Selaat arkistoa kohteelle sairauspoissaolojen kustannukset.

SUOMI tar­vit­see työ- ja toi­min­ta­kyi­siä ter­vei­tä kan­sa­lai­sia

8.5.2015 Yleinen

vuorela.juhani

Sosiaali- ja terveydenhoitomenot ovat kuntien ylivoimaisesti suurin menoerä. Tuleva työkyisyys heikkenee jo lapsuusiässä

MILLOIN NÄITÄ ONGELMIA ALETAAN OIKEASTI RATKAISTA, PUHUMISEN SIJASTA

Terveyttä ja myöhemmin työkykyisyyttä heikentää fyysisesti passiivinen elämäntapa, sekä huonot ruokailutottumukset. Ruokavalion puutteet vaikuttavat suoraan lasten fyysiseen aktiivisuuteen, ylipainon lisääntymiseen ja myöhemmin aikuisiällä työkykyisyyteen ja enneaikaiseen eläkkeelle siirtymisen, kun terveydentila ei kestä työelämän vaatimuksia.

Varusmiesten kuntotaso kertoo juuri tämän ongelman laajuuden, joka alkaa jo lapsuudessa, kun merkittävä osa varusmiespalvelukseen tulevista ei kestä normaalia alokasajan fyysistä toimintaa. Lasten liikunnan määrään vaikuttaa kodin ohella myös liikunnan suorituspaikkojen saavutettavuus ja niihin pääseminen erityisesti ilta-aikaan klo 16–20. Toinen merkittävä tekijä on seurojen tarjoaman liikunnan harrastamisen kustannukset, jotka ovat viime vuosina voimakkaasti nousseet. Kolmas tekijä seuroissa on se että urheilu karsii tehokkaasti kuntoilijat seuran toiminnasta.

Aikuisikään ehtineiden fyysisen kuntoilun esteet ovat osin samoja kuin lasten kohdalla. Lasten ja aikuisikään ehtineiden fyysinen voimataso on usein heikko ja vaikuttaa suoraan mm. ryhtiin ja fyysisiin suorituksiin, aiheuttaen tuki- ja liikuntaelinten vaivoja. Paras tapa kehittää voimatasoa osana suorituskykyä on monipuolinen voimaharjoittelu. Kehittävän voimaharjoittelun edellytyksenä ovat hyvät voimaharjoitteluolosuhteet, välineet ja ammattitaitoinen ohjaus. Kaikilla tähän ei kuitenkaan ole mahdollisuutta pienten tulojen, työttömyyden vuoksi, koska voimaharjoittelutilojaan mainostavien yksityisten kuntosalien hintataso, palveluineen ylittää monen pienituloisen maksukyvyn. Kunnallisen puolen ongelmana on sisäliikuntapaikkojen vuorojako perusteet, erityisesti ilta-aikaan, jotka suosivat urheilutoimintaa, ei kuntoliikuntaa.

Mitä näille ongelmille tulisi tehdä? Liikunnan ja urheilun käsitteiden ero tulisi ymmärtää. Urheilussa tavoitteena on ensisijaisesti kilpailumenestys. Liikunnan ensisijainen tavoite on jo alle kymmenen ikäisenä alkaa vähitellen kehittämään hyvää fyysistä toimintakykyä, monipuolisesti liikkuen, noudattaa monipuolista ruokavaliota ja jatkaa liikunnallisia, terveyttä edistäviä harrastuksia myös aikuisiällä ja ylläpitää aktiivisuutta läpi elämän. Voimaharjoittelua varten tarvitaan matalan hintatason peruskuntosaleja, ilman kalliita, hyödyttömiä laitteita ja koneita, lisäksi tarvitaan ammattitaitoista ohjausta, josta ei vaadita erillistä maksua. Ravitsemuspuolella tulee lopettaa rasvakammon lietsominen ja rasvattomien maitotuotteiden perusteeton suositteleminen.

Ravitsemusneuvonnan tulisi perustua ihmisen kuormitus- ravitsemusfysiologian perusteisiin, joiden keskeisin asia on ravinnon energialähteiden jakauma, jonka tulisi mukautua fyysisen kuormituksen tehon ja keston perusteella. Tämä tarkoittaa sitä että matalatehoinen, jatkuva fyysinen suoritus käyttää energiakseen pääasiassa rasvoja. Korkeatehoinen jatkuva fyysinen suoritus käyttää pääosin hiilihydraatteja. Matalan suoritustason kohdalla runsashiilihydraattinen, eli ravitsemussuositusten mukainen ruokavalio on keskeinen tekijä lihavuuden lisääntymiseen, rasvakammon lietsonnan ja rasvattomien maitotuotteiden ohella.

Juhani Vuorela perussuomalaisten varavaltuutettu Joensuun Työterveyden Liikelaitoksen Johtokunnan jäsen