Selaat arkistoa kohteelle sairausloma.

Äitiysloma/sairausloma

8.4.2016 Yleinen

Täällä siis vietellään Kelan mukaan äitiyslomaa. Työnantajalle toimitin juuri sairauslomalapun laskettuun aikaan asti. Kyllä lääkärin ilme oli hyvä, kun kerroin sille tilanteen. Ei ole kuulemma 15-vuoden aikana, jonka on työskennellyt äitiysneuvolassa, koskaan törmännyt moiseen. Mutta onneksi lääkäri oli sitä mieltä, että ehdottomasti näin sillä nyt minun pitää keskittyä vain ja ainoastaan siihen, että vauva syntyy pian ja kaikki muu stressi ja huoli pitää siirtää syrjään.

Äitiysloman kunniaksi kävin myös neuuvolassa ja meidän pieni oli terkan mukaaan kääntynyt vihdoin lähtökuoppiin. Ei kuulemma synny vielä hetkeen, mutta itseäni helpotti se, että nyt oltais kuitenkin oikeinpäin tulossa maailmaan. Ens viikolla on sitten äitipolilla käynti, synnytystapa-arvio. Saapi nähdä mitä siellä reissulla sit paljastuu. Jotenkin pelottaa ja jännittää ihan hirveesti taas tuo käynti, kun ne ei oo ihan putkeen menny tässä viime aikoina. Mutta jospa siellä nyt oikeesti olisi semmoinen lääkäri joka ymmärtää ja kuuntelee.

Tällä viikolla kävi myös meidän tulevat doulat kylässä. Oli kyllä ihan kivaa ja tultiin tosi hyvin juttuun. Harvoin ekalla tapaamisella pystyy noin avoimesti puhumaan asioista, mitä heidän kanssa puhuttiin. Käytiin siis läpi meidän historiaa ja puhuttiin näistä peloista. Sit käytiin läpi synnytystä. Puhuttiin siitä, mitä me odotamme doulilta jne. Lopuksi sain ohjeen kirjoittaa synnärille kirjeen siitä mitä toivon synnytykseltäni. Nyt oon sitä pikku hiljaa kirjoitellu ja tuntuu tosi hyvältä kirjoittaa asioita konkreettisesti ylös. Kirjeen toimitan varmaan ensi viikolla jo äitipolille omien paperieni sekaan ja samaa kirjettä sitten tulostellaan kummallekin doulalle sekä itselleni mukaan synnärikassiin. Kirjeeseen olen kirjoittanut meidän historiasta ja peloistani. Mitään tarkkaa suunnitelmaa synnytyksen suhteen en ala edes tekemään, kun en osaa sen kulusta sanoa mitään saatikka lääkkeistä. Vaikka synnytys pitääkin kirjata siihen vaihe vaiheelta niin enemmän olen kirjoittanut siihen toiveita mitä toivon kätilöltä jne. Itselleni on muodostunut tärkeimmäksi pointiksi koko synnytystä ajatellen se, että kemiat kätilön kanssa kohtaavat. Ja kätilön tulee omalla toiminnallaan ja asiantuntijuudellaan saada minut tuntemaan oloni turvalliseksi, ja sama homma koskee myös lääkäreitä. Jos en nytkään kestä yhtään sitä, että ilmoille heitellään asioita joita ei perustella ja ne jätetään vaan minun päähäni ja mieleen kummittelemaan niin mitä mahtaa tulla synnytyksestä jos pelkoa ja paniikkia vaan lisätään. En myöskään halua, että minut yleistetään vaan toivon, että minut kohdataan minuna itsenäni. Minua ei kiinnosta mitkään prosentit siitä, miten monta vauva kuolee synnytyksessä tai että tulee joku komplikaatio. Se ei lämmitä siinä tilanteessa yhtään, jos se osuu omalle kohdalle. Edelleen minua nimittäin vaivaa ne lääkäreiden ilmoille heitetyt asiat siitä, mikä voi olla syy siihen, että vauva kasvoi puolessa välissä raskautta alakäyrällä. Kukaan ei ole niistä sen jälkeen puhunut eikä niitä arvailuja ole myöskään kumottu. Koita tässä sitten rentoutua ja olla miettimättä asioita.

Eilen tuli mieleeni, että pitäisi varmaan pakata sairaalakassi. Vaikea pakata, kun en oikein tiedä mitä sinne ottaisi mukaan. No, tällä hetkellä mukaan olen pakannut muutamat omat sukat, imetysliivit, juotavaa, ristikkolehden ja suklaata. :D Eiköhän niillä pärjää. Eka ajattelin, että otan osastolle omat vaatteet, mutta tällä hetkellä tuntuu siltä että taidan nauttia niistä sairaalan vaatteista nuo pari päivää. Eipähän tule kotiin pyykkiä. ;)

Vointi on edelleen ihan hyvä omasta mielestäni. Väsymys painaa kyllä todella paljon. Viime yönäkin nukuin kuin tukki 8tuntia ja nyt alkaa jo silmät painaa. Yleensä on pakko nukkua ainakin yhdet tai kahdet päiväunet ja silti yöt menee todella hyvin. Pahoin pelkään, että tämä enteilee sitten sitä, että vauvan synnyttyä meillä ei enää nukuta. ;) Kyllähän tuo liikkuminen alkaa olla jo melkoista puhinaa ja ähinää, mutta sitkeesti sitä yrittää vaan pärjätä ilman apuja. :D

Lunta sataa

10.4.2015 Yleinen

Olen jo kyllästynyt lumeen. En muutenkaan tykkää talvesta, enkä erityisemmin keväästäkään, se on masentavaa. Kaikki, ihmisetkin, puhkeavat kukkaan liian nopeasti. En pysy perässä, en osaa olla niin iloinen kuin kaikki muut.

Rakas tulee iltajunalla tänne viikonlopuksi. Ensi viikonloppuna hän ei pääse, koska hän on hyvän ystävänsä polttareissa. Se taitaa olla kolmas viikonloppu yhdeksän kuukauden aikana kun emme ole yhdessä. Nyt jo hirvittää miten ikävää jaksaa pari viikkoa.

Olen imuroinut ja pessyt lattiat, toinen koneellinen pyykkiä on menossa. Kossin kanssa tuli aamulla kiire, torkutin herätyskelloa liikaa ja sittenkin vielä nukahdin. Äitini vie Kossin arkisin päiväkotiin, ja äidin mies hakee hänet. Minä täällä päivät teen mitä teen. Päivähoito on Kossille hyväksi, niin sanovat sossuihmisetkin. Meidän, minun, täytyy pitää arkirutiinit kohdillaan.

Olin osastohoidossa 9.12.2014-5.2.2015. Sen jälkeen arkeen opettelu on sujunut hyvin. Sitä ennen olin ollut heinäkuusta asti työttömänä, ja ihan tuuliajolla. Kossi asui mummulassa, äidilläni, sen ajan kun olin sairaalassa. Olihan se vaikeaa, mutta tarvitsin hoitoa. Ahdistus oli liian suurta ja pelkäsin itseäni, mitä teen itselleni. Osastolla oli turvallista monella tapaa.

Moni ei usko, että samalla voisi olla äärettömän rakastunut, ja äärettömän ahdistunut. Mutta ahdistukseni ei johdu yksinäisyydestä, ei ulkoisista tekijöistä. Se on pääni sisällä. Tottakai rakastuminen, tärkeä rakas ihminen ehkä lievittää ahdistusta. Moni myös ajattelee, että minullahan on ihana terve lapsi, mikä minua vaivaa? En tiedä. En todellakaan tiedä. Sitä selvitetään terapiassa. Ja en minä ole koko ajan ahdistunut ja masentunut. En ole nytkään, kaikki on ok. Minulla vain oli syksystä alkaen vaikeampi kausi. Niitä on tullut yli kymmenen vuoden aikana. Ja on ollut myös hyviä vuosia.

Odotan että Rakas tulee tänne. Odotan että Kossi tulee hoidosta, pääsemme viikonlopun viettoon. Olen onnellinen.

 

1604829_1505766792972824_4893531760901993210_n

Kela ja palkanlaskija: 1… 2… 3… PUM!

19.5.2014 Vakavasti otettava, Yleinen

Työnantajan ilmoitus mulle maksetuista palkoista on rekisteröitynyt tänään Kelan järjestelmään, kun sen olisi pitänyt olla siellä jo viikkoja sitten. Kelan käsittelyaika on 3 viikkoa. Sit tehdään päätös mahdollisista korvauksista. Sitä ennen ei centtiäkään mistään.

Ei mulle nälkä tuu…

Miks helvetissä meiän palkanlaskenta ei lähettänyt niitä papereita heti kuun alussa, milloin ne olisi oikeasti pitäneet Kelaan mennä? Miksi vasta tänään, ja vasta nimen omaan vain mun pyynnöstä? On se hyvä, että joku (minä) on aktiivinen tärkeissä asioissa. Palkanlaskijan vastaus mun viestiin oli ”Nyt sitten hakemaan toimeentulotukea.” Voi kilin karvat! Hirveetä selittämistä, kaameeta jauhamista, ja lopuks: ”mee sossuun”. Oman firman palkanlaskija komentaa minua sossun luukulle, kun ei ite pysty ajallaan hoitamaan omia tehtäviään! MitVit!
Nyt palo hermot lopullisesti! On yhen painalluksen päässä, ettenkö ottaisi lopputiliä 7,5 vuoden työskentelyn jälkeen. Hyvin on lähellä nyt!

Vai kerjuulle pitäis lähteä sairaan miehen. Mut toimeentuloluukulle EN MENE, mielummin vaikka raparperivarkaisiin jonnekin!