Selaat arkistoa kohteelle tipaton.

Viidestoista päivä

14.8.2016 Yleinen

Viidestoista päivä. Ja yökin pian. Aloin niitä laskemaan seitsemännen kohdalla kun tajusin että seitsemäs oli menossa. En ihan älyttömästi asiaa päivittäin mieti vieläkään, mutta kyllähän tuo kasvava numero kiehtoo. Sitä on alkanut ihan huomaamattaan joka aamu toteamaan minkä numeroinen päivä jo onkaan. Pieniä lukuja ja taatusti ihan merkityksetöntä isossa kuvassa, mutta kunhan nyt lasken. Ja olen ilman alkoholia.

Olen aika varma, että en aikuisikänäni ole kovin montaa kertaa ollut viittätoista päivää ilman tipan tippaa. Siis ei saunaoluttakaan. Alle viisi kertaa, arvelisin. Ei – minulla ei omasta mielestäni, eikä minkaan mittarin tai nettitestin mukaan ole ongelmaa alkoholin osalta. En sitä ota päivittäin enkä menetä juuri koskaan oikein muistiani silloin kun otan enemmän. Määrät ovat kohtuukäyttäjän määriä kuukausitasolla. Mutta on silti aika kiinnostavaa olla edes näin vähän aikaa ilman yhtään hörppyä. Ilman tissuttelua. Oikeastaan tuosta päivänumerosta alkaa tulla hivenen koukuttava.

En tiedä kuinka kauan tätä jatkuu. Edessä on synttäriä, työperäistä tilaisuutta, työmatkaa ja muuta juttua, joissa normaalisti ottaisin. Nyt en tiedä. Ehkä otan, ehkä en. Ainakaan en ota vielä tänään.

Päivä 100!!!

15.12.2015 Yleinen

day100Tänään tuli siis 100 päivää Cambridge Ohjelmaa täyteen, jes! Pystyi ja pystyy!!! Vaikka vähän jännittää mitä tipattoman loppuminen ja Münchenin matka teki pudotukselle tällä viimeisimmällä kolmella viikolla :/ Valmentajan vaaka kun näyttää vähän eri lukemia kuin omani. No, se selviää maanantaina ;)

Päivän aikana olen käynyt kynsihuollossa, ostanut loput joululahjat ja tehnyt valmiiksi rahkavoitaikinan. Huomenna leivon siitä lihapiirakoita ja joulutorttuja. Itse en juurikaan niitä syö, mutta isoveljeni tykkää ja mielestäni itsetehty taikina on huomattavasti parempaa kuin kaupan valmiit.

Ateriat

  • klo 8.30 Chocolate Velvet, 153 kcal
  • klo 11.30 Paahdettua lohta ja kasviksia, 143 kcal
  • klo 16.15 Suklaaminttupirtelö, 145 kcal
  • klo 19.45 Omena, 52 kcal
  • klo 21.00 Cappuccinopirtelö, 138 kcal

Ajatuksia kuluneesta 10 viikosta – 70 päivästä

16.11.2015 Yleinen

20151115_175002Aika on mennyt nopeasti! Alkuun olin innostunut; tuloksia saatuani, olin innostunut; viikot kuluivat, innostuin enemmän! Ei oikeastaan ole juurikaan ollut vaikeaa päivää. Paitsi tietysti alussa, kun koirani joutui leikkaukseen. Mutta tahdonvoima on niin suuri, että siitäkin selvittiin. Vaikeinta on ehkä syödä tarpeeksi…

Olen innostunut liikkumaan, kun painoa on lähtenyt. Liikunnan tuoma euforia auttaa niin hyvään kuin huonoon mieleen ja tsemppaa yrittämään enemmän. Zumba on ihan mun lemppari nykyisin, viis siitä, etteivät askeleet mene aina kuten pitää ja ettei joka viikko pääse tunnille. Hikilenkit ja juoksu on myöskin ihania. Raitis ilma ja kiva maasto, mikä sen parempaa. Ja se, että nyt jaksoi juosta minuutin pidempään kuin viikko sitten!

Useampi keikka on koettu selvinpäin ja hauskaa on ollut. Lätkämatsissa olen ollut selvinpäin ja siltikin viihdyin. Rapujuhlatkin on koettu selvinpäin, tosi hauska ilta oli. Leffassa kävin tänään, ilman pop corneja ja siltikin selvisin. Ravintolassa on syöty useamman kerran ja kalorit on pysyneet kurissa. Mielitekoja ei juurikaan ole ollut, vaikka mies on vieressä syönyt hampurilaista, kebabia, tmv.

Samalla, kun katson, mitä syön, olen muuttanut asennoitumistani. En enää kyräile ja kylvä negatiivisuutta. Pyrin olemaan aina positiivisella mielellä. Karsastan ihmisiä, joilla ei koskaan ole mikään hyvin… Sellaiset ihmiset imevät kaikkien energiat ja kylvävät omaa pahaa oloaan toistenkin ”nautittavaksi”. Tähän suoraan kuuluu sekin, että olen energisempi. En juurikaan nuku päikkäreitä ja käytän päivän tunnit mieleisesti.

Eniten olen ihmetellyt ihmisten suhtautumista minuun ja valintoihini. Milloin olen saanut kuulla olevani tylsä (kun en ota sitä viinilasillista), vaikka aiemminkaan sitä en ole välttämättä ottanut. Milloin on sanottu, ettei tämä nyt yhteen lasilliseen kaadu, mutta jos olen päättänyt olla tipattomalla… Ja sitten anoppi. Eilen naureskeli vaan, että jääkaapissa on kyllä lanttua, jos haluan… Ja sitten muut ottavat ongelman siitä, mitä syön tai juon. Kuitenkin olen aina ollut sitä mieltä, että mikäli jollain on erikoisruokavalio, kannattaa ottaa omat eväät.

Moni voisi kadehtia oloani. Ja kadehtiikin. Minulla on tahtoa, on halua, ei ole halua olla lihava ja huonokuntoinen. Ei halua olla pahantuulinen ja negatiivinen. Minulla on aikaa liikkua, muttei rahaa, koska ei ole töitä. Jos jotain noista asioista kiinnostaa, suosittelen haluamaan, tahtomaan, TEKEMÄÄN ASIAN ETEEN TÖITÄ, irtisanoutumaan töistä ja käyttämään vapaa-ajan liikuntaan, jne. Elämä on valintoja täynnä.

Kuten tekstistä ehkä näkee, kirjoitin tämän ennenkuin tiesin veljenpoikani menehtyneen :(