Selaat arkistoa kohteelle Surullinen.

Ajatuksia isästä & menneestä

2.3.2017 Yleinen

Mä harvoin toivon, että mun isä ois täällä ihan vaan siks, että tiiän näin olevan parempi isällekkin. Turhaan se täällä kärsis meidän kanssa. Uskon, että kaikella on tarkotuksensa, isän aika oli lähtä silloin lähes seittemän vuotta sitten. Se täytyy vain hyväksyä pikkuhiljaa.

Sitä vain mietin miten jotakuta voi rakastaa niin hirveästi vaikkei koko ihmistä ole ollut enää vuosiin.

Mun ainut muisto vanhojen kuvien lisäksi on äidin teettämät korut isän palkintolusikasta. Sormus on niistä tärkein mulle, sitä käytän eniten. Ja kun on paha olla niin pidän sitä kädessä kuin voisin olla lähempänä isää. Se sormus on jotenkin erittäin lohduttava lahja.

Koulussa olin englannin tunnilla muutaman muun kanssa ja tehtiin jotain tehtävää missä englannin kieliseen kysymykseen piti vastata. Joku kysy, että minkä hetken tahtoisin kokea uudelleen. Vastasin, että tahtoisin nähdä isän. Se päätyi siihen, että jouduin selittämään ohjaajalle totuuden siitä. Siitä on aina vähän hankala puhua.

Muistan isän viimeisen joulun aika hyvin vaikka siitä on jo kauan. Isä oli humalassa, asui meistä silloin erillään. Hän soitti äidille ja uhkaili sen olevan äidin viimeinen joulu ja totta kai äiti säikähti. Lopulta äiti soitti poliisit ja ne tuli käymään meillä kyselemässä kaikkea. Äiti näytti varmaan 10 vuotta vanhaa kuvaa isästä ja mainitsi, että se on vanha. Mä ja pikkusisko kurkittiin portaikossa ja poliisit pyysi menemään ylös. Saatiin niiltä nalle heijastimet. Poliisit oli löytäny isän ja vieny putkaan jouluksi. Sinä iltana kuulin useamman kerran harhoja esimerkiksi että joku olis ovella ja kävelis, muut ei kuullu mitään. Pikkuveli oli nukkumassa ja laitettiin lahjat kuusen alle. Enhän mä sitä tilannetta oikein ymmärtäny sillon, mutta tiesin ettei kaikki ollu kunnossa. Äiti oli aina rehellinen tommosista tapahtumista, mutta siinä oli mun isän viimeinen joulu. Sen jälkeen alkoi ísän viimeinen vuosi.

Ikävä on..

Heti kymmenvuotiaana aloin miettimään, että joku päivä otan isän muiston kunniaksi tatuoinnin. Yhä haluan sen ottaa. Muistan joskus kysyneeni isältä, että mikä sen lempiväri on. Vastaus yllätti jotenki positiivisesti. Vastaus oli punainen ja harmaa. Olin superiloinen kuullessani punaisesta. Siitä tulee mieleen ruusut jotka on yksiä mun lempikukkia. Ehkä niitä tulee mun tatuointiin.

Mistä tämäkin tuli?

2.12.2016 Fiilikset matalalla

Eilen olin tosi hyväl fiiliksel. Olin ilone monest asiast: 1. Joululeiri on ohi, jäljel vaan jälkiselvittelyt. Selvisin leirist yllättävän hyvin ja toivuin koettelemuksesta nopeasti. 2. Koeviikko loppu ke, selvisin siitäkin. Yhden kokeen oon saanu takas, kirkkaasti meni läpi. 3. Odotin itsenäisyyspäivän tanssiaisia (olivat siis tänään pe). Tanssiminen ei oo niin mun juttu, tai valssi menee, siin on tarpeeks helpot askeleet mulle. Onneks päivään mahtuu muutaki ohjelmaa tanssimisen lisäks. 4. Naisten turhamaisuuksia: löysin vihdoin käytännös vuoden ettimisen jälkeen ittelleni mustat korkokengät.

Tänään koulus olin aika hyväl fiiliksel, mut nyt ehtoolla mieliala otti vanhan suuntansa, alaspäin. En tiedä mist tääkin yhtäkkiä tuli. Tyhjä olo, kuin mun sisäl ei oikeesti olis mitään. En sinällään tunne oikeen mitään, liki pelkkää tyhjyyttä. En enää jaksa olla iloinen ja onnellinen, nyt oon jälleen ”oma itseni”. Oikeen mikään ei tahdo tuntua miltään. Halit: ei mitään vaikutusta.

Ei suupielet jaksa nousta. Silmät tahtovat painua kiinni. Ryhti lysähtää kasaan. Ehkä koitan katsoa tätä elämää huomenna uudestaan. Nyt taidan antaa simmujen painua kiinni. Vaikka vaikea täs on olla ajattelemat ikuista unta. Taisi leiri sittenkin viedä voimat pahemmin kuin luulinkaan. Mut kait mä tästäkin selkiän, luultavasti. Silmät kiinni ja aivot katkolle. Toivottavasti en matkaa painajaisten valtakuntaan.

 

 

-Elina

14.7.2015 Yleinen

Moikkelis!

Ei ole taas kuulunut mitään pitkään aikaan, mutta olen ollut lomailemassa. Täällä olen jälleen uusia ideioita ja ajatuksia mukanani. Ihan hirvittävästi tapahtunut kaikkia asioita ja ajatukisa kulkenut jos mihinkänkin suuntaan. Samalla ne ovat tuulettunneet ja olen valmis kohtaamaan uusia haasteita ja seikkailuja.

Mutta nyt tämän hetkisen ajatuksen syövereihin.
Mennäänpä ensin hieman asian vierestä…
Havahduin yhtenä hetkenä siihen, että kun jotain tulee elämässä eteen niin se saattaa olla hetkessä ohi tai sitten se on tullut tänne jäädäkseen.
Useimmiten ainakin itselle tulee tunne, että hetkinen, onko tämä oikeasti todellista vai näenkö vain unta. Etenkin ”pahojen” asioiden kohdalla toivomme, että se olisi vain unta, joka loppuu aikanaan. Saattaahan se loppuakin, kaikki loppuu aikanaan. Sekä hyvä, että paha. Toiset asiat jää mieleen ja sisimpäämme paremmin ja isomman jäljen jättäen.
Ne saattavat myös tuntua pahemmilta. Riippuen tietysti asiasta.
Ja nyt varsinaiseen asiaan….

Kaikista pahimmalta tuntuu, kun joku, joka on luvannut kuunnella aina kaikki huolesi ja pysyä rinnallasi, vaikka mitä kävisi. En tarkoita nyt poika- tai tyttöystäviä, vaan  yksinkertaistettuna hyvää ystävää. Ystävää, joka on omalta taholtaan vain lähtenyt pois, ilman, että hän ei ehkä itse sitä vielä tiedosta.  Päivittäiset keskustelut, joilla ei ehkä ole suurta potenttiaalista syvällistä merkitystä, vaan puheenaiheina on voinut olla ihan turhanpäiväiset asiat, joista puhuminen ei muuta maailmaa tai muuta sellaista, mutta silti niiden merkitys voi olla suuri.
Kun kadottaa sen jonkun, joka on ollut ennen täällä antaen ymmärrystä ja sydämen, joka kuuntelee, kadottaa samalla myös itsensä… Ehkä syvällekin, ehkä pohjalle, kuka tietää..
Mutta silti kaikki muuttuu, eikä asiat ole ennallaan…

Tällaista tänään…
Hieman synkissäkin tunnelmissa toivotan kaikille hyvää tiistaita ja mukavaa viikon jatkoa!
Näkyillään taas (:

I have a right…

6.3.2015 Yleinen

Heissan!
Näin on taas viikko taas vierähtänyt…
Mun viikko ei ihan mennyt niinkuin olin suunnitellu, mutta tästä opimme taas..
Tuntuu taas jälleen kerran, että pikakelaus nappia olis painettu pohjassa maanantaista tähän päivään asti.
Suoraan sanottuna, aikas tyhjentävä viikko takana, mutta tulipa taas koettua tämäkin.
Aiemmin puhuin siitä, että tunteet ja järki kävi tiukkaa taistoa.. Enää en rehellisesti sanottuna todellakaan tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu.. Miljoona kysymystä, edelleen, pörrää päässä vailla vastausta..
Olen silti ymmälläni, vailla selitystä ja surullinen siitä, miten haurasta kaikki oikeastaan onkaan.
Olen hämilläni siitä, että ihmisen käytös ja toiminta toista kohtaan muuttuu hetkessä. Kaikki se, mitä on ollut tai tapahtunut, on pyyhkiytynyt tuulen lailla pois, eikä siitä ihmisestä, joka hän ollut sinulle jonkin aikaa, ei ole enää tietoakaan…
Kysymykseni on, voiko kaiken sen, mitä on tapahtunut, niin vain sivuuttaa ja olla niinkuin mitään ei olisi… Saatan olla typerä, mutta samalla neuvoton ja hukassa…
Tältä erää hyvää viikonloppua ja adios!

 

Ollakko vai eikö olla…

1.3.2015 Yleinen

Heissulivei!
Tyhjentävä viikonloppu, ei voi muuta sanoa.
Aika on mennyt toisaalta liian nopeasti, mutta joidenkin asioiden puitteissa aivan liian hitaasti.
En ole päässyt puusta pitkään asian suhteen, joka minua on nyt kaivellut jo jonkin aikaa. Sen sijaan olen miettinyt juttuja, vailla päämäärää, ja se alkaa tuskastuttaa hieman.. Onko tämä sittenkin mahdollisuus vai onko se koitumassa ikäväksi kompastuskiveksi ja esteeksi jonnekin..? Kuka tietää..
Käykö teille ikinä niin, että odotatte, että se joku laittaisi teille viestiä tai tms.? Oletteko sitä mieltä, että toisen osapuolen pitäisi tehdä aloite vai teettekö sen itse? Onko sillä ylipäätään teille mitään merkitystä? Olisi kiva kuulla teidän muiden ajatuksia ja mielipiteitä tähän asiaan. :)

Olen niin kahden vaiheilla, toisaalta en haluaisi olla kertomatta, mutta jossain tuolla on se suuri mörkö, joka yrittää väkisin pelotella minua ja ottaa yliotetta ajatuksistani. Järki ja tunteet käyvät edelleen kahnausta erinäisten taisteluvälineiden kera.. Kumpi on teidän mielestänne tärkeämpää tällaisissa tilanteissa..?
Olen rajapyykillä, enkä tiedä, minkä suunnan valitsen. Minulle muiden mielipiteet eivät ole ratkaiseva tekijä, vaan ne ovat ikään kuin työkalu, jolla saatan saada avattua uusi ovia asioihin..
Jos Teillä, on jotakin, mistä olisi apua, neuvoja tai vinkkejä, niin kuuntelen mielelläni. Kommentit ovat muutenkin tervetulleita ja vastaan niihin tietysti, jos sellaisia tulee!:)
Hyvää alkavaa viikkoa :)
truth is...

Mietintää, taas…

27.2.2015 Yleinen

Hellouu
Tämän päivän teksti menee pitkälti samaan kategoriaan, kuin eilen..

Järki ja tunteet käyvät sisälläni järkyttävää kaksinkamppailua… Mitä jos, entäpä sitten kun, jospa, ja niin edelleen ovat ajatuksieni suurimmat päälausahdukset… En tiedä, mitä tapahtuu ja mitä on tapahtumassa, sillä tuntuu siltä, kuin olisin putoamassa todella lujaa.. Mitä jos minua ei oteta kiinni ja rikkoudun palasiksi taas.. Pelon ja rakkauden sekoelma on tällä hetkellä ajamassa minua hulluuteen.. Tuntuu kuin olisin pakahtumassa, mutta mitäpä sitten, jos en saakaan takaisin sitä, mitä minä annan suurella sydämellä..? Entä, jospa kaikki on sen varassa johon ei voi itse vaikuttaa? Entäpä, jos kaikki on kohta siinä tilanteessa, että kerään itseäni kokoon pala palalta…? Nämä kysymykset ovat isoja tällaisissa tilanteissa ja ne ovat ottamassa yliotetta minusta tällä hetkellä..
Suoraan sanottuna olen täysin peukalo keskellä kämmentä.. En tiedä, mitä pitäisi tehdä.. Pitäisikö vain yrittää tukahduttaa kaikki tämä kaunis, jota tunnen? Unohtaa se, mistä kaikki tämä alkoi? Yrittää vai antaa vain olla?
Olen neuvoton, epätoivoinen, omalla tavallaan onnellinen, sekava ja tunteiden ryöpyttämä..

Tiedättekö sen tunteen, kun istut vain yksin ja käyt kelauksella läpi asioita. Haluaisitte kertoa jollekin, mutta ette uskalla, sillä pelkäätte tulla torjutuksi tai pelkäätte tulla rikotuksi…

.This is just the thruth

Miksi…

26.2.2015 Yleinen

Heissan…
Nyt tulee aika diippiä tavaraa, mutta en voi jättää purkamatta tätä johonkin tai jollekin….

Tiedättekö sen tunteen, kun on täysillä mukana tekemässä jotain suurella sydämellä… Sitten sä teet sen niin isosti ja sun koko sydämellä ja sä tykkäät siitä niin paljon, että sitä ei voi sanoin kuvailla.. Sitten se kaikki vaan yht’ äkkiä vaan loppuu ja kaikki tuntuu niin oudolta.. Tuntuu kun kaikki seinät kaatuis kerralla päälle.
Jos sä rakastat sitä, mitä sä teet ja sit se loppuu just kun kaikki on vasta alussa, niin se tuntuu tosi turhauttavalta ja raskaalta….
Jos siihen mitä sä teet, liittyy joku henkilö ja se on ollu mukana siinä, mitä sä teet tai oot tehny , kun se on ollu paljon ja lähellä koko ajan, niin se on kamala tunne…
Sä vaan alat miettiin kaikkia niitä hetkiä, joita sä sait kokee sen jonkun kanssa, mutta sitten taas jos sä ajattelet sitä ja niitä tosi hyviä, kivoja tai ihania hetkiä sen ihmisen kanssa niin se saattaa vaan pahentaa ja mieli ei oo sen parempi…  I hate this feeling…

i  really need you..

i really need you..

Syytöntä syytetään

28.10.2014 Yleinen

Hei!

tilanne on tämä sain toukokuussa aamulla puhelinsoiton missä sanottiin ettei töihin tarvitse enää tulla ja samana yönä olisi ollut yövuoro. Olin siis valmistautunut menemään töihin.  Kysyin syytä että miksi sain potkut Ja mitään syytä ei kuitenkaan annettu. Juttuni meni liitolle hoidettavaksi ja asianajajat totesi että tässä on toimittu väärin. Pyysivät että minulle on maksettava seitsemästä kuukaudesta, mutta tähän ei kuitenkaan suostuneet ja takaisin tuli ehdotus että maksaisivat 2viikosta!! Me ei tähän suostuttu ja edelleen pysyttiin samassa seitsemässä kuukaudessa, se on ihan lakisääteistä että jos on laiton irtisanominen niin täytyy maksaa ainakin 6-7 kuukaudesta. Sitten eilen sain sähköpostia asianajajaltani että nyt minua on alettu syyttämään lääke varkaudesta?!  Että se olisi ollut syy miksi minut irtisanottiin, mutta miksi ei työpaikallani ole heti alettu toimimaan? Jos tällaisesta on epäilystä pitäisi tehdä rikostutkinta heti, minulle olisi pitänyt kertoa epäilystä ja minulla siis mahdollisuus kiistää asia eli meidän olisi jokatapauksessa täytynyt keskustella asiasta ennenkuin potkut voi minulle antaa. Ihan uskomatonta, en ymmärrä miten aikuiset ihmiset kehtaa tehdä noin vakavia syytöksiä toisesta rahan takia! Tämä kaikki on vain sitä että yrittävät välttää joutumasta maksamaan minulle. Olen ihan palasina, teen aina työni hyvin ja jos en ole tehnyt työtäni hyvin niin minä kyllä olisin ollut valmis ottamaan palautetta, onhan mahdotonta kehittyä jos ikinä ei mistään anneta palautetta tai huomautetaan asioista. Kaiken annoin työlleni ja työkavereille ja asukkaille ja tässä kiitos… Mitä tämä ”aikuisten mailma” on? Viikko meni pilalle ja itkulle ei tule loppua kun sattuu niin paljon. Miten pahalle tuntuu kun syytetään vakavasta rikoksesta, ne ei ehkä tullut ajatelleeksi sitä että jos tommonen merkintä tulee papereihin se on hyvästi lähihoitajan työt hyvästi elämä… Ei kiinnostais kyllä tehdä enää mitään hyvää toisten puolesta kun kiitos on tämä… mutta teen silti. He eivät varmaan myöskään arvanneet miten tämmöinen voi musertaa nuoren ihmisen tai kenet vaan.

Aion nostaa kunnianloukkaus syytteen, pitäisikö minun?

kertokaa mitä mieltä olette?

-musertanut

p.s. Saa jakaa!

lisäystä tekstiin toisesta kirjoituksesta.

ihmiset joka ovat lukeneet blogiani tietävät tilanteen Ja että tänään olen käynyt monenlaisia tunteita läpi. Toivon ettei kukaan joutuisi kokemaan mitään vastaavaa. Toivon että tästä nousisi hälinä jotta ihmiset heräisivät, kunnioitus löytyisi ja vastaavilta tapauksilta vältyttäisiin. On surullista miten paljon sain yhteyden ottoja työntekijöiltä siitä mitä ovat joutuneet kokemaan ja että asiat on jäänyt hoitamatta. On tosin myös itsestä kiinni hoidetaanko asiat vai ei. Ihmisen ei pitäisi työelämässä tuntea että on väärin kohdeltu tai kiusattu. Hyvä aikuisten on lapsia kasvattaa ja saarnata kiusaamisesti, haukkua nuoria rettelijöiksi ja hulttioiksi kun ei itse Osata käyttäyttyä. Jos aikuisena ja työpaikassa on tuollaista en halua ikinä aikuiseksi. Nuoruus ajan kiusaaminen oli lievää tähän verrattuna, vaikka sekin sattui. Toki myös työntekijöiden täytyy kunnioittaa johtoporrasta, mutta jos kerta toisensa jälkeen lytätään ja kieroillaan niin ei työntekijä jaksa kunnioittaa. Siis johtajat arvostakaa työntekijöiden panosta, keskustelkaa ja toimikaa lain mukaan! Kaikesta selviää kun vain selvittää asiat. Haluan kiittää kaikkia tukijoitani, kiitos kommenteista ja neuvoista. ISO kiitos myös super liitolle joka hoitaa asiaani, voin sano että työ on Tethy kunnolla. Olkaa tarkkoina, pitäkää huoli omista oikeuksistanne ja elkää ikinä luovuttako Jo’s Tuntuu että on tullut väärin kohdelluksi ja tiedät olevasi oikeassa. Hyödyntäkää ammatti ihmisten apua, meitä varten he ovat!

-toivoa täynnä

on ollut hieno huomata miten paljon aihe on herättänyt keskustelua, toivottavasti tämä edes auttaisi

ihmisiä ole man huolellisia ja työpaikkojen rehellisimpiä. Ei yhtään olisi pahitteeksi Jos työpaikkoja alettaisiin enemmän tarkkailla laillisuuden suhteen, ehkä niin vältyttäisiin laittomuuksilta ja oikeuksien laiminlyönniltä. Pelit olisi pelattu!

lisätty lukuisien tsemppejen ansiosta! Kiitos!

Ensinmäinen postaus

30.6.2014 Yleinen

Moi! Tulipa tämmöinen hullutus aloitettua ja ajattelin että kerron ensin jotain itsestäni. Olen 15.v poika ja harrastan jääkiekkoa ja kitaran soittoa. Ei löydy tyttöystävää (vielä) tähän samaan postaukseen voisin kertos vielä tästä päivästä. Heräsin 12.00 ja lähdin lähes heti pyöräilemään, sillä välin kun isä heräilee krapulasta. Pikkusiskoni ei edes halua nähdä isääni koska runsas alkoholinkäyttö on tullut heidän väliinsä. Minä välitän isästäni ja olen ylpeä hänestä koska hän on vähentänyt viinan juontia hirvittävästi. Pyörälenkiltä tultuani lähdimme isän uuden naisystävän kanssa syömään. Sen jälkeen menin kavereIden kanssa ajelemaan mopoilla metsiin ja sain vihaisen autoilijan perääni, mutta lähdin karkuun. Loppupäivä mennytkin katsellessa futista. Belgia tulee voittamaan mm-kisat se on varmaa!Mopoilemassa