Selaat arkistoa kohteelle sokerirasitus.

Sokereiden mittailua

4.12.2015 Yleinen

Keskiviikkona kävin neuvolassa. Luulin, että siellä ei tapahdu muuta kuin, että saan mittarin ja ruokavalio-ohjeistuksen, mutta sehän olikin sitten normi neuvola. Olin jo ehtinyt kysyä, että jos voitaisiin kuunnella vauvan sydänäänet. No, sain kuulla. <3 Nyt olen pari päivää miettinyt sitä dopplerin hankintaa. Haluasin kuunnella ääniä myös kotona, ne on niin ihanan rauhoittavat <3 Parina iltana olen ollut huomaavinani jotain liikettä vatsassani. Vielä kyllä tosi vaikea sanoa, onko se oikeasti vauvan liikkeitä, kun en oikein tiedä miltä niiden pitäisi tuntua. Tämä on tuntunu ihan siltä, kun vatsassa kuplisi. Veikeä tunne. Odotan jo kovasti, että liikkeet alkaisi tuntumaan kunnolla.

Eilen sorruin. Koulumatkalla piipahdin vähän shoppailemassa ja mukaan tarttui yhdet ihanat potkarit. Kotiin päästyäni tunsin kuitenkin huonoa omaatuntoa ostoksestani. Olimmehan sopineet puolisoni kanssa että mitään ei osteta ennen puoltaväliä. Ja nyt sitten pelkään, että jotain pahaa vielä tapahtuu kun menin ne ostamaan. :( On tämäkin vaikeaa, kun ei vieläkään uskalla nauttia ja iloita, vaan heti sen jälkeen iskee paniikki ja pelko.

Niin, eilen sitten aloin mittailemaan verensokereita. Kaksi päivää takana ja vielä viisi päivää edessä. Tähän asti kaikki arvot on olleet reilusti alle sen mitkä ovat raja-arvot kotimittauksessa. Kotimittauksessa paastoarvon pitää olla alle 5,5 ja 1tunnin arvo 7,8. Paastoarvot on ollu lähellä neljää ja yhden tunnin arvot on ollu 5,4 – 6,1. Mutta onneksi nyt kuitenkin sain sen diagnoosin. Täytyy toivoa, että se poikisi esimerkiksi jotain lisäultria tai ylimääräisiä neuvoläkäyntejä, että pääsee kuuntelemaan sydänääniä. Näin tulevana terveydenhuollon ammattilaisena jäin pohtimaan tuota, että mihinhän tuokin diagnoosi perustuu. Jos sokerirasituksessa yksi arvo on pilalla niin se on heti diabetes, eikä sitä saa pois vaikka seuraisi koko raskausajan sokereita ja ne olisi kunnossa. Mietin vaan, että kuinka kalliiksi tämäkin tulee. Nyt sain kuitenkin ihan ikiomaksi sokerimittarin ja ilmaiseksi saan hakea lisää testiliuskoja jne. No, ei ehkä pidä valittaa. Onhan se hyvä, että puututaan ja seurataan tilannetta sitten herkästi. Ehkä tämä on sitten kuitenkin halvempi vaihtoehto, kuin se että vauvat kasvaa liian isoksi ja joudutaan tekemään sektioita jne. Ehkä selvitän tämän asian koulussa, kun näistä asioista puhumme. :)

Nyt alkaa siis tämä eka koulusyksy olla paketissa. Enää yksi anestesiologian luento ja tentti. Sitten voi hengähtää hetken. Kävin juttelemassa oman opettajani kanssa ja suunnittelimme minun ensi kevättä. Muut lähtee siis harjoitteluun mutta minä hyppään vuoden aiemmin aloittaneiden kanssa tekemään yhden opintojakson, äitiyshuoltoa ja mitähän muuta siellä olikaan. :) Nämä opinnot pitäisi saada tehtyä maaliskuuhun mennessä ja sitten aloittelen mammalomani, toivottavasti. <3

Hyvillä fiiliksillä nyt viikonlopun viettoon.

Huh hei!

30.11.2015 Yleinen

Tämä kirjoitus alkaa syvällä huokauksella ja kevyemmällä hengityksellä. :) Tänään kävin lähetteellä ylimääräisessä ultrassa äitipolilla. Kokemus oli hyvä, kun lääkärinä oli empaattinen ja ymmärtäväinen lääkäri. Tämä sama lääkäri oli viime talvena myös paikalla, kun kävimme seurantaultrissa lapsivesien menon jälkeen. Silloin hänestä jäi jo hyvät kokemukset. <3 Nyt siis tarkoituksena oli miettiä mitä tehdään, lapsivesipunktio vai uusi verikoe. Omaa oloani helpotti se, että lääkäri sanoi suoraan, että yhdistelmäseulan tulos on sen verran hyvä, että punktiossakin on suuremmat riskit kuin tässä tilanteessa. Punktiossahan on keskenmenoriski 1% luokkaa ja tuo minun seulan tulos jää reilusti tuon alle. Olin kyllä itsekin sitä mieltä, että punktiota en halua. Joko uusi NIPT- testi tai ei mitään. Lääkäri ultrasi ja mittasi. Kaikki vastasi hienosti raskausviikkoja eikä mitään viitteitä nyt olisi mistään kromosomivirheestä. Joten helpotuksen huokaus ja nyt jatkamme näin eteenpäin. Tällä hetkellä pienellä painoa huikeat 160g. <3

Äitipolilta poistuin hyvillä mielin, kun lääkärikin vielä sanoi, että saa tänne tulla uudestaankin jos siltä tuntuu. (ehkä minä nyt pärjään sinne rakenneultraan saakka) Seuraavaksi olikin sitten vuorossa soittoaika neuvolaan ja sokerirasituksen tulokset. Ettei meidän hyvä tuuri nyt kaatuisi niin NAPS, sain heti diagnoosin raskausajan diabetes. Ehkä eniten vituttaa se, että kun paastoarvon raja on 5,3 niin minulla se oli 5,4!!!! No, menen tällä viikolla käymään neuvolassa josta saan kotiin sokerimittarin ja ohjeistuksen ruokavaliosta. Viikon ajan sitten mittailen kolmesti päivässä sokeriarvoja. Ja nyt ehkä taas ärsyttää se, että joulu on tulossa ja aion kyllä syödä herkkuja. ;) Joulu on kuitenkin vaan kerran vuodessa. Nyt sitten tosiaan pitäis alkaa kokeilemaan, että millainen ruokavalio itselle sopii, mikä ei nosta sokereita liikaa jne, kun sekään ei kuulemma ole ihan kauhean yksinkertaista. Se mikä sopii toiselle, ei sovi toiselle jne. Mutta täytyy sanoa, että näiden kaikkien kokemusten jälkeen, tämä diagnoosi ei juuri minua hetkauta tai aiheuta mitään isompaa ahdistusta. Nyt jos teillä lukijat on jotain hyviä vinkkejä niin otan kaiken ilolla vastaan. :)

Huomenna pitäisi jaksaa raahautua kouluun, edessä yksi iso tentti. Hirvittää vähän miten mun käy, mutta toisaalta en jaksa sitäkään turhaan stressata kun tiedän että voin mennä uusimaan sen tentin sitten tammikuussa. Ja sittenhän mulla pitäisi olla paljon aikaa, kun nyt näyttää ja tuntuu siltä, että harjoittelut siirrän sitten jonnekin tulevaisuuteen. Tällä viikolle menenkin juttelemaan opettajan kanssa siitä, mitä kursseja voisin kevään aikana suorittaa, ettei tältä vuodelta nyt kauheasti jäisi opintoja rästiin.

Tällaisilla fiiliksillä näin alkuviikosta. <3

Itkisikö vai luovuttaisiko?

30.3.2015 Yleinen

En tiiä pitäiskö itkeä vai itkeä. Soittelin tänään tuonne neuvolaan niistä verikokeista. Ylläripylläri, kilppariarvot oli liian korkealla. Siis ihan normaalin rajoissa muuten, mutta raskautta ajatellen niiden TSH:n pitäis olla siinä 2,5 ja mulla se oli nyt sitten 3,0. Klinikalle kun soittelin niin lääkäriltä tuli välittömästi ohjeeksi lisätä Thyroxin annosta.  No entäs sitten se sokerirasitus. Ne tulokset pisti taas vähän jännittämään. Elikkäs multa otettiin se raskausajan sokerirasitus, missä mitataan kolme arvoa (vaikken tällä hetkellä raskaana olekaan). Ja PAM! Paastoarvoista napsahti, 6,1. No, tietty tämä on vähän hankalaa, kun normalisti tuo on raja-arvo, siis siellä yläosassa, mutta raskaana ollessahan tuo arvo ei saa olla kuin 5,3. Eli jos olisin raskaana, olisin diabeetikko. Nyt tuo arvo on juuri siinä rajalla joten en tiedä miten tämä sitten tulkitaan. Yhden ja kahden tunnin arvot olivat sitten oikein hyvät, katsoopa sitten kumman tahansa viitearvoilla. Lääkärin kanssa en näistä vielä ole jutellut, mutta nyt tein itselleni diagnoosin, diabetes. Hip hei!. Masentavaa!

No, ehkä tuossa on nyt sitten taas yksi syy jatkaa tätä uutta elämää, treeniä pari kertaa päivässä ja terveellistä ja säännöllistä syömistä. Saa nähdä miten mun pääsiäisen käy. Ollaan lähdössä reissuun ja olin antanut itselleni luvan herkutella pääsiäisenä, viiniä, karkkia ja ravintola ruokaa. Nyt voi olla, että herkuttelut jää hyvin minimiin viikonloppuna. Tosin tiedostan sen, että välillä saa herkutella, kun muuten syö järkevästi ja terveellisesti. Mutta minkäs teet kun oma pää sanoo, että et voi syödä karkkia kun olet diabeetikko. Niin, ja te kaikki jotka minut paremmin tunnette, niin tiedän että nauratte. Olen loistava tekemään itselleni erilaisia diagnooseja. Kuten raskausaikana tein diagnoosin, että olen b-hepatiitin kantaja. (ei sit menny ihan putkeen, neuvolantätiä nauratti kovasti).

Nyt jatkan tätä monipuolista ja terveellistä syömistä ja liikkumista. Palaan asiaan varmaan sitten kun olen jutellut hoitavan lääkärini kanssa siitä aiheuttaako tämä nyt jotain uutta tulevaan hoitoon valmistautumisessa. Metformiinihan on tulossa kuvioon toukokuussa, mutta katsellaan kuinka mun käy.

Sokerirasitus

27.3.2015 Yleinen

Tänään olin reipas ja menin sinne lääkärin suosittelemaan sokerirasitukseen. Olin lukenut jo raskausaikana kaikki kauhutarinat tuosta sokerirasituksesta, mutta ei se ollut niin paha. Olihan se litku melkosta sokerilientä, mutta vauhdilla vaan purkillinen sitä kitusiin. Ensimmäinen tunti oli se pahin. Eka tuli vähän huono-olo ja olo tuntui väsyneeltä, mutta puoli tuntia ja tuo pahin helpotti. Tunnin verikokeen kohdalla olo oli jo melko hyvä. Olin varautunut kirjoilla ja lehdillä, mutta aika meni kun seurasin niitä muita labrassa olijoita. Huh huh, olihan siellä vaikka minkä näköistä tallaajaa. :) No, mutta kaksi tuntia meni siis yllättävän nopeasti ja nyt sitten odottelen vastauksia. Mietin tuossa, että pitäiskö mun soittaa neuvolaan ja kysyä niitä tuloksia, kun enhän mä oikeestaan enää ole edes neuvolan asiakas. Vai tulkitsenko itse ne sitten tuolta Omakanta-sivustolta. ;) Päätin muuten, että nyt saa labra olla hetken aikaa ilman minua. Menen seuraavan kerran vasta sitten kun raskaustesti on antanut positiivisen tuloksen. Tänä vuonna oon juossu tuolla labrassa jo niin paljon, että nyt on huilin paikka.

Toissapäivänä kävin kasvohoidossa. Se oli kans melko rankka paikka, johtuen siitä, että sain joululahjaksi tuon lahjakortin joka oli tarkoitettu raskausajan hierontaan. No, en päässyt siihen, joten nyt piti keksiä jotain korvaavaa. Nyt kasvohoito ja seuraavaksi taidan mennä johonkin rentouttavaan hierontaan tai vaikka vyöhyketerapiaan. :) Yllättäen näitä raskaudesta muistuttavia asioita ilmestyy aina eteeni ja sitten pitää pari kertaa nielaista, josko kurkkuun noussut pala häviäisi.