Selaat arkistoa kohteelle seikkailu.

Iltasatuja

4.7.2016 Yleinen

Bogota

Siinä se seisoi silmät kiiluen ja tuijotti, jotain espanjaksi sanottuaan. Ymmärsinkö? En. Pidin pokkani ja jatkoin marihuanasätkän käärimistä. Se oli ulkona kasvatettua. Sen tunsi hajusta. Sisällä kasvatettu tuoksui vahvemmalta ja sen katunimi oli cripi, yskä.
”I kill people for money.” se sanoi ja jatkoi tuijottamistani kämmenen mitan naamastani. Vitun vitun vittu, ajattelin ja nyökytin päätäni samalla nuolaisten paperin päältä kun jointti oli jo loppuun asti käännetty.
Tyyppi alkoi käydä hiilenä. Sen huomasi ilmeestä. Pysyin välinpitämättömän oloisena, heitin pötkön huuleeni ja sytytin liekin.
”I kill people for money!”
”Tranquilo.” sanoin. Rauhoitu.
Tarjosin palavan sätkän tälle uhoajalle. Hän nappasi sen ja imi posket lommolla.
”De donde eres?” hän kysyi.
”Finlandia.”
”Englandia?”
”FINlandia!”
Mietin, mitä vitua teen ja kuinka pääsen livahtamaan paikalta. Vielä tarkemmin asiaa pohdin kun tämä orankia muistuttava latino veti paitansa helmaa ja siihen piirtyi pistoolin ääriviivat. Se hymyili. Vitun kusipää. Tiesi että gringo oli pulassa.
Siinä vaiheessa koko illan tanssittamani neito saapui paikalle. Pidän naisista, joilla on jotain josta saa kiinni. Muttei liikaa. Muodot ovat tärkeämmät. Tällä ruskeasilmäisellä ja kanelin värisellä naisella ei moisia ollut, ellei muotoja väärään suuntaan lasketa. Hän oli silti kaunis omalla pyöreällä tavallaan. Tyttö alkoi pauhata jotain espanjaksi. En saanut selvää mitä he sanoivat toisilleen, mutten älynnyt lähteä paikalta kun siihen tarjoutui tilaisuus. Latinot ovat mahtavia kun he riitelevät. Hetken ölistyään tämä oranki heilauttaa käsiään kuin antautuen ja käski minua painumaan vittuun. Olen hieman macho, mutta en hullu. Alkoi armoton vitutus. En saisi maistaa tuota kanelia, joka katsoi uhoajaa silmät täynnä jotain, jota en silloin vielä osannut tulkita. Lähdin vetämään. En katsonut taakseni, mutta kuuntelin tarkasti mitä takanani tapahtui.

Bógotan yö oli viileä, kuten vuorilla usein on. Ei ristin sielua La Candelarian, eli vanhan kaupungin paskaisilla kaduilla. Vitutti armottomasti. Pää täynnä pilveä, viinaa ja kokaa. Nainen kainalossa. Nainen, joka osasi tanssia. Voi Luoja! Tämä tipunen oli liimautunut entistäkin tiukemmin kylkeeni kun lauloin baarin edesssä suomeksi. Aloin taputtaa rytmiä ja heittämään jotain vanhaa Jukka Poikaa. Hän tuli taakseni ja kietoi kätensä ympärilleni kuin näyttääkseen kaikille, että olin hänen. Naiset ovat tuolla tavalla omituisia. Heidän on omistettava ja suojeltava mustasukkaiesti kaikkea omaisuuttaan. Varsinkin miehiä. Miesten lukumäärällä ei ole väliä, kunhan niitä on. Monta. Minä sen sijaan olin taas kerran yksin.
Kävelin pitkin La Candelarian katuja kun kuulin juoksuaskelia takaani. Eikö yö voisi jo päättyä, mietin. Se oli tuo kanelin värinen somistus.

Kun ympärilä on vain roskaa, kulkukoiria, paskaa, pummeja ja poliiseja tulee epätoivoinen olo. Aivan kuin koko maailma olisi menossa kohti tuhoa. Päivä kerrallaan. Hetki kerrallaan. Ihminen kerrallaan. Tällainen ympäristö saa villiksi. Millään ei ole mitään väliä. Kaikki on auki. Kaikki käy. Mikään ei ole kiellettyä. Pääsimme Kanelin huoneeseen. Se oli pieni komeron tapainen isommassa talossa, jossa oli monia huoneita.
”Quieres coca?” kysyin.
”Sí!”
Istahdin lattialla olevan patjan reunalle. Huoneessa oli matalat lipastot yhdellä seinällä ja patja toisella. Ainoa puhdas asia huoneessa oli katossa olevasta putkesta roikkuvat vaatteet. Keino päästä pois kurjuudeesta. Kenties lopullisesti.
Kaivoin pitkulan peilin taskustani ja otin pussin kokaiinia sukanvarrestani. Sekään ei ollu priimaa, kuten ei marihuanakaan. Vedimme viivat. Kun ällöttävä maku kurkkuni perällä alkoi olla ohi Kaneli kävi päälleni kuin villikoira. Suu auki, kieli kurkkuun ja toinen käsi haaroihini. Vastasin samalla mitalla takaisin. Revin housut hänen jalastaan ja avasin sepalukseni. Nousin seisomaan ja kaivoin kaluni esiin, joka oli helppoa sillä minulla ei ollut alushousuja, kuten ei hänelläkään. Se roikkui puolikovana ja sykähteli nousten pikku hiljaa. Aloin hieroa itseäni ja lähestyin patjalla istuvaa housutonta saalistani. Hän otti sen suuhunsa ja imi kuin hullu. Otin varmuuden vuoksi häntä niskasta kiinni, jottei hän pääsisi karkuun ennen kuin olisin saanut tarpeekseni. Kun sain mielestäni tarpeeksi kiskaisin kullin hänen suustaan ja suutelin rajusti. Työnsin huohottavan naisen selälleen. En ollut kovinkaan hellä, sillä se ei ole maan tapa. Myöhemmin tosin sain kuulla, että olin ”hellä macho”. Hän valui jo muutenkin likaiselle lakanalle. Työnnyin hänen sisäänsä ja hän voihkaisi ”Oh, papito!” Panimme kuin emme olisi ikinä saaneet. Monta tuntia. Kaikkialle. Kun väsyimme otimme nenämme täyteen ja huikat rommia. Kalu oli kuin terästä, mutta tuleminen vaikeaa. Hän jatkoi voihkimista ja vaikerrusta.
”Muy rico! Muy rico!”
Kun vihdoin sain omani oli jo aamu. Kaneli meni aivan villiksi kun roiskin mällini raivolla hänen pakaroilleen ja huusin orgasmista sekaisin ”Ota mälliä huora! Tästä saat! Ota!”
Makasimme ja huohotimme. Tajusin kuinka vaikeaa kommunikointi oli, silä hän puhui huonommin englantia kuin minä espanjaa. Hetken änkytettyämme hyvästelin hänet kuumalla suudelmalla, puin päälleni ja lähdin. Kompuroin ulos tuosta haisevasta lahosta läävästä, joka oli sikäläinen kerrostalo.

Kaikki on kauniimpaa aamulla. Tai sitten olin vain vielä sekaisin seksistä, rommista ja päihteistä, jotka jotkut idiootit luokittelevat huumeiksi.
Eräs mulatti kääntyi kujalta samalle tielle, jota kävelin. Pitkä ja vahva nainen. Sellainen joka tiedostaa olemuksensa tekemän vaikutuksen ympäristössään. Koko katu pysähtyi kun hän käveli ohi. Tiukat collage-shortsit ja hihaton toppi. Nännit piirtyivät kankaalle, perse oli kuin mustalla naisella. Kapeat hartiat ja leveä, mutta pyöreä lantio. Yksikään hänet nähnyt mies ei voinut jättää sitä vain vilkaisuksi. Tuijotimme, kuolasimme, kiihotuimme. Tuollaiset naiset tietävät sen ja käyttävät sitä saadakseen mitä vain typerykset ovat valmiita ostamaan. Naisilla on sillä tavalla helppoa. Ei minulla. On otettava se mitä saa. Lypsettävä elämää, ennen kuin se lypsää tyhjäksi niin taskut, kassit kuin sielunkin. Mitä muuta täällä voisi tehdä? Lapsia? Meitä on jo liikaa. Uraa? Vain kusipäät ylenee nopeasti. Häikäilemättömät, ahneet, sielunsa myyneet. Ei. Hetki kerrallaan. Pullo, jointti, viiva, nainen. Ei aina siinä järjestyksessä, eikä välttämättä yhdessä. Jotain on kuitenkin tehtävä.

Karibia

Heräsin siihen kuin jäätyisin kuoliaaksi. Olin varma että heräisin lumihangesta. Aloin ottamaan askelta alas sängystä, kunnes tajusin että nukuin kerrossängyn yläpunkassa ja olin juuri tippumassa perseelleni, kuten niin monesti tässä elämässä. Sain kuin ihmeen kaupalla vasemman jalan alleni, jolloin koukistuva jalka otti tiputuksen vastaan ja siirsi sen suoraan leukaani. Pimeni.
”What was that?”
”Did someone fall?”
Naurua.
Avasin silmäni. Tai ainakin luulin avanneeni. Pilkkopimeää. Suussa maistui veri ja päässä pyöri. Perse oli kipeä.
”Perkele…”
”Aahaha! It’s the Finn!”
”Go fuck yourself! Who the hell turn the AC at such temperatures? Im right next to it. Shit. Where’s your brains you fucking retards!?”
Annoin palaa. Täyslaidallinen. Napsautin samalla valot päälle. Olin pärskinyt verta huutaessani allani nukkuneen kusipään vuodevaatteisiin, yövaatteisiin, käsivarrelle, repulle. Kaikkialle. Kun tämä britti huomasi ettei se kostea hänen kädellään ollut vain sylkeä, hänen ilmeensä muuttui murhanhimoiseksi.
”You fucking bra…”
Britti oli nousemassa alapunkalta, mutta latasin oikean koukun suoraan hänen leukaperiinsä koko raivoni voimalla. Vitun norsu! Muut huoneessa olijat jäykistyivät. On aina paras lopettaa kaikki helposti. Lyödä ensin. Äkillinen väkivalta lamauttaa ihmisen. Tungin kamani reppuun ja lähdin vessaan siivoamaan naamani ennen häipymistä tästä gringo helvetistä.
Karibialla ja varsinkin Cartagenassa vessat tunnistaa hajusta jo kaukaa. Viemäriverkosto oli vahassa kaupungissa niin ahdas, ettei vessapaperia saanut heittää pönttöön. Huusseissa oli korit paskapaperia varten. Löyhkä. Lämmin paska. Aina tuore. Pääsin ulos nopeasti ja kuulin takaani hälyä kun paiskasin hostellin oven kiinni.
Oli vasta aikainen aamu kun astuin ulos kamoineni. Lähdin satamaan päin.
Halusin päästä pois kaikesta. Pois näistä likaisista kaupungeista ja idioottituristien jaloista. Jonnekkin missä ei ole kulkukoiria estämässä tien ylitystä, pummeja repimässä hihasta tai poliiseja kyyläämässä. Epäilemässä kaikkia ja kaikkea. ”Mutta Joonas. Se on laitonta!” Niin ne aina sanovat. Se on heidän ainoa argumenttinsa kaikkea sitä vastaan, joka heitä pelottaa. Laitonta. Minusta ihmiset, jotka antavat muiden päättää mikä on oikein ja väärin ovat eksyneet. He eivät elä itseään varten, vaan miellyttääkseen muita. Kukin tavallaan. Minä sen sijaan kävelin rinkka selässä, ilman paitaa, vaaleat hiukset auki ja leukaani, sekä persettäni jomotti niin helvetisti.
Kesken sumeiden mietteideni vastaan kävelevä mulattinainen alkoi paasta minulle maailman epäoikeudenmukaisuudesta tuohtuneena. Tai ainakin niin luulin. Köyhistä ja rikkaista. Minusta, jolla on varaa matkata heidän maahansa ja heistä, joilla ei ole varaa edes bussilippuun. Toivotin ämmän kohteliaasti helvettiin.
”Painu sinä imemään äitiäs vitun vajukki!” Ei hän mitään tajunnut suomestani, mutta äänenpainoni varmisti pointin. Jotkut ovat tuollaisia. Valittajia. Luulevat ihonvärini tuovan mukanaan pari miljoonaa, Rolls Roycen ja huvijahdin. Olin persaukinen gringo vieraassa maassa. Turha minulle tulla jauhamaan.
En ollut ikinä käynyt satamassa, eikä tie ollut minulle tuttu. Ei puhelinta, karttaa tai minkäänlaista tietoa suunnasta. Ei edes kielitaitoa kysyä, tai ainakaan ymmärtää vastausta. Tällaiset retket ovat minulle tuttuja. Hah. ”Tuttuja.” Päämäärättä haahuiluun olin perehtynyt jo pikkupoikana. 5-vuotiaana ajelin vanhalla pyöränrämälläni pitkin Kellarpellon katuja. Ilman päämäärää ja kelloa. Ilman kännykkää, sillä ne olivat matkalaukun kokoisia. Keräsin pulloja, kiusasin spurguja ja tutkin uusia paikkoja. Pyörä oli haalean sininen. Kaksi tankoa, jotka molemmat tekivät notkon alakautta päättyen tukevaan tarakkaan. Pieni ja matala, kuten ajajansakin. Kunnes eräänä päivänä olin ajamassa parkkipaikan läpi kotiini. Asuimme silloin isäni kanssa Siwan talonmiehen asunnossa, joka oli kaupan kanssa samaa rakennusta. Henkilöauto, vanha Saab peruutti päälleni. Kuin ihmeen kaupalla onnistuin pelastautumaan kuralätäkön kautta. Ilman sitä olisin takuulla murskautunut, kuten pyöräni, kuin kaljatölkki. Päämäärien ottaminen on vaarallista tai sitten vain liian tylsää. Nyt minulla kerrankin oli sellainen. Satama.
”Buenas amigo!”
Musta iso kalju mies, sekä hieman lyhyempi hyvin pukeutunut latino olivat edessäni virnuilemassa.
” Haluutsä ostaa laivalippuja?”
”Minne?”
”Playa Blancalle. Sopis sulle. Haha!”
”Paljon pyydät?”
”Viiskyt.”
”Viiskyt tuhatta Kolumbian pesoa?”
”Jep.”
”Älä viiti. Kakskyt.”
”Kolkyt ja säästyt kymppitonnin verolta.”
”Báru vero?”
”Just se. Se on kymppitonnin.”
”Selvä. Maksan kun nousen laivaan. En ennen sitä.”
”Joo joo. Mennään.”
Latino vinkkasi taksin luoksemme ja neekeri vahti minua kuin vankia. Seisoi kädet ristissä edessäni ja tuijotti alas. Aina ne tuijottavat alas. Latino sai taksin ja sanoi neekerille jotain. Nousimme tämän valkoisessa puvun takissa, suorissa vaaleissa housuissa ja hiukset geelistä märkinä olevan latinoloverin kanssa ahtaaseen taksiin. Hän eteen kuskin viereen ja minä taakse. Ajo-ohjeet kuulostivat kaikkea muuta kuin ”Satamaan kiitos ja vauhdilla.” Tungin kokat ja pilvet taksin istuinten väliin. En käytä. Olen puhdas. Matka jatkui ja kohta käännyimme päällystämättömälle tielle. Lahoista laudoista kyhättyjä hökkeleitä paratiisissa. Aaltopeltiä kattona, tai muovia. Selitys etupenkillä jatkui. Aloin huutamaan ”Mitä vittua jätkät!? Satamaan!” Juuri silloin taksi kaarsi slummien ympäröimään satamaan.

Epätoivo

Ajelehdin vailla päämäärää. Etsin unelmia aavalta elämän ulapalta hukkumisen uhalla. Kaikkihan me vellomme jatkuvasti muuttuvassa maailmassa omine toivenemme, haluinemme ja mietteinemme. Niin minäkin. Tällä kertaa epätoivon vimmalla. Unelmat ovat kuin paatteja. Niitä haluaa ja toivoo sydämensä pohjasta. Haluaa päästä hyisestä merestä ja hukkumiskuoleman uhasta johonkin utopiaan. Ei unelmat ole pysyviä. Vain matka niitä kohti on pysyvää, sillä niissä purkeissa ei ole ankkuria. Kun kaikki saavuttamasi ajautuu alas maailman reunalta, voit pelastautua ja etsiä uutta, tai sitoa itsesi paatin kanteen ja vajota sen kanssa. Se siitä. Oli joulukuu ja makasin vitivalkoisella hiekalla polttavan auringon alla palmupuiden huojuessa tuulessa. Minulla oli kaikki mitä halusin. Hah! Minulla ei ole ikinä kaikkea, mitä haluaisin, mutta kaikki tarpeellinen, jota ihmiset yleensä kokevat tarvitsevansa. Aurinkoa, seksiä, rommia ja vähän hierontaa. Rannalla kierteli toisinaan mustia ja mulatteja tarjoamassa hierontaa pikkurahalla. Laadukasta se ei ollut, mutta toisinaan joku näistä kaunottarista suostui vetämään käteen tai antautumaan lemmenleikkeihin lehvästöiden suojissa. Lisämaksusta tietty. Se oli kapitalismin kulta-aikaa. Kaikki oli kaupan jos vain rahaa löytyi. Silti turhauduin Isla de Bárulla.
Mietin ja makasin. En osannut ottaa suuntaa. Elin päivä kerrallaan, kuten kaikki aina sanovat. Se on helvetin huono juttu. Ihminen kuolee sisältä eläessään vain päivän kerrallaan. Taantuu eläimeksi, jolla ei ole suunnitelmia, unelmia tai motivaatiota. Ei sillä, että niillä olisi lopulta mitään väliä, sillä millään ei ole. Koko olemassaolon dilemma alkoi ahdistaa. Otin puolikkaan rommipulloni ja lähdin. ”Jamaica” siinä luki valkoisella mustassa pullossa. Ei mitään muuta. Mutta se oli priimaa.

Etsin suuntaa elämääni ja nautin trooppisesta paratiisista, kunnes tulin sairaaksi. En tiedä oliko se paikallisten vesi, hietakärpäset vai kenties kalan kanssa syömäni salaatti. Tein kaikki virheet ja maksoin niistä kovan hinnan, kuten aina. Kantapään kautta. Noh, siinä olin rinkka selässä, kuumetta +40c ja pää niin lukossa, ettei sanaakaan tullut huuliltani vaikka kuinka koetin. Pääsin silti kuin ihmeen kaupalla takaisin mantereelle Cartagenaan. Menomatka Isla de Bárulle hoitui hoikailla pikaveneellä slummisatamasta, mutta paluumatkan istuin muiden turistien kanssa kiltisti isossa paatissa, jolla meni aivan liian monta tuntia päästä perille. Kun vihdoin sain maata jalkojeni alle oli jo myöhäinen yö ja satoi kaatamalla. Siis oikeasti kaatamalla. Suomen sateet olivat pelkkä ejakulaatio tähän vedenpaisumukseen verrattuna. Kävin kysymässä monesta paikasta huonetta, mutta kaikki olivat täynnä tai aivan liian kalliita. Halusin vain kuukahtaa sänkyyn ja kuolla pois. Jalkani eivät meinanneet enää kantaa ja pääni olisin mielummin syöttänyt rotille kuin kantanut harteillani. Juuri silloin eräs paikallinen hieman veijarin oloinen latino liimautui kylkeeni. Kyseli mistä olin ja mitä tarvitsin. Sanoin vain tarvitsevani majapaikan ja hän tietenkin, tietenkin tiesi jonkun kaiman kummin serkun, jolla oli halpa hostelli aivan lähellä. Lähdin hänen matkaansa, koska kävelimme valaistulla kadulla. Mutta kun tämä hölösuu kääntyi kapealle kujalle, jossa näkyi hämäriä hahmoja varjojen seassa annoin hänen mennä. Jatkoin vain matkaani edes sanomatta mitään. Hän huuteli perääni, mutten edes vilkaissut taakseni. Kusettajan tuntee aina. Pääsin silti tämän vanhan merirosvo kaupungin muurien sisäpuolelle, jossa eräästä ovesta astui aivan taivaallisen kaunis valkoihoinen nainen. Hän huusi perääni.
”Hey! Excuse me mister! What are you looking for?”
”Place to sleep.”
”Well, I just started a new hostell here, and I would love you to be my first…customer.”
Ihmettelin tätä taukoa hetken, kunnes tajusin hänen ilmeensä. Kävikö tämä jylhä skandinaavikissa kuumana?
”How much you want?”
”How much are you willing to pay…?”
”All I have…in here” Ja nappasin kiinni haaroistani. En tajua mikä minua vaivaa kun olen kuumeessa. Jos olen yksin runkkaan itseni puhki. Käyn kuumana monella tavalla.
Olimme kapealla pimeällä kujalla ja tämä minua päätä pidempi naaras seisoi puoliksi avonaisen oven kynnyksellä ja selvästi puntaroi minua katseellaan. Hän pyysi minut sisään ja myöhemmin sisäänsä maksuksi parin päivän levosta. Hänen nimensä jäi minulle epäselväksi, koska hän sanoi nimekseen vain ”Betty”. Meillä oli hauskaa muutaman päivän ajan, kunnes hän alkoi tykästymään liiaksi siihen mitä hänelle annoin. Pyysi minua jäämään ja hoitamaan hostellia hänen kanssaan. Siinä vaiheessa sain tarpeekseni. Halusin olla vapaa. En tiennyt mitä halusin, missä halusin, saati ketä halusin, joten hiivin tavaroineni ulos kun hän oli nukahtanut. Se oli kieltämättä halpamaista, enkä nauti töykeydestä naisia kohtaan, mutten myöskään jaksa draamaa. Helvettiin hienotunteisuus ja sovinnaisuus. Helvettiin kaikki. Olemme lopulta kaikki yksin. Onneksi rommia oli vielä jäljellä.

Mut tottahan toi on… !!!!!

10.8.2015 Yleinen

The Lie We Live näinhän se menee!!!!

Katso ympärillesi ja herää nyky heteen mit on tapahtumassa tai on jo tapahtunut.

Mutta minkäs mie sille teen, jos sie et halua tehä mitään.

Myö ihmiset ollaan välillä kyllä … sanonko minkälaisia …

Cinderella ( Tuhkimon Tarina )

27.6.2015 Yleinen

Noniin ensinnäkin tämä ei kerro Disneyn piiretystä tuhkimosta…. Kylläkin tuhkimosta ja disneyn tekemänä mutta aivan uudenlaisena ja ei piiretyssä muodossa vaan näytelijöiden näyttämänä,  tarinan juoni on kuitenkin hiukan erillainen.

 

Cinderella (2015) on Kenneth Branghin ohjaama aikaansaannos

Näyttelijä kaarti oli hyvä.

Päätähtinä sitä tähditti: Tuhkimona Lily James ja ilkeän äiti-puolen roolia tähditti upeasti kukas muukaan kuin Cate Blachett ( Hobitti ) .

Elokuvassa nähtiin myös tuttuina näytelijöinä: Richard Madden (Game Of Thrones), Helena Boham Carter (Harry Poter ).

Elokuva oli ihan hyvä ja eteni nopeasti. Itse en sanoisi sitä todella hyväksi mutta olihan tuo katsottava.
(Spoiler Alert)

.

.

.

Minusta itsestäni oli hyvin tehty se kohta missä oli eläimiä kun ne eivät puhuneet niinkuin monesti tekevät. Oli mukava kuitenkin että jonkin verran realismia oli vaikka taikahan siinä käytettiinkin.

.

.

.

 

Ja tässä vielä Traileri elokuvasta

 

Stand by me ( Viimeinen kesä)

26.4.2015 Yleinen

Stand by me (1986) on Rob Reinerin ohjaama elokuva, joka perustuu Stephen Kingin pienoisromaaniin (The Body).

Elokuvan päähenkilöinä toimii: Wil Wheaton, River Phoenix, Corey Feldman ja Jerry O’Connell.

Pidin elokuvasta. Sen näytelijäkaarti oli hyvä ja monenmoisia kommelluksia ei seikkailusta puuttunut.

Elokuva kertoo neljästä 12-vuotiastaa pojasta, jotka kuulevat että luokkatoverinsa on kadonnut metsään. Myöhemmin yksi pojista kuulee sattumalta veljensä puhuvan kaverilleen pienen pojan ruumista metsässä. Niimpä nelikko päättää lähtä etsimään poikaa metsästä, ja siitä se seikkailu vasta alkaakin.

Elokuvan soundtrackiksi on valittu Ben E. Kingin Stand by me niminen kappale (1961)

Videossa näkyy pätkiä elokuvasta ja yleisön joukossa on pari päähenkilöä elokuvan jälkeen hiukan vanhempina.

The Maze Runner (Labyrintti)

28.3.2015 Yleinen

HUOM VOI SISÄLTÄÄ SPOILAAMISTA!!!!!!

Olen aika kova kritisoimaan elokuvia ja kaikenlaista. Tässä nyt ensinmäinen kritiikkini tälle blogille vuoden 2014 elokuva Labyrintistä.

Noh.. Katsoin about päivä sitten tämän kyseisen elokuvan. Enkä ollut edes kiinostunut siitä mutta kun ystäväni sitä niin hehkuttivat niin olihan se pakko nähdä olikose mukamas niin mahtava.

Mielestäni se ei ollut mikään ” Wow upeaa mahtavaa ”

Ensinnäkin näyttelijät olivat aivan ö-luokkaa, ja elokuva eteni todella hitaasti. Tiedätekös ne kun on jokin kohtaus ja siinä vaan vitkastellaan. Kuten esmerkkinä ” Oi katsos nuo hirviöt käyvät kimppuumme ja minäpä tässä vaan tuijotan niitä 3minuuttia kunnes teen jotain järkevää kuten pakenen tai taistelen ” Kolmantena elokuvassa oli monia kohtauksia joissa pienikin järjen käyttö oisi auttanut ja edennyt elokuvaa eteenpäin. Tuntui kuin joukko idiootteja olisi toiminut siinä. Kuten : Mikseivät he voineet kiivetä labyrintin seiniä pitkin? Onnistuihan se kohdassakin jossa he pelastivat Albya. Miksi kaikki muut olivat niin nössöjä etteivät uskaltaneet mennä labyrinttiin ja tutkia asioita tosinkuin Thomas. Mikseivät he koskaa kertoneet/miettineet miksi paikalla oli vain poikia eikä yhtään tyttöä lukuun ottamatta Teresaa.

Enpäs tiedä mutta minun mielestäni elokuva oli täysin ö-luokkaa ihan okei ja katsottava mutta ei mikään lähellekkään kehuttava. Ehkä pienellä viilauksella ja paremmilla näytelijöillä se voisikin olla jotain. Näin minun mielestäni.

 

pudotus korkealta ja kovaa

25.10.2014 Treeniblogi, Yleinen

heippa!

tänään aamu lähti hyvinkin rauhallisesti käyntiin. Aamupalan söin rauhassa enkä lähtenyt edes lenkille! Sen siaan ensimmäinen ulkoilu tänään oli aamupäivällä bussiin, bussilla st-georgeen, ja siitä reipas ylämäki kävely adventure parc: iin. Okei mä tein vähän kahvakuulaa ja vatsalihaksia kun odottelin bussia, oli vähän tylsää. Puistossa temppuiltiin kavereiden kanssa vaikka minkälaisellia esteillä valjaiden varassa, käveltiin vaijeireita pitkin. Tämmönen korkeen paikan kammonen sai kyllä ylittää ihtesä monta kertaa. Aivan huikee kokemus, suosittelen jokaiselle lähteä käymään toimmosessa extreme puistossa se on mahtavaa. Kuntoiluakin siinä saa kovasti, ei välttämättä hikeen asti, mut välillä saa lihakset töitä kunnolla. Kaikki riippuu ihan itsestä että kuinka haastavan siitä haluaa tehdä. Tasapainokin kehittyy hyvin. Lopuksi kiivettiin huteria tikkaitai pitkin 13 metriin. tikkaat muuten nitisi, natisi ja heilui… siellä ohuen ritilän päälle ja sieltä hyppy alas valjaiden varassa. Ei ole mitään mistä pitää kiinni. Ritilän päällä kun seisoo tuntuu kuin olisit tyhjän päällä ja voin luvata polvet tutisee aivan varmasti vaikkei korkeita paikkoja pelkäisikään. Sit eikun HYPPY ja ai että se tunne kun sä ”lennät” ilmassa! MAHTAVAA. Mutta en nyt löpise enempää, koska sitä fiilistä ei edes voi sanoin kuvailla se täytyy itse kokea! kuvista saa pienen käsityksen meiningistä, mutta en nyt hirveästi kuvia otellut siellä, nautin vain olostani.

10636666_10204514139069565_786570349699647041_o

10668837_10204514138229544_2603714734338675568_o

 

(korkeella ollaan ja vaijereita ja esteitä siellä sun täällä)

10661899_10204514136629504_207084921352947429_o

 

(tämmösiä rappusia kiipeiltiin muutama metri ylös)

10295313_10204514137469525_1429659667031963491_o

 

(ja sitten laskettiin vaijerin vvarassa pitkämatka seuraavaan puuhun)

10633423_10204514134909461_716354105550432950_o

 

(tommosia pitkin sitä mentiin

1796028_10204514132349397_314860963104218551_o

10694264_10204514128789308_1390996676696015702_o

(tuli lehmiä vastaan bussimatkalla, kukka seppeleet päässä)

1470191_10204514479438074_4319291774272579193_n

 

(eka este, kiitos ihanan puhelimeni joka ei toimi, kuvat vähän huonoja.. ja parhaita kuvia en edes saanut tänne…)

1724774_10204514478758057_3023249575376652362_n

(tonne korkeelle sitä kiivettiin)

 

 

10645248_10204514477318021_1468935291380778910_n

 

(ja pudotus oli huima ja fiilis mahtava.)

10649922_10204514478198043_3315954074628586096_n

 

(nuorallatanssija)

10698574_10204514477678030_3578225258651138029_n

(nää on mun ainoa turva tuolla korkealla)

 

Puiston jälkeen tuloin rauhottuu toiseen kotiini st- georgeen ja illasta lähdinkin lenkille, juoksin ylämäkee ja huomaa kyllä et on eilen pyöräilly, jalat vieläkin hieman poikki. Koira loukaantui minulle kun en ottanut sitä mukaan joten lähdin heti perään uudelle lenkille koiran kanssa, ajattelin että kävelen. Nooo se ei ihan onnistunut koska koira halusi että juostaan, nin kevyesti hölkkäilin toisenkin lenkin ja kotiin palatesssa vielä kunnon vatsalihas rääkki. Huomenna on lepopäivä niin tänään ihan hyväkin rehkiä. Huomenna siis Täysi lepopäivä yhtäkään ylimäärästä askelta en ota! Nyt lähenkin nauttimaan kunnon illallisen ja muutaman lasin viiniä ja sit olen aivan valmis nukkumaan.

– ONNELLiNEN isolla Oolla

treeniä luonnon armoilla

19.10.2014 Treeniblogi, Yleinen

1658568_10204470797266047_8619156914127748253_o

Heippa!

Suomessa taitaa olla Kaamos aika parhaillaan, tai juuri alkamassa? Joten nyt ihmiset liikunta varsinkin ulkoilu on erittäin tärkeää että pysyy mieli virkeänä. Sveitsissäkin on syksy alkanut, mutta päivä on vielä pitkiä ja aurinkoisia. Välillä tuntuu kuin olisi kesä ja voi huoletta lähteä hellevaatteissa ulos kun taas toisinaan sataa ja on todella kylmä. Täällä sää on hyvinkin vaihtelevaa, mutta tuskin alle 10 asteen on vielä päästy. Sveitsi on siis unelma paikka ihmisille jotka palvovat aurinkoa ja lämmintä säätä. Itse taas ikävöin suomen syksyä, tykkään kylmyydestä ja pimeydestä. Syksy vaan jotenkin antaa minulle lisää virtaa lähteä luontoon liikkumaan. Edellisessä kirjotuksessa mainitsin että olen koiran vahtina ollut tämän viikko ja ai että siinä on fiksu eläin. Tämä koira kyllä tietää mitä haluaa ja pitää huolen siitä että saa pitkän lenkin. Jos hän päätti että tietylle polulla koira jumahti polun eteen ja katsoi minua kysyväyti. Jos olin erimieltä kävely reitistä minun täytyi istua maahan ennen kuin koira suostui liikkumaan sinne minne minä halusin. Eli paljon tuli myös kyykky harjoituksia..

Yleensä kun koiran kanssa lähtee ulos niin on jokin tietty lenkki, eikö totta? Talon vierestä lähtevä pururata , puisto tai naapuruston kiertävä asfalttitie jota on helppo ja mukava kävellä tuttu ja turvallinen ympäristö. Lenkkeilystä monesti tulee rutinoitua, napit korvilla hölkkäämistä tai ihan vaan kävelyä, aluksi kivaa mutta siihen kyllästyy nopeasti. Sitä se minulla on ainakin ollut ja koiran vahtina ollessani huomasin kolmantena päivä että lähden taas samaan suuntaan, kierrän taas lähes saman lenkin ja silloin päätin että anna koiran viedä, koska aloin jo tuntea tätä kylää ja tiesin etten voisi eksyä. Koira lähti ovelta ihan eri suuntaan minne olimme tottuneet menemään ja vau mikä lenkki me kierrettiin näin matkalla mm. aaseja ja lehmiä. Siinä vaiheessa ohjasin vielä sen verran että kävelimme teitä pitkin ja en suostunut lähtemään ihan joka paikkaan minne koira olisi halunnut. Perjantaina taas päätin että ny koira voi päättää suunnan koska ensinnäkin se tuntee paikat paljon paremmin kun minä, ja toisekseen mitä menetettävää minulla on jos poikkeanki tieltä metään tai pellolle. Ja KYLLä se oli todella kannattavaa. Tuli monen laista treeniä yhdellä lenkillä, ensin kävelimme eläimien muokkaamalla pellolle siinä tuli tasapainottelua ja se oli aika raskasta koska maa oli pehmeä, eli todella hyvä pakara ja jalka treeni. Sitten mentiinki jyrkkää ylämäkee eli jalat, pakarat, lantionseutu ja keskivartalo ylipäätään treenautu. Välillä taas vähän tasottelua ja lepoa lihaksille eli kävelimme hetken tasaista tietä. Ei me tietä kävelty kun ehkä 5 min niin lähdettiinkin takaisin metsään. Rämmittiin ryteikössä, tasa painottelin kaatuneiden puiden päällä vaikeata siinä oli se että ne saattoivat liikku ja pyöriä, hypin kantojen yli ja ai että se oli virkistävää ja hauskaa, koska luonnossa pystyy tekemään kaikenlaista ja olen varma että saa olla rauhassa eikä tarvitse välittää miltä näyttää. Mahtava liikunta muotosuosittelen testaamaan fiilis on mainio ton jälkeen, mä voin sen luvata. Sitten juostiinkin ylämäkeen pieni spurtti ja kotiin käveltiin alamäkeä haliitusti eli lihakset töihin. Voin sanoo että oli kyllä hiki ja tiesin liikkuneeni, illalla olikin ihana rauhoittua telkkarin ääreen katsoa Alvin ja pikkuoravat ja venytellä. LUXUSTA! Lenkillä kädet ei saanut treeniä melkein yhtää, paitsi tietysti kun välillä siirtelin puita/pölkkyjä/kantoja jotta sain tehtyä pientä esterataa. Noh mutta käsitreenin sainkin sitten lauantaina ja tänään kun lapsia nostellut ja kanneltu.

10704345_10204470803386200_1629697983279474163_o

(Noitten tukkien päällä oli mukava taiteilla, yleisöäkin sai kun autoja ajoi ohi.)

10710333_10204470804466227_503016969663013940_o

(rämmittiin risukossa.)

Haaste:

Haastan siis nyt kaikki että unohdatte muutamaksi päiväksi salitreeni ja rutiini lenkit. Kokeile uusia lenkki polkuja/ reittejä, etsi rauhallinen paikka keskeltä metsää ja hyödynnä sitä tee vaikka salitreeni luonnossa eli käsipainojen sijaan nostele vaikka puupélkkyjä. Kokeile juosta haasteellisessa ympäristössä missä joudut oikeasti keskittymään siihen mihin astut miten astut ja joudut hyppimään kantojen tai kivien yli, se on hauskaa! Eli nyt jokainen kipin kapin ulos ja piristämään mieltä näin kaamosajan kunniaksi. Tsemppiä, olkaa rohkeita kokeilemaan! Mutta tervettä maalais järkeä saa käyttää ei tarvitse extreme juttuja ruveta tekemään.

10661897_10204470807626306_3925192067757635198_o

(kivoja portaikkoja oli välillä vastassa

10496254_10204470805386250_616018947613722271_o10403868_10204470806026266_2704980543523778394_o

(tasapainottelua paksulla pöllillä ja sitten Välillä vähän ohuemmalla

10694482_10204470802506178_1838036729462666646_o

(juoksua ylämäkeen, mäki jyrkkenee kokoajan)

10697259_10204470800506128_4913470061183788757_o10623584_10204470799386100_8184041016870679126_o

(välillä mentiin sähköaitojen ali ja yli, mukula peltoo eli siis hyvin epätasainen)

10624780_10204453324549240_3979596367325293335_n10516829_10204453323789221_6464123189773278411_n10659371_10204453323149205_2799365685698990255_n

(Eläin ystäviä joita tapasin lenkillä ja muuta mukavaa, tällaisissa maisemissa saan lenkkeillä ja kuntoilla, kyllä kelpaa)

Eilen muistu mieleen että olen lomalla, joten sen kunniaksia taisin maistella muutaman lasillisen viiniä… Olo aamulla ei ollut mitenkään hyvä teki mieli vetää peitto korville ja uppoutua jonnekin syvälle patjojen uumeniin. Mutta lapset herätti minut eikä lähteneet huoneesta ilman minua, joten pakkohan se oli nousta. Siinä sitten muroja vetäsin aamupalaks kun en jaksanut ajatella sitä mitä sinne suuhuni juuri nyt laitan ja tais mennä muutama lasillinen vettäkin. Aamupalan jälkeen lähdettiin sienimetsään, en ole varmaan koskaan ollut sienimetsässä. En ollut mitenkään innokas lähtijä, mutta onneksi lähdin se oli todella kivaa ja jännää. Ja kotimatkalla tajusin että hei mullahan on hyvä olla eli elämä voittaa!

Minun vihjeeni siis tälläaiseen edellisillasta johtuvaan aamuiseen pahoinvointiin on että lähde liikkuumaan, juo paljon vettä tai vichyä ja syö hyvin sekä terveellisesti. Liikkuminen mielellään kevyttä kävelyä ulkona, marjastamista tai sienestämistä. Ihan sama mitä tekee kuhan on ulkoilmassa, liikkuu että veri lähtee kiertämään mutta ei kuitenkaan rasita tai hengästytä itseään. Jätä sokerilitkut pois eli mehut ja limpparit. Vichy auttaa paljon tehokkaammin kun limppari. Vichyssä on suoloja, vitamiineja se on hapokasta ja hyvän makusta eli mikä voisi olla parempaa? Vaikka usein tekee mieli syödä pitsaa tai hampurilaista eli kaikkea rasvaista, en suosittele. Koska ethän sinä muutenkaan syö aamupalaksi pitsaa, tai ainakin toivon ettet syö. Elimistö on joutunut rasitukselle edellis illasta sitten jos tankkaat elimistön täyteen rasvaa ja suolaa, itselle tulee paha olo eikä elimistö tykkää. Elimistö joutuu nimittäin tässä tapauksessa työskentelemään monen kertaisesti eikä saa lepoa joten palautuminenkin pitkittyy. Eli syö suht terveellisesti krapula aamuna!

esim. Lihaa joku mehukas pihivi tai kanaa, siihen sienikastike itsepoimituista tai tuoreista sienistä ja riisiä tai perunaa. Lisäksi raikas salaatti. Eli tee hyvä salatti makusi mukaan ja laita sitruuna mehutiivistettä sekaan, NAM! Sitruuna ja lime auttavat myös krapulaan. En tiedä syytä mutta näin on kerrottu. Ja jälkiruoaksi jäätelöä. Wolaa sulla on edessäsi ihana suht terveellinen ruoka joten bon appètit!

10687484_10204470808066317_1714318861608694347_o

 

auringon lasku eilen illalla)

1912359_10204470808666332_2705075973261037256_o

(samakohta tänä aamuna, oli pilvi meidän kohdalla)

10517372_10204470812426426_7131431535356223576_o

 

(näitä me kerättiin tänään, ei hajuakaan mitä noi on, mut hyvää ruokaa niistä sai. varmaan litran saalis oli kun pois lähdettiin.)

 

10700104_10204470813066442_2414804728513740917_o

( niin pieni ja söpö, ei kuitenkaan tiedetty mikähän sieni mahtaa kyseessä.)

 

10710333_10204470811506403_6733216471882099753_o

 

Hyvää syksyn jatkoa kaikille!

p.s. Pitää ehkä hankkia oikea kamera, alkaa ärsyttämään tää kuvan laatu…

 

Täydellistä lomailua

18.10.2014 Treeniblogi, Yleinen

Heippa kaikki!

 

On ollut ihana huomata että aika moni on jo vierraillut blogissani, yhteesä 272 ! wohoo kiitos siitä kaikille. Odotan vielä että ihmiset uskallatte rohkeasti kommentoida tekstejäni ! ;)

Mutta palataas taas asiaan eli nykyhetkeen minun 7 viikko. L O M A tarviseeko edes enempää sanoja siihen kuinka nautin olostani, ei tarvitse siivota, vahtia lapsia. tehdä ruokaa, saan vain olla minä, saan nauttia hyvästä seurasta ja viettää omaa aikaa, eikä minun tarvitse olla sosiallinen jos en sitä halua. Kuten aikasemmin jo mainitsin niin olen siis talon vahtina aivan ihanassa luksus talossa, olo kuin olisin hotellissa. Seuranani aivan mahtava koira joka suojelee ja vahtii, mihinkään en voi mennä silleen etteikö koira käy tarkistamassa että siellä on turvallista. Yöt koira nukkuu sängyn vieressä oven edessä ja vahtii. Olo kuin kuningattarella. Nautin poreammeesta ja viinistä, herkuttelin suklaalla ja hyvällä ruoalla, päivittäin pääsin käymään koiran kanssa ulkona parin tunnin ajan. Olen nauttinut viikosta siis täysin siemauksin. Parasta on ollut Oma aika eli lepo ja olen saanut annettua aikaa myös ystäville ja perheelle , skype siis on soinut paljon iltaisin, koska välillä olo tuntui hieman yksinäiseltä. Ajatukseni ovat pyörineet paljon unelmassani, sen suunnittelussa ja blogin kirjoittamisessa. Huomenna olisikin paluu host perheen luokse, ikävöin perhettä jo kovasti ja maanantaina alkaakin sitten taas arki, ihanaa! Lomailu on kivaa mutta liian pitkäksi aikaa se ei sovi minulle, huomasin nimittäin että olen siivonnut täällä tuttavani talossa, järjestellyt lasten lelukorit uusiks yms. joka ei todellakaan ole tapaistani. Ehkä olen jo niin tottunut tiettyyn arki rytmiin niin siitä on vaikea päästä eroon.

 

Olen minä tehnyt muutakin kuin vain löhöilly, kävin Tiistaina zürichissä. Ensin kiertelimme katselemassa kaunista kaupunkia, erilaisia nähtävyyksiä, söimme eväät piknikillä laiva satamassa ja pitkän kävelyn jälkeen hemmottelimme itseämme kylpylässä. Kylpylä oli aivan ihana thermal baths & spa, mutta paljon pienempi mitä kuvissa näkyy. Spa:n katolla oli iso poreallas josta kauniisti näki kaupungin, katselimme sieltä auringon laskua ja nautimme olosta. Kuitenkin meillä oli vain päivän junalippu joten jouduimme jo 7 aikaan illalla lähtemään kohti kotia. Kiva päivän reissu ja selvittiin noin 100fr. junalippuineen päivineen. Normaalisti junalippu nyoniysta-zürichiin maksaa 80fr. suunta, mutta Sveitsissä kommuuni taloista saa päivän junalipun 42 fr. ja sillä voit matkustaa minne vaan yhden päivän aikana. Mutta tämä lippu pitää hankkia tarpeeksi ajoissa, koska niitä on vain tietyn verran aina päivää kohden, eikä niitä voi ostamisen jälkeen vaihtaa tai muuttaa. Suosittelen jokaiselle Sveitsin matkaajalle että kä zürichissä, se on kaunis kaupunki ja meillä sattu hyvä tuuri kun oli vielä aivan mainio aurinkoinen sää. Poistuin minä keskiviikkonakin talosta, kun kävin ranskan tunnilla ahkerasti taas opiskelemassa ;)

Korviini on kantautunut tässä lähi viikkojen aikana ihania uutisia kavereilta. Moni on menossa naimisiin, ostelee taloja, saa lapsia, alkaa seurustelemaan ja menee kihloihin, olen onnellinen kavereideni puolesta, mutta minulle itselle alkaa tulla paniikki. En ole tajunnut vielä että olemme jo siinä iässä että pitäisi alkaa perhettä miettimään.. En kyllä itse ole vielä valmis asettumaan aloilleni, kyllä minä kerkiän sitten joskus!

 

10700556_10204453322589191_2740456369930516075_o-210662110_10204465072522932_3976627504031857508_o

(zürichin nähtävyyksiä, myös suomalaisten perustama sauna, joka on järven päällä. Ei päästy nyt siellä käymään, mutta joku kerta aion senkin käydä kokemassa, näytti hienolta)

 

10659027_10204465071682911_3510638093021655890_o

 

 

10714077_10204465070802889_540449600766635891_o10628900_10204465070162873_2339375791376748755_o

 

(piknik hyvässä seurassa, kauniissa maisemissa kera hyvän viinin)

 

10387118_10204465069082846_2226089839680042330_o 10661794_10204465056282526_1404503814801678763_o

( pieni pala zürichin kaduilta ja rautatie asema )

 

10633396_10204465055322502_672416398829436151_o  10496123_10204465053522457_1979572659355123203_o

 

( Freitag:in liike, rakennettu konteista, kallispaikka, mutta katolta hienot näkymät)

10668788_10204465054562483_8401284731184304960_o10679956_10204465052682436_7172980043745808421_o

 

Lähellä freitagia oli myös klubi nimeltä Helsinki, ei ole tietoa onko tällä jotain tekemistä suomalaisuuden kanssa vai ei, koska pääsimme katsomaan vain ulkopuolelta. ja taas katto näkymää freitagilta.)

10603703_10204465051322402_8913737399583980157_n

 

(välillä myös kaunistauduin itse )

Mutta onnea kaikille jotka ovat saaneet ihania uutisia ja minä kiitän lukioitani! puss*

viikko ennen lomaa..

18.10.2014 Treeniblogi, Yleinen

Ennen lomaa eli kuudes viikko. Lapset olivat mitä ihanimpia, Kävin shoppailemassa nuoremman kanssa, ostin kahdet uudet kengät, huivin, 2 paitaa ja lompakon, sain kaiken tämän 80 fr. joten ei olleskaan paha hinta. Arki oli hyvinkin normaalia, minä vain olin jotenkin hajamielinen ja ehkä väsynyt Yritin mm Pukea itselleni nuoremman pojan kenkiä ja mietin miksi en saa kenkiä jalkaan, yritin lämmittää ruokaa jääkaapissa ja ihmettelin kun ei lämpiä.. Joo olin oikeasti loman tarpeessa. Viikolla sattui ja tapahtui ihania asioita. Se tunne kun laulat sohvalla ja puolitoista vuotias lapsi kampeaa viereesi, painaa päänsä rintaasi vasten, takertuu tiukasti kiinni ja nukahtaa syliisi. Se teki minut todella onnelliseksi koska silloin tiesin että hän oikeasti välittää ja luottaa minuun. Jatkoin laulamista ja vähän väliä poika takertuu yhä tiukemmin ja tiukemmin kiinni. Silloin tiesin että olen löytänyt mahtavan perheen jonka lapsia saan hoitaan. Muutama päivä myöhemmin pelasin host-äidin ja vanhemman pojan kanssa lauta peliä. Yhtä äkkiä kesken pelin poika sanoo minulle Emmi mä tykköön sinusta, liikutuin se tuli niin sydämestä melkein rupesin itkemään onnesta. Eli siis todella hyvin mielin voin lähteä viikon lomalle. Onnellinen aupair.

 

10733859_10204461953524959_1450232132012799650_o

 

(Jeeeee, Emmi sulla on muumi mukissa kahvia!!)

 

10344425_10204461927964320_7013537483069242233_o

(sausinko määki vähän maistaa sitä?)

10669127_10204461928924344_8223944002505746023_o

(ai miten niin en saa?!? mä kyllä haluan kahvia…)

1836656_10204461929604361_2455518236775368911_o

 

(Hähää tiesin että saan tahtoni läpi kun tarpeeksi söpösti katson, tiedän että olen söpö ja saan haluamani, kahvi love)

Voisin siis kuvitella että Nuorempi poika näin ajatteli tilanteessa, ei hän osaa puhua. Poika menee aina ihan hulluksi kun näkee kahvia ja parasta jos se on muumipappa mukissa, koska sen se osaa sanoa.

10291089_10204461921884168_5908319148208906857_n10359086_10204461921284153_4171715298847928651_o

 

(mun pojat <3)

10419609_10204461925364255_2607385212463390113_n

(näin meillä nukutaan päikkärit <3)

Perjantaina lähdin aupair porukan kanssa hieman viihteelle Lausanneen ja meillä oli ihan todella mukavaa. Meno oli hullua, tanssittiin läpi yön ja aamulla 7 aikaan kotiin. Kiitos mukana olleille, nyt on todella hyvä aloittaa lepääminen. Tulin vahtimaan tuttavani koiraa ja taloa loma viikoksi st- georgeen, talo on aivan ihana kolme kerroksinen,kaunis näköala ikkunoista ja terassilta, on poreammeesta lähtien kaikki tarvittavat. olo kuin olisi hotellissa, onneksi koira on täällä koska muuten olisin saattanut pelätä. Tai no olisin pelännyt kovasti yksin. Elämä täällä siis rullaa hyvin ja olen alkanut tottua jo elämään Sveitsissä.

10599243_10204461922684188_5675071689644824488_n

Mutta palatakseni tähän minun unelmaani/ tavoitteeseeni kesällä 2016. Tänään toin asian julki facebookissa ja instagramissa vain muutamat ihmiset on tiennyt tästä aikaisemmin. Aihe alkoi puhuttamaan joitakin ihmisiä, että kuinka luulen pystyväni tuollaiseen matkaan ethän ole mikään huippu urheilija yms.  Joo se on totta että en ole mikään huippu urheilija tai muutenkaan tarpeeksi hyvässä kunnossa oleva nainen, vielä.. Sen takiahan minä olen alkanut treenaamaan hieman jo muuttamalla esim. ruokailu tottumuksia terveellisempään. Tiedän 3000 km on pitkä matka ja minulla on lyhyt aika se kävellä, koska suomen kesä ei ole mitenkään järjin pitkä. Mutta teen sen itseni vuoksi koska haluan, haluan kokeilla millaista se on ja jos en pysty siihen 5 kuukaudessa niin sille ei voi mitään kävelen niin pitkälle kuin pystyn ja ehdin. 3000km on vain tavoite johonka pyrin. Pää ideana mulla ei ole kiirehtiä vain nauttia siitä mitä teen ja mihinkä pystyn. Tsemppaamista minä tarvitsen ennemminkin kuin haaveeni lyttäämistä tai kommentteja siihen miten hullu tai tyhmä olen tehdessäni tuommoista.Jokaisen oma asia tietysti mitä mieltä on asiasta, mutta pitäkää ne sitten omana tietona. kiitos. Mutta kritiikkiä saadessani olen saanut myös uutta puhtia touhuun, haluan näyttää näille epäröiville ihmisille että pystyn siihen ja että minä teen sen!

10440839_10204461923924219_5505572042409430329_n10557062_10204461924804241_61176656960185555_o

Kuten sanoin olen alkanut jo hieman muuttamaan ruoka tottumuksia, unohdin sen edellisessä postauksessa mainita.

Kahden viikon ruokailemiseen on kuulunut:

Munia joka muodossa (valkuaisia), Erilaisia salaatteja suurimmaksi osaksi vihreitä vihanneksia, siemeniä, omega 3 öljyä, puuroa kera pakaste marjojen, maustamattoman jogurtin ja maito rahkan välimuotoa (täällä ei löydy nrmaalia maitorahkaa), activiaa (koska en ole löytänyt täältä muuta rasvatonta jogurttia), paljon lihaa, kalaa, kanaa, vähän riisiä,perunaa, pastaa ja muutama pala leipää. JA paljon paljon vettä sekä vichyä. Olo on todella hyvä kun on muuttanut ruokailu tottumuksia hieman. Sallin itselleni myös herkut jos tekee mieli, mutta ei oikeestaan edes ole karkkia tehnyt mieli näillä viikoilla johtuen ehkä innostuksestani terveelliseen elämään… :D En niinkään kiinnitä huomiota kalorimääriin tai siihen paljonko painan, kuuntelen omaa kehoani se kyllä kertoo minulle kun on hyvä olla. Nykyään en enää esim. hotki ruokaani tai syö mahaani täyteen ja illalla syön maitoharkan tapasta jogurttia kera ananaksen niin aamulla herätessä minulla on ollut hyvä olla. Syön tuhdimmin aamulla, juon paljon vettä, pyrin syömään säännöllisin aika välein n. 5-6 kertaa päivässä ja iltaa kohden kevennän syön vähemmän niin jaksan paremmin.

Liikun paljon enemmän parin viikon liikuntaan on kuulunut:

Lenkkeilyä juosten (illalla pieni lyhyt juoksu lenkki auttaa jaksamaan ja päästämääN päivän höyryt pihalle, kävelyä hyvällä sykkeellä (pieni tai iso lenkki, mutta tulee ulkoiltua), dvd:n mukana erilaisia harjoituksia (zumba, pilates on ollut nyt mukana, mutta dvd harjoittelu ei oikein ole minun juttu.kokeilin kuitenkin), Normaalia lihaskuntoa (toistoja), Ylämäki juoksua sekä ylämäki kävelyä ( ai että tää on sitä mun suosikkia), Leikkiminen lasten kanssa (jalkapallon pelaaminen, juoksemin, kiipeilytelineessä temppuilu yms. ja hyvällä sykkeellä siivoaminen. Päivään mahtuu aina paljon erilaisia liikunta muotoja, mutta ensi viikolla kerron tarkemmin liikunnastani ja ruokailustani.  Ja kun liikkuu paljon niin ei tarvitse koko ajan olla vahtaamassa kalorimääriä yms. PYH semmoset mä sanon, haluan ite ainakin syödä just sitä mikä maistuu hyvälle enkä jaksa tehdä hirveetä prosessia ruokailusta tai kaupassa käynnistä.10633660_10204461926324279_9129666101659858636_o10483128_10204461927004296_8261102523204709245_o

(poikain kanssa pellaamassa jalkapalloo, kyllä siis oikeesti pelattiinki mut oli vaan pieni lepotauko…)

Katsotaan mitä tästä nyt tulee ja toivotaan parasta!

Zermatt

17.10.2014 Treeniblogi, Yleinen

5 työ viikosta ei ole mitään ihmeellistä kerrottavaa, ainut että olen oppinut jo hieman ranskaa! Pääsen tunneilla jopa hetkeksi mukaan aiheeseen, mutta sitten tipun taas kärryiltä..

Innostukseni kävelemiseen kasvaa ja päätin ilmottautua Link aupairin järjestämälle vaellukselle Zermattiin. Mahtava reissu! Aamulla aikasin lähtö, Zermattissa ei ole autoja niin siellä oli jotenkin hyvin raikas ilma. Ja aivan mahtava kylä muutenkin. Ohjelmaa kaiken ikäisille ja kaunis maisema. Lähdimme aamulla aikasiin liikenteeseen eli taas 6:00 soi kello ja siitä matka starttasi. Olin todella innoissani reissusta. Ekana päivänä kävelimme noin 2km ylämäkeen ja se oli todella uuvuttavaa, mutta kyllä kaunista siellä ylhäällä oli. Itse kärsin vaan korkean paikan kammosta, joten matkalle meinasi tulla hieman mutkia… Polku ylöspäin mennessä kapeni kapenemistaan, mutta minä selvisin siitä hitaasti mutta varmasti! ai että olen ylpeä itsestäni ja tietysti kiitos ihanille kavereille jotka jaksoivat tsempata minua koko ajan eteenpäin. Illalla kävimme katsomassa hieman yöelämää, ei ollut itenkäàn ihmeellistä. No me olimmekin liikenteessä jo 9 aikaa ja jo ennen 12 lähdimme hotellille nukkumaan koska seuraavana päivänä on pitkä vaellus edessä ja kaikki oli ihan poikki. Olen kuullut huhuja että Zermattissa on kova yöelämä.

Aamulla taas porukka lähti liikenteeseen, hypättiin alppi junaan (oli muuten hieno kokemus) ja kohta oltiinkin yli 3000 km korkeella. WOW mitkä näkymät, 5-6 tuntia meillä meni kävellä sieltä alas ja kyllä oli paikat jumissa ihan taas muutaman päivää, mutta kuvat kertonee taas paremmin mun fiiliksistä.

10542005_10204710568068677_2311293278698821182_n

 

(voittaja fiiilis)

 

 

10710797_716150631767625_721338566599975703_n

 

(ekalta päivältä)

 

10710639_10204362355635074_8096984936914361914_n

 

(lösin uusia kavereita)

1922005_10204362357955132_3172990968595547587_n

 

(edelweiss, paikallinen omenapaistos, kahvitauko kauniissa maisemissa ja pääsin sytyttämään kynttilän kaikkien rakkaitteni muistoksi <3)

 

10653381_10204362360155187_1881498018513239113_n

 

(maisemia matkan varrelta)

10514657_10204362364795303_5519888341339850603_n

10703568_716150535100968_4071149882749386540_n

10698457_716150671767621_3644741186438832479_n

10628297_716150698434285_7063067543552602061_n

(yöelämää kahtelemassa, hauskaa oli)

1238996_716150785100943_4042887297940360815_n

1381909_716150855100936_7106656101480011326_n

 

(scandinavian group)