Selaat arkistoa kohteelle seksi.

Peruskoulun kauhea seksuaaliopetus

21.9.2017 Ihmisoikeudet ja ihmisarvo

Iltasanomat kotimaa 15.12.2015
Opetushallituksen uusi opas ottaa huomioon kolmannen sukupuolen
Opetushallitus on julkaissut oppaan sukupuolten tasa-arvon edistämisestä perusopetuksessa.
Huomiota on herättänyt Tasa-arvotyö on taitolaji -oppaan kohta, jossa tasa-arvotyön lähtökohdaksi hyväksytään myös sukupuolen moninaisuus.
– Jokaisella tulee olla oikeus itse määritellä, millainen tyttö tai nainen, poika tai mies hän on, vai kokeeko hän olevansa muunsukupuolinen eli jotain naiseuden ja mieheyden ulkopuolella tai sukupuolten välissä, oppaassa todetaan.
Eli puhutaan ns. kolmannesta sukupuolesta. Sillä tarkoitetaan henkilöä, joka ei koe tai halua määritellä itseään pojaksi tai tytöksi, mieheksi tai naiseksi. Kyse on henkilökohtaisesta kokemuksesta.
Oppaan kirjoittajakuntaan kuuluva opetushallituksen opetusneuvos Liisa Jääskeläinen kiistää tulkinnan, jonka mukaan opetushallitus ottaa oppaassa aktiivisen kannan kolmannen sukupuolen tunnustamiseen.
– Ei ole meidän asiamme päättää asiasta. Ei se kuulu meidän normivalmiuteen. Se on ihan selvä asia, Jääskeläinen kommentoi Ilta-Sanomille tiistaina.
– Lähdemme uudesta tasa-arvolaista (voimaan 1.1.2015). Me noudatamme reilusti lakia ja tosiasioita. Sukupuolen moninaisuus on realiteetti, Jääskeläinen lisää.
Oppaassa todetaan, että ”ajatteluamme ja toimintaamme ohjaavat usein perinteiset käsitykset sukupuolesta.”
– Oletamme jokaisen ihmisen olevan yksiselitteisesti joko tyttö tai poika, nainen tai mies. Oletamme myös, että ihmisen sukupuoli on muuttumaton ja syntyessä määritetty. Sukupuolistereotypiat ylläpitävät olettamusta siitä, että on olemassa vain tietynlaisia tapoja olla tyttö tai nainen ja tietynlaisia tapoja olla poika tai mies, oppaassa kirjoitetaan.
– Jotta lapset voisivat paremmin peruskoulussa, on reilua sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvia lapsia ja heidän perheitään kohtaan, että tosiasiat kohdataan tosiasioina, Jääskeläinen sanoo.
Jääskeläisen mukaan oppaan kirjaukset perustuvat pitkälti sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen asiaa ajavien järjestöjen näkemyksiin.
– Olemme kunnioittaneet sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen edustavien järjestöjen todistusaineistoa, jos nyt niin sanoisi.
– Kokemuksen ja tieteen välinen rajaviiva on aika jännitteinen. Se suuren luokan tieteenfilosofinen kysymys, mutta myönnymme kokemuksen edessä. Kokemus ansaitsee kunnioituksen, Jääskeläinen sanoo.
Oppaan mukaan kapeista käsityksistä aiheutuu vakavia ongelmia kuten kiusaamista ja ulkopuolelle jättämistä, yksinäisyyttä, koulutuksen keskeyttämistä, syrjäytymistä ja itsetuhoisuutta, jopa itsemurhia.

Mika Koskinen

Miten tämä asia on niin merkityksetön, että tiede ja tutkimus voidaan ohittaa ja myös vaikutusarvio peruskoululaisiin? Miksi vain vähemmistöjen kokemus otettu huomioon ja enemmistön jätetty huomioimatta? Miksi taas lisätään seksismiä? Eikö maailmassa ole yhtään tärkeämpää uutta asiaa peruskoululaisille opetettevaksi? Tämä saa lapset tarkkailemaan itseään ja ihmetyksiin. Ei ole ihme, että lasten mielenterveys on koetteella.

Yle uutiset 14.9.2017 klo 21: 39 Laulaja Jari Sillanpää kommentoi torstaina illalla huume-epäilyjä ensimmäistä kertaa. – Tiedostan elämän rajallisuuden, ja intohimoisena ihmisenä hakeudun helposti uusien kokemusten pariin. Kunpa olisikin voimaa ja ymmärrystä tehdä elämässä aina vain oikeita valintoja.

Samoin kuin Jari Sillanpäätä uudet kokemukset houkuttelevat huumepuolella, on paljon ihmisiä, joilla houkutukset ovat seksin alueella, kun sitä jatkuvastti tuputetaan joka tuutista. Nyt siis myös perusopetuksessa ja vähän joka opetettavaan aineeseen tumpattuna.

Savon Sanomat 8.9.2017 Uutiset
Iso otsikko: Netin lapsipornokuvasto käynyt yhä raaemmaksi
Pienempi otsikko: Seksuaalirikokset: Yhä useammassa netissä julkaistussa kuvassa hyväksikäytetään alle kaksivuotiasta lasta.

Ihastus ja rakkaus

30.5.2017 Yleinen

Seurustelusuhteet ovat yksi ongelmallisimpia ihmissuhteita kaikille, mutta seksuaalisen hyväksikäytön uhreille vieläkin vaikeampia, koska niissä joutuu tekemisiin omien haavojensa kanssa heti alusta alkaen. Itse koin häpeää jo ihastuessani johonkin poikaan. Vaikka tunteet eivät olisi olleet seksuaalisia, vaan enemmänkin nuoren tytön fantasioita kaiken voittavasta rakkaudesta, olivat nekin mielestäni jotenkin noloja. Minusta tuntui kuin olisin ansainnut tulla raiskatuksi. Kuin ajatukseni olisivat tehneet minusta huoran ja minulle olisi jo kostettu menneisyydessä. Luulen että koin jonkinlaista ihastumista raiskaajaani kohtaan lapsena ja tuota ihastumista käytettiin minua vastaan todella julmalla tavalla.

Ihastuminen on kuitenkin vain ensi askel seurustelusuhteessa, ja usein orastavat suhteeni katkesivat jo siinä vaiheessa. En uskaltanut tunnustaa tunteitani edes itselleni, saati sitten muille. EN voinut näyttää tunteitani tai toimia niiden mukaan, joten lukuisat kerrat sain sivusta seurata kuinka ihastukseni kohde lipui ulottumattomiini ja päätyi jonkun toisen syliin. Joskus tunteeni saivat toki vastakaikua, mutta hyväksikäyttö oli jättänyt minun ympärilleni kuin näkymättömän kuoren, jonka läpi emme voineet toisiamme koskettaa. Eräs nuori mies kulki rinnallani monta kuukautta, mutta en koskaan antanut hänelle mahdollisuutta suudella minua tai kertoa tunteistaan. Me jopa nukuimme monta yötä vierekkäin, mutta vailla mitään seksuaalisia eleitä. Myöhemmin olen keskustellut asiasta hänen kanssaan ja hän kertoi arvanneensa että minä olen joutunut kokemaan jotain sellaista. Hän myös kertoi olleensa todella rakastunut minuun, minkä olin oikeastaan tiennytkin.
Paitsi että voisin tunnustaa omat tunteeni, minun on vaikeaa myös hyväksyä minua kohtaan osoitettuja tunteita. Itseasiassa seksuaaliset halut ja himot ovat helpompia hyväksyä kuin ihastus ja rakkaus. Kyynisesti voisi ajatella että seksuaalisia himoja olen aina pitänyt itsestään selvänä ja kykyä olla niiden yläpuolella merkkinä itsehillinnästä ja vahvasta tahdosta. Mutta rakkaus on paljon vaikeampi asia. Rakkautta pidin aina vain hupsutteluna. Sellaisena hienona keinona sanoa että haluaa harrastaa seksiä toisen kanssa. Kauniina sanana himolle. Nauroin kun minulle tunnustettiin rakkautta! Nyt toivon että voisin palata muutamaan sellaiseen hetkeen ja pyytää anteeksi. Minua kohtaan on tunnettu rakkautta, mutta minä en uskonut sitä. Luulin että minut halutaan vain huijata sänkyyn, vaikka toinen ihminen on varmasti ollut tunteineen aivan yhtä särkyvä ja herkkä kuin minäkin. Hänellä vain on ollut rohkeutta tunnustaa rakkautta.
Seurustelusuhteeni ovat olleen kuitenkin pitkiä ja syvällisiä. Voin sanoa edelleen tuntevani rakkautta jokaista miestä kohtaan jonka kanssa olen todella seurustellut, vaikka se rakkaus ei enää olisikaan romanttista rakkautta.  Pitkissäkin suhteissa olen kuitenkin taisellut pelkojeni ja rakkautta kohtaan tuntemaani ennakkoluuloa vastaan. Koen häpeää omista haluistani, vaikka en enää niin paljon kuin aiemmin. Välillä saatan kokea puolisoni hellyyden osoitukset todella ahdistaviksi ja läpsiä häntä sormille kuin osoittaakseni ettei hänellä ole oikeutta minun kehooni. Sitten taas toisena hetkenä olen kuin villikissa ja hyökkään mieheni kimppuun ja harrastamme aivan mahtavaa seksiä. Ja tämä kuvio on toistunut jokaisessa suhteessani. Tosin nyt se on helpompi käsitellä kun puolisoni tietää taakastani. Ensimmäiset suhteeni olivat vaikeita ja jopa keksin miehelleni tarinan bileraiskauksesta, koska todellisuus oli liian raju kerrottavaksi hänelle. Tai edes minun itseni tunnustaa itselleni.
Aiemmin minulle tuli omituisia mielikuvia joissa raiskaajani hahmo yhdistyi silloiseen puolisooni ja koin hänen läheisyytensä pelottavaksi ja ahdistavaksi. Nämä mielikuvat saattoivat iskeä päälle jopa kesken seksin ja kerran muistan nähneeni mieheni kasvojen tilalla raiskaajani kasvot. Säikähdin ja sain paniikkikohtauksen kesken seksin. En ollut tuolloin vielä käsitellyt asiaa ja järkytyin todella pahasti. Se taisi olla ensimmäinen flashback eli takauma raiskauksesta ja se tapahtui ensimmäisen mieheni kanssa. En koskaan kertonut hänelle mitä silloin tapahtui.
Nykyinen puolisoni on ollut mukanani terapiassa ja olemme sielläkin keskustelleen asiasta. Emme kyllä keskustele siitä normaalisti kotona koskaan, mutta mielestäni on pääasia että hän tietää mitä on tapahtunut ja miksi käyttäydyn välillä niin oudosti. Myös minulla on turvallisempi olo kun hän tietää koska silloin minunkin on pakko tunnustaa että sängyssäni oleva mies on puolisoni, rakkaani, joka suojelee minua, eikä mikään peto. Minun on helpompi pitää ne asiat erillään ja järjestyksessä mielessäni, kun voin kuitenkin sanoa hänelle rehellisesti oudoista oloistani tai tunteistani. Kuitenkin välillä edelleen koen hänen käyttävän minua hyväkseen ja saatan suostua seksiin vain hänen mielikseen. Tajuan kuitenkin tekeväni sen itse ja tiedän että voin milloin tahansa sanoa ”EI” ilman että hän suuttuu tai pahoittaa mieltään. Tiedän että olen turvassa ja tiedän että hän haluaa aina minun nauttivan seksistä. Tiedän hänen rakastavan minua minun itseni vuoksi, ei seksin. Rakkaus ei ole minulle enää kaunis tapa ilmaista himojaan, vaan päinvastoin. Seksi on parhaimmillaan kaunis tapa ilmaista rakkautta toista kohtaan.

Ihmisen pahuus, seksi

1.9.2016 Ihmisoikeudet ja ihmisarvo, Uskonelämä

Ihmisten syyllisyys, seksi

Room. 1:18. Jumalan viha ilmestyy taivaasta ja kohdistuu kaikkeen jumalattomuuteen ja vääryyteen, jota ihmiset tekevät pitäessään totuutta vääryyden vallassa. 19. Sen, mitä Jumalasta voidaan tietää, he kyllä voivat nähdä. Onhan Jumala ilmaissut sen heille. 20. Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan. Sen vuoksi he eivät voi puolustautua. 21. Vaikka he ovat tunteneet Jumalan, he eivät ole kunnioittaneet ja kiittäneet häntä Jumalana, vaan heidän ajatuksensa ovat käyneet turhanpäiväisiksi ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. 22. He väittävät olevansa viisaita mutta ovat tulleet tyhmiksi, 23. ja he ovat vaihtaneet katoamattoman Jumalan kirkkauden katoavaisten ihmisten ja lintujen, nelijalkaisten ja matelijoiden kuviin. 24. Sen vuoksi Jumala on jättänyt heidät mielihalujensa valtaan sellaiseen saastaisuuteen, että he keskinäisissä suhteissaan häpäisevät oman ruumiinsa.25. He ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen, he ovat kunnioittaneet ja palvelleet luotua eivätkä Luojaa – olkoon hän ikuisesti ylistetty, aamen. 26. Siksi Jumala on jättänyt heidät häpeällisten himojen valtaan. Naiset ovat vaihtaneet luonnollisen sukupuoliyhteyden luonnonvastaiseen, 27. ja miehet ovat samoin luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja heissä on syttynyt himo toisiaan kohtaan. Miehet ovat harhautuneet harjoittamaan keskenään säädyttömyyttä ja saavat ansaitsemansa palkan. 28. Koska he eivät ole antaneet arvoa Jumalan tuntemiselle, on Jumala jättänyt heidät arvottomien ajatusten valtaan, tekemään sellaista mikä ei sovi. 29. He ovat täynnä kaikenlaista vääryyttä, halpamaisuutta, ahneutta ja pahuutta, täynnä kateutta, murhanhimoa, riitaisuutta, petollisuutta ja pahansuopuutta, he panettelevat 30. ja parjaavat, vihaavat Jumalaa, ovat röyhkeitä ja pöyhkeitä, rehenteleviä ja pahanilkisiä, vanhemmilleen tottelemattomia, 31. ymmärtämättömiä ja epäluotettavia, rakkaudettomia ja säälimättömiä. 32. Vaikka he tietävät Jumalan säätäneen, että ne, jotka käyttäytyvät tällä tavoin, ovat ansainneet kuoleman, he toimivat itse näin, vieläpä osoittavat hyväksymistään, kun muut tekevät samoin.

1.Kor. 6:18. Pysykää erossa haureudesta! Kaikki muut synnit, joita ihminen tekee, kohdistuvat muualle kuin hänen ruumiiseensa, mutta siveetön teko osuu ihmisen omaan ruumiiseen.

Tasa-arvo: mies – nainen

Aatami – Eeva syntiinlankeemus: vanha-aatami, miksei vanha-eeva? Vastuu Aatamin!

Isä Jumala, Jeesus mies, opetuslapset miehiä ja mies on perheenpää . Ef. 5:23. sillä mies on vaimonsa pää, niin kuin Kristus on seurakunnan pää;

Sairaudet

2.Moos. 15: 26. Herra sanoi: ”Jos kuuntelet tarkasti, mitä minä puhun, ja teet sen, mikä on oikein minun silmissäni, jos muistat minun käskyni ja noudatat kaikkia minun lakejani, niin minä en pane sinun vaivaksesi mitään niistä sairauksista, joilla kuritin egyptiläisiä. Minä, Herra, olen sinun parantajasi.”

Miika 6: 12. Sinun rikkaasi, Jerusalem, hankkivat rikkautensa vääryydellä, sinun asukkaasi valehtelevat, heidän sanansa ovat pelkkää petosta. 13. Siksi minä lyön sinua sairaudella, teen sinut autioksi syntiesi tähden.

Jumala on kaikkialla

Jer. 23:24. Voiko kukaan kätkeytyä sellaiseen piilopaikkaan, etten minä häntä näkisi? sanoo Herra. Enkö minä ole läsnä kaikkialla niin taivaassa kuin maassa? sanoo Herra.

Joko on tämä aika? Ei toivottavasti.

Jer. 7:16 ”Älä rukoile, Jeremia, tämän kansan puolesta. Älä astu eteeni anoen ja rukoillen, älä vaivaa minua enää kansani vuoksi, sillä minä en kuuntele sinua.”

Ihmisen pahuus

1.Moos. 6:13. Jumala sanoi Nooalle: ”Minä olen päättänyt tehdä lopun kaikesta elollisesta, sillä maa on ihmisten takia täynnä väkivaltaa. Minä hävitän heidät ja maan heidän kanssaan.”

1.Moos. 8:21. Ja kun Herra tunsi uhrisavun tuoksun, hän sanoi mielessään: ”Minä en enää koskaan kiroa maata ihmisen tähden, vaikka ihmisen ajatukset ja teot ovat pahat nuoruudesta saakka, enää en hävitä kaikkea elävää, niin kuin tein. 22. Niin kauan kuin maa pysyy, ei lakkaa kylvö eikä korjuu, ei vilu eikä helle, ei kesä eikä talvi, ei päivä eikä yö.

Room. 3:23. sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta

Joh. 5:40 Mutta te ette tahdo tulla minun luokseni, että saisitte elämän.

Fil. 3:19 vatsa on heidän jumalansa ja maallisiin on heidän mielensä

On tehtävä parannus

Joh. 8:10. Jeesus kohotti päänsä ja kysyi: ”Nainen, missä ne kaikki ovat? Eikö kukaan tuominnut sinua?” 11. ”Ei, herra”, nainen vastasi. Jeesus sanoi: ”En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä.”

Hebr. 10:26. Jos me näet teemme syntiä ehdoin tahdoin, senkin jälkeen, kun olemme oppineet tuntemaan totuuden, ei ole enää mitään uhria syntiemme sovitukseksi.

Ap. t. 17:30. Tällaista tietämättömyyttä Jumala on pitkään sietänyt, mutta nyt sen aika on ohi: hän vaatii kaikkia ihmisiä kaikkialla tekemään parannuksen.

Ap. t. 26:20. Ensiksi Damaskoksessa ja Jerusalemissa, sitten joka puolella Juudeaa ja muiden kansojen parissa minä olen julistanut, että kaikkien tulee katua syntejään, kääntyä Jumalan puoleen ja tehdä tekoja, joissa heidän parannuksensa näkyy.

Pelkkä kirkkoon kuuluminen ei siis pelasta

Joh. 8:39. He vastasivat Jeesukselle: ”Meidän isämme on Abraham.” Jeesus sanoi: ”Jos olisitte Abrahamin lapsia, te myös tekisitte Abrahamin tekoja.”

Vapaus

2. Piet. 2:19. He lupaavat näille vapautta, vaikka itse ovat turmeluksen orjia: kenen voittama ihminen on, sen orja hän on.

Rommia, hunajaa ja limeä.

4.7.2016 Yleinen

Istuin koneeni ääressä ja selailin ties mitä. Ei saatana. Tämä elämä on kyllä omituista. Kaunis ja ihmeellinen maailma avautuu ikkunan takana ja silti tämä välkkyvä ruutu vie siitä voiton. Onko täällä muka jotain parempaa? Jotain intelektuaalista tai tärkeää? Onko ulkona jotain sellaista? Paitsi tietenkin se ihka aito maailma ja elämä. Mieleni teki lähteä ajamaan. Jonnekkin. En tiedä minne. Aivan sama. Mutta pelko puhallusratsiasta piti minut kotona. Juopumistila lukitsi sisään tänne jumalan hylkäämään korpeen.Kaipasin jotain menoa! Orgiat, juhlat, huumeita. Edes hieronta joltain naiselta, josta tykkäisin. Ottaisin sen vastaan kiitellen ja palauttaisin palveluksen moninkertaisesti. Mutta ei. Yksin.
Tykkään viihdyttää itseäni tilanteilla, joita en ikinä koe. Tilanteilla, jotka voisin kokea, jos uskaltaisin tarttua härkää sarvista ja sanoa mitä missäkin tilanteessa mietin. ”Otatko kuitin?” No totta kai otan, jos siinä on neidin puhellinnumero. Ystävällinen ja kaino hymy ohikulkevalta kauniilta naiselta. ”Hei arvoisa neito. Työvuoroni loppuu tämän puun jälkeen ja hymystäsi päätellen pidät minua viehättävänä, joten miten olisi jos menisimme kahille ja katsoisimme mihin se johtaa?” Minulla menee huonosti, sillä olen joutunut tylsämielisyyden loukkuun ja siihen loukkuun jouduin vain koska minulla menee huonosti. Voi helvetti kuinka minä tähän päädyin!? Ennen olin iloluontoinen ja menevä. En jäänyt turhia murehtimaan elämää tai eroa. Vedin kännit, runkkasin kerran tai pari ja se oli siinä. Nyt olen hukassa. Ehkä menettäminen on aina vaikeampaa, mitä vanhemmaksi elää. Tässä iässä menetys jättää jo jäljen, sillä ymmärrän kaiken olevan rajallista ja loppuvan joskus. Ei nuoret mieti minkään loppumista. Kaikkihan on vasta alussa. Lupaan itselleni joka ikinen päivä, että ”huomenna sitten” ja seuraava päivä kuluu kuten edellinenkin. Uskon silti parempaan. Ei tässä muutakaan voi. Ilman uskoa helvetti voi olla missä vain.

Iltasatuja

4.7.2016 Yleinen

Bogota

Siinä se seisoi silmät kiiluen ja tuijotti, jotain espanjaksi sanottuaan. Ymmärsinkö? En. Pidin pokkani ja jatkoin marihuanasätkän käärimistä. Se oli ulkona kasvatettua. Sen tunsi hajusta. Sisällä kasvatettu tuoksui vahvemmalta ja sen katunimi oli cripi, yskä.
”I kill people for money.” se sanoi ja jatkoi tuijottamistani kämmenen mitan naamastani. Vitun vitun vittu, ajattelin ja nyökytin päätäni samalla nuolaisten paperin päältä kun jointti oli jo loppuun asti käännetty.
Tyyppi alkoi käydä hiilenä. Sen huomasi ilmeestä. Pysyin välinpitämättömän oloisena, heitin pötkön huuleeni ja sytytin liekin.
”I kill people for money!”
”Tranquilo.” sanoin. Rauhoitu.
Tarjosin palavan sätkän tälle uhoajalle. Hän nappasi sen ja imi posket lommolla.
”De donde eres?” hän kysyi.
”Finlandia.”
”Englandia?”
”FINlandia!”
Mietin, mitä vitua teen ja kuinka pääsen livahtamaan paikalta. Vielä tarkemmin asiaa pohdin kun tämä orankia muistuttava latino veti paitansa helmaa ja siihen piirtyi pistoolin ääriviivat. Se hymyili. Vitun kusipää. Tiesi että gringo oli pulassa.
Siinä vaiheessa koko illan tanssittamani neito saapui paikalle. Pidän naisista, joilla on jotain josta saa kiinni. Muttei liikaa. Muodot ovat tärkeämmät. Tällä ruskeasilmäisellä ja kanelin värisellä naisella ei moisia ollut, ellei muotoja väärään suuntaan lasketa. Hän oli silti kaunis omalla pyöreällä tavallaan. Tyttö alkoi pauhata jotain espanjaksi. En saanut selvää mitä he sanoivat toisilleen, mutten älynnyt lähteä paikalta kun siihen tarjoutui tilaisuus. Latinot ovat mahtavia kun he riitelevät. Hetken ölistyään tämä oranki heilauttaa käsiään kuin antautuen ja käski minua painumaan vittuun. Olen hieman macho, mutta en hullu. Alkoi armoton vitutus. En saisi maistaa tuota kanelia, joka katsoi uhoajaa silmät täynnä jotain, jota en silloin vielä osannut tulkita. Lähdin vetämään. En katsonut taakseni, mutta kuuntelin tarkasti mitä takanani tapahtui.

Bógotan yö oli viileä, kuten vuorilla usein on. Ei ristin sielua La Candelarian, eli vanhan kaupungin paskaisilla kaduilla. Vitutti armottomasti. Pää täynnä pilveä, viinaa ja kokaa. Nainen kainalossa. Nainen, joka osasi tanssia. Voi Luoja! Tämä tipunen oli liimautunut entistäkin tiukemmin kylkeeni kun lauloin baarin edesssä suomeksi. Aloin taputtaa rytmiä ja heittämään jotain vanhaa Jukka Poikaa. Hän tuli taakseni ja kietoi kätensä ympärilleni kuin näyttääkseen kaikille, että olin hänen. Naiset ovat tuolla tavalla omituisia. Heidän on omistettava ja suojeltava mustasukkaiesti kaikkea omaisuuttaan. Varsinkin miehiä. Miesten lukumäärällä ei ole väliä, kunhan niitä on. Monta. Minä sen sijaan olin taas kerran yksin.
Kävelin pitkin La Candelarian katuja kun kuulin juoksuaskelia takaani. Eikö yö voisi jo päättyä, mietin. Se oli tuo kanelin värinen somistus.

Kun ympärilä on vain roskaa, kulkukoiria, paskaa, pummeja ja poliiseja tulee epätoivoinen olo. Aivan kuin koko maailma olisi menossa kohti tuhoa. Päivä kerrallaan. Hetki kerrallaan. Ihminen kerrallaan. Tällainen ympäristö saa villiksi. Millään ei ole mitään väliä. Kaikki on auki. Kaikki käy. Mikään ei ole kiellettyä. Pääsimme Kanelin huoneeseen. Se oli pieni komeron tapainen isommassa talossa, jossa oli monia huoneita.
”Quieres coca?” kysyin.
”Sí!”
Istahdin lattialla olevan patjan reunalle. Huoneessa oli matalat lipastot yhdellä seinällä ja patja toisella. Ainoa puhdas asia huoneessa oli katossa olevasta putkesta roikkuvat vaatteet. Keino päästä pois kurjuudeesta. Kenties lopullisesti.
Kaivoin pitkulan peilin taskustani ja otin pussin kokaiinia sukanvarrestani. Sekään ei ollu priimaa, kuten ei marihuanakaan. Vedimme viivat. Kun ällöttävä maku kurkkuni perällä alkoi olla ohi Kaneli kävi päälleni kuin villikoira. Suu auki, kieli kurkkuun ja toinen käsi haaroihini. Vastasin samalla mitalla takaisin. Revin housut hänen jalastaan ja avasin sepalukseni. Nousin seisomaan ja kaivoin kaluni esiin, joka oli helppoa sillä minulla ei ollut alushousuja, kuten ei hänelläkään. Se roikkui puolikovana ja sykähteli nousten pikku hiljaa. Aloin hieroa itseäni ja lähestyin patjalla istuvaa housutonta saalistani. Hän otti sen suuhunsa ja imi kuin hullu. Otin varmuuden vuoksi häntä niskasta kiinni, jottei hän pääsisi karkuun ennen kuin olisin saanut tarpeekseni. Kun sain mielestäni tarpeeksi kiskaisin kullin hänen suustaan ja suutelin rajusti. Työnsin huohottavan naisen selälleen. En ollut kovinkaan hellä, sillä se ei ole maan tapa. Myöhemmin tosin sain kuulla, että olin ”hellä macho”. Hän valui jo muutenkin likaiselle lakanalle. Työnnyin hänen sisäänsä ja hän voihkaisi ”Oh, papito!” Panimme kuin emme olisi ikinä saaneet. Monta tuntia. Kaikkialle. Kun väsyimme otimme nenämme täyteen ja huikat rommia. Kalu oli kuin terästä, mutta tuleminen vaikeaa. Hän jatkoi voihkimista ja vaikerrusta.
”Muy rico! Muy rico!”
Kun vihdoin sain omani oli jo aamu. Kaneli meni aivan villiksi kun roiskin mällini raivolla hänen pakaroilleen ja huusin orgasmista sekaisin ”Ota mälliä huora! Tästä saat! Ota!”
Makasimme ja huohotimme. Tajusin kuinka vaikeaa kommunikointi oli, silä hän puhui huonommin englantia kuin minä espanjaa. Hetken änkytettyämme hyvästelin hänet kuumalla suudelmalla, puin päälleni ja lähdin. Kompuroin ulos tuosta haisevasta lahosta läävästä, joka oli sikäläinen kerrostalo.

Kaikki on kauniimpaa aamulla. Tai sitten olin vain vielä sekaisin seksistä, rommista ja päihteistä, jotka jotkut idiootit luokittelevat huumeiksi.
Eräs mulatti kääntyi kujalta samalle tielle, jota kävelin. Pitkä ja vahva nainen. Sellainen joka tiedostaa olemuksensa tekemän vaikutuksen ympäristössään. Koko katu pysähtyi kun hän käveli ohi. Tiukat collage-shortsit ja hihaton toppi. Nännit piirtyivät kankaalle, perse oli kuin mustalla naisella. Kapeat hartiat ja leveä, mutta pyöreä lantio. Yksikään hänet nähnyt mies ei voinut jättää sitä vain vilkaisuksi. Tuijotimme, kuolasimme, kiihotuimme. Tuollaiset naiset tietävät sen ja käyttävät sitä saadakseen mitä vain typerykset ovat valmiita ostamaan. Naisilla on sillä tavalla helppoa. Ei minulla. On otettava se mitä saa. Lypsettävä elämää, ennen kuin se lypsää tyhjäksi niin taskut, kassit kuin sielunkin. Mitä muuta täällä voisi tehdä? Lapsia? Meitä on jo liikaa. Uraa? Vain kusipäät ylenee nopeasti. Häikäilemättömät, ahneet, sielunsa myyneet. Ei. Hetki kerrallaan. Pullo, jointti, viiva, nainen. Ei aina siinä järjestyksessä, eikä välttämättä yhdessä. Jotain on kuitenkin tehtävä.

Karibia

Heräsin siihen kuin jäätyisin kuoliaaksi. Olin varma että heräisin lumihangesta. Aloin ottamaan askelta alas sängystä, kunnes tajusin että nukuin kerrossängyn yläpunkassa ja olin juuri tippumassa perseelleni, kuten niin monesti tässä elämässä. Sain kuin ihmeen kaupalla vasemman jalan alleni, jolloin koukistuva jalka otti tiputuksen vastaan ja siirsi sen suoraan leukaani. Pimeni.
”What was that?”
”Did someone fall?”
Naurua.
Avasin silmäni. Tai ainakin luulin avanneeni. Pilkkopimeää. Suussa maistui veri ja päässä pyöri. Perse oli kipeä.
”Perkele…”
”Aahaha! It’s the Finn!”
”Go fuck yourself! Who the hell turn the AC at such temperatures? Im right next to it. Shit. Where’s your brains you fucking retards!?”
Annoin palaa. Täyslaidallinen. Napsautin samalla valot päälle. Olin pärskinyt verta huutaessani allani nukkuneen kusipään vuodevaatteisiin, yövaatteisiin, käsivarrelle, repulle. Kaikkialle. Kun tämä britti huomasi ettei se kostea hänen kädellään ollut vain sylkeä, hänen ilmeensä muuttui murhanhimoiseksi.
”You fucking bra…”
Britti oli nousemassa alapunkalta, mutta latasin oikean koukun suoraan hänen leukaperiinsä koko raivoni voimalla. Vitun norsu! Muut huoneessa olijat jäykistyivät. On aina paras lopettaa kaikki helposti. Lyödä ensin. Äkillinen väkivalta lamauttaa ihmisen. Tungin kamani reppuun ja lähdin vessaan siivoamaan naamani ennen häipymistä tästä gringo helvetistä.
Karibialla ja varsinkin Cartagenassa vessat tunnistaa hajusta jo kaukaa. Viemäriverkosto oli vahassa kaupungissa niin ahdas, ettei vessapaperia saanut heittää pönttöön. Huusseissa oli korit paskapaperia varten. Löyhkä. Lämmin paska. Aina tuore. Pääsin ulos nopeasti ja kuulin takaani hälyä kun paiskasin hostellin oven kiinni.
Oli vasta aikainen aamu kun astuin ulos kamoineni. Lähdin satamaan päin.
Halusin päästä pois kaikesta. Pois näistä likaisista kaupungeista ja idioottituristien jaloista. Jonnekkin missä ei ole kulkukoiria estämässä tien ylitystä, pummeja repimässä hihasta tai poliiseja kyyläämässä. Epäilemässä kaikkia ja kaikkea. ”Mutta Joonas. Se on laitonta!” Niin ne aina sanovat. Se on heidän ainoa argumenttinsa kaikkea sitä vastaan, joka heitä pelottaa. Laitonta. Minusta ihmiset, jotka antavat muiden päättää mikä on oikein ja väärin ovat eksyneet. He eivät elä itseään varten, vaan miellyttääkseen muita. Kukin tavallaan. Minä sen sijaan kävelin rinkka selässä, ilman paitaa, vaaleat hiukset auki ja leukaani, sekä persettäni jomotti niin helvetisti.
Kesken sumeiden mietteideni vastaan kävelevä mulattinainen alkoi paasta minulle maailman epäoikeudenmukaisuudesta tuohtuneena. Tai ainakin niin luulin. Köyhistä ja rikkaista. Minusta, jolla on varaa matkata heidän maahansa ja heistä, joilla ei ole varaa edes bussilippuun. Toivotin ämmän kohteliaasti helvettiin.
”Painu sinä imemään äitiäs vitun vajukki!” Ei hän mitään tajunnut suomestani, mutta äänenpainoni varmisti pointin. Jotkut ovat tuollaisia. Valittajia. Luulevat ihonvärini tuovan mukanaan pari miljoonaa, Rolls Roycen ja huvijahdin. Olin persaukinen gringo vieraassa maassa. Turha minulle tulla jauhamaan.
En ollut ikinä käynyt satamassa, eikä tie ollut minulle tuttu. Ei puhelinta, karttaa tai minkäänlaista tietoa suunnasta. Ei edes kielitaitoa kysyä, tai ainakaan ymmärtää vastausta. Tällaiset retket ovat minulle tuttuja. Hah. ”Tuttuja.” Päämäärättä haahuiluun olin perehtynyt jo pikkupoikana. 5-vuotiaana ajelin vanhalla pyöränrämälläni pitkin Kellarpellon katuja. Ilman päämäärää ja kelloa. Ilman kännykkää, sillä ne olivat matkalaukun kokoisia. Keräsin pulloja, kiusasin spurguja ja tutkin uusia paikkoja. Pyörä oli haalean sininen. Kaksi tankoa, jotka molemmat tekivät notkon alakautta päättyen tukevaan tarakkaan. Pieni ja matala, kuten ajajansakin. Kunnes eräänä päivänä olin ajamassa parkkipaikan läpi kotiini. Asuimme silloin isäni kanssa Siwan talonmiehen asunnossa, joka oli kaupan kanssa samaa rakennusta. Henkilöauto, vanha Saab peruutti päälleni. Kuin ihmeen kaupalla onnistuin pelastautumaan kuralätäkön kautta. Ilman sitä olisin takuulla murskautunut, kuten pyöräni, kuin kaljatölkki. Päämäärien ottaminen on vaarallista tai sitten vain liian tylsää. Nyt minulla kerrankin oli sellainen. Satama.
”Buenas amigo!”
Musta iso kalju mies, sekä hieman lyhyempi hyvin pukeutunut latino olivat edessäni virnuilemassa.
” Haluutsä ostaa laivalippuja?”
”Minne?”
”Playa Blancalle. Sopis sulle. Haha!”
”Paljon pyydät?”
”Viiskyt.”
”Viiskyt tuhatta Kolumbian pesoa?”
”Jep.”
”Älä viiti. Kakskyt.”
”Kolkyt ja säästyt kymppitonnin verolta.”
”Báru vero?”
”Just se. Se on kymppitonnin.”
”Selvä. Maksan kun nousen laivaan. En ennen sitä.”
”Joo joo. Mennään.”
Latino vinkkasi taksin luoksemme ja neekeri vahti minua kuin vankia. Seisoi kädet ristissä edessäni ja tuijotti alas. Aina ne tuijottavat alas. Latino sai taksin ja sanoi neekerille jotain. Nousimme tämän valkoisessa puvun takissa, suorissa vaaleissa housuissa ja hiukset geelistä märkinä olevan latinoloverin kanssa ahtaaseen taksiin. Hän eteen kuskin viereen ja minä taakse. Ajo-ohjeet kuulostivat kaikkea muuta kuin ”Satamaan kiitos ja vauhdilla.” Tungin kokat ja pilvet taksin istuinten väliin. En käytä. Olen puhdas. Matka jatkui ja kohta käännyimme päällystämättömälle tielle. Lahoista laudoista kyhättyjä hökkeleitä paratiisissa. Aaltopeltiä kattona, tai muovia. Selitys etupenkillä jatkui. Aloin huutamaan ”Mitä vittua jätkät!? Satamaan!” Juuri silloin taksi kaarsi slummien ympäröimään satamaan.

Epätoivo

Ajelehdin vailla päämäärää. Etsin unelmia aavalta elämän ulapalta hukkumisen uhalla. Kaikkihan me vellomme jatkuvasti muuttuvassa maailmassa omine toivenemme, haluinemme ja mietteinemme. Niin minäkin. Tällä kertaa epätoivon vimmalla. Unelmat ovat kuin paatteja. Niitä haluaa ja toivoo sydämensä pohjasta. Haluaa päästä hyisestä merestä ja hukkumiskuoleman uhasta johonkin utopiaan. Ei unelmat ole pysyviä. Vain matka niitä kohti on pysyvää, sillä niissä purkeissa ei ole ankkuria. Kun kaikki saavuttamasi ajautuu alas maailman reunalta, voit pelastautua ja etsiä uutta, tai sitoa itsesi paatin kanteen ja vajota sen kanssa. Se siitä. Oli joulukuu ja makasin vitivalkoisella hiekalla polttavan auringon alla palmupuiden huojuessa tuulessa. Minulla oli kaikki mitä halusin. Hah! Minulla ei ole ikinä kaikkea, mitä haluaisin, mutta kaikki tarpeellinen, jota ihmiset yleensä kokevat tarvitsevansa. Aurinkoa, seksiä, rommia ja vähän hierontaa. Rannalla kierteli toisinaan mustia ja mulatteja tarjoamassa hierontaa pikkurahalla. Laadukasta se ei ollut, mutta toisinaan joku näistä kaunottarista suostui vetämään käteen tai antautumaan lemmenleikkeihin lehvästöiden suojissa. Lisämaksusta tietty. Se oli kapitalismin kulta-aikaa. Kaikki oli kaupan jos vain rahaa löytyi. Silti turhauduin Isla de Bárulla.
Mietin ja makasin. En osannut ottaa suuntaa. Elin päivä kerrallaan, kuten kaikki aina sanovat. Se on helvetin huono juttu. Ihminen kuolee sisältä eläessään vain päivän kerrallaan. Taantuu eläimeksi, jolla ei ole suunnitelmia, unelmia tai motivaatiota. Ei sillä, että niillä olisi lopulta mitään väliä, sillä millään ei ole. Koko olemassaolon dilemma alkoi ahdistaa. Otin puolikkaan rommipulloni ja lähdin. ”Jamaica” siinä luki valkoisella mustassa pullossa. Ei mitään muuta. Mutta se oli priimaa.

Etsin suuntaa elämääni ja nautin trooppisesta paratiisista, kunnes tulin sairaaksi. En tiedä oliko se paikallisten vesi, hietakärpäset vai kenties kalan kanssa syömäni salaatti. Tein kaikki virheet ja maksoin niistä kovan hinnan, kuten aina. Kantapään kautta. Noh, siinä olin rinkka selässä, kuumetta +40c ja pää niin lukossa, ettei sanaakaan tullut huuliltani vaikka kuinka koetin. Pääsin silti kuin ihmeen kaupalla takaisin mantereelle Cartagenaan. Menomatka Isla de Bárulle hoitui hoikailla pikaveneellä slummisatamasta, mutta paluumatkan istuin muiden turistien kanssa kiltisti isossa paatissa, jolla meni aivan liian monta tuntia päästä perille. Kun vihdoin sain maata jalkojeni alle oli jo myöhäinen yö ja satoi kaatamalla. Siis oikeasti kaatamalla. Suomen sateet olivat pelkkä ejakulaatio tähän vedenpaisumukseen verrattuna. Kävin kysymässä monesta paikasta huonetta, mutta kaikki olivat täynnä tai aivan liian kalliita. Halusin vain kuukahtaa sänkyyn ja kuolla pois. Jalkani eivät meinanneet enää kantaa ja pääni olisin mielummin syöttänyt rotille kuin kantanut harteillani. Juuri silloin eräs paikallinen hieman veijarin oloinen latino liimautui kylkeeni. Kyseli mistä olin ja mitä tarvitsin. Sanoin vain tarvitsevani majapaikan ja hän tietenkin, tietenkin tiesi jonkun kaiman kummin serkun, jolla oli halpa hostelli aivan lähellä. Lähdin hänen matkaansa, koska kävelimme valaistulla kadulla. Mutta kun tämä hölösuu kääntyi kapealle kujalle, jossa näkyi hämäriä hahmoja varjojen seassa annoin hänen mennä. Jatkoin vain matkaani edes sanomatta mitään. Hän huuteli perääni, mutten edes vilkaissut taakseni. Kusettajan tuntee aina. Pääsin silti tämän vanhan merirosvo kaupungin muurien sisäpuolelle, jossa eräästä ovesta astui aivan taivaallisen kaunis valkoihoinen nainen. Hän huusi perääni.
”Hey! Excuse me mister! What are you looking for?”
”Place to sleep.”
”Well, I just started a new hostell here, and I would love you to be my first…customer.”
Ihmettelin tätä taukoa hetken, kunnes tajusin hänen ilmeensä. Kävikö tämä jylhä skandinaavikissa kuumana?
”How much you want?”
”How much are you willing to pay…?”
”All I have…in here” Ja nappasin kiinni haaroistani. En tajua mikä minua vaivaa kun olen kuumeessa. Jos olen yksin runkkaan itseni puhki. Käyn kuumana monella tavalla.
Olimme kapealla pimeällä kujalla ja tämä minua päätä pidempi naaras seisoi puoliksi avonaisen oven kynnyksellä ja selvästi puntaroi minua katseellaan. Hän pyysi minut sisään ja myöhemmin sisäänsä maksuksi parin päivän levosta. Hänen nimensä jäi minulle epäselväksi, koska hän sanoi nimekseen vain ”Betty”. Meillä oli hauskaa muutaman päivän ajan, kunnes hän alkoi tykästymään liiaksi siihen mitä hänelle annoin. Pyysi minua jäämään ja hoitamaan hostellia hänen kanssaan. Siinä vaiheessa sain tarpeekseni. Halusin olla vapaa. En tiennyt mitä halusin, missä halusin, saati ketä halusin, joten hiivin tavaroineni ulos kun hän oli nukahtanut. Se oli kieltämättä halpamaista, enkä nauti töykeydestä naisia kohtaan, mutten myöskään jaksa draamaa. Helvettiin hienotunteisuus ja sovinnaisuus. Helvettiin kaikki. Olemme lopulta kaikki yksin. Onneksi rommia oli vielä jäljellä.

Rakkaustarinani

29.4.2015 Rakkaus

Koska blogini koskee rakkautta, nykyistä ja menetettyä, näin tarpeelliseksi kertoa omat rakkaustarinani.

Niitä on kaksi.
Toinen on hullu, katkera ja täynnä itkua.
Toinen on turvallinen, arkinen ja täytetty tulevaisuuden suunnitelmilla.
Toinen on tähänastisen elämäni suurin intohimo.
Toinen on osa minua.
Toinen alkoi, kun toinen päättyi.

Ensimmäinen

Ensimmäinen rakkaustarinani alkoi jo lapsena. Olin 13 ja aloittanut yläasteen uudessa koulussa.
Tulin heti toimeen kaikkien kanssa, niin vanhojen kuin uusienkin tuttavuuksien.
Poikkeuksena oli yksi poika.
Löysät vaatteet ja jo kerran luokalleen jääneen kovanaaman asenne olivat viimeisiä asioita, jotka kaltaistani tyttöä kiinnostivat. Ensimmäisiin viikkoihin en edes muistanut pojan nimeä. Vähitellen opin pojan nimeksi R.

Muutaman viikon jälkeen äidinkielen tunnilla sain R:ästä parin tehtävää varten, jossa oli tarkoitus tutustua luokkatovereihin kysymysten avulla, jonka jälkeen opettajalle kerrottiin, mitä oltiin opittu.
”S rakastaa musiikkia ja rämpyttää kitaraa.” Se oli R:n vastaus ja sillä sekunilla kiinnostuin tästä tylystä, virnistelevästä pojasta. Ensin vain ystävänä, mutta se tulisi pian muuttumaan.

R oli ensimmäinen, joka paritti minut kaverinsa kanssa treffeille. Hän oli myös ensimmäinen, joka oli minusta mustasukkainen. Hän oli ensimmäinen, joka kaatoi minut lattialle nauramaan painin lomassa. Hän oli ensimmäinen, joka sanoi että haluaa minut. Hän oli ensimmäinen suudelmani, ensimmäinen kertani, ensimmäinen riitani ja ensimmäinen eroni. Mitä tärkeintä, hän oli ensimmäinen rakkauteni, ensimmäinen poikaystäväni.
R oli kaikki nämä asiat vain kuudessa kuukaudessa. Rakastin häntä tavalla, jolla lapsi voi rakastaa.

article-1209288-0631A908000005DC-186_468x226

Tämä ei kuitenkaan ole rakkaustarinani. Tämä on se, mikä edelsi rakkaustarinaani. Tämä antoi pohjan jokaiselle tunteelle, joita tulisin koskaan tuntemaan R:ää kohtaan. Pohja jokaiselle tunteelle, jotka edelleen, 7 vuoden jälkeenkin tunnen. Vasta näiden vuosien aikana ymmärsin, kuinka R:ää todella rakastin.

 

You were the biggest mistake I ever made, but I still don’t regret it.

 

R ja minä, molemmilla oli suhteita, molemmilla oli kokemuksia. Näimme joka päivä. Välillä meni viikkoja, kun emme puhuneet sanaakaan, välillä nauroimme ja tuijotimme toisiamme.
Vuoden päivät menivät, kun näin puhelimessani tutun nimen. R soittaa.

Vastasin samalla tehden elämäni suurimman virheen, jota en tule koskaan katumaan.

Seksi, rakkaus, salailu ja mustasukkaisuus täytti elämäni äkkiä. Viikonloppuisin rakastin, halasin ja hyppäsin R:n syliin. Viikkoisin teeskentelin, että en ole R:n kanssa missään tekemisissä. Iltaisin riitelimme muista, toisista, jotka ottivat paikkamme. Emme kuitenkaan koskaan yrittäneet ottaa paikkojamme takaisin.
Emme kertaakaan.
Koska molemmat tiesivät, ettei meitä ole tarkoitettu yhteen.
Tätä tunteiden vuoristorataa jatkui kolme ja puoli vuotta. Tänä aikana en hylännyt R:ää kertaakaan. Se olin aina minä, joka jäi yksin, koska R halusi jotain muuta.
Tästä huolimatta minä olin se, joka lopetti sen lopullisesti. Muistan edelleen, kuinka hän itki ja huusi rakastavansa, kun tajusi, että olen saanut tarpeekseni. Laitoin puhelimen kiinni ja itkin.

 

adsdsd

Tämä oli ensimmäinen rakkauteni kiteytettynä.
Toinen rakkauteni seuraavassa postauksessa.

-Touched

20.9.2014 Yleinen

Eka blogi ja kirjoitus ikinä! Jännää. Mut sit asiaan.

 

Sählään, säädän ja kohellan aivan helvetisti. Miesten kanssa. Näin pienessä kaupungissa kaikkea ei voi paljastaa edes parhaalle ystävälle, mutta teille paljastan kaiken, mitään salaamatta tai häpeilemättä. Me ollaan nuoria ja kauniita vaan kerran, joten nautitaan siitä! Koska, YOLO

 

Love: Marikadiem

Pensselssonin opettavaiset vol. 1

25.7.2014 Huumori, Sekoseko, Yleinen

Pensselssonin opettavaiset vol. 1

Erään nuoren tytön tarina

Myriam Lipsveteläinen syntyi syrjäiselle metsäseudulle lammasfarmarin ja pienrikollisen kuudenneksi tyttäreksi, veljiäkin oli kahdeksan. Talo oli hyvin köyhä, eikä siellä juuri muita harrastuksia ollut kuin satunnaisesti käsiin saatujen kirjojen lukeminen sekä insesti, niin ikävä sana kuin se onkin. Milloin tyttö ei ollut isänsä tai veljiensä seksuaalisten mielihalujen kohteena, hän lueskeli kertomuksia erityisesti kaukomaista. Koulussa Myriam oli hyvän oppilaan maineessa, mutta hänestä kasvoi kotona saatujen kokemusten mukaisesti ns. huolimaton tyttö.

Kouluaikojen loppupuolella Myriamista varttui ajoittaisesta ruoan puutteesta huolimatta hehkeän rusoposkinen ja terve nuori nainen. Hän oli kasvoiltaan mukavasti kaunis ja varreltaan sorja, josta esiin työntyvää uhkeaa rintavarustusta kelpasi kyllä esitellä. Erityisen miellyttävät olivat hänen vapaasti paidan alla pullistelevien rintojensa terhakkaat nipukat, jota ikään kuin kilpaa yrittivät tehdä puseroihin reikiä. Sanalla sanoen häntä himoitsi moni uros, muttei sentään ihan omaksi saakka. Myriam ei tosiaankaan ollut neito, jonka poika vie vanhemmilleen näytille avioliittoaikeissa, mutta patjalle hänet kyllä kelpasi kellistää.

Kasvettuaan nuoreksi naiseksi Myriam Lipsveteläinen lähti reppumatkaajaksi Aasiaan. Matka Venäjän ja sen entisten alusmaiden halki kohti Intiaa ei ollut tapahtumaköyhä, olihan reppumatkaaja nuori ja kaunis vaalea tyttö, joka osasi miellyttää miehiä. Myriam tykkäsi erityisesti Uzbekistanista ja sen hurjista paimentolaisista, jotka osasivat tehdä monenlaisia temppuja hevosen selässä. Ja temppuja hallitsi myös Myriam totta totisesti.

Intiaan päästyään hän hakeutui Länsi-Bengalin pääkaupunkiin Kalkuttaan ja siellä paikallishallinnon päällikön palatsin tuntumaan ikään kuin tyrkylle laveamman elämän toivossa. Intialaisen kommunistiministerin poika Karam ihastui vaaleaan kaunottareen. Liukas perijä liehitteli neitoa monin lahjoin, eikä aikaakaan, kun Myriam suostui nuorukaisen ties monenneksiko jalkavaimoksi.

Karam oli aluksi kuin itse pyhimys ja herrasmies, mutta osoittautui piankin brutaaliksi ja ikävän masokistiseksi mieheksi. Erityisen häijy hän oli länsimaalaiselle tytölle, koska oli jo kyllästynyt pieksemään tummahipiäisiä, mulatin kuritus kun aiheutti hänelle akuuttia turhaumaa. Myriamin pieksemisestä tuli lähes jokailtaista, nöyryyttäminen oli arkipäivää.

Saatuaan viimein pojan raisuista otteista tarpeekseen Myriam varasti Karamin auton ja lähti pakoon. Pahaksi onnekseen hän ajoi kaupungin slummissa kolarin, hänellä kun ei ollut juuri lainkaan ajokokemusta eikä varsinkaan vasemmanpuoleisesta liikenteestä. Hän löi rintakehänsä ja erityisesti kaulansa pahasti auton rattiin menettäen puhekykynsä. Sairaalassa hänelle vaihdettiin samassa turmassa kuolleen paikallisen ilotytön äänihuulet, joissa oli klamydialoinen, joka taas oli tullut ilotyttöön saksalaiselta turistilta suuseksin kautta. Loinen asettui mielellään kodiksi Myriamin notkeaan runkoon. Leikkauksen jälkeen neiti Lipsveteläisen puhekyky palautui.

Päällisin puolin Myriamilla ei ollut mitään hätää, kauniit kasvot eivät olleet kärsineet kolarissa eikä upeamuotoinen ja runsas povi ollut turmeltunut. Neidon kaulan juureen tehdyn hengitysreiän päälle kasvoi nahka aivan normaalisti, vaikkakin itse reikäkäytävä ei umpeutunut intialaisen sairaalan instrumenttien epäpuhtaudesta johtuen, mutta tätä ei Myriam vielä itsekään tiennyt.

Karamin jätettyä hänet noutamatta sairaalasta takaisin uudelleen orjuutettavaksi Myriam palasi rekkakyydillä Suomeen. Kotimaahan päästyään hän hakeutui oitis seksibisnekseen, muuta ammattia kun hän ei osannut. Tulevaisuus ei näyttänyt hyvältä, ammattina seksi voi olla vaarallista.

Niinpä erään kiihkeän seksiaktion aikana intialaisen kirurgin tekemän hengityskäytävän uusi päällysnahka repesi päästäen reikään iloisia siittiöitä asiakkaana olleen betoniraudoittajan tippurin runtelemasta peniksestä. Myriam oli tarkka tyttö, hän ei halunnut antaa miesten laueta sisälleen, siksi tämäkin juopunut asiakas ruiskautti lastinsa tytön rinnoille. Kyseinen reiän repeäminen, sinne valunut vähintäänkin likaisen kikkelin sperma, kuolleelta ilotytöltä sosialisoidut äänihuulet sekä intialainen klamydialoinen yhdessä Myriamin tavallista kookkaamman libidon kanssa kehittyivät neiti Lipsveteläisen kehossa sangen outoon muotoon. Edellä mainitut ainesosat nimittäin kehittyivät kokonaan uudeksi elimeksi, ja vieläpä melkoisella vauhdilla! Neidon rintaontelon sisään kasvoi lapiomiehen nyrkin kokoinen elin, Visvanus erectus, kertakaikkisen ennennäkemätön seksuaaliviettiä kiihottava symbioosi, aivan ainutlaatuinen koko ihmiskunnan historiassa. Entisellä rintavalla tytöllä oli nyt kolme rintaa! Kaiken tämän lopputuloksena Myriamin sisältä entisen hengitysreiän kautta alkoi kummuta outoja eroottissävytteisiä ääniä, aluksi hyminää ja yninää, kohta jo kokonaisia sanoja ja myöhemmin jopa lauseita!

Moniulotteinen vaiva aikaansai tytön sisältä ajoittain hyvinkin rivoja huutoja ja vieläpä suuta avaamatta ja huulia liikuttamatta! Myriamia tilanne joskus hieman nolostutti, niinpä hän hakeutui jossain vaiheessa hoidon piiriin. Tapaus oli niin mielenkiintoinen, että vanhemmat lääkärit ympäri Euroopan halusivat miltei kilpaa tutkia Myriamin outoa uutta elintä ja varsinkin hänen upeaa runkoaan. Mutta koska maailmalla ei ollut esimerkkitapauksia, jäi pätevien lääkäreiden tarkat diagnoosit antamatta.

Vaan löytyipä viimein nuori kotimainen lääkäri, joka osasi yhdistää asioita, ei omaksi onnekseen sentään ihan kaikkea. Niin kuin saduissa usein käy, sai nuori lääkäri Myriamin lopulta omakseen, ja näin entisestä pilveä polttavasta iloluontoisesta reppumatkaajaneidosta tuli kunnioitettu tohtorinna.

Myriam kertoili nuorelle aviomiehelleen lapsuudestaan ja nuoruudestaan isänsä, veljiensä ja kylänmiesten patjana. Lääkäri vihastui, mutta muisti etiikkansa, eikä lähtenyt suoralta kädeltä kostoretkelle. Eräänä päivänä Myriamin isä sekä kaksi veljeä saapuivat lääkärin vastaanotolle kuka mitäkin vaivoja esittelemään. Isällä oli tietysti toive siitä, ettei lääkäri laskuttaisi häntä, oltiinhan tässä sentään sukulaismiehiä. Lääkäri ei todellakaan laskuttanut isää, mutta kuin puolivahingossa sipaisi isän kikkelin irti nivustyrää leikatessaan. Sitä ennen hän oli tahallisesti tartuttanut ruiskeiden avulla toiseen poikaan hivin ja toiseen ebolan. Kosto on suloista.

Tarinan opetus:
Tutkikaa hyvät lukijat ympäristöänne. Kaikki ei aina ole ihan sitä, miltä ensi silmäyksellä päällepäin näyttää. Eikä missään nimessä esiaviollista seksiä, ei, ei, ei!

Hullun Kamikadzen hullunhauska vitsi.

17.6.2014 EU, Putin, Ukraina, Venäjä, Yleinen

Ukrainan Kaasukiista muodostuu hautakiveksi.

Olen Virallinen Kremlin Propagandan palkallinen kertoja. Mutta tällä kertaa jätän väliin kumartakaan Tsaarianne huudot väliin. Sen Sijaan kerron vähän faktoja on omia pieniä tulkintoja niistä. Sen jälkeen perinteen mukaan vastuu siirtyy kuulijalle.

Ukrainan itä osat on vuokrattu USA:lle ShaleGas tai liuskekaasu tuotantoon. (SHale Gasista erikseen kannattaa katsoa GASLAND)

EU on Ukrainan puolella ja haluaa Ukrainasta EU:n jäsenen. EU ja Ukraina ovat vastaan Venäjän luonnonkaasua (syystä jossa ei ole logiikkaa)
EU jäähdyttää kaikki kaasun vaihtoehtoisten reittien rakentamisen (EU:n ei Ukrainan kautta)
USA alkaa nostaa liuskekaasua ja myydä sitä EU:hun Venäjän kaasun sijaan. (liuskekaasun hinta on pienempi kuin perinteisen kun se on naapurissa tuotettua ja kun Venäjän kaasun loppuhintaan vaikuttaa Ukrainan vaatima korvaus toimituksesta)
Iso Paha Punainen Peto on Tapettu ja Hyvät voitti. Niin voisi ajatella jos ei osaa ajatella ja uskoo Venäjän vastaista propagandaa.

Siispä seuraavaksi vain niille jotka osaavat ajatella

Ukrainan sopimus (Shale Gas sopimus) on joku 30-40% Ukrainalle ja loput USA:lle.
Ukraina saa energiansa siis ilmaiseksi.
Mikä puolestaan kertoo sen että Ukrainan tuotanto on halvempaa.
Mikä puolestaan kertoo sen että Ukrainan tuotteet ovat halvempia.
Halvempia kuin EU:n. Ja Markkinat on auki Juurikin Eurooppaan.

Otetaan Etäisyyttä hiemaan kaukaiseen ja tuntemattomaan Ukrainaan ja suunnataan lentävä mattomme Suomeen.

Suomen esimerkki on hyvä koska se heijastaa koko EU:n tilannetta ja on lisäksi läheinen ja hyvin rakas maa.
Niin kuin olen jo aiemmin kertonut Suomen käyttämistä rahoista yli puolet on velkaa ja tämä on alkanut vuonna -95. (ei sattumoisin EU:n liittymisestä kuitenkaan)

Palataan siis vuoteen -95. Tilanne mahdollisimman pelkistettynä ja yksinkertaistettuna. Olen Pekka ja saan palkkaa 1000€ kuukaudessa.
Kuluja minulla on kuukaudessa 2000€. En halua luopua uudesta autosta joka vie minun rahaa (en halua leikata kuluja). Niimpä otan lainan. 1000€, Pankki täti ojentaa rahatukun kättehen ja kävelen onnellisena ihailemaan uutta autoani. Elämä Hymyilee.

Mutta ei pitkään, kuu vaihtuu ja saan 1000€ palkkaa mutta kun kuluja minulla on 2200€. On hieno auto ja valitettavasti lainan korot (puhumattakaan että olen 1000€ velkaa pankille). Mutta töissä pomo sanoi että tilauksia on pilvin pimein niin päätän että pankkiin käy tie.Sama täti 1200€ käteen ja elämä hymyilee. Tämä jatkuu kuukaudesta toiseen vuodesta -95 lähtien. Velkani kasvaa ja lisäksi on korot olen ”pikavippi kierteessä”

Tämä on valitettavasti Suomen valtion ja EU:n tila. No Jotta oltais reiluja niin Suomi ei ole pääsyylinen (osasyylinen kuitenkin lisäksi haluaisin korostaa että sekä syy että velat on JOKAISEN kansalaisen!).

Suomi ei ole pääsyylinen ja tarina jonka kerroin ei ole realistinen sanotte minulle. Rahat on käytetty EU:hun ja kyse on sijoituksesta.!!

Näinpä Sanon minä. Siinä vaiheessa tullaan siihen kohtaan missä leikataan pää irti. (ajatella se ei osaannu kummiskaan)

Niinhän se tehdään sijoitetaan on vain yksi MUTTA.

Palataan Ukrainaan edellinen tarina mukanamme. Sijoituksemme on Ukraina.

Meidän rahoilla kustannamme UkrUSAn kaasuhankkeet. Jotka puolestaan ratkaisee huikean määrän ongelmia. Ensinnäki Iso Paha on mullan alla, toisekseen velkainen EU joutuu tilanteeseen jossa kuolemaa vauhditetaan.

Voittajat: Ukraina ja USA (Britit varmaan eroaa EU:sta ja silloin ei enempää todisteita tarvii ;D Jolloin viimeinenkin voittaja on selvillä)

Häviäjät: Eu (tässä kohtaa voi sanoa että Ukraina on EU:ssa ja joutuu avustamaan Eurooppaa, reiluja ollakseen sanon että näinpä. LAINALLA jolloin tilanne ei todellakaan mihinkään hyvään suuntaan saa käännettyä väkisinkään) ja Venäjä.

Mitä tästä voisi sanoa otimme pikavipin ja sijoitimme kun ei haluttu leikata kuluja vaan saada ilmaista rahaa sijoituksesta. Kävi kuitenkin toisin. Saatiin tuhlattua rahat ja lisäksi tuplasti lisää kuluja, Lainan korot plus oman palkan leikkaus. Minähän en kovin taitava pisnesmies oo mutta aika PASKA DIILI. :D

Toinen hauska asia. EU:n colonisaatio strategia. Käsittääkseni EU:n ja Ukrainan sopimus on melko ovela. Siinä oli kait yritys tuhota teollisuus ja saada vain laajennettua markkinat ja otettua toisen maan resursit käyttöönsä. (niin kuin ennenkin) Vaan Olipa Ukrainan kaverit olevia. Kääntyykin EU UKRUSA:n colonisaatioksi.

Mutta mites Se Iso Paha joka on yllätys hyökkäyksellä tapettu. Vaan ei ollut tälle karhulle mikään yllätys että häntä ja tähtöstä jaahdataan. Karhu yritti kertoa asiasta tähtösen kansalle ”Et kahtokaa nyt miten teitä huijataan” (EU:n omat päättäjät mukanaan) Vaan Kun Ei tähtönen kuunnellut. Veljet oli hänelle sanonut että karhu on Iso ja Paha ja hääti se karhu joka kertaa ku yritti karhu järkeä puhua, Murinaa vain kuuli karhun suusta eikä tahtonut kuunnella.

Nyt Venäjä propaganda faktaa murisemaan minä rupeen:

Venäjällä on alkanut kansannousu. Kansannousu Sotia ja epäreilua maailmaa vastaan.

Lähiajan Tarina nro 1

Samaa Perhettä

Putin kävi Etelä Koreassa sopimassa jotain kauppoja. Antoi haastattelun sen jälkeen. Kysymys oli kaasuhommasta. Siinä juttu on niin että

kaasunputken voisi viedä joko meren kautta, kuussa kääntymällä (tarkoitan että järetön rojekti) tai P-Korean kautta. Noh jos tois meren kautta niin projektin hinta olisi tosi kova ja jotta sijoitus on hyvä eikä EU:n style tavittaisiin piiiiiiiiiiiiitkälle vuoteen 3001 (ei välttämättä ihan niin pitkä mutta tiedättehän te minut Venäläiselle kaiken pitää olla SUURTA ;D ) kaasuntoimitussopimus. Jota ei Etelä Korea varmaan haluaisi allekirjoittaa ymmärrettävistä syistä. (esim jos aurinkoenergia yleistyy ja kaasua ei tarviikkaan)

Tai Pohjois-Korean kautta. Jos ette tiedä niin ymmärtääkseni Etelä ja Pohjois Koreat ovat virallisesti sodassa. (Aselepo on mutta rauhansopimusta ei ole ikinä tehty) Siinäpä muodostuu pulma. Jos Venäjä olisi EU niin se vihjaisi kuten Georgialle (08.08.08) esimerkiksi että ongelmakohdat pitäisi ratkaista äkkiä niin päästään hommiin ;) (puu pääille käännän tuhotkaa ne ja laajentukaa kaikkihan sen tietää et ihan TURHA ALUE JA KANSA ovat muutenkin) Vaan yllätys! Venäjä ei ole EU.

Putinille tehdään kysymys. Mitä mieltä olisi Venäjän kansa Koreoiden yhdistymisestä? Putin vastaa: ”Venäjä olisi iloinen siitä että Etelä- ja Pohjois- Korean ihmiset yhdistyisivät takaisin samaksi kansaksi. Mutta se vaatii molempien aitoa haluan palata samaksi perheeksi. Haluan korostaa että Venäjä hyväksyy VAIN JA AINOASTAAN molemminpuolisen ja rauhanomaisen yhdistymisen. Siihen me pyrimme kun käydään 6 osallisen keskustelua. (Joku 6 maan kokous jossa pyritään ratkaisemaan Etelä- ja Pohjois-Korean riidat) Se vaatii aikaa ja molempien halua. Me yritämme auttaa parhaamme mukaan. ” Pääidea on siis tämä jos veljet kutsuvat toisiaan taas veljeiksi me iloitsemme teidän perheen yhdistymisestä mutta se vaatii aikaa ja me odotamme niin pitkään kuin tarvii. Korostus jos riita ratkaistaan sotilaallisesti niin kauppaa ei Venäjän kanssa tule!

Kyseessä on videoitu noin tunnin haastattelu (vapaasti netissä katsottavissa)

Lähiajan Tarina nro 2

Kansalle Leipää, nettiä ja viihdettä PRKL

Putin kävi Pohjois Koreassa. Niille jotka eivät tiedä. Se on se maa jota koko maailma halveksuu ja jossa on Se jännän näköinen kaveri johdossa ja kansa elää kurjaa elämää. Putinilla oli tapaaminen josta en sen enmpää ole ottanut selvää mutta tuloksista kuitenkin olen. Tapaamisella on nimittäin saatu sopimus.

Venäjä antoi anteeksi Pohjois Korean velat.

(olikohan 9 miljardia 10:sta ja loput korean pitää investoida Venäjälle tärkeisiin kohtiin Pohjois-Koreassa eli lahja se viimeinenki miljardi ;) ) (Velat on NL aikaisia. Tais hauskasti mennä kun NL hajosi niin Venäjä sanoi että ottaa velat omaksi taakaksi ja maksoi ne. Muut maat jotka oli NL:lle velkaa tais sanoa että eipä oo enää sitä maata jolta lainattiin eli ei oo velkaakaan. Mutta aivan eri tarina toi. :D )

Lisäksi saatiin sovittua yhteiskaupoista ja törky uutinen P-Koreasta. Venäläiset liikemiehet SAAVAT käyttää INTERNETTIÄ POHJOIS-KOREASSA!!! tämän jutun pointikuvani on tälläinen. Kiusattu ja väärinymmärretty kansa ovat MYÖS IHMISIÄ niinpä Putin kertoo sen koko maailmalle ja ennen kaikke Pohjois-Korealaisille. Starttaa projekti Break Down the Walls ja liity maailman yhteiseen ruokapöytään.

Lähiajan Tarina nro 3

Krim tai Ystävällisin valloitus kautta Historian

Tätä on jankutettu jo niin paljon että ei jaksa kertoa samaa tarinaa sen sijaan kerron mitä on tapahtunut mutta ensin tärkeät faktat:

Venäjän armeijalla on lupa olla Krimin alueella (siitä on sopimus ja siellä on Venäjän sotilastukikohta josta maksetaan 97 milj. vuodessa)

Ystävällisen valloituksen aikana sotilaita on alueella ollut vähemmän kuin sopimuksen mukaan SAISI olla.

Nyt itse tarinaan. Tämä tapahtui Suomessa. Helsingistä tulevat käskyt ja päätökset saivat kansan riehaantumaan. Helsinki nimittäin ei suostunutkaan tekemään TOM FINLANDIN postimerkkeja vaan teki Jääkäreiden oman juhlavuosi postimerkin. Huutaen Ikkunasta että meillä ei PRKL tollaisia harrasteta. No kansa kun on niin homoystävällinen ja ylisuvaitsevainen päätti et nyt sit katotaan kenen kantti kestää.

Kansan avuksi rienti EU:n ja USA:n hallituksen jäseniä ja kaikenlaisia toimijoita ja rupesivat jakamaan Amerikan Pie:ta ja kertomaan kuinka tukevatkaan kansaa ja kuinka vihaavat tollaista Suomen hallintoa joka on niin sovinistinen, kommunistinen, konservatiivinen ja mitä muita niitä sivistyneitä kirosanoja nyt onkaan.

Kansa oli onnensa kukkuloilla ja tuli vain rohkeammaksi ja rohkeammaksi (samalla tosin myös agressiivisemmäksi). Pitkään ei mennyt kun Juho otti kotoo kiväärin ja torilla sitä heiluttaen huus jo ”että Saunan takana on hallitukselle tilaa” Ja näinpä yhteistuumin tehtiin. Kansa otti vallan ja samalla valtion rakennukset omaa valtaan. Heti ensimmäiseksi Juho otti ja ehdotti että nyt niitä Tomeja tänne nyt ruvetaan ottamaan kuvia ja tekemään postimerkkeja.

Samaan aikaan Lappeenrannassa. Joka on ollut pitkään jo muutenkin unohdettu. Oli toisenlainen vallankumous meneillään.Nimittäin Jussi huus torilla että minun maata ei nahkahousu äijä tuu tallaamaan. Minä en tuohon suostu!! Vaan tätä kansannousua ei ollut lämmittelemässä EU eikä USA. Niimpä aseisiin ei tarttunu kukaan. Nakkikioskiperinteen mukaan ison osallistujamäärän tapahtumassa käsirysyä nyt sattui mutta aseisiin ei kanssa tarttunut, järkeä nyt sentään.

Saman aikaan kaukaisessa ja kylmässä Siperiassa herra Putin katsoi tv:tä ja pureskeli puoliksisyötyä karhua.

Suomi Natoon huusivat Helsinkiläiset. Vain Nato voi puolustaa meitä konservatiiveiltä.

Mies ei mua tuu vikittelemään huusivat Lappeenrannan asukkaat.!

Lappeenrannassa oli Putinin kaverin omistama kauppa. Siellä ei myyty kuin heterotuotteita ja se sai kauhun Putinin kasvoille. Nythän kun noi liittyy Natoon niin se kauppa suljetaan. :O :O

Seuraavana päivänä Lappeenrannassa kiehui kaikki tappeli kaikkia vastaan mutta enemmistö oli valmistautumassa sotaan Pääkaupungin Tom armeijaa vastaan. Silloin torille tuli Putinin kaveri ja rupes puhumaan. (asiasta kukkaruukkuun mutta sillä on erittäin kuuluva ääni). ”Mitä te hyvät immeiset toisiaanne turpihin vejätte?” kysyi hän. ”No kun enemmistö ei halua tänne noita tiettyjä vähemmistöjä Pääkaupungista ja vähemmistö on vähemmistön puolella” vastasi hiljentynyt porukka. ”no eihän sen takia tapella tarvihe, äänestätte vain alueen itsenäisyydestä niin asia muuttuu sisäiseksi asiaksi jonka itse saatte ratkaista rauhassa ja ilman ulkopuolisia vähemmistöjä” Sanoi kaveri ja katsoi omaa kauppaansa (saiskohan pidettyä sen veilä pystyssä näin, se kun oli hänen elämäntyö)

Kolme päivää ja kolme yötä kansalaiset aherteli ja uherteli.. Tekivät papereita ja kyselyitä, kaikenlaisia järjestelyitä. Vaan kun melkein jo oli valmista niin tv aukesi ja sieltä se Helsingforssi tiedottaa täräytti. Että nahkahousu armeijamme tie käy nyt tuohon saastaiseen korsevatiivisuuden pesäkkeeseen. Lappeenrantaan nyt matkamme käy.

No siinä vaiheessa rupes Jussin mahassa kiertämään. Armeijan määrän kun näki. Niitähän on 10 kertaa enemmän ku meitä. noihan kun kolmestaan yön pimeydessä saisivat Jussin kiiinni niin kaukana ois konservatiivisuus ku housut kintussa karkuun juoksentelis. Ja Kansa sitä murheen murtamaksi tuli. Vaan nousi se samainen mies ja sanoi. ”Äänestää tulevaisuudestanne kun ei voi kun alueen asukkaat niin pyytäkää naapurit turvaamaan aluetta äänestyksen ajaksi.”

Vaan kun naapurilta tuli kirje eilen ja siellähän oli kohuttu postimerkki. Ja oivalsi Jussi. ”Hei no mites nuo vieraamme? Meidän kaupassa saavat hyvää palvelua ja viunookin on joittenkin kanssa joskus juotu. Jos he turvaisivat alueen kun me äänestäisimme?” Ja niin kansa pyys venäläisiä turisteja (laillisesti alueella mutta ei maan kansalaisia) ja ne suostui ja sanoi että meillä noi muotijutut on lailla kielletty. Ja niin turistit meni alueen rajalla ja selkä selkää vasten valmistautuivat kohtaamaan tuntemattoman nahkahousuliberalismin.

Kansa äänesti ja sain itsenäisyyden, sen jälkeen tajusi että voimia on liian vähän puolustukseen eikä rahaakaan uudessa valtion budjetissa oo. No sitten Jussi muisti että Venäjä on naapurissa ja niin Jussi sanoi et liitytään Venäjään. Ja niin kansa äänesti ja niin kansa teki.. Putin ei ollut uskonut että tämä kääntyy tälläiseksi mutta päätti hän että saavat ihmiset Venäjään liittyä jos sitä kerran haluaa. Ja niin Putinin kaveri säilytti kauppansa ja kansa säilytti yörauhansa ja sai uuden maan.

Ideana on vain kertoa. Että en näe tuossa hyökkäystä enkä valloitusta. Se että sotilailla ei tunnusmerkkeja ollut voi olla lainrikkomus (verrattavissa että Lappeenrannan tarinassa turistit ois ryypännyt julkisella paikalla samalla kun puolustivat) mutta se ei pääasiaa muuta.Ja toinen pointti, ehdotan että katsotaan tilannetta Krimin asukkaiden silmin. He eivät halunneet kuuluua Kiovan johtamaan maahan. He liittyivät osaksi Venäjää osittain tietenkin pakon edestä mutta enimmäkseen palavasta halusta, sillä kansan juuret ovat siellä. Heidän aluetta kehitetään parhaansa mukaan nyt, eläkkeet on kolminkertaistuneet, kaikki kolmen pääkansallisuuden edustajat saivat oman valtiollisen kielen Krimin Tattarin, Ukrainan ja Venäjän. Saivat alueelleen erityiskohtelun (melkein autonomia) ja ennen kaikkea pari asiaa mitkä on paljon tärkeämpiä kuin kaikka rahat. kotimaan ja äänen. Nyt heitä kuullaan ja kuunnellaan, nyt heille vastataan ja toimitaan. Tätä kansa janosi eniten.

Nyt kun olen kertonut näkemykseni mitä on tapahtunut. Haluaisin kysyä vain yhtä asiaa, Oliko toi nyt niin HIRMUTEKO? :O :)

Post Scriptum: Se että moni ei tiedä näitä tarinoita, se että kukaan ei kuule mitä karhu yrittää sanoa ei johdu siitä että Venäjän propaganda toimii huonosti vaan sen takia että Venäjän vastainen propaganda toimii hyvin. En menetä toivoani että länsimaat, että EU:n kansalaiset avaa silmät ja rupee kuuntelee mitä karhu sanoo. Se kun karjuu että ystävyyttä haluaisi, se kun karjuu että meitä suohon ollaan viemässä vaan yhdessä me voisimme pelastua. Niinkuin historia toistaa itseään niin minäkin sanon:

Ukrainan Kaasukiista muodostuu hautakiveksi. Minun, ja Sinun. Herää jo!

PPS. Tästä tuli pitkä. Kaiken, jopa hyvänkin on loputtava joskus. Pituuden takia tämä tuntuu varmaan loputtomalta joten uskon että se herättää yhtä paljon mielenkiintoa kuin maailmanmeno muutenki. Niin kuin ihmisiä ei kiinnosta mitä heidän suostumuksella ja heidän nimellä tehdään maailmassa niin heitä ei kiinnosta myöskään lukea tätä tekstiä tähän kohtaan. Mutta toivo kuolee viimeisenä joten jos pääsit tähän asti kirjoita kommentiin ”+1” ensimmäiselle kymmenelle tarjoan suklaapatukan.. ;D