Selaat arkistoa kohteelle sairaus.

Viikonloppu #3

13.11.2016 Yleinen

Eiköhän mennä vain suoraan asiaan. Perjantaina en mennyt kouluun koska olin sairas. Niin… Pelasin vain kännykällä ja tietokoneella kun muut olivat koulussa. Sitten kun muut saapuivat kouluista niin menin syömään välipalan ja viestittelin vähän WhatsApissa. Siitä en muista enempää.. Mutta lauantaina minä heräsin kello kahdeksan ja hain kännykän. Olin sillä vähäsen ja sitten menin syömään aamupalaa…  … …. En muista siitäkään mitään koska olen aika huonomuistinen. Mutta sunnuntaina heräsimme koko porukka aikaisin paitsi isä. Ja miksikö? Tietenkin koska oli isänpäivä! Haimme lahjat pöydälle, kävimme onnittelemassa isän ja sitten kävimme pöytään. Siellä oli kakkua, pizzaa, leipää, mehua ja kahvia. Sitten kun olimme syöneet annoimme lahjat isälle. Minä annoin isälle omatekemäni avaimenperän. Sitten muut antoivat lahjansa. Sitten kun se oli käyty menin koneelle. Sitten pelasin sillä aika kauan kunnes menin taas kännykällä. Sitten minua huudettiin ja menin katsomaan mitä oli tekeillä. Sain Hesburger kupongin. Sitten illalla lähdimme Hesburgeriin ja ostimme hyvät ateriat. Oli tortillaa, oli purilaisia, oli ranskalaisia, oli juotavaa ja vaikka mitä muuta. Sitten lähdimme kotiin ja menin saunaan sen jäleen sänkyyn ja sitten kirjoittamaan blogia koska meinasin unohtaa. Sitten menin ssänkyyn ja nukahdin.

Tavallinen päivä toimistolla

21.4.2015 Aikakausi kaksi lasta

Olittehan te kolleganne sitä hetken jo pyöritellyt mielessänne, kunnes lopulta olitte ilmoittaneet yhteistuumin esimiehellenne, että voisitte ottaa nyt sen harjoittelijan. Itse asiassa hän olisi enemmän kuin tervetullut.

Vaikka teoriassa tiesitte, miten harjoittelijan tutorointi sujuu ja millaisia harjoittelijat noin yleisesti ottaen ovat, teillä ei ollut kuitenkaan ennakkoon tietoa juuri tästä kyseisestä harjoittelijasta, joka teille saapuisi. Muutamia suttuisia kuvia hänestä kylläkin näitte etukäteen. Hänen tarkka saapumisajankohtakin varmistui vasta aivan viime hetkellä, vaikka olitte toki saaneet tietyn aikaikkunan, jonka puitteissa hän viimeistään tulisi. Ja jos ei kahden viikonkaan jälkeen häntä kuuluisi, esimiehenne pitäisi huolen siitä, että asia korjattaisiin.

Ennen harjoittelijan ottamista oli toki hyvä tehdä tiettyjä järjestelyjä. Hankkia ylimääräisiä klemmareita, post-it lappuja ja muuta oleellista rekvisiittaa. Jos lähtee tilailemaan työsuhdepuhelinta ja verkkotunnuksia harjoittelijan jo saavuttua, huomaa toimineensa huolimattomasti.

Sovitte kollegasi kanssa, että otatte yhdessä vastuun uudesta tulokkaasta kolmen viikon ajan. Tämän jälkeen hän siirtyy pääsääntöisesti sinun vastuullesi, vaikka hän saattaa tosin kaivata teidän kummankin apujanne vielä kahdenkymmenenkin vuoden jälkeen. Esimiehenne kanssa sovitte myös palkanlaskustasi sekä kesä- ja talvilomattomuudesta sekä viikonloputtomuudesta. Sovitte myös, ettet enää sairastu. Et kuitenkaan tästä masentunut, olithan niin innokas näkemään vihdoin harjoittelijan!

Vaikka olittekin mielestänne hyvin suunnitelleet harjoittelijan aloituksen, tulivat jotkut asiat kuitenkin yllätyksenä. Nitojia oli aivan liikaa, mutta ette olleet tajunneet hommata yhtään yliviivaustussia. Lisäksi naapuriosaston sihteeri katsoi teitä murhaavasti huomattuaan, että olitte valinneet kiiltävää teippiä himmeän sijaan. Eihän kukaan kunnon tutor valitse omalle harjoittelijalleen muuta kuin täyshimmeää ja tietysti School-merkkistä teippiä!

Kun sitten olitte harjoittelijan kanssa päässeet sinuiksi ja arki toimistolla oli alkanut rullaamaan, päätitte siirtyä varsinaisiin tehtäviinne. Sinun kohdalla tämä tarkoitti sitä, että oman työsi lisäksi hoidat melko pitkään myös harjoittelijan tehtävät. Ne tehtävät, mitkä aiemmin olivat kuuluneet yhteisesti sinulle ja kollegallesi siirtyivät nyt myös käytännössä katsoen sinun harteillesi. Eihän olisi ollut reilua, että kollegasi olisi joutunut omien tehtäviensä lisäksi raatamaan myös yhteisten töiden kimpussa pitkän päivän jälkeen.

Aamulla lähditte harjoittelijan kanssa kotoa toimistolle. Kokemuksesta tiesit jo, että matkaan kannatti varata runsaasti aikaa. Jos bussissa olisi jo kaksi muuta harjoittelijaa, ette mahtuisi kyytiin. Jos sen sijaan harjoittelijoita olisi vain yksi, taittuisi matka seisten. Paras tapaus olisi tietysti silloin, jos kyydissä ei olisi vielä yhtään toista harjoittelijaa. Tosin silloinkaan et aina pystynyt välttymään kanssamatkustajien ikäviltä katseilta. Viehän harjoittelija melkoisesti tilaa ja saa kaiken kukkuraksi matkustaa ilmaiseksi.

Pääsitte toimistolle ja sait tehtyä Power Point – esityksen asiakastapaamiseen. Tänä aikana harjoittelija harjoitteli kenguruhyppyjä ultraohuen läppärinsä päällä, testasi matkapuhelimensa vedenpitävyyttä toimiston kukkamaljakossa sekä väritti huoneenne seinää fläppitaulutussilla. Hän kertoi tarvitsevansa apuasi. Oli tullut hätä. Kakkonen.

Selvisitte naistenhuoneessa käynnistä, mutta omat vaatteesi olivat kastuneet toimituksen yhteydessä. Olit tajunnut ottaa harjoittelijalle vaihtovaatteet kotoa, mutta omasi saisivat nyt vain kelvata. Lounaalla harjoittelija vaati saada erityistuolin. Tiesit sen tarpeelliseksi, muuten hänen olisi vaikea keskittyä paikallaan istumiseen. Harjoittelijalla ei tietenkään ollut rahaa tai lounareita mukana, joten jouduit kustantamaan hänen ateriansa. Syömisen sijaan hän kuitenkin oli huomattavan kiinnostunut testaamaan lihapullan vauhdin kiihtyvyyttä sen pudotessa pöydältä lattialle. Naapuripöydässä istuva pariskunta sai vastalauseistaan huolimatta myöskin maistaa harjoittelijan lautasella ollutta spagettia sekä lehtikaalia. Jouduit pyytelemään tarjoilijalta anteeksi, sillä harjoittelija kasteli pöytäliinan, niisti nenänsä kovaäänisesti kangasservettiin sekä pyyhki ruoantähteet poskestaan kokin housuihin. Jotta sait itse syödyksi jäähtyneen annoksesi, laitoit harjoittelijalle pyörimään tilinpäätösesityksen kännykästäsi. Kun pääsitte takaisin toimistolle, totesi harjoittelija olevansa yhä nälkäinen. Käytit oman kahvitaukosi lämmittääksesi hänelle einespizzan mikrossa. Tunsit toki huonoa omaa tuntoa siitä, ettet ollut tajunnut varata toimistolle luomua ja reilua kauppaa pienelle rakkaalle harjoittelijallesi.

Asiakastapaamisessa harjoittelija teki kaikkensa viihdyttääkseen asiakkaita, ja kääntääkseen huomion pois tylsästä markkinointisuunnitelmasta. Hän halasi viestintäpäällikön takamusta, mutta totesi it-johtajan pyllyn olevan niin iso, ettei se varmasti mahtuisi neukkarin tuoliin. Hän esitteli päristely taitojaan ja lauloi Aa ramsam saan yhdeksänkymmentäseitsemän kertaa tunnin aikana. Sitten hän totesi ylpeänä, että minullapa on pippeli ja siitä tuli juuri pissaa. Todistaakseen sanansa, hän oli valmis avaamaan housunsa ja näyttämään.

Olitte tästä kollegasi kanssa niin kovin ihastuneita, että vilkaisitte toisianne hymyillen. Kollegasi nyökkäsi ja tiesit mitä se tarkoitti. Oli aika ryhtyä suunnittelemaan toisen harjoittelijan ottamista.

 

Viimeinkin

9.4.2015 Yleinen

Olen haaveillut blogin kirjoittamisesta kauan ja nyt sain aikaiseksi.

Olen pian 28 vuotta täyttävä nainen. Olen parisuhteessa naisen kanssa, olemme olleet yhdessä vajaan vuoden. Minulla on 4-vuotias poika, olen ollut hänen kanssaan yksin alusta alkaen.

Blogin nimi, Sateenkaarta ja synkkyyttä, viittaa siihen että meille on muodostumassa sateenkaariperhe, uusioperhe. Olemme siinä vaiheessa että tosissaan suunnitellaan yhteenmuuttoa. Se tarkottaisi sitä, että me muutamme lapsen kanssa tyttöystäväni kotikaupunkiin. Synkkyys viittaa siihen, että minulla on krooninen masennus. Yli 10 vuotta sitten diagnosoitu ensimmäisen kerran. Olin hiljattain 2 kuukautta psykiatrisella osastolla. Tällä hetkellä olen sairauslomalla. Ammatiltani olen lähihoitaja ja olen ollut työelämässä oikeastaan aina, paitsi nyt. Minulla on hyviä aikoja, hyviä vuosia. Mutta masennus ja ahdistus asuvat minussa. Syitä ja seurauksia tulen varmasti kirjoittamaan bloggauksieni aikana.

Asumme pienellä, n. 15 000 asukkaan paikkakunnalla, olen täältä kotoisin, äitini asuu meidän naapurissa, samassa rivitalossa. Mummuni asuu myös lähellä. Isäni asuu Oulussa, paikkakunnalla jonne olemme mahdollisesti muuttamassa.

Nykytilanne on se, että olemme tyttöni kanssa äärettömän rakastuneita. Näemme joka viikonloppu kun hän on täällä, välillä hän on vapaapäivien ansiosta useammankin päivän meidän kanssa.Tästä se lähtee…10858381_1574574322758737_7977931006789547465_n..

yhteiskunnan hylkiö

3.2.2015 Yleinen

 

työtön ja sairas sossupummi.

Siinä se. Niin miusta ajatellaan. Kukaan ei vaan oo viittiny avata silmiään tai korviaan tai välittää miksi, miten ja minkä takia.

jokainen on oman onnensa seppä.

Ei aina. Kaikki on kiinni kaikesta. Jokainen asia on riippuvainen toisesta. Kaikkiin asioihin ei vaan voi vaikuttaa.

toiset vaan on syntyny kultalusikka suussa.

Itelläni tää lusikka oli suussa. Jossain vaiheessa vaan joko lusikan kulta himmeni tai sit se vaan katosi. Toivon, että vaan himmeni ja joku päivä huomaan et se onkin aina ollu kultaa.

 

no kuitenkin… voin väittää et oon onnistunu elämässäni jollain tasolla. Oon kirjoittanu ylioppilaaks, kukaan ei uskonu et pystyn siihen enkä usko et kovinkaa moni ”hyvän päivän-tuttu” uskoo sitä edelleenkää.

Oon kasvattunu koiran. Se ei ehkä oo maailman paras tottelemaan, mutta se tietää rajat ja se osaa perus käskyt eikä se vahingoita ketään, ainakaa tahallaan.

Oon ollut vakituisessa työpaikassa. Näin oli 7kk, kunnes aloin kärsimään sydämen tykytyksistä, kohonneesta sykkeestä ja pelosta. Miule ei juurikaan vaihtoehtoja annettu, irtisanouduin ja kadun, etten vienyt asiaa pitemmälle.

Rauhotuin ja kokeilin työelämää uudelleen ja hyvä niin. Kesätyö jatkui talven yli ja pääsin opiskelemaankin. Kukaan ei vaan varoittanut, että nuorikin voi palaa loppuun. Koulua ja töitä, aina. Toinen kärsi, ja se oli koulu. Vapaata aikaa oli saatava ja se vapaa-aika meni aivan muuhun kuin lepäämiseen. Yritin kuitenkin kovasti ja siinä ei hyvin käynyt. Kävin ylikierroksilla ja en osannut enää rauhoittua. En tuntenut väsymystä mutta olin kuin humalassa koko ajan. Lääkäriin ja sairaslomaa.

Unilääkkeet. Koulusta eroaminen. Töistä irtisanoutuminen.

koko kesä meni…se vaan meni. Muistaakseni suurimman osan ajasta olin ”radalla”. Syksyllä menin kouluun..ja erosin koulusta. Talvella hain kouluun, pääsin sisälle. Ajattelin että nyt on sopiva ala ja tätä oon aina halunnu tehä. Eikä koulutuskaan kestä kuin 2v. Juuri ennen koulun alkua tarjottiin töitä. Lottovoitto on saada töitä hakematta sitä. 2kk koulua ja töitä. Tiesin mihin rupesin ja tiesin että riski loppuun palamiseen on suuri, mutta ajattelin että se on vain 2kk. Ne pari kk oli raskaita. Ne vei ajan, rahat, parisuhteen.

huhtikuu 2013. Uus asunto, uus alku, päätös että takapeiliin vilkasusta tikku silmään. Tikku ei osunu silmään, se räjäytti sydämen. Uhkaus koulusta erottamisesta poissaolojen takia. Kiinnosti ja halusin mennä, mutta en jaksanut ja en toisaalta taas halunnu. Koulussa oli onneks luotettava henkilökunta, joka oli todella huolestunut miusta. Lupasin, että kesälomalla kerään itseni kasaan ja syksyllä tulen ja oon reipas.

kaikkee voi aina luvata,mut kuka sano et lupaukset ois pakko pitää.

skippaan vuoden välistä. Se vuos..se oli niin rankka henkisesti käsitellä et käsittelen sen ensin. Lyhyesti; asioita arvostaa vasta sitten, kun ne menettää. Touko-elokuu, kosteeta aikaa. Olin opiskelija ilman kesätyötä, mutten ollut työtön, sillä olin koulun kirjoilla. Silloin kuulin sen, sossupummi. se sattu. Niin läheinen sanoi sen ja valmiiksi maahan tampattu ihminen, se ei voi enää murtua, mutta se voi lohduttaa itseään. Niin mie teinkin, mitään en vaa siitä irti saanu.

syksy 2014. valmistuin koulusta. Jälleen aika aloittaa alusta. Tällä kertaa varmistan uuen alun ja muutan toiseen kaupunkiin sillä tekosyyllä et on töitä tarjolla. Niin piti ollakin, mutta oli pari muuttujaa tilanteessa. Näin olin siis palannut takaisin siihen, mistä yritin nousta. On työttömyyspäivärahaa, asumistukee, sosiaalitukee, on vuokraa, auton ylläpitoa, koiran lääkärimaksuja, nettimaksuja ja ruokaakin olis saatava. Koulun kirjoilta ulos 3.11, tutkintotodistus oli kirjattu vasta 16.12. Tällä välillä minusta tuli yhteiskunnan hylkiö. en ollut oikeutettu edes asumistukeen. Joulukuussa sain asumistuen ja veronpalautukset. Maksoin vuokran.

Ennenku kukaan miettii päässään et ylimääräsiä menoja ni haista p…

1. Auto. Miule on sama vaikka sitä ei ois. Se tarkoittas vaa sitä et tukiverkko kotikunnalla menis kauemmaks. Minähän se olen joka kotikunnille palaa, muilla kun on työt ja menot. Isäni maksaa auton isoimmat kulut.

2. Koira ja el.maksut. se koira on syy miun hymyyn. Se on miun lapsi. Kaikki kaikessa. Pihistän omista menoista, jotta sillä on kaikki tässä heti nyt. Suuren kiitoksen( ja määrän rahaa) olen velkaa vanhemmilleni, mutta he tietävät että koira on viimeinen asia, josta luovun.

3. Netti. Se on hyvä et vaaditaan kaikki sähkösenä. Sähköseen asiointii tarvitaan netti. Ja onhan asiat helppo netissä hoitaa ja tarkistaa ja miusta netti kuuluu joka talouteen. Tavalla tai toisella.

4. Ruoka. En sano muuta kuin että on syöty puuroo ja juotu kahvin sijaan teetä ja oltu syömättäkin ja ruoka korvattu ihan vaan veden juomisella. Onhan tässä painokin paikkakunnan vaihtamisen jälkeen tippunut 4kg. Ihan vaan itsestään. Olen myös sairastellut ja kärsinyt järkyttävistä hammaskivuista, mutta ei ole varaa nyt itseään hoidattaa. Joululahjatkin ostin pullonpalautusrahoilla, jotka eivät olisi kuuluneet minulle.

nykytilanne. Töitä saatu uudelta paikkakunnalta. Vielä on vaan epäselvää milloin ne alkavat. Tai..soitettiin että nyt sait töitä ja varmistettiin tiedot jne..työsopimusta tässä vaan ollaan ooteltu ja tarkempaa tietoa. Tammikuussa en saanut kuin asumistuen. Maksa sillä sit laskut ja vuokra. Maksoin vuokrasta osan. Olin väsynyt ja kuumeillut joulusta asti, muita oireita ollut läpi syksyn.. ajattelin vaa et stressi näyttää voimiaan. Kun kuulin että saan töitä, halusin tulla vielä kotikunnalle moikkaamaan miule tärkeitä ihmisiä ja olla kaikkien kanssa. Sairasteluni vähän arvelutti, mutta uudella paikkakunnalla minua ei otettu lääkäriin vastaan, sillä kotikuntani oli muualla. Siispä pakkasin koiran ja laukut autoon.

ei. Päivä kotimaisemissa ja kaikki leviää käsiin. Koiraa taas eläinlääkäriin, autoo katsastamaan ja omakin terveys alkaa pettämään. Olin jo sitä mieltä et auto seisontaa ja lisää luottotilejä kehiin, koira kuntoon. Äitini maksoi auton katsastuksen…ja koiran eläinlääkärin. Ja passitti minut menemään päivystykseen. Sain antibioottikuurin ns.yleiseen naisten vaivaa. Sanottiin että soittele parin päivän päästä tarkempia tuloksia. Soitin, yleinen vaiva oli vähä pahempi ku aluksi luultiin, mutta soita jos ei lääkkeet auta. 2 päivää tuskaa ja kipua ja kuumeilua. Soitto lääkäriin ja heti sairaalaan. Tää yleinen vaiva olikin vähä karannu vaarallisemmille vesille, todettiin munuaisaltaan tulehdus. Uutta lääkekuuria ja käskettiin lisätutkimuksiin ja jos olo ei ala paranemaan niin soittoa takaisin. Täysin viimeiset rahani menivät lääkkeisiin, niihin, jotka olivat väärät ja niihin, joiden nyt pitäisi auttaa. Koitin varata aikaa lisätutkimuksiin, soitin kuuteen eri numeroon, kukaan ei tiennyt mitään. epätoivo.

samalla huomaan että tammikuun ajalta on maksettu ttpvraha ja helmikuun asumistuki. Kaivoin kalenterini esiin ja selasin laskujen eräpäiviä. kirosin.  Kotivakuutuksesi irtisanoutuu, eräpäivän jälkeen ulosmitataan, maksumuistutus, koron lisäys… romahdin. Hetki meni, että kokosin itseni. Aloin laskemaan ja laskin monta kertaa. Ei auttanut muu kuin maksaa laskut, etten ole luottokelvoton sillä tarvitsen vielä luottoa, maksoin helmikuun vuokran ja osan tammikuun loppuvuokrasta ja laitoin viestiä vuokranantajalle että tammikuun vuokrasta puuttuu edelleen vähän.. hän oli onneksi ymmärtäväinen.

tällä hetkellä kuumetta 38, olo on aika sekava ja vähän sattuu kylkeen. Auton vakuutukset erääntyy ylihuomenna, muut maksut hoidettu tai soviteltu ja se riittää miule. Tätä kirjoittaessa on mennyt aikaa ja kello on paljon. Ei ollu työsopimus tullu postissa vieläkään ja aamulla alkaa taas selvittely jatkotutkimuksista että missä ja milloin. Terveeksi haluan ja tiedän etten voi suinpäin jonojen ohi kiilata, mutta haluan omaan kotiin toiselle paikkakunnalle ja en välttämättä kivuiltani kestä matkaa kokonaan, enkä nyt välttämättä haluaisi nalkuttaa, mutta kaksi väärää diagnoosia saaneena ilman kunnon tutkimuksia..miun sisällä on nyt jotain vikaa ja kukaa ei tiiä mistä sitä käytäs selvittää. Eka lääkärihän sanoi miule päivystyksessä ”kokeillaan nyt kepillä jäätä”.

ja näin olen töiden alkua odottava, terveytensä ja toivonsa menettänyt ”sossupummi” vaikka sossun luukulle en vaan enää taivu.

En usko parempaan huomiseen, uskon opettavaiseen eiliseen.

Hyvää yötä :*

Flunssakautta odotellessa

10.1.2015 Aikakausi kaksi lasta

Nyt kun kaikki puhuvat vanhempien ja erityisesti äitien jaksamisesta, on minua alkanut askarruttamaan eräs seikka, joka jostain syystä ei ole vielä tullut eteeni. Nimittäin sairastuminen. Minun sairastumiseni. Vaikka kuumeeseen, flunssaan tai vatsatautiin. Eikö se syö aika paljon vanhemman jaksamista, jos hän ei saa sairastaa sairauttaan rauhassa sängynpohjalla vaan hänen henkitoreissaankin pitää hoitaa pilttiä yrjöämpärin äärellä?

Aiemmassa elämässä olen sairastellut melko paljon. En mitään vakavaa, mutta sain helposti flunssan, lievän kuumeen tai vatsapöpön. Stressitilanteessa reagoin sekä vatsallani että päällä. Mahaa kivisti, päätä särki, en saanut nukutuksi. Kaksivuotisen äitiurani aikana en kuitenkaan ole sairastanut mitään. Siis päänsärkyä, vatsakipua, kurkun käheyttä ja nenänvuotoa lukuun ottamatta. Aivan kuin kehoni olisi saanut aimo annoksen vastustuskykyä vain siitä tiedosta, että lomaa ei ole tiedossa.

Kela myöntää isälle vanhempainpäivärahaa isälle äidin äitiyspäivärahan sijaan silloin, kun äiti on sairaana vähintään kymmenen päivää putkeen. Aika mukavasti ovat asian suunnitelleet. Ei varmaankaan kovin usein tarvitse maksaa.

Se, miten isän työnantaja suhtautuu isän poissaoloon, varmasti vaihtelee puulaakista toiseen. Saako palkatonta tai etäpäivän? Kuinka pitkäksi aikaa? Entä paljon työmatkoja tekevä tai yrittäjä?

Mielestäni on aika kohtuutonta, että kotonaan työtä tekevä äiti on tuomittu menettämään lounas-, kahvi- ja wc-taukojen ja mukavien työkavereiden lisäksi myös oikeuden kesä- ja sairaslomaan. Kun flunssakausi kolkuttelee ovella ja itsellä alkaa kurkussa tuntua, pelkää pahinta. Sitä, että ei saa sairastaa kerralla kunnolla tautia pois, vaan edessä on hidas kituminen parhaassa tapauksessa muutaman muun sairaan kanssa. Parhaassa tapauksessa siinä mielessä, että kipeän lapsen voi istuttaa sohvalle katsomaan piirrettyjä ja väsynyt vauva paranee parhaiten nukkumalla. Jos taas käteen ei jääkään ässää, sekä esikoinen että kuopus ovat pirteitä, täynnä tarmoa ja vaativat äidiltä jatkuvaa huomiota ja leikittämistä vähät välittämättä äidin oikeuksista inhimilliseen toipumiseen.Kelaa armottomampia ovat vain terveet pikkulapset.

 

Kela ja palkanlaskija: 1… 2… 3… PUM!

19.5.2014 Vakavasti otettava, Yleinen

Työnantajan ilmoitus mulle maksetuista palkoista on rekisteröitynyt tänään Kelan järjestelmään, kun sen olisi pitänyt olla siellä jo viikkoja sitten. Kelan käsittelyaika on 3 viikkoa. Sit tehdään päätös mahdollisista korvauksista. Sitä ennen ei centtiäkään mistään.

Ei mulle nälkä tuu…

Miks helvetissä meiän palkanlaskenta ei lähettänyt niitä papereita heti kuun alussa, milloin ne olisi oikeasti pitäneet Kelaan mennä? Miksi vasta tänään, ja vasta nimen omaan vain mun pyynnöstä? On se hyvä, että joku (minä) on aktiivinen tärkeissä asioissa. Palkanlaskijan vastaus mun viestiin oli ”Nyt sitten hakemaan toimeentulotukea.” Voi kilin karvat! Hirveetä selittämistä, kaameeta jauhamista, ja lopuks: ”mee sossuun”. Oman firman palkanlaskija komentaa minua sossun luukulle, kun ei ite pysty ajallaan hoitamaan omia tehtäviään! MitVit!
Nyt palo hermot lopullisesti! On yhen painalluksen päässä, ettenkö ottaisi lopputiliä 7,5 vuoden työskentelyn jälkeen. Hyvin on lähellä nyt!

Vai kerjuulle pitäis lähteä sairaan miehen. Mut toimeentuloluukulle EN MENE, mielummin vaikka raparperivarkaisiin jonnekin!

 

Keskivahva solumuutos.

4.5.2014 Yleinen

Niin, tuo termi keskivahva solumuutos. Mitähän se mahtaa tarkoittaa? Syövän esiaste, vai syöpä? Onko se joku muu solupallero, jota ei voi luokitella normaaliksi soluksi. No, muuttunut se ainakin on.

Mun PAPAa alettiin seuraamaan 2011 syksyllä, kun ensimmäisessä joukkopapassa olikin LSIL-muutos ja luokka II. Olin 5-vuotiaan ja 6kk vanhojen poikien äiti ja odotin  kolmatta lasta 12 viikolla. Aluksi laitettiin puolen vuoden takaisen synnytyksen ja sen hetkisen raskauden piikkiin, kunnes kolmas kontrolli kesällä 2012 oli puhdas. Kolmannen pojan syntymästä oli silloin 4kk.

Koska ensimmäinen joukkopapa oli luokka II, mulle tuli kahden vuoden kuluttua kontrolliaika. Tammikuussa 2013 tuli jälleen tulos luokka II. Siitä kontrolli syksyllä 2013 – luokka II.

Tammikuussa mulla oli epämääräistä vuotoa, syksyllä oli ollut mahakipukohtaus, jota epäiltiin gynekologiseksi, mutta syytä ei löydetty. Epäilyksien ja pelon vaivatessa päätin turvautua yksityiseen gynekologiin. Tämä ihana lääkäri teki heti ”sotasuunnitelman”, uusi PAPA ja jos siinä vielä muutosta, niin kolposkopiaan. Muuten kaikki oli ultratessa kunnossa! Hyvä sinänsä

Sain kutsun kolposkopiaan 26.3 jolloin otettiin muutama koepala. Tutkimus ei ottanut kipeää ihmeemmin, onhan sieltä sorkittu jo niin monta kertaa ja kaksi lastakin on alakautta tullut. Gynekologi sanoi, että todennäköisesti ei mitään hätää, keho herää itse parantamaan itseään, kun sitä vähän nipisteli ja herätteli.

Jännitin huomaamattani kolme viikkoa, kunnes tuli kirje. Aika varattu 12.5.14 Loop-konisaatioon, jolloin otetaan kohdun kaulakanavasta pala pois, kyseessä keskivahva solumuutos.

Se aika on ylihuomenna. Paikallispuudutus ja päivä sairaslomaa. Infektioriskin vuoksi kaiken maailman uimakiellot ja seksikiellot kaupan päälle. Mua jännittää,  ihan hirvittävästi. Itkin äsken ensimmäisen kerran. Oon varma, että poistetusta palasta patologi löytää jotain vakavampaa, eikä tämä ole tällä ohi.

Pelkään kuolemaa, en halua kuolla! Mulla on pieniä lapsia, mä oon nuori! Ja näiden kamalien tunteiden keskellä tunnen typeryyttä siitä, että murehdin. Mun pitäisi olla alan ammattilaisena rento ja tyyni. En mä osaa olla potilas. Sama homma ja tunnemylläkkä, kuin silloin, kun juniori syntyi sektiolla keskosena ja alkua siivitti oman ja lapsen kuolemanpelko.

Oli pakko perustaa blogi omille ajatuksille, koska jos puhun tästä asiasta tai tunteista puolisolle, perheelle tai ystäville, he vesittävät pelkoni ja kieltävät mua ajattelemasta näin. En mä voi olla ajattelematta!

 

Sydän tahtoo lentää

14.3.2014 Terveys, Vakavasti otettava, Yleinen

Rintaan pakottaa, sydän tahtoo lentää” oli miltei totta, kun taas viime yönä heräsin miltei oksennus suussa. Rintaa poltti ja ahdisti, voin pahoin. Kyseessä ei ole mikään tunnepuolen rakkausahdistus, vain mitä ilmeisimmin jokin häiriö mun verensyöttömekanismissa. Noh, wessareissulla ja yhdellä nitrolla siitä selvittiin. Ja kun vielä otin yhden uninapin, nukuin jopa hieman normaalia pidempään.

Nyt aamupäivällä kaikki on taas kuin ei mitään, ”muisto vain jää”. Siis ei minusta, vaan siitä pahasta olosta.

Rinta ulos, nokka eteen, seikkailut odottaa! Yippee Myrskytuuli!