Selaat arkistoa kohteelle Sydänsurut.

Mitäs nyt?

27.6.2016 Masennus

Kesäkuu lähestyy loppuaan ja loman alkuun on pari viikkoa. Kesäihmisellä pitäisi siis olla kaikki todella hyvin, mutta mun sisällä on iso musta möhkäle, joka vie ilon pois tästäkin hetkestä. Se iso möhkäle on keskivaikea masennus yhdistettynä sydänsuruihin sekä muutenkin sekavaan elämäntilanteeseen… Miten tästä voi selvitä eteenpäin?

Mun masennusta on hoidettu psykiatrian polilla säännöllisillä tapaamisilla psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa sekä tietenkin aika ajoin lääkärin kanssa myös. Lääkitystä on säädelty moneen otteeseen, koska masennuksen lisäksi diagnoosilistaan kuuluu myös paniikkihäiriö ja ahdistuneisuus. Siinäpä onkin fiksailemista, että saadaan jonkinlainen toimiva lääkitys. Onneksi sellainen on nyt jossain määrin löytynyt ja olen sen verran toimintakykyinen, että pystyn hoitamaan työni jollain tasolla. Nyt kuitenkin tuntuu, etten enää jaksaisi mitään, koska tuntuu että kuolen sydänsuruihin. Masennus ja ahdistus ottavat yhä enemmän valtaansa ja sisuskalut pyrkivät ulos ihan vain siksi, kun on niin paha olla. Ainoa millä voisi oloa helpottaa on ahdistukseen tarvittaessa määrätty Xanor, mutta kun joka päivä ei siihenkään saisi turvautua. Viime aikoina olen kuitenkin joutunut kovin usein turvautumaan rauhoittaviin, että selviän päivän jotenkin läpi.

Tämä elämä tuntuu liian sekavalta painiessa näiden terveydellisten seikkojen kanssa. Painolastina mukana on myös asumuseroon liittyviä pohdintoja sekä palavan rakkaussuhteen päättymisen tuska. Unohtamatta omien lasten selviytymiseen liittyviä pelkoja ja syyllisyydentuntoa. En jaksaisi tätä mitään, vaan haluaisin pois omasta elämästäni, mutta lasten takia mä aion jotenkin selvitä tästä hetkestä päivä kerrallaan. Joskus tosin tuntuu, että se on minuutti tai sekunti kerrallaan…

Koen, että asioiden kirjoittaminen ja sitä kautta asioiden myöntäminen, helpottaa ajatussotkua edes hieman, joten siitä syystä puran tuntojani tämän blogin kautta. Ja jos omat kokemukseni auttavat jotakuta toista, niin silloin tällä möhkäleellä on jokin tarkoitus.

 

Irti Ihmishuumeesta

22.11.2014 Yleinen

Tästä lähtien vagina erittää kyyneleitä.

Sillä irti ihmishuumeesta -blogi postaus neuvoi et pitää alkaa kirjoittaa EROPÄIVÄKIRJAA…niin se alkaa tästä hetkestä – kunnes uus gulli ilmestyy. Yksinkertaista.

Siis ero mun exästä. Vihdoinkin.

VDesperado – tuleva VDivarado

 

 

Idiootti ei tajua olevansa IDIOOTTI

21.11.2014 Yleinen

Nyt menee herneet, banskut, kaalit, sienet jne. nenään!!

Perkule oon soitellut 12 KERTAA exälle TAAS!! + yhen viestin jättänyt klo neljästä lähtien!! Ja kello on nyt jo puol kymmenen eikä vieläkään oo tullut vastausta tai soittoa/tekstarii takaisin… kaksi kertaakin oli varattu!!

NOUUUTAJAAA niiin tuleee…

Ja kaikki tää kärsimys varmaan siitä kun eilen hän ei tullutkaan yöx vaan soitti 23maissa että on jo juonut sen verran ettei ole ajokunnossa… ja muuta saibaaa…

Pistin heti puhelun jälkeen viestin: ”Ehk parempi ettei nähä enää.”

Tuli sen jälkeen heti soitto ja lisää selityksiä!! ARRRHG…

”Kyl mä ymmärrän jos sä et haluu enää nähä mua kun tuun aina yöllä jne. ei mitään aikatauluja…enkä mä voi luvata enempää aikaa etc.” ”Mut tulihan tää aika puun takaa…”

”Näköjään vähä sattu… ehkä se kertoo jotain”

”Kyl mä tykkään nähä sua ja viettää sun kaa aikaa”

SUOMEKSI: On mulla aikaa nukkua ja nussia sun kaa. Ei muuta. IDIOOOTTI.

Vittu. MÄ. OON. IDIOOTTI.

Oon jaksanut tätä paskaa reilun puolitoista vuotta!! Tää on mulle jo koti!

Saatanan likainen koti… jos näin kohteliaasti sanotaan.

Oon saanut häneltä jo kahet rukkaset ja vaikka mitä muita kulkutauteja ja monia yöttömiä unia ja masennuskausia etc. koht kuolleetkin nousee haudastaan sanomaan viimeisen sanan!!

Miks se on mulle niin vaikeeta mennä eteenpäin…hyväksyä…ja luopua…?

VDesperado