Selaat arkistoa kohteelle sydänäänet.

Raskausviikko nro 28 <3

12.2.2016 Yleinen

En oo tällä viikolla ehtiny edes kirjottelemaan kuulumisia alkuviikon neuvolasta. Mulla on joku ihmeellinen vauhti päällä. Tällä viikolla oon leiponu jotain varmaan joka päivä… oon tehny suklaa-cookieseja, kahdenlaisia pasteijoita, sämpylöitä, mangorahkapiirakkaa ja toscapiirakkaa. :D Suurin osa odottelee pakkasessa, jos vaikka tässä keväällä sattuis vieraita käymään. :) Ei nimittäin parane kauheesti ite noita herkkuja syödä, jos meinaa pitää tämän painonnousun jossain kurissa.

Mutta sitten siihen maanantain neuvolaan. Oli kyllä taas tosi kiva mennä sinne. Päästiin taas yhdessä paikalle. Höpöteltiin eka noista meidän äitipolikäynneistä ja sitten pitkään siitä pelkopolikäynnistä. Sit terkka kyseli mun vointia ja joko on hankittu vauvalle tarvikkeita valmiiksi. Siinä jutellessahan se aika vierähtää ihan hirveetä vauhtia. No sit vuorossa perusmittaukset, verenpaine, hemoglobiini ja paino. Painoa oli tullu edellisestä kerrasta +4kg. Olin järkyttynyt. Onneks neuvolantäti ei siitä mitään kauheesti paasannu. Omasta olosta sitä ei kyllä ois uskonu, että muka 4kiloa. Hemoglobiini oli oikein hyvä joten vielä ainakin pääsen välttämään rautakuurin. Verenpaineet pikkusen koholla, mutta niitäpä mittailenkin kotona sen pari kertaa viikossa.Sit oli vuorossa se ehkä paras osuus. Pullan sydänäänet. Ai että mä niin rakastan sitä ääntä. <3 Siellä se jumpsutti kovasti ja siihen asti tais pieni olla unten mailla, mutta heti alkoi kauhee potkiminen, kun sydänäänien kuuntelu alkoi. Tällä kertaa sit mitattiin jo sf-mittaakin. Sf-mitta meni pikkusen keskikäyrän yläpuolella. Eli kaikki siis valtakunnassa ja yksiössä hyvin. <3

Pulla liikkuu kyllä ihan hyvin. Aktiivisuus vaihtelee kyllä päivittäin, eilen oli ihan mahdoton meno ja tänään on ollu sit hiljaisempaa. Oon jo useampana iltana pyytäny puolisoani kokeilemaan mahaani, kun Pulla potkii. Kun hän sit laittaa kätensä vatsalleni niin arvatkaapas miten käy. Meidän ujopiimä ei sitten enää potkikaan. :D Joten vielä kertaakaan ei puolisoni ole ehtinyt tuntea Pullan potkuja. Ehkä se potkasee sit synnyttyään, ja lujaa. <3 Huomaan muuten, että itse olen niinä päivinä jotenkin hermostuneempi, kun Pulla ei ole liikkunut kovin aktiivisesti. Pari potkua aamulla ja päivällä ei tuo mulle semmosta turvallista oloa, jolloin on sit kaivettava laatikosta doppleri ja kuunneltava ne sydänäänet. Mutta sit taas ne päivät kun potkuja ja möyrimistä tulee melkein koko päivän on olo itelläkin jotenkin rauhallisempi. Onneksi nuo liikkeet vaan lisääntyy tästä, kun pieni kasvaa.

Oon tässä miettiny, että pitäisikö mennä käymään yksityisellä ultrassa, kun seuraava ultra on äitipolilla vasta viikolla 36, ellei tässä välissä nyt mitään erikoista tapahdu. Ois ihana päästä kurkkaan pientä… Mutta täytyy nyt katella antaako budjetti periksi. Tai sit pyydän sen lähetteen äitipolille extraultraan.

 

Helpotuksen huokaus

20.11.2015 Yleinen

Eilen kävin neuvolassa. Neuvolatädin lisäksi paikalla oli terveydenhoitajaopiskelija. Juteltiin paljon mun fiiliksistä ja kerroin ihan rehellisesti viime päivien ahdistuksesta ja pelosta. Neuvolantäti sanoi, että jos alkaa ahdistus ja pelko tuntuu siltä, etten pysty olemaan niiden kanssa niin pitää ottaa yhteyttä ja sit mietitään mitä tehdään. Varmaan pääsisin juttelemaan jonnekin, mutta nyt ainakin selviän vielä ihan näillä keinoilla. Ja onneksi olen niin väsynyt edelleen, että yöt nukun kuin tukki ja päivälläkin uni tulee melko helposti. Että ei nämä pelot ole ainakaan unta vieneet. :) Kaikki perusjutut tehtiin taas ja tällä kertaa verenpaineetkaan ei ollu ihan hirveät, mutta silti käski jatkaa mittailemaan niitä kotona, kun arvot on kotona kuitenkin vielä himpun verran paremmat. No, sitten oli ehkä se käynnin ihanin/kamalin hetki. Pulla sydänäänten etsintä. Kestihän se jonkun aikaa, koska äänet kuuluivatkin hieman korkeammalta kuin mistä niitä alettiin etsimään. Mutta sieltä ne onneksi löytyivät, tasainen jumpsutus. On se vaan niin ihana ääni. <3

Sain nyt sitten lähetteen äitipolille extraultraan näiden mun pelkojeni ja aiemman kokemuksen takia. Saa nähdä milloin tuo aika on, toivottavasti viimeistään parin viikon päästä. Seuraava neuvola aika on kuukauden päästä, joulua edeltävällä viikolla ja sitten rakenneultra on joulun jälkeen. Eli kahden viikon syklissä tässä jatketaan. Mutta se sopii minulle. Ei pääse paniikki ja pelko iskemään liian suureksi, varsinkin kun liikkeetkään ei vielä tunnu.

Nyt  kun olen saanut mielenrauhan, että kaikki on hyvin pitäisi minun keskittyä noihin vuoden viimeisiin koulutehtäviin. Puolentoista viikon päästä olisi kliinisen hoitotyön tentti, luettavaa varmaan 500sivua, joten täytyisi ehkä alkaa ahertamaan. Jotenkin hieman tympeä kirja, mutta ei voi mitään. Kuukausi sitten olleen anatomian tentinkin tulokset olivat tulleet. HUH, meni läpi. :) Seuraava anatomian tentti onkin sitten helmikuussa. Siihen luetaankin sitten hieman paremmin. ;) Näillä fiiliksillä kohti viikonloppua. Huomenna suuntaamme jouluostoksille Vantaalle, josko sitä sais itselle katseltua uusia liivejä, kun vanhat alkaa käydä pieniksi. (olen järkyttynyt) Mammavaatteita en ole vielä ostellut, kun nuo collegehousut menee vielä kevyesti päälle ja niillä pärjää ihan hyvin näin kotioloissa. Mutta kai niitääkin täytyy sitten jossain vaiheessa alkaa miettimään. :)

Ensi viikolla tiedossa ainakin NIPT- tulokset, joista ehkä sitten jotain infoa teillekin. ;)