Selaat arkistoa kohteelle some.

Mielenkiinnon kohteet blogit ja muut somet

3.6.2016 Maantiepyöräily, Pitkänmatkanpyöräily

Fillarifoorumissa olen roikkunut yli 10 vuotta. Sen seuraamisessa ei niin hirveästi järkeä ole, mutta siitä on tullut tapa, josta on hankala irti päästä. Aina jotain sieltä on oppinut ja tietää vähän mitä muualla tapahtuu. Läski- ja maastopyörät eivät kiinnosta pätkääkään, joten nykyään suurin osa kirjoittelusta jää lukematta. Ja sitten empaattinen lässyttely ärsyttää yli kaiken.

Blogeja tulee seurattua lähinnä Twitterin kautta. Muutama usalainen on luennassa. Ironrider on meikäläistä vastaava ajaja, joka myös ajoi läpi usean talven 200km ajoja samoissa olosuhteissa. Aloitti aiemmin, kuin minä. Viime syksynä hänellä katkesi putki – viisas mies. Chasing Mailboxes on toinen, joten olen pitkään seurannut. Naishenkilö, joka miehensä kanssa ajaa brevettejä joko tandemilla tai erikseen. Ovat kyllä liian ”hyväkuntoisia” meikäläisen makuun – eikä jutuissa kovin paljon kärsimystä löydy ;) Tässäpä muutama ulkomaalainen. Kotimaasta Vetomiehen Väärinpyöräilijäblogi ja Heben jorinat kuuluvat seurantalistaan. Jostain syystä he viittavat usein minuun näissä asioissa niin kuin heidän ajamisensa olisi minun vikani. Kuusamon miehen juttuista olen selvillä enemmänkin Twitterin ja Facebookin avustuksella.

Twitter on tällä hetkellä pääväline pitkänmatkan pyöräilyn seuraamiseen. Meikäläisen luukku. Suurin osa seuraamistani tileistä on pitkänmatkan pyöräilyyn liittyviä.

AjUFFXg1_bigger

Facebookissa pystyy parhaiten seuraamaan Randonneurs Finland ajankohtaisasioita. Suosittelen, jos Facebookissa muuten notkuu. Fillarilehteä en enää tilaa. Syynä varmaan se, että ei siinä monta asiaa ollut mikä olisi kiinnostanut. Ulkomaalaisia lehtiä seurasin ennen. Nykyään en enää yhtään.

Facebookista ajatuksia..

29.12.2015 Yleinen

Olen tässä pohdiskellut jo pidempään ,  että  poistaisin profiilini facebookista. Ainoa asia ,  mikä minua siellä pitää , on ystävien kuulumiset. Minusta on ihana lukea juttuja, mitä ystävät kirjoittavat. Näin voin edes hitusen olla mukana heidän elämässään.

 

Toki tykkään myös seurata tapahtumia niissä ryhmissä ,  joihin olen liittynyt. Kiva katsella toisten tekemiä käsitöitä ja saada niistä itsekin inspiraatiota omiin projekteihin. Paljon kaunista ja hyvää sieltä löytyy. Mutta olen myös huomannut , että joka ryhmään mahtuu myös niitä ,  joiden mielestä maailmassa ei ole mitään hyvää.  Tappelua ja ryhmistä poistamisia saa seurata ihan päivittäin. Tätäkö minä haluan?

 

Tämä negatiivinen ajattelu ei ikävä kyllä rajoitu vain ryhmiin. Paljonhan on ollut esillä esimerkiksi keskustelut ärsyttävimmistä tilapäivityksistä. Toista ahdistaa , kun joku postaa vauvakuvia ,  toinen ärsyyntyy ,  kun joku on hyvällä tuulella , yksi suuttuu kaverin menestymisestä kertovasta postauksesta jne. Olen itse saanut palautetta liian positiivista postauksista ,  tai puolisoa kehuvasta postauksesta tai jos olen ollut liian ahkera ja kerron siitä sivullani.

 

Minulle oma face sivuni on toiminut kuin päiväkirjana. Kiva on kirjoittaa päivän tapahtumia ja nyt myös jälkikäteen niitä lukea. Ehkäpä siirrän päiväkirjani tänne blogiin ja hiljalleen suljen facebookista profiilini. Ehkäpä ne oikeat ystävät ,  jotka haluavat kuulla kuulimisiani ja olla osana elämääni ,  löytävät minut sekä blogista että tulevat ihan nenätysten kahvikupin äärelle tapaamaan.

Nettiprovosoinnin äärimmäiset keinot

1.12.2015 Yleinen

Ihmisten provosointi netissä on suhteellisen helppoa. Täytyy vain tietää mistä napeista painelee. Tämän tietävät erityisesti netissä riehuvat trollaajat, eli henkilöt, joiden kirjoitusten, viestien tai kuvien tarkoituksena on ärsyttää ihmisiä, joskus jopa äärimmäisyyksiin asti.

problem

Eikö tämä kuvakin jo ärsytä tarpeeksi?

Facebookissa on jo vähän aikaa pyörinyt koirienvihaaja-profiileja. Hetki sitten törmäsin naamakirjassa äärimmäiseen sellaiseen. 

Henkilö oli jakanut seinällään hirtetyn koiran kuvan, väittäen että hän olisi napannut koiran Tikkurilan Yliveto- supermarketin edestä. Trolli oli kuvaillut kuvatekstissä teon äärimmäisen julmasti, kellontarkasti ja sisäelimiä kalvaten. Hänen koko profiilinsa ”anti” koostui muista samantyyppisistä päivityksistä. 

Suoraan profiilista lainaten: ”Tänään lähtee Marevan nakkeja. Marevan on verenohennuslääke ja se aiheuttaa koiralle verensyöksyn.” Tekstin lopussa hän toteaa kylmänviileästi menevänsä jatkamaan myrkkynakkien valmistusta. Mitä tämä kertoo kyseisen henkilön mielentilasta? Vaikka kyseessä olikin huijaus, en voi käsittää, kuka voisi vitsailla tällaisesta asiasta.
Selattuani aikajanaa lisää, huomasin, että hän osoittaa vihaavansa muitakin eläimiä kuin koiria. Kissoja ja hevosia, samanlaista tekstiä lenteli niistäkin. Trollaajan kuvia kommentoivat myös muut trollaajat, kannustaen häntä näihin tekoihin. Löysin muun muuassa Jokelan kouluampuja Pekka-Eric Auvisen ihannoijan ja lisäksi muita koirienvihaajia.

Koirat ovat lähellä monien suomalaisten sydämiä, ja monille kyseinen nelijalkainen on enemmän kuin vain eläin, se on elämänkumppani. Itseni kohdalla juuri tämä trolli meni erityisesti tunteisiin, vuosia sitten rakas lemmikkikoirani kuoli lenkkipolulle piilotettuun rotanmyrkkyyn. Hänen tarkoituksensa oli selvästi provosoida monia ihmisiä, ja siinä  valitettavasti onnistuen. Sunnuntaina 22.11 nettipoliisi tiedotti, että kyseessä on kuin onkin valeprofiili, jonka tarkoituksena oli ärsyttää mahdollisimman monia suomalaisia.

Profiilista oli sadellut fobballe nimittäin kymmeniä valituksia. Hän kehoittaa jättämään trollaajan kirjoitukset omat arvoonsa, koska hän ei oikeasti tee profiilissa väitettyjä julmuuksia, vaan keksii kaiken omasta päästään. Hän kertoi myös törmänneensä tähän ilmiöön aiemmin, ja on tehnyt aiheesta silloinkin päivityksen. Toivottavasti asia ei jää viranomaisten taholta vain Facebook- päivitykseksi. Julmuutta ihannoivia ja levittäviä profiileja pitää saada vähennettyä.

Trollaajat haluavat teoillaan huomiota ja julkisuutta, jotkut eivät jätä mitään keinoja käyttämättä näitä kahta tavoitellessaan.
Tämä kirjoitukseni taitaakin olla vähän kuin kaksiteräinen miekka. Toisaalta levitän tietoisuutta asiasta ihmisille, toisaalta taas ruokin trollaajan olemassaoloa.

Päivityksistä ei kannata provosoitua niin suuresti, että ärtymys estää kyseenalaistamasta sitä, mikä on totta ja mikä ei.

dont feed

Mediassa on paljon asiaakin, mutta mukaan mahtuu myös paljon paljon puppua. Tietty medialukutaito kannattaa omata. Trollaajia ei kannata alkaa suuttumuksen sokaisemana haukkumaan ympäri sosiaalista mediaa, siitä trollaaja vasta saakin tulta perseen alle. Profiilista kannattaa kertoa vaikkapa nettipoliisille. Vaikka näistä toimista voisikin varmuudella seurata enemmän provosoituneen trollaajan äärimmäisiä yrityksiä tulla esille, tee se mitä voit vastuullisena somen-käyttäjänä tehdä. Koska aina on olemassa se mahdollisuus, että nuoremmat netinkäyttäjät törmäävät haitalliseen materiaaliin.

Tai entä jos ”trolli” ei trollaakaan?

Elämän Mittainen Matka myös Instagramissa

12.9.2015 Yleinen

Tervetuloa seuraamaan Elämän Mittaista Matkaani myös Instagramissa

Instagram

Gerberakimppu

Aurinkoa ja rakkautta viikonloppuunne!

Huippu-urheilija vai sohvaperuna?

6.4.2015 Yleinen

Somehan sen kertoo. Facebook ja Instagram, joita itse tulee käytettyä, onneksi kertovat, kuinka paljon ystäväni kuntoilevat. Ja he, jotka eivät sinne urheilusuorituksiaan päivitä, eivät siis liiku ollenkaan… Luultavasti siis vain leipovat pullaa ja syövät karkkia sohvalla katsellen jotain erittäin tylsää elokuvaa, eikös vaan..?

Jäin oikein miettimään, kun eilen kävin lenkillä aamulla mieheni kanssa ja illalla ystäväni kanssa ja naureskeltiin, että nyt olisi pitänyt laittaa tälle päivälle kaksi lenkkipäivitystä, että sitäkö se oikeasti on?

Minua ei yleensä ärsytä ihmisten päivitykset. Olemme jokainen erilaisia ja haluamme tuoda julkisuuteen asioita, jotka ovat meidän intohimo, minkä tekemisestä nautimme, missä me onnistumme ja mikä meidän elämässä on tärkeää, kuten perhe ja ystävät. Muutenkaan en jaksa ärsyyntyä liian pienistä asioita, se vain rasittaa itseä. Itse yritän kerätä seinälleni enimmäkseen vain niitä positiivisia asioita. Se, että elämäni tuntuisi olevan pelkkää iloa ja juhlaa, ei tietenkään pidä paikkaansa, mutta en vain halua kirjoittaa/kertoa muille negatiivisia asioita tai jokaista epäonnistumista, riitaa, laskupinoa tai muuta, näitä ihan tavallisen ihmisen tavallisen elämän tavallisia ongelmia. Haluan jakaa iloisia hetkiä ja asioita, joista nautin. Tottakai joskus surun hetkellä sinne voi lipsahtaa hyvin kurjakin päivitys, silloin sitä ehkä hakee tukea, tsemppia selviämiseen? Nekin usein lopulta poistan ja syy on se, että itse näen kaikki päivitykseni ja en halua muistella rankkoja asioita, en halua palata niihin pelon hetkiin, vaan kun avaan fasebook- tai Insta-tilini, haluan lukea ja nähdä iloisia asioitani, joista tulen iloiselle mielelle. Niistä omat sivuni koostuvat. Iloisia, mukavia muistoja. Joskus ne voivat siis olla toki myös niitä urheilusuorituksia, onnistumisia tai tavoitteisiin pääsemistä sillä osa-alueella.

Liikunta on intohimoni siinä missä vaikka matkustelukin, mutta ei, en vain jaksa kertoa facebookissa jokaista lenkkiäni vaikka matkustelusta kuvia saatan laittaa vähän väliä reissussa ollessa. Se on niin eri asia. Mielestäni on silti mukava lueskella ja katsella muiden liikuntasuorituksia, pirteitä kuvia metsäpoluilta, saatika hurjia muodonmuutoksia, kun ovat aloittaneet terveellisemmät elämäntavat.
Jännä huomio on myös se, että kun ihminen lataa faceen kuvan pullasta ja kertoo leiponeensa, se saa ison kasan tykkäyksiä. Kun sama ihminen lataa kuvan lenkkareista tai lenkkipolusta ja kertoo käyneensä lenkillä, niin tykkäyksiä ei tule. Onko kyseessä se piilevä pikkuriikkinen kateus ja ärsytys, mikä ihmisille tulee? Sellainen hyvänolon tunne, kun joku muu ahtaa itseensä vehnäpullaa? Siitähän ei kuitenkaan voi olla iloinen, että joku myös käy kuluttamassa ne pullat?

Eräs tuttavani alkoi juttelemaan minulle painon pudotuksestaan, itse nykyään aktiivinen urheilija. Kerroin, että oma paino kyllä on jo ok, mutta hieman saisi vielä vatsan alueelta lähteä. Vastaus oli: Kannattaa alkaa ottamaan ruokavalion lisäksi liikunta myös mukaan kuvioihin, niin taas lähtee..  Hetken jouduin miettimään, että hetkinen… Enkö siis liiku ollenkaan, enkö liiku tarpeeksi vai liikunko väärin, vai mitenkä niin täytyisi ottaa liikunta mukaan kuvioihin? Sitten tajusin… Tämä kyseinen tuttavani luuli, etten juurikaan liiku, koska en puhu siitä missään! Kerroin sitten, että työni on aika lailla kiireinen, käyn joka päivä lenkillä, vapaapäivinä jopa kahdesti.. Jumppaan erilaisia jumppia; mm. syke-,lihaskunto- ja rasvanpoltto-jumppia useita kertoja viikossa, käyn uimassa ja kesää odotellessa taas liikuntalajit muuttuvat, lumikenkäily ja hiihto vaihtuu tennikseen ja rullaluisteluun, pyöräilyyn… Tuttavani ei todellakaan tiennyt! Tunnusti, että oli tehnyt olettamuksen täysin facebook-tilini perusteella. Nauruthan siitä saatiin.
En tokikaan näitä ole voinut kaikkia vielä kymmenen kiloa painavempana edes harrastaa, mutta nykyään jo kroppa nauttii lähestulkoon mistä vain ilman polvi-ja selkäkipuja. Ei nyt vaan ole tullut mainostettua sitä missään.

No mutta nyt on mainostettu. Kyllä, minä liikun. Vaikka en ilmoita siitä aina fasebookissa..