Selaat arkistoa kohteelle suunnittelu.

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa

25.2.2016 Koti ja Sisustus, LVI-työt, remontointi, remontti, remonttiblogi, Tee-Se-Itse, Yleinen

Joko kohta saunotaan? Remontti on edistynyt pikkuhiljaa, mutta blogin päivittämiseen ei ole aikaa eikä intoa riittänyt. Nyt jos pikaisesti jotain raapustan, antakoon kuvien enemmänkin puhua puolestaan, kun kohta pitää taas lähteä tuota valkoista kultaa pihalta kolaamaan. Kohta en kyllä tiedä että minne sitä jemmataan kun alkaa olla joka nurkalla kahden metrin kinokset.

Tässäpä kuvia.

WP_20160209_17_15_47_Pro

Ammattilainen teki tarvittavat LVI-piirrustukset.

 

Sama ammattilainen myös teki tarvittavat reiät kellariin ja asensi putket.

Sama ammattilainen myös teki tarvittavat reiät kellariin ja asensi putket.

Mallailin putket paikalleen ja merkkasin tussilla putkien asennot ja myöskin liitokset siinä vaiheessa kun tiivisteet ei ollut paikallaan. Nuo liitokset kun piti aika lailla voimalla runnoa paikalleen niin tiesi että missä vaiheessa liitos on ”pohjassa”, liukasteena käytin fairy-vettä, hikeä ja sper…no ihan niin innossani en ollut. Hyi.

Muotit valmiina ja kunnolla kiinnitettynä, viimeksi käytin lautoja levyjä pitämässä ja nyt päätin tehdä vähän vaikeamman kautta.

Muotit valmiina ja kunnolla kiinnitettynä, viimeksi käytin lautoja levyjä pitämässä ja nyt päätin tehdä vähän vaikeamman kautta.

Katon läpivientien valut ei aivan onnistuneet, mutta kyllä ne jämäkästi on tehty. Täytellään nuo kolot sitten myöhemmin.

Katon läpivientien valut ei aivan onnistuneet, mutta kyllä ne jämäkästi on tehty. Täytellään nuo kolot sitten myöhemmin.

Tosiaankin kun täytin reikien ympärykset ylhäältä käsin ja alas olin tehnyt muotit jämäfilmivanerista, niin olisi pitänyt pohjalle tuleva massa tehdä aika notkeana…mitä tästä siis opimme?

Kellarinputket tuli asennettua päivässä ja jos kyseisen päivän päätteeksi olisi joku Jutta Gustafsberg tullut ehdottamaan salille lähtemistä, niin olisi voinut olla viemäriputkea jossain muuallakin kun katonrajassa.

Kodinhoitohuoneeseen piti myös saada viemäriputket.

Kodinhoitohuoneeseen piti myös saada viemäriputket.

Melkeinpä päivä meni tässäkin hommassa, kun edessä oli koko ajan vanhat rautaiset lämmitysputket ja vieressä myös toiminnassa olevaa käyttövesiputkea…nuo menee tuossa vielä väliaikaiskytkentänä ennen kuin putkimies tulee lopulliset asennukset tekemään. Jakotukit käyttövesiputkille tulee kuvassa vasemmalla näkyvään siivouskomeroon piiloon. Ei ollut ihan hekumallisinta hommaa tämäkään.

Lattiaan oli yön aikana ilmestynyt outo teksti, pitäisikö huolestua?

Lattiaan oli yön aikana ilmestynyt outo teksti, pitäisikö huolestua?

Lattiaankin laitettiin jossain vaiheessa hienotasoite ja reunoille laiteltiin tartunta-aine kunnollisen puhdistuksen jälkeen. Äiti, mittee tuo teksti tarkoittaa?

Saunan seinässä foliopaperi alumiiniteipillä tiivistettynä ja tuuletusrimat päällä.

Saunan seinässä foliopaperi alumiiniteipillä tiivistettynä ja tuuletusrimat päällä.

Tuppeensahattua lautaa seinässä ja katossa.

Tuppeensahattua lautaa seinässä ja katossa.

Isäukon kanssa asensimme saunaan pintalaudat, pohjalle tuli halvempaa raakalautaa ja pintaan hieno, tuppeensahattu leveä lauta. Helpommalla olisi peruspaneelilla päässyt, nyt piti aika paljon mittailla samanlevyisiä lautoja ”kerroksittain”. Peruspaneelilla vaan ei olisi näin makoisaa lopputulosta tullut! Vanhemman pojan kanssa hiottiin pinnat, kun niissä jonkun verran oli jäänyt sävyeroja lautojen ollessa pinottuna. Saa nähdä pitääkö vieläkin hioa kun testasin äsken pintaan tulevaa etikka-teräsvillaseosta, niin nuo säilytysrimoista jääneet vaaleammat kohdat tuntui korostuvan…no, kokeillaan useammalla kerroksella.

Vihje niille jotka harkitsevan alla olevan tyylistä WC-istuinta: vaikka lopputuloksesta tulee hieno, niin työmäärä asennuksessa on huomattavasti suurempi. Kannattaa siis miettiä, että onko lopputulos vaivan arvoinen.

WC-istuimen säiliöosa kiinnitettynä.

WC-istuimen säiliöosa kiinnitettynä.

Pahvista tehty sapluuna ja sitten oikeaa levyä työstämään.

Pahvista tehty sapluuna ja sitten oikeaa levyä työstämään.

Onnistui kerralla, uutta 60 euron levyä ei siis tarvinnut hakea.

Onnistui kerralla, uutta 60 euron levyä ei siis tarvinnut hakea.

Vesieristyksen tekoa, liitoksiin ja nurkkiin tuli vahvikekangas.

Vesieristyksen tekoa, liitoksiin ja nurkkiin tuli vahvikekangas.

Vesieristys on seinille ja saunan lattia-/seinärajaan tehtynä. Viimeisenä käsitellään lattia, niin säästytään turhalta puhdistukselta ja ennen kaikkea ei mene valmis vesieristys puhki siinä kävellessä/ työskennellessä.

Epäilin omaa ammattitaitoani sen verran, että suihkuseinän koristelaatat tulee tällä tyylillä.

Epäilin omaa ammattitaitoani sen verran, että suihkuseinän koristelaatat tulee tällä tyylillä.

Eilen pääsin ensimmäisiä laattoja asentamaan, kun ensiksi mittailin kunnolla linjat josta aloittaa. Nyt pitäisi tulla järkevän kokoista laattaa näkyvimmille seinille ja myöskin lattiakaivojen kohdat täydestä laatasta jne. Tuohon mittailuun kannattaa kyllä käyttää aikaa niin lopputuloksestakin tulee siisti. Sama juttu pohjatöissä, kylppäriremonttia ei lienee ole tarkoitus ihan joka vuosi tehdä, joten vesieritykset pitää olla kunnollisesti tehtynä. Koristelaattoja on neljä kappaletta ja erikseen ostettuna (meille nuo tuli kokonaispakettina, sisältäen 30×60 tummat seinälaatat ja 10×10 lattialaatat) hinta taisi olla ainakin 50 euroa/kpl, joten kun mustaa laattaa on enemmän niin suihkuseinän kuvioksi päätin kuvassa olevan version…voinpahan rauhassa tehdä suihkusekoittajalle reiät uuteen laattaan, jos vaikka meneekin pieleen tai halkeaa. Just nyt tuli mieleen, että pitäähän minun porata suihkutelineelle reiät…alkoi jännittämään.

Tähän sumeaan kuvaan onkin hyvä lopetella...tiedä vaikka kylppäri olisi viikonlopun jälkeen laatoitettu?

Tähän sumeaan kuvaan onkin hyvä lopetella…tiedä vaikka kylppäri olisi viikonlopun jälkeen laatoitettu?

Kiitos ja kuulemiin, nyt Minioni potkimaan sängystä ylös ja sitten ulos, katolta tuli tällä välillä vielä lisää kolattavaa…onneksi on pieni talo ja pieni piha.

/Jarkko

Polon viritystä: suunnittelua ja konepuolta

30.4.2015 Autot

Polon koneen purkamisen jälkeen on ollut pieni hiljaisempi jakso Polon värkkäyksen ja blogi-kirjoitteluni osalta, sillä hitsasin joitain päiviä wanhaa kunnon Taunusta ja hoitelin muita juoksevia asioita. Olen kuitenkin kerennyt ottaa selvää siitä, mihin suuntaan tätä projektia kannattaa viedä, ja mitä kannattaa tehdä.

Näin halpaan autoon en ole budjetoimassa mitään tähtitieteellisiä summia: ”Uusi” ostamani nokka-akselikin maksoi käytettynä 30euroa. Halpaa hintaa ei kuitenkaan kannata ihmetellä, sillä nokka-akseli ei ole uusi tai edes ns. virinokka. AEE-moottorikoodin omaavassa uudemmassa VW Polon koneessa (1,6l 75hp ) on lähes samanlainen nokka kuin oman Poloni MH-koneessa (1,3l 55hp ). nokka-akselitKuitenkin se tuo 2,4mm lisää venttiilinnousua, ja virtausnopeus venttiilien kohdalla laskee ainakin laskennallisesti 119metristä/s 90metriin/s (Kaavat: Alfamer Virittäjän käsikirja1). Lähteenä toimineen käsikirjan mukaan sopiva virtausnopeus olisi noin 55-85m/s. Kuitenkin Polon tapauksessa virtaus muuttuu niin huimasti jo tällä nostolla, etten viitsisi enempää siihen puuttua, ja olisihan se mukavaa, että kone kävisi edes kohtuullisesti myös alakierroksilla.

Kaasutuksesta olisi tarkoitus laittaa vastaamaan kaksi Zenith CD120-kaasutinta(38mm seoskammiolla). Niiden kunnostus on vielä vähän vaiheessa, mutta ovatpa nekin ruvenneet kiiltämään oikeinkin komeasti. Kyseiset kaasuttimethan ovat samanlaiset muuttuva(juuttuva)kurkkuiset kuin Volvon R-sportin tupla Strömbergit, zenithainoana erona eri merkki kannessa. Nämä yksilöt on irroitettu ilmeisesti jostain vanhasta Saabista. Hieman hapettuneen oloisista kaasareista juuttuneine kurkkuineen on alkanut kuoriutua suhteellisen hyvännäköiset värkit.

Varsinainen haaste niin imu- kuin pakopuolellakin on kuitenkin edessä vasta koneen kasaamisen ja kiinnityksen jälkeen; imu- ja pakosarjat menevät uusiksi kaasutinvalinnan ja erittäin heikosti toteutetun vakiopakosarjan ja kaasutinvalinnan vuoksi. Niiden hitsaamisessa ja suunnittelussa on varmasti niin onni, kuin perisuomalainen sisukin tarpeen.

Vanhojen mäntien työstämisen aloitin eilen. Koska Polossa on tamäntäsakansi ja palotila männissä, löisi venttiilit mäntien reunoihin nokan vaihdon jälkeen ilman venttiilin tilan syventämistä parilla millillä. Mäntien muokkauksen lisäksi pitäisi raaskia tehdä tilaus uusista liukulaakereista ja tiivisteistä (+kytkimestä), jotta mäntien valmistuttua koneen saisi kasata ja laittaa paikoilleen. Ehkä jo ensi viikolla voisi kasaaminen alkaa!

Plan and book

26.1.2015 Yleinen

20150125_163335 Sen lisäksi että kirjoitan tätä blogia, pidän myös kirjaa, johon kerään kaikki suunnitelmani ja minua inspiroivia kuvia. Kyllä, tiedän että näissä molemmissa on aika kova työ, mutta se ei minua haittaa. :) Ostin Suomalaisesta kirjakaupasta paksun A4:sen kokoisen paksukantisen vihon, jossa on ihanat valkoiset sivut. Alkuun kirjoitin aikataulun häiden suunnittelulle (jonka kirjoitin myös tänne blogiini teille).20150125_163324

20150125_163328

Sen jälkeen jaoin kaikki sivut niin, että kaikille aiheille (kuten päivä, hääkuvat, hääpuku, ohjelma)  oli tarpeeksi sivuja. Nimesin myös kaikki sivut omilla aiheilla, joihin alan sitten keräilemään kuhunkin aiheeseen liittyviä asioita.

Tosiaan olen todella järjestelmällinen ihminen, sekä rakastan suunnittelua (kuten jo jossain postauksessani taisinkin mainita), joten tälläisen suunnitelma vihon pitäminen tuntui minulle enemmän kuin luontevalta ajatukselta! Suosittelen tätä myös teille, sillä tämä on hyvä tapa pitää kaikki häihin liittyvät asiat järjestykessä ja samassa paikassa. Tarkoituksenani on jossain vaiheessa myös täydentää vihkoa tulevien morsiusneitojen ja kaason kanssa.

Vihkoon on tarkoituksena kerätä kaikki parhaimmat ideat, ohjelma suunnitelmat ja kuvat (esim. hääpuvuista), joita mahdollisesti toteutamme häissämme. Vihon avulla minun on sitten helppoa pysyä kärryillä siitä, mitä olen jo sopinut/suunnitellut, sekä pitää kaikki asiat kasassa. Myös muiden häissä auttavien on helppo katsoa vihosta mitä pitää tehdä jne.

Tässä kaikki aiheet ja otsikot, joita vihostani löytyy:

  1. Vuoden aikataulu tehtävistä asioista.
  2. Päivä; Suunnittelen mahdolliset hääpaivät. 
  3. Budjetti.
  4. Vieraslista.
  5. Save the date -kortti.
  6. Kutsukortti; Kuvia kutsukorteista ja materiaaleista, joita kutsukortissa voisi käyttää.
  7. Kiitoskortti.
  8. Hääpuku & huntu.
  9. Hääkampaus & -meikki.
  10. Sulhasen puku.
  11. Vihkisormukset.
  12. Avustajat; kaaso, bestman, morsiusneidot, sulhaspojat, kukkatytöt. Tähän osioon kirjoitan kaikkien kyseisten ihmisten nimet, sekä heidän tehtävät. Meidän yhteiset tapaamiset, sekä asiat joita käymme läpi (näistä tulossa myöhemmin kokonaan oma postauksensa). ;)
  13. Vihkipappi & kanttori.
  14. Häämarssi; eli kaikki meidän mieleisemme häämarssi vaihtoehdot.
  15. Soittolista; Tänne sitten kaikki biisit joita haluamme häissämme soitettavan, sekä kaikki biisit joita emme ehdottomasti halua soitettavan. Tähän kohtaan kirjaan myös varatun bändin/DJ:n.
  16. Vihkiseremonian & hääjuhlan paikka.
  17. Häiden teema; tähän jos on joku tietty teema häissä/väriteema.
  18. Koristelu; tähän kannattaa varata paljon sivuja. Kuvia & materiaaleja koristelusta ihan niihin pienimpiin yksityiskohtiin myöden.
  19. Pukeutuminen ja pukukoodi.
  20. Hääajoneuvo.
  21. Ohjelma; niin kirkkoon kuin juhlapaikallekkin.
  22. Aikataulut.
  23. Ohjelmalehdet; suunnittelu.
  24. Istumajärjestys.
  25. Paikka- ja menukortit +opaskyltit; suunnittelua.
  26. Pitopalvelu & ruoka + juomat; eli mistä tilaatte pitopalvelun, ruokalistan suunnittelua. Huomioithan myös alkoholit ja alkoholittomat juoma vaihtoehdot.
  27. Kakku.
  28. Hääkarkit.
  29. Hääkimppu ja kukkakoristeet.
  30. Kaukaa tulevien yöpyminen; eli jos olet mahdollisesti varaamassa esimerkiksi hotellista jotain ryhmän alennuskoodia. Samalle sivulle kannattaa myös listata ihmiset, jotka ovat jo ilmoittaneet olevansa kiinnostuneita yöpymään hotellissa.
  31. Hääkuvat + kuvaaja; millaisista hääkuvista pidät, tästä on hyvä näyttää kuvaajalle mallia siitä, mitä kuvilta odotat.
  32. VARAUKSET; tänne kannattaa listata kaikki sovitut ajanvaraukset. Esimerkiksi päivät + kellonajat jolloin olet sopinut tapaavasi kaasot (jne), parturiaika, manikyyriaika jne. 
  33. Lahjalista.
  34. Hääyö; mukaan hääyöksi, vaatteet + tarvikkeet. Missä vietätte hääyönne ja aikataulut.
  35. Huomenlahja; ideat.
  36. Häämatka; minne, milloin, mitä mukaan, inspiroivia kuvia jne.

20150125_163425

Suunnittelua

21.1.2015 Yleinen

Oon alkanut ottamaa selvää Maltasta , työmahdollisuuksista, asunnoista jne. Väännän työhakemusta englanniksi ja selvittelen mitä kaikkea tarvitsee tehdä ennen kuin muuttaa maasta toiseen. Muuttamisen pitäisi olla suht iisiä , koska kyseessähän on toinen EU maa. Ajattelin myydä suurimman osan tavaroista ja se tuottaa tuskaa!! :-D Varsinkin kirjat on mulle tosi rakkaita vaiks hassulta kuulostaakin :-) Mutta pikkuhiljaa…

Vihko täynnä uutta tietoa ja asioita jotka pitää muuttaessa muistaa!

Vihko täynnä uutta tietoa ja asioita jotka pitää muuttaessa muistaa!

Nyt on vasta tammikuu! Miten sitä jaksaa syksyyn asti odottaa :O :-D

3 viikkoa leikkauksesta (eli viimein tikit ja tukihousut pois)

23.10.2014 Kauneus ja terveys, Yleinen

Vihdoinkin! Nyt lensivät tukihousut pois päältä. Ah, mikä vapauden tunne!

Itsesulavien tikkien kanssa kävi tosiaan minulla niin, etteivät ne sulaneet itsestään pois. Kävin siis terveysasemalla poistattamassa ne. Se ei sattunut yhtään, eikä oikeastaan tuntunut edes epämukavalta. Tikit ja haavat ovat kuulemma todella hyvännäköiset, niin ulkonäön että parantumisen kannalta. Se oli kiva kuulla. Oikeastaan nännipihan tikit olivat enimmäkseen sulaneet itse, eli rinnan alapuolella olleet, mahan ja reisien tikit piti poistaa.

Saan nyt alkaa käyttää silikonitarraa arpien hoitoon. Äidin mukaan suvussa on esiintynyt todella leveäksi laajentuvaa arpikudosta, joten haluan hoitaa tissit mahdollisimman hyvin sen ehkäisemiseksi. Näitä kannattaa pakkauksen mukaan käyttää kolmekin kuukautta, että tulokset olisivat mahdollisimman hyvät. Mutta ainakin näin ensivaikutelmana teipit eivät tunnu oikein miltään, mikä on siis hyvä, sillä ne ovat huomaamattoman mukavat. Mokasin tietenkin heti alkuun hiukan, kun en huomannut, että paketissa oli kaksi silikonitarraa (jotka ovat 5×7,5cm). Luulin siinä olleen vain yhden lapun verran, ja leikkasin sen hiukan liian ohueksi, että se riittäisi molempiin tisseihin. Jos olisin tarkemmin katsonut, olisi siinä ollut riittävästi yksi lappu per tissi. Grr, täytyy suunnata takaisin apteekkiin.

Olen tarkkaillut rasvan säilymistä rinnoissa, ja vaikuttaisi siltä, että ainakin vasemmasta rinnasta on sulanut sitä jonkin verran pois. Kokoero ei siis ole merkittävä, vaan juuri ja juuri nähtävissä, jos jää katseella tuijottelemaan. Tietenkin osa muutoksesta on myös turvotuksen laskua, mutta siksi onkin vaikea sanoa kuinka paljon itse sitä rasvaa on lähtenyt/jäänyt. Olen hyvin tunnollisesti pitänyt rintani lämpimässä, ollut rasittamatta ylävartaloani ja pyrkinyt syömään todella energiapitoisesti. Mielenkiinnolla jatkan muutosten seuraamista.

Itsesulavat tikit? Pah, sanon minä.

17.10.2014 Kauneus ja terveys, Yleinen

Eilen vaihdoin taas haavateipit, ja näkyvästi vain yhdestä paikasta oli tikit sulanut. Oikean tissin alla, vatsassa ja reisissä on vielä tikit sinnikkäästi paikallaan. Nännien ympäristö näyttää siltä, että siinä päällä ei ole enää tikkejä, mutta en ole täysin varma, kun en oikein uskaltanut niitä kunnolla katsella silloin ensimmäistä kertaa haavateippejä vaihtaessa. Nännit näyttävät ja tuntuvat jotenkin kauhean avonaisilta ja suojattomilta ilman mitään teippejä, joten liimailin taas uudet paikalleen. En tosin tiedä, onko siitä jotain haittaa paranemiselle… mutta ainakin teipissä sanotaan sen hengittävän hyvin? Kun ei sitä silikoniteippiäkään saisi laittaa, kun vasta tikkien sulamisen jälkeen. Tietäisinpä aiheesta enemmän.

Sairaalassa sanottiin tikkien sulavan noin kymmenen päivän kuluttua leikkauksesta, ja nyt menen 15 päivässä. Yritin googlettaa muiden ihmisten kokemuksia itsesulavista tikeistä, mutta kuten lähes aina, tieto oli ristiriitaista. Ensimmäinen kävi terveyskeskuksessa poistattamassa, toinen neuvoi odottamaan sulamista kuukaudenkin kärsivällisesti, kolmas nyppi itse pois. Ei siis mitään hajua tuota kautta, mitä pitäisi tehdä. Soitin terveyskeskukseeni ja kysyin asiasta. Minulle varattiin aika ensi viikolle tikkien poistoon, jos ne eivät siihen mennessä ole itsestään poistuneet (missä tapauksessa peruutan aikani). Nyt on paljon levollisempi olo.

Kipuja ei ole enää yhtään, kun reidetkin mustelmineen ovat viimein parantumassa. Lyhensin tukihousujani, sillä ne olivat hiukan liian pitkät ja liukuivat kasaan puristamaan jalkojani polvitaitteesta niin, että jalat puutuivat koko ajan (fysioterapeutti neuvoi tekemään niin tarpeen vaatiessa). Nyt ne ovat polvipituisina paljon mukavammat.

Henkisesti olen täysin mökkihöperöitymässä. Olen nähnyt ystäviäni muutamaan otteeseen, mutta yritän välttää itseni rasittamista ja kylmettämistä, joten olen lähes täysin pysynyt kotona. Ehkä yritän suojella uusia tissejäni liikaa. Tuntuu, ettei täällä sisällä ole jäljellä mitään järkevää tekemistä, etten saa mitään aikaan. Odotan innolla sairasloman päättymistä ja töihin palaamista. Ajattelin, että voisin alkaa käydä lyhyillä kävelyillä luonnossa nyt, kun puissa on vielä upea väriloisto.

Voisinkin lähteä saman tien.

10 päivää leikkauksesta

12.10.2014 Kauneus ja terveys, Yleinen

Sain viimein jättää tukisukat pois! Ihanaa, tätä on kyllä odotettu!

Pari viimeistä päivää on ollut hulluksi ajavaa kutinaa, etenkin vasemmassa rinnassa. Se on kuulemma hyvä merkki, koska tikit ovat paranemassa. Kotiin annettujen ohjeiden mukaan haavateipit olisi saanut jättää tänään pois, ja tikkien pitäisi kymmenennen päivän kohdalla alkaa sulaa. Itselläni on kuitenkin vasta yksi tikki vasemman rinnan alapuolelta sulanut pois, joten ajattelin antaa uusien haavateippien olla vielä pari päivää ja katsoa sitten uudestaan tilannetta. Nyt tuntuu liian aikaiselta jättää tikit täysin paljaaksi. Olen myös ostanut apteekista silikoniteippiä arpien hoitoa varten, mutta sitä saa laittaa vasta tikkien sulamisen jälkeen. No, onpahan niitä sitten valmiina tuossa.

Tikit näyttävät kaiken kaikkiaan hyvin siisteiltä, ehdottomasti jo vähän paremmilta kuin viisi päivää sitten. Mikään kohta ei vuoda verta tai eritä muuta nestettä. Vasen nänni näyttää turvonneelta (ulkonee kolmiomaisesti), mutta päätin, etten nyt stressaa ulkonäöstä, kun paraneminen on vielä vaiheessa. Odottelen pari kolme kuukautta, jolloin saan jo enemmän todellisuutta vastaavan kuvan lopputuloksesta.

Tällä hetkellä vatsassa ei ole enää yhtään kipuja niin levossa tai liikkeellä, reidet ovat oikeastaan ne kipeimmät kohdat. Molemmissa sisäreisissä on tosi isot mustelmat, jotka etenkin liikkuessa ovat aika ikävän tuntuiset. Toivon, että ne paranisivat pian. En tosin tarvitse enää lähes yhtään kipulääkettä, ja yhä useampana päivänä en ota ainuttakaan pilleriä. Rintoihinkaan ei oikeastaan yhtään satu enää, vasenta vain hiukan edelleen jomottaa.

Olen viimeksi ollut näin kauan täysin ilman rintaliivejä varmaan alle 11-vuotiaana. Tämä on tunne, josta olen yli kymmenen vuotta haaveillut. Voin oleilla lähes miten haluan (en tietenkään vatsallani), ja rintani pysyvät kauniisti pyöreässä muodossaan, paikallaan ja mukavasti. Olin suihkussa parisen päivää sitten, ja ensimmäistä kertaa pääsin hiukan koskettelemaan uusia rintojani, kun ne eivät enää olleet niin kosketusherkät. Ihan kesken kaiken tyhjästä tunsin kyynelien nousevan silmiini. Mutta tällä kertaa itkin ilosta, toisin kuin viimeisen yli kymmenen vuoden aikana, jolloin se on aina ollut surusta ja kuvotuksesta. Naurahdin. Ne ovat oikeasti tässä. Rinnat, joista olen aina haaveillut. Ne ovat nyt viimein oikeasti tässä, osa minua. Ne eivät ole täydelliset, mutta ne ovat ihanat! Kaikki kipu on ollut täysin tämän arvoista, ja olisin valmis tekemään kaiken uudestaan.

P.S. Sain mummiltani villapaidan, joka on ihanan mukava ja lämmin. Tällä on hyvä suojata tissit kylmyydeltä!

Vaihdoin haavateipit ensimmäistä kertaa elämässäni

7.10.2014 Kauneus ja terveys, Yleinen

VAROITUS! Kuten otsikko jo sanoo, kuvailen laastarien vaihtoa, joten tämä teksti ei välttämättä sovi heikkohermoisille.

Minun oli alun perin tarkoitus ottaa kuvia tikeistä vertailun vuoksi, mutta nyt on pakko myöntää, etteivät hermoni kestäneet. Onneksi olin värvännyt äidin avuksi, sillä hänellä on enemmän kokemusta tällaisesta. Vaikka tikit ovat kuulemma hyvin siistit ja hyvännäköiset, en osannut arvostaa niiden esteettisyyttä, kun hengitykseni jo alkoi kiihtyä ja päätäni huimata. En ole pitänyt itseäni herkkänä tällaisille asioille, mutta pakko myöntää, että tämä oli hiukan liikaa.

Itse toimitus ei sattunut pahemminkaan (enemmän pelkäsin kipua kuin sitten oikeasti tunsin sitä). Se tuntui tissien kohdalla hiukan samalta, kuin laastarin poistaminen arpeutuneen haavan päältä. Eli vähän tiukassa ne olivat, ja arpea lähti laastarin mukana. En tiedä kauan niitä teippejä vaihdoin, mutta jokaista laastaria kuorin irti varmaan milli kerrallaan, hengitystä pidätellen, vinkaisten jokaisen pienenkin ”kivun” kohdalla. Pelkäsin, että repäisisin tikin irti, jos olisin liian kovakourainen, mutta ei se taida olla edes mahdollista. Tikit eivät kuitenkaan onneksi alkaneet vuotaa verta kuin yhdestä kohdasta, ja siitäkin hyvin vähän. Vatsan ja reisien teippien vaihto ei tuntunut miltään rintoihin verrattuna, ja niiden vaihtaminen sujuikin hyvin nopeasti.

Onneksi tämä velvollisuus on nyt takana, ja seuraavaan vaihtoon on jonkin aikaa :D Mielenkiintoista nähdä, onko siihen mennessä tapahtunut muutosta, ja kuinka paljon.

Ennen & jälkeen

6.10.2014 Kauneus ja terveys, Yleinen

VAROITUS! Jos olet yhtään herkkä edes lieville kuville tikeistä tai mustelmista, kannattaa tämä juttu jättää lukematta.

Aion nyt tehdä jotain, jota lähes jokainen tubulaariset rinnat omaavat kammoavat. Aion näyttää rintani, niin ennen että jälkeen korjausleikkauksen. Varmasti monia kiinnostaa, minkälaisilla tisseillä pääsee korjausleikkaukseen. Tässä on nyt siis yksi esimerkki kriteerit täyttävistä tubuista:

Ennen

Ennen

Jälkeen

Jälkeen

Kuten näkyy, vanhat rintani olivat hyvin tyypillinen esimerkki tubulaarisista rinnoista, minkä lisäksi ne olivat myös erikokoiset. Tuossa kuvassa ne olivat jopa hiukan edustavampana kuin yleensä, sillä kylmästä ilmasta johtuen nännit olivat hitusen esillä. Todella masentavaa, että tuossakin kunnossa ne olivat hiukan ”parempina” kuin tavallisesti. Kuppikokoni oli B, vaikkakin pienempi rinta jäi siinä aina hölskymään ja isommasta usein pursuili nännipiha ulos.

Jälkeen kuva on päivän tai kaksi leikkauksen jälkeen. Vaikka asia on varmaan jo selvää aikaisempien kirjoitusteni perusteella, korostan vielä: kaikki muutokset on tehty omalla rasvallani ja muodon korjauksella, ei silikonilla. En saa silmiäni irti uudesta pyöreästä muodosta ja ihailisin niitä varmasti jatkuvasti peilin edessä, ellei niitä tulisi nyt peittää lämpimästi villapaidalla tai huovalla. Vasemmassa rinnassa (kuvat on otettu peilin kautta, eli samoin kuvasta katsottuna vasemmalla) esiintyy enemmän kipuja, mutta sitä operoitiinkin paljon enemmän. Sen alapuolella on mojova mustelma, joka nytkin jomottaa hiukan ikävästi, mutta kipu ei ole sietämätön enää. Kuvassa on toinenkin musta viiva mustelman alapuolella, mutta se on siis vain tussia leikkauksen jäljiltä. En oikein ole saanut pestyä niitä pois, koska alueet ovat vielä niin kosketusherkkiä.

Muita kuulumisia; tukihousut alkavat kyllästyttää jo, vaikka edes ensimmäinen viikko ei ole vielä ummessa. Eivät nämä ole mukavat, vaikkeivät suoranaista kipua aiheutakaan. Onneksi edes tukisukat saan viikonloppuna jättää pois. Leikkauksen jälkeen kärsin ummetuksesta, mikä sai vatsani turpoamaan kuin pullataikina (jälkeen kuvassa tämä on hiukan havaittavissa). Kuvitelkaa miten mukavaa, turvonnut maha, jonka nuo housut samaan aikaan litistävät kasaan, hyh. Eilen kyllästyin tukkoiseen oloon ja otin asiaan kuuluvaa lääkettä, mikä sitten tänään sai hommat kulkemaan, ja olo on mielettömän paljon parempi sillä saralla.

Huomenna on ensimmäinen haavateippien vaihto edessä. Vatsa ja reidet ovat edelleen hyvin arat, mutta lepotilassa eivät yhtään kipeät. Liikkuminen tuo kivun esiin, samoin en voi laskea reisilleni yhtään painoa. Ihossa on tuntoaisti, joka oli heti leikkauksen jälkeen hiukan turtunut. Oikea rinta on kivuton ja vasen puolestaan kipeänä vielä koko ajan, kuten jo mainitsinkin. Nänneissä on tunto, joka ei edes heti leikkauksen jälkeen kadonnut minnekään.

Eli näillä näkymin hyvältä näyttää ja toipuminen sujuu loistavasti. Jännittää miten paljon rasvaa sitten lopulta jää paikoilleen, mutta olen henkisesti valmistautunut ja tiedostanut sen, että sitä tulee tästä katoamaan. Ainakin muoto on nyt jo hurjan paljon parempi ja nännipihat ihanan pienet! Ja ainakin, jos rasva häviää, voin taas ajatella, että nämä ovat oikeasti kesken, ja seuraava askel tapahtuu sitten tammikuussa taas.

Ensimmäinen leikkaus on nyt takana

4.10.2014 Kauneus ja terveys, Yleinen

 Kuten otsikko jo kertookin, olen pari päivää sitten käynyt ensimmäisessä korjausleikkauksessani. Isoin muutos on jo siis takana!

Menin leikkauspäivänä äitini kanssa suoraan osastolleni sairaalassa. Minut ohjattiin antamaan vielä yksi verikoe laboratorioon, jonka jälkeen palasimme odottamaan anestesialääkärini tapaamista. Hän saapui melko pian ja selitti minulle terveystietojeni perusteella, mitä nukutusta uskoi aikovansa käyttää (mahdollisimman kevyttä tapauksessani, hän oli kuulemma iloinen, että pääsi vaihteeksi nukuttamaan näin tervettä nuorta henkilöä). Sen jälkeen saapui hyvin pian kirurgini, joka ohjasi minut sivummalle suljettuun huoneeseen. Siellä hän pyysi minua ottamaan taas paidan ja rintsikat pois, minkä jälkeen hän alkoi piirtää rintakehälleni tussilla ohjeviivoja itseään varten. Hän selitti, mistä aikoi ottaa rasvaa siirtoa varten ja piirsi myös nuo kohdat näkyviin. Hän kysyi olisiko minulla viimehetken kysymyksiä, mutta en jännityksissäni keksinyt mitään.

Kirurgin tapaamisen jälkeen hoitajat ohjasivat minut sänkypaikalleni osastohuoneeseen, missä minun piti vaihtaa sairaalavaatteet päälle ja lukita omat tavarani kaappiin. Siinä sitten äitini kanssa odottelimme leikkausaikani saapumista. Noin tuntia ennen hoitajat saapuivat antamaan minulle rauhoittavan lääkkeen. Oli ihan mukava vaipua syvään raukeuteen kaiken jännittämisen jälkeen. Lopulta oli aika mennä, ja hoitajat veivät minut sängylläni leikkaussaliin. Sanoin näkemiin äidilleni, joka saattoi minut niin pitkälle, kuin oli sallittua.

Leikkaussali oli hyvin kylmä. Sänkyni vietiin leikkauspöydän vierelle ja minut pyydettiin asettumaan siihen itse. Tein niin ja rauhoittavista huolimatta siinä maatessani minuun alkoi nousta pieni levottomuus. Huoneessa oli kolmisen ihmistä lisäkseni, ja vaikka kaikki esittäytyivätkin minulle, en muista heidän nimiään enää. Päälleni levitettiin uimapatjaa muistuttava, mutta paperinohuesta materiaalista koostuva peitto, joka ilmeisesti täytettiin kuumalla ilmalla. Se lämmitti minua kylmältä salilta. Minulle yritettiin laittaa käteen kanyyli kaksi kertaa huonolla menestyksellä (se sattui ja kirveli hirveästi), kunnes lopulta kolmannella kerralla se onnistui. Onneksi minut nukutettiin pian sen jälkeen, en usko että edes rauhoittavat olisivat kauan pitäneet minut rauhallisena kaiken sen jännityksen ja leikkaussalissa makaamisen johdosta. Alle kymmenen sekuntia ja maailmani pimeni.

Seuraavat muistikuvani ovat, kun vänkään umpitokkurassa heräämössä hoitajalle, että haluan nukkua vatsallani. Hoitaja selvästi huvittuneena muistuttaa, etten saa, sillä olen juuri tullut rintojen korjausleikkauksesta. Pariin otteeseen yritän vängätä samaa asiaa, kunnes luovutan ja vaivun takaisin uneen. En osaa yhtään arvioida aikaa, mutta ilmeisesti heräilin aina vähän väliä jutustelemaan hoitajan kanssa (muistan kysyneeni menikö leikkaus hyvin, ja siitä lämpöilmapatjasta). Ilmeisesti parin kolmen tunnin kuluttua heräämössä oltuani hoitajat tulivat hakemaan minut takaisin osastolle.

Osastolla pyydän kännykkäni kaapista ja soitan kotiin. Olen vielä ihan lääkehuuruissa, mutta mieleltäni lähes selvänä. Puhelun lopetettuani tekstaan parhaille ystävilleni ja ilmoitan leikkauksen menneen hyvin. Päätän sen jälkeen yrittää nukkua, sillä kello on jo paljon.

Yö oli kuitenkin ihan hirveä. Minulla oli paljon kipuja ja kynnykseni on ainakin omasta mielestäni aika alhainen, joten taisinkin pyydellä useaan kertaan lääkkeitä avuksi. En voinut nukkua kuin täysin lautasuorana selälläni, mikä itsessään on hyvin epämukava asento minulle, mutta pieninkin liike, edes ihan hitunen jalan koukistus, teki todella pahasti kipeää. Jaloissani oli myös jonkinlaiset puristussiteet, jotka taisivat olla liian tiukalla, sillä vannon, että yhdessä vaiheessa tuntui, ettei niissä kiertänyt lainkaan veri. Jalkani menivät ihan tunnottomiksi, ja jos yritin liikuttaa niitä, niihin alkoi sattua niin paljon, ettei itku ollut kaukana. Onneksi hoitaja löysäsi niitä, kun lopulta kutsuin hänet epätoivoisena paikalle. Tajusin myös, ettei minulla ollut edes alushousuja päällä enää (onneksi olin kuitenkin peiton alla). Jossakin vaiheessa minun oli ihan pakko mennä vessaan ja sain siihen yökkösen siunauksen sekä pyjamatakin suojakseni. Jos kaikki muu siihen mennessä oli tuntunut pahalta, se ei ollut mitään verrattuna siihen kuinka paljon käveleminen sattui. Pidättelin itkua matkalla vessaan, mutta takaisin tullessa en enää kestänyt vaan aloin vollottaa mahdollisimman hiljaa sängyssäni, etten herättäisi muita osastolla olleita. Jossakin vaiheessa taisin nukahtaa hetkeksi, mutta heräsin siihen, kun yökkönen veti peiton päältäni tarkastaakseen, ovatko leikkaushaavojen siteet yhä kunnossa (säikähdin häntä aika pahasti). Kun aamu viimein tuli, tunsin itseni ihmisraunioksi. Mutta selvisin, ja kuten ystäväni sanoivatkin, olen nyt yhtä kokemusta vahvempi.

Aamupalan tullessa en oikeastaan tuntenut itseäni kovin nälkäiseksi, vaikken ollut syönyt 24 tuntiin. Söin kuitenkin sinnikkäästi lähes kaiken eteeni tuodun ruoan, sillä tiesin tarvitsevani energiaa. Olin varmaan aika hassu näky, itkua pidätellen lappoessani puuroa suuhuni. Se oli kuitenkin hyvä päätös, sillä ruokaa saatuani oloni alkoi kohentua merkitsevästi. Aamupäivällä siskoni ja isovanhempani tulivat katsomaan minua, päivällä äitini. Iltapäivällä vointini oli jo sen verran hyvä, että tiesin kivuista huolimatta haluavani seuraavaksi yöksi kotiin. Olin aiemmin päivän aikana tavannut fysioterapeutin, joka toi minulle tukihousut, joita minun tulee käyttää seuraavat kolme viikkoa mielellään yötä päivää. En tiedä miksi, mutta tukihousut ovat haaruksista avonaiset… Myöhemmin myös tapasin kirurgini, joka tuli vielä tarkastamaan lopputuloksen ja selitti, kuinka leikkaus oli mennyt. Minulle oltiin tehty rasvanimu aluksi mahaan, mutta siitä ei ollut riittänyt tarpeeksi tavaraa, joten myös reisistä päädyttiin ottamaan. Rintojen nännipihat oli pienennetty ja muoto kohotettu, samoin vasemmassa rinnassa oli ollut jotain kovettunutta rintakudosta (en nyt muista tarkkaa nimeä, mutta kyseessä ei ollut kasvain), joka oli muussattu pehmeäksi. Kirurgi oli hyvin tyytyväinen lopputulokseen ja oli myös varannut minulle seuraavan kontrolliajan tammikuuksi, jolloin arvoimme tilanteen ja mahdollisen seuraavan leikkauksen tarpeellisuuden. Lopuksi sain vielä hoito-ohjeet hoitajalta ennen lähtöäni. Kotiin pääsin isäni kyydillä.

Nyt olen keskittynyt vain lepäämään ja toipumaan kotona. En saa käyttää rintaliivejä tai muuta rintoja puristavaa, samoin rinnat on pidettävä jatkuvasti lämpiminä. Kaikki tämä on sen vuoksi, että siirretyt rasvasolut jäisivät henkiin ja kiinnittyisivät uudelle paikalleen. Kivut ovat kestettävät buranalla, eivätkä enää yhtään niin pahat kuin pari päivää sitten. Jokainen päivä tuntuu roimasti edellistä helpommalta. Vaikka leikkausarpia suojaavat teipit hiukan peittävät näkymää, olen jo ihaillut uusia rintojani peilin edessä. Ne ovat ihanan pyöreät ja nännipihat nätin pikkuiset (eivät enää peitä puolta tissiä!). Ensimmäistä kertaa elämässäni näin rinnakkaana pystyn oleilemaan ilman rintaliivejä mukavasti, rinta ei roiku yhtään! Tämä on niin uutta ja samaan aikaan ihanaa. Koko on kuulemma lähes sama kuin vanhoissa rinnoissani, vaikka nyt toki massa on kiinteästi siinä mihin se kuuluukin, eikä lerpata maata kohti. Mutta juuri muoto on se, mikä minulle on tärkeää, ei koko! Ja olen nyt jo hyvin, hyvin tyytyväinen!

Oloni on huojentunut, aivan kuin vuosikausien taakka olisi haihtunut savuna ilmaan. Välillä jopa pelkään, että herään siihen, että tämä on vain unta. Olen niin, niin, niin onnellinen ja tyytyväinen! Ihanaa!