Selaat arkistoa kohteelle taide.

Videokuvaa naapuritalon seinän taideteoksesta!

27.9.2017 Yleinen

Tästä voit katsoa taideteoksen valmistumista kotini viereisessä korttelissa! Livenä! :)

Muraali eli seinämaalaus syntyy kerrostalon seinään osoitteessa Kotkankatu 12. Teoksen toteuttaa maailmalla suurta arvostusta nauttiva australialaislähtöinen, nykyisin Skotlannissa asuva taiteilija Sam Bates eli Smug.

Kielletystä tulee sallittua

13.3.2017 Yleinen

Tilani pahenemisen myötä olen palannut alkuun monen asian kanssa. Tappelut ruokailuista, kykenemättömyys asua yksin, sekä fyysisen kunnon jyrkät muutokset ovat palanneet elämääni kutsumattomina vieraina, vaikka todellisuudessa olen korkeimman omakätisesti lähettänyt niille kutsut. Toimin jälleen emäntänä Anoreksian vieraille, ja se saa minut pohtimaan lisää menneisyydessäni sattuneita syitä ja seurauksia.

Vaikka takana oli jo pitkä matka ennen psykoterapiaa, oli sen alkaessa matka todelliseen ymmärrykseen vasta edessä. Se on vieläkin kesken, mutta psykoterapia veti ensimmäisen suuren ja pitkän viivan, joka yhdisti kaksi ymmärryksen kannalta hyvin olennaista seikkaa. Se viiva vedettiin sellaisten asioiden välille, joita en olisi halunnut muistella, myöntää, tai varsinkaan yhdistää toisiinsa. Psykoterapeuttini johdatteli minut kaikkeen siihen askel askeleelta, ja suuren työn jälkeen olen nyt lähes sinut kaiken tapahtuneen kanssa.

23.1.2011, Sunnuntai klo 13:01
”Vielä yksi asia. Se on siskoni. Hän on niin… Täydellinen. En ole kateellinen, sellaiseen en alennu, mutta on se vähän rankkaa. Tai siis… Meitä kiinnostaa samat asiat, mutta hän on aina parempi. Kaunis, sosiaalinen, mieletön laulaja, tanssija… Minä olen aina sen sisko. ’Ihan hyvä’, ymmärrätkö? Se on vaikeaa. Rakastan häntä yli kaiken. Siksi se on vaikeaa.”

 Olen aina seurannut siskoni jalanjälkiä. Siihen on monta syytä. Se on tuntunut luonnolliselta tieltä, minulla on ollut selkeä malli jota seurata, ja kaiken lisäksi olen vilpittömästi nauttinut samoista asioista. Valmis polku kaikelle mitä haluan, mikä voisi olla helpompaa? Asia ei ole lainkaan niin. Sisarusten menestymisen halu ja intohimo samoista asioista tuo perheeseen monta ristiriitaa, jotka hiljaa tekevät tuhoaan. Vanhemmalla sisarella on etuoikeus kaiken tekemiseen ensin. Vanhempi sisko on kaikessa hyvä ensin. Se on luonnollinen tie, josta ei voi syyttää ketään. Kiroukseni ei olekaan ollut siskoni taitavuus tai pikkusiskona oleminen, vaan lahjakkuus kohdistuen samoihin asioihin.

Monia vuosia istuin syrjässä ja kuuntelin kun siskoni lauloi joka puolella. Ihailin häntä. Katselin silmät suurina hänen aikaansaamaansa reaktiota ihmisissä. Seurasin häntä, ja laskin ikäeroa vuosissa suhteutettuna tulevaisuuteen siten, että ajattelin pääseväni kahden ja puolen vuoden päästä tekemään kaiken sen, mitä hän oli päässyt tekemään. Pääasiassa se kohdistui laulamiseen milloin missäkin. Siihen, että kahden ja puolen vuoden päästä joku pyytäisi minua laulamaan, kuten Fiiaa pyydettiin.

Siskoni eteni sukulaisten juhlissa laulamisesta isäni coverbändin solistiksi. En enää katsellut ainoastaan ihmisten ilmeitä kun siskoni aloitti laulamaan, vaan seurasin lähietäisyydeltä myös isäni säihkyviä silmiä. Kun olin yksin, lauloin ja kuvittelin sen kaiken kohdistuvan minuun. Ehkä silloin vielä uskoin, että minun aikani kaikkeen siihen olisi vielä tulossa. Ajattelin sen vain olevan hieman myöhässä aikataulusta.

20.8.2014, Keskiviikko klo 21:57
”Minun pitää koulussa kirjoittaa oma musiikillinen elämänkerta. Se on aika henkilökohtainen juttu… Minulla siihen kuulu vahvasti vaikutus siitä kun Fiia on laulanut kaikkialla ja minä olen piilossa odottanut hetkeäni, mitä jaksoin odottaa koska tiesin että Fiia ja iskä tiesivät että osaan… Vai osasinko edes? No, se hetki ei lopulta tullutkaan Fiian tai iskän johdosta vaan siitä kun lähdin itse eri suuntaan, teatterille. Joka tapauksessa: Tekstit tulevat koulussa näkyviin kaikille. Joo, ei siitä ole pakko tehdä henkilökohtaista, mutta en halua siitä mitäänsanomatonta ja ympäripyöreää. Haluan että tekstistä kuuluu ja näkyy tunne ja intohimo kuten musiikista. Ja valitettavasti se lähtee henkilökohtaisuuksista.”

 Vuodet kuluivat, enkä enää odottanut tilaisuuttani. Olin kyllästynyt olemaan Edenin sijasta ’Fiian pikkusisko’, ja olin kyllästynyt olemaan ihan hyvä. Olin kyllästynyt katsomaan syrjästä kun siskoni toteutti unelmaani. Aloin kokoamaan listoja asioista, joissa voisin olla hyvä. Toivoin, että olisin voinut olla jalkapalloilija, taitoluistelija tai vaikka sellisti. Halusin olla mitä tahansa, mitä siskoni ei ollut. Halusin, että minut huomattaisiin. Koulun musikaali käänsi pääni kohti teatteria, joka antoi minulle paljon, ja auttoi minua henkisesti selviämään monista hetkistä. Silloin oli kuitenkin jo liian myöhäistä. Minun oma juttuni ei ollut enää musiikki, tanssi, teatteri, tai mikään edellämainittu. Minun juttuni oli Anoreksia.

24.9.2014, Keskiviikko klo 21:15
”Olen aina ajatellut että kateus on ehdottoman paha ja suvaitsematon asia. Hirveä sana, jonka kanssa en halua olla missään tekemisissä… Että kateelliset ihmiset ovat itsekeskeisiä eivätkä osaa nauttia toisen onnesta. Sellainen en koskaan halua olla. Minua kuvottaa se. Mutta kyllähän toivoisin että minä olisin 18 vuotiaana päässyt kiertämään siistejä keikkoja feattaamassa iskän bändiä (ja tienata siitä), tai että iskä tekisi minulle tekstejä ja biisipohjia joita yhdessä työstäisimme. Koen että olen aina ollut sivustakatsoja siinä asiassa, jossa haluaisin olla pääroolissa. Musiikissa. En voi kieltää sitä vaikka yritän.”

”Psykoterapiassa heräsin miettimään asiaa jota en ole ennen tietoisesti ajatellut. Mitä jos sairastuin siksi, että halusin jonkun jutun joka on minun? Jutun, joka tuo minulle sen huomion vanhemmilta, jossa jäin varjoon asiassa jota rakastan. Anoreksia. Se on se minun oma juttu, jonka kaikki huomasivat. Ja kuitenkin… Nykyään siitä on tullut vain uusi tekosyy. ’Ei sua voi ottaa tähän mukaan ku et oo kunnossa.’ jne. Mitä jos se meni noin??? Tuntuu että olen paha ihminen. Tai epätoivottu tai vastenmielinen tai… Jotain. Itseni tai muiden mielestä tai en edes tiedä.”

”Sattuu ajatella tätä… Tai lapsuutta. Se on kuitenkin ollut niin onnellinen että tuntuu pahalta sanoa nämä tuntemukset ääneen. Ne ovat vähän niin kuin arvet käsissäni. Ikäviä menneisyyden juttuja joita ei voi paljastaa muille, vaan sen sijaan ne peitetään pitkällä hihalla ja esitetään että niitä ei ole, vaikka todellisuudessa ne ovat vaikuttaneet paljon. Tiedän että minua rakastetaan ja ketään perheestäni ei halua minulle pahaa. Kaikkea ei vaan ymmärrä tai huomaa ja se on normaalia…”

”Vähän niin kuin pato olisi sortunut kun joku sanoo että näin saakin ajatella. Että se ei olekaan kiellettyä. ’Kateus’. Se sana maistuu silti edelleen epäilyttävältä suussani. Kunpa tästä kaikesta terapiassa puhumisesta olisi vielä hyötyä… En halua että kaikki kivulias asioiden esille kaivaminen ja rämpiminen on turhaa… Koska se sattuu enemmän kuin osasin arvata.”

 16.1.2017, Maanantai klo 23:02
”Iskäkin tuli meidän kanssa katsomaan valokuvia ja istuimme siinä kolmestaan äidin ja iskän sängyssä plaraamassa niitä. Tuntui niin mukavalta istua siinä kolmestaan. Siellä oli paljon kuvia Fiiasta. Hän on ollut niin suloinen lapsi pulleineen poskineen. Halusin vain ottaa kuvia niistä kuvista ja lähettää niitä Fiialle kun hän ei ollut paikalla. Me selattiin niin pitkälle että oltiin jo vuoden -95 jälkeisessä ajassa. Minä olin siis syntynyt, mutta minusta ei ollut niin paljoa kuvia. Anoreksia yritti tarttua siihen. Se sanoi että minä en ole niin rakas, mutta en kuunnellut sitä. En halunnut että se pilaa meidän hetkeä. Sanoin sille: Minä olen vanhemmilleni rakas. Sinä et ole rakas kenellekään.

Muistan edelleen psykoterapeuttini sanat päivänä, jona lopetin kateuteen liittyvien asioiden kieltämisen. Hän sanoi miettineensä jo pitkään, että perheeni ei voinut olla niin täydellinen kuin annoin ymmärtää. Hänestä minun luomani perhekäsitys kuulosti kiiltokuvalta. Uskoin todella itse siihen kiiltokuvaan, tai ainakin uskottelin niin itselleni pintapuolisesti, vaikka minusta tuntuikin pahalta. Kuten päiväkirjassani kirjoitin, pidin kateutta vastenmielisenä ja kiellettynä tunteena. En halunnut yhdistää perheeseeni mitään siihen liittyvää, vaikka minun oli alitajuisesti tiedettävä, että siskooni kohdistuneet tunteeni ja kirjoitukseni eivät olleet täysin puhtaita kateudesta. Kateuden täydellinen kieltäminen oli minulle puolustuskeino, ja psykoterapian johdattaessa minut heittämään kaikki aseeni maahan, paljastui kaiken sen puolustuksen alta vaikeita tunteita, joiden selvittämiseen kului paljon aikaa.

Psykoterapeuttini opetti minulle, että kateus on yksi yleisimmistä tunteista. Kateus on luonnollista, terveellistä ja potkivaa. Se on inhimillistä. Kateus on positiivista niin kauan, kun se ei toivo jotakin pois toiselta. Kateutta on kaikkialla, kaikessa, ja kaikissa. Jokaisella on oikeus olla kateellinen. Psykoterapeuttini käynnisti muutosprosessin, jonka myötä mieleni yhdestä suurimmista tabuista tuli hyväksyttävä asia. Muutos ei ollut helppo, mutta tarpeellinen. En enää piilotellut itseltäni kiellettyjä tunteita tai syyttänyt itseäni niiden tuntemisesta. Tiesin, että kateus oli sallittua, koska siskoni oli minulle äärettömän rakas, enkä koskaan eläessäni ollut toivonut häneltä mitään pois.

En syytä tapahtuneesta ketään. En ehkä koskaan edes ilmaissut perheelleni selvästi sitä, mistä todella haaveilin. Harjoittelin laulamista ahkerasti ja intohimoisesti, mutta tein sen kun kukaan ei ollut kotona. Omassa rauhassani istahdin pianon äärelle tuntikausiksi ja lauloin silmät kiinni kuvitellen itseni lavoille joista uneksin. Siskoni ei koskaan ollut hiljaa, vaikka talossa olisi ollut useampikin ihminen. Hän soitti ja lauloi avoimesti, ja mitä enemmän hän sitä teki, sitä enemmän minä vetäydyin.

Vaikka sairastumiseni olisikin johtunut tästä kaikesta, on totta, että se paholainen vei minua vain kauemmas haaveistani. En koskaan halunnut perheeltäni huomiota sairaudella. Kun tajusin mitä oli tapahtunut ja miksi, olin entistä vihaisempi sairaudelleni. Se iski mitä ovelimmin hetkenä, jona luulin tarvitsevani sitä, ja käytti minun kateuttani julmasti hyväkseen.

6.9.2015, Sunnuntai klo 12:22
”Mieti, olen nyt mukana siinä iskän bändissä jossa Fiia on laulanut 18 vuotiaasta asti ja nyt ne otti minutkin siihen messiin… Totta puhuen pelkään kuollakseni. Että en ole tarpeeksi hyvä ja että mokaan ihan totaalisesti tai jotain. Treeneissä tuntuu että olen koeajalla, kaikki pitää tehdä viimeisen päälle ja kaikki tarkkailevat. Todellisuudessa ne kuulemma keskittyy vaan omaan soittamiseensa… En tosiaan tiedä paljonko tästä on minun pääni sisäistä ja paljonko ei! Mutta haluan tätä myös. Olen tehnyt ihan hirvittävästi hommia, opetellut biisejä ja treenannut laulamista. Laulan kokoajan oikeastaan… Kun olen yksin. Yritän kuvitella itseni sinne lavalle iskän, Fiian ja muiden kanssa, mutta se on hankalaa. Tämä on nyt sitä mitä olen halunnut ihan hirveän kauan ja ehkä siksi olenkin niin kauhuissani. Minun on oltava hyvä. Lunastettava paikkani.”

Pääsin kuin pääsinkin isäni bändiin, mutta en pitänyt sitä enää sinä suurena tilaisuutenani jota vuosia aiemmin olin odottanut. Minulle se oli enemmänkin isäni kädenojennus, jonka voimasta nousin ensimmäistä kertaa samalle viivalle siskoni kanssa. Me lauloimme sen bändin riveissä kahdestaan, ja olin siihen tyytyväinen, vaikka isäni kädenojennus ei tuntunutkaan varmalta. Se tuntui koeajalta, joka sai minut jännittämään hullun lailla. Olin koko elämäni yrittänyt todistaa isälleni olevani jotakin, ja tunsin, että nyt minulla oli tilaisuus näyttää hänelle olevani hyvä.

Bändi ei muuttanut mitään. Laulan siinä edelleen, ja huomaan edelleen tavoittelevani isältäni suurta positiivista palautetta kohdistuen erityisesti musiikkiin. Jostakin syystä en koe saavani henkiin sitä katsetta, jonka siskoni on monesti hänessä herättänyt. Jos joskus nään siitä välähdyksen, se tuntuu luvattoman hyvältä. Psykoterapeuttini on monesti kehottanut minua avaamaan silmäni tässäkin asiassa: Maailma on täynnä ihmisiä. Miksi minulle merkitsee eniten juuri isäni mielipide? Ehkä se johtuu siitä, etten tiedä todellista syytä siihen, miksi jään isäni silmissä siskoni varjoon. Ehkä en ole tarpeeksi hyvä. Ehkä se johtuu Anoreksiasta, joka kääntää taas isäni sanoja ja eleitä väärälle tielle. Se tietää, että jos kokisin isäni täydellisen musiikillisen hyväksynnän, se menettäisi ensimmäisen keksimänsä tekosyyn astua päähäni. Minulla olisi taas uusi syy olla tarvitsematta sitä.

Nykyään rakastan taidetta, teatteria ja musiikkia, mutta elän hetkeä, jossa koetan rakentaa uudelleen asioita, jotka ovat olleet raunioita jo pitkään. Niihin asioihin lukeutuu itseluottamukseni. Se on kaunis raunio. Itsetuntoni sen sijaan muistuttaa enemmän homeista taloa. Se täytyy ehkä purkaa kokonaan ennen kuin siitä tulee terve ja kaunis. Terveyteni työmaa tähtää pitkälti myös oman juttuni etsimiseen. Kun korttelini on valmis, voin lähteä rakentamaan kaupunkia suuntaan, josta olen varma.

Oikeanlaisia kyyneleitä

24.1.2017 Yleinen

Mielestäni yksi tärkeimpiä asioita Anoreksiasta selviytymiseen ja ahdistuksen syrjäyttämiseen on kyky itkeä oikealla tavalla. Väite siitä että itkeminen ei auta, on yksi suurimmista valheista joita olen kuullut.

Ahdistus tuo tullessaan tietynlaisia kyyneleitä. Ne kyyneleet muodostavat pakonomaisen ja kauhuntäyteisen itkun, joka ei tunnu helpottavalta. Monta vuotta sairastumiseni alusta olin kykeneväinen itkemään vain ahdistuksen koittaessa. En osannut itkeä elokuvissa tai herkistyä häissä, sillä minulle itkeminen oli vain pakollinen osa ahdinkoa. Mitä sitten on oikeanlainen itkeminen? Se on itkua, joka puhdistaa. Se koostuu kyyneleistä jotka purkavat tunteita ja olotiloja.

Anoreksia vei minulta oikeanlaiset kyyneleet pitkäksi ajaksi, mutta muistan edelleen päivän, jona sain ne takaisin. Makasin sohvalla ja katsoin Ed Stonen elokuvaa Love in Manhattan. Elokuvassa vakavasti sairaat nainen ja mies rakastuvat tietämättään toistensa lyhyestä elinajasta. Suhde etenee, ja vähitellen päähenkilöiden kohtalot paljastuvat puolin ja toisin. Kokonaisuudessaan se on hieno tarina, mutta kaiken kauniin surun keskeltä elokuvasta paistaa läpi selkeät Amerikkalaisen romanttisen elokuvan kiillotetut pääpiirteet.

Itkin lähes koko elokuvan ajan, eikä itku loppunut edes lopputeksteihin. Itkin vielä sulkiessani televisiota, ja lopulta nauroin sitä että itkin. Tuntui sanoin kuvaamattoman hyvältä itkeä pitkästä aikaa syystä, joka ei koskettanut minua tai sairauttani millään lailla. En ollut ahdistunut, mutta itkin. Minusta tuntuu, että itkuni perimmäinen syy ei tosiasiassa edes ollut tuo kyseinen elokuva. Love in Manhattan oli vain oikeanlainen laukaiseva tekijä oikealla hetkellä. Siitä päivästä lähtien olen osannut itkeä elokuvissa ja herkistyä elämän tarjoamien hetkien edessä. En ole hullu kun sanon että itkeminen voi olla ihanaa.

Oikeanlaiseen itkuun tarvitaan siis oikeanlainen laukaiseva tekijä. Mielestäni parhaita elokuvia ovat juuri ne, jotka saavat ihmisen itkemään. Ne herättävät tunteita joihin voi ehkä samaistua, mutta tärkeintä on, että ne syntyvät ulkopuolisten tekijöiden voimasta. Nuo ulkopuoliset tekijät ovat syy siihen, miksi rakastan taidetta. Taide on elokuvia, musiikkia, kuvia, performansseja ja kaikkea sitä, mikä koskettaa meitä. Sairaan näkökulmasta taide on ulottuvuus, joka luo mahdollisuuksia löytää uusia tunteita paikoista, joissa sairautemme ei asu. Se antaa meille kosketuspinnan tunteisiin, joihin sairautemme ei pääse käsiksi, ja sellaiset tunteet ovat puhdistavia. Niiden tunteiden mukana tulee oikeanlaiset kyyneleet. Minulla on ipodissani soittolista, johon olen koonnut kaiken sen musiikin, joka herättää minussa tunteita. Niin tragikoomiselta kuin se kuulostaakin, laitan joskus sen soittolistan soimaan vain itkeäkseni vuolaasti.

Toiset meistä osaavat itkeä luonnostaan. Se on terveyden merkki. Toisille, kuten minulle, itku on taito joka täytyy ehkä opetella, mutta joka auttaa käsittelemään asioita kuin itsestään. Kyyneleet käsittelevät asioita. Jos ne eivät pääse ulos, ne patoutuvat ja kasaantuvat niiden asioiden ympärille, jotka oikeasti ovat ongelmallisia. Siitä seuraa ahdingollinen itku, joka ei käsittele asioita, vaan osoittaa niiden yliotteen. Oikeanlainen itkeminen ja herkistyminen on siis tervettä, vapauttavaa, ja ennenkaikkea merkki siitä, että ihmisen mahdollinen sisäänpäin kääntyneisyys on päässyt kierähtämään oikeaan suuntaan. Siksi koen sen erityisesti Anorektikoille tärkeäksi taidoksi sekä paranemisen mahdollistajaksi.

Ladon lukot – Barn locks

18.9.2016 Yleinen

(suomi / …English)

Meistä on hauskaa esitellä uusia taidelasijuttujamme ensimmäisenä oman studiomme galleriassa, jolloin omat paikalliset asiakkaamme näkevät heti, mitä olemme saaneet aikaiseksi. Nyt meillä olikin vähän erilaisia, mutta kylläkin jo pitkään muhineita ideoita toteutettavana. Meitä Soda Shopin lasinpuhaltajia yhdistää rakkaus vanhoihin tavaroihin. Varsinkin ruostuneet metalliesineet tarttuvat aina silmään kirpparilla. Moni varmaankin pitäisi meidän aarteita romuna! Mutta meille nämä esineet ovat portti vanhoihin hyviin aikoihin. Ne laittavat mielikuvituksen laukkaamaan… -Mistähän tämäkin osa on? Onkohan se vanhakin…? Olemme keräilleet paljon vanhoja avaimia. Ne ovat kauniita, ja niillä takuulla on tarinoita kerrottavanaan. –Mihin niillä pääsee? –Kuka näitä on käyttänyt? Vanhat avaimet inspiroivat meidät tämän hetkisen näyttelymme töiden toteutukseen. Syntyi Ladon lukot!

…We think that it’s a good idea to show our new art pieces first in our own studio gallery. That way our local customers are first to see what we have created. This time our ideas were little bit different from our regular line of work. It was something that we had had in our minds already for some time. We Soda Shop glassblowers are in love with old second hand items. Especially old and rusty metal tools and locks are the first to catch our eyes. Many people would probably think our treasures as trash! But for me and Aino these things are a gate to old good times. Old items put your imagination running. –What is the origin of this rusty piece? –I wonder whether it’s really old… Lately we have been gathering old keys. They are beautiful , and we bet that those have many tales to tell. –Where can I get with this key? – Who might be the owner? So the old keys were the inspiration for our new exhibition. It’s called the Barn locks!

 

ladon-lukot-soda-shop-design-aino-vilpas-marjut-numminen-lasinpuhallus-hameenlinna-1-pieni

Kuningattaren huone / Queen’s room

Aino teki lasista avustuksellani vanhoja riippulukkoja. Vähän rusikoituneen ja kärsineen näköisiä. Sellaisia, että näyttää, että ne ovat nähneet elämää. Minä keräsin vanhaa kierrätyspuuta ja käsittelin niitä kauniin näköisiksi lankuiksi. Yhdessä kävimme kirppareilla etsimässä metalliosia. Sitten vain yhdistämään kaikki kokonaisuuksiksi! Oli hauska projekti! Aikaa siihen kyllä kului paljon, mutta se oli sen arvoista. Ja oli kiva tehdä jotain erityylistä vaihteeksi.

…Aino made old glass padlocks. Little bit shabby and ragged. Like they were seen a lot. I gathered old wooden boards. Then sawing, hammering and painting. Together we went to second hand stores to find some more nice rusty metal parts. Then we put it all together. And we got some really pretty collages! It was such a fun project. It took a lot of time, but it was worth it! And it was nice to make different kind of pieces for a change.

ladon-lukot-soda-shop-design-aino-vilpas-marjut-numminen-lasinpuhallus-hameenlinna-10-pieni

Hevoset nukkuvat vielä / The horses are still sleeping

ladon-lukot-soda-shop-design-aino-vilpas-marjut-numminen-lasinpuhallus-hameenlinna-9-pieni

Sheriffin kaupunki / City of the marshall

ladon-lukot-soda-shop-design-aino-vilpas-marjut-numminen-lasinpuhallus-hameenlinna-8-pieni

Idän aamu / Morning in the East

ladon-lukot-soda-shop-design-aino-vilpas-marjut-numminen-lasinpuhallus-hameenlinna-7-pieni

Aitan haka / The hasp of the shed


ladon-lukot-soda-shop-design-aino-vilpas-marjut-numminen-lasinpuhallus-hameenlinna-6-pieni

ladon-lukot-soda-shop-design-aino-vilpas-marjut-numminen-lasinpuhallus-hameenlinna-5-pieni

Pihapiiri / Courtyard

ladon-lukot-soda-shop-design-aino-vilpas-marjut-numminen-lasinpuhallus-hameenlinna-4-pieni

 

ladon-lukot-soda-shop-design-aino-vilpas-marjut-numminen-lasinpuhallus-hameenlinna-2-pieni

Lasiverannan avain / Key to the glass veranda

ladon-lukot-soda-shop-design-aino-vilpas-marjut-numminen-lasinpuhallus-hameenlinna-3-pieni

Ladon lukot -näyttely Lasinpuhallusstudio Soda Shop Designissa 28.9.2016 asti.
… Barn locks -exhibition in Soda Shop Design Glassblowing Studio until the 28th of September 2016.

-Maiju <3

Yrittäjäelämää Soda Shopissa

15.2.2016 Yleinen

Hämeenlinnan Yrittäjäuutiset pyysi meitä mukaan uuteen juttusarjaansa, jossa kurkistetaan vuorollaan erilaisten yrittäjien elämään. Niinpä pidimme viikon verran kirjaa tekemisistämme ja nappailimme selfieitä. :) Nyt voit lukea myös blogistamme katsauksen viikkoomme.  Lehti, josta löydät Jenni Mannisen toimittaman jutun meistä ilmestyi 16.2.2016  Hämeen Sanomien liitteenä.

 

VIIKON KOHOKOHTA

Meillä oli Facebookissa koko joulukuun ajan joulukalenteri, josta päivittäin avautui jokin mukava juttu. Yhdestä kalenterin luukusta paljastui Hyvän mielen –haaste, johon olimme tarttuneet. Pyysimme seuraajiamme ”ilmiantamaan” ystävänsä, joka on kokenut kovia elämässään ja joka ansaitsisi saada piristykseksi Soda Shopin tarjoaman elämyksen lasinpuhalluksen maailmassa. Elämä kun ei ole aina helppoa, niin voi arvata, että kuulimme koskettavia tarinoita elämän tarjoamista kolhuista ja haasteista. Eihän siinä oikeasti voinut valita niitä eniten piristystä kaipaavia, kaikki sen olisivat ansainneet. Viisi ”ilmiannettua” kuitenkin sitten sai lahjakortin itselleen ja ystävälleen tällä viikolla pitämäämme elämystapahtumaan. Osallistujat saivat kokea tunnin mittaisen lasinpuhallusnäytöksen ja sen jälkeen kukin sai puhaltaa oman koristelasipallon. Se oli tosi kiva ilta, josta jäi hyvä mieli.

Elämystapahtumat ovat aina meille puhaltajille kivoja päiviä. On mukavaa saada olla antamassa ihmisille uusia kokemuksia lasin parissa. Tällä viikolla kävi myös polttariporukka puhaltelemassa lasia. Komeita kulhoja ja karahveja tuli ja hauskaa oli!

sodashopdesign, design, finnishdesign, glass, art, glassblowing, deco, interiordesign, sisustus, koti, kauniskoti, taide, lasi, lasitaide, taidelasi, elämys, lasinpuhallus, 3

Lasinpuhallusnäytös Hyvän mielen -lasi-illassa.

sodashopdesign, design, finnishdesign, glass, art, glassblowing, deco, interiordesign, sisustus, koti, kauniskoti, taide, lasi, lasitaide, taidelasi, elämys, lasinpuhallus, 1

Lautanen valmistui myös puhallusnäytöksessä.

sodashopdesign, design, finnishdesign, glass, art, glassblowing, deco, interiordesign, sisustus, koti, kauniskoti, taide, lasi, lasitaide, taidelasi, elämys, lasinpuhallus, 2

Sitten kokeiltiin lasipallon puhallusta!

sodashopdesign, design, finnishdesign, glass, art, glassblowing, deco, interiordesign, sisustus, koti, kauniskoti, lasi, lasitaide, taidelasi, elämys, lasinpuhallus, 14

Polttarisankarin vuoro puhaltaa kulho. Ajatuksena on, että kulho on sen muotoinen, että sopii kynttilälle tai tulppaaneille, miksei myös salaatille. Hieno tuli!

 

YLLÄTTÄEN JA TILAAMATTA

Ideoita on aina enemmän kuin aikaa toteuttaa niitä. Olemme jo aikaa sitten suunnitelleet, että alamme lanseeraamaan joka vuosi Pääsiäisen aikaan erilaisen keväisen vuosimunan, jota sitten valmistetaan suljetut numeroidut sarjat. Ajatuksena on puhaltaa pientä vuosimunaa 900 kappaletta, keskikokoisia 90 kappaletta ja isoja 9 kappaletta.  Kuva siitä, millainen on ensimmäinen vuosimuna, on ollut jo pitkään takaraivossa. Yhtenä päivänä tällä viikolla, kun olimme saaneet päivän tilaukset valmistettua, keksimme, että nyt kokeillaan sitä juttua, kun ei aiemmin olla ehditty. Samalla kun kokeilimme alkuperäisellä idealla, saimme päähämme aivan toisenlaisen idean. Mahti-idean! Tuli yllättäen ex tempore –tekniikalla parempi lopputulos kuin siitä pitkään muhineesta ideasta. Välillä kannattaa siis haudutella ja muhitella vähän pidempään. Kyllähän se kanakin muniaan syystä hautoo! ;)  Nyt vain puhaltamaan esineet valmiiksi! Vuosimunaa tullaan valmistamaan kolmea eri väriä, jokaista 300, 30 ja 3 kpl.

sodashopdesign, design, finnishdesign, glass, art, glassblowing, deco, interiordesign, sisustus, koti, kauniskoti, lasi, lasitaide, taidelasi, elämys, lasinpuhallus, 15

Prototyyppi valmistumassa.

sodashopdesign, design, finnishdesign, glass, art, glassblowing, deco, interiordesign, sisustus, koti, kauniskoti, lasi, lasitaide, taidelasi, elämys, lasinpuhallus, 16

Uuden vuosimunan 2016 nimi on Nuppu!

 

YRITTÄJÄN ARKEA

Kun perustimme yrityksemme tiesimme, että sen pyörittämiseen kuuluu paljon muutakin kuin sitä lasinpuhaltamista. Mutta kukaan ei kertonut, että siivoamista olisi näin paljon! Aina saa olla pölyrätti tai lattialuuttu kädessä.

Toinen juttu on paperihommat. Markkinoinnista ja erilaisten markkinointimateriaalien tekemisestä (kuten tällä viikolla Ainon tulevan näyttelyn julisteen tekeminen) Marjut on alkanut pitämään, mutta erilaisten pakollisten raportointien tekeminen on yhtä myrkkyä! Esimerkiksi vakuutusyhtiöille saa alkuvuodesta lähetellä erilaisia palkkailmoituksia ja muita selvityksiä. Marjut aikoi kunnianhimoisesti selvitä niistä itse. Kyllähän se kuitenkin kirjanpitäjälle kilautuksen vaati se homma…  Ja ainakin seitsemän kuppia teetä. Marjut on itse koulutukseltaan ekonomi, mutta turha kuvitellakaan, että hän alkaisi itse tehdä firman kirjanpidon!

Hauskaa ja leikkimielistä papereiden arkistointia on Ainon ylläpitämä leikekirja Soda Shopin edesottamuksista.

sodashopdesign, design, finnishdesign, glass, art, glassblowing, deco, interiordesign, sisustus, koti, kauniskoti, lasi, lasitaide, taidelasi, elämys, lasinpuhallus, 17

Luuttu se heiluu!

sodashopdesign, design, finnishdesign, glass, art, glassblowing, deco, interiordesign, sisustus, koti, kauniskoti, lasi, lasitaide, taidelasi, elämys, lasinpuhallus, 13

Näyttelyjulistetta väsäämässä.

sodashopdesign, design, finnishdesign, glass, art, glassblowing, deco, interiordesign, sisustus, koti, kauniskoti, lasi, lasitaide, taidelasi, elämys, lasinpuhallus, 12

Nyt se myrkyn keitti… Ei lempipuuhaa.

sodashopdesign, design, finnishdesign, glass, art, glassblowing, deco, interiordesign, sisustus, koti, kauniskoti, lasi, lasitaide, taidelasi, elämys, lasinpuhallus, 11

Leikekirjaan lisämatskuu.

 

NAURUN PAIKKA

Tehtiin sydämiä, joita menee paljon kevään juhlien aikana. Ystävämme sattui tulemaan meitä morjenstamaan. Pyydettiin ystävä ottamaan muutamia kuvia sydämien teosta. Ystävä tuskaili, että on vaikea saada hyviä lähikuvia tekovaiheessa olevasta sydämestä, kun lasinpuhaltajan etuvarustus tulee aina taustalle kuvaan. Siinä sitä naurettiin, että on sitten kuvassa ihania muotoja, sydämen ja puhaltajan…  Juuri, kun Maiju kovaan ääneen nauroi menevänsä laittamaan päälle kunnon pushupit, astui miespuolinen asiakas ovesta. Ei kyllä meinannut pokka pitää! On muuten käynyt aiemminkin, että kesken hupailujen astuu asiakas sisään. Välillä sitä unohtaa olevansa työssä paikassa, jossa käy asiakkaita!

sodashopdesign, design, finnishdesign, glass, art, glassblowing, deco, interiordesign, sisustus, koti, kauniskoti, lasi, lasitaide, taidelasi, elämys, lasinpuhallus, 18

Sensuroitu kuva nro 1.

sodashopdesign, design, finnishdesign, glass, art, glassblowing, deco, interiordesign, sisustus, koti, kauniskoti, lasi, lasitaide, taidelasi, elämys, lasinpuhallus, 21

Sensuroitu kuva nro 2.

 

VAPAALLA

Meidän vapaapäivät ovat maanantai ja tiistai, jotka ovat ainoat päivät, kun studiomme ei ole auki. Tosin useimmiten joudumme luopumaan toisesta vaparista hiontapäivän vuoksi. Mutta yksikin vapaapäivä viikossa on enemmän kuin pyöreä nolla, joka se oli ensimmäiset neljä vuotta. Mutta ei sellaista jaksa. Makasiinille muuttomme jälkeen olemme tiukasti pitäneet kiinni ainakin yhdestä vapaapäivästä per viikko. Tällä viikolla pidimme melkein kaksi vapaapäivää. Toisena päivänä piti vähän käydä töissä valmistelemassa seuraavan päivän elämystapahtumaa. Illalla päätimme mennä leffaan. Olemme vähän tuurijuoppoja leffassa käymisessä; välillä on pitkiäkin kuukausien taukoja, nyt olemme käyneet katsomassa kahden viikon sisällä neljä elokuvaa. (Järven tarina, Nuotin vierestä, 007 Spectre joka oli eka Bond jonka Maiju suostui katsomaan alusta loppuun asti, sekä the Revenant). Popcornia pitää olla isoin mahdollinen saavi.

Toisena vapaapäivänä autoimme Maijun äitiä pakun kanssa rakennuspuita hakien äidin mökkiprojektiin. Käytiin myös laskiaispullalla ja rapsuttelemassa Maijun äidin Lyyti-koiraa.

Muuten vapaa-aika menee normaaleissa arkiaskareissa ja ruokaa laittaessa, kevyet kaaliruoat ovat olleet alkuvuoden hitti. Lenkillä täytyy yrittää käydä aina kun ennättää, mutta se ei onnistu läheskään joka päivä.

 

sodashopdesign, design, finnishdesign, glass, art, glassblowing, deco, interiordesign, sisustus, koti, kauniskoti, lasi, lasitaide, taidelasi, elämys, lasinpuhallus, 23

Nyt leffaan -poseeraus.

sodashopdesign, design, finnishdesign, glass, art, glassblowing, deco, interiordesign, sisustus, koti, kauniskoti, lasi, lasitaide, taidelasi, elämys, lasinpuhallus, 22

Kaheli leffassa kävijä. Jännä-huppu mukana. :)

sodashopdesign, design, finnishdesign, glass, art, glassblowing, deco, interiordesign, sisustus, koti, kauniskoti, lasi, lasitaide, taidelasi, elämys, lasinpuhallus, 26

Namnam! <3

sodashopdesign, design, finnishdesign, glass, art, glassblowing, deco, interiordesign, sisustus, koti, kauniskoti, lasi, lasitaide, taidelasi, elämys, lasinpuhallus, 27

Oli hyvä elokuva!

sodashopdesign, design, finnishdesign, glass, art, glassblowing, deco, interiordesign, sisustus, koti, kauniskoti, lasi, lasitaide, taidelasi, elämys, lasinpuhallus, 28

Lenkille mars!

 

sodashopdesign, design, finnishdesign, glass, art, glassblowing, deco, interiordesign, sisustus, koti, kauniskoti, taide, lasi, lasitaide, taidelasi, elämys, lasinpuhallus, 8

Pitää syödä, että jaksaa!

 

TÄRKEIN OIVALLUS

Vuoden vaihde on meille lasinpuhaltajille se aika, jolloin voi pitää pidemmän loman. Joulumyynti on hoidettu kunnialla ja vuosi on saatettu päätökseen. Kesällä sen sijaan ei ole toivoakaan pitää pitkää viikonloppua pidempää lomaa, kun lomalaiset piipahtelevat studiollemme ja tulevat seuraamaan lasinpuhallusta. Palasimme siis joulun jälkeen töihin vasta tammikuun puolessa välissä. (Tosin rytinällä Tammikuun taidelasipäivien merkeissä.) Alkuvuodesta jää hiukan aikaa tehdä rästihommiakin, jotka ovat siirtyneet kiireiden alta tuonnemmaksi ja täyttää joulumyynnin tyhjentämiä varastoja. Tosin kevään juhliin valmistautuminen on aloitettava heti.  Pääsiäinen osuu samoihin aikoihin synttäreidemme kanssa, ja meillä onkin Pääsiäisen alla studiollamme iso koko perheen tapahtuma. (Maaliskuun alussa tulee vuosi Makasiinille muutostamme, ja alunpitäenkin Soda Shop perustettiin helmikuun lopussa 2011.) Vaikka kiireinen kevät on tulossa, niin silti voi sanoa, että vielä tammi-helmikuussa vähän lunkaillaan. Puhallushommissa ei ole vielä täysi tohina päällä.

Niinpä siis viikon aluksi Maiju päätti ryhtyä huonekalumaalariksi. Työnteko ei niin kiinnostanut, enemmän innosti vähän sisustaa studiota. Aino nauraen suostui tekemään yksin Ilonpisaroita (joita hän ehtikin tehdä reilut 200 kahden päivän aikana). Onnellisena Maiju päätti lusmuilla ja keltainen maali esiin. Kahden päivän aikana Maiju maalasi ja Aino teki verkkaiseen tahtiin pisaroita. Juteltiin kaikenlaista. Ja tuli hirveästi ideoita! Niin tuotteisiin kuin vuoden tapahtumien varallekin. Huomasimme siis loppujen lopuksi, että pikku lusmuilu kannatti. Komeat keltaiset kalusteet somistavat studiota, ja kun teki jotain normaalista poikkeavaa, alkoi ideoita hypähdellä esiin. Muistakaa siis ihmiset lusmuilla välillä! :) <3

sodashopdesign, design, finnishdesign, glass, art, glassblowing, deco, interiordesign, sisustus, koti, kauniskoti, taide, lasi, lasitaide, taidelasi, elämys, lasinpuhallus, 9

Maalia pintaan.

sodashopdesign, design, finnishdesign, glass, art, glassblowing, deco, interiordesign, sisustus, koti, kauniskoti, lasi, lasitaide, taidelasi, elämys, lasinpuhallus, 10

Hienoja tulee!

sodashopdesign, design, finnishdesign, glass, art, glassblowing, deco, interiordesign, sisustus, koti, kauniskoti, taide, lasi, lasitaide, taidelasi, elämys, lasinpuhallus, 5

Ilonpisara tuloillaan.

sodashopdesign, design, finnishdesign, glass, art, glassblowing, deco, interiordesign, sisustus, koti, kauniskoti, taide, lasi, lasitaide, taidelasi, elämys, lasinpuhallus, 6

Ilonpisarat tulossa kyylarista.

 

sodashopdesign, design, finnishdesign, glass, art, glassblowing, deco, interiordesign, sisustus, koti, kauniskoti, taide, lasi, lasitaide, taidelasi, elämys, lasinpuhallus, 7

Koukut vielä helmipolttimolla.

sodashopdesign, design, finnishdesign, glass, art, glassblowing, deco, interiordesign, sisustus, koti, kauniskoti, taide, lasi, lasitaide, taidelasi, elämys, lasinpuhallus, 4

Vitsit kun tuli hyvä! -miettii Aino

 

Katso Soda Shopista lisää:

www.sodashopdesign.fi
facebook.com/sodashop

 

 

Mielenpahoitus matka?

2.12.2015 Yleinen

Hellou!

Täällä jälleen ja jotain annettavaa mukanani. Nimittäin, käväisin Kiasmassa muutama viikko sitten ja siellä oli melko mielenkiintoinen näyttely meneillään.
Kävin Jani Leinosen ”Tottelemattomuus koulu” nimisessä näyttelyssä ja täytyy sanoa, että reissu sinne oli ajatuksia herättävä ja ihan paikallaan.

Itse näyttelyssä oli ideana kulutus ja siihen liittyvät seuraumukset. Lähinnä se, että mitä valinnoillamme saamme aikaan ja mitä valitsemiemme tuotteiden taustalla oikeasti onkaan… Kuinka monen tuotteen taustalla onkaan epäeettiset valmistus- ja toimintatavat? Jos tietäisimme kaikensen epärehellisen työn ja epäeettisen toimintavan, niin ostaisimmeko enää tuotetta?
Kaikista julminta on se, että emme tiedä. Ja vaikka tietäisimme, niin emme ehkä osaa ajatella. Aivan kuin olisimme jotain systeemin orjia, jotka vain kaavamaisesti toimii ajattelematta yhtikäs mitään.
Enkä tarkoita nyt sitä, että olisin jonkinlainen ”viherpeukalo”, jonka tarkoituksena on ruveta harjoittamaan ekoterrorismia ja käskyttää kaikkia alkamaan tuijottelemaan jokaisen ruokapaketin etikettejä tai vaatteiden lappusia. Ehei, ei missään nimessä. Toivon vain, että ihmiset avaisivat hieman silmiään ja katoisivat asioita muustakin näkövinkkelistä.

”Tottelemattomuus koulussa” tuttuakin tutumpia brändejä ja tuotemerkkejä oli tuotu esille erilailla siihen nähden miten niitä normaalisti näkee. Tällä kertaa niillä oli myös jokin sanoma.
Täytyy sanoa, että se oli jokseenkin jopa ahdistava paikka. Ihan kuin seiniltä olisi kaikunut ”tuhoatte vielä itsenne”. Ehkä se kertoo myös siitä, että minussa henkilökohtaisesti se herätti ajatuksia ja uusia näkemyksiä… Mutta kokonaisuudessaan näyttely oli oikein mielenkiintoinen ja oli näkemisen arvoinen.
Ohessa vielä kuvia, joita reissusta jäi mukaan.
Niiden myötä mukavaa loppuviikkoa itse kullekin sielulle! (:

                         

 

Kuva

4.5.2015 Yleinen

Tässä taiteilijan (ei itseni) näkemys minusta, Soltusta. Kuva ei ole täysin todenmukainen, sillä ajoin juuri parran ja viikset. :)

Ja illalla tulee taas jääkiekkoa, klo 21:05 Mtv3:lta alkaa lähetys ja sitten ottelemme Norjaa vastaan. Tällä kertaa jopa Antsan selostamana. Kiva ilta luvassa siis! :)

Huumeet ja viihde, taide, kulttuuri

6.3.2015 Yleinen

Aleksis Salusjärvi: Kovat huumeet ja supertähtien kuolemat, Ykkösaamun kolumni 6.2.2014
Viime sunnuntaina yksi aikamme arvostetuimmista näyttelijöistä löydettiin kuolleena kylpyammeestaan heroiiniruisku käsivarressaan. Philip Seymour Hoffmanin kliseinen kuolema on vain rasti Hollywood-tähtien pitkässä listassa. Joka toinen viikko joku amerikkalainen julkkis kuolee huumeisiin. Huumekuolemat ovat niin yleisiä, että kulttuuria ei näytä olevan mahdollista tehdä ilman raskaita päihteitä.
Philip Seymour Hoffman syntyi samana vuona kuin maailman kuuluisin grungeluuseri Kurt Cobain, joka myös kuoli heroiiniongelmiinsa. 1990-luvun supertähdet ovat sammuneet yksi toisensa jälkeen loppuun ajettuina kehäraakkeina. Tämän ikäluokan tähdille huumekuolema näyttää olevan tavallinen päätepiste elämälle. Whitney Houston löydettiin menehtyneenä kylpyammeestaan muutama vuosi sitten. Hän hukkui tulikuumaan kylpyveteen päihtyneenä lääkkeiden ja alkoholin sekakäytöstä. Michael Jacksonin kuolinsyy oli elimistön kestokyvyn ylittänyt lääkecocktail ja unilääkkeen yliannostus.
Huumekuolemista syntyy jopa sisäkkäisiä tarinoita. Philip Seymor Hoffman sai Oscarin roolistaan Truman Capotena, joka oli amerikkalainen kirjailija ja journalisti. Capote itse kuoli 59-vuotiaana päihdeongelmiin Los Angelesissa.
Kulttuuriväki on aina käyttänyt estottomasti huumeita. Länsimainen kulttuurihistoria kantaa mukanaan päihdekierrettä, jonka mittasuhteet ovat ällistyttäviä. Ikoneistamme ja ihailumme kohteista niin suuri osa on sotkeutunut huumeisiin, että siitä on tullut keskeinen osa sivistystämme. Kamppailu huumeita vastaan hävittiinkin mielikuvatasolla jo useita sukupolvia sitten.
Viktoriaanisen ajan parhaat kirjailijat, kuten Charles Dickens, John Keats ja Mary Shelley vierailivat Lontoon oopiumluolissa tuon tuostakin. Sigmund Freud käytti vuosikausia innokkaasti kokaiinia ja puolusti sitä lääkkeenä kaikkiin vaivoihin. Keksijä Thomas Edison oli niin ikään kokaiiniriippuvainen. Nykymaailman menestyneimmät miehet Steve Jobs ja Bill Gates taas käyttivät nuorina miehinä LSD:tä. Samaa huumeetta käytti antaumuksella myös maailman menestynein rock-yhtye Beatles sekä maailman arvostetuimpiin kuuluva näyttelijä Jack Nicholson. Steve Jobs ajatteli, että psykedeelisten huumeiden käyttö oli yksi hänen menestyksensä avaimista.
Paljon tätä suurempaa mainoskampanjaa koville huumeille on vaikeaa edes keksiä. Traaginen huumekuolema sinetöi tähtikultin. Nuorena nukkunut narkkari nostetaan messiaaniseen hehkuun väärinymmärrettynä herkkänä taiteilijana. Itsekkäästä ja omahyväisestä päihderiippuvaisesta tehdään esimerkki, jonka turvin nuorisoikäluokat omaksuvat huumeet ratkaisuksi arkipäiväisiin ongelmiinsa.
On hankalaa ymmärtää, minkä takia ihailemme rappiolle ajautuneiden alennustilaa. Ilmeisesti tarvitsemme tällaisia esikuvia. Ehkä maailma on niin turvallinen ja valmis, että se pitää rikkoa ihmisillä. Vietämme iltamme katselemalla huumepäissä tehtyjä elokuvia, ajamme automatkamme huumepöllyssä soitettua musiikkia kuunnellen ja luemme huumehörhöjen kirjoja. Televisioviihteestä suuri osa kertoo rikoksista ja päihteistä. Koko viihdeteollisuus on läpeensä huumeilla kyllästetty.
Philip Seymour Hoffman on muiden tähtien kanssa kuitenkin vain pelkkä huumeidenkäytön keulakuva ja kiiltokuvapoika. EU:ssa rekisteröidään vuosittain yli 8000 äkillistä huumekuolemaa. YK on arvioinut huumekaupan arvoksi kahdeksan prosenttia kaiken maailmankaupan arvosta, satoja miljardeja dollareita. Huumeet ovat maailman suurin laittoman toiminnan ala, jossa liikkuu vuosittain lähes yhtä paljon rahaa kuin asekaupassa, öljynjalostuksessa tai turismissa.
Kun Hollywoodin nousukkaat pakenevat itseinhoaan huumeisiin, he tulevat välillisesti tappaneeksi tuhansia ihmisiä. Pelkästään Meksikon huumesodissa on viimeisen kahdeksan vuoden aikana arvioitu kuolleen jopa yli 100 000 ihmistä. Sota huumeita vastaan on useassa yhteydessä julistettu hävityksi. Nollatoleranssi ei huumepolitiikkana enää toimi, se vain pahentaa tilannetta. Kun viranomaiset pitävät amatöörit poissa markkinoilta, ammattimaisten rikollisjärjestöjen voitot kasvavat, ja huumebisnes kukoistaa kukoistamistaan. Tätä on jatkunut neljäkymmentä vuotta, ja tilanne huononee yhä.
Tähtikultin vetoapu huumeiden markkinoinnissa näyttää olevan yksinkertaisesti liian tehokas. Itsetuhoisesti käyttäytyvät supertähdet lisäävät kiinnostusta huumeisiin. Emme näe rappiolle ajautunutta ihmistä tai häpeällistä yliannoskuolemaa, vaan romantiikkaa äkillisissä tähdenlennoissa. Amy Winehouse ja Heath Ledger eivät ole täriseviä vastenmielisiä luusereita, vaan esikuvia lapsillemme.
He olivat lahjakkaita, he onnistuivat kaikessa. He kärsivät herkkyydestään ja älykkyydestään. Heillä ei ollut elämässään mitään muita esteitä kuin julkisuuspaineet. Heidän sisällään kirkui kammottava tyhjyys, jota he täyttivät parhaansa mukaan kemikaaleilla.
He olivat ihmisraunioita, surkeita nurkkaan ajettuja kummituksia. He eivät osanneet hakea apua ongelmiinsa eikä heillä ollut mitään kykyä käsitellä omia vastoinkäymisiään. He antoivat heti periksi ja käyttivät mitä tahansa ainetta päästäkseen hetkeksi pakoon. Heistä itsestään kummunnut ahdistus tappoi heidät. Näin kuoli myös Philip Seymour Hoffman, yksi aikamme suurimmista näyttelijöistä, vailla mitään arvokkuutta. Hänen kuolemansa oli häpeällinen ja nöyryyttävä, se oli pelkurin kuoleman.
Aleksis Salusjärvi (s. 1980) kirjallisuus- ja kuvataidekriitikko

SAMA LYHYESTI, muutama lause poimien
Huumekuolemat ovat niin yleisiä, että kulttuuria ei näytä olevan mahdollista tehdä ilman raskaita päihteitä.
Kulttuuriväki on aina käyttänyt estottomasti huumeita.
Nuorena nukkunut narkkari nostetaan messiaaniseen hehkuun väärinymmärrettynä herkkänä taiteilijana.
Koko viihdeteollisuus on läpeensä huumeilla kyllästetty.
EU:ssa rekisteröidään vuosittain yli 8000 äkillistä huumekuolemaa.
YK on arvioinut huumekaupan arvoksi 8 % maailmankaupan arvosta, satoja miljardeja dollareita.
Meksikon huumesodissa on viimeisen kahdeksan vuoden aikana arvioitu kuolleen jopa yli 100 000 ihmistä.
Tähtikultin vetoapu huumeiden markkinoinnissa näyttää olevan yksinkertaisesti liian tehokas.
Heidän sisällään kirkui kammottava tyhjyys, jota he täyttivät parhaansa mukaan kemikaaleilla.

Me suomalaiset ja viihde/viihteen tekijät
Me nautimme siitä, että esim. iskelmälaulaja alkoholisoituu tms. eli hänellä menee vielä huonommin kuin meillä, tai ovat mokanneet meitä pahemmin. Jonkin suosituimmista ravintolabändin (Yö??) tunnettu laulaja kertoili, että ravintola yleisöstä 80-90 % haluaa kuulla molli lauluja samoista syistä. He saavat näin synninpäästön. Aika hyvin sanottu ”tavalliselta” muusikolta.
Samoin elokuvat: ei haluta nähdä opettavaa vaan, että muilla menee vielä heikommin kuin meillä. Toisaalta
Elokuvat: 1950-60 ihanteet, uskonto (Ben Hur), musiikki , nyt seksi, katastrofit ja toiminta (väkivalta) Mikä ennen oli kiellettyä ja jännää, on nyt arkipäiväistä ja tylsää. Tämä yllyttää tekijöitä yhä rohkeampiin suorituksiin. (Savon Sanomat 8.8.2014)

Muotokuva – A Portrait of two people

6.5.2014 Muotokuvat

Simon&JT_2e

Suomen_lippu  Tässä piirroksessa on semmoinen pieni koukku, että nämä henkilöt on yhdistetty samaan kuvaan eri vuosilta.

Englich_flag  This drawing has a little trick in it – these characters were from different years, but I drew them together in the same picture.

Muotokuva – A Portrait, Kenneth Branagh

13.4.2014 Muotokuvat

Kenneth_Branagh_D

Suomen_lippu Tämäkin on luonnossa kokoa A3 (=2*A4).

Englich_flag Also this is size A3 (=2*A4)  in the real life.