Selaat arkistoa kohteelle taistelu syntiä vastaan.

Jumala puhuu salilla

1.5.2016 Raamatusta

Olin yksi aamu salilla treenaamassa ja tapani mukaan kuuntelin hyvää musiikkia (omasta mielestäni). Huomasin yhtäkkiä kuinka Pyhä Henki otti kiinni biisin sanoista ja pysähdyin miettimään, mitä täällä tapahtuu?

”Crucifixion for You/life eternal for me/Lamb of God taking sins of the world.”
(Gloriam Dei: Sin of the world)

(Ristiinnaulitseminen Sinulle/ikuinen elämä minulle/Jumalan Karitsa otti maailman synnit.)

Koin, kuinka Jeesus täysin syyttömänä riippui ristillä minun syntieni tähden. Murruin Herran edessä, kun aloin käsittämään, mitä synti saa aikaan. Ilman meidän pahuutta Jeesuksen ei olisi tarvinnut tulla alas maailmaamme ja sovittaa mieletöntä synnin rangaistusta puolestamme. Tämä totuus saa minut pysähtymään ja miettimään, tahdonko seurata omia synnillisiä halujani ja himojani vai aidosti antautua täysillä Jumalalle ja sanoa, että minä tahdon muuttua Kristuksen kaltaiseksi, etten antaisi synnin tuhota itseäni ja lähimmäisiäni.

Paholaisen yksi strategia on aina vähätellä synnin vaikutusta meille. Hän herättää meissä jonkin himon ja jos emme luovu siitä ja hylkää, se alkaa tuottamaan sairasta mielihyvää. Kohta se täyttää mielemme ja huomaamme, että emme pääse eroon siitä. Voimme edelleenkin torjua hyökkäyksen ja hyljätä Jumalan sanan vastaisen halun, mutta jos annamme ajatukselle vallan, huomaamme kohta langenneemme syntiin. Mutta sen sijaan, että ruokkisimme lihaamme, jossa ei ole kerta kaikkiaan mitään hyvää, voimme ruokkia henkeämme, jonka Jeesus on uudestisynnyttänyt. Henkemme, jossa myös Pyhä Henki asuu, ei osallistu synnin tekemiseen. Jos meillä ei olisi pyhitettyä henkeä, paholainen veisi jokaista niin kuin tahtoo. Sitähän uskosta osattoman elämä on, myöntävät he sitä tai eivät. Meidän täytyy muistaa, että Jumala asuu meissä (hengessämme)Pyhän Henkensä kautta. Jos valitsemme hyljätä himomme ja olla uskollisia Jumalan tahdolle, henkemme uudistuu ja vahvistuu! Voimme itse valita, kumpaa tahdomme ruokkia, syntiä rakastavaa vanhaa luontoamme, siis lihaamme vai Jumalan pyhittämää henkeämme. Päätös on meidän. Siksi vastuu on myös meidän.

Roomalaiskirje 6:1-11

Mitä me siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, jotta armo tulisi suureksi? Ei tietenkään. Kuinka me, jotka olemme kuolleet synnille, vielä eläisimme siinä? Vai ettekö tiedä, että meidät kaikki, jotka on kastettu Kristukseen Jeesukseen, on kastettu hänen kuolemaansa? Meidät on siis yhdessä hänen kanssaan haudattu kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin mekin vaeltaisimme uudessa elämässä. Jos kerran meidät näin on yhdistetty hänen kanssaan yhtäläisessä kuolemassa, me olemme yhtä hänen kanssaan myös ylösnousemuksessa. Mehän tiedämme, että vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, jotta synnin ruumis nujerrettaisiin, niin ettemme enää palvelisi syntiä. Joka on kuollut, on vapautunut synnistä. Jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, uskomme myös saavamme elää hänen kanssaan. Mehän tiedämme, että Kristus, kuolleista herätettynä ei enää kuole eikä kuolema enää hallitse häntä. Sillä minkä hän kuoli, sen hän kertakaikkisesti kuoli synnille, mutta minkä hän elää, sen hän elää Jumalalle. Samoin pitäkää tekin itsenne synnille kuolleina mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa.

Huomaa sanat: pysyttävä synnissä vs. kuolleet synnille. Meidän täytyy ymmärtää, ettei identiteettimme Kristuksessa tarkoita sitä, että voimme elää miten sattuu himojen orjina, kun olemme Jumalan armon alla, vaan meidän tulee pitää vanha luontomme kuolleena. Kun olemme uskoontulon jälkeen käyneet uskovien kasteella ja päättäneet seurata Jeesusta kokosydämisesti, se tarkoittaa, että vanha lihallinen luontomme on haudattu samalla. Sen sijaan uusi luomuksemme Kristuksessa nousee ja vahvistuu. Toinen luontomme hallitsee ja toinen lamaantuu. Siitä on kyse.

Jae neljä: Meidät on siis yhdessä hänen kanssaan haudattu kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin mekin vaeltaisimme uudessa elämässä.

Huomaa jakeen loppuosa. Tässä on suuri totuus jokaiselle, joka tahtoo vaeltaa Jumalan tahdossa ja suunnitelmassa, eikä tahdo enää noudattaa vanhan luonnon toimintatapaa. Meidän täytyy tehdä päätös elää ylösnousemuselämää Jeesuksessa, jotta henkemme vahvistuu! Silloin vanha luonto pidetään kuolleena! Vaeltaminen on mielestäni määrätietoista, siinä ei ole kyse siitä, että siirrytään pisteestä a pisteeseen b, vaan on tietty määränpää, johon pääseminen vaatii aikaa. Jos teemme päätöksen seurata Jeesusta elämämme loppuun asti, kunnes kohtaamme taivaassa, meidän tulee elää hänen ylösnousemusvoimassaan päivittäin. Se ei todellakaan ole helppoa, mutta on vaivan arvoista. Meidän täytyy siis oppia ruokkimaan määrätietoisesti henkeämme Jumalan sanalla ja mukautua sen mukaan, silloin liha kuolee.

Jakeet 6-8: Mehän tiedämme, että vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, jotta synnin ruumis nujerrettaisiin, niin ettemme enää palvelisi syntiä. Joka on kuollut, on vapautunut synnistä. Jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, uskomme myös saavamme elää hänen kanssaan.

Synti on aina kapina Jumalaa vastaan, joka on täydellinen ja hän odottaa, että kasvamme pyhitys prosessissamme Kristuksen kaltaisuuteen. Päämäärä on, että opimme Jumalan toimintatavat, palvella häntä Jeesuksen kautta synnille kuolleena. Emme voi elää Jumalan tahdossa ilman täydellistä riippuvuussuhdetta Pyhän Hengen kanssa. Kun pikku hiljaa opimme noudattamaan Pyhän Hengen neuvoja, opimme tunnistamaan tilanteet ja ajatukset, jotka ovat ristiriidassa Raamatun sanan kanssa. Silloin opimme voittamaan taistelut syntiä vastaan. Huomaa, että kun opimme voittamaan taisteluja, opimme tuntemaan Jeesusta ja alamme tahtoa samoja asioita kuin hän! Jos emme opi kuolettamaan synnillisiä himoja, emme myöskään opi tuntemaan Jeesusta. Siksi tää on niin tärkee pointti.

Jakeet 9-11: Mehän tiedämme, että Kristus, kuolleista herätettynä, ei enää kuole eikä kuolema enää hallitse häntä. Sillä minkä hän kuoli, sen hän kertakaikkisesti kuoli synnille, mutta minkä hän elää, sen hän elää Jumalalle. Samoin pitäkää tekin itsenne synnille kuolleina mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa.

Se mitä Jeesus teki on meidän päämäärämme. Hän on esikuvamme ja mentorimme. Pyhä Henki muistuttaa meitä aina siitä, mitä Jeesus teki ristillä meidän puolestamme, jotta tahtoisimme samaistua häneen ja kuolla synnille jatkuvasti. Jos esikuvamme ei olisi suorittanut täydellistä sovitusta, meidän olisi aivan turhaa yrittää päästä yhteyteen Jumalan kanssa, koska meillä ei olisi toivoa. Kukaan ihminen ikinä ei tule täyttämään Jumalan oikeamielistä tahtoa. Sen pystyi täyttämään vain ja ainoastaan Jumala, joka tuli ihmiseksi. Hän eli täydellisen elämän ja onnistui siinä, mitä me emme ikinä voisi tehdä. Kiitos Jeesus! Sinulla ja minulla on siis elävä toivo, että antautumalla täysillä Jumalalle, olemalla kuuliaisia Pyhän Hengen johdatukselle ja äänelle, voimme kirkastaa Kristusta elämällämme.

Tsekkaa pari jaetta Elävän uutisen mukaan tästä jaejaksosta uudelleen ja pyydä, että Pyhä Henki tekee nämä eläviksi: (Room. 6:5-8) Me ja Kristus olemme yhtä: me kuolimme hänen kanssaan. Nyt olemme osallisia hänen uudesta elämästään ja kerran nousemme niin kuin hän. Meidän vanha minämme ristiinnaulittiin Kristuksen kanssa, jotta emme enää olisi synnin hallittavina emmekä synnin orjia. Koska olemme kuolleet synnille, sillä ei ole ylivaltaa elämässämme. Vanha, syntiä rakastava minämme on kuollut Kristuksen kanssa, ja niin uskomme saavamme myös elää ikuisesti hänen kanssaan.

Kun alamme käsittämään mitä Jeesus on todella tehnyt, se saa meidät syvästi kunnioittamaan häntä ja tahdomme myös kertoa ilosanoman ympärillämme oleville. Ole luja ja rohkea Herrassa Jeesuksen nimessä :)