motivaatiopulaa lenkkeilyn suhteen, joten siitä voi jokainen itse miettiä, miten paljon näitä uuden uutukaisia, superhyviä lenkkareitani lopulta käytin (joista olin vielä maksanut muutaman kympin väliä saadakseni ne). Ja mitä tapahtuu? Varvas tulee läpi!!

Onko siis ihan oikeasti ok, että lenkkareista halutaan mahdollisimman ilmavia ja hengittäviä itse kengän kestävyyden kustannuksella? Eikö sitä ennemmin vaikka välillä pesisi lenkkareita, tuulettaisi tai vaikka pistäisi jotain tuoksutuskuulia kenkiin, ennemmin kun ostaisi uudet tai kulkisi reikäisillä kengillä? Henkkoht mulla ei takapuoli kyllä kestä ostaa muutaman kk:n välein kahden sadan euron kenkiä. Ennen ne sentään on kestänyt melkein äidiltä tyttärelle. Ja on vielä varmaan maailman johtavia merkkejä, itse olen ainakin luottanut oikeastaan aina kyseiseen merkkiin, mutta täytyy sanoa, että viimeisiksi kengiksi sitä merkkiä jäi. Tosin puolustuksena täytynee sanoa, että ovat ne korvanneet, kahdet kengät jopa.

Joten mielenkiinnolla tässä jään odottelemaan, mitä uusille popoilleni tapahtuu. En suostunut ottamaan samaa mallia enää ja myyjä löysikin mulle lopulta erilaisella neuloksella olevat kangasosat, joten toivottavasti tällä kertaa kestää :) Tänään niitä tulikin käytyä jo testaamassa, kaksi tuntia ne minua kuljetti pitkin lenkkipolkuja, hyvin ainakin istuvat jalkaan, sikäli hieman päkiät tuli helliksi. Saattaa toki johtua siitä, etten ole apaut kuukauteen oikeen jaksanut lenkkeillä.. Mutta jospa se tästä taas lähtisi! On kuulemma kovin teknisetkin; integroidut heijastimetkin! :D

 

Jotain uutta kevääseen :)

18.5.2016 Yleinen

Se tunne, kun rumasta ankanpoikasesta kuoriutuu yhtäkkiä kaunis joutsen.. Tai no, en mä sitä joutseneksi, varsinkaan kauniiksi sanoisi, mutta ehkä varikseksi :D ? Ostin siis puoliksi vahingossa uudet lenkkarit. Rumat, kun mitkä, mutta jotenkin lopulta näin niiden sisäisen kauneuden. Enhän mä toki välttämättä uusia olisi tarvinnut, viime syksynähän uudet popot tuli hankittua, mutta jos nyt vähän mennään välineurheilun puolelle, niin onhan se kiva, kun on vähän vaaleemmat kesäksi ja JOS mä nyt kovasti innostun lenkkeilemään, niin tekeehän se ihan hyvää sekä lenkkareille, että jaloille antaa toisten kenkien huilia ja palautua välillä ja jalat saa erilaista tukea. Eikö..? Joohan…..?

index

Mutta kaikesta rumuudestaan huolimatta ne on aika söpöt, eikö :D ? Ja vielä mun linttakoivillekin todella hyvät ja jopa ”halvat”! Nyt vaan pitää tän lenkkeilyinnostuksen pysyä. Olenhan mä jopa tälläkin viikolla käynyt joka pvä lenkillä, maanantaina ja tiistaina kotikaupunkini hullun pitkissä portaissa ja poluilla juoksemassa, tänään oli lenkkeilyn suhteen palauttava päivä, portaat sai olla ihan rauhassa.

Maanantaina mulla oli ihan tappo ratsastustunti. Yhtään liiottelematta mun naama helotti punasena vielä tunnin ratsastuksen jälkeen, hevosen selästä alas tullessa polvet löi loukkua ja puolen tunnin humputtelu toisella pollella sai takareiden kramppaamaan. Olinkohan ihan niin innokas maanantaina, et taisin käydä habailemassakin salilla. Eilen ei sitten jalka enää noussutkaan ihan niin tehokkaasti portaissa ja tiesin todellakin tehneeni jotain. No olihan se maanantain rappureeni toki eka tälle vuotta. Tänään huilin salilta, kun eilen oli jalkapäivä. Tästä täytyy nauttia, en mä kovin montaa kertaa pääse kehumaan, et näin paljon oon liikkunut :D !

Tosin vähän ottaa pattiin tää, et alkaa rapistua, ku mikäkin raihnanen käppänä. Polven nivelsiteet alkaa olla aika pitkälti kunnossa, joitain liikkeitä ei oikeen pysty salillakaan tekee, mutta kestää pomppimisen, juoksemisen ja normaalin elämän vaan pienillä muistutuksilla. Mutta sitten tuli nilkka kipeeksi! Ja tällä kertaa toinen, mikä meni viime talvena. Voi perpendeeros. No, tämäkin onneks lämpiää aika jees liikkuessa ja vihlasee vaan tietyssä asennossa, joten jos askeleet osuu juostessa ok, ni ei oo siinäkään sinällään suurta ongelmaa. Saiskohan nuita varaosia mistä? Mutta näillä mennään, kaikkeen sitä näköjään tottuu ja tärkein, et kuitenkin melkein normaalisti pystyy liikkumaan, joten ei passaa valittaa pienistä :)

Eikä keleissäkään oo ollu paljon valittamista!

Ps. Kiloja ei tosin oo lähtenyt yhtään…… höh

Voihan vinetto

22.4.2016 Yleinen

Jumanspuukeli sentään, mun polvihan kestää tehdä vaikka sun mitä :D ! Tällä viikolla oon yrittänyt etsiä taas sitä kipinää lenkkeilyyn, ihan jo kolme kertaa käynytkin vajaan tunnin lenkillä, välillä jopa hölkäten! (Huom, se hölkkääminen tuottaa edelleen pahoja henkisiä allergisia tiloja)

Viime viikolla, vai jopako sitä edellisellä aloin miettiä, ettei tästä salihommasta meinaa tulla nyt yhtikäs mitään ja tuumailin sen katkolle laittamista. Tämän asian suhteen ei ole vielä päässyt lopulliseen ratkaisuun, mitä sen kanssa teen, mutta tuumitaan tuumitaan.. Tälläinen ajatus siis syystä, että mä olen joka kohdasta rikki. Olkapää ei meinaa tykätä elämästään, toisinaan tuntuu sängyssä kääntyessään olkapään jäädessä ns. tyhjän päälle, että se repee irti, toisinaan se taas nikottelee salilla. Pari hölkkäaskeltakin otettuani tulin vielä viime viikolla siihen tulokseen, et koko käsi tippuu matkalle, mutta tällä viikolla sekin on jo vähän parempi. Liekö sitten niin iso jumi, vai jotain muuta ropleemaa siellä. Ja jos totta puhutaan, niin ei toi kyynärpääkään täysin kunnossa ole..

Onko tämä yli kolmekymppisen elämä oikeasti näin rankkaa ja raihnaista :O ?

Mutta onneksi toi polvi alkaa nyt olla aika hyvällä mallilla. Onkohan sitä tuellista elämää vielä kolmisen viikkoa jäljellä, mutta kestää jo vähän hyppiä ja pomppia, hölkätä, ei lonksu enää samalla tavalla ja salillakin sillä voi jo hieman jotain tehdä :) . En vaan oikeen tiedä, et oisko mun jo mahdollista tehdä vieläkin enemmän sillä, vai teenkö mä jo nyt liikaa? Mut jos ekasta hölkästäkin on kulunut jo muutama päivä, ni kai se ois nyt jo tullut kipeeksi, eikö? No, pääasia, että vielä se kulkee matkassa, joten mahdollisesti mä en ehkä laitakaan salia katkolle :D . Meinasin, et alkaa vähän vähiin käydä, mitä siellä voi tehdä, jos jalkoja voi tehdä tyyliin paria liikettä, olkapäähän käyvät liikkeet on nou nou ja lopulta pitää vähän varoa tuota kyynärpäätäkin. Hieman alko syömään tuota mielenkiintoakin..

Mut nyt jos keskittyis kesän aikana kuitenkin enemmän tuohon aerobiseen puoleen, tekis varovaista salireeniä ja heppailis :) Eikös sitä siinä jo ole?

Meinasin mä (TAAS) alottaa laihiksen ja uuden elämän. Kattelin tuossa jo parisen vuotta sitten otettuja mittoja ja muutamia senttejä on tullut lisää. Siis väärälle kohdalle. Onkohan mun itsekurilla oikeesti edes mahdollista saavuttaa jotain laihtumista…….?

Tuettua elämää

2.4.2016 Yleinen

Ja niin siitä on kohta hurahtanut pari viikkoa polvituellista elämää lonksupolven kera. Alku oli kyllä niin hankalaa, mutta nyt tuohon tukeen alkaa jo tottua, reisikin toimii normaalisti ja kivut on hävinnyt. Polvessahan ei oo kipuja ollutkaan, mut kyllä sen varomisesta tuli jalat ja lonkat niin kipeeks, että ei tosiaan tota reittäkään meinannut saada nostettua edes sitä vertaa, että sukan sai jalkaan :D .

Ainoo, mikä mua tässä enää häiritsee on se, et toivottavasti mun jalka, reisi ja pohje palautuu sit normaalin muotosiks sen jälkeen, ku tätä tukea ei tartte enää käyttää :O? Ja toinen mietityksen aihe on sellanen, et kun tämä tuki nyt estää mua saamasta jalkaa tavallaan ihan suoraksi, niin alkaako mun muut jänteet sit antaa periksi? Siis sain väännettyä itselleni jo kauhukuvan siitä, kun pari vuotta sitten tuttuni varsalla katkesi ojentajajänne ja jalka lastotettiin ja jo ihan muutamassa päivässä koukistajajänne anto niin paljon löysää, että vuohinen lupsahti melkein maahan saakka. Tämä toki korjaantui, mutta siitä vaan tuli ajatus, että liekö yhden jänteen tukeminen löystää sitten toisen? Ja toisinaan iltaisin, kun tämän tuen ottaa pois, niin tuntuu, että polvi lumpsahtaa kovin helposti ääriasentoon taakse, mikä mulla ei oo ollu ikinä ongelmana. Tosin voihan se olla vaan sitäkin, että tuen poisottamisen jälkeen menee hetki, et osaa tavallaan ottaa taas käyttöön kaikki lihakset jalassa, kun nyt sitä täytyykin tukea itse.

Mutta mikä tärkeintä, tää polven rikkoutuminen ei oo haitannut juurikaan ratsastushommia :D Tai tavallaan on siitä hieman haittaa, kun ei pysty operoimaan vasemmalla jalalla ihan samalla tavalla, kun oikeella, niin on itse toispuoleinen, mut mun tasolla sillä ei oo niin maata mullistavaa merkitystä, jos koko ajan ei pystyy reenaa täyspainosesti :).

Pääsiäisen vietin porukoiden luona toisessa kaupungissa, jonne mulla ei ollut salijäsenyyttä ja tämän vikkoa oon ollut suht tiukasti töissä (tai niin väsyny yöhommien jäljiltä), etten oo salille päässyt, niin on nekin hommat vähän ollu katkolla. Mutta ajattelin, et jos tästä nyt kun ahterinsa ylös nostaa, ni lähtis lompsimaan kohti salia. Pitäs keksiä jotain liikkeitä, millä voi ees takapuolta liikutella, missä ei polvi ota osumaa.

Ellen sit jää sohvalle…………

Voihan Massimo

22.3.2016 Yleinen

Hohohohoohohohoooo :D :D ! Mä saan polveeni Massimo- tuen!

Lauantainahan minä siis onnistuin temuamaan hevosen kanssa silleen, että lensin komeassa kaaressa selästä suoraan jäähän ja löin polveni. Tai siis oletan lyöneeni sen, mielestäni en jäänyt kiinni jalustimeenkaan, että polvi olis siinä vääntynyt. Tai kävipä nyt mitä lie sille jalalle, niin nivelsiteet siitä on sisäsyrjältä osittain revenneet ja nyt se lonksuu. Kipeä se ei onneksi ole, muuta kun tietyssä asennossa, joten kävelyäkään se ei enää haittaa, jos vaan muuten muistaa olla rentona.

Onneksi sitä polvea nyt eilen tuli käytyä varmuuden vuoksi näyttämässä lekurilla, ensin olin, että eihän tässä sen kummempaa, kyllä se itsekseen paranee. Sieltä se mut siirti ortopedille, joka sitten kahto mua varmaan hieman hitaasti, ku mua alko naurattaa siinä vaiheessa, kun se alko puhua housujen päällä pidettävästä polvituesta. Massimo- tuki tulee siis siitä, kun vuosia vuosia sitten olimme serkkuni kanssa Jenkeissä ja äiti piti kauheen tärkeenä, et kerrotaan hänelle aina kaunareiden uusimman juonenkäänteet. Mehän tietenkin tehtiin kiusaa ja kerrottiin vaan jotain ihan tyhjänpäiväisiä paljastuksia, esim. että Massimolla on polvituki housujen päällä! Että niin se vaan narahti omaan nilkkaan tämäkin pilkka ja nyt mä saan samanlaisen :D . Tai oletettavasti se sellanen on. Magneettikuvaankin se minut pisti vielä varmuuden vuoksi. Mutta siis kuulemma paranee itsekseen, mutta kuusi viikkoa pidetään polvitukea.

Ja ratsastaakin kuulemma saa, sikäli jos pääsee hevosen selkään! No kyllähän siihen aina keinot keksitään, onhan siinä kapistuksessa toinenkin puoli, pääsee sitä oikealtakin puolelta hevosen selkään :D . Lentopalloilu kuulemma pitää jättää hetkeksi tauolle. Kohtahan sekin toki olisi loppunut tältä keväältä, mutta kaiketi tässä nyt ehtii sitten lepuuttaa olkapäänkin, kun ei sinne lentikseen pääse ja ens kesänä sit onkin biitsi kunnossa. Siis biitsinpeluu kunnossa, se rantakunto on vielä saavuttamatta.. Muutaman vuoden..

Eli ts. salilla ei varmaan passaa kovin paljon tehdä jalkoja, joten mähän oon ihan kunnon Yläkeho kesällä sit! Joo, ihan varmasti.. Vaan nythän mä joudun sitten kaiketi luopumaan kyykkyhaasteestakin? No hitto, tarakka katoaa :/ (ai siis mikä tarakka? toiveajattelua..) No jaa, ehkäpä se polvi on nyt kuitenkin tärkeämpi hoitaa kuntoon, ehtiihän tuota kyykistellä myöhemminkin :)

Aurinkoista kevättä!

 

Kyykkää peipi, kyykkää!!

12.3.2016 Yleinen

Kyykkyhaasteeseen osallistuttu! Ja melkein jopa ajallaan, ihan vaan pari pvä myöhässä ja melkein jopa muistanutkin tehdä päivittäiset polven notkautukset. Se pisti mua ihmetyttämään tuossa hieman, et vaikka tässä kuinka on salillakin käyty, harrastelijana tosin tietenkin, enkä mä ihan pelkkä sohvaperuna kuitenkaan ole, niin kylläpä noi onnettomat kyykyt ottaakin toisinaan koville. Tai no ei varsinaisesti koville, helppohan ne on tehdä, mut se, miten ne oikeesti tuntuu, on tullut mulle yllätyksenä. Siis ihan jopa ilman painoja! Tosin mä teen 40-50 kyykkyä putkeen, ihan sen takia, että tuntuisikin hieman polttelua reisissä ja pepandeeroksessa ja pienen tauon jälkeen jatkan. Mutta toimii! Mielenkiinnolla odotan, millanen tarakka mulla on kuun lopussa :D (ainahan sitä saa haaveilla..)

Mutta kylläpä taas huomaa, miten notkea sitä on.. Perinteisesti se rautakanki löytyy täältäkin selästä :D. Tai oikeastaan selässä on notko ja jalat ei taivu, saa ihan huolella pitää kädet kyykätessä edessä tasapainottamassa kroppaa, ettei kellahda joka kyykyssä selälleen. Ai taas se venyttely? Vieläkään sellasesta kuullut.. Jotain syömistä? Venyvää namia?

Mut hei, pari pvä jo aika hyvin vältellyt namujen popsimista! Eilen kävin kavereiden kanssa ravintolassa syömässä ja toki pääruoka oli hamikainen, mutta jätin alkupalat ottamatta (taktinen veto hamikaista ajatellen) ja kattelin, kun muut söi jälkiruokiaan. Mikä saavutus minulta! Tosin jos ihan totta puhutaan, niin en mä kyllä ikinä syö jälkkäriä ravintolassa. A) en jaksa, B) mun paheeni on namit, ei pullat tahi leivokset.

Ai niin! Ja elämäni ekalle heppailukurssille ilmottauduttu! Huisin jännää :D Heinäkuussa viisi päivää intensiivistä heppailua ja siihen päälle vielä lisäheppailut, niin johan on hevosenpaskan tuoksuinen kesä tiedossa! Ei voi valittaa!

Mut nyt nostan pyllyni ylös ja KYYKKÄÄN!!

 

Kevättä kohti

29.2.2016 Yleinen

Voehan räkä, missä kunnossa sitä ihminen voikaan olla! Ei siis sillä, että tässä nyt oltais toinen koipi haudassa, mutta kylläpä sitä vaan huomaa, ettei se vanhuus tule yksistään. Alkutalvesta nilkka tykkäs huonoa sählyssä ja ei meinaa oikeen vieläkään muistaa, ettei se ole kunnossa. Ikinä kun ei oikeastaan ole ollut mitään sellasta kovin rajottavaa ropleemaa kropassa (mitä nyt joskus penikat vaivas enemmänkin), mut tosi hankalaa toisinaan, ku nilkka onkin vähän pipi ja sitä ei muistakaan. Mutta mitäpä pienistä, huutakoon hoosiannaa, niin kauan, ku matkassa kestää :D . Ja onhan toi hoosianna jo hieman hiljentynytkin.

Viime viikolla kävin hierojalla ja vaihteeksi se mukiloi mut mustelmille. No, puutuhan ne kädet jatkuvaan, että kyllä siellä ihan oikeesti olikin mukiloitavaa. Siinä mielessä vaan kurja, kun taitaa tää eukko olla sen verran jumissa, ettei se yksi kerta riittänyt ja edelleen kädet puutuu. Ja sitten vielä sain itteni jotenkin ihan romuksi lentopalloillessa ja mitä lie muuta teinkään, että viikonlopun kärsinkin ihan omituisesta tylpästä kivusta tietyssä asennossa lapaluussa ja selkäkin vaivas. Aamulla (tai vaikka vaan hetken istumisen jälkeen) köpöttelen, ku vanha mummo :D. Mutta köpöttelen sentään kuitenkin! Venyttely ja kehonhuolto? Mitä ne sellaset oikeen on :O ?!?

Tänään kuitenkin taas Säpikäisen kera salille jalkapäivälle! Ihan jees reeniä, vaikka ei tällä kertaa ihan lähtenytkään siihen malliin, ku mihin Säpiksen kaa pystyttäis. Oli vähän lepsua toimintaa, mutta eiköhän tuota kuitenkin ihan buenosti tullut tehtyä hommia. Lämmin tuli ainakin ;) . Ja btw, mä oon saattanut laihtua ehkä kilon!! :D Tosin nyt pitäs päästä taas tästä sokerikierteestä eroon. Ja yhden asian, mitä oon huomannut, et mun kropalle on tosi tärkeetä, et syön tosi säännöllisesti ja ei sais olla, kun korkeintaan se 3h aterioiden välillä. Tuntuu, et heti laskee energiatasot miinukselle ja pikku tirsat ois paikallan. Tosin tykkään mä tirsotella enivei. Kauheesti opittavaa ja muistettavaa asiaa syömisestä. En ois ikinä uskonut, miten paljon se voi vaikuttaa ja miten hankalaa se ihan oikeasti on!

Kohta tässä käännytään jo maaliskuun puolelle, tarkalleen siis jo huomennahan on maaliskuu. Minne meni ne kaksi kk, jonka aikana mun ois pitänyt jo laihtua enemmänkin? Oonkohan mä nyt ”vähän” jäljessä mun tavotteesta? Olisi tietenkin ollut ehkä hieman kätevämpää tehdä ihan oikee tavote ja tavotepäivämäärät.. Uhkaavasti alkaa lähestyä tuo toukokuukin, jolloin oli ehkä ajatuksissa lähteä kaverin kanssa Espanjaan reissuun. Siellä ois toki ihan kiva käydä rannallakin ilman, että tarviis miettiä ihan niin paljon sitä, missä asennossa ei näytä ihan kauheesti valaalta :D .

Mutta kevättä kohti reippain mielin, jos sitä vaikka hakisi kouluunkin!

Hemmetin Hello Kitty

20.1.2016 Yleinen

Hihi, en mä ole sittenkään ainoa, joka kauhistelee sitä ähkimistä salilla! Äsken satuin samaan aikaan erään tuttuni kanssa salille ja hän oli joskus lukenut face-päivitykseni kyseisestä henkilöstä ja tuumasi tavanneensa tod näk samaisen tyypin. Oli ilmeisesti ollut yhtä vaivautunut tunnelma hänelläkin :D .

Tiedättekö muuten sen tunteen, kun haluat jotain aivan uskomattoman paljon? Voisit tehdä melkein mitä vain saadaksesti juuri sen, mitä haluat. Ujohkon varovasti sitten lähestyt tätä asiaa, eihän sitä nyt passaa hosua minkään uuden hankinnan kanssa. Teet lopulta päätöksen tehdä asian eteen ja sitten saapuu ilmoitus, että sinulle on paketti. Kipin kapin hakemaan uusi, mahtava, uskomattoman ihana, niin epämiellyttävä kuosinen kesämekkoni, että se oli pakko saada! Silmät kiiluen avasin odottavan hermostuksen vallassa pussin mekon ympäriltä ja tadaa, siinä se nyt on! No…… niinhän se oli. Heti mietin, että ei……. Eiiiiiiiii!!!!!! No, kokeilen kuitenkin sitä päälleni ja eihän se siitä miksikään muuttunut. SE OLI AIVAN LIIAN LYHYT!! Tarkistin hädissäni vielä kuvastosta, että olihan se varmasti sellainen, kun muistin; kyllä, sen piti olla juuri polven yläpuolelle, sellainen fiftarimekko. No, minun päälläni se peitti juuri ja juuri haarukset, ylettyi yläreiteen ja selkään jäi repun kokoinen pussi. Eikä tähän ole nyt heitetty piiruakaan liiottelua, ikävä kyllä. Muistinko muuten mainita jo takana olevan aika kookkaan halkion? Pikkarit vilkkuen kesää kohti!

Niinhän siinä yleensä käy. Jotain kun haluat oikein kovasti ja lopulta sen saat, niin ei se enää tunnukaan miltään. Olin kehittänyt tässä puolen vuoden aikana tästä mekosta itselleni suorastaan pakkomielteen. Se oli se mun kesäkunnon tavotemekko. Kesäkuntoni on siis mennyttä..  Olen mielestäni kohdannut suurta vääryyttä. Minne voin reklamoida? Sinne siis lähtee mekko takaisin ja minä tyydyn uimarenkaaseen vyötärölläni ensi kesänäkin.

Jäin miettimään tämän jälkeen, että jos tässä nyt pääsisi sattumaan niinkin ihmeellinen juttu, kuin laihtuminen minun kohdallani (veikkaan, että lehmät oppii lentämään ennen sitä), niin olisiko sitä siihenkään tyytyväinen? Tapahtuisiko sen kanssa sama, kuin tämän kyseisen mekon kanssa? Toki tietenkin sillä erotuksella, että nyt laitan heti tämän mekon takaisin, en ole alkuunkaan siihen tyytyväinen (ei kukaan oo oikeesti sen mallinen, mitä se mekko edellyttäisi). Mutta, että JOS minä hieman laihtuisin, ni olisiko sitä ikinä oikeestaan tyytyväinen itseensä? Tällä hetkellä tavote ois sinne 75 kiloon päästä. Oikeestaan se ihanne tavote mulle ois 72, mut oisko sitä siihenkään tyytyväinen? Mutta kertokaa heti, kun jostain saa hankittua sitä itsehillintää!? PLIIIIIIS…..

Tässä jokin aika sitten pompin jo riemusta, kun hello kitty- vaakani näytti sille noustessani lukemaan nipin napin 80 kilon yläreunassa. Olin siis laihtunut ehkä kilon! Ja haistakoon homeen koko hemmetin kilo! Olisi nyt älynnyt edes pysyä poissa, mutta EI! Paskan nakki se hiipi, ei se kyllä varmaan teki täsmähyökkäyksen takaisin kehooni. Mitä tästä opimme? Älä käy vaa’alla, jos oot kerrankin saanut mieleisen (tai edes mieleiseen suuntaan olevan) lukeman. Toppahousutkin piti korjata haaruksista, kun autoon noustessa ne rapsahti rikki.

Mutta lopulta kuitenkin ”ihastelin” äsken itseäni salin pukkarin peilistä (kun kukaan muu ei nähnyt :D) ja olin sen verran hurmiossa, että puin vahigossa paidankin väärin päin päälle. Miten olin tyytyväinen itseeni? Piilarit oli mennyt hieman vinoon silmissä, joten sain sellaisen sopivan sumean kuvan verkkokalvoilleni ja kun nostin salihousujen vyötärön tarpeeksi ylös, että se peitti makkaran vyötäröltä ja väänsin itseni sopivaan kulmaan ja pinkistin mahan sisään, ni johan sitä hyvällä mielikuvituksella ja toiveajattelulla sai huijattua itselleen mielikuvan jokseenkin sen suuntaisesta kropasta, mitä tavoittelee :D :D . Olen siis suht hyvä kuitenkin huijaamaan itseäni.

Ps. Olkapäitä tehdessäni näin jopa lihaksen!

t. PunttiPunkero

 

Ei jaksa, ei pysty, eikä missään nimessä huvita

13.12.2015 Yleinen

Tavis on alkanut taas treenata enemmän, tosin keskikehoa.. Ei hitto vaan millään meinaa itsekuri pitää ja kummasti on maistunut kaikki herkut. Eikä asiaa auta yhtään se, että syöminen on mennyt muutenkin ihan hunningolle ja sitten sitä pitääkin töistä tullessa illalla nälkäkuoleman kourissa koukata roskaruokapaikan kautta ja mättää ittensä niin täyteen, että ei enää tiedä miten päin olla. Kirjaimellisesti. Henkeä ahdistaa ja makuulle ei ainakaan voi käydä, kun mahaan sattuu niin paljon. Uudeksi vuodeksi ajattelin tehdä itselleni lupauksen (sen saman jonka teen joka vuosi, oikeastaan joka sunnuntai), että alan syödä oikein ja terveellisesti. Mutta terveellinen ruokavalio vaatii oikeastaan aika paljon. Aikaa, rahaa ja varsinkin viitseliäisyyttä. Ihan siis jo kaupassakäynnin suhteen. Onhan se kiva, kun jääkaapin vihanneslokerot on täynnä siideriä ja lonkeroa (niitäkin kun joisi joskus, niin saattaisi tulla tilaa.. Mutta hei, pitäähän niitä kylmässä olla, koska ikinä ei tiedä, millon jano yllättää!), alahyllyllä on pari rahkapurkkia (tarkistin tänään, on niissä vielä päiväystä jäljellä) ja tomaattia löytyy monta pussia. Valmiiksi keitetyt makaroonit taitaa kasvaa jo nöyhtää, en uskalla tarkistaa. Että tälläisen ihmisenkö pitäisi muka oikeasti osata tehdä itselleen ravitsevaa ruokaa? Pahimpaan nälkään näyttää kelvanneen piparkakkutalo, joka on tällä hetkellä ikävä kyllä katoton.

Mutta minä pyhästi lupaan. Ja tiedän taas rikkovani lupaukseni. Toisaalta tulee (hyvin useasti) mieleen, miksi sitä edes vaivautuu? Helpompi vaan paisua, kun pullataikina, tuleehan siitä syömisestä ainakin hyvä mieli, jos herkut maistuu hyvälle. Peli on mun kohdalla varmaan jo menetetty, tästä pitäisi se 10 kiloa laihtua, mutta on se vaan kovin tiukassa.

Eikä ongelma ole se, ettenkö tykkäisi terveellisestä ruuasta. Tykkään todellakin, mutta kolme (kiireiseen aikaan neljä) ylipitkää päivää töissä vetää mielen hieman matalaksi liikunnan ja syömisten suhteen. Kun et yksinkertaisesti vaan ehdi harrastaa enää liikuntaa sen 15 tunnin työpäivän päälle ja kun ne päivät ovat vielä putkeen, niin tulee korkeintaan masennus.

Juu, tiedän, että tämänpäiväinen artikkeli on pelkkää masentelua ja voivottelua. Kyllähän sitä varmaan saisi aikasiksi, jos vaan oikein kovasti haluaisi, mutta kun ei se vaan ole niin helppoa. Ihan melkein ärsyttää ne ainiaat glooria-kertomukset siitä, miten tämä ja tämä laihdutti ja sitten elämä muuttui satumaisen ihanaksi.. Nyt vaan sattuu olemaan tämä urputushetki, kaiketi sekin kuuluu asiaan..

Ehkä ensi vuonna.

Tai sitä seuraavana..

Tai sitä seuraavana……..

Mutta vapiskaa fitness-tyypit, minäkin kyykkään syvään 60 kilolla. Jostain siis tälläisen haastattelun luin.. Tosin epäilen kyllä edelleen, että onkohan siinä jutussa ollut virhe kilojen kohdalla, koska se oli olevinaan suurikin saavutus..?

Ensi vuonna lupaan kyykätä vähintään 70:llä, ei puutu syvyydestä enää paljon, että voisin hyvällä omalla tunnolla sanoa tekeväni sen kunnolla ;)

Ihminen ilman itsehillintää

9.11.2015 Yleinen

Minäpä kerron salaisuuden: laihduttaminen on perseestä (kyllä, ihan suoraan sanoen).  Missähän minä mahdoin olla siinä vaiheessa, kun itsekuria jaettiin? Varmaan siellä ruokapöydässä mättämässä napa rutisten herkkuja naamariin. Tuolikin on todennäköisesti hajonnut alta ja housut ratkenneet takamuksesta siinä vaiheessa. No, eipähän siihen syömiseen tuolia ole ennenkään tarvittu. Eikä housuja.

Niin, tämä ajatushan siis lähti tällä kertaa siitä, että kävin tänään ratsastustunnilla. Ei varsinaisesti ollut laihdutus siellä mielessä, mutta erittäin hyvin tuli havaittua tuo korvien välin vaikutus asioihin. Minähän siis kuvittelen heti, jos hevoselta puuttuu yksikin karva, että sehän on vähintäänkin läpikotaisin rikki, poikki ja pinossa. Jalka puuttuu, suolet on solmussa, kapikin on iskenyt ja selkäänkin sillä rassukalla koskee. Joten satulan kanssa, kun hevosen viereen kävelin, niin samantien on korvat luimussa ja alkaa irvistely (siltä siis puuttui oikeasti iso lämpäre karvaa sään kohdalta, tämä ei tosin ratsastaessa tuntunut haittaavan hevosta yhtään) ja tadaa, hevonen sai kusettaa minua ihan kympillä (normaalisti en olisi sitä antanut tahdä). Ja kun näiden ihanien säiden vuoksi kenttä oli löllöä, niin eihän siinä minun korvienvälin mielestä voi tehdä mitään, koska se on liukas. No paskan marjat se mitään oikeasti niin liukas ole, mutta kerropa se siinä vaiheessa itselle. Että siihen meni sekin tunti vähän niinkun harakoille, kun en vaan saanut itsestäni sitä kaikkea irti, mitä olisi pitänyt. Lopulta olo oli ihan kakka, olin niiiiiin pettynyt itseeni.. (+sukat oli ihan märät, koska astuin kuralammikkoon /#&)&¤”¤&)

Vaadin tälläisissä tilanteissa itseltäni paljon. Haluan onnistua ja olla paras (tai ainakin tehdä vähän enemmänkin kun parhaani). Ymmärrän toki, ettei se ole aina mahdollista ja itselle pitäisi välillä antaa hieman armoa, mutta ei tälläisissa asioissa. Ja sitten päästäänkin siihen kysymykseen, että missä se täydellisyyden tavoittelu on tässä laihdutus asiassa? Kaikki armo on kyllä kasaantunut siinä vaiheessa päälleni, kun on kyse sohvasta, mässystä ja laiskottelusta. En osaa oikein edes potea huonoa omaatuntoa siitä. Pieni pussi irtsariakin palautukseksi, tietenkin. Meinasin tilata erään ihanuusmekon ensi kesäksi minulle tavoitemekoksi, mutta taitaapa olla ihan turha. Onhan mulla nuita tavotemekkoja tuolla vaatehuone jo pullollaan, olen niihin joskus jopa mahtunutkin (mahdun toki vieläkin, mutta ei ne kyllä kovin paljon makkarankuorelle kalpene), että olisiko vaikka aiheellista alottaa tavotteet niistä? No, kun ei ole sitä miestä minkä viereen mennä pötkölleen, ni onneksi on rakas vatsani. Niin. Ettäs tiedätte.

Tein tosin itselleni tavoitteen. 45 penkkipunnerrusta minuuttiin, 45kilon painoilla. Eipä se 45 kiloa loppuunsa paha edes ollutkaan, kun sitä vaan uskaltautu kokeilemaan, tosin nuiden toistojen kanssa saattaa tulla ongelmaa, mutta sisäinen itäsaksalainen painonnostajani on päättänyt onnistua.

Ps. Jos joku tietää supertäydellisen ja pomminvarman kikan, jolla saan itsehillinnän kohdilleen, ni infotkaa toki minuakin..