Selaat arkistoa kohteelle tahdonvoima.

Viikkoja takana 20, fiiliksiä

24.1.2016 Yleinen

20160124_141027

Viikkoja on tosiaan nyt takana kokonaista 20! Mitä olen siinä ajassa oppinut? Itsestäni todella paljon ja tahdonvoimasta ja hyvinvoinnista vielä enemmän. Syömisestä on tullut sujuvampaa ja terveellisempää. Jaksan paremmin ja olen hyvällä tuulella. Myös tipattomuus tuntuu luontevalta ja huomaan jaksavani senkin takia paremmin. Vaikka paino on nyt jumahtanut 76-77 kg, en jaksa stressata. Kyllä se siitä liikahtaa taas. Olisi tosin ollut kiva tässä 20 viikon kohdalla kertoa, että painoa on tippunut 20 kg. Mutta tärkeintä on nyt se, että voin hyvin.

Tässä kohdin tulee muutakin muutosta. Aloitan huomenna työt. Olen ollut marraskuun 2014 alusta työttömänä ja minulla on ollut aikaa vain itselleni. Arvokasta aikaa. Se on tullut niin henkisesti kuin fyysisessti tarpeeseen. Nyt työrupeamani kestää näillä näkymin pääsiäiseen, joten jännitän kovasti, miten se vaikuttaa jaksamiseeni ja painooni. Onko opitut asiat miten syvällä päässä ja osaanko noudattaa niitä? Jaksanko noudattaa niitä hektisen arjen keskellä? Tiedän, moni jaksaa ja noudattaa, mutta miten käy minun. Nähtäväksi jää.

Tänään on satanut paljon lunta. Pakkasta on vain muutama hassu aste ja ulkoilu oli ihanaa tuossa säässä. Mukavaa alkavaa viikkoa teille jokaiselle :)

2016-01-24 13.35.48

Uusia tuulia uuteen vuoteen

4.1.2016 Yleinen

20160103_134207Olikohan ihan viisasta lopettaa nuuskan käyttö uuteen vuoteen? Huomaan, että mulla on kokoajan nyt nälkä. Vaatii siis enemmän tahdonvoimaa pysyä ruodussa. Olen käyttänyt nikotiinitonta nuuskaa nyt neljättä päivää ja eilen kaivoin helpotukseksi nikotiililaastarit.

Joulupäivästä lähtien on hormoonitkin olleet sekaisin. Eli kuten lokakuun lopulla, nytkin alkoivat kuukautiset. Syön e-pillereitä ja niiden avulla olen saanut kierron tasaiseksi. Nyt olo on kuin teiniaikoina. Olo on kaikkea muuta kuin hyvä. Tuosta kuvastakin näkee kuinka turvoksissa olen. Vaikkakin housut ovat hieman isot nykyään…

Eli onko nämä ”uudet tuulet” kivoja? Ei. Katsotaan nyt miten tässä käy. Lähinnä siis tuon nuuskauksen lopettamisessa. Painonpudotukseen on niin valtava tahdonvoima, etten usko sen olevan uhattuna ;)

photostudio_1452176206196Lähden kohta salille ja samalla aion hoitaa juoksutreenin. Eli kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Juosta en ole pystynyt nyt viikkoon, kun tuo pakkanen käy henkeen jo kävellessä. Salilla ei ole juoksumattoakaan, jossa sen treenin voisi hoitaa.

Facebookissa on jo ryhmä tälle blogilleni. Ne, jotka tänne ovat jo eksyneet, tietävät, etten pudota painoani kovinkaan julkisesti. Silti tästäkin asiasta on joidenkin pitänyt kertoa eteenpäin, luotettavaa. No, mutta aion avata FB-sivun julkiseksi, kun valmentajan vaaka näyttää 20 pudonnutta kiloa Cambridge Ohjelman aikana. Nythän kiloja on ropissut yhteensä jo melkein 35, mutta osa on lähtenyt ennen Cambailua.

Ajatuksia kuluneesta 10 viikosta – 70 päivästä

16.11.2015 Yleinen

20151115_175002Aika on mennyt nopeasti! Alkuun olin innostunut; tuloksia saatuani, olin innostunut; viikot kuluivat, innostuin enemmän! Ei oikeastaan ole juurikaan ollut vaikeaa päivää. Paitsi tietysti alussa, kun koirani joutui leikkaukseen. Mutta tahdonvoima on niin suuri, että siitäkin selvittiin. Vaikeinta on ehkä syödä tarpeeksi…

Olen innostunut liikkumaan, kun painoa on lähtenyt. Liikunnan tuoma euforia auttaa niin hyvään kuin huonoon mieleen ja tsemppaa yrittämään enemmän. Zumba on ihan mun lemppari nykyisin, viis siitä, etteivät askeleet mene aina kuten pitää ja ettei joka viikko pääse tunnille. Hikilenkit ja juoksu on myöskin ihania. Raitis ilma ja kiva maasto, mikä sen parempaa. Ja se, että nyt jaksoi juosta minuutin pidempään kuin viikko sitten!

Useampi keikka on koettu selvinpäin ja hauskaa on ollut. Lätkämatsissa olen ollut selvinpäin ja siltikin viihdyin. Rapujuhlatkin on koettu selvinpäin, tosi hauska ilta oli. Leffassa kävin tänään, ilman pop corneja ja siltikin selvisin. Ravintolassa on syöty useamman kerran ja kalorit on pysyneet kurissa. Mielitekoja ei juurikaan ole ollut, vaikka mies on vieressä syönyt hampurilaista, kebabia, tmv.

Samalla, kun katson, mitä syön, olen muuttanut asennoitumistani. En enää kyräile ja kylvä negatiivisuutta. Pyrin olemaan aina positiivisella mielellä. Karsastan ihmisiä, joilla ei koskaan ole mikään hyvin… Sellaiset ihmiset imevät kaikkien energiat ja kylvävät omaa pahaa oloaan toistenkin ”nautittavaksi”. Tähän suoraan kuuluu sekin, että olen energisempi. En juurikaan nuku päikkäreitä ja käytän päivän tunnit mieleisesti.

Eniten olen ihmetellyt ihmisten suhtautumista minuun ja valintoihini. Milloin olen saanut kuulla olevani tylsä (kun en ota sitä viinilasillista), vaikka aiemminkaan sitä en ole välttämättä ottanut. Milloin on sanottu, ettei tämä nyt yhteen lasilliseen kaadu, mutta jos olen päättänyt olla tipattomalla… Ja sitten anoppi. Eilen naureskeli vaan, että jääkaapissa on kyllä lanttua, jos haluan… Ja sitten muut ottavat ongelman siitä, mitä syön tai juon. Kuitenkin olen aina ollut sitä mieltä, että mikäli jollain on erikoisruokavalio, kannattaa ottaa omat eväät.

Moni voisi kadehtia oloani. Ja kadehtiikin. Minulla on tahtoa, on halua, ei ole halua olla lihava ja huonokuntoinen. Ei halua olla pahantuulinen ja negatiivinen. Minulla on aikaa liikkua, muttei rahaa, koska ei ole töitä. Jos jotain noista asioista kiinnostaa, suosittelen haluamaan, tahtomaan, TEKEMÄÄN ASIAN ETEEN TÖITÄ, irtisanoutumaan töistä ja käyttämään vapaa-ajan liikuntaan, jne. Elämä on valintoja täynnä.

Kuten tekstistä ehkä näkee, kirjoitin tämän ennenkuin tiesin veljenpoikani menehtyneen :(