Selaat arkistoa kohteelle selvätuntoinen.

Heippa hei!

21.10.2014 Yleinen

Blogiini tulen kirjoittamaan asioita menneisyydestä, nykyisyydestä, lapsista, eläimistä, hengellisyydestä, enkeleistä, hengistä, Valosta, ilosta, rakkaudesta, surusta, vihasta, kokemuksista, valinnan vaikeudesta, ihmissuhteista ja kaikesta avaruuden ja maan väliltä, mitä polluani ikinä tuleekaan vastaan. Kirjoitusvirheitä varmasti tulee olemaan enemän kuin laki sallii tai sitten ei ;D Kiitos jos käyt vain vilkaisemassa sivuani, kiitos jos luet vain sanan tai pari, kiitos jos luet vain tämän postauksen ja kiitos jos silloin tällöin piipahdat käymään, kiitos jos jäät lukijaksi <3

Hieman raotan ovea siitä kuka ja millainen tapaus se täällä kirjoittelee:

Nimeni on Heidi ja olen 26-vuotias. Minulla on ihana mies ja kaksi ihanaa muksua. Perheeseen kuulu myös koira ja kissa. Rakastan/harrastan lukemista, virkkaamista, ompelemista, kirjoittamista ja leipomista, suklaata, kuumia suihkuja, pitkiä kävelylenkkejä , raitista ilmaa ja teetä! Rakastan luontoa ja ihmisiä, jotka ovat omia persooniaan, ja kaikkihan me olemme <3 Nyt aikuisena olen alkanut rakastamaan ihmisiä (aina ei ole ollut niin, päinvastoin), mutta olen aika ujo tapaus. Olen älyttömän huono alkamaan keskustelemaan tuntemattomalle. En osaa laskea, siis numeroita :D Enkä tajua myöskään tekniikasta mitään. Aina olen ollut kömpelö, liikunnassa ja muutenkin. Se ei haittaa nykyisin, koska jäisipä monet naurut nauramatta jos en olisi tälläinen.

Olen selvätuntoinen, selvätietoinen ja joskus selvänäköinen- ja kuuloinen. Minulla on ihana suojelusenkeli ja henkiopas. Emme ole täällä yksin ja se on valjennut minulekin viime vuosien aikana. Taivaan isä, Jeesus, enkelit, henget, korkeampi minä yms.Nämä asiat ovat tavallinen osa arkeani ja aion rohkeasti niistä kertoa jos on kerrottavaa :)

Olen lapsesta asti ollut omalaatuinen, erilainen, herkkä, tunteikas ja älyttömän surullinen ja kokenut suurta selittämätöntä kaipausta jonnekin. Olen aina ollut myös rakastava, huolehtiva ja kokenut suurta tarvetta auttaa maailman vääryksien rakaisemiseksi. Ehkä jonain päivänä saankin jotain isoa konreettista tehdä…

Olin lapsena yksinäinen susi. Lapsesta asti olen aistinut, tuntenut ja tiennyt ihmisistä asioita, mitä minun ei olisi pitänyt ”tietää”. Olen myös nähnyt ja kuullut asioita mitä muut samassa paikassa olleet eivät ole kuulleet tai nähneet. En ole ikinä myöskään kokenut olevani yksin. Mikä varmasti selittää sen miksi olen leikkinyt mielummin yksin. Lapsena ja nuorena en ole asiaa ymmärtänyt, saatika sitä mistä ne tuntemukset tulevat ja usein sätinkin itseäni liiallisesta mielikuvituksesta. ”Mie kuvittelen niin paljon, miksi olen tälläinen!”. Aina sieltä pienestä ala-aste ikäisestä tylleröstä asti olen ajatellut, että olen laiska, outo, hullu, omituinen, tyhmä, huono…Olenkin ollut aika tapaus perheessä luulisin. En syytä läheisiäni mistään. He eivät ole ymmärtäneet mitä oikeasti on meneillään, niin kuin en itsekään.  Voin rehellisesti kertoa että koen olleeni masentunut sieltä 8- vuotiaasta lähtien ja koulukiusaamisen ja näiden ymmärtämättömien asioiden vuoksi se paheni ylä-aste ikäisenä sinne ammattikoulun alkutaipaleille. Nyt aikuis iällä asiat alkoivat avautumaan minulle pikkuhiljaa vähitellen ja nyt on jo hyvän kokoinen osa ”Elämäni palapelistä” koottuna.

Seuraavan kerran kerron mikä laittoi minut toden teolla kamppailemaan masennusta vastaan ja kyseenalaistamaan kaiken elämässäni: kuka tämä minä olen, mitä ajattelen ja ajattelenko itse vai ajattelenko näin,  koska olen oppinut ajattelemaan näin, miten puhun ihmisistä, miten tunnen ja miksi tunnen jne…Rakensin itseni vuosien ajan uudelleen palikka palikalta. Miten ihminen joka on vältellyt  uskovaisia, hengellisiä,  ja ”hihhuli” ihmisiä ja aiheita, löysi tiensä valon polulle enkeleiden pariin..siitä lisää.

Sattumia ei ole <3 

T. Heidi