Selaat arkistoa kohteelle suojaväri.

Masennuspäiväkirja, osa 5: Fade into black

26.11.2017 Yleinen

Jos mahdollista, lähden ulos vain aikaisin aamulla tai iltamyöhällä. Haluan piiloutua pimeyteen.

Kätkeydyn hupun varjoon. En ainakaan katso suoraan kohti, väistelen toisten silmiä. Sulaudun nurkkien hämärään.

Verhot ikkunoissani pysyvät kiinni.

En halua, että kukaan näkee minua. En halua, että kukaan katsoo. En vain jaksa sitä nyt.

Vaatekaappia siivotessani huomaan, että värit ovat taas kadonneet jonnekin. Suurin osa vaatteistani on mustia. Tai korkeintaan harmaita tai jotain muuta tummaa. Suojavärit ovat palanneet.

Olen yrittänyt olla näkymätön niin suuren osan elämästäni, että näkyvänä pysytteleminen vie voimia ja tuntuu välillä todella vaikealta. Joskus tuntuu, että on paljon helpompaa piileskellä. Katsella vain kaukaa. Jäädä ulkopuolelle.

Kaikkein mustin olen minä itse. Mieli, sisin – täynnä mustaa, tahmeaa mönjää. Tai siltä minusta tuntuu. Musta on raskas väri. Pimeä painaa hartioilla paljon.

Pimeässä pilvettömän taivaan alla näkee kyllä tähdet. Nekin, jotka muuten jäisivät huomaamatta. Niitä ei vain voi tavoittaa.