Selaat arkistoa kohteelle salatut elämät.

Kirjat vastaan elokuvat

30.3.2015 Yleinen

Pitkään aikaan en ollut kovin kiinnostunut elokuvista. Ihmettelin, että millaisille ihmisille ne on tehty. Varsinkin silloin, kun joskus vuonna 2010 kiinnostuin kirjoista, ajattelin, että ne ovat paljon paljon parempia kuin leffat. Etenkin draamoille olisin sanonut siihen aikaan ehdottomasti EI.

Katselin juuri elokuvan Blues Brothers. Jo pikkupoikana tykkäsin katsella sitä. Isä on kertonut sanoneensa minulle, että siinä on jokin hauska kohta ja katselin sitä sen takia uudestaan monta kertaa löytääkseni sen. Itse muistan, että katselin sitä siksi, että olin kiinnostunut siitä, miten Blues-veljekset yritetään tappaa useasti, mutta selviävät kaikesta. Se oli jotenkin lapsena mielestäni hauskaa.

Netflixin katselun myötä olen kiinnostunut kaikenlaisista elokuvista. Aikaisemmin vain harvat elokuvat olivat minusta kivoja. Tässä parhaita niistä: Back to the Future -trilogia, Inception, Matrix-trilogia, Kaunis mieli, Hots Shots 1 ja 2, Hei, me lennetään, Hei, taas me lennetään, Tahraton mieli, Indiana Jones ja viimeinen ristiretki, Avaruusboltsit, Kuka viritti ansan, Roger Rabbit?, Alaston ase -sarja ja Spy Hard. Tällä hetkellä ei tule muita mieleen, mutta kyllä niitä varmasti on.

TV-sarjoja olen mielelläni aina katsellut. Simpsonit, Futurama, Salatut elämät, Pasila yms. olivat joskus hyviä. Viime aikoina suosikkini on ollut Stargate-sarja. Mm. Putousta olen myös tarkasti seurannut. Mutta näin muuten katson telkkaria hyvin vähän. Melkein pelkästään DVD:itä katselen.

Kirjoista taas ei monet erotu joukosta parempina muita. Ready Player One ja Dan Brownin kirjat ovat kuitenkin tosi hyviä. (Lapsena paras oli Pikku prinssi, jonka luin useasti ja josta pidin esitelmän ala-asteella. Kaikki onneksi tuntuivat pitävän esityksestäni.) Olen lukenut paljon tietokirjoja, mutta en jaksa muistaa, mitkä ovat olleet niistä parhaita. Kaikki tietysti omalla tavallaan hyödyllisiä, koska ne sivistävät ja kehittävät.

Lukiessa saa kulkea omaa tahtiaan ja kuvitella itse ison osan asioista. Kirjat myös kestävät pitempään ja ovat yksityiskohtaisempia. Elokuvissa taas ei tarvitse olla niin tarkkana. Ja saa nähdä kuvaa ja kuulla ääntä.

Eli kirjat eivät korvaa elokuvia eivätkä elokuvat kirjoa. Molemmat ovat mukavia harrastuksia! Jos joku tarjoaisi minulle kirjaa tai elokuvaa, en ole ihan varma kumman ottaisin. Vähän aikaa sitten olisin ilman muuta vastannut, että kirjan, mutta kyllä ne elokuvatkin on hyviä. Joten riippuu kirjasta ja elokuvasta. Kirjat tosin ovat usein arvokkaampia!

Mutta nyt kun sain tämän Blues Brothers -elokuvan katsottua, taidan taas siirtyä kirjan pariin! :)

Mä en ainakaan lottoa – ja muita vakuutteluja

31.1.2015 Yleinen

Luin aivan mainion Maari Parkkisen kirjoituksen http://matadornetwork.com/abroad/6-things-finns-love-hate/. Siis kooste sellaisista asioista, joiden vihaamista suomalaiset suorastaan rakastavat. Kipeän hauska totuus. Kannattaa vilkaista. Aloin miettimään, että onhan sitä toisaalta asioita, joiden suhde on myös toisinpäin. Siis sellaisia juttuja, joita oikeasti rakastamme tai vähintään teemme, mutta emme sitä tunnusta tai jopa kiellämme sen. Katsotaanpas.

1. Saippuasarjat

Salatut elämät tai Kauniit ja rohkeat. Aivan tyhjänpäiväistä hömppää. Turhaa moskaa telkkaariin edes laitettu. Väsyttävä. Koominen. Älytön. Ja vaikka mitä muita määritelmiä. ”En ole koskaan katsonut, enkä katso”. Tuntuuko tai kuulostaako tutulta? Salattujen elämien katsojaluku on ollut parhaillaan yli 1,3 miljoonaa ja on yhä edelleen siellä 800 000 ja miljoonan välissä. Kauniit ja rohkeat keräsi parhaina vuosina myöskin reilusti yli miljoona katsojaa päivittäin.

2. Lotto

Jokainen, joka ymmärtää vähänkään todennäköisyyslaskentaa ja perustaa päätöksentekonsa siihen, tajuaa kuinka hölmöä lottoaminen on. Edellä mainittuja ymmärtäjiä koulutuksen tai elämäntapojensa mukaisesti on Suomessa valtava määrä. Useat myös vahvistavat sanomalla sen, mitä itsekin; en lottoa. Ei kannata. Erityisesti jättipottikierroksilla lottoaminen on tyhmää, koska useiden täysosumien todennäköisyys kasvaa huomattavasti ja pahimmillaan saat täysosumalla vain pikkusumman normaalikierrokseen verrattuna. Mutta vakuutteluista ja uskotteluista huolimatta lottoa pelataan viikottain noin 1,4 miljoonan toiveikkaan toimesta. Jättipotteja tavoittelee vielä sadattuhannet enemmän.

3. Einesten syöminen

”Ei meillä ainakaan syödä eineksiä, nehän on sellaista moskaruokaa”. ”Kyllä ruoan pitää olla muuta kuin pakattua teollista mikroruokaa”. Ja niin edelleen. Valistustyökin on tehnyt tehtävänsä. Einekset ovat roskaruokaa ja suorastaan vaarallisia kasvulle ja kehitykselle. Niissähän on niitä E-koodeja ja muita myrkkyjä. Reilu vuosi sitten julkaistun tutkimuksen mukaan noin 2/3 kansasta syö valmisruokaa harvemmin kuin kerran kuukaudessa. Kun katselee marketien kassajonoissa ihmisten ostoksia, niin todellisuus näyttää toiselta. Luku voisi olla toisinpäinkin.

4. Nettipornon katselu

Hyi kauhea, sehän on ihan luonnotonta menoa. Eihän se vastaa todellista kuvaa ihmisten seksistä. ”Miksi minä sitä katsoisin, saan kicksit ihan luonnollisella tavalla. En tarvitse sitä”. Tutun kuuloista tai tuntuista? Kovinkaan moni sitä ei tunnusta. Miksi ihmeessä netin haetuimmat avainsanat liittyvät pornoon ja sitä tarjoavia sivustoja on tuhansia?

5. Työnantajalta varastaminen

Otsikko kuulostaa pahalta, eikö? Mutta jos tarjotaan se näin että montako kertaa viikossa hoidat työajallasi omia asioitasi puhelimessa tai netissä? Entä jos työaikaa ei mitata, mahdatko tehdä ihan täydet minuutit viikottain? Täydennätkö toimistotarvikevarastosta kotiin kyniä ja vihkoja, kenties paristoja? Harvapa tunnustaa tämänkään ja suorastaan paheksuu kun se otetaan puheeksi.

Edellä nyt alkuun vain viisi sellaista asiaa, joita ei tunnusteta tai jopa vihataan, mutta silti niin tehdään. Lisääkin lienee. Listaa saa jatkaa. Ai niin, mä muuten en lottoa….