Selaat arkistoa kohteelle sisko.

Virtasen Elmeri palaa kotiin

17.12.2017 Alkoholiko hallitsee, Yleinen

 

 

Oli syksyinen ilta. Vettä oli satanut koko päivän. Ja lapsetkin olivat tulleet koulusta kotiin. Kerttu äiti oli vaan tuskainen. Tuskainen siksi kun Elmeri oli lähtenyt aamusta keräämään vanhalle tutulleen rankoja, eli polttopuita metsästä. Kello kävi jo kahdeksaa illalla ja oli pimeää. Kerttu kuitenkin tiesi, että ei siellä ole puita kerätty, vaan on taitanut tämä päivä mennä taas viinan kanssa leikkimiseksi. Enemmän häntä säälitti heidän hevonen. Hevonen oli jo vanha ja nytkin se joutuu seisomaan sateessa ulkona. Äijät kuitenkin istuvat sisällä viinaa juoden.

Kerttu ajatteli, että hän vielä odottelee yhdeksään asti, ja lähtee sitten hakemaan hevosen kotiin. Aikaa kului ja Kerttu kävi ikkunoista katselemassa ulos, jos hevonen tulisi pihaan. Ja sitten kuuluikin yskintää pihalla. Vaimo vetäisi takin niskaan ja lähti ulos katsomaan, onko se Elmeri jo kotiin tulossa. Hän raotti ulko-ovea ja kurkisti ulos. Vesipisarat hakkasivat seinään, ja siitä riitti pisaroita myöskin Kertun kasvoille. Elmeri torkkui kärryllä, aivan tiedottomassa tilassa. Hän ei tiennyt maailman menosta mitään. Ensin oli saatava isäntä sisälle ja sitten seuraavaksi vietävä hevonen talliin. Kerttu laittoi Elmerin käden kaulansa taakse ja alkoi viemään Elmeriä sisälle. Elmeri oli melkein jalaton mutta pystyi kuitenkin jonkin verran itseään kannattamaan. Vaikka sivuaskeleita he joutuivatkin ottamaan, päästin kuitenkin ovelle ja siitä sisälle. Kerttu jätti isännän keittiön lattialle makaamaan ja lähti ottamaan hevoselta valjaita pois.

Hevonen oli riisuttu valjaista ja laitettu ruokaa eteen. Samalla Kerttu kuivasi hevosta vanhalla pyyheliinalla, ettei se saa mitään tautia. Kerttu purskahti itkuun, kun hän jutteli vanhalle eläin ystävälle asioita, joita ei koskaan pystynyt miehensä kanssa puhumaan. Hevonen tuntui ymmärtävän paremmin asioita, kun talon isäntä. Ei isäntä koskaan vaivautunut kuuntelemaan, jos vaimolla sattui asioita olemaan. Hän joko istui tuvan tuolissa ja söi, tai luki lehteä tai meni ulos jotain tekemään, jos ilmat sen sallivat. Ja jos jossain piti käydä, tuli hän aina kännissä kotiin. Siksi monesti Kerttu jutteli asiansa hevoselle tai lapsille.

Hevonen oli kuivattu ja saanut ruokaa, Nyt piti lähteä isäntää riisumaan. Lapsetkin olivat jo isänsä tavanneet ja istuivat keittiön pöydän ympärillä katsellen hiljaa kännistä isäänsä. Vaimo napitti takin napit auki. Sai vedettyä kädet pois hihoista, ja seuraavaksi saappaat ja housut pois. Tyyny pään alle ja peitto päälle, nukkukoon siinä nyt niin kauan, kun herää. Kuitenkin hän jätti pienen lampun palamaan keittiöön, ettei isäntä vaan pelästy, kun herää.

Niin oli taas yksi päivä kulunut. Kerttu ohjasi lapset nukkumaan samalla kuin itsekin meni levolle. Kuitenkin hän päätti lukea vielä kirjaa pienen hetken, koska virkistyi hevosta talliin viedessä. Hän kuulosti välillä, kuuluuko keittiöstä mitään ääntä. Mutta hiljaista tuntui olevan ja hän sulki kirjan ja silmänsä ja alkoi myös nukkumaan.

Kerttu heräsi kuuluisan kukon kiekaisun aikaan. Vaatteet päälle saatuaan, hän lähti katsomaan, onko isäntä jo herännyt. Hän katsoi, että Elmeri oli ihan samassa asennossa, kun hän oli sen siihen illalla jättänyt. Arkaillen hän kokeili kaulalta valtimosta, sykkiikö sydän enää. Ei sykkinyt ja Elmeri oli jo aivan kylmä. Itku purskahti silmään Kertulla. Hänen itkustaan ei tahtonut tulla loppua kuin vasta sitten kun lapset tulivat yläkerrasta alas. Lapsilla silmät pyöristyivät, kun he näkivät isän makaamassa edelleen lattialla ja äitinsä itkevän. Lapset menivät äitinsä ympärille, ja halasivat häntä. Sitten alkoivat lapsetkin itkemään. Tiina ja Miia itkivät mutta Ilpo oli totinen, hän ei itkenyt, vaikka halasikin äitiään lujasti.

Viimein Ilpo kysyi, että meidän on lähdettävä kouluun. Kului hetki, kun äiti ilmoitti, että tänään ei tarvitse mennä kouluun, hän soittaa opettajalle. Samoin on soitettava myöskin lääkärille.

Opettajalle oli soitettu ja lääkäri kävi toteamassa, että Elmeri on kuollut. Seuraavaksi tuli hautajaisten järjestämiset. Onneksi Kertun sisko asui pienen matkan päässä, jonne hän myöskin soitti. Sisko tulikin Kertun luo juuri silloin kuin ruumisauto tuli hakemaan Elmeriä pois. Ja kun auto lähti, alkoi Kerttu taas itkemään. Sisko koitti lohdutella ja lupasi laittaa aamupalaa heille ja lapsille. Mutta vaikeaa oli mitään syödä, mutta yritettävä oli kuitenkin.

Päivät kuluivat ja Elmerikin pääsi haudan lepoon. Ei hautajaisissa väkeä paljon ollut, kun tämä pariskunta ei oikein missään liikkunut. Ja ei Kerttu oikein uskaltanut isäntää mihinkään naapuriin pyytää, kun tiesi, että kännin hän taas ottaa. Kerttua hävetti aina isännän juominen. Jos olisi ottanut, vaikka yhden tai kaksi lasia, mutta aina piti vetää koko pullo tyhjäksi.

 

Päivät kuluivat hiljalleen. Lapset kävivät koulua ja Kerttu syötteli hevosta ja muutenkin piti huolta tästä arvokkaasta eläin ystävästä. Mutta ei ollut mitään tekemistä. Asunto oli syrjässä, josta kirkonkylään oli kolmisen kilometriä. Maa pläntti oli pieni vajaan kahden hehtaarin suuruinen, sillä paikalla ei elä. Jotain oli keksittävä tai sitten lähdettävä hakemaan kunnalta avustusta. Kerttu istui pihalla olevan ison kiven päällä ja mietti asioita. Kun samalla sattui sisko pyöräilemään pihaan. ”Mitäs se sisko täällä kivellä istuu mietiskelemässä”. ” Kun ei tiedä mitä alkaisi tekemään, että saatais rahaa jostain”. ”Niin töitähän täällä ei ole mutta kuulin, että tuonne vanhalle nuorisoseurantalolle haetaan siivoojaa. Sinne tulee jonkun viikon kestävät myyntitapahtuma. Kunta koittaa saada ihmisiä asukkaiksi ja jos täällä on sellaisia ihmisiä jotka käsillään askartelevat jotain, niin voivat tulla myymään omia tuotteitaan. Kunta koittaa auttaa sellaisia ihmisiä eteenpäin, että jos vaikka jotain tuotteita löytyisi joita voisi laittaa, vaikka sarjatuotantoon. Mitäs sanot, soita sinne äkkiä, tai menee sekin ainut paikka sivu suun”. Lehdestä katsottiin ilmoitus ja Kerttu soitti numeroon viipymättä ja sisko jäi juomaan kahvia ulos. Kerttu tuli hetken päästä hymyilevänä ulos. Mä sain sen paikan. Oli kuulemma joku toinenkin soittanut. Mä kerroin hänelle, että isäntä kuoli juuri ja, että on kolme alaikäistä lasta. Niinpä se paikka on sitten minun. Kiva kun tulit ja kerroit tästä hommasta. Huomenna pitäis sinne aamusta mennä. Siellä on joku mieskin, joka hoitelee paikan päällä käytännön asioista.

Aamulla Kerttu lähti pyöräilemään nuorisoseurantalolle. Hänellä oli iloinen mutta kuitenkin jännittynyt olo. Hän ei ollut koskaan ollut töissä, jos ei lasketa sitä aikaa, kun lapsena oli ollut sokerijuurikkaita harventamassa. Mutta sitten tulikin Elmeri kuvioihin. Hänellä oli hevonen, ja valmis talo jonne melkeinpä heti muutin. Sitten tuli lapsia, että ei siitä oikein mihinkään päässyt töitä kyselemään. Elmeri teki pieniä auttamis- hommia josta sai pikkuisen rahaa. Mutta nyt minä poljen omaan työpaikkaan.

Kerttu saapui talon pihaan, jossa erän mies jo häntä odotteli. Mies tuli esittäytymään ja kertoi nimekseen Mattin. Ja sitten lähdettiin katsomaan taloa sisältä. Keittiö pitäisi luututa, kun täällä keitetään kahvia ja tehdään vähän leipiä, jos sattuu ihmisille tulemaan nälkä. Samoin tämä juhlasali, kun tänne tulee myyntipöytiä. Wc:t, ja eteiset sun muuta, että kyllä hommia löytyy. Sitten myyntityötä tehdään täällä näillä näkymin kuukauden ajan ja siivota täällä pitäisi joka päivä ja keitellä kahvia. ”Miltäs tää tuntuu” kyseli Matti. Kerttu oli onnellinen tästä työstä, kumpa saisi jotain muutakin työtä, kun tämä loppuu. ”Mennään nyt tää työ ensin loppuun. Kyllä kunnalla on muitakin suunnitelmia kuulemma tulossa”. Miltäs tuntuu, otatko tämän työn, niin tiedän kertoa pomolle asian”. ”Otan tietenkin, tää oli erittäin hyvä asia, että sain tämän työn”.” Huomen aamulla sitten tuut tänne ja tässä on sulle avain. Mä tulen tänne jossain vaiheessa ja tuon sulle kahvia, että voidaan sitä nautiskella työn välissä”.

Kerttu lähti polkemaan pyörällään kotiin, mutta päätti käydä siskonsa kautta kertomassa työstä. Ja sitten kotiin, koska lapset tulevat kohta koulusta.

Niin päivät kuluivat ja taloa siivottiin oikein juuriharjan kanssa. Mattikin huomasi, että talo oli saanut jo juhlavan olon. Kahvia keitettiin välillä ja syötiin eväitä. Talosta ei kukaan ollut pitänyt huolta aikoihin. Molemmat kertoivat omista kotioloistaan. Tuli selväksi, että Matin vaimo oli ottanut eron, Kerttu ihmettelikin asiaa, mutta ei kehdannut kysyä syytä. Tehtiin töitä ja joskus Mattikin jäi auttamaan, kun Kerttu pesi ikkunat. Ikkunat olivat tarttuneet kiinni, kun niitä ei oltu aukaistu pitkään aikaan.

 

Pikkuhiljaa Kerttu ja Matti ystävystyivät ja enemmän, puhuttiin jo henkilökohtaisimmista asioista. Ja jo ensimmäisen tilin saatuaan, Matti pyysi Kerttua heille juomaan kahvit. Mutta ei Kerttu vielä tohtinut lähteä Matin kotiin. Vaan hän lähti kotiin, kun lapset olivat tulossa koulusta. Taas kului muutama päivä, kun sattui Kertun pyörän kumi puhkeamaan. Matti auliisti lupasi viedä Kertun kotiin ja paikkaa kumin samalla. Näin sovittiin ja Matti kyyditsi Kertun kotiin. Kerttu laittoi kahvit valumaan ja laittoi oikein pullaa pöytään. Matti korjasi pyörän kumin ja sitten odoteltiin lapsia koulusta. Näin pääsi Matti jo hiukan lähemmäksi Kertun maailmaa.

Aamulla jo töissä yritti Matti saada Kertun huomiota osakseen. Hän jo kyseli, että olisiko mitenkään mahdollista, että voisin muuttaa Kertun luo. Kerttu hiukan hämmästeli moista asiaa, kun ei Elmerikään ole ollut haudassa, kun vajaa kolme kuukautta. ”Ehkä ei nyt kuitenkaan vielä”, kertoi Kerttu. ”Mutta kun omistaja vaatii taloa omaan käyttöön, niin mun pitäisi muuttaa sieltä pois”. Nyt tuntuivat asiat menevän solmuun. Matti koitti saada Kertun suostumista kaikenlaisilla verukkeilla. ”Ajatteleppa, että mulla olisi auto, niin pääsisit sinäkin liikkumaan lasten kanssa paremmin. Ja mä osaisin tehdä remonttiakin, kun Teillä näkyy olevat aika paljon laittamista sisällä ja ulkopuolella. Kyllä talo kaipaa aina miestäkin tekemään ne rouvimmat työt. Kerttu tuntui olevan vaikean päätöksen edessä.

Seuraava yö meni miettiessä, kuinka hän saisi uskottavasti Matille sanottua asian, että hän uskoisi kerralla. Sitten kun Kerttu oli jo luovuttamassa ajattelut, syntyi jonkinlainen salaman isku hänen päässään. Meillähän on saunan yhteydessä aika suuri saunakammari. Sitä pitäisi tietenkin laittaa, kun sille ei ole mitään koskaan tehty. Se on ollut sellainen varasto, jossa on varmasti aivan turhaa tavaraa. Nyt oli Kerttu saanut jonkinlaisen päätöksen asiaan. Aamulla hän kertoo Matille ehdotuksensa.

Aamulla nuorisoseurantalolla jälleen tavattiin. Aamupäivällä keitettiin kahvit ja Matti tietenkin otti  taas asian esille. Kerttu kuitenkin toppuutteli Mattia, että saako hän kertoa tämän asian ensin. Kerttu kertoi saunakammarista, että jos se laitetaan yhdessä kuntoon, niin pääsisit sinne asumaan ns. vuokralle. Jos näin tehtäisiin, niin eivätpä pääse ainakaan kyläläiset tämän asian kimppuun, jos asuisit täällä talossa. Kai mä kuitenkin saisin nukkua siellä sun vieressä. Et tosiaan, sen takiahan se saunakammarikin kuntoon laitetaan. Vielä se Matti koitti jurnutella vastaan, mutta Kerttu nosti sormensa pystyyn, ja sanoi, ”Tämä asia on nyt sitten näin päätetty”. Niin oli asia päätetty ja Matti lupas ottaa peräkärryn mukaan ja työkalut sinne.

Niin alkoi saunakammarin rakentaminen kuntoon. Jopa Kerttukin oli iloisella mielellä, kun nyt hänelläkin oli jotain tekemistä. Oli mies, joka käsillään sai aikaan kaunista jälkeä. Kammari valmistui ja Kerttu oli saanut itseensä naurun takaisin. Jopa lapset olivat auttamassa rakennustöissä. Nyt oli saunakammari kunnossa, ja sitä piti juhlia. Sauna laitettiin lämpiämään ja Matti haki autostaan korillisen kaljaa. Kerttu hiukan ihmeissään katsoi sitä kaljakoria. Hän oli saanut kaiken näköisistä kaljoista ja viinoista tarpeekseen edellisen miehensä aikana. Oli hän katsellut aina iltaisin, kun Matti oli lähtenyt kotiinsa, useampia kaljapulloja saunan parven vieressä. Mutta ei silloin siihen vielä osannut puuttua.  Nyt kun Matti kantoi korillisen hänen silmiensä edestä saunaan, se tuntui hänestä niin vasten mieliseltä. Hänen oli pakko siitä sanoa Matille. ”Minä en sitten tykkään tuosta juomisesta. Niin paljon harmia viinakset on meidän talouteen tehneet, että en tykkään siitä yhtään. Hänen aikana et ainakaan sitä juo, ja pidä se mielessä”. Matti koitti vielä sanoa, että ”ei nyt yksi kalja mitään tee, ja voisithan sinäkin ottaa hänen seurakseen, vaikka yhden pullon”. ”Tästä nyt ei sitten enää puhuta”.

Saunaan mentiin, Kerttu meni tyttöjen kanssa ja Ilpo meni yksin. Koitti Matti tulla Ilpon kanssa, mutta Ilpo ei aukaissut ovea. Matti odotteli ulkona niin kauan kuin Ilpo tuli saunasta. Sen jälkeen oli Matin vuoro mennä yksin saunaan. Ei Matti oikein tajunnut Kertun kiukkua. Oletteli vain, että mitä tuommoisesta kaljasta pitää alkaa ärhentelemään.

Seuraavana päivänä mentiin töihin. Se oli hiljainen automatka. Kerttu oli hiljaa, vaikka Matti koittikin jotain puhua, ei Kerttu vastannut.

Nuorisoseurantalolla alkoivat tänään myyjäiset. Kerttu huolehti keittiön antimista apulaisensa kanssa. Matin tehtävänä oli auttaa näytteille panijoiden tarpeista, mitä kaikkea sähköjohtoja kukakin tarvitsi. Väkeä tuntui tulevan, ei ainoastaan omasta kylästä, vaan myöskin naapurikylistä. Kunnan merkkihenkilöt katselivat myyjäistein tuotteita ja kävivät jokaista haastattelemassa. Kunnan puolesta se oli tärkeää, sillä jos jostain löytyisi sellainen itse tehty tuote jota pystyttäisiin hiukan koneellisesti auttamaan, olisi kunnalla tarjolla sellaisen tuotteen tekemiseen tiloja. Ja jos vielä saisimme työntekijöitä lisättyä näitä tuotteita tekemään.

Kerttua lähestyi eräs mies, joka oli kunnalla töissä. Hän siinä alkoi kyselemään, että ”Onkos Matti saanut Teiltä vuokra-asunnon. Se on hyvä, kun joutuu lähtemään siitä entisestä asunnosta pois”. Kerttu hiukan höristeli korviaan, ja kyseli, että miksi joutuu lähtemään.” No mikä mä nyt sitä olen sen paremmin kertomaan, mutta ei kai pystynyt vuokria maksamaan. Kai se kaljoittelu kulutti rahat niin tarkkaan”. Vai kaljoittelu, tuumi Kerttu ja jatkoi keittiössä kiireellistä työntekoaan.

Päivä kääntyi iltaa ja myyjäiset päättyivät. Huomenna jatketaan ja periaatteessa koko viikon vielä. Kerttu ja Matti ajelivat autolla kotiin. Päivä oli ollut Kertulle raskas. Koko päivä jalkojensa päällä väsyttivät koko kehoa. Ja vielä erään miehen kertomuksen Matin juomisesta, eivät tehneet mieleenkään mitään kivaa oloa. Hiljainen oli auto, ei siellä kuulunut puheen sorinaa. Matti tietenkin yritti, koska eihän hän ollut tehnyt mitään. Kaljan juontihan on ihan normaalia miesten juontia. Mutta ei Kerttu vastaillut muuta, kuin aja vain kotiin, että pääsen huilailemaan. Ja niin päästiin perille omaan kotiin. Kerttu säntäsi nopeasti sisälle, sulkien ovet perässään. Matti aikaili pihassa, mutta rohkaisi mielensä ja meni myös perässä sisälle. ”Miksi olet noin vihainen”. ”En tiedä viitsinkö edes kertoa. Minä olisin toivonut, että kun tänne tulet asumaan, kertoisit edes totta. Valehtelusta en tykkää, sen tulet huomaamaan”. ”Mitä minä olen sulle valehdellut, nyt en tajuu”. ”Minkäs takia sinä jouduit siitä asunnosta luopumaan. Oliko se kalja tai jokin muu, kun et pystynyt vuokraa maksamaan”. ” No niin, sitä tuntuu ihmisillä olevan aikaa juoruta toisten asioita ympäri kylää”. Ja niin Matti vihapäissään lähti ulos. Häntä loukkasi asia, joka koski kaljan juontia. Vai en pystynyt vuokraa maksamaan, tuumaili mies, astellessaan pihalla.Viikko mentiin mykkäkoulua. Kumpikaan ei puhunut kuin aivan tarpeellisen asian, mikä välttämättä oli pakko sanoa. Mutta kun viikko oli kulunut, katseli Matti, ettivät lapset olleet aivan lähellä. Otti hän Kertun kädestä kiinni ja pyysi anteeksi. Kertun silmät puhkesivat kyyneliin. Kerttu ei voinut peitellä muulla kuin esiliinan helmalla silmiään. Antoihan hän Matille anteeksi. Matti jatkoi vielä, ”en ole kaljaa ostanut enää viikkoon ja koitan pitää siitä kiinni. Se vaan oli mulle niin vaikea paikka, kun emäntä otti eron ja muutti pois”. Niin muuttui elämä täysin. Myyjäisissä käytiin tekemässä työtä ja sekin tuntui olevan menestys. Jopa jälkeenpäin löytyi myyntilistoilta pari tuotetta, joita pienellä kehitystyöllä saatiin menestys tuote. Kunta luovutti kahdelle eri tuotteelle omat hallit, jossa tuotetta kehiteltiin ja uusia tuotteita keksittiin. Muutama henkilö sai vielä vakinaisen paikan, josta kunta oli mielissään. Ja jatkoakin seurasi. Kunta laittoi lehteen uusien tuotteiden kehittelyn ja valmistuksen. Ja asukkaat alkoivat oikein miettimään, mitä voisi alkaa tekemään.

Aika kului ja tuli vuosi täyteen siitä, kun Elmeri oli haudattu. Matti pääsi tulemaan saunakammarista jo tuvan puolelle asumaan ja nukkumaan. Moni asia tuli muuttumaan. Kerttu pääsi siivoojaksi kunnantalolle ja Matti jatkoi ””yleismies Jantusena” myöskin kunnan palkkalistoilla. Kertun pienen tontin valtasivat nyt vihannekset ja juurikkaat. Niitä koko perheen voimilla hoideltiin. Kaikilla oli töitä ja sadosta nautittiin syksyllä, ja mikä tärkeää, koko talven.

 

Mitä pidit, anna kommenttia

 

piki

07.08.2017

7.8.2017 Yleinen

Herään unesta usein todella myöhään. Kun tänään heräsin puoli 12, oli se minulle melko aikaista. Olen tässä lueskellut yhtä e-kirjaa. Olen melkein puolessavälissä ja lukulaite näyttää, että 28 tuntia ja 34 minuuttia on yhä luettavaa jäljellä. Taidankin olla melko hidas lukija. Tosin kirja on englanninkielinen ja fyysisessä versiossa on sivuja yli kuusi ja puolisataa.

Eilen kävin äidin ja hänen siskonsa kanssa katsomassa heidän isäänsä eli vaariani ikäihmisten hoivakotiin, joka sijaitsee lyhyen automatkan päässä. Oli mielestäni järkevästi käytettyä aikaa. En ole vaarini, enkä kyseisen tätini kanssa koskaan ollut paljon tekemisissä, kuten en pitkään aikaan oikeastaan kenenkään muunkaan sukulaisen kanssa, paitsi perheenjäsenten kanssa, eli veljieni ja vanhempieni kanssa. Heidän kanssaan tulee vietettyä paljon aikaa.

Vaarin puheesta ei enää saa selvää, joten hänen kanssaan oli vaikea puhua. Tuntui olevan ikään kuin henkimaailman asioita, mitä sieltä suusta pääsi. Vaari ei vain enää tunnu olevan oma itsensä, mutta tuntuu kuin siitä olisi vain vähän aikaa, kun hän oli vielä ihan normaali. Nopeasti voi ihminen muuttua. Mummoa, eli äitini äitiä kävin katsomassa myös jokin aika sitten. Hän asuu hyvin lähellä, mutta tämä käynti oli eka kerta varmaan useampaan vuoteen.

Iskä ja pikkuveli lähtivät tänään katsomaan pikkuveljen uutta asuntoa, jonne hän pian muuttaa opiskelujen takia. Lähettivät äsken kuvan sieltä. Opiskelupaikka ja -asunto ovat tosi kaukana, joten veljeä tuskin näen paljon pitkään aikaan. Toivon kovasti, että hänen opiskeluaikansa sujuu hyvin. :)

Tänään ajattelin vielä lukea lisää kirjaa, katsoa vähän elokuvia ja ehkä myös pelata yhtä videopeliä.

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille! :D

Viikonloppu reissu

14.12.2016 Yleinen

Moi!!´Kerron nyt viikon lopustani. Menin isäni kanssa perjantaina jääkiekko peliin siellä oli kärpät-saipa. Peli päättyi 3-1 kärpät voitti!!! Pelin jäkeen kävimme hakemassa siskoni kaverilta. Sitten lähdimme iskän luo. Kun olimme perillä söimme ja menimme nukkumaan. Aamulla söin ja menin ulos. Kun tulin ulkoa laitoin jalkapallo kamat päälle. Sitten lähdin treeneihin. Kun tulin treeneistä tein eväitä huomiseen turnaukseen. Aamulla heräsin 5.45. Kaverini tuli meidän kyydillä sinne. turnaus päätty 2-1 3-0 0-3 ja pronssipeli 1-2.

My Day

16.11.2016 Yleinen

Kuvasin My Dayn kun lähdin vaeltamaan siskoni,isin ja ukin kanssa. Kävimme katsomassa ennen vaeltamista karhuja,ilveksiä,poroja ja kettuja.forest-1588625_960_720 söin automatkalla karkkia ja siskoni jäätelöä. Kun ei ollut tekemistä kuvasin maisemia videoon. ollimme vaeltanut jo 6km niin meille tuli nälkä niin päätimme alkaa syömään makkaraa. Kun kävelimme näimme tosi ison puron ja isoja vuorija. Eka mietimme että menemme mökkiin nukkumaan mutta päätimme mennä hotelliin. Tässä on linkki videoon–)My Day

Vapaus

29.3.2015 Yleinen

Kyllä eli siskon kanssa oli rankan juhlimisen jälkeen aika mennä moikkamaan minun toista Sveitsin perhettäni tuonne ylemässä vuoristoon St-Georgeen. Ihanaa kävelemistä ympäriinsä, kauniit maisemat ja mahtava seura auttoi siskoani selättämään krapulansa. :D Hän nautti, minä nautin ja aina kun lähtee luontoon kävelemään niin on se vaaan niin vapauttavaa. Reissusta kertoo parhaiten alla oleva video johon on koottu reissun kuvat ja selviää esim miten siskoni käy kun hän kokee aivan uuden makuelämyksen. ;) Mikähän ihme se mahtaa olla? Katso video ja nauti!

-Emmi

-Emmi

Vähän Ranskaa

18.3.2015 Yleinen

On aika laittaa tätä blogia taas vähän ajantasalle. Paljon on tapahtunu ja täällä alkaa olla niin ihanat kelit ettei tietokonetta tai televisiota paljoa ole aukaistu. Palataan edelleen sinne siskon vierailuun eli kolmen vai jopa jo neljän viikon päähän :o.

Lentokentältä päästiin, on siskoni ensimmäinen päivä Sveitsissä ja hieman jännitystä kaikilla havaittavissa. Mua hermostutti lähinnä se että kun aamu ei menny ihan suunnitelmien mukaan niin osasin odottaa jotain katastrofaalista loppu päivästä. Rutiinit kuitenkin jatkui normaalisti, vanhemman lapsen hakemista koulusta jne. jne. Oli aivan mahtava huomata miten hyvin lapset otti siskoni vastaan. Eikä siinä paljoa edes lapset kerinny ujostelemaan, koska siskoni on vain niin taitava lasten kanssa. Ja pojat on kyllä kanssa todella reippaita.

Suunnitelmissa oli että kun päiväunilta herätään lähdemme Ranskan puolelle kauppaan ostamaan viinaksia sillä ne on niin paljon halvempia siellä. Meillä on niin rutkasti aikaakin matkoihin menee yhteensä n. tunti jos sitäkään ja host äiti pitää hakea töistä vasta puoli 6 aikaan. Tästä kaikesta kun selviydymme niin pääsee bailaamaan. Tässä vaiheessa olin unohtanut viha- rakkaus suhteeni Ranskaa kohtaan. Minulle oli kerrottu ohjeet kerran suullisesti, koska sinne on niin helppo ajaa ja olenhan minä siellä monesti käynytkin.  Etsin netistä vielä osoitteen jotta ei varmasti eksytä. Todellisuudessa minulla ei ollut hajuakaan mihin pitää mennä koska en muista enää ohjeita. Innostuneina auto startattiin ennen kolmea ja ajoimme kohti Geneveä seuraten GPS:n ohjeita. Jooo kyllähän se meidät neuvo oikeeseen osotteeseen, mutta antamani osoite oli väärä, hups ja eksyksissä ollaan! JEIJ! Onneks meillä on aikaa, mutta ei nettiä että oikea osoite lötyisi. Melkein 2 tuntia ajelimme edestakaisin kunnes saimme kuulla kaupan osoitteen. Kirjoitimme osotteen GPS:ään yli 600km kohteeseen! Mitä helvettiä? onneks sitten muistin että laitteen muisti pitää tyhjentää välillä ja vihdoinkin saatiin oikea päämäärä ja löydettiin kauppa. Huvittavaa oli että olimme aika useasti ajanu läheltä sitä kauppaa. Siskoni kärsivällisyys loppui jo ensimmäisen tunnin kohalla, niin kyllä minunkin. Yritin kuitenkin keventää tunnelmaa hokemalla että noh tulipahan vähän esittely kierrosta. Mutta kun pääsimme kauppaan kello olikin jo 10 vaille 5 ja kohta pitäs olla siellä host äitiä hakemassa ja sinne ajaa reilu puolituntia. Juosten kauppaan, viinat kyytiin ja kassalle. Hieno esittelykierros ranskan kaupasta…. Kassaneiti oli mailman hitain, edessä olevani mummo halusi alkaa selvittelemään jotain kortti juttua. VOI TSIISUS mä en ehkä kestä tätä paniikkia enää. Hirvee adrealiini ryöppy tulee kun edes muistelee tätä tilannetta. Vartinyli 5 päästiin kaupalta lähtemään. Meillä oli niin kiire koska host äidin ystävä on tulossa Sveitsiin ja lento saapuu 7 aikaan, jolloin hänen pitäisi olla kentällä jo ystäväänsä vastassa. Liikenne jumissa ja ajettiin harhaan, YLLÄTYS!? Paniikissa soittelin taas että mitäs nyt sit tehdään. Host äiti rauhoitteli minua ja sovittiin että me haemme tämän naisen kentältä.

Okei joo tiedämme että hän on nainen, mutta minkä näköinen?! Miten ihmeessä löydämme hänet. Ei hajuakaan millä koneella se tulee, kun ei kuulemma ollu Finnair, ei hajua monen aikaan se kone nyt tarkalleen on kentällä ja kuka ihme sieltä on tulossa. Pommitin host äitiä paniikissa, akku on loppumassa puhelimesta ja puhelin ei kunnolla toimi en saanut host äidin viestejä. Entä jos tää nainen on jo tullu ulos tuolta laukkujen hakupaikasta ja istuu nyt jossain täällä ja me vaan seisoskellaan väärässä paikassa. Noin puolentunnin kuluttua upean näköinen nainen asteli varovasti meitä kohti ja Jee hän oli oikea henkilö. Kyllä suomalainen suomalaisen tunnistaa.

Porukka kasassa ja olin vasta 4h myöhässä aikataulusta, hupsista saatana ja minulle on varmasti tulostettu lentolippu Suomeen… Host äiti kuitenkin naurahti ja sanoi että hyvä vaan ku sai tehdä töitä pitempään. Eli mua ei vieläkään ole passitettu täältä kotiin. Host äitikin jo tokaisi että ehkä minun ei kannattaisi edes koittaa ajaa siellä ranskassa. Joten auto, Ranska ja Emmi ei sovi samaan lauseeseen. 8 aikaan korkki auki ja siskon kanssa baanalle. Ilta oli mahtava ja saimme nauttia toistemme seurasta, kiitos!

tästä se lähti perjantai-illan vietto.

tästä se lähti perjantai-illan vietto.

coctailkarkkeja

coctailkarkkeja

kiss*

kiss*

image

and grrrrrr….

maistuisko

maistuisko cosmopolitan?

image

KIPPIS!

 

 

 

 

 

8:30 Aamulla pomppasin virkeänä ylös, elämäni kunnossa. Uusi päivä ja meillä on hyvä tsemppi päällä. Siskoni oli kuitenkin hiukan erimieltä tästä hyvästä tsempistä, päätään tuo vähän valitteli. Mä tosin saatoin olla aamulla vielä kännissä kun heräsin. Ei mitään hajua monen aikaan olla rymisty kotiin sillä kukkaan ei ollu täällä meiän kommuunissa herännyt ja mä tiedän että ei olla hiljasesti tultu.

Ylös, särkylääkettä naamariin, vähän juomista, suihkuun, laittaudutaan ja lähetään geneveen syömään. Sillä siitä krapulasta pääsee. En ymmärrä mistä toi mun virta kumpusi mutta sain toitottaa tota ainakin tunnin ennenkö sisko suostu nousemaan.  Kun se viimein kävi suihkussa iskin sille suklaa coctailin käteen (vähän tasottavaa) ja uuteen nousuun! Coctail karkkeja, pulloon viiniä ja reissuun niin matka sujuu rattosasti. ;) ei haitannu vesisade tai räntäsade ku siskokset pisti menemään. Genevessä mentiin ihanaan italialaiseen ravintolaan Vapiaanoon. Palvelu oli loistava, ruoka erinomaista ja sveitsin hintaluokassa paikka on halpa. Kokki ja ovimies tuli viettämään ruokataukonsa meidän kanssa, olivat aivan mahtavia tyyppejä. Kierreltiin ja shoppailtiin Genevessä vähän ja sit lopuksi ostettiin erilaisia juustoja, lihoja ja naposteltavaa illaksi. Kotona olikin bailut jo kovassa vauhissa kun sinne mentiin. Päästettiin naikkoset baanalle ja jäätiin viettämään siskosten laatuaikaa kotiin. Vahittiin lapsia kun ne nukku, maisteltiin lasilliset viiniä, erilaisia juustoja, erilaisia lihoja, viinirypäleitä ja suklaata sekä katsottiin elokuvaa johon kumpikaan ei keskittynyt laisinkaan. Bueno aloitus lomalle!

Hyvä tsemppi päällä<1

Hyvä tsemppi päällä!

Aamu alkaa K:lla

Aamu alkaa K:lla

Ei kun se alkaakin A:lla

Ei kun se alkaakin A:lla tai M:llä sillä marcarita!

muutama pullo tuhottavana..

muutama pullo tuhottavana..

siitä se geneven valloitus lähtee!

siitä se geneven valloitus lähtee!

Tulee räntäää! :(

Tulee räntäää! :(

Mutta mä olen...

Mutta mä olen…

 

Ei kun Me ollaan kännissä..

Ei kun Me ollaan kännissä..

 

 

 

 

 

 

 

 

Vapiano, taivaallinen ruoka!

Vapiano, taivaallinen ruoka!

rauhoittava ja hieno sisustus!

rauhoittava ja hieno sisustus!

 

jälkkäriks starbucksiin kahveelle

jälkkäriks starbucksiin kahveelle

nähtävyyksiä

nähtävyyksiä

tai pelkkiä katuja

tai pelkkiä katuja

imageimage

silta ja shoppailua

silta ja shoppailua

joutseniakii näky

joutseniakii näky

kotiin paluumatkallakin oli vielä hilpee tunnelma

kotiin paluumatkallakin oli vielä hilpee tunnelma

image

alkaa jo väsy painaa

ostettiin tälläset

ostettiin tälläset

 

Ilta herkut

Ilta herkut ja 2 aikaan nukkumaan.

Kiitän ja kuitan, mutta lisää on luvassa ;)  -mä

Kiitän ja kuitan, mutta lisää on luvassa ;)
-mä

vain se hetki ja onni

6.3.2015 Yleinen

Moikka moikka mooi!

Vapaapäivän kunniaksi lähdin Geneveen itsekseni kiertelemään. Täällä on aivan huikeen kaunis sää. Aurinko paistaa lämpimästi kirkkaan siniseltä taivaalta ja hetken voi kuvitella että on kesä. Kunnes karu totuus eli tässä tilanteessa erittäin pistävä ja voimakas tuuli palauttaa sinut takaisin maanpinnalle, mutta ei se menoa haittaa koska aivan kohta on kesä. Kävelin pitkin Geneven järvenantaa ja huomasin Starbucks kahvilan ja sopivasti alkokin kahvihammasta kolottamaan. En ole aikoihin kirjoittanut blogiini joten ajattelin että mikä sen parempaa kuin alkaa muistelemaan menneitä tapahtumarikkaita viikkoja. Tilasin cappuccinon, istuuduin ikkunan viereen auringon paisteeseen ja eteeni avautui kaunis järvimaisema. Kaivoin vihkon esiin laukusta, taustalla soi rauhoittava klassinen musiikki, uppouduin ajatuksiini täysin, kaikki taustamelu katosi ympäriltä, kuulin vain musiikin ja sen kahinan mikä tulee kun kynä koskettaa paperia. Välillä katselin ohi kiitäviä kiireisiä ihmisiä ja joka toisella oli puhelin kädessä. Hassua, koska minä istuin kirjoittamassa vihkoon nettikahvilassa, jossa kaikilla oli puhelin tai tietokone edessään mutta minusta oli ihanaa kun sitä rauhallisuutta ja ajatusmailmaani ei rikkonut tietokoneen näppäimistön ääni. näp näp näp… Nautin kirjoittamisesta taas ihan eritavalla vaikkakin sen nautinnon rikkoi välillä se että kynästä meinasi loppua muste, silloin ajattelin että jos kirjoittaisin koneella niin tätä ongelmaa ei olisi. Mutta muistelemaanhan minä sinne Starbucksiin menin eli palataan niinkin kauas kuin 19.2…

Huomenna alkaa loma.

Sisko tulee tänne, minä olen vielä hieman kipeänä mutta se ei haittaa. Haluan että aika kuluisi nopeasti. Päivä alkaa normaalista lapsosen vienti kouluun, kotiin paluu ja alan siivota. Siivoan kunnolla koko asunnon, pienetkin tahrat, teen ruoan, leikin välillä nuoremman kanssa ja sitten taas siivoan. Vanhemman haku koulusta, syöntiaika, pesen 3 koneellista pyykkiä päivän aikana, silitän pyykit, nuorempi nukkumaan, istahdan ja hengähdän itsekkin, ulkoilemaan ja kun työt loppuu siivoan vielä vähän lisää. Haluan tehdä paljon ja vielä enemmän jotta olisin ihan poikki. Jospa näin saisin unta aikaisin ja huominen tulisi nopeammin. Kuinka ikävöinkään siskoani. Aika ei kulu kuitenkaan millään ja päivä tuntuu tänään erityisen pitkältä. Viimein tuli ilta ja kippaskappas minulla on virtaa niin paljon etten saa unta. Ei voi olla totta, ei nyt! Pyörin sängyssä kello lyö 23:30 normaalisti olisin tähän mennessä nukkunut jo toista tuntia. Pyörin sängyssä ja katsoin viimeisen kerran kelloa 00:20.

valmiina lentokentälle. (#selfietikkulove)

valmiina lentokentälle. (#selfietikkulove)

pikkumieskin komeena <3 (niinkuin aina)

pikkumieskin komeena (niinkuin aina)

image

05:30 Heräsin virkeämpänä kuin koskaan. Miksi herään näin aikaisin kun olisin voinut nukkua vielä ainakin puolitoista tuntia. Eikun vaa suihkuun ja laittautumaan, haluan kaiken olevan täydellistä. Päivän rutiinit aamusta oli taas normaalit, mutta minä vain pyörin ympyrää ja koitin keksimällä keksiä itselleni tekemistä. Oli aika lähteä lentokentälle, tiet tukossa ja matelin ruuhkassa. Ei nyt ihan oikeesti, miks tässä käy näin? Olisi pitänyt lähteä kentälle heti aamusta. Onneksi sain soitettua siskolle että olen tulossa, harmitti ihan todella kun toinen joutuu odottamaan. Lentokentän parkkihallissa tunsin kun onnenkyyneleet kutittivat poskiani, sydän tykyttää jännityksestä, kädet hikoavat kun kävelen kohti lentokentän ovia. Ihmisjoukon välistä näen tutut kasvot, kiireiset ihmiset ympärillä pysähtyy ja minä pujottelen ihmisten välistä siskoni luokse halaamaan häntä tiukasti. Hän on oikeasti tässä, en voi edes sanoin kuvailla sitä tunnetta kun pääsee koskettamaan rakasta ihmistä pitkästä aikaa. Siskon halausta minä juuri nyt tarvitsin lämmin, aito ja rakastava. Murheet kaikkosi, oli vain se hetki ja onni. <3

onni on sisko rakas <3

onni on sisko rakas <3

Päivä ei kuitenkaan päättynyt tähän halaukseen, siitä se vasta alkoi… Seikkailuista lisää seuraavassa postauksessa.

ADIOS! :)

ADIOS! :)