Selaat arkistoa kohteelle synti.

Kuka saa hallita meitä

24.8.2017 Raamatusta

Roomalaiskirje 6:12-14

Synti ei siis saa hallita teidän kuolevaista ruumistanne, niin että noudatatte sen himoja. Älkää antako ruumiinne jäseniä synnin käyttöön vääryyden aseiksi. Kun nyt kerran olette siirtyneet kuolemasta elämään, antakaa itsenne Jumalalle ja ruumiinne jäsenet hänelle vanhurskauden aseiksi. Synti ei enää ole teidän herranne, sillä te ette ole lain vaan armon alaisia.

Eikö olekin lohduttavaa, ettemme enää ole lain vaan Jumalan armon alla? Se antaa mahdollisuuden siihen, että voimme sanoa ei synnilliselle luonnollemme sekä paholaisen valheille, ja tahdomme elää Jumalaa kunnioittaen. Saamme itse päättää, antaudummeko lihamme mielihaluihin ja annamme paholaisen tulla sotkemaan ja rikkomaan elämäämme vai omaksummeko uuden Jumalan lapsen identiteetin pikku hiljaa elämäämme, jolloin annamme hänen hallita elämämme jokaista osa-aluetta. Silloin voimme kasvaa ja vahvistua Jumalan armossa.

Kumman puolen valitsemme: Annammeko ruumiin jäsenemme Jumalan käyttöön, toteuttamaan hänen hyvää tahtoaan ja kokemaan iloa, rauhaa itsellemme ja lähimmäisillemme vai annammeko ruumiimme tietoisesti paholaisen käyttöön, jolloin puhumme negatiivisesti, antaudumme himoillemme ja toimimme ihmisten tavoin, jotka eivät tunne Jumalaa?

Jumalan lapset tulisi tuntea siitä, että he tahtovat vilpittömästi tehdä Herransa ja ystävänsä tahdon. Ystävyyden tasosta kertoo se, kuinka rehellisiä olemme suhteessamme häneen. Vaikka hän on kaikkitietävä, hän iloitsee siitä, että kerromme rehellisesti mitä meille kuuluu. Itse asiassa me tarvitsemme paljon enemmän sitä, että olemme yhteydessä häneen ja läpinäkyviä, koska se vapauttaa meitä elämään hänen tahdossaan. Jos piilottelemme sydämemme motiivejamme, luullen, ettei Jumala näe niitä, petämme vain itseämme.

Miksi meidän pitäisi pyrkiä aktiivisesti pääsemään eroon riippuvuuksista? Koska Jumala rakastaa meitä. Riippuvuus kertoo pohjimmiltaan siitä, että tahdomme olla riippumattomia hänestä ja annamme jonkun asian tulla elämämme määrääväksi tekijäksi. Jos koemme Jumalan läheisellä tavalla, tulemme vapautumaan riippuvuuksista, koska hänen rakkautensa ympäröi meidät. Maailma ei voi tarjota mitään, mihin sitä voisi verrata. Se on monen uskovan ongelma, että luulemme, että ”sunnuntaikristillisyys” riittää. Ei riitä, jos opimme tuntemaan hänet todella! Se on uskonnollisuutta, jos teemme ihan mitä mielemme ja lihallinen luontomme haluaa muina päivinä, ja ”pyhitymme”, kun tulemme sunnuntaisin kirkkoon.

1 Korinttolaiskirje 8:3

Mutta jos joku rakastaa Jumalaa, hänet Jumala tuntee.

Pieni jae, jossa on syvyyttä enemmän kuin uskommekaan! Jos katsomme asiayhteyttä, siinä Paavali puhuu korinttolaisille epäjumalille uhratun lihan syömisestä, siis siitä, että meidän ei pitäisi antautua tietoiseen synnin tekemiseen. Myös sen tähden, ettei joku heikompi näe meidän tekevän niin ja sen takia päättelee, että hänenkin pitäisi.

Jumala tuntee sydämemme läpikotaisin. Hän tahtoo opettaa meitä tuntemaan hänet syvällisellä tavalla, ja kun opimme hyväksymään hänen armonsa ja rakkautensa, hän alkaa opettamaan meitä kuinka elää vapaana Jumalan lapsena. Silloin alamme oppia kuinka rakastava hän todella on ja hän pistää merkille, että meistä kasvaa sydämeltämme hänen mielensä mukaisia.

Heprealaiskirje 12:1-2

Koska meillä on ympärillämme näin suuri todistajien pilvi, pankaamme mekin pois kaikki, mikä painaa, ja synti, joka niin helposti kietoo. Juoskaamme kestävinä kilpailussa, joka on edessämme, katse kiinnitettynä uskon alkajaan ja täydelliseksi tekijään, Jeesukseen, joka edessään olevan ilon vuoksi kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istuu nyt Jumalan valtaistuimen oikealla puolella.

Keihin heprealaiskirjeen kirjoittaja viittaa todistajien pilvellä? Luvussa 11 hän kertoi uskon sankareista, eli heihin jotka ovat jo päässeet perille Jumalan luo. Meidän tulisi siis katsoa eteenpäin kohti voittopalkintoa, iankaikkista elämää Jumalan ja ystävien luona! Kun keskitymme Jumalaan ja hänen tahtonsa toteuttamiseen, silloin synti ei saa meistä enää otetta yhtä helposti, eikä se saa meitä pysähtymään raskaan omantunnon takia. Niin kauan kun keskitymme omiin synteihimme ja puutteisiimme, emme pääse eteenpäin, mutta kun keskitymme Jeesukseen ja hänen täydelliseen työhönsä saamme toivoa! Jeesuksen ei tarvitse enää toista kertaa tulla sovittamaan ihmiskunnan syntivelkaa, koska hänen uhrinsa oli täydellinen. Hän hallitsee tänä päivänä ja hänen luokseen saamme jättää kaiken mikä meitä painaa. Silloin oikea identiteettimme Jumalan lapsina vahvistuu ja synnin voima heikkenee elämässämme.

Yksi alue on vielä sydämessäni. Mikä saa meidät lankeamaan syntiin? On yksi alue, jota sielunvihollinen on käyttänyt alusta alkaen ihmistä vastaan. Tämän takia hän itsekin lankesi syntiin ja joutui pois Jumalan edestä. Ylpeys. Se kietoutuu helposti elämäämme ja vaikuttaa helposti motiiveihimme, asenteisiimme, ajattelutapaamme ja niiden kautta puheeseemme ja käytökseemme. Moni meistä tietää, että, iso osa viestinnästä tapahtuu elekielellä ja pienempi osa sanoilla. Oikeastaan sanat alleviivaat sen, mitä elehdimme ja toisaalta, vaikka sanoisimme toista ja olemuksemme kertoisi muuta, sanaton viesti kertoo totuuden.

Siksi onkin niin tärkeää oppia muuttumaan mielen uudistuksen kautta kohti todellista identiteettiämme, että viestimme olisi selvä: Jeesus on todella minun elämäni Herra. Ylpeys on varmasti se alue, jossa Herran täytyy tehdä minussa työtä paljon edelleen, koska syntiinlankeemuksessa ylpeys oli yksi paholaisen keinoista saada ihminen saaliikseen: Jos Aadam ja Eeva olisivat valinneet nöyryyden ja Jumalan pelon, he olisivat vähintään tarkistaneet suoraan Jumalalta, pitivätkö käärmeen väittämät paikkansa. Mutta ihminen päätti olla riippumaton Luojastaan ja lankesi saman tien.

Sen jälkeen ylpeys on tahrannut maailmaamme, ja sitä vastaan Jeesus taisteli koko palvelutyönsä ajan: ihmiset jotka pitivät kiinni ylpeydestään, hylkäsivät Jumalan armon ja koska juutalaisten hengellinen johtajisto ei tahtonut nöyrtyä, riippumatta lukuisista todisteista, he olivat valmiit tappamaan ilosanoman tuojan, kärsivän Messiaan, koska heidän asenteensa esti heitä näkemästä Jumalaa hänessä.

Tänään meidän on hyvä rukoilla rakastavaa ja armollista Isää, että saamme muuttua jatkuvasti hänen kaltaisikseen, silloin synti, valhe, ylpeys ja riippuvuudet sulavat elämässämme. En sano, että se olisi todellakaan aina helppoa, mutta olen kokenut, että se on ainoa keino päästä nauttimaan todellisesta vapaudesta, jota koko maailmamme kaipaa! Meillä on vastaus, antaudutaan päivittäin tähän prosessiin ja mennään eteenpäin Jumalan armossa. Ole siunattu Jeesuksen nimessä :D

Henkilökohtainen suhde Jeesuksen kanssa

22.1.2017 Raamatusta

Johannes 3:16-21

Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainutsyntyisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa vaan sitä varten, että maailma pelastuisi hänen kauttaan. Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita. Mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainutsyntyisen Pojan nimeen. Ja tämä on tuomio: valo on tullut maailmaan, mutta ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valoa, sillä heidän tekonsa olivat pahoja. Sillä jokainen, joka tekee pahaa, vihaa valoa eikä tule valoon, etteivät hänen tekonsa paljastuisi. Mutta se, joka noudattaa totuutta, tulee valoon, jotta kävisi ilmi, että hänen tekonsa ovat Jumalassa tehdyt.

Erittäin tuttu jae ja jaejakso varmaan monille. Mutta jotta voisimme ymmärtää mitä Jumala tahtoo meille sanoa sen kautta, meidän on ymmärrettävä jotakin siitä, mitä on tapahtunut ennen sitä ja kenelle hän puhui nämä sanat. Luvussa kaksi Johannes raportoi Kaanan häissä tapahtuneen Jeesuksen ensimmäisen ihmeen, sen jälkeen hän puhdisti temppelin ja teki ihmeitä, jonka seurauksena ihmisiä alkoi uskoa häneen. Tämän jälkeen tulee Johanneksen kolmas luku, jossa juutalainen hallitusmies Nikodemos tulee yöllä Jeesuksen luo. Ehkä häntä hävetti tulla hänen luokseen, ja siksi hän tahtoi tulla salaa, jotteivät muut saisi tietää. Mutta pääasia, että hän tuli. Ymmärtääkseni myöhemmin tämä sama mies tunnustautui Jeesuksen seuraajaksi, olihan hän hautaamassa Jeesuksen ruumista hänen kuolemansa jälkeen (Joh. 19:39). Mutta mitä tapahtui, että Nikodemos vakuuttui ja päätti jossain kohtaa lähteä seuraamaan Jeesusta?

Kun luemme lukua kolme, Jeesus puhuu erittäin suoraan siitä, ettei riitä, että ymmärtää Jeesuksen tekevän ihmeitä ja että Jumala vaikuttaa ne. Senhän suurin osa juutalaisistakin tunnustivat ja tahtoivat saada avun! Jeesus haastaa Nikodemosta uudestisyntymään Jumalan lapseksi. Jeesus tahtoi saada ihmiset ymmärtämään oman syntisen tilansa, jotta Jumala voisi pelastaa heidät. Tämä oli kovaa puhetta. Monetkaan juutalaiset eivät kokeneet omaa syntisyyttään, koska luottivat siihen, että kun he olivat juutalaisia, Jumala pelastaa heidät syntyperänsä ja lain suorittamisen perusteella.

Tämän täytyi pysäyttää Nikodemoksen miettimään suhdettaan Jeesukseen. Juuri ennen kuin Jeesus siirtyy jakeissa 16-21 olevaan jaksoon, hän sanoo jakeissa 13-15: Ei kukaan ole noussut ylös taivaaseen paitsi hän, joka tuli alas taivaasta, Ihmisen Poika. Ja niin kuin Mooses korotti käärmeen autiomaassa, niin on ihmisen Poika korotettava, että jokaisella, joka uskoo häneen, olisi iankaikkinen elämä.

Ensin Jeesus osoitti, että ihmisen täytyy uudestisyntyä ja nyt hän osoittaa Vanhan testamentin tyypin, eli esikuvan kautta, että hän on ainoa tie pelastukseen. Hän kertoo, ettei yksikään ihminen koskaan ole noussut taivaaseen, mutta hän on tullut ihmiseksi. Mielestäni tässä jo valmistellaan kohta ilmaistavaa ”jymypaukkua”. Hän on ainutlaatuinen. Sitten hän osoittaa, että aivan kuten israelilaiset jotka katsoivat pronssikäärmeeseen jäivät eloon ja siten pelastuivat, ihmisen tulee turvautua häneen!

Jae 16 paljastaa ilosanoman, ettei yksikään ihminen, ei juutalainen eikä pakana, voi saavuttaa pelastusta ja päästä taivaaseen, ilman henkilökohtaista suhdetta Jeesukseen. Hän perusteli juutaisten yhdelle hengelliselle johtajalle, ettei hänen asemastaan ole mitään hyötyä Jumalan edessä. Hän toi hänet valinnan paikalle. Tahtoisiko hän hyväksyä sen, että hän on syntinen ja tarvitsee armoa? Jae 17 jatkaa osoittaen, ettei Jeesus tullut maailmaan ensimmäisellä kerralla tuomitsemaan sitä, vaan kertomaan ilosanoman kaikille!

Sitten siirrytään vertailuun: Jos hyväksymme Jeesuksen elämämme herraksi, meitä ei tuomita Jumalan edessä. Mutta jos hylkäämme hänet, synnin tuoma rangaistus pysyy päällämme. Tuomio, joka lepää ihmisten elämien päällä on se, etteivät he tahdo tunnustaa syntisyyttään Jumalan edessä ja kokea anteeksiantoa, koska se on häpeällistä. Jeesus käyttää erittäin suoraa kieltä: Ihmiset rakastavat pimeyttä ja vihaavat valoa. Siinä ei ole mitään neutraalia, eikä epäselvää. Jos emme tahdo tunnustaa syntisyyttämme, emmekä valitse totuutta, totutamme itsemme puolustelemaan motiivejamme ja tekojamme. Mutta eräänä päivänä Jumalan edessä jokainen tekomme punnitaan, kaikki on paljasta. Silloin ei auta selitykset. Tahdommeko nyt valita totuudessa vaeltamisen vai salailun?

Jae 21 kertoo meille, että kun uskova tahtoo noudattaa totuutta, alistuu Jeesuksen auktoriteetin alle, Pyhä Henki opettaa meitä tahtomaan samoin kuin herramme. Hän opettaa meidät vaeltamaan totuudessa, siis elämään läpinäkyvästi, koska silloin Jeesuksen veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Vaarana on se, että jos alamme puolustelemaan syntejämme ja motiivejamme, valitsemme itse pimeyden, vaikka Jumala näkee kaiken. Jos uskova tietoisesti valitsee tehdä syntiä, ja alkaa tottua siihen, hän itse valitsee pimeyden ja vihaa valoa. Tämä on todella surullista. Herra armahtakoon meitä, ettemme ala leikkimään synnillä, koska Raamattu niin varoittaa meitä siitä. Mutta ne, jotka tahtovat elää läpinäkyvästi Jumalan edessä ja antavat Jeesuksen veren puhdistaa syntinsä silloin, kuin kaadumme, pyhitymme Jeesuksen kaltaisiksi hiljakseen. Pyhitys prosessin vaikutusta on se, että elämämme loistaa Kristusta ja tekomme kertovat siitä.

Ymmärrän tämän käsittelemämme jakson (3:1-21) niin, että Jeesus tahtoo saada meidät sitoutumaan itseensä kokosydämisesti. Että ymmärtäisimme, että hän on ainoa keino saada vapauttava tuomio pyhän Jumalan edessä ja päästä taivaaseen. Toiseksi: Hän tahtoo opettaa meille mikä on todellinen identiteettimme hänessä, että tahdomme elää valon lapsina, ymmärtäen, että vaikka välillä teemmekin syntiä, valitsemme elää hänen tahdossaan.

Pyhä Henki tulee opettamaan ja auttamaan meitä tässä prosessissa. Jos ymmärrämme Jumalan armon omalle kohdallemme, se saa meidät rakastumaan häneen syvästi. Tätä seuraa syvä kunnioitus, joka saa meidät elämään hänelle uskollisesti. Kun koemme, että emme ole saaneet tekojemme mukaan, vaan saaneet lahjaksi pelastuksen, se saa meidät rakastamaan muitakin Jumalan rakkaudella, jota hän vuodattaa meihin Pyhän Hengen kautta. Rukoilen, että tahdot elää totuudessa alkavalla viikolla, rakastaa lähimmäisiäsi ja muuttua päivä päivältä Jeesuksen kaltaiseksi. Silloin Suomi muuttuu varmasti! Ole siunattu Jeesuksen nimessä :)

Suhde maailmaan ja syntiin

18.12.2016 Yleinen

Ei kovin jouluinen teema siis tälläkään kertaa. Ja se johtuu yksinkertaisesti siitä, että tämä teema nousi niin voimakkaasti sydämelleni, enkä tohdi silloin alkaa soveltamaan oman mielen mukaan. Jostain syystä tänä vuonna Herra on opettanut minua tällä alueella paljon ja tiedän, että se on auttanut minua paljon. Uskoakseni näillä alueilla tarvitsemme todella paljon Pyhän Hengen apua, jotta oppisimme oikean suhtautumisen omaan syntisyyteemme, mutta emme lankeasi pois armosta ja tulisi lankihenkisiksi suorittajiksi.

Roomalaiskirje 5:18-6:2

Niin kuin siis yhden ihmisen rikkomus on koitunut kaikille ihmisille kadotustuomiksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskas teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi. Niin kuin yhden ihmisen tottelemattomuuden vuoksi monet ovat tulleet syntisiksi, niin myös yhden ihmisen kuuliaisuuden ansiosta monet tulevat vanhurskaiksi. Laki kuitenkin tuli väliin, jotta rikkomus tulisi suureksi. Mutta missä synti on tullut suureksi, siellä on armo tullut ylenpalttiseksi, että niin kuin synti on hallinnut kuolemassa, samoin armokin hallitsisi vanhurskauden kautta iankaikkiseksi elämäksi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta. Mitä me siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, jotta armo tulisi suureksi? Ei tietenkään. Kuinka me, jotka olemme kuolleet synnille, vielä eläisimme siinä?

Paavali opettaa Adamin synnin ja Jeesuksen uhrin vaikutuksesta. Vaikka kaikki olemme perineet esi-isältämme syntisyyden, olemme vapaat ja puhdistetut Jumalan edessä Jeesuksen ansiosta. Laki osoitti kuinka suuri ihmiskunnan syntivelka oli, mutta sillä ei ollut voimaa vapauttaa siitä. Armo tuli Jeesuksen kautta vielä suuremmaksi kuin syntivelkamme. Kun olemme nähneet ja tunnustaneet syntisyytemme, koemme todella vapauttavana Jumalan armon. Armon kokeminen ei kuitenkaan saa meitä tahallaan tekemään syntiä, koska se olisi sen väärinkäyttöä. Sen sijaan käsitämme armon valtavan hinnan edestämme ja se saa meidät vihaamaan syntiä ja kuolemaan sille. On kyse siis asenteen muutoksesta. Jos asenteen muutosta suhteessa syntiin ei tapahdu sen jälkeen, kun olemme kokeneet Jumalan muuttavan ja parantavan armon, voi mielestäni kysyä, onko ymmärtänyt Jeesuksen sovitustyön merkitystä ollenkaan?

Jokainen kristitty lankeaa toisinaan syntiin, ajatuksin, sanoin ja teoin. Mutta jos asenne on se, että tahdon muuttua Jeesuksen kaltaiseksi, eli pyhittyä jatkuvasti ajattelussa, sanoissa ja teoissa, silloin muutkin näkevät muutoksen konkreettisesti: Osoitamme armollisuutta ja empaattisuutta lähimmäisillemme. Jos näemme, että kristityksi itseänsä kutsuva henkilö, oli sitten minkä ikäinen tahansa, ei ole käsittänyt, että Jumala armo ei anna lupaa elää miten sattuu, meidän tulisi rakkaudellisesti näyttää mallia tai mainita, mikä ei ole järkevää ja mikä taas on.

Näin kuvan (jonka arvelen Herran näyttäneen), jossa nuori tyttö on nuoren pojan kanssa sängyssä ja poika tahtoi suudella häntä. Koin, että tyttö on uskossa, mutta oli ajautunut tähän tilanteeseen. Mitä kuva minulle puhui? Sitä, millaisten ihmisten ympäröimiä itse olemme, sellaisiksi mekin muutumme. Pastorini Jacob Huttunen sanoi jokin aika sitten puheessaan näin: kerro ketkä ovat sinun viisi tärkeintä/läheisintä ystävääsi, niin kerron millainen tulevaisuus sinulla on.

Tuossa kuvassa näkemäni tyttö ymmärtääkseni oli ajautunut hankalaan tilanteeseen. Hän oli antautunut liian läheisiin suhteisiin uskosta osattomien kanssa eikä enää ollut pakokeinoa tilanteesta. Monet sanovat, että ”se vain tapahtui vahingossa” ja pyrkivät pääsemään selittelyillä pois epämukavasta tilanteesta. Ikävä fakta on se, että jos meillä ei ole tahtoa tehdä vilpittömästi parannusta tietoisesta synnistä, se paaduttaa sydämemme ja tuhoaa jumalasuhdettamme. Jos tällainen kierre jatkuu kuukaudesta toiseen, silloin ihminen luopuu jossain kohtaa uskostaan. Herra antakoon jokaiselle oikeaa jumalanpelkoa, jotta emme lähde koskaan leikkimään synnillä, koska emme voi laskea sen varaan ikinä, että ”kyllä minä sitten palaan Herran luo”.

Toisena päivänä sain ikään kuin jatko-osan tuohon aikaisempaan näkyyni: Nuori nainen oli ihastunut mieheen ja mies oli tuonut hänet maailman ilmapiiriin, ja vaikka nainen tiedosti jollain tasolla sen haastavan hänen uskon periaatteitaan ja särkevän Jumalasuhdettaan, hän oli jo antautunut maailman vaikutukseen, koska oli luottanut sinisilmäisesti mieheen ja uskonut hänen vilpittömyyteensä.

Edellä näkemäni näky sai minut murheelliseksi. Miksi me antaudumme niin helposti syntiin, emmekä vastusta sitä uskossa? Meidän tulisi peilata kaikki tekemämme ja ajattelemamme asiat Raamatun valossa. Vasta sen jälkeen meidän tulee tehdä päätös onko se ok, vai ei. Jos antaudumme pikku hiljaa maailman arvoihin henkilöiden kautta, jotka vievät meidät sinne, meidän ei välttämättä ole mahdollisuutta palata uudestaan Herran luokse, varsinkin, jos sydän paatuu. Silloin ei auta kuin Jumalan ihme, mutta hän ei pakota ketään uskomaan ja tekemään mielenmuutosta. Siksi myös vastuu vapaudesta on jokaisella ihmisellä itsellään, emmekä siis voi syyttää muita vääristä päätöksistä.

Muistan olleeni vuosia sitten Jumalanpalveluksessa jossa puhujana oli ulkomaalainen pastori, joka kertoi uskovasta nuoresta miehestä joka toivoi voivansa langeta syntiin opettajansa kanssa. Kun hän ei tullutkaan sovittuun aikaan kohtaamispaikalle, hän pettyi raskaasti. Tämä pastori vieraili tuon nuorukaisen kotiseurakunnassa ja välitti sanoman Jumalalta hänelle kesken saarnansa. Hän kysyi mikä motiivi hänellä oli, harmittiko häntä se, ettei hänen lihansa saanut tyydytystä himolleen? Nuori mies teki parannuksen ja hänen elämänsä muuttui!

Olin joku päivä sitten rukouksessa ja näin kuvan myrskyssä olevasta yksinäisestä ihmisestä veneensä kanssa. Sellaisia olemme ilman seurakuntayhteyttä, joka suojaa. Raamatussa ei turhaan sanota, että älkää jättäkö seurakunnan kokousta, niin kuin muutamilla on tapana. Kukaan ei ole niin vahva hengellisesti, että pärjää omillaan, koska vastustajamme on myös todellinen. Jos tahdomme opetella elämään Jumalan tahdossa, se todella vaatii läpinäkyvyyttä, jota lihamme vihaa. Jos meillä on lähellä ystäviä, jotka rakastavat meitä aidosti ja jotka tahtovat elää Jeesusta lähellä, silloin kasvamme terveeseen uskoon. Satsaa siis hyviin ja terveisiin ystävyyssuhteisiin J

Seuraava biisi puhutteli minua voimakkaasti yksi aamu salilla.

No Man’s Band: Synti sielusta

”Aamuyön pikkutunneilla, lapset leikkii aikuista/Polttaa, polttaa, sormet palaa/On parhaimman makuista kielletystä nauttia/Ei kukaan koskaan tietää saa

Ja taivas itkee lapsiaan jotka toisiaan johtaa harhaan/Ja sielut huutaa Jumalaa

Peitetään jäljet kunnolla siivotaan synti sielusta/On kaikki niin puhdasta vaan sydän epäkunnossa/Tehdään todesta tarua luodaan rumasta kaunista/Kulissit hohtaa valkoista vaan sydän huutaa armoa

Aamu tuo valon tullessaan ihminen alastomuuttaan/Häpeilee paratiisissa/Sielu kun huutokaupattiin sydän sen orjaksi myytiin/Viattomat kädet vereen tahrittiin.”

Teema: tekopyhyys ja syyllisyys.

Mitä tehdä oikeutetun syyllisyyden kanssa kaikkitietävän Herran edessä? Joko valehtelemme itsellemme emmekä tunnusta ja paadumme synnin pettäminä tai nöyrrymme ja koemme anteeksiannon, jota emme ansainneet. Tästä seuraa syvä kunnioitus Jeesusta kohtaan ja antautuminen hänelle kokosydämisesti.

Tahtoisin sanoa lopuksi jotain rohkaisevaa. Nämä Praise Factoryn Lähemmäksi – biisin sanat saakoon sen tehdä: ”Vedä Jeesus mua lähemmäksi sua. Sun läsnäoloosi, kaikkein pyhimpään. Minut puhdista verelläsi. Tahdon elää sinulle Jeesus. Täytä minut Hengelläsi, enemmän tultasi.” Olkoon nämä sanat meidän sydämemme rukous, jotta kasvaisimme vahvoiksi uskossamme! Jumalan runsasta siunausta sinun joulun aikaasi. Palaan asiaan todennäköisesti kahden viikon päästä. Kiitos tästä vuodesta rakkaat lukijat :)

Miks uskonelämäni ei skulaa?

4.12.2016 Raamatusta

Tämän viikon kirjoitus ratkesi viikko sitten maanantai aamuna salilla. Silloin Herra puhutteli minua ystävällisesti, kun aloin tuskastua, nimittäin kun olin aikomassa treenaamaan ”kulmasoutua” kutsuttua liikettä ja laittamassa kaiteita alemmaksi, jolle tangon voi laskea lepäämään, huomasin, etten toisen puolen kaidetta saa pistettyä kiinni millään ilveellä. Valehtelematta siinä yritin kymmenen minuutin ajan lukuisia kertoja saada kohilleen, mutta ei vain onnistunut. Lopulta luovutin.

Silloin aloin miettimään, että ehkä Herra tahtoo jotain opettaa minulle tämän kautta. Totesin, että jos tästä vetää johtopäätöksen hengelliseen elämään, voi kysymyksen muotoilla otsikon mukaisesti. Miksi lankean helmasyntiini edelleenkin? Miksi jumalasuhteen hoitaminen voi tuntua raskaalta? Mihin olen keskittynyt elämässäni? Olenko ruokkinut enemmän syntiin langennutta lihaani vai Henkeä? Kumpi silloin hallitsee?

Huuda niin että tuntuu! Älä tyydy tähän! Sydän huutaa Herran puoleen! Minä tarvitsen enemmän sinua Jeesus!

Psalmi 51:3-14

Jumala, ole minulle armollinen hyvyytesi tähden, pyyhi pois syntini suuren laupeutesi tähden. Pese minut puhtaaksi rikoksestani, puhdista minut synnistäni. Minä tunnen rikokseni, ja minun syntini on aina edessäni. Sinua Ainoaa vastaan olen syntiä tehnyt, olen tehnyt sitä, mikä on pahaa sinun silmissäsi. Sinä osoittaudut vanhurskaaksi puheessasi ja puhtaaksi tuomitessasi. Katso, synnin alaisena olen syntynyt, synnin alaiseksi sikisin äitini kohdussa. Totuutta sinä tahdot sisimpään saakka, ja salassa sinä ilmoitat minulle viisauden. Puhdista minut synnistä iisopilla, niin minä puhdistun. Pese minut, niin tulen lunta valkeammaksi. Anna minun kuulla iloa ja riemua, ratketkoot riemuun luut, jotka olet murskannut. Peitä kasvosi näkemästä syntejäni ja pyyhi pois kaikki pahat tekoni. Jumala, luo minuun puhdas sydän ja uudista vahvaksi henki minun sisimmässäni. Älä heitä minua pois kasvojesi edestä äläkä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi. Anna minulle jälleen pelastuksesi ilo ja tue minua alttiuden hengellä.

Tästä Psalmista ja näistä jakeista voisi kirjoittaa paljon, mutta on hyvä muistaa kuka ja missä oloissa nämä sanat kirjoitettiin. Daavid oli tehnyt aviorikoksen ja profeetta Naatan ilmaisi sen hänelle. Tämän jälkeen Daavid vuodatti sydämensä Jumalalle tämän psalmin kautta. Psalmi kuvaa kokosydämistä parannuksen tekemistä, siinä ei ole mitään puolustelua vaan syvää murhetta oman syntisyyden tähden.

Minua puhuttelee monikin kohta näissä jakeissa, mutta silmiini nousee ensimmäisenä nämä: ”Sinua Ainoaa vastaan olen syntiä tehnyt, olen tehnyt sitä, mikä on pahaa sinun silmissäsi.” Nämä sanat opettavat meille, että kun teemme syntiä, teemme jotain, mikä rikkoo meidän ja Jumalalle suhdetta, koska hän erottuu synnistä ja se on kapina häntä vastaan, siksi nämä sanat opettavat meitä paljon.

”Peitä kasvosi näkemästä syntejäni ja pyyhi pois kaikki pahat tekoni. Jumala, luo minuun puhdas sydän ja uudista vahvaksi henki minun sisimmässäni.” Jotta Herra voisi uudistaa meidät, meidät täytyy puhdistua kokonaan Jeesuksen verellä. Aina kun teemme syntiä, Pyhä Henki osoittaa meille sen. Ei syyttäen, vaan rakkaudessa, jotta ymmärtäisimme tilanteemme ja katuisimme sitä välittömästi. Vasta katumisen jälkeen Herra täyttää ihanalla läsnäolollaan ja eheyttää meidät. Hän tahtoo opettaa meille, että jos tahdomme seurata häntä kokosydämesti, meidän täytyy hoitaa suhdettamme häneen ja haluta irtisanoutua vanhan luonnon tavasta elää. Silloin hän kasvattaa meistä vahvoja, koska ymmärrämme täydellisen riippuvuussuhteemme hänen kanssaan.

No Man’s Band: Raunioilla

”Olisithan ystäväni kun muut näyttää selkää
Pitäisithän kädestäni kun kun mä pelkään elämää
Ohjaisithan oikeaan kun suinpäin juoksen harhaan
Antaisithan anteeksi kun tilaisuus tekee varkaan
Ainakin mä toivon niin

Että pidät musta kii, purista mua lujempaa
Purista niin et sattuu, mä tahdon antautua
Pidä kii, ethän päästä milloinkaan
Purista niin et sattuu mä tahdon antautua

Nostathan langenneen jaloilleen
Vaihdathan pukuni mustuneen puhtaan valkoiseen
Annathan siipien repaleisten kantaa jälleen
Puhallathan Henkesi tähän kivisydämeen

Ainakin mä toivon niin

Että pidät musta kii, purista mua lujempaa
Purista niin et sattuu, mä tahdon antautua
Pidä kii, ethän päästä milloinkaan
Purista niin et sattuu mä tahdon antautua”

Tämä Partalan Miikan tekemä biisi on vuosia puhutellut minua, koska se lähtee sydämestä. Se on sydämeni rukous jatkuvasti. Siinä on tavoitettu jotain todella tärkeetä, myönnetään reilusti oma heikkous ja pyydetään Jeesusta puhdistamaan verellään kaikesta synnistä ja täyttämään Pyhällä Hengellä. Kuka istuu sydämeni valtaistuimella? Siellä istun egoni kanssa tai Jeesus, molemmat sinne ei mahu.

Samana aamuna jolloin Herra puhutteli minua kaiteiden kautta salilla tapahtui muutakin. Kun lähdin ajamaan töihin, aloin rukoilemaan tällaista rukousta, uskoakseni Hengen johtamana: Kiitos armosta. Ilman sitä en olisi tässä, vaan maailmassa, vailla toivoa. Armo ei ollut halpa, vaan maksoi Poikasi hengen. Se saa minut ylistämään sinua, ilman sitä minulla ei olisi oikeutta lähestyä pyhää ja oikeamielistä Jumalaa. Armo saa minut nöyräksi. Se saa aikaan oikeanlaisen, kunnioittavan suhteen Herran kanssa.

Parhaimpia hetkiä ovat ne, jolloin Herra pääsee opettamaan ja me päätämme kuunnella ja totella. Tuo rukous nousi koko sydämestäni ja huomaan, että Herra työstää minussa jotain uutta. Tällainen kuva nousi jonakin toisena aamuna menneellä viikolla, kun olin rukouksessa:

Näin suuria vuoria ja niiden välissä syvän laakson. Kuvittelin olevani korkeammalla tasolla, mutta todellisuus oli, että olin laaksossa. Ymmärsin tilanteen niin, että Herra tahtoo viedä minut vuoren huipulle, uudelle tasolle hengellisessä todellisuudessa. Hän tahtoo, että hyväksyn hänen tapansa kasvattaa minua. Laaksossa voi olla rauhallista, koska perkele jättää rauhaan ne, jotka tyytyvät nykyiseen tasoonsa. Mutta siellä ei tapahdukaan mitään. Jos tahdomme elää siellä, jämähdämme, emmekä kasva Hengessä vahvoiksi. Nyt on aika antautua kasvuprosessiin Herramme kanssa, vaikka joudummekin maksamaan siitä hintaa! Älä enää tyydy neutraaliin kristillisyyteen, vaan antaudu sataprosenttisesti Herralle. Hän ei jätä sinua milloinkaan vaan tukee sinua! Luota häneen. Älä anna pelon estää sinua, koska hän tahtoo rohkaista sinua olemaan esimerkki muille!

Kun olin joku aamu taas treenaamassa ja pysähdyin hengittämään, huomasin Herran laskevan sydämelleni syvän kaipuun siihen, että oppisin haluamaan hänen tahtonsa tapahtumista elämässäni jatkuvasti, koska tiedän varmasti, että hänen tahtonsa on aina paras. Sen seurauksena lihallisuuteni kuolee pikku hiljaa ja Pyhä Henki saa johtaa elämääni kokonaisvaltaisemmin. Vaikka tunnemaailmani vastustaisi Jumalan tahtoa en alistu sille, vaan valitsen mennä eteenpäin Hengen voimassa!

Tämän päivän maailma perustuu itsekkyydelle ja nautinnolle. Kun joku päättää pettää aviopuolisoaan ja se selviää, ihmiset kauhistuvat, ja ihan aiheestakin. Mutta mikä aiheuttaa tuon käytöksen? Näemme ja kuulemme viattomien ihmisten kuolemista. Miksi niin tapahtuu? Yksi syy molempiin kysymyksiin on se, että ihminen on turmeltunut ja syntinen, eikä tahdo kääntyä pois pahuudestaan. Tarvitsemme pelastajaa, Jeesusta!

Mielestäni uskovien täytyisi ymmärtää, että ilman Jumalan pyhyyden läsnäoloa mekin alamme tekemään kompromisseja maailman arvojen kanssa. Pyhyys ilman armoa johtaa lakihenkisyyteen, mutta armo ilman pyhyyden kokemista seuraa kurittomuus ja lankeemukset. Kun perjantai aamuna olin rukouksessa koin Hengen laskevan sydämelleni ajatuksen, että kun koemme Herran pyhän läsnäolon alamme vihaamaan syntiä, koska se tuhoaa ihmistä sisältäpäin. Synti on aina kapinaa Herraa vastaan ja sen takana on pimeyden ruhtinas, joka itse lankesi ylpeyteen ja heitettiin ulos taivaan kirkkaudesta. Kun sinä ja minä saamme käsityksen Jumalan pyhyydestä, tahdomme elää Jumalaa miellyttävällä tavalla ja muuttua jatkuvasti Jeesuksen kaltaisiksi.

Tänään voi vain sanoa, että tarvitsen ystäviä, tarvitsen seurakuntayhteyttä, pastoreita joille voin vuodattaa sydämeni ja elää läpinäkyvää elämää. Aina se ei tunnu helpolta, koska oma lihallinen luonto on itsepäinen ja ylpeä, mutta kun päätän seurata Jeesusta täysillä, sitä ei voita mikään. Rohkaisen sinua elämään läpinäkyvästi ja uskoutumaan ongelmista jollekin läheisellesi. Se vapauttaa. Jos sinulla ei ole sellaista ihmistä, pyydä Herralta. Jumalan runsasta siunausta elämääsi!

Synnistä, armosta ja uudesta liitosta

26.6.2016 Raamatusta

Tällä kertaa kirjoitan viimeistä kertaa, ennen kesälomaani. Tarkoitan, että tämän kirjoituksen jälkeen piän lomaa myös blogin kirjoitukselta elokuun alkuun asti. Jotain Herra laski sydämelleni tuossa ja lähdemme tutkimaan aihetta Kainin kautta:

1.Moos. 4:3-7

Jonkin ajan kuluttua Kain toi maan hedelmistä uhrilahjan Herralle. Myös Aabel toi uhrin. Hänen uhrinsa oli lauman esikoisista ja niiden rasvoista. Herra katsoi hyväksyen Aabelin ja hänen uhrilahjansa puoleen, mutta Kainin ja hänen uhrilahjansa puoleen hän ei katsonut. Silloin Kain vihastui kovin, ja hänen kasvonsa synkistyivät. Herra sanoi Kainille: ”Miksi olet vihastunut, ja miksi kasvosi ovat synkistyneet? Eikö ole niin, että jos teet oikein, voit kohottaa katseesi, mutta jos et, synti väijyy ovella. Se haluaa sinut valtaansa, mutta hallitse sinä sitä!”

 

Jakeista saisi ihan oman opetuksensa, mutta kommentoin vain lyhyesti. Olen ymmärtänyt, että Herra hyväksyi Aabelin uhrilahjan siksi, että se sisälsi verta. Jo ennen Mooseksen lain tuloa ihmiset uhrasivat Jumalalle, itse asiassa Jumala vaatetti ihmiset teurastamalla eläimen. Mihin tämä viittaa? Kristukseen. Veri puhdistaa synnistä. Siksi Kainin uhria ei hyväksytty, koska siinä ei uhrattu viatonta eläintä hänen syntiensä edestä. Näemme, miten synti vaikutti Kainin olemukseen ja käytökseen. Paholainen sai Kainin ansaan ja kuten tiedämme, hän tappoi veljensä, koska ei halunnut katua koston himoaan. Jumala kehotti Kainia hallitsemaan himoaan, se oli siis mahdollista välttää, jos niin olisi halunnut. Synnin olemukseen ihmisen sisällä kuuluu aina petos. Näemme tämän Kainin vastauksessa Jumalalle, jakeessa 13: Minun syyllisyyteni on liian raskas kantaa.

Roomalaiskirje 6:12-14

Älköön siis synti hallitko teidän kuolevaisessa ruumiissanne, niin että tottelette sen himoja. Älkää antako jäseniänne vääryyden aseiksi synnille vaan antakaa itsenne kuolleista eläviksi tulleina Jumalalle ja jäsenenne vanhurskauden aseiksi Jumalalle. Synti ei enää ole teidän hallitsijanne, koska te ette ole lain vaan armon alaisia.

Uudessa liitossa, joka perustuu Kristuksen täytettyyn työhön synnin valta on murtunut. Siksi Paavali antaa ymmärtää, että meidän on mahdollisuus vastustaa kiusauksia ja himoja. Miten se on mahdollista? Seuraavat jakeet antavat ymmärtää, että antautumalla Jumalalle kokonaisvaltaisella tavalla voimme elää Jumalan kunniaksi, koska emme ole enää vanhan lakiliiton alaisia, vaan armo kasvattaa meitä. Tutkitaanpa tätä tarkemmin.

Roomalaiskirje 8:1-2

Nyt ei siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa, sillä elämän Hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.

Kun alamme ymmärtämään uuden identiteettimme Jumalan rakkaina lapsina, saa se aikaan syvän kiitollisuuden, ettemme enää ole synnin orjia! Vanhan lakiliiton tarkoitus oli ajaa meidät Kristuksen luo, koska vain hän voi vapauttaa meidät synnin kierteestä. Pyhä Henki paljastaa meille Jeesuksen valtasuuruuden, koska emme pystyneet tekemään itseämme omin avuin pyhiksi Jumalan edessä.

Lainaan tässä yhteydessä David Wilkersonin kirjasta Voitto – vapaaksi siitä mikä sitoo (s. 42).

”Herra, tunnustan kykenemättömyyteni noudattaa Sinun käskyjäsi. Tunnustan täydellisen avuttomuuteni vapahtaa itse itseni synnin vallasta. Kaikissa pyrkimyksissäni päästä vapaaksi olen epäonnistunut yhä uudelleen ja uudelleen. Siksi olen nyt tullut Sinun luoksesi kuolleena ihmisenä, täysin antautuneena. Tunnustan tarpeeni päästä vapaaksi synnistäni – ja myönnän, etten voi tehdä sitä omin voimin. Herra – Sinun vanha liittosi on saanut minussa aikaan kaksi tärkeää asiaa. Ensinnäkin tiedän sydämessäni, että haluan olla vapaa. Haluan todella, että synnin valta minuun murskataan. En halua enää keksiä tekosyitä synnilleni, enkä halua joutua lopullisesti sen valtaan. Sydämeni halajaa vaeltaa pyhyydessä ja tahrattomuudessa Sinun edessäsi. Mitä tahansa se vaatiikaan, Isä, haluan tulla vapaaksi. Haluan elää täysin Sinun voimastasi riippuvaisena.

Toiseksi olen luopunut kaikesta toivosta, että ikinä pääsisin vapaaksi omin voimin. Käsitän, että ainoa toivoni orjuudesta vapautumisesta on Sinun vallassasi. Tulen nyt Sinun luoksesi uskossa, Herra, heittäydyn Sinun käsiisi. Näytä minulle uuden liittosi siunaukset ja lupaukset. Tarvitsen uuden ilmoituksen, uuden järjestelyn. Vanha on tuottanut minulle pelkkää epätoivoa. Kiitos Sinulle, Herra. Näin rukoilen Jeesuksen nimessä, aamen.”

Vanhalla liitolla oli siis kasvattava vaikutus, kuten hyvin tuossa lainaamassani rukouksessakin annettiin ymmärtää. Vanha liitto perustui ihmisen tekoon, mutta ihminen ei pystynyt muuttamaan sydäntään. Uusi liitto perustuu Jeesukseen ja hänen tekoonsa. Se muuttaa sydämemme, jos vain sallimme sen. Siksi tätä liittoa kutsutaan myös paremmaksi liitoksi. Se perustuu Isän ja Pojan solmimaan sopimukseen, jossa ei ole heikkoja liiton osapuolia. Jeesus edustaa ihmiskuntaa paljon paremmin kuin kukaan ihminen, hän tuli ihmiseksi ja eli synnittömän elämän. Siksi hän pystyy samaistumaan meihin. Nyt meillä helposti syntiin lankeavilla ihmisillä on mahdollisuus sanoa ei synnille, koska Jeesus murskasi jo synnin ylivallan ristillä!

Tätä ristin työtä kuvaa osuvasti aikaisemmin Praisegardenin julkaisema biisi nimeltä veresi toi vapauden.

Verelläsi minut puhdistit/syyttömyyteen mut puetit/edessäsi polvistun ja omaksesi antaudun/nyt kokonaan.

Jeesus, sinä kuolit syntini tähden/Jeesus, veresi toi vapauden/Jeesus, elämäni Sinulle kuuluu/nyt kokonaan

Verelläsi minut lunastit, perillisekses korotit/kuninkuutes ikuinen/ei horju vaikka joskus epäilen/se pysyy vaan.

Kun yhtenä työaamuna ajoin autollani ja ylistin Jumalaa tämän laulun kautta, näin seuraavan kuvan:

Paholainen on kahlinnut ihmisen itseensä. Jeesus tuli ja vapautti kahleesta ja paholainen jäi yksin kahleensa kanssa. Jeesus lunasti meidät verellään vapaiksi paholaisen otteesta. Jeesus on uusi omistajamme: hän saa määritellä uuden identiteettimme hänessä, koska emme ole enää paholaisen orjia vaan Jumalan lapsia. Hänellä on omistussuhde meihin, joten tehtävämme on totella ja kunnioittaa uutta Herraamme, joka rakastaa meitä!

Mitä tapahtuu, jos annamme vapaaehtoisesti Herran määritellä identiteettimme? Silloin hän saa Sanansa kautta muuttaa asenteemme, sanamme ja toimintatapamme, meistä kasvaa sydämellisiä, nöyriä, armahtavaisia ja rakkaudellisia, joiden lähellä on helppo olla heikko. Jos yritämme olla täydellisiä, jotka eivät elä synnissä, olemme lakihenkisiä ja kireitä. Jumalan armon täytyy tulla osaksi identiteettiämme, jotta voimme osoittaa sitä myös muille. Kukaan, joka ei ole ymmärtänyt ja kokenut itse suurta Jumalan anteeksiantamusta, ei voi sitä myös osoittaa muille.

Enkä tarkoita nyt sitä päivää, jolloin sain tulla uskoon, vaan Jumalan lapsena oman lihallisuuteni näkemistä. Vasta silloin alan ymmärtämään miten armollinen Jumala on, kun hän ei heitä meitä pois silmiensä edestä löytäessään meistä syntiä, vaan hän näkee Kristuksen täydellisen uhrin, joka on sovittanut kaikki syntimme. Hän ei suhtaudu meihin meidän ansaitsemallamme tavalla, vaan opettaa meitä näkemään Sanansa kautta, miten kallisarvoisia olemme hänelle! Tämä totuus, että Jeesus täytti lain, jota itse emme koskaan pysty täyttämään, täydellinen ja viaton uhrikaritsa meidän syyllisten puolesta herättää terveen Jumalan pelon. Jotta emme koskaan unohtaisi miten kalliisti ostettuja olemme apostoli Pietari antaa meille viisaan neuvon Pyhän Hengen johtamana:

1.Pietarinkirje 1:16-19

Onhan kirjoitettu: ”Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä.” Jos te siis Isänänne huudatte avuksi häntä, joka henkilöön katsomatta tuomitsee jokaisen hänen tekojensa mukaan, niin vaeltakaa jumalanpelossa tämä muukalaisuutenne aika. Tiedättehän, että teitä ei ole lunastettu isiltä perimästänne turhasta vaelluksesta katoavilla aarteilla, hopealla tai kullalla, vaan Kristuksen, kuin virheettömän ja tahrattoman Karitsan, kalliilla verellä.

Synti ei ole enää Jumalalle ongelma. Hän on sovittanut syntimme ristillä Poikansa kautta. Miten voimme elää oikeassa suhteessa pyhään Jumalaan? Arvostamalla Hänen Poikansa uhria koko sydämestämme. Ja tahtomalla tehdä hänen tahonsa kuuliaisesti ja pyytämällä, että Pyhä Henki johtaa elämäämme. Silloin voimme johdattaa myös muita ihmisiä oikeaan asemaan Jumalan edessä. Sinua ja minua tarvitaan tässä lähetystyössä joka ikinen päivä. Et ole mikään arvoton syntinen, vaan Jumalan rakas lapsi, jota hän tahtoo käyttää voimallisesti, jotta sinun lähimmäisesi tulisivat tuntemaan totuuden ja totuus tekisi heistä todella vapaita! Siunattua kesää kaikille!

Kuka saa hallita elämäämme?

31.1.2016 Raamatusta

Tällä kertaa mieleni tuntuu melko raskaalta aiheen tähden, josta kirjoitan. Pyysin Herralta äsken viisautta ja nöyryyttä kirjoittaa tästä alueesta, koska kukaan ihminen ei ole oikeutettu ”saarnaamaan” ja osoittamaan toisten syntejä, koska jokaisella Jumalan lapsella on omat heikkoutensa. En siis pyri kirjoittamaan ylhäältä päin, ikäänkuin itse olisin synnitön, vaan pyrin asettumaan itse yhtälailla lukijan asemaan.

Aihe ei ole mukava, sen myönnän. Mutta totean, että totuus ei ole aina ihanaa ja mieltä ylentävää, koska jokainen meistä on syntinen pyhän Jumalan edessä. Kukaan ei ansaitse Jumalan mielisuosiota omilla teoillaan, koska monesti vaikuttimemme ovat väärät. Teemme syntiä ennakkoluuloin, ajatuksin ja teoin. Mistä aiheista nyt puhun? Vain muutaman mainitakseni: Jooga, horoskoopit ja ennustajat. Jostain syystä uskovatkin sekoittavat asiansa monta kertaa sekaantumalla esimerkiksi tällaisiin. Miksi horoskooppien lukeminen tai ennustajille soittaminen on huono asia? Tai miksi jatkuvasti yleistyvä jooga-kursseille osallistuminen on muka väärin? En pysty perustelemaan hienoin argumentein kantaani, lähestyn asiaa siltä kannalta, miksi Jumalan tulee olla elämämme valtaistuimella ja esimerkiksi edellämainitut asiat syrjäyttävät hänet siltä. Tiedän yhden ainoan kirjan, jota uskallan suositella jos tahdot perehtyä esimerkiksi joogaan ja mitä Jumala on siitä mieltä. Se on Pekka Reinikaisen noituuden paluu lääketieteeseen. Lisätietoa:

http://www.kuvajasana.fi/tuotteet?selProduct=94&selGroup=29

Mikä sai minut päättämään, että tällä viikolla näiltä alueilta kirjoitan? Jumala näytti minulle hiukkasen inhottavalta tuntuvan näyn: Näin ilkeän demonin, jonka ymmärsin kuvaavan henkivaltaa, joka vaikuttaa esimerkiksi joogan, horoskooppien, enkelien palvonnan, ja ennustajien taustalla. Henkivalta tahtoo orjuuttaa ihmiset pikku hiljaa ja viedä paholaisen orjiksi uudelleen. Taivaan Isä itkee kun hänen lapsensa alkavat leikkimään näiden kanssa.

Katsotaanpa miten Jeesus toimi fariseusten kanssa.

Matteus 15:7-9, 12-14

Te tekopyhät! Oikein on Jesaja teistä ennustanut sanoessaan: Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta sen sydän on kaukana minusta. Turhaan se palvelee minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmisten käskyjä. Silloin opetuslapset tulivat hänen luokseen ja sanoivat: ”Tiedätkö, että fariseukset loukkaantuivat, kun he kuulivat puheesi?” Mutta hän vastasi: ”Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois. Älkää heistä välittäkö, he ovat sokeita sokeiden taluttajia. Jos sokea taluttaa sokeaa, molemmat putoavat kuoppaan.”

Hesekiel 33:31-32

He tulevat sinun luoksesi niin kuin kansan on tapana ja istuvat edessäsi minun kansanani. He kuuntelevat sanojasi mutta eivät tee niiden mukaan, sillä he osoittavat rakkautta suullaan, mutta heidän sydämensä ahnehtii väärää voittoa. Sinä olet heille kuin rakkauslaulu, kauniisti laulettu ja hyvin soitettu. He kyllä kuuntelevat sanojasi mutta eivät tee niiden mukaan.

Meidän tulee lukea nämä jakeet huolellisesti ja ymmärtää, mitä Jumala tahtoo meidän tekevän. Millainen ihminen on tekopyhä? Sellainen, joka näyttelee olevansa jotain, mitä ei todellisuudessa ole. Ikävä kyllä tekopyhyyttä on ilmennyt siitä lähtien kun ihminen lankesi syntiin. Tekopyhyys ilmenee näissä Matteuksen evankeliumin sanoissa niin, että fariseukset osaavat puhua viisaasti ja ihmiset ajattelevat heidän todella palvelevan Jumalaa, mutta heidän suhteensa Jumalaan on kuollut synnin tähden. Mitä Jeesus tahtoo meidän tekevän? Ettei meistä tule samanlaisia! Ettemme yrittäisi näytellä ihmisille ja Jumalalle, että kaikki on kunnossa, vaikka kulissit olisivat jo kaatumassa. Jeesus tahtoi opettaa opetuslapsiaan irtisanoutumaan näennäisestä Jumalan palvelemisesta ja seuraamaan häntä kokosydämisesti. Jos alamme tekemään kompromissejä maailman arvojen kanssa, me eksymme ja ainoa tapa palata takaisin Jumalan luo on tehdä reilusti mielenmuutos. Mielenmuutos ei tarkoita sitä, että minäpä nyt pyydän Herralta anteeksi ja huomenna taas jatkan entiseen malliin, tullen pikku hiljaa flegmaattiseksi, veltoksi, todellisen mielenmuutoksen kanssa. Ei, Jeesus sanoi selkeästi, että se täytyy juurineen repiä pois, jotta voi aidosti nähdä muutoksen. Se voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että alkaa olla tilivelvollinen jollekin luotettavalle Jumalan miehelle tai naiselle elämästään. Fariseuksillakin oli täysi mahdollisuus tehdä parannus ja olen ymmärtänyt, että muutamat heistä aidosti tekivätkin parannuksen ja tunnistivat Jeesuksessa luvatun Messiaan.

Miksi tekopyhyys on niin vaarallista? Koska Hesekielin jaejaksossa näemme, että kuka tahansa voi näyttää olevansa messissä täysillä, mutta sydän on jo paatunut synnin tähden. Miksi on niin vaarallista, jos elämme Jumalan lapsen elämää muille, mutta todellisuudessa emme noudata Jumalan sanaa elämässämme? Siinä ei ole mitään voimaa ja tällainen uskova kyllästyy uskoon ajan saatossa. Miten sitten tulisi toimia joogan tai horoskooppien kohdalla? Jos ajattelemme, että horoskooppien lukemisessa ei voi olla mitään pahaa, me alamme vähättelemään sen vaikutusta mieleemme, ajatuksiimme ja tahtoomme. Sehän on yksi perkeleen juoni. Jos harrastamme joogaa, se tuntuu varmaan hyvältä ja voimme rentoutua arjen keskellä. Itse asiassahan jooga-liikkeissähän ei ole mitään pahaa, mutta henkivalta mikä vaikuttaa sen taustalla sitoo ihmisiä paholaisen orjiksi. Paholaisen juoni on siinä, että alamme vähätellä syntiä, se tuottaa jonkinlaista nautintoa, kunnes Pyhä Henki osoittaa meille synnin ja tulee morkkis. Jos aidosti teemme parannuksen, emmekä jää miettimään mikä tässä on niin väärää, koemme Jumalan armon. Jos taas perustelemme itsellemme synnin tekemistä, se alkaa vaikuttaa salakavalasti koko päähämme ja teemme kompromissejä, sen sijaan, että aidosti katuisimme. Jos jatkamme tässä kehässä kuukaudesta toiseen alamme uskoa enemmän fiiliksiä ja paholaisen valheita kuin Jumalan sanaa. Se on todella vaarallista. Puhun omasta kokemuksesta. Jos emme enää tahdo tehdä parannusta, Pyhä Henki tulee murheelliseksi ja hän hiljenee. Jossain kohtaa voi käydä niin, että huomaamme, ettei usko enää kiinnosta enää ollenkaan, uskovat ystävät ovat pois ja tilalla on uusi kaveriporukka joilla on sama arvomaailma kuin itsellä.

Miten voimme sitten varjella itsemme puhtaana tämän syntisen maailman keskellä, niin ettemme lankea pois Jumalasta? Yksinkertaista: Mitä enemmän rakastut Jeesukseen, uskon elämäsi pysyy fressinä, eikä mikään muu tuota vastaavaa iloa ja nautintoa kuin läheisyys Herramme kanssa. Miten saan pidettyä suhteen Herran kanssa fressinä? Hoitamalla rakkaussuhdetta hänen kanssaan päivittäin. Aika-varkaat vievät keskittymisemme pois hänestä liian helposti. Meidän täytyy siis perustaa elämämme Jumalan sanan varaan ja antaa sen tulla osaksi ajattelu-, toiminta ja tahtomaailmaamme. Silloin emme varmasti eksy pois hänen läheltään. Miten tämän voi pistää käytätöön? Voit alkaa pyytää Herralta yksinkertaisesti syvää halua tutkia Sanaa päivittäin. Siitä minä lähdin monta vuotta sitten, kun tahdoin uudistua uskossa. Kun rukoilin sitä päivittäin, huomasin yhtäkkiä, kuinka Herra tuli rakkaaksi ja tahdoin todella oppia tuntemaan Jeesusta. Siitä on kysymys.

Matteuksen 15 luvun jakeessa 8 sanottiin, että ”tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta sen sydän on kaukana minusta.” Tää kertoo minulle sitä, että jos sydämemme täyttyy Herran pelolla, me ei eksytä ja silloin sydän pysyy lähellä Herraamme, koska rakastamme häntä.

Psalmi 34:10-12

Pelätkää Herraa, te hänen pyhänsä, sillä häntä pelkääviltä ei puutu mitään. Nuoret leijonat kärsivät puutetta ja näkevät nälkää, mutta Herraa etsiviltä ei puutu mitään hyvää. Tulkaa, lapset, kuulkaa minua, Herran pelkoa minä teille opetan.

Näissä Daavidin kirjoittamissa sanoissa, jotka Pyhä Henki vaikutti hänessä, näemme miten tärkeää on etsiä ja kunnioittaa Herraa. Jae 10 on suora Jumalan lupaus, että kun me kunnoitamme häntä, hän todellakin pitää meistä huolen. Kun kunnioitamme ja rakastamme Jumalaa, meistä tulee halukkaita viettää aikaa hänen lähellään. Ja kun taivaan Isä tahtoo opettaa, sen parempaa ei voi olla :) Kun lähestymme häntä kunnoittaen, huomaamme, että hän täyttää kaikki tarpeemme ja rakastumme häneen päivä päivältä enemmän.

Tehkäämme siis päätös tänään antaa elämämme jokainen osa-alueemme Jumalalle, viettää aikaa hänen lähellään, satsata ihmissuhteisiin, jotka saavat meidät rakastumaan Jeesukseen enemmän ja toteuttamaan hänen tahtonsa. Sen parempaa elämää ei ole olemassakaan! Ole siunattu Jeesuksen nimessä :) T. Jukka

Uskon sankarit ja Jeesus 

27.12.2015 Raamatusta

Heprealaiskirje 12:1-3 (Raamattu kansalle)

Koska meillä on ympärillämme näin suuri todistajien pilvi, pankaamme mekin pois kaikki, mikä painaa, ja synti, joka niin helposti kietoo. Juoskaamme kestävinä kilpailussa, joka on edessämme, katse kiinnitettynä uskon alkajaan ja täydelliseksi tekijään, Jeesukseen, joka edessään olevan ilon vuoksi kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istuu nyt Jumalan valtaistuimen oikealla puolella. Ajatelkaa häntä, joka niin paljon kesti syntisten vastustusta itseään kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi rohkeuttanne.

Hepr. 12:1-3 (Elävä Uutinen)

Koska elämämme katsomossa on näin valtava joukko uskon ihmisiä, heittäkäämme mekin pois painolasti, joka hidastaa juoksuamme – erityisesti synnit, joihin jatkuvasti kompastumme – ja jatkakaamme kestävinä eteenpäin siinä kilpailussa, johon Jumala on meidät pannut. Katsokaa Jeesusta, joka on antanut meille uskon ja joka myös tekee sen täydelliseksi! Hän oli valmis kärsimään häpeällisen kuoleman ristillä, sillä hän tiesi, mikä ilo häntä sen jälkeen odotti. Nyt hän istuu valtaistuimella Jumalan oikealla puolella. Jotta ette alkaisi pelätä ja väsyä, ajatelkaa, miten kärsivällinen Jeesus oli, kun syntiset ihmiset kiduttivat häntä.

Kun olin joulun Kuhmossa ja tapasin ystävän vuosien takaa, hän mainitsi jonkin sanan tästä jaejaksosta (en muista enää mikä), ja päätin tutkia sitä. Meidän tulee ottaa heti huomioon Heprealaiskirjeen yhdestoista luku, koska näissä jakeissa viitataan suureen todistajien pilveen tai uskovien joukkoon, jotka näkevät vaelluksemme taivaasta. Itse aivan innostuin ja rohkaistuin valtavasti, kun luin kyseisen luvun, huomatessani, kuinka he pitivät kiinni uskostaan lujasti ja odottivat pääsevänsä kohtaamaan tulevan Messiaan ja vaihtamaan uskonsa taivaan kirkkauteen.

Heprealaiskirjeen kirjoittaja, jota toiset arvelevat Paavaliksi, kehottaa meitä uskon sankareiden esikuvan mukaisesti heittämään kaiken mikä painaa, stressaa tai masentaa, sekä synnin pois. Paavali mainitsee, että synti kietoutuu helposti jalkoihimme, hidastaen vaellustamme uskossa. Eikö ole lohdullista, että Raamattu ei kaunistele maailmaa, jossa elämme? Se ei väitä, että uskovan vaellus olisi pelkästään ruusuilla tanssimista sen jälkeen, kun olemme vastaanottaneet Jeesuksen vapahtajaksemme. Mutta kiinnitä huomiota, että Raamattu käyttää tarkoituksella sanaa ”mekin”. Mitä tarkoitan? Sitä, että myös uskon sankarit joista edellinen luku kertoi, kamppailivat myös samojen ongelmien kanssa, säilyttivät uskonsa ja nyt he ovat perillä! Raamattu tuo toivon meille, jotka joskus murehdimme, että miten jaksan kilvoitella tällä uskon kilparadalla maaliin asti.

Miten nämä uskon sankarit pääsivät perille? Kiinnittämällä katseensa Voittajaan. Jumala rohkaisi heitä olemaan uskollisia hänelle, niin he tulisivat pääsemään hänen luokseen kuoltuaan. Meitä kehoitetaan kiinnittämään katseemme Jeesukseen, koska hän on paras mahdollinen henkilökohtainen valmentaja :). Kun keskitymme häneen, ja toteutamme hänen tahtoaan elämässämme mielellämme, hän saa uskomme kasvamaan! Mikä valtava lupaus siitä, että Jeesus saa uskomme kerran täydelliseksi kun pääsemme taivaan kotiin, siihen asti meidän kannattaa ottaa vastaan ja totella hänen ohjeitaan tarkasti. Miksi näin? Jottei synti pääse kampittamaan meitä, sillä synnin juuri on kapinoinnissa eli tottelemattomuudessa.

Jos minä tahdon saada itseni kuntoon, ja päätän hankkia personal trainerin, niin minun todella kannattaa totella hänen ohjeitaan tarkasti. Siinä tapauksessa, etten noudata hänen ohjeitaan tarkasti ja alan valittamaan kuukausien päästä, ettei mikään ole muuttunut, ja hän sattuu kysymään, että oletko noudattanut kaikkia ohjeita ja erehdyn myöntämään, ettei minun mielestäni ole välttämätöntä kaikkia noudattaa, työ on ollut siltä osin turha. Jumala on antanut meille erittäin selkeät suuntaviivat Raamatussa, ja jos päätämme elää sen todeksi arjessamme, silloin menestymme. Jos emme tottele ja sovella Raamattua elämäämme, lienee turha odottaa myönteistä kehitystä jumalasuhteessamme ja taistelussamme syntiä vastaan?

Jakeessa kaksi viitataan Jeesuksen olleen iloinen, vaikka hän kärsi ristin häpeästä välittämättä ja istuvan valtaistuimellaan Isän vierellä. Mikä sai hänet iloitsemaan? Hän iloitsi niistä, jotka hän pelasti. Raamattuhan selkeästi osoittaa, että pelastus on vain ja ainoastaan Jeesuksessa Kristuksessa, taivaaseen ei ole pääsyä yhdelläkään ihmisellä omin ansioin. Toisin sanoen Vanhan testamentin uskovat pelastuivat yhtälailla Jeesuksen uhrikuoleman kautta. Mikäli Jeesus ei olisi maksanut koko ihmiskunnan rangaistusta synneistä, Vanhan testamentin uskovat eivät olisi päässeet taivaaseen. Heidän shekkinsä olisi ollut mitätön, koska se tuli voimaan Jeesuksen veren kautta. On myös merkittävää, että Jeesus istuu valtaistumeilla, koska se kuvaa hänen työnsä täydellisyyttä. Homma on todella hoidettu! Halleluja!

Jakeessa kolme jälleen meitä kehoitetaan ajattelemaan Pelastajaamme. Kun tutkimme Sanaa ja hänen elämäänsä, näemme jatkuvasti kuinka paljon häntä koeteltiin matkalla kohti ristiä. Hän ei ollut superihminen, joka liiteli ohi kaikki kärsimykset, vaan hän samaistuu meihin täydellisesti. Jos alamme pohtia kuinka paljon hän kärsi syntiemme tähden vastarintaa, meidän omat koettelemukset alkavat pienenemään huomattavasti.

Hepr. 2:14-18

Koska siis lapsilla on liha ja veri, myös hän tuli niistä samalla tavoin osalliseksi, jotta hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, nimittäin Paholaisen, ja vapauttaisi kaikki, jotka kuoleman pelosta olivat koko elämänsä ajan olleet orjuudessa. Ei hän ota suojelukseensa enkeleitä vaan Abrahamin siemenen. Sen vuoksi hänen piti tulla kaikessa veljiensä kaltaiseksi, jotta hänestä tulisi laupias ja uskollinen ylipappi tehtävissään Jumalan edessä ja hän voisi sovittaa kansan synnit. Koska hän on itse kärsinyt ja ollut kiusattu, hän kykenee kiusattuja auttamaan.

Jeesukseen siirtyi kaikki minun haavani, lankeemukseni ja loukkaukseni. Hän samaistuu minuun kokonaisvaltaisesti. Hän kulkee rinnalla ja rakastaa. Hän sanoo, lapseni, kuljetaan yhdessä näiden läpi, en hylkää sinua koskaan. Kun tunnen kipua, hän tuntee sen kanssani. Kun koen sielunvihollisen hyökkäyksen, hän tuntee sen myös. Hän on antanut meille hengellisen taisteluvarustuksen, jolla torjumme paholaisen palavat nuolet. Hän on paras mahdollinen personal trainer :) Kun kohtaamme kiusauksia, tulivat ne sitten langenneesta luonnostamme tai paholaisesta, hän neuvoo katsomaan Raamattuun, hengen peiliin, joka ilmaisee todellisen identiteettimme hänessä. Silloin tunnistamme ja torjumme hyökkäykset. Kun luemme Sanaa, Isämme iloitsee, koska hän puhuu sen välityksellä elämäämme, jonka hän on varannut ystävilleen. Pyhä Henki, joka on inspiroinut kirjoittajat, avaa Sanaa ymmärryksellemme, niin, että voimme lukea selkeästi mitä Herra tänään tahtoo meille jokaiselle sanoa. Olen todistanut tämän kymmeniä kertoja omassa elämässäni.

Viimeksi perjantain joulupäivän jumalanpalveluksessa Kuhmon Helluntaiseurakunnassa. Kun aamulla heräsin rukoilemaan ja lukemaan Sanaa, vuorossa oli Uudesta testamentista Luukkaan evankeliumista luku viisi. Siellä Jeesus sanoi närkästyneille fariseuksille, ettei hän ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä ja parantamaan sairaita. Herra teki tuosta Sanasta minulle elävän ja vaikken aiemmin suunnitellut liittäväni sitä puheeseeni, sain varmuuden, että se täytyy ottaa siihen, osoittamaan Jeesuksen palvelutyötä ja hänen rakkauttaan syntisiä kohtaan.

Viimeiseksi meidän on hyvä tsekata vielä viimeiset sanat. ”Ettette väsyisi ja menettäisi rohkeuttanne”. Miksi näin? Koska sielunvihollinen pyrkii saamaan meidät väsymään ja luovuttamaan, keskittyen oman itsemme mahdottomuuteen ja jättämään vaelluksemme kesken. Hepr. 2 luvussa viitattiin myös ihmisiin, jotka olivat olleet orjuudessa kuoleman pelon tähden. Kaikki nämä ovat paholaisen strategioita: Saada ihminen ansaan, hänen orjikseen, joko uskovainen uudelleen tai ne, jotka ovat luonnostaan erossa Jumalasta, niin etteivät he pääse vapaaksi. Jeesuksella on siis kaikki valta tänä päivänä, hän istuu valtaistuimella, ja hän tahtoo, että ihmiset eläisivät hänen yhtedessään ja voisivat siksi kokea olevansa vapaita paholaisen orjuudesta, pelosta, ahdistuksesta ja synnistä. Hän on avannut oven, josta voimme käydä sisään, todelliseen ja pysyvään vapauteen! Riittää, että tunnustamme hänen herruuteensa ja anomme koko sydämestämme, että Jeesus, ole minun herrani tänä päivänä ja opeta vaeltamaan sinun voittosaatossasi. Silloin perkeleen täytyy aina väistyä, kun sisäistämme asemamme Jeesuksessa. Ole siunattu Jeesuksen nimessä :) T. Jukka

Kuinka vaellamme uskossa?

18.10.2015 Raamatusta

1.Kuningasten kirja 11:1-5

Kuningas Salomolla oli vaimoinaan lukuisia vieraiden maiden naisia, joita hän rakasti. Faraon tyttären lisäksi hänellä oli moabilaisia, ammonilaisia, edomilaisia, sidonilaisia ja heettiläisiä vaimoja. He olivat lähtöisin niiden kansojen parista, joista Herra oli sanonut israelilaisille: Pysykää loitolla heistä, ja hekin pysykööt teistä loitolla. Muuten he viekoittelevat teidän sydämenne omien jumaliensa puoleen. Salomo rakasti näitä naisia ja kiintyi heidän jumaliinsa. Hänellä oli seitsemänsataa kuninkaallista vaimoa ja kolmesataa sivuvaimoa, ja he veivät hänen sydämensä harhaan. Salomon vanhuuden päivinä vaimot viekoittelivat hänen sydämensä muiden jumalien puoleen, eikä hän ollut enää täydestä sydämestään uskollinen Herralle, Jumalalleen, niin kuin hänen isänsä Daavid oli ollut. Salomo rupesi palvelemaan Astartea, sidonilaisten jumalatarta, ja ammonilaisten iljetystä Milkomia.

Miten tähän oli tultu? Salomo nuorena kuninkaana sai kohdata unessa Jumalan. Herra kehotti häntä anomaan mitä hän tahtoi, niin hän antaisi sen. Katsotaan, mitä hän pyysi:

1.Kuningasten kirja 3:7-12

Herra minun Jumalani, sinä olet tehnyt minusta kuninkaan isäni Daavidin jälkeen, vaikka olen vain nuori poika, joka ei tiedä minne mennä, mitä tehdä. Palvelijasi on keskellä kansaa, jonka olet valinnut, keskellä ihmispaljoutta, jolla ei ole mittaa eikä määrää. Anna siksi minulle ymmärtäväinen sydän, jotta osaisin hallita ja tuomita kansaasi ja erottaisin hyvän pahasta. Muutoin en voi oikeamielisesti hallita tätä suurta kansaa. Tämä pyyntö oli Herralle mieleen, ja hän sanoi Salomolle: Koska esitit tällaisen pyynnön, koska et halunnut pitkää ikää, et rikkautta etkä vihollistesi kuolemaa, vaan pyysit ymmärrystä osataksesi hallita oikein, minä teen niin kuin pyysit. Minä annan sinulle niin viisaan ja ymmärtäväisen sydämen, ettei kaltaistasi ole ennen ollut eikä ole jälkeesikään tuleva.

Näissä jakeissa näkee Salomon, joka on oppinut asioita isältään Daavidilta. Meidän on hyvä muistaa myös se tosiasia, että Salomo oli varmasti kuullut isänsä virheistä ja voisi kuvitella, että isä oli varoittanut häntä toimimasta samalla tavalla ja opastanut pelkäämään Jumalaa. Silloin hän tulisi menestymään elämässään. Salomo ymmärtää oman pienuutensa valtavan haastavassa tehtävässä, kansan ja Jumalan rakastaman kuninkaan jälkeen. Se saa hänet nöyräksi. Hän ymmärtää, ettei kansa ole mikä tahansa kansa, vaan Jumalan valitsema, hänen silmäteränsä. Siksi hän tarvitsee viisaan sydämen toimiakseen oikein asemassaan. Huomaa, että Jumalan viisauden kautta voimme erottaa hyvän ja pahan toisistaan. Tämä oli Jumalan mielenmukainen pyyntö, ja koska Salomo ei tahtonut vihollistensa tuhoa (jotka myös ovat Jumalan luomia ihmisiä) eikä rikkautta, Herra kunnioitti hänen mielenlaatuaan. Herra lupasi antaa viisaan sydämen ja siunata kaikin tavoin.

Jostain syystä aikaa myöten Salomo menetti nöyrän asenteen ja mielenlaadun suhteessa Jumalaan. Mikä sai sen aikaan? Salomo oli ihminen niin kuin mekin, yhtä vajavainen kuin kuka tahansa meistä. Hän teki virheitä. Niin mekin. Mikä sai Salomon harhaan? Katsotaan ensin vielä Jumalan ja Salomon dialogin loppua:

1.Kuningasten kirja 3:14

Ja jos vaellat minun teitäni säädösteni ja määräysteni mukaisesti, niin kuin isäsi Daavid vaelsi, minä annan sinulle pitkän iän.

Pitkä ikä ei ollut ollenkaan itsestäänselvyys noihin aikoihin. Raamattu kertoo Vanhassa testamentissa kuninkaista jotka eivät vaeltaneet niin kuin Herra tahtoi ja joutuivat salaliittomurhien uhreiksi. Huomaa, että Jumalan lupaus on ehdollinen, hänet rinnastetaan myös isäänsä, joka vaelsi Herran mielen mukaan. Elikö Salomo Herran tietä säädösten ja määräysten mukaan? Kyllä ja ei. Haittaako se, jos elää vain osittain Jumalan tahdossa? Se saa Jumalan murheelliseksi. Aikaa myöten valinnat johtavat syvemmälle luopumukseen, niin kuin näemme luvusta 11. Voimme varmaan todeta, ettei yksikään ihmisen valinta ole neutraali ja sitä mitä me kylvämme, sitä tulevaisuudessa myös niitämme.

Emme tiedä varmasti, mikä sai Salomon ottamaan vaimoja muista kansoista, joista Herra oli selkeästi kieltänyt. Mutta fakta on se, että Herra olisi tahtonut varjella Salomon sydämen puhtaana. Niin kuin voimme lukea, vaimot viettelivät Salomon palvelemaan heidän jumaliaan. Synti ei koskaan tule elämäämme yhtäkkiä ja saa luopumaan Jumalasta. Se turmelee uskomme pikku hiljaa. Huomaa, että Raamattu sanoo Salomosta, että hän rakasti vaimojaan. Jos joku muu tulee rakkaammaksi kuin Jumala itse, siitä tulee epäjumala. Ja epäjumalat saavat sydämen kääntymään pois Jumalasta, jonka kuuluisi olla meidän elämämme keskipiste. Voimme nähdä tässä selkeän syy-seuraussuhteen: Salomo rakasti vaimojaan ja kiintyi heidän jumaliinsa.

Miten tämä kaikki liittyy meihin, jotka elämme tässä nykyisessä maailman ajassa? Paljonkin. Samat hengelliset lainalaisuudet ovat voimassa tänäänkin. Mitä voimme oppia? Silloin kun Salomo oli nuori ja kääntyi Jumalan puoleen anomaan ymmärtäväistä sydäntä, hän tiedosti oman pienuutensa. Hän oli nöyrä. Se sai hänet anomaan tätä asiaa. Saatanan yksi aseista on ylpeys (johon hän myös itse lankesi). Jos menetämme käsityksen siitä, että kaikki hyvä tulee Jumalalta, vaan ajattelemme itse hankkineemme sen, emme enää pelkää Herraa. Se on vaarallista. Jumala armossaan voi näyttää Pyhän Henkensä kautta todeksi ylpeytemme ja meillä on aina mahdollisuus tehdä parannus. Se on Jumalan suurta armoa! Salomolla oli varmasti monia tilaisuuksia tehdä parannus, mutta koska hän niin rakasti lukuisia vaimojaan, he saivat hänen katseensa pysymään nautinnoissa, eikä Jumalassa.

Jumala tahtoo varjella meidät synnistä ja luopumuksesta, siksi jaejaksossa sanotaan: Pysykää loitolla heistä, ja hekin pysykööt teistä loitolla. Muuten he viekoittelevat teidän sydämenne omien jumaliensa puoleen. Siksi meidän tulee ymmärtää, ettemme saa kiinnittää katsettamme näkyvään maailmaan ja sen tarjoamiin nautintoihin, koska synti tarjoaa vain lyhytaikaista nautintoa. Sen sijaan meidän tulee kiinnittää katseemme Jeesukseen, kuolla päivittäin omalle lihallemme ja sen haluille. Olemme täysin riippuvaisia Jumalasta, ja kun sen ymmärrämme ja hyväksymme, emme lankea pois uskosta! Kyse on rakkaus- ja luottamussuhteesta Jeesukseen. Silloin voimme rakastua Herraamme ja alamme nauttimaan hänen läheisyydestään enemmäin kuin maailmasta.

Aika jossa elämme korostaa nautintoja ja itsekeskeisyyttä. Nykyajan slogan voisi olla: Et saa kieltää itseltäsi mitään, mitä sydämesi vaatii. Meidän tulee sisäistää, mitä Jumala meille sanoo.

Kolossalaiskirje 1:21-23a

Tekin olitte ennen Jumalasta vieraantuneita ja häntä kohtaan vihamielisiä, kun elitte pahojen tekojenne vallassa. Mutta nyt hän on tehnyt teidän kanssanne sovinnon, kun Kristus omassa ruumiissaan kärsi kuoleman asettaakseen teidät pyhinä, nuhteettomina ja moitteettomina Jumalan eteen. Teidän on vain pysyttävä lujina uskon perustalla, horjahtamatta pois siitä toivosta, jonka teidän kuulemanne evankeliumi antaa.

Näissä jakeissa Jumala opettaa Paavalin kautta valtavia totuuksia. Tästä näemme millaisia olimme ennen kuin vastaanotimme pelastuksen. Me olimme Jumalasta vieraantuneita, joilla ei ollut mitään asiaa pyhän Jumalan läheisyyteen, koska olimme syntisiä ja elimme pahojen tekojemme vallassa. Ei kovin ruusuinen kuva. Sitten tapahtuu jotain järisyttävää: Jumala on tehnyt sovinnon ihmisen kanssa Jeesuksen tähden, ja hän asettaa meidät pyhän Jumalan eteen pyhinä, nuhteettomina ja moitteettomina. Meidät on puettu Kristukseen. Siksi voimme olla puhtaita. Eli, Isä ei näe meidän syntisyyttämme enää, vaan Jeesuksen puhtauden. Kiitos Jeesus! Mitä sen jälkeen? Meidän täytyy pysyä kiinni uskomme perustajassa ja täydelliseksi tekijässämme (Hepr. 12:2), Jeesuksessa, jottemme horjahda ja kaadu pois. Ovatko nämä jakeet (22 ja 23a) ristiriidassa? Eivät ole koska pyhitys on kaksiosainen: Olemme Jeesuksessa pyhitettyjä täydellisesti, kuten Sana selkeästi vakuuttaa, toisaalta se ymmärretään myös jatkuvaksi prosessiksi, jossa me kasvamme Jeesuksen kaltaisiksi halki elämämme.

Voimme oppia Salomosta paljon. Kun ymmärrämme, että ilman kunnioittavaa suhdetta Jumalaan kukaan ei pääse perille, se saa meidät kerta toisensa jälkeen nöyrtymään ja pyytämään armoa taivaan Isältä. Jos kiinnitämme katseemme vain siihen, mitä näemme pankkitilillä ja muihin ajallisiin, sydämemme voi eksyä. Sitähän paholainen yrittää: Saada katseemme pois Jeesuksesta. Kun epäonnistumme, voimme oppia, jos emme ylpisty. Huomaamme, että on täysin mahdotonta elää uskovan elämää ilman Jeesusta. Kol. 1:21-23a perusteella meidän täytyy ymmärtää ja sisäistää, ettemme olemme itsemme omat enää. Jeesus omistaa meidät, koska hän lunasti meidät. Kun tahdomme päivittäin alistaa jokaisen elämämme osa-alueen hänen tahtoonsa, voimme kasvaa uskossa. Muista tää:

Heprealaiskirje 12:3

Ajatelkaa häntä, joka kesti syntisten ankaran vastustuksen, jotta ette menettäisi rohkeuttanne ja antaisi periksi.

Jeesus on sinun kanssasi joka päivä! Ole siunattu :)

Ihminen, synti ja pyhitys

4.10.2015 Raamatusta

Tämän päivän aihe ei ole mieltä aina niin ylentävä. Jokainen ihminen kohtaa jossain vaiheessa oman pahuutensa. Aihe perustuu siihen, että olen opiskellut Global University Finlandin kurssia nimeltä ihminen ja synti. Voin sanoa suoraan: Mainio kurssi, jonka kautta ihmisyys, suhde Jumalaan ja synti ovat selkeyttäneet omia ajatuksia aiheesta.

Syntiinlankeemus Eedenissä aloitti sellaisen prosessin, jota kukaan ihminen ei pysty pysäyttämään. Kukaan ihminen ei voi pysäyttää synnin seurauksia. Emme ole nähneet maailmaamme ennen syntiinlankeemusta, emmekä voi suhtautua ulkopuolisena tarkkailijana syntiin, koska jokainen on syntiä tehnyt ja siksi erotettu Luojastaan. Synnin turmelus vaikuttaa jokaisessa ihmisessä planeetallamme. Niin kuin Paavali sanoo:

Room. 7:15-17

Minä en tunne omakseni sitä, mitä teen, sillä minä en toteuta mitä tahdon, vaan mitä vihaan, sitä minä teen. Mutta jos teen sitä, mitä en tahdo, minä myönnän, että laki on hyvä. Niinpä en sitä enää teekään minä itse vaan synti, joka minussa asuu.

Ensimmäinen asia joka meidän tulee myöntää on, että minä olen syntinen Pyhän, Kaikkivaltiaan Kuninkaan edessä. En voi puolustella vääriä asenteitani, tekojani ja sanojani hänen edessään, joka on kaikkitietävä. Olemme syntyneet syntisiksi, siksi Paavali sanoo, että synti asuu meissä. Vaikka Aadam teki syntiä ja olemme perisynnin alaisia hänen vuokseen, emme silti voi siirtää vastuuta hänelle, vaan olemme itse vastuussa omista vääristä valinnoistamme ja elämästämme.

Miten synnin vaikutusta voisi havainnollistaa? Esimerkiksi sillä tavalla, että aikaisemmin yhteytemme Luojaan oli täysin ehyt, Aadam ja Eeva olivat suorassa yhteydessä Jumalaan. Kun syntiinlankeemus tapahtui, linja katkesi. Synti katkaisi ikään kuin ”puhelinlinjan” meidän ja Luojan välillä.

Mihin tieto syntisyydestämme johtaa? Siihen, etten voi miellyttää Jumalaa. En voi pelastaa itseäni hyvillä teoillani oikeudenmukaisen tuomarin edessä. Kun Jumala näyttää meille, että olemme syntisiä ja tiedostamme oman tilamme, tulen siihen johtopäätökseen, että minä tarvitsen pelastajaa, joka vapauttaa minut tästä karmeasta kierteestä.

Room. 8:3-6

Mikä laille oli mahdotonta, koska se lihan vuoksi oli heikko, sen teki Jumala. Hän lähetti oman Poikansa syntisen lihan hahmossa ja synnin tähden ja tuomitsi synnin lihassa, jotta lain vanhurskauden vaatimus täytettäisiin meissä, jotka emme vaella lihan vaan Hengen mukaan. Niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli. Lihan mieli on kuolema, mutta Hengen mieli on elämä ja rauha.

Näissä Pyhän Hengen innoittamisissa sanoissa Paavali kertoo erittäin tärkeän totuuden: Se mikä on minulle ja sinulle mahdotonta, koska olemme syntisiä, teki Jumala! Hän lähetti Poikansa maailmaan ihmiseksi, jotta hän voi kantaa meidän kaikkien syntivelan ristille, tuomitsi oman rakkaan Poikansa meidän edestämme, koska synnin palkka on kuolema. Kaikkien ihmisten synnit olivat Jeesuksen päällä ja vaikkei hän ollut tehnyt koskaan syntiä, häntä rangaistiin, jotta me saisimme syyttömyyden lahjan hänen ansiostaan. Katsotaanpa, miten tätä rangaistusta kuvaa Jesaja:

Jesaja 53:3-5

Hän oli halveksittu ja ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet. Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän kärsi. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta häntä haavoitettiin meidän rikkomustemme tähden, runneltiin meidän pahojen tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällään, että meillä olisi rauha, ja hänen haavojensa kautta meidät on parannettu.

Toisin sanoen: Synnin rangaistus, syyllisyys ja häpeä joka on meidän päällämme siirrettiin Jeesukseen. Tunnustamalla ja hylkäämällä syntimme saamme anteeksi kaiken, koska Jeesus on kärsinyt rangaistuksen edestämme. Mikä ilouutinen! Olemme päässeet rauhaan oikeudenmukaisen Jumalan edessä ja sen kautta olemme parantuneet kuollettavasta sairaudesta, nimeltä synti. Toki näissä jakeissa viitataan myös siihen, että Jeesus kantoi myös sairautemme ristille ja hänen nimessään voimme parantua myös niistä.

Mitä siis tapahtui Jeesuksen ansiosta? Katkennut ”puhelinlinja” ihmisen ja Luojan välillä palautui ennalleen. Nyt meillä Jumalan lapsilla on täysi oikeus lähestyä Jumalaa rukouksen linjoja myöten ja käydä dialogia Herramme kanssa :)

Palataan takaisin Roomalaiskirjeen kahdeksanteen lukuun. Siellä verrattiin lihan ja Hengen mieltä. Kun ihminen on tullut siihen päätökseen, että tahdon antaa koko elämäni Jeesukselle ja seurata häntä elämäni loppuun asti meistä tulee Jumalan lapsia, eli perillisiä. Tämä päätös on kuin lähtölaukaus kisalle, joka päättyy aikanaan taivaan kirkkauteen. Se mitä tapahtuu sillä välillä kun olemme lähteneet Jeesusta seuraamaan ja pääsemme taivaaseen hänen luokseen on merkittävää. Voimme elää tuon ajan joko lihan tai Hengen mukaan. Vaikka olemme siirtyneet eräänä päivänä kuolemasta elämään ja meidät on lunastettu synnistä ja sen turmelevasta vaikutuksesta, se ei tarkoita sitä, että emme voi enää tehdä syntiä. Uskovatkin tekevät syntiä edelleen, kyse on siitä, miten asennoidumme siihen. Pyhitys on kaksiosainen: Jeesuksessa pyhitetty kertakaikkisesti, niin kuin Raamattu selkeästi osoittaa, mutta sitä kuvataan myös jatkuvaksi prosessiksi, jossa Jumalan lapset kasvavat Jeesuksen kaltaisiksi. Raamattu osoittaa selkeästi, että ilman pyhitystä kukaan ei ole näkevä Herraa. Olemme matkalla, ja meidän on katsottava tarkasti, miten rakennamme Kristus perustalle.

1.Piet. 1:13-17

Vyöttäkää siis mielenne ja olkaa raittiita. Pankaa täysi toivonne siihen armoon, joka teille annetaan Jeesuksen Kristuksen ilmestymisessä. Olkaa niin kuin kuuliaiset lapset älkääkä mukautuko niiden himojen mukaan, joissa te ennen, tietämättömyytenne aikana elitte. Tulkaa sen sijaan kaikessa vaelluksessanne pyhiksi, niin kuin teidän kutsujannekin on pyhä. Onhan kirjoitettu: ”Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä.” Jos te siis Isänänne huudatte avuksi häntä, joka henkilöön katsomatta tuomitsee jokaisen hänen tekojensa mukaan, niin vaeltakaa jumalanpelossa tämä muukalaisuutenne aika.

Meidän tehtävämme on siis laittaa kaikki toivomme Jeesukseen ja alkaa elämään Pyhän Hengen johtamaa elämää, eikä totella enää vanhan syntisen luonnon himoja. Apostoli kehottaa tulemaan pyhiksi vaelluksessa, aivan kuten Jumalammekin on pyhä. Meidän tulee siis elää alamaisena Jumalan Hengelle, eikä syntiselle luonnollemme, jonka kautta sielunvihollinen yrittää saada meidät lankeamaan pois Jumalan tahdosta. Pietari muistuttaa, että jokainen, myös uskovat, tekevät tiliä Jumalan edessä elämästään, ja siksi kehottaa elämään jumalanpelossa tämän matkamme taivaaseen. Jos todella ymmärrämme, että meidät on kutsuttu elämään pyhää elämää Jeesuksessa, emme tahdo elää synnissä. Se saa meidät vihaamaan sitä saastaa, koska tekemällä tietoisesti syntiä murehdutamme Pyhän Hengen. Kiitos Jumalalle, hän on Totuuden Henki ja varoittaa meitä ja tahtoo meidän käsittävän, että Kristuksen maksama hinta oli kallis meidän edestämme.

Mitä tästä kaikesta voi päätellä? Sen, että kun Aadam ja Eeva lankesivat paratiisissa syntiin, siitä alkaen perisynti on vaikuttanut elämässämme, koska se on osa luontoamme. Ainoa tapa korjata yhteys pyhään Jumalaan on vastaanottaa pelastus uskomalla Jeesukseen ja hyväksymällä armo omalle kohdalle. Kun olemme vastaanottaneet pelastuksen ja yhteys Jumalaa palautunut, me ymmärrämme, että Jeesus on elämämme Herra. Hän on ostanut omalla verellään meidät ja tahdomme tehdä hänen tahtonsa elämässämme tästä eteenpäin. Sitä on pyhityselämä, johon Jumala meitä johtaa. Meillä on syytä iloita ja ylistää siis Jeesusta tänäkin päivänä, olivat olosuhteemme mitkä tahansa. Ole siunattu Jeesuksen nimessä :)

Vanhan testamentin sanoma

1.12.2014 Raamatusta

Rakas kotiseurakunta ja Martti Kallionpää :)

Rakas kotiseurakunta ja Martti Kallionpää :)

Tällä kertaa blogini teksti liittyy otsikkona olevaan kurssin harjoituksen suorittamiseen, ja tahtoisin jotain sanoa aiheesta synti. Se on aihe, josta ei saisi varmaan nykyisin enää puhua lainkaan, koska joillekin siitä voi tulla huono omatunto. Sen kanssa itse kukin painii päivittäin, halusimme sitä tai emme. Synnistä puhuttaessa huomaamme, että se on osa luontoamme, sen tähden, että Aadam ja Eeva lankesivat syntiin, kuten Raaamattu osoittaa.

1.Moos 3:1-7

Mutta käärme oli kavalin kaikista villieläimistä, jotka Herra Jumala oli tehnyt. Se sanoi naiselle: Onko Jumala todella sanonut: ”Älkää syökö mistään puutarhan puusta”? Nainen vastasi käärmeelle: Kyllä me saamme syödä puutarhan puiden hedelmiä. Vain sen puun hedelmästä, joka on keskellä puutarhaa, Jumala on sanonut: ”Älkää syökä siitä älkääkä koskeko siihen, ettette kuolisi.” Käärme vastasi naiselle: Ette te suinkaan kuole, vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te syötte siitä, teidän silmänne aukenevat ja teistä tulee Jumalan kaltaisia, niin että tiedätte hyvän ja pahan. Nainen näki, että puusta oli hyvä syödä ja että sitä oli nautinto katsella ja se oli houkutteleva, koska siitä sai ymmärrystä. Niinpä hän otti siitä hedelmän ja söi ja antoi myös miehelleen, joka oli hänen kanssaan, ja mieskin söi. Silloin molempien silmät avautuivat, ja he huomasivat olevansa alasti. He sitoivat yhteen viikunapuun lehtiä ja tekivät itselleen vyöverhot. 

2.Kor 11:3

Pelkään kuitenkin, että niin kuin käärme kavaluudellaan petti Eevan, niin teidänkin mielenne  turmeltuu pois siitä vilpittömyydestä ja puhtaudesta, joka teillä on Kristusta kohtaan.

Huomaamme, että saatana on kavala ja valheen isä. Sille ei tuota mitään tunnon tuskia valehdella, jotta hän saa ihmisen lankeamaan syntiin. Aadam ja Eeva eivät ymmärtäneet tehdä eroa siihen, mitä saatana sanoi ja mitä heidän Jumalansa oli sanonut. Heillä oli jo se, mitä vihollinen tarjosi: ”teistä tulee Jumalan kaltaisia”. Jos he olisivat ymmärtäneet asemansa tarkalleen, he eivät alkuunkaan olisi kuunnelleet saatanan ehdotuksia vaan olisivat torjuneet ne valheena. 

Tänään jokaisen Jumalan lapsen on hyvä miettiä, mitä Raamattu sanoo asemastamme ja suhtautua vihollisen hyökkäyksiin sen pohjalta, koska asemaamme Kristuksessa hän hyökkää ensimmäisenä. Kun saatana on onnistunut kylvämään mieleemme epäilyksen, hän valehtelee ja ikävä kyllä liian usein nielemme syötin. Tästä Paavalikin varoittaa korinttilaisia. 

Seurauksena syntiinlankeemuksesta näemme ympärillämme paljon pahuutta joka lisääntyy jatkuvasti. Aivan kuten Raaamattu sanoo, että ”joiden tämän maailman jumala (saatana) on soikaissut”. Huomaamme, että yhteiskuntamme voi pahoin ja menee jatkuvasti syvemmälle jumalattomuudessaan, ja pitävät sitä vieläpä normaalina. Onko mitään todellista apua olemassa joka voisi pelastaa ihmiset varmalta tuholta?

Jesaja 53:3-5

Hän oli halveksittu ja ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet. Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän kärsi. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta häntä haavoitettiin meidän rikkomustemme tähden tähden, runneltiin meidän pahojen tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällään, että meillä olisi rauha, ja hänen haavojensa kautta meidät on parannettu. 

Koska Herra ei voinut pyhyytensä tähden katsoa sormien läpi synnin tekemistä, hän päätti viisaudessaan pelastaa maailman. Jumala osoitti suurta armoaan ja rakkauttaan meitä kohtaan lähettäessään Jeesuksen kärsimään synnin rangaistuksen koko maailman edestä. Kukaan ei voi sanoa, että on elänyt virheettömän elämän, koska syntiinlankeemus vaikuttaa jokaisessa ihmisessä joka syntyy tähän maailmaan. Se on virus, jota lääketiede ei voi parantaa. Ainoastaan Luojamme pystyi sen parantamaan. 

 Miten sitten voi vastaanottaa tämän maailman parhaan lahjan, syyttömyyden lahjan, oman elämään?Ainoastaan tunnustamalla ja hylkäämällä syntistänsä. 

Psalmi 32:1-3, 5

Autas se, jonka rikos on annettu anteeksi, jonka synti on peitetty! Autuas se ihminen, jolle Herra ei lue hänen pahoja tekojaan ja jonka hengessä ei ole vilppiä! Kun minä vaikenin synnistäni, minun luuni riutuivat valittaessani kaiken päivää. Minä tunnustin sinulle syntini enkä peittänyt syyllisyyttäni. Minä sanoin: Minä tunnustan Herralle rikkomukseni, ja sinä annoit anteeksi minun syntivelkani. 

Daavidin ohjeet toimivat sekä sille, joka vastaanottaa Jeesuksen elämänsä herrakseen ja siirtyy pimeyden valtakunnasta Jumalan armon valtakuntaan, kuin sille, joka on jo vastaanottanut pelastuksen ja tahtoo kasvaa uskossa. Meidän on hyvä muistaa, että Jumalamme on täysin suvereeni kaikilla mahdollisilla mittareilla mitattuna. Oikeastaan emme voi rajata häntä, ei ainakaan kannata :) Hän on myös kaikkitietävä. Toisaalta se tieto saa meidät kunnioittamaan häntä sydämestämme, toisaalta rauhoittumaan, koska hän on tietää mitä juuri nyt käymme läpi. 

Rehellisyys ja läpinäkyvyys suhteessa Jumalaan on elintärkeää, jotta voimme kasvaa Jumalasuhteessamme. Ilman sitä uskomme näivettyy ja alkaa alamäki. Pyhä Henki ei kuitenkaan koskaan tule ja syytä, kuten saatana synneistämme vaan rakkaudellisesti näyttää, miksi homma ei toimi. Hänen yksi nimensä onkin osuvasti Totuuden Henki. Hän johdattaa meidät kaikkeen totuuteeen ja totuus tekee meistä vapaita. Aivan, Jeesus sanoi, että hän on tie, totuus ja elämä. Siinä meille tänään syytä elää läpinäkyvää elämää, tunnustaen omat puutteeemme ja Jumalaan turvaten pyytää häntä auttamaan, koska emme voi pärjätä ilman häntä milloinkaan. 

Mikä on loppupäätelmä? 

Vaikka elämme maailman keskellä, jossa synti rehottaa, voimme pyytää Jumalalta voimaa elää hänen nimensä kunniakseen. Tarvitsemme päivittäin viipyä hänen lähellään, panostaen ihmissuhteisiin, joissa voimme jakaa kipeitäkin syntejämme ja ongelmiamme toisillemme. Olemalla jollekin Jumalan lapselle tilivelvollinen vaelluksestamme autamme itseämme ja ystäväämme elämään läpinäkyvää elämää, niin työelämässä kuin vapaa-ajallakin. Silloin valo joka loistaa Jeesuksen rististä heijastuu elämämme kautta ja tuomme masentuneille ja ongelmien keskellä eläville kirkkaan Jumalan tuoksun. Ole siunattu ystäväni!