Selaat arkistoa kohteelle teinit.

19.9.2015 Yleinen

Kylläpä minusta on tullut laiska kirjoittaja…

No, eipä tässä kotielämässä juurikaan mitään ihmeellistä tapahdu. Päivät menee kotona siivoillessa ja ruokaa laittaessa. Tuntuu vaan aivan toivottomalta tämä savotta. Joka aamu kun heräät, niin kämppä on sen näköinen kuin edellisenä päivänä ei olisi mitään tehnytkään. Keittiön pöydät ovat aivan järkyttävän näköiset, kukaan ei osaa laittaa valmiiksi viikattuja pyykkejä kodinhoitohuoneen pöydältä omaan kaappiinsa jne.

Viime viikonloppuna olimme taas mökillä. Ilmat olivat todella hyvät syyskuuksi. Aurinko paistoi ja lämmintä oli +18 astetta. Lapsista vain miehen nuorempi tyttö oli mukana ja hänelle otimme yhden luokkakaverin mukaan kaveriksi. Mustikoita sain poimittua 10 litraa. Ehkäpä ne nyt riittävät jonkin aikaa. Enemmänkin olisi ollut, muttei oikein ole tuota tilaa säilyttää. Kotona tein tuoreista mustikoista tietysti mustikkapiirakan.

Mökillä

Mökillä

 

Mies kävi nuoremman koiran kanssa metsälläkin muttei mitään näkynyt. Naapurikin lainasi yhtenä päivänä koiraa yhtä huonolla tuloksella. Itse en ole nyt metsälle lähtetnyt kun tuntuu kaikki niin raskaalta ja hengästyn todella nopeasti. Hirvenhän miehen hirviporukka sai jo viime viikolla, ja sekin on jo laitettu pakkaseen. Ensimmäistä kertaa jauhoin lihamyllyllä myös itse lihaa jauhelihaksi ja maksaa. Hirven maksasta teimme oikein maukkaita jauhemaksapihvejä. Itsehän en tosin saanut niitä syödä.

Jauhemaksapihvit

Jauhemaksapihvit

Kotiin tullessa tilanne oli sama kuin edellisen viikonlopun jäljiltä. Mitään ei oltu tehty. Ei edes sitä yksinkertaista asiaa, mitä pyydettiin. Nyt rupesi miehelläkin jo palamaan hermot tuohon teinien saamattomuuteen ja lonnimiseen. Kyllä saivat kuulla kunniansa jatkuvasta ei jaksa virrestä, kun sillon tällön heitä pyytää jotain tekemään. Onneksi se oli nyt mies joka ilmaisi tämän mielipiteensä, koska kyseessä kuitenkin ovat hänen lapsensa ettei minun tarvitse olla aina suuna päänä vaahtoamssa tekemättömistä asioista.

Tässä kodin lähistöllä on kuitenkin lintuja näkynytkin, muttei ne tunne tänäkään vuonna pysyvän oikeen haukussa. Jospa sitten kun tämä ruska tästä hiukan laantuu ja lehdet tippuvat puista. Olisi kyllä nyt hyvä saada tuolle nuoremmalle koiralle se lintu, kun se on kohta jo kuitenkin kaksi vuotias. Karhun jätöksiä sen sijaan kuulemma on näkynyt nyt paljonkin, jopa ihan tuoreita, eikä kovin kaukanakaan asutuksesta. Onneksi ne pelkäävät kuitenkin ihmistä niin paljon ettei niistä jätöksiä enempää näy.

Juhannus

27.6.2015 Yleinen

Kaveripariskunta kävi ennen juhannusta meillä kylässä neljän lapsensa kanssa. Siinä riitti taas vilskettä hetken aikaa, kun yhdeksän lasta oli yhtä aikaa talossa. Sopivasti oltiin lämmittämässä ulkosaunaa, joten pyydettiin heidätkin jäämään saunomaan. Tietysti täytyi koko porukalle paistaa makkaraa kiukaalla, lapsille tarjota saunamehut ja aikuisille omat saunajuomat. Mukavaa viettää aikaa ystävien kanssa, kun koko oma perhe on niin kaukana ettei näe kuin ehkä kerran tai kaksi vuodessa.

Juhannukseksi mentiin mökille. Vene tosin täytyi saada vesille ennen sitä ja minun yksi opintojakso valmiiksi. Alunperin oli tarkoitus lähteä vasta perjantaina. Mies ilmoitti kuitenkin torstaiaamuna hänellä olevan perjatain vapaa, joten päätimmekin lähteä jo torstaina, kun hän tulee töistä. Minulle siitä aiheutui turhaan kiirettä, kun olin olettanut, minulla olevan koko torstaipäivä ja perjantaiaamu aikaa tehdä oppimistyötä. Ei muuta kuin hihat heilumaan ja hommiin. Sain joten kuten väännettyä oppimistyön loppuun, mutten kyllä ole yhtään ylpeä lopputuloksesta, niin hätäisesti sen viimeisen osan siitä kyhäsin kasaan. Seuraavaksi täytyi käydä huushollin kimppuun, että se jää jotakuinkin siedettävään kuntoon, tehdä ruoka koko pataljoonalle ja käydä vielä kaupasta hakemassa mökkieväät. Koiratkin tietysti otettaisiin mukaan, vaikka niiden täytyykin olla koko ajan kiinni tähän aikaan vuodesta.

Juuri kun ollaan saatu kamat kasaan ja lähdössä, niin miehen vanhempi poika ilmoittaa ettei lähde mukaan, vaan jää meille serkkunsa kanssa. Jätin miehen selvittämään asiaa ja poistuin paikalta. Itse en olisi suostunut siihen, että poikani jäisivät kotiin kun ollaan lähdössä juhannukseksi mökille. Onneksi ei ole tarvinnut vielä edes keskustella moisesta, koska he ovat aina mielellään lähteneet mukaan. Mökkireissu siis alkoi neljän lapsen kanssa. Mökille päästyämme huomasimme hiirten mellastaneen mökissä ja jyrsineen petivaatteita. Ne siis täytyi ottaa mukaan kotiin, pestä kunnolla ja risat heittää pois. Kamojen purkamisen jälkeen, laitettiin kalavehkeet kuntoon ja lapset lähtivät heti heittelemään. Koko juhannuksen kalansaalis jäi kyllä ankean pieneksi: yksi taimen ja yksi harjus.

Seuraavana päivänä mies lähti lasten kanssa uistelemaan ja samalla hakemaan vanhemman poikansa mökille. Kun he pääsivät takaisin, niin heti alkoi tämä vanhempi poika marista, ettei ole mitään tekemistä ja ei olisi halunnut tulla. Minulla paloi heti käämit ja ärähdinkin sitten, että on se kumma, kun koskaan ei mikään oo hyvin. No kohta ei sitten ollut minullakaan kaikki hyvin. Naapuri tuli veneellään käymään ja siinä aikansa mieheni kanssa höpöttivät, kunnes sitten minulle vain ilmoitettiin, että me lähdetään tuonne kaverin mökille. Miehet hyppäsivät veneeseen ja minä jäin kantamaan saunaan vesiä ja lämmittämään sitä. Kyllä suututti! Onneksi pojat täyttivät kuitenkin yhden saavin kimpassa. Ei ole reilua, että kun ollaan perheen kanssa viettämässä juhannusta, niin sitten häivytään omille teilleen ja jätetään toinen yksin lasten kanssa saareen, niin ettei ole mitään mahdollisuutta edes lähteä mihinkään. Ehdittiin siinä sitten käydä kaikki muut saunassa, eikä miehiä vieläkään näy. Jonkin ajan päästä he sitten tulivat ja heti huomasi, että on otettu muutakin kuin vettä. Riitahan siitä tuli kun asiasta huomautin.

Illaksi kyhättiin vielä rantaan kokko kaikesta turhasta rojusta, mitä mökiltä löytyi. Ilman tapaturmia ei mökkireissusta selvitty, kun miehen nuorempi tyttö tipahti ensin puoliksi laiturilta ja noustessaan siitä takaisin laiturille sai jotenkin jalkansa lipsahtamaan laiturilautojen väliin, johon se jäi jumiin. Tyttö tietysti säikähti, meni paniikkiin ja itki. Ensin täytyi hänet rauhoittaa ja kun oli tutkittu, se minkä pystyi, ettei jalka ole murtunut tai ettei siinä ole isoa haavaa, keksiä miten jalka saadaan lautojen välistä pois. Onneksi laudat antoivat sen verran periksi, kun niitä kirveellä kampesi, että jalka saatiin vedettyä pois niiden välistä. Jalkaankaan ei jäänyt muuta kuin mustelma.

Seuraavan päivän aamuna miehen vanhempi poika jatkoi marinaansa. Hän halusi lähteä kotiin. Totesin, että eiköhän lähdetä kaikki. Olin itsekin, ensimmäistä kertaa ikinä, tosi tympiintynyt olemaan mökillä. Mies puhui aiemmin, että olisimme voineet mennä ystäväpariskunnan mökille paljuilemaan, mutta ilmoittikin sitten aamulla ettei veneessä ole tarpeeksi bensaa. Niinpä niin… Joskus kyllä ajattelen että miksi minä jaksan tätä, kun niistä asioista, joista minä pidän, voi aina luopua ja tehdään vain mitä itse halutaan. Siispä lähdimme kotiin, kunhan ensin mies ja isot pojat olivat käyneet uistelemassa ja minä, miehen nuorempi tyttö ja minun nuorempi poika siivonneet mökin ja pakanneet kamat.

Paluu arkeen

26.6.2015 Yleinen

Reissusta kotiuduttiin puolen päivän aikoihin, joten ehdittiin hyvin käydä kaupassa täydentämässä jääkaappia yms. Järkyttävää, mitkä määrät menee ruokaa tämän porukan kanssa, kun kaikki ovat paikalla. Kolme puolentoista litran maitopurkkia riittää hädin tuskin vuorokaudeksi. Kaikki neljä poikaa on siinä iässä, että syövät kuin hevoset. Huoneet saatiin hetkessä räjäytetyn näköisiksi ja heti oltiin menossa kaverille tai miehen ex:n luokse yöksi kavereiden kanssa, kun siellä ei ole ketään paikalla. Minä kielsin omaa poikaani, joka on 13-vuotias sinne lähtemästä, koska minun mielestäni 13-vuotias ei ole vielä tarpeeksi vanha hillumaan kylillä, lomasta huolimatta, keskellä yötä, eikä pelaamaan pelejä koko yötä. Ei varsinkaan, jos ketään aikuisia ei ole valvomassa, mitä siellä tapahtuu. Ymmärrän kyllä miehen vanhemman pojan ja hänen kaverinsa sinne menon, koska he ovat kuitenkin jo 15-vuotiaita, ja ansaitsevat jo hiukan enemmän vapautta ja luottoa, mutten ymmärrä että hän antoi myös minun poikani ikäisen poikansa lähteä sinne. Tietysti minun poikani pahoitti mielensä, mutta minkäs teet. Ei minustakaan ole mukavaa olla natsiäiti. Kyllä me poikani kanssa keskustelimme asiasta ja hän lopulta ymmärsi, etten voi antaa hänen tehdä asioita, jotka minun mielestäni ovat väärin, vain sen takia, että joku muu antaa lastensa tehdä niin. Sanoin myös, että toki hän saa sinne mennä yöksi sitten kun miehieni ex on kotona.

Vastaavan tyyppinen tilanne tapahtui mieheni veljenpojan ollessa meillä yötä. Mieheni vanhempi poika oli lähdössä kylille kaverinsa kanssa puoli yhdentoista aikaan illalla, ja he olivat ottamassa tätä veljenpoikaa mukaan mopon kyydissä. Siinä vaiheessa minun oli pakko puuttua asiaan, koska tämä poika on vasta menossa seiskalle eli siis 12-13-vuotias. Kysyin sitten, onko tämä poika kysynyt äidiltään luvan, että saa lähteä niin myöhään kylille ja mennä mopon kyytiin, koska en minä voi antaa lupaa ilman että tiedän sen olevan hänen äidilleen ok. Siinä vaiheessa onneksi miehenikin puuttui asiaan ja kysyi tältä pojalta, onko hän kysynyt äidiltään. Poika sitten itse ilmoitti ettei hän olekaan lähdössä kylille, vaan jää meille minun poikani ja mieheni nuoremman pojan kanssa. Myöhemmin keskustelin tästä pojan äidin kanssa ja hän oli todella kiitollinen etten ollut päästänyt poikaa.

Miehen lapset olivat reissun jälkeen vielä viikon meillä, ja yksi asia on edelleen minulle mysteeri, miksi joka kerta täytyy ottaa uusi kylpypyyhe. Olen yrittänyt piilottaa ylimääräiset pyyhkeet, mutta silti matkalta paluun jälkeen viikon aikana olen pessyt neljä koneellista pelkästään pyyhkeitä, joita kukaan ei tunnusta omakseen. Miksi on niin vaikeaa laittaa käyttämänsä pyyhe kuivumaan ja käyttää sitä seuraavalla kerralla uudestaan, koska ei se yhdestä käyttökerrasta, niin paljon likaannu??? Tämä on varmaan ikuisuusongelma tässä taloudessa. Toivottavasti sitten oppivat, kun joutuvat itse pesemään pyykkinsä.

 

Lunta!

14.5.2015 Yleinen

Tänä aamuna ikkunasta oli vastassa lohduton näky. Toukokuu puolessa välissä ja maa valkoisena. Tää on näitä pohjoisen ihanuuksia. Vapaapäivä, eikä kyllä yhtään tee mieli pihalle. Eilen sain oman osuuteni pihan haravoinnista päätökseen. Loput saa jäädä muille. Mies saa hoitaa veneen ympäristön, kunhan ensin saa veneen vesille, ja teineille tarjosin kaksi vaihtoehtoa: joko haravoivat takapihan tai pesevät ikkunat. Valitsivat haravoinnin, minulle siis jäi ikkunat. Tänään en kyllä sitä projektia vielä aloittanut, vaan jätän sen ensi viikon pitkille vapaille ja mahdollisesti hiukan paremmille ilmoille.

Aamumaisema

Aamumaisema

Eilen aloitin työmatkapyöräilyn ja otin meidän 1,5v pystykorvan matkaseuraksi. Hienosti poika jaksoi töihin ja takaisin. Yhteensuuntaan matkaa tulee reilu 11km. Nuoriso siihen tuumas: ”Et kai sä pyörällä mene, kun matkakin on niin kamalan pitkä”. Tässä taas yksi niistä asioista, joita en voi ymmärtää. Itse saman ikäisenä pyöräilin tallille ja takaisin vastaavan matkan. Miehen lapsethan haluaisi kyydin joka paikkaan. Parhaita esimerkkejä tästä ovat hänen vanhimman, jo täysi-ikäisen, tyttärensä kommentit. Hän tarvitsee kyydin kouluun ja salille, kun kävelymatka näihin on 20-30 minuuttia. Omille lapsilleni olen opettanut, että pyörällä ja kävellenkin pääsee, enkä aio kuskata heitä jatkuvasti. Joudun aina ärsyttävään tilanteeseen, kun mieheni ei pystykään heittämään lapsiaan ja sanoo heille, mikseivät kysy minulta. Siinä tilanteessa minun on tosi hankala kieltäytyä, vaikka omien lasteni kohdalla kieltäytyisinkin ja he saisivat kävellä. Minusta tilanne on todella epäreilu. Jos kieltäydyn ja kohtelen kaikkia lapsia saman arvoisesti, niin vihaan hänen lapsiaan, olen pelottava ja ilkeä äitipuoli. Jos taas suostun, niin asetan omat lapseni huononpaan asemaan, koska haluan heidän oppivan itsenäisiksi ja osaavan kulkea itsekseeen, etteivät oleta aina jokun muun passaavan. Kotiintuloajat ovat toinen murheen kryyni tässä meidän taloudessa. Mies ei ole moksiskaan, kun hänen lapsensa tulevat ja menevät miten sattuu. Kun kysyn, missä joku on kun sanoin että kotona vois olla siihen ja siihen aikaan, niin saan vastaukseksi, en tiedä kun ei vastaa puhelimeen, eikä asiasta laspen kanssa edes keskustella sen jälkeen kun hän tulee kotiin. Itse olen oppinut omassa kotonani, ja omille lapsillenikin opettanut, jollei kotiin tulla sillon kun on sovittu täytyy ilmoittaa ja kysyä lupa olla pidempään, jos näin ei toimi, niin siitä seuraa rangaistus. Meillä miehen kanssa kasvatusperiaatteet eroavat kuin yö ja päivä, ja niistä meidän suurimmat riidatkin sitten johtuvat. Mies on huomattavasti lepsumpi kuin minä.

Haravoinnin lisäksi kulotimme eilen hiukan nurmikkoa. Ensimmäisen kerran olin moisessa mukana ja olihan se melko jännää hommaa. Vaikkakin kun hoitaa homman järkevästi vastatuuleen, niin eihän siinä mitään vaaraa ole. Tietysti sammutusvettä on hyvä olla saatavilla. Pihahommien jälkeen käväisin vielä kaverilla synttärikahvilla. Illan pyhitinkin sitten telkkarille ja viinilasilliselle.

Tänään oli kotipäivä, johon kuului imurointia, moppausta, pyykkäystä ja ruuanlaittoa. Vapaapäivänsä vois tietysti viettää mukavamminkin, mutta jonkunhan se on nämäkin hommat tehtävä. Tuntuu vaan että muilla tässä huushollissa on oikeus pyhittää vapaapäivänsä harrastuksille. Huomiselle jätin vielä vessan pesun ja pölyjen pyyhkimisen. En kyllä ymmärrä missä välissä ehdin tekemään niitä avoimen yliopiston tehtäviä. Pakko se on niillekin kuitenkin aikaa jostain löytää. Muuten en kyllä mitenkään saa perusopintoja valmiiksi heinäkuun loppuun menessä ja ne pitäisi olla suoritettu, että voisi aloittaa aineopinnot. Ei se auta kuin ottaa härkää sarvista ja laittaa nenä kiinni kirjaan…