Selaat arkistoa kohteelle silmäsairaus.

Elämää sokean koiran kanssa

22.1.2016 Yleinen


Aika on mennyt kovin nopeasti. Lily on ehtinyt  jo täyttää toisen vuoden. Silmänpoistosta tuli marraskuussa täyteen vuosi. Minulle sanottiin että toinenkin silmä voi mennä nopeasti, luultavasti vuodessa samaan jamaan. Sitä mennään ensiviikolla selvittämään kontrolliin. Sen verran kuitenkin osaan kertoa että koira on jo sokea, luultavasti valot ja varjot ovat vielä erotettavissa..

Näkö on lähtenyt yllättävän nopeasti tai sitten sitä on ollut vaikea huomata tutuissa ympyröissä. Lily osaa kuitenkin suunnistaa hyvin kotona. Toki muilla aisteilla on ollut aikaa nyt terävöityä. Huomasin jo syksyllä kuinka Lily ei enää nauttinut kävelylenkeistä tuntemattomalla alueella, se oli ääniarka ja sai pikaspurtteja jos jokin ohitti nopeasti. Noin vahvan koiran – ja yleensä myös lastenvaunujen kera – lenkki ei ole kovin leppoisa.

Nyt talven tullen ja paukkupakkasten vuoksi ollaan keksitty enemmän tekemistä takapihalla. Onneksi se on aidattu jotta Lilylle on raamit suunnistuksen apuna. Vapaana ulkoilu on tätä nykyä hieman rauhallisempaa kuin juoksemista ei enää niinkään esiinny varovaisuuden vuoksi. Onneksi koira itse tajuaa hidastaa vauhtia. Vaikka koirat ovat sopeutuvaisia, tulee heti tästäkin ajatus: voiko se olla koira joka ei koskaan juokse? Nauttien vapaudesta ja purkaen patoutumia.. Vielä joulukuussa kun kävimme mökillä, touhut olivat toiset vaikka näkö oli jo silloin heikentynyt. Olen tehnyt ulkona testejä Lilylle ja nyt viimeisin ei ollut enää niin mukavaa katseltavaa. Lilyllä on kuitenkin etsijäkoirakoulutustaustaa joten se kyllä osaa ja haluaa toimia, sille on todella luontaista hakeutua luokse ja etsiä varsinkin meitä perheenjäseniä tai muuta mielenkiintoista hajujen perusteella. Mutta nyt sille piti ensinnäkin jutella koko ajan (suunnistaa äänen perusteella) ja suuri haaste oli ymmärtää ja osata kiertää esteet. Törmäilyä oli luvassa kiviin ja puihin, aitaan jne. Mutta oli koira iloinen kun vihdoin pääsi luokse. Sokeaa koiraa on tietenkin hieman haastavaa ohjata kaukaa, minäkin näin parhaaksi ”saattaa” Lilyn pois pienestä metsän tyngästä jonka maasto oli hieman vaikeakulkuista. Pannasta ei välttämättä tarvitse ottaa kiinni koska käsi pään lähellä ja askeleet näyttää oikeaa tietä.

Toisekseen käskyjen antaminen ja niiden toteutus on muuttanut merkittävästi muotoa. Huomasimme alkuun että kaikenlainen meistä poispäin käskyttäminen oli yhtäkkiä ikävä toteuttaa Lilyn mielestä, myös sisällä kotona. Ei se sitten varmaan ollutkaan uppiniskaisuutta – mikä toki pölvästiffille on ihan ominaista – joten sen oli pakko johtua näön puutteesta: koira ei tiennyt enää mihin mennä. Se ei uskaltanut aina peruuttaa koska törmäsi johonkin. Se ei halunnut mennä omassa pimeydessään pois meidän turvallisen tuntuisesta läsnäolosta. Se halusi olla lähellä, tuntea ja kuulla. Olla mukana koska se ei enää onnistu kauempaa katsellen. ”Omapaikka” ei ole enää se oma kiva nahkasänky vaan tuntuu että se olisi täysi rangaistus nykyään kuin sen sinne käskee. Vauvan kanssa tämä uusi käyttäytyminen sisällä on oma haasteensa jo turvallisuuden vuoksi. Ja kyllä se kerran on ulkona juossut täysiä minun polvitaipeisiin vauvan ollessa kantorepussa, onneksi pyllähdin takapuolelleni. Tätä päinjuoksua se ei ole koskaan tehnyt tahallaan, se on etevä viime hetken väistäjä.

Ajatukset ja kysymykset ovatkin seuraavat: Lily on jo sokeutunut luonnollisesti, hiljakseen. En lopettaisi sitä nyt tässä tilanteessa sokeuden vuoksi? Jos Lilyn silmässä olisi paineet kasvanut yhtäkkiä ja silmäleikkaus olisi jouduttu suorittaa välittömästi näkevään silmään niin olisin lopettanut sen. Siihen olen psyykannut itseäni jo vuoden päivät. Eli vaikka lopputulos olisi molemmissa sama niin miksi mun päätös on kuitenkin eri!

Saako sokeaa nuorta ja tervettä koiraa lopettaa? Voisiko se oppia, opitaanko me? Olisiko se ”onnellinen”? Riittääkö meidän perheessä resurssit tällaisen koiran hoitoon ja aktivointiin? Osaako joku muu tarvittaessa hoitaa sitä esimerkiksi lomamatkan ajan? Vaarantuuko pienen lapsemme turvallisuus? Voiko jonkun muun turvallisuus vaarantua, kolmen muun pienen koiramme eläminen?

En enää edes pyydä rukouksiin vastauksia tai ketään pitämään peukkuja pystyssä. Jotain pelättyä ja peruuttamatonta on jo tapahtunut. Jatkossa kyse on tahtojen taistelusta, oikein tekemisestä, vastuun kantamisesta.. Se mitä se olisi, siihen en osaa vastata.

Jasu & Lilystiffi

 

Koiran glaukooma

5.12.2014 Yleinen

Meidän Lily on ollut nyt marraskuun ajan hieman sairaslomalla. Saimme juuri päätökseen etsijäkoirankoulutuksen peruskurssin kunnes alkoi tapahtua.. Näyttelyihinkään ei tarvitse enää mennä.

Itkut on itketty ja asiaa ollaan nyt jo pikkuhiljaa hyväksymässä. Lilystä ei tullutkaan koiraa jonka halusin, mutta Lily on todella ollut koira jonka tarvitsin. Lisäksi luonnollisesti koiran sijoitussopimus raukeaa.

Lilyn silmä alkoi punottaa varsinkin aina lenkillä vetämisen jälkeen lokakuussa. Näyttelyissä ja harjoituksissa käytetty ketjupanta ei auttanut yhtään asiaa. Ajattelin aluksi että isoilla koirilla on välillä muutenkin verestävät silmät, mietin myös että sen on ollut pakko metsässä satuttaa silmä oksaan.. Myöhemmin kasvattajaa konsultoitaessa päätettiin kuitenkin varata aika silmälääkärille. Tuomio oli heti aika rankka, koska silmänpaineet oli koholla noin 40:ssä joten silmässä on selvästi jotakin vikaa! Normaalit paineet on 15-20. Eläinlääkärille pääsykin vei aika kauan ruuhkista johtuen joten Lily alkoi olla kotona suht rauhaton ja viimeisinä päivinä ennen lääkäriä siristeli silmää.

Silmässä todettiin glaukooma ja lääkitys aloitettiin heti. Glaukooman voi aiheuttaa oikeastaan mikä tahansa. Vaihtoehtoja toki oli kuitenkin vain muutama, joko se on tullut traumasta eli onnettomuudesta taikka sitten se on perinnöllistä tai vain juuri tällä yksilöllä tapahtunut häiriö kehityksessä sikiövaiheessa. Myöhemmin oli vielä yksi kontrolli, jossa minulle kerrottiin että mitään muuta vaihtoehtoa ei eläimen kohdalla ole kuin poistaa koko silmä. Se aiheuttaa kipua koiralle ja se on joka tapauksessa sokea. Tämän mekin huomasimme jo kotona kun testasimme silmän reaktioita. Lisäksi silmä oli sumea ja harmaa. Myöskään pupilli ei enää reagoinut kuten terve silmä. Varmuuden vuoksi konsultoin myös arvostetuimpia silmälääkäreitä Helsingin päästä, koska halusin olla varma että muuta mahdollisuutta ei ole. Silmään on myös mahdollista asentaa proteesi, se ei kuitenkaan pelastaisi meidän näyttelyuraa.

Silmän poistoon päädyttiinkin pian. Leikkaus meni hyvin ja jälki oli siistiä.  Parit ensimmäiset päivät oli pahimpia, koira oli selvästi kipeä äänehtelemisestä päätellen ja sen olotila vaikeutti syömistä sekä juomista. Nenästä tuli jonkin aikaa myös valuen verta koska on yhteydessä kyynelkanavaan. Iso kauluri kaulassa haittasi kovasti sen liikkumista ja se pelkäsikin sitä aluksi. Paraneminen ei vienyt onneksi viikkoa kauempaa. Liikunnan rajoittelu ja lääkitseminen isolle koiralle on suhteellisen rankkaa, myös koiralle itselleen. Pienet koirat on aina tullut hoidettua jotenkin helpommin. Lilyn kanssa ainakaan nämä opettavaiset kokemukset eivät koskaan lopu! ;) Voisi sanoa että Lily ei ole huomannut silmän poistoa ja se ei ole vaikuttanut sen elämään. Ainoastaan rajoittunut näkökenttä tuo omat haittansa, Lily saattaa pelästyä helpommin kuin muu koira koska ei saa informaatiota enää yhtä nopeasti kuin ennen, sairas silmä saattoi kuitenkin reagoida valoon ja erottaa lähestyviä varjoja..

Myöhemmin päätettiin että jäljelle jäänyt silmä olisi myös hyvä tutkia kammiokulmien osalta. Senkin silmän paineet on nyt suht alhaiset estolääkityksen vuoksi mutta ei ne koskaan korkeat tai epänormaalit olleetkaan. Glaukoomahan aiheutuu siitä ettei nesteet silmässä pääse virtaamaan normaalisti, jolloin glaukooman synnylle on jokin syy itse silmässä. Sieltä selvisikin nopeasti että myös toinen silmä on vaarassa. Lilyllä todettiin multippeli okulaarianomalia. Kyseessä on synnynnäinen kehityshäiriö ja vikaa on mm. näköhermon päässä, kammiokulmissa, verisuonissa ja silmän koossa. Tällä hetkellä Lily saa kaksi kertaa päivässä yhtä tippaa silmään, nyt ennen tulevaa kontrollia se saa myös kortisonipohjaista tippaa kerran päivässä. Tipattaminen on jo rutiinia vaikka Lily välillä onkin sitä mieltä että joka kerrasta pitäisi saada makkaraa tai muuten ei huvittaisi. :)

Erittäin harmillinen tilanne koiralle, meille ja toki kasvattajalle. Tosiasiahan on että Lily saattaa sokeutua hiljalleen toisenkin silmän osalta jolloin meidän päätettäväksi jää pystymmekö me ja pystyykö Lily elää sokeana. Emme voineet kuvitellakaan että tämä kauan haaveena ollut hankinta jäisi muutaman vuoden projektiksi. Yleensä tässä tapauksessa toinen silmä saattaa mennä nopeastikin perässä, muissa tapauksissa taas koira on pärjännyt vuosia vanhuuteen ja luonnolliseen kuolemaan asti estolääkityksellä. Mutta siitäkin huolimatta että tiesimme bullmastiffin eliniänodotteen olevan suhteellisen matala on tämä ollut shokki. Onneksi kuitenkin rodulla on hädin tuskin silmäsairauksia ja kasvattaja on tutkinut koirat niin monen polven takaa että vaaraa perinnöllisyydelle ei ole. Juuri meidän kohdalla vain kävi huono arpaonni ja tällaista tämä on elävien olentojen – niin kuin lapsienkin – kanssa. Kasvattaja on ollut suurena tukena taustalla ja tarjonnut jopa mahdollisuutta korvata asiaa, en kuitenkaan tässä tilassa voi uutta koiraa ottaa ja toisekseen onneksi vakuutusyhtiö on tähän asti korvannut koko lystin, suosittelen todella ottamaan vakuutukset koiralle! Tämä lysti on tähän asti kustantanut helposti 1000 euroa. Tällä hetkellä koiranostajien trendi on pyytää kaikenlaisia korvauksia – lähinnä perusteettomia – kasvattajilta. Ei kukaan pysty takaamaan elävän olennon terveydentilaa ja elinikää, saati sitä miten pentu tulee aikuisena pärjäämään näyttelyissä. On ainoastaan tiettyjä tapauksia joissa rahallista kompensointia voi tehdä jo sopimusehtojenkin mukaan ja yleensä nekin on huomioitu jo alunperin hinnassa. Itsekin kasvattajan ominaisuudessa ei tulisi pieneen mieleenkään kiusata ja syyttää tästä tapahtumasta kasvattajaa, tiedän että joku muu voisi pelihousunsa repiäkin. Kypsä ja realistinen suhtautuminen asioihin auttaa elämässä ja nyt haluankin vain keskittyä Lilyn kanssa eloon ja sen terveyden seuraamiseen.

Jasu & yksisilmäinen

10710642_872779599413970_3307009540849067512_n