Selaat arkistoa kohteelle suojamekanismi.

Tähtitaivas Arlandan yllä

9.4.2014 Yleinen

Olen lähettämässä kuopustani maailmalle. USAan. Maanantaina, Nyt on keskiviikko. Ja mielessäni olen jo Arlandan lentokentällä vilkuttamassa kyynelsilmin. Onhan niin, että sairauden iskiessä olemme heti, mielessämme, kuoleman kielissä. Kai se on jonkinlainen suojamekanismi: kun olemme kuvitelleet kauheimman mahdollisen scenarion, voi kaiken ottaa tyynesti vastaan.

Joten olen jo valmistautunut. Kyynelet valuen olen jo jättänyt jäähyväiset.

Huomenna sitten pakkaamme hänen tavaransa ja raahaamme kellariin. Sitten odottaa roadtrippi Smoolannista Tukholmaan, pari päivää siellä, ja sitten….Arlanda.

Kuinka iso maailma ottaa vastaan minun lintuseni, tähtöseni? Syli avoinna, kuinkas muuten! Toki! Eikö vaan!

Rutistan nenäliinaa käsi vavisten. Näinhän asioiden tuleekin mennä! Lapset aikuistuvat, ja muuttavat kotoa. Toki! Eikö vaan!

Mutta…mitä vikaa on Nybrossa, tai Kalmarissa, tai…vaikka, pahus vieköön Tukholmassa?? Mutta New York..?? Eikö voinut vielä kaukaisempaa paikkaa keksiä??

Nenäliinasta ei ole paljoa jäljellä. Mutta kaikki on ihan ok. Toki.