Selaat arkistoa kohteelle seurustelu.

Hyväksikäytetyn naiseus

25.4.2017 Yleinen

Jo ennen kuin muistikuvat lapsuuden tapahtumista alkoivat nousta pintaan, minun mieleni alkoi tehdä minulle kummallisia temppuja. Mikä sinällään on tietty luonnollista ja ymmärrettävää, mutta siinä tilanteessa sitä ei tietenkään kukaan ymmärtänyt. Kaikkein vähiten minä itse. Vaikka hyväksikäyttö mahdollisesti tapahtui kun olin 4-7 vuotias, alkoivat ongelmat vasta teini-iässä. Siinä vaiheessa kun muut tytöt kiinnostuivat pojista ja tuntuivat nauttivan uusista naisellisista muodoistaan ja olemuksestaan, minä häpesin itseäni. Onneksi 90-luvulla hiphop oli saapunut tännekin pikku kaupunkiin joten sain siitä oivan tekosyyn pukeutua valtaviin paitoihin ja suuriin roikkuviin housuihin, jotka samalla näppärästi piilottivat orastavat muotoni.

Muistan äitini tuskailleen kun en suostunut pukeutumaan kauniisiin mekkoihin edes juhlissa, vaan jos jonkun mekon puinkin ylleni, oli sekin suuri ja säkkimäinen joka kerta. Koko olemukseni oli poikamainen, olin urheilullinen ja kuljin risaisissa farkuissa (koska ne hajosivat aina romutessani ympäriinsä), kiipeilin puissa ja pelasin lätkää ja pesäpalloa naapuruston poikien kanssa. Tukkani kynin jo ala-asteella lyhyeksi ja nautin silloinkin siitä, että minua luultiin pojaksi. Teini-iässä tämä ei siis enää onnistunut ja minun oli tultava jollain tavoin toimeen naiseuteni kanssa.

Masennuin. Yläaste meni kuin sumussa. Aiemmin olin saanut hyviä arvosanoja, olin ysin oppilas siirtyessäni yläasteelle, mutta lukioon hain 7,8 keskiarvolla. Koulun tai nuorisotalon diskoissa en koskaan tainnut tanssia hitaita poikien kanssa. Muistan kyllä että jotkut pojat olivat ihastuneita minuun ja kai minäkin johonkin heistä, mutta kaikki läheisyys, jopa juttelu ihastuksen kanssa, tuntui ahdistavalta. En voinut kuvitellakaan koskettavani häntä, saati että olisin antanut jonkun pojan koskettaa itseäni. Seksuaalikasvatuksen tunnit olivat kamalia. Niin ne olivat kyllä kaikista muistakin. Kaikille teineille opettajan tyly tiivistys seksistä fyysisenä aktina on kammotus, kun mielikuvat aiheesta ovat kuitenkin melko lailla romanttisia vielä tuossa iässä. Se siitä romantiikasta sitten.

Yläasteella ensimmäistä kertaa muistikuvat alkoivat tunkea pintaan. Luin Jean P. Sassonin kirjoittamaa tositarinaa Saudi-Arabialaisen prinsessan elämänvaiheista ja koska kirjassa kaikuvat raiskaukset ja päähenkilön sisko pakotetaan naimisiin vanhan epämiellyttävän miehen kanssa, nousivat pintaan myös omat traumani. Olimme kyläilemässä ystäväperheessä  ja näin todella kamalan painajaisen jossa minut raiskattiin. Joskus mietin oliko tuo raiskaus totta vai unta. Onko sittenkin mahdollista että minut raiskattiin silloin, tuolla nimenomaisella matkalla, eikä aiemmin. Terapeuttini mukaan kumpikin vaihtoehto on mahdollinen, ja hän sanoikin että ei se kirja yksin voi laukaista tuollaisia unia. Muistoja kyllä. No, ainakin silloin pidin tuota painajaista pelkkänä unena ja koetin työntää sen pois mielestäni. Mielenkiintoinen yksityiskohta on että minulla alkoi kuukautiset (tai ainakin vuosin verta) sinä yönä.

Yläasteella muistan kerran kun tunnilla käsiteltiin insestiä ja seksuaalista hyväksikäyttöä. Silloin tunsin kuin mustan reiän porautuvan rintaani enkä saanut kunnolla happea. Nyt kun kirjoitan siitä, tunnen tuon saman tunteen, mutta en onneksi enää yhtä voimakkaana. Istuin luokan perällä enkä usko kenenkään huomanneen että horjuin paniikkikohtauksen rajalla tuon tunnin. Koska esimerkkinä oli insestitapaus, minä hieman rauhotuin, koska tunteeni omasta isästäni oli ja on todella positiivinen. Minun hyväksikäyttäjäni oli joku muu.

Minulla alkoi jossain vaiheessa sellaiset kuukautiset että meinasin vuotaa kuiviin. Vuosin verta monta viikkoa, enkä uskaltanut kertoa äidilleni asiasta. Häpesin myös kuukautisia.  Nekin olivat minulle kipeä muistutus siitä, että olen nainen. Että minulla on sukupuolielimet. Ja niistä vuotaa verta. Lopulta olin niin huonossa kunnossa etten meinannut pysyä tajuissani ja äitinikin oli jo havahtunut siteiden katoamiseen. Muistan gynegologin kysyneen neitsyydestäni ja sanoin etten ollut neitsyt. Enkä ollutkaan. Tutkimus sujui kivuttomasti, mutta sekin oli sikäli traumaattinen kokemus että lääkärillä oli harjoittelija jonka kanssa he keskustelivat alapäästäni ja se oli teinille jo itsessään aivan kammottavan noloa. Kammoan edelleen gynegologikäyntejä ja aina kun mahdollista olen pyytänyt sen hetkisen puolisoni mukaan henkiseksi tueksi tai ottanut jotain rauhoittavia ennen kuin uskaltaudun tutkimuspöydälle. Tosin elämä on myöhemmin antanut lisää aihetta traumatisoitua niistä tilanteista, mutta siitä kerron joskus myöhemmin lisää.

Lukiossa aloin seurustella. Olin silloin jo 17-vuotias ja kyseinen poika oli ikäiseni ja todella suloinen tapaus. Meillä oli yhteisiä harrastuksia ja onnistuimme jopa opiskelemaan yhdessä. Saimme yhdessä valkolakit ja muutimme samaan asuntoon asumaan. Seksi oli hyvää, joskin tuolloin käytin reippaasti päihteitä, jotka auttoivat minua rentoutumaan ja vapautumaan myös seksuaalisesti. Ja tietenkin unohtamaan tapahtuneen edes hetkellisesti. En voi kuitenkaan sanoa että päihteet olisivat täysin hallinneet elämääni, vaikka ne suuressa roolissa silloin olivatkin, vaan opiskelin ja valmistuin ammattiopinnoistakin ihan hyvillä arvosanoilla. Tosin pakko minun on myöntää että minun voi sanoa olleen sekä alkoholisti että kannabisaddikti tuohon aikaan ja kyllä ne päihteet vaikuttivat koko elämääni. Käytin välillä myös erilaisia lääkehuumeita, mutta onnekseni puoisoni ei voinut sietää niitä ja komensi minut elokuvamaisesti vetämään ne vessanpöntöstä alas. Hänelle kerroin etten ollut neitsyt, mutta en kertonut sen enempää. En osannut. En itsekään tiennyt mitä sanoa. Tiesin vain etten ollut.

Erosimme myöhemmin mutta kun aloin käsitellä tukahdutettuja muistojani kyseinen mies sanoi minulle aina tienneensä että minulle on tapahtunut jotain sellaista. Itse en muista, mutta hän kertoi että toisinaan olin ollut aivan kauhuissani jopa siitä että hän oli tarttunut minua vyötäröltä tai laskenut kätensä reidelleni. Olin kuulemma joskus jopa lyönyt häntä hänen hyväiltyään minua.

Niihin aikoihin aloin kuitenkin löytää hänen kanssaan naiseuteni ja opin nauttimaan seksuaalisuudesta sen erilaisissa muodoissa lempeästä läheisyydestä rajuunkin rakasteluun. Aloin pukeutua naisellisemmin, olla ylpeä omasta kehostani. Annoin tukkani kasvaa ja sen suhteen jälkeen olen toisinaan jopa uskaltanut flirttailla miehille. Jopa selvinpäin. Silloin minun oli myös helppo tutustua muihin nuoriin miehiin. Koska olin avoliitossa, oli itsestään selvää että ne muut ihmissuhteet eivät johtaisi seksiin.  Eromme jälkeen nuo ystävyydet säilyivät puhtaasti ystävyyssuhteina ja olen todella iloinen että niin kävi, sillä noiden ihanien miesten kautta opin terveen itseluottamuksen syntyvän omasta persoonasta. Ei sukupuolisuudesta, ulkonäöstä tai muista sellaisista seikoista, vaan siitä kuka minä sielultani olen. Olin hyvä tyyppi. Kuin yksi jätkistä, kuitenkin olematta jätkä.

Avoliitto vs Jumalan tahto

11.10.2014 Raamatusta

by Arttu Koskenranta :)

Tiitus 2:11-14

Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään siveästi, vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, kun odotamme autuaan toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen ilmestymistä. Hän antoi itsensä meidän puolestamme lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan, joka ahkeroi hyviä tekoja.

Johannes 15:1-8

”Minä olen tosi viinipuu, ja minun Isäni on viinitarhuri. Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, hän karsii, ja jokaisen oksan, joka kantaa hedelmää, hän puhdistaa, jotta se kantaisi runsaamman hedelmän. Te olette jo puhtaat sen sanan kautta, jonka olen teille puhunut. Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niin kuin oksa ei itsestään voi kantaa hedelmää, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa. Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, kantaa paljon hedelmää, sillä ilman minua te ette voi tehdä mitään. Jos joku ei pysy minussa, hänet heitetään pois kuin oksa – ja se kuivettuu. Kuivat oksat kootaan yhteen, heitetään tuleen ja poltetaan. Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyy teissä, niin anokaa, mitä ikinä tahdotte, ja se tapahtuu teille. Siinä minun Isäni kirkkaus tulee ilmi, että te kannatte paljon hedelmää ja niin osoitatte olevanne minun opetuslapsiani.”

Olenko sellainen, joka voi syödä vain pienen määrän poronkäristystä pienessä annospakkauksessa? Eli, olenko minä sellainen, joka ei kykene kasvamattomuutensa tähden nauttimaan säännöllisesti Jumalan sanaa ja soveltamaan sitä arjessa, koska nautin enemmän harrastuksistani, elokuvista jne?

Annanko Jumalalle mahdollisuuden toiminnallani kasvattaa hänen tuntemisessaan vai estänkö sen? Hän ei tee koskaan väkivaltaa, vaan voimme nähdä omien valintojemme seuraukset elämässämme. Ei hätää, jos päätämme tehdä parannuksen ja valita Isän suunnitelman, hän jatkaa meissä työtänsä! Sinusta voi kasvaa suuressa määrin ”poronkäristyksen nauttija”, eli alat nauttimaan Jumalan sanasta paljon!

Aviopari on yksi liha, mutta silti kaksi erilaista ihmistä, joista on tullut Isän edessä yhtä. Heillä on omat ajattelutapansa ja taustansa joilla he ovat oppineet toimimaan. Jos ei ole rakkautta ja kärsivällisyyttä, tulee törmäyksiä. Minun oma ajattelumallini voi olla aivan erilainen kuin Isällä. Tahdonko alistaa tahtoni Jumalan auktoriteetin alle kokosydämisesti? Eli tahdonko toimia omalla tavallani vai muuttua mielen uudistuksen kautta, tutkimalla Jumalan sanaa ja soveltamalla sitä arjessani?

Synti = ohi laukaus. Älä lähde minnekään Raamatun osoittamalta tieltä.

Esimerkki: Nuori mies ja nainen käyvät seurakunnassa silloin tällöin ja jonkin illan jälkeen alkavat pikku hiljaa tutustua toisiinsa ja tunteet saavat heistä otteen, ja mietittyään toisiaan, aloittavat seurustelun ja alkavat tekemään kompromisseja maailman arvojen kanssa, seurakunnan merkityksen vähentyessä, lopulta päätäyen muuttamaan yhteen ennen avioliittoa.

Mistä on kyse?

Siitä, että jos rukouselämämme ja Raamatun lukeminen ei ole aktiivista tai vaan satunnaista, tunteet voivat saada vallan helposti. Jos tahdomme olla kuuliaisia Jumalan sanalle ja oppia tunnistamaan Jumalan äänen tarkasti, siihen ei ole oikotietä. Vietä aikaa hänen läsnäolossaan. Kun alat tapailemaan jotain kivaa seurakunnan tyttöä tai poikaa, kysy rukouksessa Isältä, viekö tää suhde lähemmäs vai kaueammas sinusta. Silloin tiedät, mikä on Jumalan tahto, koska hän ei johdata koskaan elämääsi ihmistä, joka voi erkaannuttaa sinut hänen yhteydestään. Ole kärsivällinen näissä asioissa, koska Jumala antaa sulle parhaan aviopuolison mikä täydentää sua ja saatte yhdessä palvella häntä. Tätä päätöstä seuraa aina Jumalan siunaus ja varjelus!

Lisää esimerkkejä:

  • Humalahakuinen juominen/viihtellä käyminen
  • ei uskova seurustelukumppani
  • porno riippuvuus
  • tietoisessa synnissä eläminen

Missä mättää? Armo ei anna koskaan lupaa elää synnissä vaan se muuttaa meidät elämään Jumalan tahdossa! Toisin sanoen, jos täytät mielesi maailman ajatuksilla kuuntelemalla vaan ei kristillisiä bändejä, elokuvia ja lehtiä, ajattelutapasi alkaa muuttumaan sellaiseksi.

Jos taas satsaat Jumala suhteeseesi ylistämällä Herraasi seurakunnassa ja kodissasi, alat muuttumaan Jumalan kaltaiseksi! Niin yksinkertaista se on. Jos alat rohkaisemaan toisia ja siunaamaan läheisiäsi tavatessasi heitä, saat varmasti aktivoida armolahjat jotka Isä on jo antanut. Harjaannu näkemään asiat Jumalan näkökulmasta.

Ainoastaan Jumalan Sanalla voimme tuomita jokaisen ajatuksen joko raamatulliseksi tai epäraamatulliseksi. Tarvimme jatkuvasti ohjausta Pyhältä Hengeltä jotta vangitsemme ajatuksemme kuuliaisiksi Kristukselle alamaisiksi. Ainoastaan Hengen miekalla meidän tulee murtaa vihollisen muurit, koska siinä on Jumalan auktoriteetti.

Maailma opettaa olemaan itsekäs. Jumala taas opettaa omiaan ajattelemaan toisen parasta, olemaan epäitsekäs. Kun siunaat toisia, perit itsekin siunauksen, ja kun rakastat Herraa, rakastat hänen luotujaan niin opit rakastamaan myös itseäsi.

Jotta voisimme ottaa vastaan enemmän Jumalan voimaa elämäämme, meitä tyhjennetään omasta voimasta. Herra tekee sen rakkaudesta meihin, jos vain tahdomme kasvaa kiinni Kristukseen, jaloon öljypuuhun. Jeesus on puu, me olemme oksat. Hän puhdistaa jokaisen oksan, jotta se tuottaisi runsaamman hedelmän! Annammeko Herran näyttää millaisia me olemme lihassamme jotta hyväksymme että tarvitsemme jatkuvasti Jeesusta vapauttamaan meitä syvällisesti?

Pyhä Henki minussa näyttää mikä rakentaa minua hengellisesti, ja mikä hajottaa. Se on rehellisyyttä, johon syvästi kaipaan. Vaikka tiedän saaneeni kaikki syntini anteeksi, ja Jeesuksen veren puhdistavan minua jatkuvasti kaikesta saastasta jota en edes tiedosta, tahdon olla läpinäkyvä Pyhälle Hengelle. Hän on totuuden Henki, ja totuus tuo vapauden. Toisin sanoen, kun huomaan toimivani väärin, tuon asian Isän eteen ja hylkään toimintamallini, jotta Pyhä Henki vie minut vapauteen. Ai että!

Ole siunattu ystäväni :)