Selaat arkistoa kohteelle supercars.

Sadekaaos ja tulipallo varikkosuoralla Townsvillessä

13.7.2019 V8 Supercars

Australian Supercars -sarjan kahdeksas kisaviikonloppu tarjosi tähän mennessä kauden dramaattisimman osakilpailun. Lauantain lähtö päästiin ajamaan kuivalla, mutta sade muutti sunnuntain lähdön selviytymistaisteluksi.

Erebus Motorsportin David Reynolds päätti lauantaisella paalupaikallaan DJR Team Pensken Scott McLaughlinin kolmen lähdön mittaisen paaluputken. Lauantaina ei kuitenkaan löytynyt McLaughlinille haastajaa, sillä hän ajoi eturivistä helppoon voittoon. Kauden 13:s voitto kasvatti hallitsevan mestarin voittoputken jo kuuden osakilpailun mittaiseksi. Näin hän voitolla kiitti tiimiä, sillä Team Penske vahvisti ennen viikonlopun alkua jatkavansa McLaughlin ja Fabian Coulthard kuljettajakaksikolla myös kaudella 2020, mikä lopetti pitkään jatkuneet spekulaatiot himoituimmista kuljettajapaikoista.

Red Bull Holden Racingin Jamie Whincup teki upean nousun toiseksi ja siirtospekulaatioiden suurin nimi Tickford Racingin Chaz Mostert täydensi palkintopallikolmikon. Mostert oli huhuissa liitetty vahvasti Team Pensken riveihin, mutta Townsvillen aattona varikolla kiersi uusi huhu, että koko uransa Fordilla ajanut 27-vuotias australialainen olisikin tekemässä shokkisiirron Walkinshaw Andretti Unitedin ja automerkki Holdenin riveihin. Kyseessä olisi tosi kova menetys Tickford Racingille, sillä hän on ottanut tiimin ainoat voitot viimeisten 12 kuukauden aikana.

Sadekeli tarjosikin sitten kauden parhaimman kisan sunnuntaina, vaikka kisa käynnistyikin vielä kuivan kelin renkailla. Tickford Racingin Cameron Waters otti paalupaikan, joten tämä oli vasta toinen kisaviikonloppu tällä kaudella, kun McLaughlin jää ilman paalua. Waters määräsikin tahdin kisan alkupuolella, kun sade oli vielä kiihtymään päin. Lähdössä Reynolds ja McLaughlin osuivat yhteen, minkä seurauksena molemmat joutuivat tulemaan varikolle korjauksia varten. McLaughlin nousi lopulta 11:nneksi ja Reynolds 20:nneksi.

Red Bull Holden Racingin Shane van Gisbergen oli ensimmäinen kärkikuljettajista, joka siirtyi sadekelin renkaille eikä olisi voinut ajoittaa renkaanvaihtoaan täydellisemmin. Red Bull-tallikaveri Whincup oli ensimmäinen olosuhteiden uhri, kun hän ajautui slikseillä märän kanttarin päälle, mistä hän pyörähti rajusti päin seinää. Erittäin epätyypillinen virhe sarjan moninkertaiselta mestarilta. Turva-auto toi joukon kasaan, jolloin Erebuksen Anton de Pasquale otti sadekelin renkaat alleen ja nousi yli puolen minuutin johtoon muiden pysähtyessä.

De Pasquale joutuu kuitenkin lopussa vielä tekemään lyhyen varikkopysähdyksen, jotta hän täyttää bensasäännöt. Brad Jones Racingin Nick Percatin pysähdys meni pieleen, kun bensaletku sylkäisi ulosvarikkoruutuun ison määrän bensaa, joka syttyi tulipallona palaman auton poistuessa ruudusta. Samalla myös Percatin auto syttyi tuleen kuin soihtu. Onneksi Supercars -varikolla vallitsee kilpaveljellisyys, sillä muiden tiimien henkilökunta auttoi sammutustöissä eikä kukaan loukkaantunut. Ilman muiden apua kyseessä olisi voinut olla erittäin vakava onnettomuus.

Linkki epäonnistuneeseen pysähdykseen (youtube.com)

Lopulta kisa päättyi turva-auton tuodessa letkan ruutulipulle. Pitkän aikaa johtanut de Pasquale joutui siis lopussa tekemään pysähdyksen bensarajoitusten takia ja putosi neljänneksi. Voittoon ajoi van Gisbergen, jonka Triple Eight-tiimi julkaisi ennen viikonloppua jatkavansa yhteistyötä Red Bullin ja Holdenin kanssa myös seuraavat kaksi kautta. Toiseksi ajoi Coulthard, joka kavensi hieman tallikaverinsa pistejohtoa. Viikonlopun jälkeen Coulthard myönsi olleensa helpottunut uudesta jatkosopimuksesta erityisesti vaikean viime kauden jälkeen. Kolmanneksi sunnuntain kisassa ajoi paalulta lähtenyt Waters.

Supercars -sarja jatkuu heinäkuun viimeisenä viikonloppuna useiden tallien testipaikkana toimivalla, Queensland Racewayllä.

Supercars Darwinissa – suomalaistunnelmat Le Mansiin

14.6.2019 Näkökulma

Darwinin kaupunki isännöi tulevana viikonloppuna Hidden Valleyn radalla Supercars -sarjan seitsemättä kisaviikonloppua. DJR Team Penske on dominoinut alkukautta, sillä he ovat saavuttaneet 14 lähdöstä peräti 12 voittoa.

Suurimpana ennakkosuosikkina siis viikonloppuun lähtevät Penske-kaksikko Scott McLaughlin-Fabian Coulthard. Suurimpina haastajina ovat kertaalleen tällä kaudella voittoa juhlineet Tickford Racingin Chaz Mostert sekä Red Bull Holdenia edustava Shane van Gisbergen. Voittokamppailusta ei sovi unohtaa myöskään moninkertaista Supercars-mestaria Jamie Whincupia, joka varmasti haluaa päättää kuivan kautensa Red Bull Holdenin ratissa.

Erittäin kapea Hidden Valleyn rata tarjoaa varmasti tänäkin viikonloppuna loistavaa viihdettä, sillä turva-auton vierailu on erittäin todennäköistä kiitos radan pienien turva-alueiden.

Molemmat lähdöt ovat katsottavissa Viaplay-palvelusta. Lauantaina alkaen klo 9.25 myös Viasat Sport-kanavalta ja sunnuntaina pelkästään Viaplayssä jo 6.40 lähtien.

24 tuntia Le Mansissa

Le Mansissa ei ilman Toyotan tehdastiimin ongelmia nähdä kovaa taistelua LMP1-luokassa hybridien sekä yksityistallien välillä. LMP2-, GTE Pro- ja GTE Am-luokissa nähdään viikonlopun kovimmat taistelut, sillä voittajaehdokkaita voi olla jopa yli puolen tusinaa.

GTE Am-luokassa nähdään Ferrarin ratissa Toni Vilander, jolle startti on jo 11. Le Mansissa. Vilander on nyt aiemmasta poiketen kisassa mukana kahden amatöörikuskin kanssa, joten jopa 14 tunnin urakka saattaa olla luvassa kankaanpään hurjapäälle, mikäli luokkavoitto on mielessä sunnuntaina.

Pitkästä aikaa Le Mansissa nähdään kaksi suomalaiskuskia, kun suomalaisedustusta täydentää BMW:n tehdaskuski Jesse Krohn, joka tekee tänä viikonloppuna ensiesiintymisensä Le Mansin 24 tunnin kisassa. Krohnin autokunta starttaa kestävyyskilpailuun alustavasti luokkansa viidentenä. GTE Pro-luokka on erittäin tasainen, joten jopa voittoon asti on kaikki mahdollista. Toivotaan, että suomalaiskuski saa mahdollisimman paljon ajokilometrejä ja kokemusta alleen varsinkin tulevia vuosia varten, vaikka lopputulos ei olisikaan halutun kaltainen.

Legendaarista 24 tunnin kestävyyskisaa voi seurata kokonaisuudessan Eurosport 1-kanavalta ja netissä Viafree-palvelun kautta. Startti tapahtuu lauantaina klo 16 ja voittajat on selvillä sunnuntaina samaan aikaan.

Supercars -kausiennakko

1.3.2019 V8 Supercars

Kalenteri on kääntynyt maaliskuun puolelle, joten eri moottoriurheilusarjat käynnistyvät myös hiljalleen ympäri maailmaa. Tänä viikonloppuna Australian Supercars -sarja käynnistyy jälleen kerran legendaariselta Adelaiden katuradalta.

Tutustuin itse ensimmäistä kertaa tähän sarjaan 2000-luvun puolivälissä videopelien kautta. Ensimmäisen kisan näin vuonna 2010, kun James Courtney nousi sarjan mestariksi dramaattisten vaiheiden jälkeen. Rankka sadekuuro yllätti kärkikuskit, mikä käänsi sarjan lopulta Courtneyn eduksi. Sarja on monesti ollut myös äärimmäisen tasainen, mistä kertovat lukuisat mestaruuden ratkaisut päätöskisoissa sekä useat päätöskierroksen voittotaistelut kestävyyskisoissa. Sarjassa täytyy myös pystyä voittamaan eri mittaisia kisoja sekä pystyä yhteistyöhön ajoparinsa kanssa kestävyyskisoissa voittaakseen sarjan mestaruuden.

Mikä on Supercars -sarja?

Aiemmin V8 Supercars-nimellä tunnettu sarja on Australian suurin vakioautosarja. Kisakalenteri koostuu Australian maanperällä ajettavista osakilpailuista lukuun ottamatta yhtä kansainvälistä kisaviikonloppua, joka järjestetään nykyisin Uudessa-Seelannissa. Aiemmin sarja on vieraillut muun muassa Yhdysvalloissa, Abu Dhabissa ja Bahrainissa. Supercars -sarja on maailmanlaajuisesti yksi arvostetuimmista moottoriurheilusarjoista, sillä kilpailuja esitetään 137 maassa.

Kisaformaatti koostuu:

Sprinttikisat: 100 – 200 km per lähtö

Katuradat: 125 – 250 km per lähtö

Kestävyyskisat: 500 – 1000 km (kahdella kuskilla ajettavat kokonaissarjaan kuuluvat kisat)

Kestävyyskisoista lasketaan myös erikseen pisteet, jolloin eniten pisteitä kerännyt kaksikko julistetaan kestävyyssarjan voittajiksi. Kaikki kestävyyskisoissa ansaitut pisteet lasketaan myös kokonaissarjan pisteisiin.

Tunnetuin sarjan kilpailu on ehdottomasti Bathurstin 1000 kilometrin kisa, joka järjestettiin ensimmäisen kerran jo vuonna 1960. Peter Brock voitti kisan peräti yhdeksän kertaa urallaan. Vuodesta 2006 lähtien kisan voittajakaksikolle on ojennettu Brockin nimeä kantava muistopalkinto, kun hän traagisesti menehtyi rallionnettomuudessa vain viikkoja ennen vuoden 2006 kilpailua.

Bathurstin voittajalistasta löytyy myös suomalaista väriä, sillä Rauno Aaltonen voitti vuoden 1966 kisan yhdessä Bob Holdenin kanssa Morris Mini Cooperilla. Vuorostaan Surfers Paradisen radalla vuosittain järjestettävän Gold Coast 600:n ikimuistoiseen voittoon ajoi vuonna 2012 Mika Salo yhdessä ajoparinsa Will Davisonin kanssa Ford FG Falconilla.

Auton teknisiä tietoja:

Moottori: 5,0-litrainen, vapaasti hengittävä V8

Tehot: noin 645 hevosvoimaa, kierroslukurajoitus 7500 per minuutti

Kiihtyvyys 0-100 kmh: noin 3,4 sekuntia

Huippunopeus: noin 300 kmh

Renkaat: Dunlopin 18-tuumaiset: vaihtoehtoina pehmeä, superpehmeä tai sadekelin rengas

Nykyisin sarjassa on kolme autonvalmistajaa: Ford, Holden ja Nissan. Triple Eight Race Engineering on ainoa tiimi, joka saa tehdastukea, minkä seurauksena he muuttivat tallin nimeksi Red Bull Holden Racing Team. Tehdastuen ansiosta he esittelivät kilparadoille viime kauden alussa uuden ZB Commodorensa. Kelly Racing puolestaan menetti Nissanin tehdastuen viime kauden päätteeksi.

Ford Australia on antanut taloudellista tukea tulevana viikonloppuna tapahtuvalle Mustang GT:n debyytille, mutta yksikään sarjan tiimeistä ei saa virallista tehtaantukea.

Ennakkosuosikki:

#17. Scott McLaughlin, DJR Team Penske

Legendaarinen tallin omistaja Roger Penske sai juhlia jälleen yhtä mestaruutta viime kauden päätteeksi, kun Scott McLaughlin kiivastuneena kauden 2017 kirvelevästä tappiosta ajoi päätösviikonloppuna Newcastlessa sarjan mestariksi. McLaughlin on varmasti Fordin ykköshevonen mestariksi tällä kaudella, sillä vasta 25-vuotias uusiseelantilainen on viime kauden mestaruuden jälkeen entistä itsevarmempi.

Ainoa huolenaihe voi löytyä uudesta Mustangista, sillä viime vuonna nähtiin kuinka Holdenin tehdastiimin suorituskyky vaihteli uuden auton myötä radasta riippuen. Jos he pystyvät selättämään uuden auton tuomat haasteet, niin McLaughlin on varmasti vaikea voitettava tällä kaudella.

Haastajat:

#97. Shane van Gisbergen, Red Bull Holden Racing Team

Toinen nuori ja nopea uusiseelantilainen, joka myös janoaa uransa toista mestaruutta. Kun Shane van Gisbergen liittyi nykyiseen tiimiinsä kaudeksi 2016, niin näytöt ovat olleet kovia. 2016 heti mestariksi, 2017 neljäs ja viime kaudella toinen.

Van Gisbergenille haasteena ovat olleet kestävyyskisat, joissa hänen ajoparinsa ovat vaihtunut lähes vuosittain muista kärkikuskeista poiketen. Niin käy myös tänäkin vuonna, kun vuoden 2007 mestari, 54 osakilpailuvoiton ja kolmesti Bathurstin valloittanut Garth Tander liittyy hänen ajoparikseen kestävyyskisoihin. Onneksi Tanderin sopimus on kaksivuotinen, joten ensi kaudella uusiseelantilaisen ei tarvitse vaihtaa ajopariaan.

29-vuotias van Gisbergen on varsinainen monilahjakkuus, sillä yhtenä viikonloppuna hän on Australiassa ajamassa Supercars -sarjassa, toisena kotimaassaan Uudessa-Seelannissa harrastamassa driftingiä ja kolmantena McLarenin urheiluauton ratissa Dubain 24 tunnin kestävyyskisassa. Van Gisbergen pistää varmasti McLaughlinin lujille taistelussa mestaruudesta, mutta hän ei voi myöskään unohtaa kokenutta tallikaveriaan.

#88. Jamie Whincup, Red Bull Holden Racing Team

Jamie Whincup on todellinen lajin legenda, sillä hän on kaikkien aikojen menestynein kuljettaja Australian vakioautosarjan historiassa. Whincup on seitsenkertainen mestari ja 113 osakilpailun voittaja, jotka ovat ennätyksiä, joita ei tulla vuosikymmeniin rikkomaan.

Alkavalle kaudelle hänen mahdollisuuksiaan parantaa se, että hänen pitkäaikainen kilpakumppaninsa ja tallikaverinsa Craig Lowndes siirtyy hänen ajoparikseen kestävyyskisoihin. Lowndes ja Whincup olivat juuri vuonna 2006 ensimmäinen ajopari, joka voitti Peter Brock Trophyn, mitä seurasi voitot myös vuosina 2007 ja 2008. Vaikka siitä on jo 10 vuotta, kun Supercars -sarjassa he ovat olleet ajopari, niin heillä on rutkasti hyviä kokemuksia Bathurstin 12 tunnin kestävyyskisasta. Vuonna 2017 Whincup ja Lowndes juhlivat Bathurstin 12 tunnin voittoa yhdessä Ferrarin tehdaskuski Toni Vilanderin kanssa.

Viime kaudella Whincup putosi mestaruusjunasta juuri kestävyyskisoissa, joten hänen todennäköisyyksiä menestymiselle parantaa varmasti se, että hänen ajoparinaan on myös hallitseva Bathurstin 1000 kilometrin voittaja. Jos uusi Ford Mustang kohtaakin odotettua isompia vastoinkäymisiä, niin se voi olla hyvinkin Red Bull-tallikaverusten välinen mestaruustaisto tänä vuonna.

Adelaide 500:n ensimmäinen lähtö käynnistyy lauantaiaamuna klo. 8.00 ja jälkimmäinen sunnuntaina klo. 6.30 Suomen aikaa.