Selaat arkistoa kohteelle treenaus.

Ihminen ilman itsehillintää

9.11.2015 Yleinen

Minäpä kerron salaisuuden: laihduttaminen on perseestä (kyllä, ihan suoraan sanoen).  Missähän minä mahdoin olla siinä vaiheessa, kun itsekuria jaettiin? Varmaan siellä ruokapöydässä mättämässä napa rutisten herkkuja naamariin. Tuolikin on todennäköisesti hajonnut alta ja housut ratkenneet takamuksesta siinä vaiheessa. No, eipähän siihen syömiseen tuolia ole ennenkään tarvittu. Eikä housuja.

Niin, tämä ajatushan siis lähti tällä kertaa siitä, että kävin tänään ratsastustunnilla. Ei varsinaisesti ollut laihdutus siellä mielessä, mutta erittäin hyvin tuli havaittua tuo korvien välin vaikutus asioihin. Minähän siis kuvittelen heti, jos hevoselta puuttuu yksikin karva, että sehän on vähintäänkin läpikotaisin rikki, poikki ja pinossa. Jalka puuttuu, suolet on solmussa, kapikin on iskenyt ja selkäänkin sillä rassukalla koskee. Joten satulan kanssa, kun hevosen viereen kävelin, niin samantien on korvat luimussa ja alkaa irvistely (siltä siis puuttui oikeasti iso lämpäre karvaa sään kohdalta, tämä ei tosin ratsastaessa tuntunut haittaavan hevosta yhtään) ja tadaa, hevonen sai kusettaa minua ihan kympillä (normaalisti en olisi sitä antanut tahdä). Ja kun näiden ihanien säiden vuoksi kenttä oli löllöä, niin eihän siinä minun korvienvälin mielestä voi tehdä mitään, koska se on liukas. No paskan marjat se mitään oikeasti niin liukas ole, mutta kerropa se siinä vaiheessa itselle. Että siihen meni sekin tunti vähän niinkun harakoille, kun en vaan saanut itsestäni sitä kaikkea irti, mitä olisi pitänyt. Lopulta olo oli ihan kakka, olin niiiiiin pettynyt itseeni.. (+sukat oli ihan märät, koska astuin kuralammikkoon /#&)&¤”¤&)

Vaadin tälläisissä tilanteissa itseltäni paljon. Haluan onnistua ja olla paras (tai ainakin tehdä vähän enemmänkin kun parhaani). Ymmärrän toki, ettei se ole aina mahdollista ja itselle pitäisi välillä antaa hieman armoa, mutta ei tälläisissa asioissa. Ja sitten päästäänkin siihen kysymykseen, että missä se täydellisyyden tavoittelu on tässä laihdutus asiassa? Kaikki armo on kyllä kasaantunut siinä vaiheessa päälleni, kun on kyse sohvasta, mässystä ja laiskottelusta. En osaa oikein edes potea huonoa omaatuntoa siitä. Pieni pussi irtsariakin palautukseksi, tietenkin. Meinasin tilata erään ihanuusmekon ensi kesäksi minulle tavoitemekoksi, mutta taitaapa olla ihan turha. Onhan mulla nuita tavotemekkoja tuolla vaatehuone jo pullollaan, olen niihin joskus jopa mahtunutkin (mahdun toki vieläkin, mutta ei ne kyllä kovin paljon makkarankuorelle kalpene), että olisiko vaikka aiheellista alottaa tavotteet niistä? No, kun ei ole sitä miestä minkä viereen mennä pötkölleen, ni onneksi on rakas vatsani. Niin. Ettäs tiedätte.

Tein tosin itselleni tavoitteen. 45 penkkipunnerrusta minuuttiin, 45kilon painoilla. Eipä se 45 kiloa loppuunsa paha edes ollutkaan, kun sitä vaan uskaltautu kokeilemaan, tosin nuiden toistojen kanssa saattaa tulla ongelmaa, mutta sisäinen itäsaksalainen painonnostajani on päättänyt onnistua.

Ps. Jos joku tietää supertäydellisen ja pomminvarman kikan, jolla saan itsehillinnän kohdilleen, ni infotkaa toki minuakin..

Foliomeiningit

2.9.2015 Yleinen

Kävinpä pyörähtämässä kaupoilla silmäilemässä, jos löytyisi jotain kivaa pientä piristystä taas vaihteeksi reenikampehyllylleni. Aloin siellä vaaterekkien seassa miettiä, mitä ihmettä välillä vaatesuunnittelijoilla pyörii mielessä..

Toissapäivänä meinasi lämmöt nousta lenkillä ihan jostain muusta syystä, kun mitä lenkillä voisi olettaa. Ihan tyhmä pieni asia (joka johti moneen muuhun pieneen asiaan), mutta siinä samassa tulin huomanneeksi, miten epäkäytännöllisesti ihana pinkki takkini oli suunniteltu. Tai lähinnä sen tasku. Se ainokainen tasku, mihin mahtuu juuri ja juuri puhelin (kyllä, se on tarkoitettukin puhelimelle tai soittimelle, koska siinä on piuhalle pieni reikä), on sijoitettu selkäpuolelle. Ei siis ihan keskelle selkää, mutta sen verran huonosti, että saadaksesi puhelimen sieltä pois, pitää tehdä sarja erityisen omituisia liikkeitä ja temppuja. Erittäin epätoimivaa siis.

Toinen asia, mikä minua mietityttää, on asia, minkä en olisi toivonut koskaan löytävän tietään treenivaatteisiin: hengittämättömät painatukset. Ja kyseessä oli vielä merkkivaate, jonka piukat treenitrikoot oli painatettu paksuilla mustilla palkeilla, jotka kattoivat melkein kokonaan reisien ulkosyrjät. Miksi ihmeessä? Onko niillä joku extra hikoilu takuu? Että pulleat reidet hikoilee täsmällisesti enemmän? Eikö niiden kuvittelis olevan jo epämukavat päällä? Jäi kauppaan, jostain kumman syystä. ööööö

Sitten tulin rekille, josta löysin jotain varsin mielenkiintoista! Foliotakin!! :D Siinähän se olisi, kun tämä punkero ahtaisi itsensä tuollaiseen foliokääreeseen, ni avot, valmis vartaaseen :D! Huvitin itseäni mielikuvalla siitä, että kun nakkaisi vielä hupun tuosta päähän, ni vois vainoharhaisempikin yksilö lähteä rauhassa lenkille, ei kaappais kyllä mikään ufo tai hallituksen salakuuntelija yhtään ajatusta päästä :D. Ei tarviis mitään foliohattuja alkaa askarrella.

Eihän toki sillä, hyvähän se on, että on valinnan varaa ja kuten olen jo itsekin aiemmin todennut, olen löytänyt itsestäni pienen välineurheilijan. Kyllähän se kieltämättä piristää, kun saa jotain uutta, eikä kaikilla ole samanlaista. Onneksi makuja on moneksi, mutta välillä pistää miettimään, että no nyt saattoi ehkä unohtua maalaisjärki kotiin..

Kuten esim. eilen, kun olimme Säpikäisen kanssa salilla, kauhisteltiin erästä asiaa. Ihmiset rakkaat, JOS jostain syystä ette välitä siitä, että teidän housuista paistaa läpi KAIKKI, jopa ilman pyllistelyä, ni leikatkaa ees se pesulappu sieltä persiistä pois :D :D

Ikuisella massankasvatuskaudella

11.6.2015 Yleinen

Tavis ei nyt treenaa. Tai tavis kyllä treenaa, mutta ei tule mitään muutoksia ja siksi Tavista ottaa nyt päähän. Tavis tahtoo reklamoida.

Oon ollut kaksi ja puoli viikkoa syömättä karkkia. Yleensä en liiemmin syö mitään pulliakaan, joten se puoli on hoidossa muutenkin, jäätelöä toki muutaman kerran syönyt kesän kunniaksi, mutta sitäkin varsin maltillisesti. EIKÄ HITTO MITÄÄN MUUTOSTA!! Missä se on se superenerginen olo, kun ei enää syö karkkia? Missä se on painon putoaminen? Mä en jaksa odottaa!! TAHTOO KAIKKI NYT JA HETI PAIKALLA! On tämäkin, en mä kyllä ihmettele, jos laihduttajulla ei ole liiemmin fiiliksiä pitäytyä ruokavaliossaan tai olla syömättä herkkuja, ku tää on näin tuskastuttavan hidasta, tai minun tapauksessa näköjään täysin turhaa. Ihan sama syönkö koko ajan, vai olenko syömättä. Ei pienintäkään muutosta Hello Kitty- vaakani viisarissa.. Tähän tietenkin joku ehättää heti miettimään, että ”no hanki ruokavalio”. No en kyllä enää hanki. Ei tule kesää, ei toimi, yritetty on.

Olen siis näköjään ikuisesti massankasvatuskaudella. Harmi, että se kaikki massa ilmaantuu keskivartaloon.. Yhtenä yönä näin jopa unta, että selkämakkaraani oli kasvanut utareen näköinen uloke. Siistiä.. Olen saanut näistä pehmukkeistani jo traumoja.

Ja kaiken hyvän lisäksi minulla ei tällä hetkellä edes hevosta ratsastettavana, niin nyt pitäisi keksiä jotain mielekästä aerobista liikuntaa. Mieli tekisi aloittaa joku mätkintälaji. Joku sellainen, missä ei tulis erityisemmin kontaktia toiseen, niinkun siis ei mitään tämmösiä painijuttuja jne, vaan enemmänn just lyöntejä ja potkuja. Näistä täytyy alkaa ottaa enemmän selvää. Tosin työt iltasin jarruttaa aika hyvin näitäkin harrastuksia.. Luistelemaan voisi lähteä heti kun olisi sellainen ilma, ettei olis pelkoa persiissä, että kohta tulee vettä niskaan. Siitäpä puheenolleen, pitääkin muistaa käydä ostamassa uusi jarrupala ja renkaat.

Ja ettei tää kaikki nyt menis tarpeeks surkeesti, ni eihän se siellä salin puolellakaan mene ihan putkeen. Onnistuin jotenkin kehittämään itselleni sekä tennis-, että golfkyynärpään (samaan käteen), joka sitten verottaa aika paljon hauiskääntöjä. No eipä sinällään, ne onkin  mun inhokkiliikkeitä :D . JA! Jotten mä kuulostaisi aivan liian urpolta jo valmiiksi salilla, niin viime viikolla onnistuin muljauttamaan myös kyljestä lihakset suht hyvin kipeeksi, ettei pariin päivään oikeen tiennyt, miten päin sängystä nousee :D . Ja mikäpä parasta, tein jalkoja siinä vaiheessa :D ! Siis, aina ei voi onnistua.

No, tästä ei ole, kun suunta ylöspäin! Nimim. kesäkuntoon 2025..

Lihas(kalvo)huoltoa?

14.4.2015 Yleinen

Tänään taas vierailevana tähtösenä koti-kotikaupunkini kuntosalilla. Jostain syystä oli melkonen buusti päällä ja jalkapäivän lisäksi huhkin vielä rinta-ojentaja-olkapäätkin! Etureisi-laite – jalkaprässi – etureikkarit – rintalihas yhtenä pumpsina, hack- kyykky smithissä – takareikkari – toinen rintalihas yhtenä ja 45 asteen jalkaprässi – kolmas rintalihasliike yhtenä sarjana. Sitten ojentajat taljassa, kahvakuulalla ojentajia ja vielä penkillä dippejä kaikki putkeen. Pari olkapääliikettä vuorotellen ja sitten lopuksi vielä takareikkareita pallolla ja levypainon kanssa vatsalihaksia. Hyvä minä, jee!

Siinä itse hikeä valuvana, kuin pieni porsas mietin, että miksen minäkin ole sitä sarjaa, kun ne jotkut, jotka lähtevät salilta yhtä freesissä kunnossa, kuin sinne tulevatkin. Vai hikoilenko mä vaan normaalia enemmän? Siis olisihan se nyt kivaa, olla vähän siistimpi, eikö? Tänäänkin piti laittaa sellainen reenipaita päälle, joka ei nyt ihan vimpan päälle mätsännyt housuihini, mutta kukahan lie oli ollut vähän laiska ja illalla oli näköjään jäänyt kainalot siistimättä, niin oli valittava se hihallinen versio hihattoman sijaan.. :D No eipä sillä, olihan multa jäänyt meikitkin aamulla laittamatta nassuun. Mutta hurjan kateellinen olin eräälle naiselle, joka oli hankkinut juuri sellaiset reenihousut, joita minä olen katsellut moneen kertaan, mutta jättänyt sitten tilaamatta, kun ne ulkomailta asti olisi tilattava. Sanoi niille hintaakin ihan hyvin kertyneen, postituskuluineen ja tullimaksuineen housut oli kustantaneet reippaat sata eukkia. Että ei ne nyt sitten ihan niin hienot ollutkaan.. Ei mun reenaus sentään ihan niin kalliita kalsareita vaadi :D .

Huomioni kiinnittyi tänään myös erääseen seikkaan, jota tässä silloin tällöin olen miettinyt. Nimittäin sivunänniin, vai liekö se sitten ihan suoranänni. Siis miehellä. Jotenkin musta olisi ihan suotavaa, että kuntosalilla myös miehillä olisi vaatteet päällä.. Niitä paitoja joissa on vaan tyyliin naruolkaimet ja läppä mahan ja selän päällä (vaimonhakkaajapaidaksikin kai kutsuttu kyseinen riepu) sattuu sillon tällön silmään kuntosalilla. Ja se sieltä vilahtava (tai oikeastaan jatkuvaan näkyvä) nänni. Tosin näitä mä olen havainnut vaan nuoremmilla pojilla. Onko ne jotenkin enemmän innoissaan omista rintalihaksistaan, vai harhautuuko kolmikymppinen haukan katseeni vain sattumalta näihin yksilöihin..? Njoo.. tuskin sentään (eivät ole olleet oikeen mun mieleen ;D). Toki edelleen, ihan mikä itsestä hyvältä tuntuu, niin eikun vaan. Siis vaatteissa.

Illemmalla kävin fysioterapeutti- kaverini käsittelyssä. Faskiamanipulaatio ei muuten nouse todellakaan suosikkilistani ykköseksi millään tavalla.. Eikä edes kakkoseksi. Käsiteltiin tällä kertaa vain oikea puoli, siis rintarankaa, lapaa, hartiaa ja kättä, jotta minulle jää vertailukohteeksi vielä toinen puoli. Liikuntaa rajoittavia ongelmia kun minulle ei ole, lähinnä ongelma on edelleen käsien puutuminen, niin pystyn näin mahdollisesti vertaamaan, oliko käsittelystä minulle hyötyä. Helpotus se silti oli kuulla, että ilmeisesti ongelma ei mulla nyt ole kuitenkaan siellä rannekanavissa, joita kaikki mulle ensimmäisenä ehdottaa, vaan kuitenkin ehkä jossain muualla.

Melko erikoista käsittelyä oli se semmonen manipulaatio, ideana siis saada lihaskalvot antamaan periksi. Niitähän multa on jo jaloista kirurgisesti avattukin. Tietyistä pisteistä pitkään ”hieromalla” (mun mielestä oikeestaan kaivamalla) pyörivällä liikkeellä niin kauan, kunnes kipu muuttuu siedettäväksi ja käsittelijä tuntee sormissaan, et nyt helpottaa, saadaan kroppa taas (toivottavasti) pelittämään. Jotain se selitti, että saadaan aikasiks tulehdusreaktio, joka sitten parantaa. Lopulta mä näytin siltä, kun mä olisin saanut jonkun allergisen reaktion järkyttävän suuren itikanpiston aiheuttamana :D . Jään jännityksellä odottamaan, puutuuko mulla ensi yönä vaan vasen käsi vai miten :D . Jos tästä on apua, niin jatkossa käsitellään myös vasen puoli ja sitten jalat, joihin on ilmeisesti nyt vuosien saatossa tullut kiinnikkeitä, vaikka ne on leikattukin.

 

Välineurheilija?

9.4.2015 Yleinen

Kyllä, sellainen minusta on vissiin tullut. Välineurheilija. Tai pikemminkin vaateurheilija. Tänään repäsin reenikassiin eiliset housut ja hyllystä paidan, tai oikeastaan kaksi. No ei suoranaisesti ihan siitä ”urheiluvaatepinosta”, mutta läheltä kuitenkin, samakos se on, mitä siellä on päällä? Salilla sitten mietin hetken valintaani.. Toinen paita oli musta, ihan tavallinen t-paita, sellainen piukkamalli, minulle tietenkin liian lyhyt (kiitos pitkän selkäni, mutta mitäpä siitä, nouseehan urkkahousut kuitenkin aika ylös) ja jossa tod näk housujen vyötärö saa makkaran rellottamaan paidan läpi, vai kenties kuitenkin se löysempi musta versio, jossa lukee isolla valkoisella ”queen of the night” ? Queen of the night sen olla pitää. Siinä hiki hatussa huhkiessani mietin, että ei oo oikeen salipaita, pitäshän siinä lukea vähintään queen of the gym. Siis onko minusta oikeasti tullut näin pinnallinen, että paidan on oltava ihan juuri sinne salille tarkoitettu ja valmistettu sitä varten? Miksei joku muu muka kelpaa?

Tottahan se on, että pitäähän materiaalien täsmätä siinä mielessä, että ikävä sinne salille olisi farkuissa ja satiinipaidassa mennä. Kunhan ne on vaan mukavat ja joustavat vaatteet, mielellään toki puhtaat ja ei nyt ihan koko arsen kokosta reikää housussa, ni eikö luulis kelpaavan. Tokihan siihen reenaukseen tuo oman lisänsä se, että ne vaatteet on kivannäkösetkin, ainakin itelläni. Välillä on mukava hankkia vaan jotain uutta piristykseksi. Mutta silti, mitä hemmetin väliä sillä on, mitä siinä paidassa lukee? Mulla vois oikeestaan ennemminkin lukee, et ”jos näät mun laiskottelevan salilla, ni potkase persiille”!

Mutta tässä viime aikoina oon kyllä huomannut ehkä pientä kehitystä! Mä olen saanut esim rinta-ojentaja-päivinä lisätä painoja, wuhuu!! Ja kokeilin tuossa yksi päivä sellaista satiinipaitaa, johon oon jo kerran aiemmin fiksannut vähän lisäkiilaa haban kohdalle, ni nyt sinne pitäs laittaa vieläkin lisää, toivottavasti se on lihasta, eikä pelkkää läskiä :D . Mutta pienillä edistysaskelilla, sama kun tapahtuis vielä tuolla laihdutuksen puolella.. Mutta tänään vielä lentopalloilua, niin johan siinä on sitten aerobistakin puolta hoidettu, kun aamulla kävelin salille ja takas :) .

 

Puuduksissa

16.3.2015 Yleinen

Viime aikoina ei oo oikeen lähteny toi reenaus. Intoa olis, mutta joku mättää nyt. Tällä kertaa se ei oo korvien välissä, vaan kroppa ei oo ihan kunnossa. Kunnon jalkareeninkin tehny viimeks pari viikkoo sitten, toki sellasia sekotuspäiviä on ollut, et käsien sekaan pari kolme jalkaliikettä, mut ei sen kummempaa. Ongelma on nyt tuolla hartia seudulla. Ainahan mä olen jumissa ja saan rikastuttaa nuita hierojia, mutta nyt ei meinaa auttaa hierontakaan. Viikko sitten maanantaina kävin selkä- hartiahieronnassa ja olkapäässä oli hienot mustelmat, yksi piste ja kolme viirua, että vissiin ihan napakasti on hierojasetä tehnyt töitä. Siltä se kyllä tuntukin, minusta tuntuu, että se mitä mä vaivalla yritän saada aikasiks salilla ja hankkia edes pientä lihasta, ni tää tyyppi ihan kiusallaankin yrittää sabotoida mun salisaavutuksia ja hieroa mun lihakset lyttyyn :D .

Kohta olen kädetön, kun oot melkein miten päin tahaan, ni kädet puutuu ja hartioissa tuntuu nipistyksiä. Sellasia, et ihan kun pienen pienet ihokarvat jäis jotenkin nakeliin ja se tuntuis nipistyksenä. Aika inha tunne. Tänään mä rohkaistuin ja soitin yhdelle toiselle hierojalle, sellaselle vanhalle patulle, joka vaikuttaa kuuleman mukaan sellaselle, että sillä on taikanäpit ja se tekee ihmeitä. Olen myös kuullut, että siellä saattaa sitten kuulua parku ja itkukin, sen verran se kaivelee lihakset syvältä. Katsotaan, miten eukon käy huomenna, ainakin se hevosista jo ehti parin minuutin puhelun aikana puhua, joten luultavasti ainakin jutun juurta riittää :D .

Tänään kävin aamulla heti kukon rääkäsyn aikaan tunnin kävely lenkillä, ateriapirtelön heittämässä kitusiin kotosalla ja sitten muutaman päivän salirokulin jälkeen käsipäivää viettämässä salilla. Ei tuntunu järin hyvälle kropassa, mutta fiilis oli silti tyytyväinen, kun reeni oli tehty. Kohta ei varmaan veri kierrä enää päähän, mutta eipä siellä ne pari herneen puolikasta toisia ettiäkseen paljoo verta tarviikaan, ni näillä mennään. Ainakin nyt huomiseen. Jos huhut tosiaan pitää paikkansa tästä hierojasta, ni mä varmaan lennän kotiin sieltä.. Mukavahan se ois tietty olla vähän varmempi, et ku ottaa jotain käteen, ni se myös pysyy kädessä, nyt mennään vähän tuurilla.

 

Valoa tunnelin päässä

28.2.2015 Yleinen

Jo vain! Heti ensimmäiseksi aamulla loistokkaita uutisia laihduttajille! Parin vuoden päästä voi hankkia uuden kropan ja siihen vaan sitten liitetään oma pää! Minulle ainakin sellanen, jossa on jonnii verran lihasta ja tissitkin saisi olla. Niistä kun olen koko reilun kolmenkymmen vuotisen elämäni ollut paitsi. Tästähän saisin juttua, vaikka millä mitalla, heti rönsyili ajatukset sinne ja tänne ja monelta kantilta kerkesin aamulla asiaa tuumia, mutta jätän ne nyt tästä blogista pois. Minulla ei toki olisi varaa ehkä mihinkään priimatavaraan, joten tokihan siinä kropassa jotain vikaa olisi, varmaan ummetus ja peräpukamat vähintään. Tattikasvustoa varpaanvälissä tai alituinen hikka.

Mutta onneksi minulla on puhelin integroitunut kämmeneen melkein kiinni, niin tulin vilkaisseeksi myös facen, jota kautta erehdyin sitten lähtemään testaamaan tätä nykyistä kroppaani vihoviimeiseen rapakuntoisten lajiin; sählyyn. Sählyä olen ”pelannut” viime kerran ala-asteen liikkatunnilla, joten odotukset ei olleet mitenkään järistyttävät, mutta ihan jeeshän siellä meni. Porukka kun on koottu suurimmaksi osaksi samanlaisista tumpeloista, kun minäkin. Ei ne miehet vissiin ainoota naispuoleista paljon siellä sääliny, ku ensin nasahti pallo nenänvarteen ja nyt on sääretkin täynnä punasia läiskiä, joissa on valkosia reikiä :D . Mutta ei jestas, että pienellä punkerolla pittää olla melekosen huono kunto ja hikoilukin oli pienen porsaan luokkaa! Tuntu, että henki lähtee ja tunnelin päässä näkyy kutsuvaa valoa. Kun ei sitä osaa sitten kuitenkaan ottaa yhtään iisimmin, vaikka oli eka kerta, vaan piti vetää ihan täysiä niin kauan, ku jalat kanto. Eikä ne kyllä ennee meinannu kantaa, ku puolitoista tuntia oli lopussa.. Mutta johan oli ainakin aerobista liikuntaa!

Loppupäivänhän sitten kruunas toki salilla käynti Säpikäisen kanssa, tosin heikot käteni eivät jaksaneet vieläkään vetää tätä ruhoani ylös, vaikka kuinka yritti tehdä helpotettua leuanvetoa kuminauhan kanssa. Mutta olen vakaasti siinä uskossa, että tämä on tekniikkalaji, aivan kuten punnerruskin. Joskus penskana ähisin punnerrusten kanssa, kun ei vaan sujunu ja sen yhen kerran, kun sen homman hokas, ni sitähän jakso monta putkeen. Ni tää leuanvetohan on ihan sama asia, eikö?

Ja koska aina pitää yrittää keksiä jotain jäynää kaverille salilla, ni tänään jemmasin Säpikäisen kengät kaappiin, pistin kaapin lukkoon ja avaimen toiseen kaappiin. Montakohan kaappia varasin pelkille avaimille ja lopulta vein viimeisen kaapin avaimen Säpikäiselle, joka siis jäi vielä salille, kun minä lähdin ja toivotin hyvää aarrejahtia :D .

Ja kruununjalokivenähän oli tietenkin vielä heppailut ja hienosti toimiva poni :) . Nyt olen selvästi ansainnut pari siideriä. Omnomnom.

 

Apinanraivolla, vai apinan hiellä?

25.2.2015 Yleinen

Viikonloppuna jatkoin varsin menestyksekkäästi herkkunotkahdustani ja sunnuntaina jouduin tiukan valinnan äärelle; heittääkö jäljelle jääneet herkut roskiin, vai mitä? Luontoni ei kuitenkaan salli käyttökelpoisen ruuan heittämistä pois, mutta jos en niitä itsekään saisi syödä, niin ne pitäisi lahjoittaa jollekin. Hierojani sanoin, puoli pussia namiahan on kuitenkin jo puoli pussia vähemmän, kuin aluksi. Kyllä, tämän minä sisäistin vähän liiankin tehokkaasti ja koska olisihan se nyt varsin epäkohteliasta viedä jollekin valmiiksi avattu namupussi,  päädyin siis ihan vaivihkaa varovasti demolition-taktiikkaan. Päivällä silleen ruuan jälkeen muutaman namin syöminenhän ei oo varsinaisesti herkuttelua. Eihän? Kiitos, sielunrauha saavutettu.

Eilen ajattelin alunperin viettää salilla jalkapäivää, mutta kuusi tuntia polvet suussa istuen (kyllä, istuin hyvin pienen pienellä tuolilla, polvet kirjaimellisesti suussa) sai vasemman polveni sanomaan, että nyt tuntuu vähän hassulle, jospa viettäisimme tänään sittenkin käsipäivän. Reippa puoli tuntia kävellen salille, siellä apinanraivolla melkein täydellä salilla reipas haba-reeni ja vähän lisuketta ja siitä sitten vielä puolitoista tuntia lenkkeilyä kaverin kanssa. Raitisilmamyrkytys! Soittakaa ruumisauto! Ainakin valkotakkiset paikalle, jotain on pielessä ja pahasti, jos minä lenkkeilen! Mielestäni täysin päätöntä harhailua se sellainen.. Ja viimenen puoli kilometriä ennen kotia tuntui kyllä siltä, että liekö sitä perille enää pääsee..

Salilla aloin ajatella vaihteeksi erästä asiaa. Kyllä, yleensähän salietiketissä olisi ystävällistä käyttää pyyhettä laitteiden suojana, mutta harvemmin sitä näkee, ainakaan saleilla, joissa minä olen käynyt. Taidan heti käydä pistämässä pyyhkeen reenikassiini, ensisijaisesti en sen takia, että itse hiostaisin kovinkaan näkyvästi laitteita, vaan siksi, etten itse halua kylpeä toisten hiessä.. Kyllä, salilla on tarkoitus reenata ja hikoilu ei ole kiellettyä, ja kyllä, olen hieman hienohelma. Ja kyllä siihenkin, hikoilen itsekin ja ihan yhtä lailla minunkin pitäisi suojella muita omalta hieltäni, vaikka se ei varsinaisesti jääkään lammikoksi esim. pään kohdalle.

Eilen eräs mies ähki ja puhkui penkillä pötköllään ja tadaa, mitäpä löytyy hänen noustessaan pään kohdalta?! Ei liene liian vaikea arvaus. Eipä siihen kamalasti tee mieli hänen jälkeensä omaa päätään laskea.. Uusi muotoilu ja tuoksu hiuksille……. yyh.  Meidänkin salille voisi oikeastaan hommata suihkupullon, jossa on pesuainetta, että voi pyyhkästä laitteen jäljiltään, jos sen kovasti hikoiluttaa..

Ja nyt tässä, ku vauhtiin pääsin hikikeskutelussa, niin eikö ihmisillä ole pesukoneita? Vai eikö niillä ole parempia puoliskoja niitä käyttämään :D? Sattuipa tässä kertana eräänä, että Säpiksen kanssa oltiin salilla ja sinne saapui eräs mies. Siistin näköinen, vaatteetkin ihan sen näköiset, että urheilukaupasta ostettu, eikä edes vuodelta nakki, eikä makkarakaan. Yhtäkkiä, kun kyseinen setä-mies nosti käsiään, iski seinä suoraan vasten kasvoja. HIKI!! Eikä ihan mikä tahansa hiki, vaan kunnon pinttynyt vanha, pistävä hiki. Tokihan joillakin voi olla aineenvaihdunnallisten ongelmien aiheuttamia hajuhaittoja, mutta tämä ei varmasti sitä ollut, koska hän tuli suoraan pukuhuoneen ovesta löyhyttämään kyseistä aromiaan. Eikä tässä vielä kaikki. Salimme ei ole mitenkään kovin suuri, joten oli käytettävä suhteellisen hyvin mielikuvitustaan, että pystyi suorittamaan ohjelman loppuun, koska se löyhkä kyllä tavoitti kerrallaan puoli salia. Kyseinen setä vielä kommentoi jotain tv-shopin mainokseen, jossa mainostetaan niitä hiostavia urheiluhousuja, että ”kylläpä se on nykyään helppoa tuo laihduttaminen”. Ihan oli jo lipsahtamassa kielen päältä, että olethan ystävällinen, etkä käytä nuita housuja ainakaan ihmisten ilmoilla, en tahtoisi olla samassa tilassa silloin.. Hyi  minua, olenpa ilkeä :D

Joten näillä eväillä seuraavaan kertaan; oli meillä sitten päällä mitä tahansa, vimpan päälle vaatteet, tai ne suoraan 80-luvulta olevat salihousut, niin muistetaanhan jokainen se deukkis, kaikkien paljon kivempi olla, kun ei haista pahalle ;)

 

21.2.2015 Yleinen

Huh! Huikeet jalkareenit Team Puntti-Punkerolla ja Sali Säpikäisellä! Käytiin tuolla meidän toisella salilla, jossa on 45 asteen jalkaprässikin, ni siellä on mukavampi ja monipuolisempi tehdä jalat. En tiiä liekö meillä menee välillä pikkasen yli tää homma, nälkä kasvaa syödessä ja ei enää jaksa lopulta ees juoruillakaan, ku sen verran intensiivisesti vedetään noi jalkapäivät. Ensin kyykkyä, sit jalkaprässiä (se tuoliversio, jossa lähdetään jalat koukusta suorittaa liikettä) ja etureikkareita putkeen hieman pienemmillä painoilla niin, että tuntuu ja auta armias, että muuten tuntuu. Varsinkin jalkapäivinä meillä tulee keskinäinen kilpailu, että huonommaks ei toisesta jäädä, ni sitten mennään hampaat irvessä, niin että ikenet näkyy ja reisiä polttaa. Tosi naisellista ;) . Mut eihän me sinne mentykään näyttää kauniilta ;D .

45 asteen jalkaprässi on aika hurja vekotin. Siihen me ollaan nyt Säpiksen kaa ihastuttu ja mennään pudotussarjoilla, niin, että toinen on aina valmiina vähentää painoja, ku kuuluu se tuskanen pihahdus, et ”ota pois” :D . Täytyy myöntää, et toi Prezone- buusteri on aika tujua tavaraa. Ite käytän sitä jalkapäivinä, se todellakin vie sen viestin aivoilta, et nyt mennään oikeesti ihan rajoilla, koska minähän oon nimenomaan sellanen, että ku vähänkin alkaa tuntua, et nyt ei enää jaksa, ni lopetan siihen. Tolla tavaralla sitä fiilistä ei niinkään tule. Joskus oon miettiny, et mikä päivä ne jalat vaan lähtee alta ilman mitään ennakkovarotusta, ku tuntuu, ettei mikään oikeen paina mitään. Loppuunsahan meidän, ainakaan oma liikeratani ei kyseisessä laitteessa ole järin suuri, mutta jotenkin sitä varoo aina polvia, ettei todellakaan mene ainakaan sen 90 asteen pienemmälle puolelle. Tosin isommilla painoilla mulla se on aika pientä nitkutusta, mutta liikettä kumminkin :D Ja painojen pudotessa sit myös päästää kelkankin alemmas. Tosin tuntuu, että se maha on tiellä, en yksinkertasesti tajua, miten sen voi edes kovin suurella liikkeellä koko homman tehdäkään?

Lopultahan olo oli juurikin, kun vimpan päälle laittautuneena ;D . AS IF! En oikeen tajua niitä ihmisiä, jotka pysyy koko reenauksen ajan kauniina, ei hikoile, ei punehdu ollenkaan, eikä oikeen hengästykään.. Ei kai ne vissiin teekään mitään.. Vai onko mulla vaan jotenkin surkee kunto, kun kolme minuuttia alkulämppääkin riittää ja puheesta ei meinaa tulla enää mitään (vai johtuuko se siitä, et mä puhua pälpätän koko ajan?), vai mikä mättää? Mutta kylläpä siellä hienostolaisten (onneks niitä ei noilla meidän saleilla ihan kauheesti pyöri) seassa jokseenkin tuntee välillä ittensä melkoseks syöttöporsaaks, ku selkäkin on sen verran pullee, et kaikki hiki valuu sitä pitkin housun kauluksesta sisälle ja kappas ku arsekin on hiessä! Siksipä sitä pitääkin aina valita aika tarkkaan housut, et mitä matskua sitä ostaa :D . Mut enkö mä saakin lohduttautua sillä, että kai mä jotain siellä oon tehny, jos kerran hiki tulee? Ainakin omaan kuntoon nähden :)

Nyt ku vielä lähtee piipahtaa Namulla ratsimassa, ni eikös sitä siinä sit olekin tälle päivää ja saa ottaa illan rennosti? Ellei sit ala vielä tanssijalkaa vipattaa.. Mut sehän meneekin sit sen aerobisen puolelle ;)

Kiitti Säpikäinen huipusta reenistä! Se on oikeesti ihan eri juttu käydä kaverin kanssa samaan aikaan salilla, ku itekseen :)

Mistä kaikki alkoi?

16.2.2015 Yleinen

Muutettuani Suomeen, kesti tovin, ennenkuin löysin oman, pysyvän perheeni. Asuin ensin vain muutamia viikkoja kouvolassa josta matkani jatkui muutamaksi kuukaudeksi etelä-savoon.

IMG_19007455159536

Ensikohtaaminen

Viimein, hiihtolomalla 2012 tapasin nykyisen omistajani. Koeajallehan minun piti vain jäädä, katsomaan, kuinka perheen kaksi aiempaa koiraa minut vastaanottaisivat. Ei kerennyt ensimmäinen päivä iltaan, kun päätös oli tehty. Tämä olisi minun loppuelämäni koti ♡

IMG_19085302701174

Veljeni Jeri ja Hukka

 

Sain siis kertaheitolla kaksi veljeä, Hukan ja Jerin. Heissäpä minulla onkin ollut ihan työtä, että olen äijät saanut kurissa pidettyä. Lisäksi perheeseeni kuuluu kaksi ihmislasta, joiden mielestä olen mahdollisesti maailman suloisin koira. Ja tottahan se tietysti on.

 

Kun olimme aikamme ihmetelleet toisiamme, omistajani vei minut arkitottelevaisuus-kurssille. En kylläkään ollut ongelmatapaus, tulin aina kutsuttaessa luokse, istuin ja osasin antaa tassua käskystä mutta omistajallani oli suunnitelmia varalleni.

Niimpä siis kävimme kurssin joka mielestäni oli vähän plääh, uskon, että se oli myös omistajani mielestä plääh, joten siirryimme aika pikaisesti treenaamaan Kuopion Pelastuskoiriin.

On ehkä mainittava, että olen emäntäni ensimmäinen koira, jota hän tavoitteellisesti treenaa. Ja vaikka itse sanonkin, hyvin on treenattu. Vaikka vielä on paljon treenattavaakin.

 

Mutta niistä taas lisää ensi kerralla :)