Selaat arkistoa kohteelle Ruokavalio.

Katkelmia kovasta yrityksestä

2.3.2017 Yleinen

25.6.2015, Torstai klo 20:40
”Minusta tuntui hetken etten pystyisi syömään mitään. Mutta ajattelin: ketään ei kiinnosta jos syöt. Jos et syö, herätät sen huomion mitä pelkäät. Se oli terve ajatus. Seurasin sitä.”

6.5.2016, Perjantai klo 23:43
”Huomenna on mumman ja vaarin hääpäiväbrunssi. Olen koittanut syödä niin terveellisesti ja hiilareita välttäen kun vaan ikinä voin, jotta pystyisin huomenna olemaan normaali edes sen aamun… Syömään kuten muutkin. Viimeaikoina olen syönyt vain salaattia, hedelmiä ja maitorahkaa. Olen valmistautunut tähän monta kuukautta; Jos syö pitkään ihan tositosi terveellisesti niin sitten yksi päivä ei ehkä haittaa. Toisaalta ajattelin niin myös Saran synttäreistä. Halusin sielläkin olla kuten muut, mutta kun pääsin sinne niin ei siitä tullut mitään… Liian pitkään kun syö terveellisesti ja aika vähän niin ei tee mieli enää mitään, ja miksi söisi jos ei tee mieli? Se tuntuisi tosi väärältä. Ja vaikka tekisikin mieli niin sitä ei enää osaa noteerata. Ja toisaalta kun pääsin sinne synttäreille, en edes halunnut olla normaali enää. Minulla oli taas smoothie mukana ja kaadoin vähän likööriä sen joukkoon että tuli iltapala syötyä juomisen ohella kun muut menee baarin jälkeen jonnekin hakemaan jotain rasvaista.”

”Olen niin pitkään tähdännyt huomiseen. En vaan syömisen osalta, vaan myös etsinyt vaatteet joissa koen oloni hyväksi ja joissa voi syödä ilman että turvotus näkyy. Mutta miksi onnistuisin? Voin sulkea silmät ja ajatella optimistisesti mutta tiedän miten tämä juttu toimii. Tiedän sen paremmin kuin monta muuta asiaa. Joko en pysty siihen, tai sitten pystyn mutta se pystyminen kääntyy aika nopeasti painajaiseksi. Ja huomenna on juuri se päivä kun en haluaisi itkeä tai oksentaa tai tuntea olevani hukassa jossain yksin.”

”Kiehtoo ajatus näyttää kaikille etten syö mitään. Tuntuu oikealta ajatus siitä että annan kaikille onnellisen brunssin ilman huolta. Mutta ajatusta siitä miten kaikki tulee todella menemään? Sitä ei ole. Se selviää huomenna. On myös oikosulkuvaihtoehto. Se, missä en yksinkertaisesti tiedä mitä teen, ja sitten tulee pakonomainen tarve paeta paikalta, vaikka olen lamaantunut paikoilleni… Ehkä eniten kuitenkin pelkään sitä pettymystä. Kun olen niin kauan valmistautunut… Ja kuitenkin, kuten sanoin, takaraivossani tiedän kyllä miten nämä hommat minun päässäni menee. Olen monta kuukautta sivuuttanut sen tiedon ja uskonut tähän juttuun… Tiedän että se pettymys on oven takana ja ihan liian lähellä. Mutta sitähän tämä myös on. Onnistumisia ei oikein ole, koska mikään ei ole täydellistä eikä tule koskaan olemaan. Paitsi se, että oppii elämään oman epätäydellisyytensä kanssa. Se olisi täydellistä.”

 29.7.2016, Perjantai klo 22:50
”Ajattelin että syön puuron pois mahdollisimman pian ettei sitä ehdi ajatella, joten söin sen tosi kuumana… En halunnut jäädä odottelemaan jäähtymistä ja sitä että muutan mieleni. Vasta kun olin syönyt, alkoi tuntumaan suussa. Poltin koko suun ja nyt kitalaesta ja huulten takaa irtoaa isoja valkoisia nahkapaloja. Suu on ihan tulessa ja sattuu, enkä edes huomannut sitä syödessä kun koitin vaan keskittyä pitämään ajatukset muualla ja hoitaa koko jutun alta pois nopeasti. Koitin imeskellä jääpalaa. Tuntuu tosi pahalta… Henkisesti ja mahassa ja nyt myös suussa. Success.”

 1.12.2016, Torstai klo 11:49
”4 märkää yöpaitaa lattialla. Viides päällä. Näiden öiden on loputtava. En jaksa enää. Maha on myös alkanut sattua aina kun syön, ja etenkin jos yritän syödä enemmän. Minua oksettaa vähän koko ajan… Ja kroppa tärisee…”

 9.12.2016, Perjantai klo 18:20
”Nyt tämä pelleily saa loppua. Minun täytyy muistaa, että tämä on vakava asia. Tiedän, että sairauteni yrittää selittää muuta, mutta minun on muistettava. Tunnen että olen hereillä. Tässä maailmassa. Mutta se ei tee mistään lainkaan helpompaa, päinvastoin… Yritän vielä kerran voittaa tämän taistelun ja lopettaa kaiken. Yhden kerran. Menen syömään puuroa.”

 12.12.2016, Maanantai klo 22:05
”Vatsan venyttäminen on pirun kivuliasta. Ei ainoastaan tunnu henkiseltä myllerrykseltä syödä enemmän, vaan se myös sattuu fyysisesti. Neuvottelen yhä ruokailuista. Haluan syödä, haluan toimia oikein ja haluan lopettaa tämän, mutta en pysty siihen kaikkeen sormia napsauttamalla. Minun on neuvoteltava siitä vähemmän kivuliasta. En voi muuttaa olematonta ruokavaliota ideaaliseksi vain muutamassa päivässä. Ei sellainen mahdu minun sisälleni. Etenkään päähäni… Mutta puren hammasta ja yritän lisätä niin paljon kuin mahdollista. Yritän niin paljon. Yritän vielä vähän enemmän kuin koskaan ennen. Minkään asian yrittäminen ei ole koskaan ollut näin kivuliasta ja haastavaa, enkä koskaan ole yrittänyt mitään näin paljon tiedostaessani, että onnistuminen ei todellakaan ole taattua. Lopussa kiitos seisoo. Niin, ehkä, ellei se kyllästy odottamaan kun kiipeän hitaasti ylös sitä kohti. Minusta tuntuu kuitenkin että jokin on selvästi muuttunut. Tuntuu kuin minua ohjaisi pelon ja sekaisten tunteiden sijasta taas oma tahto. Kunpa se olisi kyllin vahva kestämään tulevat koitokset.”

 14.12.2016, Keskiviikko klo 8:30
”Kaiken jälkeen haluaisin vain esittää kaikki toiveeni suuremmille voimille. Antakaa minun sydämeni jaksaa lyödä normaaliin tahtiin ja jalkojeni jaksaa seistä koko konserttimme ajan. Olen tehnyt niin paljon töitä sen eteen. Olen syönyt. Olen levännyt. Niin hyvin kuin pystyn, ja niin paljon kuin pystyn. Nyt vain toivon. Kaikki mitä on tehtävissä on tehty.”

 21.12.2016, Keskiviikko klo 23:07
”Voin pahoin ja yritin jotenkin ilmaista että tämä kaikki sattuu. Ehkä onnistuin? Istuimme äidin kanssa keittiössä ja katseltiin kuvia. Olen yllättynyt. Minulla on edelleen paha olla, mutta ehkä tämä onnistuu näin? Otan lääkkeet ennen iltapalaa, ja lisää sen jälkeen jos on tarpeen. Sitten voitan tappelun, ilmaisen jotenkin että voitto tuntuu häviöltä ja saan tukea sen ajaksi että voiton aiheuttama tappio neutralisoituu. Näin vältetään suuri ja rikkova ahdistus? Olen huono puhumaan minuun kohdistuvista vaikeuksista. En ole hyvä ilmaisemaan niitä kun ne ovat meneillään, mutta koen olevani hyvä peittämään ne. Ainakin kunnes suurin ahdistus alkaa hiipiä. Mutta ehkä avain seuraavaan lukkoon on siinä, että opin helpommin turvautumaan siihen apuun, jota minulle tarjotaan. Asun nyt vanhempieni luona juuri siksi, että saan apua jos tarvitsen sitä. Ehkä se ei ole niin kamalaa joskus todeta että sitä tarvitaan…”

”En ole kykeneväinen asumaan yksin. Olen 21 vuotias ja maksan vuokraa omasta kämpästäni olemattomilla sairauspäivärahoillani vaikka asun vanhempieni luona. Monen mielestä se voisi kuulostaa naurettavalta… Mutta ei. Minulle on tärkeää tietää että minulla on olemassa terve elämäni. Se auttaa minua. Maksan siitä 428€ kuussa koska koen sen elintärkeäksi. Mutta sitä suuremmalla syyllä minun on opittava turvautumaan ihmisiin… Sitä kautta opin taas turvautumaan itseeni. Kaikesta ei ehkä tarvitse selvitä yksin.”

 2.1.2017, Maanantai klo 14:04
”2016 on ollut kaamea vuosi. 2017 on nyt täällä, mutta vuosiluku ei tee ihmeitä; ne ihmeet on tehtävä itse. Tulevalta vuodelta odotan ennenkaikkea terveyttä. Se on ainoa asia jota todella nyt haluan.”

 3.12.2017, Tiistai klo 23:13
”Olin aamulla punnituksessa. Paino oli laskenut!? Yli kilon… Sovittu BMI-raja lähestyy… Osasto lähestyy? En ymmärrä. Olen mielestäni syönyt kuin hullu… Olin varma että se olisi noussut ainakin 3 kiloa, siltä minun kropassani tuntuu. Ja silmissä. Mitä tästäkin pitäisi ajatella? Hyvä ettei se ollut noussut koska nyt tiedän että minulla on varaa syödä enemmän? Mutta en halua syödä enempää… En ehkä pysty syömään enempää… Olen ihan tosissani yrittänyt enemmän kuin koskaan, ja ajatus siitä että minun on yritettävä yli tuplaten kovemmin, tuntuu epätodellisen inhottavalta. Missä palkinto tehdystä työstä? Tappelen mielipuolisesti mutta normaali elämä tuntuu välillä lipuvan vain kauemmas… En halua päästää sitä tavoittamattomiin, mutta mitä voin enää tehdä? Olen vain syönyt ja syönyt ja syönyt. Tulos? Rytmihäiriöitä väärillä hetkillä ja pudonnut paino.”

”Onko tämän kaiken tarkoituksena nyt vain osoittaa minulle että todella haluan tätä? Parantumista. Kiinnittää huomioni siihen, miltä tuntuu kun kerrankin olisi oikeasti ehkä jopa toivonut että paino olisi noussut? No niin, olen nyt huomannut ja sisäistänyt sen. Muutos päässäni on tapahtunut. Voisiko ne muutkin muutokset alkaa tapahtua ennen kuin menetän voimani tapella? Ei ne riitä ikuisuuksiin. Ei kukaan halua vetää itseään jatkuvasti turpiin ellei siitä seuraa jotakin niiden iskujen arvoista. Siltä minusta tänään tuntuu. Että vetäisin itseäni turpiin 5 kertaa päivässä ilman tarkoitusta. Älä huoli, en ole luovuttamassa… Kunhan valitan.”

”Minun ei tee mieli mitään. Minua suorastaan ällöttää kaikki. Mutta olen oikeilla raiteilla ja oikeassa paikassa. On helpottavaa asua nyt täällä. Niin paljon kuin kaipaankin omaa kotiani, minun on ensin saatava terveyden siemenestä kasvamaan taimi. Ehkä jopa pieni puu… Sitä ennen en voi asua yksin. Nyt joku katsoo kelloa puolestani. Päättää puolestani mitä syön, ja kuinka paljon. Minun täytyy vain keskittyä ottamaan haarukka käteen ja laittamaan se kaikki sisälleni. On nielaistava monta kertaa. Ja teipattava Anoreksian suu kiinni jesarilla. Sitoa sen kädet yhteen nippusiteillä ettei se pääse raapimaan minua pitkillä kynsillään. Ja jalat, ettei se potki minua kun valitsen sen mielestä väärin. Se keksii kyllä keinon päästä vapaaksi… Niin se aina keksii. Sitten kai annan sen vaan raapia ja potkia vaikka se sattuu. Ironista on että elän vain jos minuun sattuu, ja muu ei auta kuin luottaa siihen että kipu loppuu ajan myötä. Ja niin ne sanovat, että se loppuu.”

 4.1.2017, Keskiviikko klo 21:49
”Tulin omaan kotiini yöksi. Pyykit on koneessa… Onko hassua jos sanon että on aivan ihanaa pestä pyykkiä? Tykkään siitä muutenkin, siitä tulee puhtauden tuoksu. Mutta nyt tässä on muutakin; Se on kivaa olla taas hetken aikaa vähän itsenäinen. Olkoonkin että se itsenäisyys tulee pyykinpesusta.”

 13.1.2017, Perjantai klo 17:35
”Olin taas yön omassa kodissani ja ensimmäistä kertaa jäin sinne hieman pidemmäksi aikaa. Tulin vasta illansuussa takaisin tänne. Huomasin, että ajatukset hyökkäsivät täysin uudella voimalla kun jäin pidemmäksi aikaa yksin. En meinannut selvitä siitä… Ne aloittivat manipuloinnin heti. Se alkoi kauniisti taivutellen ja eteni vähitellen rajumpaan suuntaan. Söin iltapalan kahdessa osassa. Ensin vain murto-osan… Tunnin päästä tulin järkiini. Sillä minuutilla kun järki iski, käytin sitä heti. Juoksin keittiöön, söin karjalanpiirakan lähes ahmien etten ehtinyt muuttaa mieltäni. Sen jälkeen otin samantien ahdistuslääkkeet ja menin peiton alle katsomatta peiliin tai tunnustelematta yhtään mitään. Olen ylpeä itsestäni. Toimin varmaan nopeammin kuin koskaan. En jäänyt hetkeksikään soutamaan ja huopaamaan. Siitä huolimatta että selvisin kunnialla, se tilanne jätti minuun jälkensä. Pelon jäljet… Ja ymmärryksen siitä, etten ole vielä kovinkaan lähellä omaan kotiini lopullisesti pääsyä.”

”Ensi torstaina on seuraava punnitus ja psykislääkäri. Molemmat samana päivänä… Minua oikeasti pelottaa se paino. Siis se, ettei se olisi noussut vaikka kaikki minussa on sitä mieltä että sen on täytynyt nousta. En kuitenkaan luota enää omiin tuntemuksiini tai silmiini tässä asiassa ja siksi se pelottaa. On vähän sellainen olo, että taistelen pussi päässä. En tiedä yhtään olenko voitolla vai häviöllä, tiedän vaan että olen tehnyt kaikkeni, eikä se ole ollut helppoa. Punnituksessa se pussi sitten revitään pois ihan pieneksi hetkeksi.”

 3.2.2017, Perjantai klo 21:30
”Fiialla todettiin paha refluksi ja hänellä on nyt tiukka ruokavalio. Hän syö tuskin mitään… Ja löydän itseni murheellisena ajattelemasta että kunpa minäkin saisin syödä vain hedelmäsoseita. Niin. Tiedäthän sen tunteen kun tietää olevansa idiootti? Minusta tuntuu siltä juuri nyt.”

 18.2.2017, Lauantai klo 16:00
”’Mihin sua pitää lyödä et osuu Anoreksiaan?’ – irvaili iskä tänään. Minusta se oli osuva kysymys. Jos tietäisin, olisin lyönyt itseäni jo aikoja sitten. Ja lujaa sittenkin.”

”Minulle sanotaan että syö, niin koko elämä järjestyy kuin taikaiskusta. Sydän, unet, mieliala, elämä. Syön hullun lailla mutta mikään ei muutu paitsi paino. Se oli punnituksessa noussut puoli kiloa… Ne sanoi että se on aika vähän tähän aikaväliin nähden… Siitä viis, kai ymmärrät että tässä tilanteessa painon nousu olisi terveellekin ihmiselle vain takaisku? Miksi mikään muu asia ei korjaannu? Miksi se ainoa välttämätön mutta kivulias asia korjaantuu, mutta ei tuo mukanaan mitään siitä mitä minulle on luvattu? Se saa minut menettämään uskoani terveyteen. Lisäksi luulin että olisin jo kyennyt olemaan tyytyväinen noususta, mutta puoli kiloa tuntui tosi pahalta. Ja sitten tuntui pahalta että se tuntui pahalta, koska toivoin niin kovasti että olisin jo osannut olla tyytyväinen. Kierre oli valmis. Olen väsymyksen, turhautumisen ja epäuskon pyörityksessä.”

 19.2.2017, Sunnuntai klo 23:24
”Tänään oli lauluyhtyepäivä Helsingissä. Lähdin jo aamulla suoraan painajaisista herättyäni bussiin, ja päivästä tuli raskaampi kuin osasin pelätä. Luulin olevani vahvempi… Ehkä se luulo tuli siitä, että sairaslomallani olen saanut aamuisin mennä takaisin nukkumaan ja korvata huonon yön aamu-unilla siten, että olen jaksanut päivällä tehdä edes jotain. Ja se jotain on ollut pääasiassa musiikin kuuntelua. Ei hirveän raskasta. Tänään kohtasin karun todellisuuden: En jaksa mitään tässä tilassa. En tunne mitään tässä tilassa.”

”Söin iltapalan itkien. En halunnut jättää sitä, mutta minua väsytti tämä kaikki. Äiti istui vieressä ja tsemppasi minua jokaisella suupalalla… Kertoi juttuja. Olen luovuttamisen ja viimeisten voimien hyödyntämisen välitilassa. Äiti oli niistä viimeisistä voimista 99% tänä iltana. Ilman häntä se 1 väsynyt prosentti ei olisi pystynyt mihinkään.”

”Ahdistuslääkkeet antavat minun ajatella mutta väsymys painaa ajatuksia alas. Ripustin neulotun peiton kulmista peilin päälle siten, etten nää sen näyttämää kuvaa. Tänä iltana se kuva olisi vain ahdistuksen kaveri. Peitto repeytyi vähän kulmista mutta minun oli saatava itseni rauhoittumaan. Nyt menen sängylle jäävien kahden peiton alle ja nukun. Tiedän että siihen tarvitaan voimia kohdata tulevan yön kauhut, mutta juuri nyt minulla ei ole voimia myöskään pysyä tässä todellisuudessa. Kunpa voisin siirtyä suoraan aamuun… Hetkeen, jona voin mennä nukkumaan vuorokauteni ainoat rauhalliset unet. Unet, joiden voimalla jaksan elää. Tämä päivä todisti kirkkaasti todellisen henkisen ja fyysisen kuntoni, enkä jaksa kohdata sitä totuutta järkevästi ellen saa nukkua.”

 21.2.2017, Tiistai klo 22:55
”En pääse pakoon omaa kroppaani ja kuvaa siitä. Voin peittää kaikki talon peilit, mutta lopulta huomaan turvonneen vatsani heijastuvan auringon heittämästä varjosta kaapinoviin. Se saa sälekaihtimien välistä sädehtivän toivon näyttämään ivalliselta. Voisin kääntää pään pois ja hypähtää pois auringon edestä, mutta teen sen aina liian myöhään. On vaikeaa yrittää jatkuvasti pysyä askeleen edellä omaa itseään. Tai Anoreksiaa… Miten vaan.”

6.3.2017, Maanantai klo 18:07
”Pyörryin tänään aamulla. Se on todella kummallinen tunne. Silmissä pimenee vaikka ne ovat auki, ja sitten koko ruumis valahtaa löysäksi, ja seuraavalla hetkellä avaa silmät lattialla ja miettii missä kohtaa ne menivät kiinni. Ruumiissa menee täriseviä velttouden aaltoja ja sitten koneisto palautuu ennalleen. Siinä aina hetken pelkää ettei se palaudu. Nousin kai vain liian nopeasti sohvalta.”

Ei jaksa, ei pysty, eikä missään nimessä huvita

13.12.2015 Yleinen

Tavis on alkanut taas treenata enemmän, tosin keskikehoa.. Ei hitto vaan millään meinaa itsekuri pitää ja kummasti on maistunut kaikki herkut. Eikä asiaa auta yhtään se, että syöminen on mennyt muutenkin ihan hunningolle ja sitten sitä pitääkin töistä tullessa illalla nälkäkuoleman kourissa koukata roskaruokapaikan kautta ja mättää ittensä niin täyteen, että ei enää tiedä miten päin olla. Kirjaimellisesti. Henkeä ahdistaa ja makuulle ei ainakaan voi käydä, kun mahaan sattuu niin paljon. Uudeksi vuodeksi ajattelin tehdä itselleni lupauksen (sen saman jonka teen joka vuosi, oikeastaan joka sunnuntai), että alan syödä oikein ja terveellisesti. Mutta terveellinen ruokavalio vaatii oikeastaan aika paljon. Aikaa, rahaa ja varsinkin viitseliäisyyttä. Ihan siis jo kaupassakäynnin suhteen. Onhan se kiva, kun jääkaapin vihanneslokerot on täynnä siideriä ja lonkeroa (niitäkin kun joisi joskus, niin saattaisi tulla tilaa.. Mutta hei, pitäähän niitä kylmässä olla, koska ikinä ei tiedä, millon jano yllättää!), alahyllyllä on pari rahkapurkkia (tarkistin tänään, on niissä vielä päiväystä jäljellä) ja tomaattia löytyy monta pussia. Valmiiksi keitetyt makaroonit taitaa kasvaa jo nöyhtää, en uskalla tarkistaa. Että tälläisen ihmisenkö pitäisi muka oikeasti osata tehdä itselleen ravitsevaa ruokaa? Pahimpaan nälkään näyttää kelvanneen piparkakkutalo, joka on tällä hetkellä ikävä kyllä katoton.

Mutta minä pyhästi lupaan. Ja tiedän taas rikkovani lupaukseni. Toisaalta tulee (hyvin useasti) mieleen, miksi sitä edes vaivautuu? Helpompi vaan paisua, kun pullataikina, tuleehan siitä syömisestä ainakin hyvä mieli, jos herkut maistuu hyvälle. Peli on mun kohdalla varmaan jo menetetty, tästä pitäisi se 10 kiloa laihtua, mutta on se vaan kovin tiukassa.

Eikä ongelma ole se, ettenkö tykkäisi terveellisestä ruuasta. Tykkään todellakin, mutta kolme (kiireiseen aikaan neljä) ylipitkää päivää töissä vetää mielen hieman matalaksi liikunnan ja syömisten suhteen. Kun et yksinkertaisesti vaan ehdi harrastaa enää liikuntaa sen 15 tunnin työpäivän päälle ja kun ne päivät ovat vielä putkeen, niin tulee korkeintaan masennus.

Juu, tiedän, että tämänpäiväinen artikkeli on pelkkää masentelua ja voivottelua. Kyllähän sitä varmaan saisi aikasiksi, jos vaan oikein kovasti haluaisi, mutta kun ei se vaan ole niin helppoa. Ihan melkein ärsyttää ne ainiaat glooria-kertomukset siitä, miten tämä ja tämä laihdutti ja sitten elämä muuttui satumaisen ihanaksi.. Nyt vaan sattuu olemaan tämä urputushetki, kaiketi sekin kuuluu asiaan..

Ehkä ensi vuonna.

Tai sitä seuraavana..

Tai sitä seuraavana……..

Mutta vapiskaa fitness-tyypit, minäkin kyykkään syvään 60 kilolla. Jostain siis tälläisen haastattelun luin.. Tosin epäilen kyllä edelleen, että onkohan siinä jutussa ollut virhe kilojen kohdalla, koska se oli olevinaan suurikin saavutus..?

Ensi vuonna lupaan kyykätä vähintään 70:llä, ei puutu syvyydestä enää paljon, että voisin hyvällä omalla tunnolla sanoa tekeväni sen kunnolla ;)

Muutama akateeminen vartti

2.9.2015 elämää

Taas on yksi päivä uudessa kaupungissa vaihtunut illaksi. Tänään koulu alkoi vasta yhdeltätoista joten aamu meni muun muassa tiskejä tiskatessa ja pitkään aamupalasta ja kahvista nauttiessa. Tykkään tämän tyyppisistä aamuista, sillä ennen kouluun lähtöä monien kotitöiden tekeminen sujuu niin paljon helpommin, eikä iltapäivällä koulusta tullessa tarvitse ensimmäisenä katsoa esimerkiksi kasaa likaisia tiskejä. Kouluunkaan ei tarvitse sitten mennä puoliunessa ja juuri juuri ajoissa.

Ennen ensimmäistä tuntia kerkesin vielä syödä* koululla. En kyllä tiedä onko ennen opetusta syöminen hyväksi, etenkään kun koululla ei ainakaan vielä ole minulle minkäänlaista erikseen tehtyä vähähiilihydraattista ja korkeakuituista ruokaa. Kun peruna, vaaleat riisit, pastat ja leivät sattumoisin väsyttävät hiukkasen liikaa. Pitäisikin tässä koulun alkuun vielä selvitellä mihin minun pitäisi ruokavalioista olla yhteydessä ja selvittää miten koululla voi yleensäkään noudattaa kyseisen tyyppistä ruokavaliota.

Koulupäivä oli yleensä ottaen outo. Yhdeltätoista alkoi** perehdyttävän autolabran turvallisuusluento, jonka jälkeen piti suorittaa yksinkertainen koe, jonka suorittaessa saa luvan toimia koulun autolaboratoriossa. Homma oli ohi tunnin etuajassa, joten jäimme odottelemaan seuraavan tunnin alkua.

Suurin piirtein neljän kymmenen minuutin odottelun jälkeen opettajalta tulee sähköpostia ryhmäjaosta; itselläni tuntia ei ollut tänään ollenkaan. Selvisi siis, että edessä olisi kaksi ja puoli tuntia odottelua ennen viimeistä ainetta***. Oli muuten puuduttavaa! Onneksi suurimman osan ajasta oli edes seuraa, kun useat luokkalaiset jäivät myös odottelemaan seuraavaa alkavaa tuntia.

Lopulta seuraavan tunnin alku koitti. Tai miten sen nyt ottaa. Ryhmät jaettiin käytävällä ennen opetuksen alkua, ja minä sain lähteä sitten katselemaan vieläkö oma kämppä on paikallaan. Lopulta koulupäivän aikana koulua oli tunti ja kolme varttia, ja odottelua noin kolme tuntia. Siinä meni taas koulupäivä talteen…

*Ruokana oli muuten uunimakkaraa (perunaa en syönyt) ja salaattia :)

**Huomaa, että korkeakouluissa on käytössä akateeminen vartti :)

***Ihan muutama akateeminen vartti

Taustat, miten tähän päädyinkään

11.7.2015 Yleinen

Kaikki lempiruokani on tehty joko viljasta tai sokerista, pullaa, kakkuja, pastaa…

Miksi sitten kokeilla muuta, elämänhän kuuluisi maistua 😃

 

Perussairauteni on aikuisiällä puhjennut astma, tänä kesänä tila romahti ja kunnon paranemiseen tarvittiin viisi eri lääkettä.

Turhauduin siihen tosiasiaan, että terveyskeskuksessa sairauttani hoidettiin vain lääkkeillä, joten lähdin etsimään kotikonsteja netin ihmeellisestä maailmasta.

Ensimmäistä kertaa törmäsin tietoon, että viljat voivat pitää kropan tulehdustasot ylhäällä ja olla yhteydessä jopa yli 150 sairauteen, esim. nivelreumaan, syöpiin, MS-tautiin sekä myös astmaan.

Keräsin lisää tietoa netistä ja löysin hyviä artikkeleita varsinkin lääkäri Antti Heikkilältä viljattoman ja sokerittoman ruokavalion hyödyistä. Heikkilä on esim. hoitanut 2. tyypin diabetesta sairastavia vähähiilihydraattisella ruokavaliolla ja osa potilaista on jopa voinut jättää insuliini lääkinnän kokonaan pois. Luin myös kirjan Heikkilältä; Ravinto ja Terveys, sekä James Bralyn ja Ron Hogganin; Vaaralliset viljat.

Ensimmäisiä ajatuksiani kuitenkin oli, että mitä sitä sitten söisi! Netistä olen kuitenkin löytänyt valtavan määrän erilaisia viljattomia reseptejä sekä vinkkejä leivontaan (esim. raakakakut, kikhernejauhot).

Joten miksipä ei voisi kokeilla jotain mikä luultavasti parantaa elämänlaatua, nälkädieetistä ei kuitenkaan ole kyse!

Eli tästä se alkaa, tervetuloa mukaan ihmettelemään… 😉

Ikuisella massankasvatuskaudella

11.6.2015 Yleinen

Tavis ei nyt treenaa. Tai tavis kyllä treenaa, mutta ei tule mitään muutoksia ja siksi Tavista ottaa nyt päähän. Tavis tahtoo reklamoida.

Oon ollut kaksi ja puoli viikkoa syömättä karkkia. Yleensä en liiemmin syö mitään pulliakaan, joten se puoli on hoidossa muutenkin, jäätelöä toki muutaman kerran syönyt kesän kunniaksi, mutta sitäkin varsin maltillisesti. EIKÄ HITTO MITÄÄN MUUTOSTA!! Missä se on se superenerginen olo, kun ei enää syö karkkia? Missä se on painon putoaminen? Mä en jaksa odottaa!! TAHTOO KAIKKI NYT JA HETI PAIKALLA! On tämäkin, en mä kyllä ihmettele, jos laihduttajulla ei ole liiemmin fiiliksiä pitäytyä ruokavaliossaan tai olla syömättä herkkuja, ku tää on näin tuskastuttavan hidasta, tai minun tapauksessa näköjään täysin turhaa. Ihan sama syönkö koko ajan, vai olenko syömättä. Ei pienintäkään muutosta Hello Kitty- vaakani viisarissa.. Tähän tietenkin joku ehättää heti miettimään, että ”no hanki ruokavalio”. No en kyllä enää hanki. Ei tule kesää, ei toimi, yritetty on.

Olen siis näköjään ikuisesti massankasvatuskaudella. Harmi, että se kaikki massa ilmaantuu keskivartaloon.. Yhtenä yönä näin jopa unta, että selkämakkaraani oli kasvanut utareen näköinen uloke. Siistiä.. Olen saanut näistä pehmukkeistani jo traumoja.

Ja kaiken hyvän lisäksi minulla ei tällä hetkellä edes hevosta ratsastettavana, niin nyt pitäisi keksiä jotain mielekästä aerobista liikuntaa. Mieli tekisi aloittaa joku mätkintälaji. Joku sellainen, missä ei tulis erityisemmin kontaktia toiseen, niinkun siis ei mitään tämmösiä painijuttuja jne, vaan enemmänn just lyöntejä ja potkuja. Näistä täytyy alkaa ottaa enemmän selvää. Tosin työt iltasin jarruttaa aika hyvin näitäkin harrastuksia.. Luistelemaan voisi lähteä heti kun olisi sellainen ilma, ettei olis pelkoa persiissä, että kohta tulee vettä niskaan. Siitäpä puheenolleen, pitääkin muistaa käydä ostamassa uusi jarrupala ja renkaat.

Ja ettei tää kaikki nyt menis tarpeeks surkeesti, ni eihän se siellä salin puolellakaan mene ihan putkeen. Onnistuin jotenkin kehittämään itselleni sekä tennis-, että golfkyynärpään (samaan käteen), joka sitten verottaa aika paljon hauiskääntöjä. No eipä sinällään, ne onkin  mun inhokkiliikkeitä :D . JA! Jotten mä kuulostaisi aivan liian urpolta jo valmiiksi salilla, niin viime viikolla onnistuin muljauttamaan myös kyljestä lihakset suht hyvin kipeeksi, ettei pariin päivään oikeen tiennyt, miten päin sängystä nousee :D . Ja mikäpä parasta, tein jalkoja siinä vaiheessa :D ! Siis, aina ei voi onnistua.

No, tästä ei ole, kun suunta ylöspäin! Nimim. kesäkuntoon 2025..

Ei se mun vika ollut..

28.4.2015 Yleinen

Punkero ja Säpikäinen taas salilla! Ei hitto, mä olen nyt kyllä raihnanen.. Viikonloppuna olin lentopallopelissä, joka imas kyllä kaikki mehut aika railakkaasti ja sen päätteeks vielä ratsastus, ni kylläpä tuli uni lauantai-iltana hyvin. Lentopalloilu vaan sai mun olkapään taas hieman vihottelemaan, mutta mukana menossa se kuitenkin vielä kulkee :) . Viime viikolla jo kyynärpäässä oli joku vika, ettei koukistajia kärsinyt tehdä, sama jatku hieman tänäänkin, mutta nyt en kyllä suostunut kuuntelemaan sitä. Jumissa koko eukko, mutta onneks parin päivän päähän sain hierojalle ajan.

Salilta lähtiissä yksi meidän salin pt:itä alko höpötellä kaikkee (mielestäni täysin turhanpäiväistä) siitä, että hän oli laskenut, et jos joka päivä syö kaksi domino-keksiä, niin niistä tulee vuodessa niin paljon kaloreita, että pitäs juosta 14 ja puoli maratoonia, jotta sais kaiken kulutettua. Tuumattiin siinä, että kyllä sulla kuule on ihan vinksahtanut ajatusmaailma; kuka sitä nyt kerralla juoksee koko vuoden syömisten edestä, ku voi päivittäin vaikka kävellä sen puoli tuntia tms. Ihmekään, että ihmisille tulee syömishäiriöitä, kun nuin vääristyneesti asiat aattelee :D ! (Sitäpaitsi mä syön kyllä sen puoli pakettia ainakin kerralla, et kehtaa nyt paria vaan päivässä natustaa.. tosin en mä niitä joka päivä sit syökään. Muina päivinä ne korvataan ehkä suklaalla..)

Viikonloppuna mä sain taas ahaa-elämyksen, että maanantaina alkaa uusi elämä ja terveellinen ruokavalio. Sitten siihen tuli pari muuttujaa.. Kaveri tuli kylään pannarin kanssa, illalla oli kokous, jossa oli pullaa tarjolla ja iltapalaksi söin vielä vähän lisää pannaria. Mäkkärin mä kyllä vältin, kattelin vaan vierestä, ku kaveri söi herkkuja :D . Enkä mä kuitenkaan epäkiitollinen halunnut olla, joten pakkohan ne herkut oli syödä.

Hmm.. tänään mä oon tainnut kyllä päästä ilman herkkuja tän päivän. Mitä nyt pari sipsiä natustin aamulla.. Mut niitä ei lasketa, eiks niin, ku niitä oli oikeesti tosi vähän vaan ;) ?

 

Irti sokerista!

15.3.2015 Yleinen

Olen pidemmän aikaa jo seurannut erilaisia hyvinvointiin ja terveellisiin elintapoihin liittyviä blogeja ja ammentanut valtavasti erilaista tietotaitoa liittyen terveelliseen elämään. Vaikka luen paljon kyseisiä tekstejä ja haaveilen itsekin toteuttavani erilaisia muutoksia elintavoissani kohti terveellisempää elämää, on käytäntö ollut hyvin vaihtelevaa ja toteutus usein hyvinkin alkeellista. Muistan lukeneeni ensimmäisiä blogeja jo ensimmäistä lasta odottaessani ja kokeilin eriliaisia kuureja sekä liikunnan ja ravinnon osalta ensimmäisen äitiysloman aikana. Pian äitiysloman loputtua kuitenkin havahduin kiireisen arjen keskeltä ja useimmat oppimani ”uudet” elintavat väistyivät ja tilalle tulivat ne vanhat ns. huonommat elintavat. 

Mitkä ovat sitten ne minun paheet, joista haluaisin kovasti päästä eroon? Sokeri ja erilaiset herkut on minulle yksi ”ongelma”. En voi sanoa överiherkuttelevani usein, pikemminkin syön vähän herkkuja mutta sitäkin useammin. Mitä enemmän yritän päästä herkuista ja ylimääräisestä sokerista eroon sitä enemmän mätän sitä suustani sisään. Mieli toimii vasten ajatuksia ja siitä tulee helposti kierre, joka saa mielenkin apeaksi.

Nyt viimeisen raskauskolmanneksen aikana huomaan olevani ärtyisä, päätä särkee helposti ja mielialat heittelevät. Nämä toki ovat tyypillisiä raskausoireita, mutta mietin kuitenkin takaraivossa, että olisikohan ravinnolla tähän kuitenkin jotain osaa. Olen huvikseni seurannut viimeisen viikon ajan omaa ruokavaliotani kirjaamalla kaiken mitä suustani sisään ammennan. Kun kävin läpi listaa huomasin, että joka päivä joukkoon eksyy paljon sellaista mitä siellä ei todellakaan tarvitsisi olla. Syön keksin tai pullan kahvin kanssa, napostelen muutaman kourallisen sipsejä ohimennen keittiössä pieneen nälkään tai nakkaan suuhuni muutaman suklaapalan silloin tällöin koska avattu suklaalevy jääkaapissa on vain kertakaikkiaan älyttömän houkutteleva. Kaiken kukkuraksi ruokalistasta löytyi yhden päivän osalta mäkkärin hampurilaisateria, vaikka todellisuudessa en edes pidä mäkkärin hampurilaisista!! 

Muutoin ruokavalioni koostuu maustamattomasta jugurtista, rahkasta, hedelmistä ja kotitekoisesta terveellisestä ruuasta. Kuulostaa siis hyvinkin normaalilta ja terveeltä ruokavaliolta lukuunottamatta näitä höttöherkkuja, joita eksyy joukkoon kuitenkin lähes päivittäin. Vaikka raskausaikana kiloja ei ole kertynyt kuin se n. 10, mikä käsittääkseni on ihan normaalia näihin viikkoihin nähden, tuntuu minusta siltä, että olisi hyvä vähän korjata ruokavaliota jo ennen kuin pikkuinen syntyy. Siten olisi helpompaa karistaa kropasta raskauskiloja, tarjota vauvalle hyviä ravintoaineita syömällä kunnolla ja samalla voisi itsekin paremmin, olisi energinen ja hyvä olo ilman pahoinvointia.

Siksipä päätin tänään ottaa yhden askelen kohti parempia elintapoja. Haastan itseni ”vierottamaan” itseni irti sokerista. Jokainen päivä ilman sokeria ja herkkuja (mukaanlukien rasvaiset pizzat ja hampurilaiset) kerryttää virkistyskassaani jollakin pienellä summalla. Jos taas syön jotain herkkua/sokeria joudun maksamaan kassasta samaisen summan :) Näin ansaitsen itselleni virkistyskassaa, jonka voin käyttää mielivaltaisesti mihin haluan. Ja tämä haaste alkaa nyt ja kestää aina vappuun saakka (jolloin muuten on myös meidän pikkukaverin laskettu aikakin). Katsotaan josko tämä motivoisi irti ylimääräisestä sokerista! :)

Ruokailurytmi..

5.3.2015 Yleinen

SYÖMINEN, ah mikä ihana nautinto, sitä LISÄÄ!

”Mä en käsitä, mistä se voi johtua, kun olen näin lihava, vaikka syön yleensä vain kerran päivässä”

Sanat tulivat kovasti ylipainoisen sukulaiseni suusta. Siinä vaiheessa jouduin miettimään, kuinka asian ilmaisisin, ettei hyvin napakka rouvashenkilö loukkaantuisi..
Vastaukseni oli kuitenkin lyhyt ja ytimekäs ”No juuri siitä”.
Nainen katsoi minua ihmetellen ja pyysi perusteita. Selitin hänelle aineenvaihdunnasta ja sokerien heittelyistä ja toki kehoitin kuitenkin ottamaan huomioon jokusen muunkin mahdollisuuden, mm. kilpirauhasen vajaatoiminnan.
Satun myös tietämään, että kyseisen ihmisen viikonloput koostuvat kaljasta ja elokuvista. Arjet töistä ja todellakin kerran päivässä isosta ruoka-annoksesta.

”Mieluummin kuolen muutaman vuoden aikaisemmin syömällä läskisoossia, kuin elän pidempään pupun ruualla”

Näin tuumasi eräs toinen sukulaiseni, jonka jääkaapista löysin käristemakkarapaketin, lihapiirakoita, olutta, mehua, juustoa ja meetwurstia, enkä pystynyt olemaan mainitsematta asiasta. Sanoin, että omapahan on asiasi, mutta kylläpä tietää, mistä saa syyttää tulevia sydän- ja verisuonisairauksiasi ja mahdollista diabetesta. Pyh ja pah, niitä riittää ku syö pari kertaa päivässä ja asiasta ei enää keskusteltu. Valitettavasti tällä sukulaisellani (vain 50+) on tällä hetkellä käytössä sydänlääkkeet, verenpainelääkkeet ja diabeteslääkkeet pillerimuodossa. Onpa lanssikin vienyt jo pari kertaa sydämen vuoksi. Kuitenkin niin vakavista asioista on kyse, että olisi ollut kohtuutonta sanoa ”mitä mä sanoin”. Hieman muutoksia kuitenkin havaittavissa pikkuhiljaa ruokavalioissa ja liikkumisessa. Koskaan ei ole myöhäistä yrittää saada lisävuosia itselleen. Kuitenkin kun sairauksia jo on, liikunnan kanssa tulee aloitella hyvin varovasti.

Kansansairauksia voi tulla kenelle vain, mutta moniin niistä pystymme itse paljon vaikuttamaan. Tällä hetkellä kuitenkin suurin tappajamme on sydän- ja verisuonitaudit, joten ne kannattaisi ottaa tosissaan. Se pistää miettimään.. Varsinkin ”sairaasta suvusta” olevien kannattaa tosissaan panostaa sisäelinten ympärillä olevan rasvan määrään. Siitä omakin innostus aikoinaan terveellisyyteen lähti. Pienillä muutoksilla isoja asioita.

Ensimmäinen asia, mistä jokaisen tulisi aloittaa, on opetella syömään. Lähes poikkeuksetta voi sanoa, että täytyy opetella syömään useammin, että elimistö voi paremmin. Tämä ahmiminen ja paljon syöminen pari kertaa päivässä liittyy hyvin paljon ensimmäisen blogikirjoitukseni alkuinnostukseen ja ahdistukseen. Aamulla aloitetaan laihdutus ja illalla jo ahmitaan. Täten ruokailukertojakin voi päivälle tulla vain pari. Nyt kuitenkin unohdetaan se laihdutus ja ensimmäisenä tulisi keskittyä syömään usein.

Itselläni toimii viisi ruokailua päivässä. Ne kannattaa aikatauluttaa niin, että kellonaika muistuttaa, koska tulisi syödä, jos nälkä ei ole. Syödä nimittäin täytyy, vaikka nälkä ei olisikaan. Omaan aikatauluuni sopii n.klo 9.00, 12.00, 15.00, 18.00 ja 21.00. Puolen tunnin/tunnin heittoja voi olla menojen ym. vuoksi, mutta pääsääntöisesti yritän pitää kiinni mahdollisimman hyvin siitä, että ruokailujen välit  ovat 3-4h. Tällöin jää mieliteot pois ja maltti kasvaa, kun tietää, että kohta saa taas syödä. Tätä kannattaa jokaisen kokeilla, syödä viisi kertaa päivässä pienempi annos(laita vaikka puhelin muistuttamaan) ja huomata, kuinka se saa aineenvaihdunnan toimimaan ja vaikuttaa jopa mielialaan, koska hyvin usealla ihmisellä sokerien heitot tai nälkä tekee jopa kiukkuiseksi.

Vettä olisi hyvä juoda runsaasti. Juon vettä vetenä n.2l päivässä ja enemmänkin, jos olen kunnolla urheillut. Lisäksi kahvia ja teetä. Minulla on käytössä puolen litran juomapullo, josta on helppo seurata, että se tulisi neljästi juotua päivässä. Kannattaa muistaa, että liika vedenjuontikaan ei ole hyväksi. Terve ihminen kestää sitä määrällisesti paljonkin, mutta jos taustalla on jokin vesihormonin eritystä lisäävä sairaus tai henkilö käyttää jotain tiettyä lääkitystä, kuten monet masennuslääkkeet, niin liiallinen vedenjuonti voi olla jopa hengenvaarallista.

Nyt siis voi alkaa jo suunnittelemaan ruokailu-aikatauluja, millainen sopisi omaan elämänrytmiin ja nauttimaan vettä 2l päivässä, jonka voi aloittaa heti!
Siitä se lähtee!

P.s Mielenkiinnon vuoksi kannattaa käydä mittauttamassa veriarvojaan ja käydä kehonkoostumusmittauksessa ennen kuin päättää aloittaa terveellisemmät elämäntavat.  Saa sitten vertailla tuloksia myöhemmin..

Out of energia

20.2.2015 Yleinen

Mitä hittoa! Ei olla vielä edes helmikuun lopussakaan ja ulkona näyttää aivan.. no jätän sanomatta, mutta olin ajatellut ilmaisuni jonnekin vyötärön ala- ja takapuolelle. Ei vissiin tarvii miettiä sitä hiihtämistäkään enää tänä talvena, jos säät tämmösenä jatkuu.

Toissailtana herkuttelin reilulla kädellä suklaata, eilen sitten vähän riisisuklaata ja tänään loput. Ettei ne enää huuda mulle tuolta kaapista. Miksi sitä ihminen turhaan itseään kiusaisi sillä, että jättäisi jämät kaappiin odottamaan ensi viikon herkkupäivää? Hemmetin kovaääniseks ne ainakin mun kaapissa äityy. Sitä paitsi mulla on menossa taas masennuskausi. Vaikka kuin oon yrittänyt syödä terveellisemmin, tehnyt rahkaa ja kanasalaattia, jättänyt hampparit vähemmälle jne, ni puntari (minulla on aika hieno hello kitty-vaaka) ei suostu tulemaan 80kg:n alapuolelle. Itseasiassa se pitää sitkeesti kiinni vielä siitä kolmesta neljästä lisäkilostakin tuohon päälle. Juuri tällä hetkellä en jaksa nähdä edes muutoksia muutenkaan itsessäni, koska ne ovat niin minimalistisia. Jos oikeen jaksaa pinnistää ja tiristää, niin optimaalisessa valossa ja varjossa saan jonkun lihaksen näkymään kädessä ja etureidessä. Mutta toi pelastusrengas tossa vyötäröllä ottaa niin pattiin. Ja noi tissit selässä, hitto isommat, ku edessä!! Edessäpä ei paljoo kyllä olekaan.. Mielellään mä pitäisin vaikka läskit ahterissani, jos saisin noi makkarat tosta vyötäröltä ja takaa siirrettyä tohon vähän ylemmäs eteen. Mikähän mun vanhemmilla on menny pieleen mua suunnitellessa?

Monet sanoo, etten mä ole lihava. No enhän mä kai olekaan lihava sanan varsinaisessa merkityksessä, pidän itseäni ennemminkin punkerona, ku lihavana. Mutta toi vyötärölle kertynyt ”pehmytkudos” on oikeesti todella ärsyttävä. Monet ei sitä kai silleen huomaakaan, koska osaan sen kätkeä aika hyvin vaatteilla. Nykyään mulla on paidatkin enemmän sellasia lököjä, kun en tunne olooni hyväks tiukemmissa. Vielä ne kivatkin vaatteet on tuolla vaatehuoneessa oottamassa sitä päivää, että ne päälle taas pääsee. Jospa se päivä tuliskin vielä joskus.. Nää makkarat on oikeesti tiellä. Ne häiritsee mun elämää, koska ne ei oo ennen ollu tossa samanlaisena kertymänä. En mä tahdo illalla halailla läskejä, vaan olla polvet suussa kauhuissani leffaa kattoessa illman, et tarvii miettiä, et kulkeeko enää henki vai ei! AAAARGHHH!!

Ja tatadadaa! Kello on puoli kuus ja mä oon syönyt tänään kaksi kertaa (ja herännyt aamulla kuitenkin jo kasilta).. Juuri näin.. Tosin mä simahdin tossa vaille neljä, ku oottelin Säpikäisen viestiä, et nyt mennään salille. Olin syönytkin kyseistä hetkee silmällä pitäen juuri sopivasti päiväruuan, mutta se huruakka unohti, et meidän piti mennä salille! Se unohti minut, yhyhyhyy!

Mun pitäs varmaan kattoa taas yksi jakso Juttaa, jos sais puhtia taas hetkeks hillitä ittensä. Juuri tälläkin hetkellä söisin ehkä ennemmin jotain muuta, ku jäistä mansikkasurvosta sekotettuna rahkaan.. Ei tää sinällään pahalle maistu, kun tätä on jo oppinu syömään, mut nää jääkiteet rapsahtelee hampaissa aika mukavasti. Tosin oon miettiny, et liekö mun makuaistissakin on jotain vikaa, ku yhtenä lisukkeena päivässä mä otan msm:ää jauheena. Kaikki sanoo, et se maistuu ihan kauheelle, mädäntyneelle kananmunalle, mut mä maistan sen ennemminkin vissynä. Tai se on lähimpänä, miten mä sitä kuvailisin. Säpikäinen ei saanut röhönauruja, ku sitä ekaa kertaa maistoin, ku en irvistellytkään :D . Tästäkö se siis johtuu, et mun makureseptorit maistaa kaiken vähänkin normaalinkin ruuan herkkuna, jos mä en maista edes mätää kananmunaa pahana?

Ei se auta kai itku markkinoilla, salille se on suunnattava, ettei koko päivä mee harakoille. Oiskohan tänään nappikorvapäivä, eli ärinämusat kaakkoon? Ei ehkä kuitenkaan, mä unohtaisin kuitenkin olevani salilla ja alkaisin laulaa jotain mongerrusta, ku en muistais sanoja kuitenkaan ja hytkyä muiden näkökulmasta aivan ihmeellisiä liikkeitä..

 

Team PPSS suuntaa salille

16.2.2015 Yleinen

Team PPSS, eli Puntti- Punkero ja Sali- Säpikäinen pääsi taas salille yhtäaikaa. Tällä kertaa tekemisestäkin tuli jotain, ei menny koko aika pelkästään tarinoimiseksi, tosin onhan se elintärkeää kahden naisen hihitellä typerille jutuille ja vaihtaa kuulumiset ja nauraa räkättää toisilleen. Tultiin siihen tulokseen, että me ollaan varmaan niitä kuuluisien sali ällötys-listojen äänekkäitä henkilöitä :D Mutta meidän huumori kohdistuu kyllä lähinnä itseemme, tarkotus ei ole koskaan olla kenellekään ilkeä. Tosin joskus silleen vaivihkaa ihmetellään joitakin tyyppejä..

Säpikäinen, eli tämä ystäväni, noudattaa minusta nähden hyvinkin askeettista ruokavaliota, näkee itsellään makkaroita, joita muut ei näe ja kohta luulee varmaan takapuolensakin roikkuvan polvissa. Tai polvitaipeissa, takapuolellahan se perpendeeros on. Älkää ymmärtäkö väärin, tämä ei ole pahalla sanottu, hieman vaan tälleen kieroon katsottuna sellaisen ihmisen näkökulmasta, jota kuvaillessa itsehillintä on vihoviimeinen sana, jota voi käyttää ;). No enivei, tänään sain kokea hienoista mielihyvää siitä, että Säpikäinen oli lipsunut ruokavaliostaan ja syönyt viikonloppuna ja tänään epäterveellistä ruokaa.. Joten siksipä sallin itselleni hyvinkin todennäköisesti tänään vohveleita <3. Tokihan minäkin voin, jos toinenkin on lipsunut? (Ihan kun toisen lipsumisella/ lipsumattomuudella olisi jotain osaa tai arpaa sen suhteen, miten minun herkkunälkäni yllättää ;).) Mutta voin silti vähän paremmalla omalla tunnolla syödä vohvelin. Tai kaksi. Tai ehkä kolme..

Ruuasta puheenollen; pitäskö munkin alkaa vihdoin noudattaa tota ruokavalioo, mikä mulle tehtiin jo melkein vuosi sitten..? Ei se loppujen lopuksi ollut edes vaikea, suurin ongelma siinä ois se, etten mä ole oppinut ehkä vieläkään syömään tarpeeksi useasti päivässä. Ruokavaliosta ollaan saliohjaajan kanssa puhuttu tämänkin jälkeen ja mä en oikeen tiiä, mitä ne nuilla jutuilla ajaa takaa. Tai meillä on ainakin aivan erilaiset käsitykset siitä, mikä on esim. kourallinen pähkinöitä. Mun mielestä kourallinen tarkottaa sitä, et pistetään käsi kuppiin, siihen kaadetaan niin paljon pähkinöitä, et pari tippuu ja sit laitetaan toinen käsi päälle, et mahtuu enemmän. Ohjaajan mukaan kourallinen pähkinöitä on n. 10kpl. SIIS, ETTÄ ANTEEKSI, SANOTKO UUDELLEEN?? Haista sä vaan home ja mä syön ainakin oikean kourallisen pähkinöitä. Niin!

Ja tänään vohveleita. Kiitos. Nam.