Selaat arkistoa kohteelle seuranta.

Synnärille tutustuminen

18.3.2016 Yleinen

Jälleen on yksi jännä vaihe takana tässä raskaudessa, synnärille tutustuminen. Kokemuksena oli ihan kiva. Paikalla oli meidän lisäksi kuusi tai seitsemän muuta pariskuntaa sekä tosi kivan tuntuinen kätilö. Mentiin yhteen synnytyssaliin, jossa kätilö kertasi jo synnytysvalmennuksessa olleita juttuja, mm. milloin pitää lähteä sairaalaa ja kuinka synnytys etenee ja mitä kivunlievitystä on saatavilla. Sen jälkeen käytiin vielä tutustumassa kodinomaiseen synnytyssaliin ja sitten kierrettiin vielä katsomassa missä on leikkaussali ja vuodeosasto. Vuodeosastolle mennessä tulikin vanhat muistot mieleen. Oli ehkä hieman ahdistunut olo, mutta onneksi meni nopeesti ohi. Olin yllättynyt myös siitä, miten reippaasti puolisoni oli tuolla käynnillä. Itsekin hän kertoi ettei tuo käynti ahdistanut tai pelottanut yhtään. :)

Toissapäivänä saatiin valittua meille kaksi doulaa ja nyt odottelemme sitten heidän yhteydenottoa, että pääsemme tutustumaan ja juttelemaan tarkemmin. Innolla odotan sitä tapaaamista. Jospa sieltä viimeistään ens viikolla kuuluisi jotain.

Eilen sain myös postia sairaalasta. Ihmettelin, että mikä kirje sieltä nyt tulee, mutta sehän olikin vastaus minun antamaani palautteeseen. Laitoin silloin pelkopolikäynnin jälkeen palautetta sairaalalle ja nyt osaston ylilääkäri oli vastannut minulle. Palautteessa oli käyty läpi minun käyntejä äitipolille, lääkäreiden näkökulmasta. Eli siis siitä mitä lääkärit ovat käynneistä kirjanneet. Kanta.fi sivustoa kun olen selannut niin hyvin vähän sinne lääkärit ovat kirjanneet asioita joita heille olen kertonut. Yhden kerran olen löytänyt sieltä kirjauksen siitä pelosta mistä olen puhunut. Itselleni jäi tuosta palautteesta toisaalta hyvä fiilisi, mutta sitten kuitenkin vähän semmonen olo, että olen antanut palautetta vääristä lähtökohdista käsin. :( Kovasti ylilääkäri vakuutteli, että kaikki ovat pyrkineet minun ja vauvan parhaaksi, mutta valitettavasti minusta se ei ole ihan niin mennyt. Kirjeessä oli myöskin maininta siitä, että raskausdiabetekseni takia minulla pitäisi olla ylimääräisiä seurantakäyntejä neuvolassa tai äitipolilla. No, kummassakaan ei ole ollut mitään ylimääräistä. Jos kerta vauvan kasvua siis olisi tarkoitus seurata niin ihmettelen tuota seurantaa, että seurannaksi riittää se, että seuraava äitipolikäynti mulla on raskausviikolla 36. Ja edellinen käynti on ollut siis viikolla 26. Juttelin asiasta sitten tuolla muiden raskaanaolevien kanssa ja joidenkin kohdalla seuranta on kahden viikon välein. Saa nähdä. Onneksi nuo kotimittaukset on ollu kunnossa koko ajan, joten toivotaan että vauvallakin on kaikki ihan ok.

Paljon kaikkea muutakin ihanaa stressiä tässä on ollut, mutta niistä en jaksa enää edes kirjoitella, kun tuntuu ettei asiat selviä mihinkään suuntaan. Mutta en yhtään ihmettele vaikka tämä stressi alkais pian vaikuttaa uniin ja verenpaineeseen. :(

Pulla voi ainakin vauhdista päätellen ihan hyvin. Tänäänkin on kääntäny ja vääntäny koko päivän. Mietin jo, että oiskohan kääntyny jo pää alaspäin. Toisaalta tuntuu olevan niin itsepäinen tapaus, että ens viikon neuvolassa varmaan istuu vielä mahassa tyytyväisenä. <3 Onnex toinen antaa mun nukkua öisin, tai en ainakaan herää mihinkään jumppaan. :D Päivällä sit kyllä on pysähdyttävä aina nautiskelemaan tuosta mekastuksesta. Puolisoni ei oo vieläkään päässy kunnolla tuntemaan toisen liikkeitä, kun aina kun hän laskee kätensä vatsalleni niin Pulla rauhottuu. :D Pari kertaa on tainnu nähdä miten mun maha heiluu. Ihan hupsu vauva, mutta kovin rakas jo nyt.

Näihin tunnelmiin, ens viikolla sitten neuvolaan ja reilu pari viikkoa enää niin täällä ollaan äitiyslomalla. <3

Hidasta taaperrusta

17.1.2016 Yleinen

Niin sitä on taas viikko taaperrettu etiäpäin. Viikko on ollu henkisesti melkoista vuoristorataa. Pari päivää Pulla oli todella aktiivinen ja heitteli kyllä semmosia voltteja mahassa ettei tullut mieleenkään, että sillä olisi joku asia huonosti. Puolessa välissä viikkoa sitten liikkeet väheni ja olin välillä jo huolissanikin siitä, että onko kaikki hyvin. Liikkeet tuntuivat kuitenkin päivittäin, mutta hennosti, josta päättelin että taisi tyyppi vaihtaa asentonsa niin että suurin osa potkuista tulee selkää kohti. Nyt on taas pari päivää ollu liikettä enemmän. Keskiviikkona tuli tosiaan vuosi siitä, kun tein lumitöitä ja sen jälkeen lapsivedet menivät. Oli jotenkin ahdistava päivä, varsinkin kun taas satoi lunta ja olisi tehnyt mieli mennä lumitöihin, mutta en kyennyt, eikä puolisoni olisi päästänytkään. Vuosi sitten elimme veitsen terällä. Elämäni pisimmät pari viikkoa olivat menossa. En tiedä onko nytkään kauhean helppoa, kun joutuu miettimään onko Pullalla kaikki hyvin. Perjantaina kävin labrassa jossa otettiin neljä putkea verta. Jos muistan oikein niin niistä tutkitaan nyt sitten sytomegalovirus, toksoplasmavirus, vihurirokkovirus sekä herpesvirus. Jos niissä on jotain niin voi kuulemma aiheuttaa vauvan pieni kasvuisuutta. Näistä tulokset saan vasta sitten, kun menen seuraavan kerran lääkärille, parin viikon päästä.

Olen jutellut nyt monen muun äidin kanssa ja kuullut tarinoita siitä miten heidänkin vauvansa ovat olleet kasvuseurannassa. Kukaan ei ole kertonut tarinaa missä vauvalla olisi ollut jokin asia huonosti, vaan moni on vaan syntynyt pienenä, verrattuna siihen että tänä päivänä suurin osa syntyvistä taitaa olla jo yli 50cm pitkiä ja painaa sen 3500g tai yli. Jos Pulla kasvaa tuota alakäyrää koko raskausajan niin hän varmaan syntyy noin 3kg painavana. (ja sehän sopii minulle) Lääkärin mieliksi olen nyt sitten mittaillut pari kertaa viikossa verensokereita jotka on ollu joka kerta loistavat. Samoin verenpaineita pitää mitata pari kertaa viikossa ja nekin on ollu normaalit. Mietin tuossa jo, että pitäiskö soittaa äitipolille ja vaihtaa se ultra-aika. Lähinnä siis sen takia, että nyt ultraamassa on tuo sama lääkäri joka oli maanantainakin. Mietin, että jos saisi toisen lääkärin mielipiteen asiaan, lähinnä siis ylilääkärin. Hän ei kuitenkaan rakenneultrassa maininnutkaan asiasta, joten en oikein tiedä miten pystyn luottamaan tuohon nuoreen erikoislääkäriin.

Viime viikolla uskaltauduimme tekemään Pullalle isoimmat hankinnat, vaunut ja sängyn. Saimme paikallisesta lastentarvikeliikkeestä niin hyvän tarjouksen, että emme voineet jättää sitä käyttämättä. Nyt vaunut ja sänky odottelevat liikkeen varastossa helmi-maaliskuun vaihteeseen jolloin käymme ne sieltä noutamassa. Olimme molemmat todella innoissamme siitä, että nämä hankinnat saatiin nyt tehtyä ja vielä edullisesti, mutta omassa mielessä myllersi. Mitä jos… Moni kyllä sanoi, että jotain voi tapahtua vaikka synnytyksessä tai synnytyksen jälkeenkin, ja että ei ne tavarat siinä tilanteessa sitä surua pahenna. Nyt on siis isoimmat ja tärkeimmät hankinnat tehty. Enää puuttuu jonkin verran vaatteita, harsoja, vaippoja ja kaikkea muuta pientä pitää tässä pikku hiljaa ostella. Niin, unohtamatta lipastoa Pullan vaatteille sekä pinnasängyn patjaa.

Pelon ja huolen kanssa matkaamme siis kohti seuraavaa viikkoa ja raskausviikkoa nro 25. <3

Rv 8+1

30.9.2015 Yleinen

Oletteko koskaan ollu ultrassa, missä lääkäri on ultratessa aivan hiljaa ja pyytää hoitajaa hakemaan paikalle toisen lääkärin. Minäpä olen. Se tunne on melko jäätävää. Siinä katsellessa kattolaattoja ja toivoessa, että tämä kaikki ois pian ohi, ultraus vaan kestää ja kestää. Huoneeseen tulee toinen lääkäri, jolloin lääkäri avaa suunsa ja meinaan pudota siitä pediltä. ”Katsotko sinäkin kun täällä näkyy sikiö ja syke, joka vastaa raskausviikkoja 7+1!!!! MITÄ VITTUA!!!!! Älä saatana taas viitti kusettaa mua. Tämä ei oo YHTÄÄN kivaa enää. Äkkiä sit vaatteet päälle ja lääkäri selitti jotain että seurataan tilannetta, uusi ultra kahden viikon päästä jne. Ihan oikeesti, tämä ei oo enää kivaa. Hyvä etten alkanu itkemään, kun lääkäri sano, ettei tässä nyt voida tehdä mitään. No, nyt sit taas mennään pari viikkoa eteenpäin ja katellaan. Meidän raskaudet on ollu luokkaa ”katellaan”. Mutta nyt taas pelkään, että sama tapahtuu uudestaan. Päästään hienosti yli 12viikon ja sit kun pystyy jo hengittämään niin tämäkin viedään meiltä pois. Mun täytyis varmaan huomenna sit soitella taas neuvolaan (ehdin jo viime viikolla perua neuvolan), koska haluan nyt ne sikiöseulonnat jne. Mutta katellaan nyt se seuraava ultra eka…

Tästä nyt tuli hyvin lyhyt ja sekava päivitys, mutta oma pää on totaalisen sekaisin enkä tiedä mitä ajattelis. Ehkä tämä joskus helpottaa. <3