Selaat arkistoa kohteelle sekava olo.

Se tunne kun tajuat sekoavasi

28.10.2016 Fiilikset matalalla

Tässä viime yön ajatuksia, fiiliksiä ja tuntemuksia noin klo 0.00-2.00:

Olet varma, et ulkona joku vaanii sua, joku joka tahtoo tehdä sulle pahaa. Joku tarkkailee, kun katsot telkkaria kissa sylissäsi. Joku vahtii sua kun laitat ulko-ovet lukkoon, sammutat ulkovalot ja valot olohuoneesta ja keittiöstä. Joku näkee kuinka kiipeät rappuset yläkertaan puhelimen taskulampun valossa, käyt pesemässä hampaasi ja kävelet omaan huoneeseesi, jonne sytytät valot. Se joku katselee sinua varjoista ja vain odottaa. Olet täysin varma, että se joku tulee sisälle, kun nukut ja käy käsiksi suhun.

Järjellä ajateltuna tiedän ajatukset hölmöiksi ja perättömiksi, mutta ollessaan peloissaan ei kykene ajattelemaan järjellä. Peloissaan säikkyy omaa varjoaankin, eikä välttämättä tunne kotiaan. Välttämättä edes turvallinen seura, joku johon luotat ei auta. Mielikuvitus ja harhaiset ajatukset ottavat vallan, eivätkä päästä irti. Kuulet ääniä, joita tuskin on olemassa tai jos ne ovatkin olemassa niitä ei järjellä pysty selittämään. Et voi kertoa asioista kenellekään, kukaan ei usko sinua, sinut ristitään hulluksi. Liian monien kokemiesi outojen asioiden täytyy vain yksinkertaisesti olla totta, sillä ne ovat niin aitoja, ettei sellaisia pysty kuvittelemaan, niiden vain täytyy olla totta.  Et tiedä mistä kaikki johtuu, mistä tämä tie alkaa, mihin se vie tai miten kaikki päättyy. Epävarmuus, pelko, ahdistus..

Syytä en tiedä, mutta sain viime yönä kahden aikaan jonkin asteisen paniikkikohtauksen ennen kuin vihdoin sammuin. Koska häilyin unen rajamailla tapahtumat ja kesto ovat hämärän peitossa, mutta luulisin sen kestäneen ainakin 10 min.  Tässä muistikuvieni rippeitä, osin vain aavistuksia noista hetkistä. Kovin vähän muistan mitään, mutta ainakin jotain. Hetkittäin minulla oli tukalan kuuma, toisinaan taas olin jäätyä. Tärisin kauttaaltani pelosta. En hallinnut liikkeitäni lainkaan. Makasin sikiöaseennossa tms. suurimman osan ajasta. Hetkittäin silmissä sumeni. Olo tuntui heikolta. Jossain hetkessä tuntui kuin olisin kaatunut, mutta lattiapa ei tullutkaan vastaan, pudotus tuntui jatkuvan ikuisuuden. Itsetuhoisia ajatuksia, paljon itsetuhoisia ajatuksia. Jossain kohdassa tuntui kuinka, joku kuristi minua, en saanut henkeä.. luulisin itse kuristaneeni itseäni, siihenkään en tiedä syytä.  Suurimman osan ajasta tuntui kuin joku olisi ollut lähelläni, koskettaneen minua. En usko hänen halunneen minulle pahaa. Aivan kuin hän olisi maannut vierelläni sängyllä yrittäen saada minua rauhoittumaan. Hän piti minusta kiinni, halasi, oli läsnä seinien kaatuessa päälleni, hän ei päästänyt irti seotessani. Minulla ei ole aavistustakaan kuka hän oli tai ehkä pienen pieni, mutten ole varma onko se pelkkää kuvitelmaa. Melkein koko ajan hyperventiloin, ainakin jollakin tasolla. Se joku myös toisinaan onnistui rauhoittelemaan mua sen verran, että sain hetkellisesti hengitykseni haltuun.  Mulla ei ole minkäänlaista käsitystä milloin sammuin, mitä tapahtui viimeisenä yms., taisin vain uupua.

 

Nyt päivänvalossa kaikki tuntuu jälleen epätodelta, kaukaiselta kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Kuin kuvittelisin vain kaiken, että olisin vain nähnyt unta. Kaikesta huolimatta uskon vakaasti kaiken olevan totta, onhan näin tapahtunut aiemminkin. Kerran jopa yks ystäväni oli paikalla ja joutui näkemään kaiken.

Kohta yritän mennä nukkumaan. Koko päivän olen viettänyt ajatellen tulevaa yötä. Olen jälleen yksin kotona, miten selviän, entä jos sekoan taas. Ahdistaa mennä nukkumaan. Huomenna on aikainen herätys sillä menen EA2-kurssille. En millään jaksais, olen ollut koko päivän siipi maassa. Pakkaamisesta tai syömisestä ei tänään ole meinannut tulla mitään, en vain ole saanut tänään mitään aikaiseksi, eikä ruoka ole yksinkertaisesti maistunut, ei siis niin mikään. Huokaus.

 

-Elina