Selaat arkistoa kohteelle suunnitelma.

Vääriä valintoja

10.9.2017 Yleinen

6.5.2015, Keskiviikko klo 17:00
”Taina sanoi tänään että tämän parin vuoden aikana on tuntunut että rentoutuminen ja tietyllä tavalla irti päästäminen ei ole ollut minulle edes vaihtoehto. Juuri siksi hän kertoi kokevansa sen nyt hyvänä jos en pääse opiskelemaan… Koska silloin minulla on vuosi aikaa opetella sitä irti päästämistä. Opiskeleminen ja oman polun etsiminen on helpompaa kun on tunne siitä että elämä kantaa, vaikkei kaikki langat ole aina täydellisesti käsissä. Haluan oppia sen kaiken vaikka se pelottaa vähän samalla tavalla kun sairaudestani luopuminen. Eli tosi paljon.”

Lukion jälkeen kaiken piti olla selvää. Sitä piti seurata välivuosi jonka myötä keräisin voimia jatkoa varten. Vakiinnuttaisin tilanteeni vakaaksi. Psykoterapeuttini kanssa kaavaillun välivuosisuunnitelman takaa hyppäsi kuitenkin yllättäen vaihtoehtoinen suunnitelma. Varasijalta vapautunut opiskelupaikka sairaanhoito-oppilaitoksessa.

Aluksi minun oli vaikeaa sopeutua ajatukseen välivuodesta. Minua pelotti jäädä paikoilleni, ja se pelko muuttui pelottavammaksi jokaisen ympärilläni kajahtavan ilouutisen myötä. Ne ilouutiset kajahtelivat ystävieni suusta. Minusta tuntui että kaikki tuntemani ihmiset saivat sinä kesänä tuulta unelmiensa alle, ja minä olin ainoa joka kulki siinä puuskassa vastatuuleen. Sitä pohdiskellessani tajusin kuitenkin ettei se tuuli vielä edes puhaltanut. Tajusin, että se tulisi puhaltamaan vasta tulevana syksynä, ja sen oivallettuani heittäydyin kesään suuremmin kuin koskaan ennen. Ollaanko tämä kesä näin? Minä olin sen kesän niin, ja siksi se oli paras kesä koskaan. Se oli kesä jonka pyörteessä kaikki tuntui suurelta, koska se kaikki tapahtui suuren muutoksen kynnyksellä.

Eläessäni sinä kesänä enemmän kuin vuosikausiin, valmistin itseäni samalla ajatukseen muutoksesta. Valmistauduin sellaiseen radikaaliin, jokaista ympärilläni olevaa asiaa koskevaan muutokseen, joka kuitenkin jättäisi minut paikoilleen välivuoteni kanssa. Pohjustin itselleni odotettavissa olevaa tunnetta onnellisesta pyörremyrskystä jonka synkän tyynessä keskustassa minä istuskelisin. Lopulta, kesän myötä minä totuin näihin ajatuksiin. Minä olin viimein tullut sinuiksi välivuosiajatuksen kanssa kun sitten sain sähköpostiini viestin opiskelupaikan avautumisesta. Vaivalla rakennettu, vain muutaman päivän verran elää ehtinyt mielenrauha tulevaisuudesta rikkoutui heti ratkaisevan kysymyksen äärellä: Mitä jos sittenkin…?

 1.7.2015, Keskiviikko klo 17:57
”Tänään on se päivä kun alkaa sadella opiskelupaikkafacebookpäivityksiä. Se tekee pahaa, mutta luen vain eteenpäin ja kiusaan itseäni. Tuntuu että koko maailma on päässyt opiskelemaan. Kaikki minulle tärkeät ihmiset lähtee Helsinkiin. En vain tunne itseäni eksyneeksi ja jälkeenjääneeksi, vaan myös tosi yksinäiseksi. Haluaisin olla iloinen kaikkien puolesta mutta oikeasti olen surullinen ja pelokas. Voin huonosti, näen itseni peilistä ja tuntuu kuin koko korttitalo romahtaisi pikkuhiljaa. Olen ollut ilman tarvittavaa lääkitystä yli kolme kuukautta ja tuntuu että nyt jos koskaan tarvitsen sen, mutta en osaa enkä halua enkä uskalla ottaa sitä. Olen umpikujassa.”

”Jopa Fiia lähtee Helsinkiin. Hänen puolestaan ihan tosissaan olen niin iloinen että en osaa edes kuvailla sitä, mutta hän lähtee kauas taidepiireihin. Haluaisin soittaa hänelle, mutta en soita, koska haluan pärjätä itse ja osoittaa kaikille että olen oikeasti terve ja kykeneväinen. Tiedän että se kuulostaa pinnalliselta ja naiivilta ja lapselliselta, mutta se on niin paljon muutakin. Muuten en kai itkisi nyt sitä, että pelkään enemmän kuin mitään että teen tästä alkaneesta vapaudesta itselleni vankilan josta en löydä pakotietä. Nyt olen yksin ja se on varmaa.”

 7.7.2015, Sunnuntai klo 20:32
”Meillä oli niin hauskaa. Kesän paras viikonloppu. Mutta eihän kesä edes ole vielä ohi. Me päätettiin ottaa tästä koko ajasta ilo irti niin kuin kaikki loppuisi tähän. Koska tämä on kaiken tällaisen loppu. Tämän kuukauden jälkeen asiat eivät enää ikinä ole näin. Olen niin kiitollinen tästä viikonlopusta. Fiiasta ja Oliviasta. Koetan vielä muutamaksi kuukaudeksi unohtaa sen, että he molemmat lähtevät elokuussa. Aloittavat uuden elämän. Ja sitä on hankala unohtaa. Mutta yritän… Todella yritän. Muuten pilaan nämä viimeiset hetket.”

Jälkeenpäin olen miettinyt tuon kyseisen kesän vaikutusta sitä seuranneeseen syksyyn. Kun lopulta sain mahdollisuuden opiskelujen aloittamisen, hukkasin kokonaiskäsityksen elämäntilanteestani. Ehkä sen kesän riemunkirjava hetkessä elämisen ote voimaannutti minut uskomaan että kykenisin sittenkin aloittamaan opiskelut ihan heti. Ehkä lähipiirini unelmien toteutuminen ja mitä siistimpien opiskelupaikkojen heille avautuminen potki minuakin liikkumaan johonkin suuntaan elämässäni. Ehkä jälkeen jäämisen pelko sai minut juoksemaan päättömästi eteenpäin, miettimättä suuntaa johon todella juoksin. Ehkä tämä kaikki maalasi silmäni siniseksi ja sai minut ottamaan naiivisti opiskelupaikan vastaan uskoen sen olevan juuri sitä mitä tarvitsin.

Minun ei pitänyt lainkaan päästä opiskelemaan. Minun piti vain käydä pääsykokeissa jotta olisin ollut oikeutettu saamaan tukia joilla olisin selvinnyt välivuoden. Minun ei pitänyt osata siitä pääsykokeesta mitään. Oikeastaan, minun olisi pitänyt jättää se koepaperi tyhjäksi. Minun olisi pitänyt tajuta että kaiken kokemani terveydellisen myrskyn myötä minä osasin vastata moniin sen kokeen kysymyksistä valmistautumatta lainkaan. Ennenkaikkea minun olisi pitänyt muistaa, että en ollut valmis aloittamaan mitään uutta.
Niin siinä kuitenkin kävi, että minä palautin sen paperin täytettynä, ja kuukausia myöhemmin otin vastaan opiskelupaikan, jonka ei vielä päiviä aiemmin pitänyt olla edes vaihtoehto.

9.7.2015, Torstai klo 14:10
”Pääsin opiskelemaan. Sairaanhoitajaksi. Katsoin sitä sähköpostia varmaan 5 minuuttia hiljaa hievahtamatta kunnes sain todettua ääneen: oho. Äiti sanoi minulle pari viikkoa sitten että minun kannattaisi käydä itseni kanssa keskustelu siitä, mitä tekisin jos pääsisinkin sinne. Hän muistutti, että minun kokemuksellani tiedän niistä asioista jo valmiiksi, kokeeseen lukemattakin. Mutta enhän minä koskaan käynyt sitä keskustelua itseni kanssa, ja kun sain sen sähköpostin, en tiennyt yhtään mitä tehdä.”

”Minullakin alkaa uusi elämä? En tiedä onko se minuun elämäni, sellainen jota haluan elää, mutta en voi tietää jos en ota selvää. Ainakin nyt yritän hyödyntää sitä kaikkea mitä olen joutunut kokemaan. En tiedä yhtään mitä odottaa, enkä tiedä edes mitä ajattelen tästä kaikesta… Minusta tuntuu että elän nyt päivän kerrallaan ja kun tulee 27.8. niin heittäydyn sinne pää edellä ja katson mitä tapahtuu. Ei ainakaan pahemmin voi mennä kuin viimeiset 5 vuotta!”

”Kaikki hehkuttaa että ’minusta tulee sitä ja tätä’. Tuleeko minusta sairaanhoitaja? En tiedä. En päivitä siitä mihinkään tai hehkuta sitä sen enempää. Ne ketkä tajuaa kysyä, ne onnittelee, mutta en osaa sanoa kiitos kun en oikein tiedä onko tässä onnittelemista. Koska en tiedä mitään mistään vielä, enkä tule vähään aikaan tietämäänkään. Olen todennut että ei se tieto tule kuin salama kirkkaalta taivaalta tajuntaan siten että yhtäkkiä koko tulevaisuus on kirkkaana ja päivän selvänä mielessä. Ei, toisten meistä täytyy kokeilla ja punnita ja tehdä virheitä ja lopulta vaan olla uhkarohkea ja joko onnistua tai aloittaa alusta. Kumpikaan ei varmasti ole helppoa, ei onnistuminen eikä varsinkaan alusta aloittaminen, mutta onnistumisessa on se hyvä puoli että tietää mihin keskittää energiansa, ja alusta aloittamisessa ainakin tietää sulkea yhden vaihtoehdon pois niistä tuhansista. Ja sellaista kaiketi on elämä.”

 Minun olisi pitänyt ottaa välivuosi. Olisi pitänyt. Taaksepäin on kuitenkin turhaa katsoa muutoksenhakuisesti. Minun tieni kulki sairaanhoito-oppilaitoksen kautta ja välivuosi tulikin lopulta ennemmin kuin myöhemmin. Kun minä en ottanut sitä, se otti itsensä ja minut siinä samassa.

Katkelma vaikeuksista

22.11.2016 Yleinen

8.7.2012, Sunnuntai klo 18:17  – Mökillä –
”Taivassalon saunakamarin ikkunan alla oleva vaaka osui silmiini… Loppu saunomisen ajan käytin suunnitelman luomiseen. Pakko päästä sinne yksin. Vaa’alle niin että kukaan ei huomaa. En onnistunut, vielä. Kuuma höyry kirveli huulilla ja korvien päissä, mutta tuntui silti hyvältä, kunnes se alkoi taas painaa minua kasaan. Suljin silmäni ja takaraivossani pyörähti käyntiin nauha jossa vaalea ohut tanssijan siluetti muuttuu mustaksi rautamöykyksi. Se on sama pätkä joka pyörii päässäni kun olen kovassa kuumeessa. Mutta en ollut kuumeessa. Olin vaipuneena saunan hiljaiseen höyryyn. Mikä merkitsee, on peilikuva. Ei numero. EI numero. Tänä yönä siirryn nukkumaan lähemmäs unisiepparia.”

Etsintäkuulutus: Asu 25-v juhliin ( + Vaatemyyjät on pahimpia)

23.9.2015 XXL nainen tai BBW, Yleinen

Voi elämän kevät tätä ruljanssia. 

Joo-o, melko hyvin on synttäreiden järjestely lähtenyt käyntiin, olen löytänyt jopa itselleni bilelaukun, siinä kaikki… Ei ole helppoa kyllä mutta onneksi on vielä vähän reilu kuukausi jäljellä, kyllä siinä ehtii ihan hyvin.. Asuvalinnoista sen verran että asun etsiminen on varmaan kamalin homma koko bilejärkkäyksessä, minkä tyylinen ja minkä vaikutelman haluan antaa itsestäni, mielessä on vaihtoehtoja vaikka kuinka paljon, mutta päätöstä en ole saanut, olen kyllä punninnut vaihtoehtoja tarkkaan mutta en siltikään saanut aikaan päätöstä.

Joten päätin mennä juhlavaateliikkeeseen ja kysyä ammattilaiselta apua, joo todella ammattimaisia neuvoja sainkin, ennenkuin edes kerkesin mainita minkä tyylistä haluan niin myyjähän säntää heti hakemaan vaihtoehtoja ja samalla selostaa: ” tämä peittää sen kohdan ja tämä tuon kohdan ja voitaisiin se tuokin kohta peittää ja tuossa on kans vähän peitettävää.” Peitettävä, peittävä, peitetään ja peitetään ja peitetään ja AAAARRRRGGGHHHH!!!! Olisi tehnyt mieli sanoa että:” Mitä jos pistäisin päälleni vaikka itseni kokoisen pahvilaatikon ja leikkaisin vain käsille ja silmille aukot, olisiko sitten tarpeeksi hyvin virheet peitetty?” Mistä helvetistä tämä myyjä luuli tietävänsä että haluan peittää vartaloani ja sillä osoittaa että häpeän itseäni? No okei suostuin kuitenkin kokeilemaan hänen vahtoehtojansa ja ajattelin, voi siinä vaatekasassa piileskelläkkin joku asu johon rakastun, mitä vielä.. Kaikki asut olivat tylsiä, mummomaisia ja ainakin kolme kokoa liian isoja, kävi mielessä että olenko nyt sittenkään astunut vaatekauppaan, mitä jos olenkin vahingossa mennyt telttakauppaan, ei, oli se valitettavasti vaatekauppa…Varustettuna erittäin huonolla palvelulla, eihän minua edes kuunneltu eikä toiveitani otettu huomioon.. Joten päätin että marssin kangaskauppaan, ostan kankaat ja lankaa ja teen itse asuni, tuleepahan sellainen mistä olen haaveillut ja ei varmaankaan kuuna päivänä kellään tule samanlaista vastaan. Olen ommellut vaatteita itselleni useasti joten valmistusvaiheessa ei pitäisi tulla ongelmaa, ellen sitten yritä liian vaikeita, kyllä se osaamisellakin on rajansa joka asiassa.

Mites kampaus ja entäpä meikki? 

Onhan mulla mielessä kampauksia ihan pilvin pimein, ongelmana on vaan yksi juttu, olen todella surkea hiustenlaittaja.. yritystä kyllä riittää mutta lopputulos muistuttaa enemmän harakanpesää kuin hiuksia, Kampaaja saa hoitaa sen homman ihan suosiolla, tosin itse värjään hiukseni ehkä paria päivää ennemmin, on vähän tämä väri kulahtanut, minulla on punaiseksi värjätyt hiukset, punainenhan tunnetusti kulahtaa nopeasti, onhan siitä värjäyksestä kyllä noin. 4 kk aikaakin kulunut joten ehkä silläkin on osansa asiaan, ja kerrotaampa vielä että hiukseni ovat puolipitkät.

Jaa olisiko vaikka meikin aika? Kyllä vaan, okei ensin silmät.. Voisin käyttää vaikka vaaleanlilaa luomiväriä, ohut rajaus yläluomelle, ja mustaa kajalia alaluomelle vesirajaan ja tietysti kulmakynä kuuluu asiaan ja kunnon räpsyripset hmm… Tietty ripsien taivutus ja ripsiväri, miten olisi irtoripsetkin… miten olisi.. No helkkari kerran elämässähän ne 25 on joten antaa mennä vaan ja ripset juhlakuntoon.

Pohjustusta en maininnut koska kaikki varmaan tietävät ( naiset siis) miten pohjustus tehdään, tosin itse voisin käyttää aurinkopuuteria vaikka yleensä käytän ohuelti poskipunaa..

No huulet sitten, jaa-a, huulipuna houkuttaisi kyllä mutta mites sitten suutelu onnistuu? Miehellä olisi suutelun jälkeen huulipunaa itsellääkin.. Onhan niitä varmaan sellaisia pitkäkestoisia huulipunia jotka kestää suutelunkin, ne huulipunat vaan tuntuvat aivan kamalilta huulilla, tekisi koko ajan mieli raaputtaa pois.. yök ei sellaisia, tämä huulimeikki on siis vielä mietinnän alla jonkin aikaa..

Tarjoilut sitten ja onko teemaa vai ei ? 

Teema on kyllä, useimmat varmaan tietävät että amerikassa ( vai oliko se sittenkään amerikassa vai jossain muualla.. no hällä väliä, kuitenkin) sellaisia sweet 16 bileitä. No mulla on oma versioni niistä teemana siis on: Sweet 25, aika pitkälti tarjolla on suolaista, koska porukka kuitenkin nauttii alkoholia niin siinähän jossain vaiheessa alkaa tekemään nimenomaan jotain suolaista mieli, eikä makeaa.. Voisi olla vaikka kinkku-ja tonnikalarullia, suolakeksejä ja juustoja, cocktailtikkuja vaihtelevin aineksin ja tietty perus sipsit.

Juomatarjoilu menee sillä kaavalla että teen keittiön oveen drinkkilistan ja porukka saa ”tilata” juomansa minulta, tosin jos olut tai siiderilinjalla joku menee niin itse saa tölkkinsä hakea, mutta drinkin sekoittelen minä. Olen opetellut tekemään useita drinkkejä ja olen lisännyt listaan jopa muutaman itse keksimäni drinkin, tietty kaikki drinkit on testattu ja hyviä ovat ( ainakin seuraavan päivän perusteella huomasi että drinkit maistui, voi sitä oloa :-D )

Vielä koristelut olisi jäljellä mutta nekin teen itse.

Tykkään tehdä oikeastaan kaiken järjestelyihin liittyvän aika pitkälti itse, on mukavaa nauttia juhlista tietäen että on nähnyt hiukan vaivaa niiden eteen, ja se yksilöllisyys, se on parasta..

Ainiin btw: biisilista on jo valmiiksi tehty koneelle :-)

Sainpahan tätä kirjoittaessani myös päätettyä sen asunkin samalla, rakastan tällaisia ahaa-elämyksiä, asun siis teen itse ja minulla on selkeät sävelet sen suhteen :-)

Kirjoittelen taas kun on jotain uutta.

Moikkelis vaan moi :-) <3 party

-Partyshaker-

Tekemistä ja suunnittelua, ihanaa!

17.2.2015 Yleinen

Kuka sanoi että häiden suunnittelu olisi helppoa tai että se ei olisi aikaavievää..

WP_20150216_047

Tekemistä kyllä riittää, mutta sitä ei voi kieltää, etteikö siitäkin jokainen löytäisi jotai iloa. Osa syy siihen, miksi aloin pitämään tätä blogia oli se, että halusin kaikessa rauhassa ajan kanssa suunnitella ja ideoida omat hääni. En halua että elämäni yksi tärkeimmistä päivistä menee pilalle huonon & nopean suunnittelun takia. Tämä on asia, johon itse haluan panostaa ja käyttää aikaa. Haluan koota tänne ideoita jotka toimivat kohdallani ja sitten viimein, kun sen aika koittaa, voin toteuttaa parhaat näistä tänne keräämistäni ideoista. <3 Haluan nauttia joka ikisestä asiasta häihin liittyen. En halua, että yksikään yksittäinen asia on nopea silaisu tai ärsyttävä vaihe kokonaisuudessa.

WP_20150216_040

Olen aikaisemmissa postauksissani kertonutkin, että pidän blogini ohella omaa häiden luonnos kirjaa. Ihan vain omaan käyttööni. Nyt sain aikaseksi kirjoitettua ja tulostettua kaikki sivujen otsikot, sekä liimattua ne oikeille paikoilleen. Ai että tästä kirjasta tulee täydellinen ja aivan ihana muisto sitten myös häiden jälkeenkin. Nyt olen myös tulostanut sinne jo ensimmäiset kuvatkin. Eli kirjaan päätyvät vain tarkasti valitut kuvat, jotka toimivat kohdallani.

WP_20150216_049

 

Tämä on tapani tehdä häiden suunnittelusta ainutlaatuista ja hauskaa.

Jumala, Pekka Perho ja ylivertainen suunnitelma

5.10.2014 Raamatusta, Yleinen

Sunnuntaina 5.10.14 tuli riemullinen uutinen rakkaassa kotiseurakunnassa, joka tuli aivan puun takaa. Siksi tämä kirjoitus, johon liittyy Jumalan suunnitelman toteutuminen omassa elämässäni, joka sivuaa rakasta kotiseurakuntaani myös..

Pekka vauhdissa :)

Pekka vauhdissa :)

Herra laittoi kaipuun sydämeeni muuttaa Seinäjoelle, mahdollisti sen 31.6.2011, siunasi kodilla, joka on juuri sopiva solutyötä varten. Pastori Ville Pitkänen haastoi mukaan solutyöhön ja solujohtajaksi tavatessamme seurakunnassa ja kun sain kutsun äijäsoluun, innostuin. Pian sen jälkeen sain kutsun solujohtajaksi kyseiseen soluun yhdessä toisen veljen kanssa.

Vihollinen hyökkäsi Jumalan sunnitelmaa vastaan, ihastuin naiseen, joka oli juuri tullut uskoon ja eronnut poikaystävästään. Herätyskellot eivät soineet, vaan annoin tunteiden viedä. Seurakuntayhteys oli rinnalla, seurustelu ykkösenä. Vaikka kävimme seurakunnassa joskus yhdessä, homma ei skulannut. Onneksi solussa sain olla täysin avoin tästä suhteesta ja Jumala uudisti ja virvoitti. Toisinaan rukousillat ystävien kanssa rohkaisivat valtavasti, jossa Pyhän Hengen virvoittava vaikutus ja armolahjat saivat toimia. Samoin äijäsolussa armolahjat toimivat ja huomasin kuinka arvokkaita ystäviä Herra on johdattanut elämääni.

Kevät talvella parisuhde loppui ja juuri silloin, kun eniten tarvin rinnalla kulkijoita, Herra antoi ystävien olla tukemassa ja seurakunta eri työmuotojen mukanaan rohkaisi valtavasti. Tutustuin pikkuisen Koskenrannan Arttuun ja Lauraan ja Niemelän Niklakseen ja Tanjaan. Seinäjoen ILTA alkoi tuntua kodilta, kun pääsi paremmin tutustumaan ihmisiin.

Talvella alkoi myös solujohtajuuskoulutus ja sain rohkaistua ja kasvaa. Syksyllä 2012 sain aloittaa seurakunnan Raamattukoulun jossa ansiokkaasti Tuomo Läntelä, Jukka Rajala ja pastori Ville pääasiassa opettivat tärkeistä asioista. Solutyö edelleen tuli rakkaammaksi ja jossain kohtaa armolahjat alkoivat virittyä käyttöön myös omalla kohdallani. Raamattukoulun vaikutuksesta Jumalan sana sai kasvattaa syvempään Jumala suhteeseen. Aloin myös palvella Seinäjoen illan tykkitiimissä ja koin sen tärkeänä palvelupaikkana :) Huippuhetkenä oli ensimmäiset yhteistyöhetket pastori Pekka Perhon kanssa, kun hän julisti Unique Youth tapahtumassa marraskuussa ja sain kaivaa Raamatunpaikkoja skriinille hänen julistaessaan.

Jumalan siunaus solutyössä tuntui ja niitä piti lisätä. Jumala kasvatti melkoisesti, kun piti huolehtia laumasta :). Seurakunnan merkitys kasvoi jatkuvasti, aivan sama oliko keskiviikko vai lauantai ilta vai sunnuntai, niin kirkkolle piti päästä :) Keväällä 2013 huomasin väsyväni, kun palvelin monessa työmuodossa ja kesälomalla hyvien ystävieni kanssa keskustelun jälkeen päätin jäädä kahdesta hommasta sivuun. Helpotti valtavasti. Sain keskittyä nyt solutyöhön, rukouspalveluun sateet lähetä illoissa ja rukoustiimin vetoon nuorten keskellä. Näiden ohella saan edelleen jatkaa teologian opintoja Global University Finlandissa (etänä).

Syksyllä sain mahdollisuuden ensimmäistä kertaa matkustaa Israeliin upean ryhmän kanssa. Nuorten porukka (vissiin 25) tiivistyi matkan aikana ja saimme ilta hetkissä kokea mahtavia hetkiä Jumalan läsnäolossa. Lähes kaikki taisivat todistaa vuorollaan mitä Jumala oli tehnyt omassa elämässä. Ryhmästä tuli tiivis ja matkan jälkeenkin monta kertaa kokoonnuimme yhteen ja näistä sisarista ja veljistä on tullut erittäin rakkaita itselleni. Yhteys on pysynyt vahvana ja tulee pysymään, sehän on selvä :D

Helmikuussa 2014 nuorisopastorit Niklas Niemelä ja Johannes Saranpää veivät nuorten ryhmän Tukholmaan, jossa päätarkoituksena oli tutustua Hillsong Stockholmiin. Se opetti paljon. Sydämeen jäi palo nähdä saman toteutuvan Seinäjoen helluntaiseurakunnassa: Että kaiken ikäiset Jumalan lapset palvovat Jumalaa Pyhässä Hengenssä ja totuudessa. Näky siitä yhteydestä jota tuolla ilmeni oli sanoinkuvaamatonta.

Matkan jälkeen opin vielä enemmän arvostamaan kotiseurakunnan pastoreita, kaikkia työntekijöitä ja vanhimmistoa, jotka ovat antaneet koko elämänsä Jumalan käyttöön kysymättä palvelushintaa. Aloin siunaamaan aamuhetkissä pastoreita ja heidän perheitään, koska he ovat hengellisiä auktoriteettejani, jotka Isä viisaudessaan on asettanut. Toisaalta edelleen huomasin surevani sukupolvien välistä kuilua. Miten olisi mahdollista saada koko seurakunta kokoon yhdessä palvomaan ja palvelemaan Jumalaamme?

Sitten tapahtui se, että vanhimmisto ilmoitti, että pastori Markku Tuppurainen yhdessä vaimonsa Mirjan kanssa tulevat työyhteyteen Seinäjoelle 1.7. alkaen ja Markku aloittaa seurakunnan johtavan pastorin työt 1.1.2015. Se tieto rauhoitti syvästi. Oikeastaan kukaan ei voi korvata pastori Martin paikkaa, mutta Markku on Jumalan mies ja Isä kasvattaa häntä siihen tehtävään varmasti, jossa hän saa viedä seurakuntaa uusiin haasteisiin. Olen kokenut yhteistyön Markun kanssa luontevaksi ja voimaannuttavaksi, ei voi kuin kiittää Jumalaa hänestä :)

Syksy on ollut yllätyksiä täynnä, kun Arttu ja Laura Koskenranta muuttivat takaisin Kanadasta Thunder Bayn Saalemin työyhteydestä. Yllätys oli myös, kun rakkaat nuorisopastorit perustavat uuden seurakunnan. Tänään, seurakunnan ehtoolliskokouksessa, kirkon ollessa täynnä, tuli yllättävä tieto, että Pekka, Neea, Linnea ja Adeline Perho muuttavat Seinäjoelle keväällä 2015 ja Pekka aloittaa pastorin työt seurakunnassa. Nyt voi olla todella kiitollinen Jumalan suuresta suunnitelmasta ja aikataulusta!

Keskustelut Pekan kanssa ovat aina olleet valtavan rohkaisevia. Hän on todella Jumalan mies, hän elää läpinäkyvää elämää. En rehellisempää, aidompaa miestä voisi toivoa pastoritiimiimme, joka on vailla vertaa! TERVETULOA siis Pekka ja perhe!

Vuodet ovat vierineet, mutta Jumalan ainutlaatuinen suunnitelma on voimassa jokaisen uskovan kuin myös seurakunnan kohdalla! Tiedän, että jokaisen uskoa koetellaan, mutta kaikki vaikuttaa niiden parhaaksi jotka Jumalaa rakastavat. Kasvuahan ei oikeastaan voi tapahtua, ellei tule koskaan haasteita.

Roomalaiskirje 5:1-5

Koska siis olemme tulleet uskosta vanhurskaiksi, meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. Hänen kauttaan me olemme päässeet uskossa tähän armoon, jossa nyt olemme, ja me kerskaamme Jumalan kirkkauden toivosta. Emmekä ainoastaan siitä, vaan me kerskaamme myös ahdistuksista, tietäen, että ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä, kärsivällisyys koetuksen kestämistä ja koetuksen kestäminen toivoa. Mutta toivo ei tuota pettymystä, sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.

Uskon koko sydämestäni, että sukupolvien välinen kuilu pienee ja poistuu ajan saatossa seurakunnastamme. Sen vuoksi notkistan polveni Isän edessä ja kiitän hänen valtavasta rakkaudestaan joka ei koskaan lopu. Olen varma, että Jumala tulee pitämään huolta omistaan kaikkina päivinä, tuli sitten minkälaisia haasteita tahansa vastaan, koska hän on niin luvannut Sanassaan. Ole siunattu!