Selaat arkistoa kohteelle ruoka.

Tarkan €uron vartija

3.1.2017 Yleinen

Paras säästövinkki: tee viikon ruokaostokset kerralla!

 Yleensä pyrin siihen, että teen maanantaisin kauppalistan ja silloin käydään kaupassa. Ruoat hankitaan vähintään sunnuntaihin asti. Pyrin suunnittelemaan ruoat niin, että joka päivä ei tarvitse tehdä ruokaa. Maanantaina siksi, että yleensä sunnuntaina kaupasta on monet tuotteet loppu. Meidän lähikauppa on Lidl ja se on huippu! Sieltä saa lähes kaikkea, mutta heräteostoksia tulee tehtyä vähemmän kuin isoissa hypermarketeissa.

Tänään puoliso teki kaupassa ostokset ja en ollut uskoa silmiäni kuitin loppusumman suhteen. Koko viikon, eli tiistaista sunnuntaihin meidän ruoat kustansivat alle 65€. Perheessämme on siis neljä ihmistä ja viikonloppuna teemme kaksi lämmintä ruokaa. Meillä ei edes eletä pelkällä perunalla ja makaronilla, mikä olisikin halpaa. Pyrimme tekemään hyvää ja ravitsevaa ruokaa.

Viikon ruokalista:

Maanantaina: Lohikeitto (tätä jäi sunnuntailta)

Tiistai: Perunamuusi, kasvispihvit ja salaattia

Keskiviikko: Perunamuusi, jauhelihakastike ja salaattia

Torstai: Kari Aihisen makaronilaatikko (tämä on superhyvää!) ja salaattia

Perjantai: Sama makaronilaatikko ja salaattia

Lauantai: Pinaattikeittoa ja kananmuna sekä itsetehtyjä nugetteja ja salaattia

Sunnuntai: Pinaattikeittoa sekä lihapullapastaa a’la Vappu

Salaattia tehdään aina vain sopiva määrä, ettei se nahistu jääkaapissa. Siinä on yleensä jääsalaattia, paprikaa, kurkkua ja tomaattia. Toisinaan myös fetaa, vuohenjuustoa, omenaa jne..

Järkevistä ostoksista kukkaro kiittää

Kunnon lohisoppa

3.1.2017 Reseptit

Kunnon mummon lohikeitto maistuu etenkin sunnuntaina. Viikonloppu on ohi ja katse suuntautuu jo seuraavaan viikkoon. Meillä ei yleensäkään ruoka ole mitään kevytruokaa, joten kermaa ja voita ei säästellä. Mieluiten ruoka tehdään aidoista aineista.

9 keskikokoista perunaa
2 isoa sipulia
2 porkkanaa
1/5 kg kukkakaalia
2 rkl voita
1 litra vettä
2 kalaliemikuutiota
10 maustepippuria
2 laakerinlehteä
500g tuoretta lohta
1 puntti tuoretta tilliä
1 prk kuohukermaa
Suolaa
Pippuria

Kuori perunat, pilko ne pieniksi ja laita kylmään veteen odottamaan. Kuori ja paloittele sipuli. Kuori ja pilko porkkanat.
Sulata voi isossa kattilassa ja kuullota juureksia kevyesti. Kaada päälle reilusti vettä, jotta vihannekset peittyvät kunnolla. Lisää liemikuutiot, pippuri ja laakerinlehdet.

Anna keiton kiehua hiljalleen noin vartti. Leikkaa lohi haluamasi kokoisiksi paloiksi sekä silppua tilli.
Lisää kattilaan kerma ja anna kiehahtaa muutama minuutti. Lisää lohi ja tilli, kiehauta kuumaksi ja ota kattila liedeltä. Maista ja lisää tarvittaessa suolaa ja mustapippuria. Peitä kannella ja anna keiton vetäytyä noin viitisen minuuttia.

Tässä minä olen ja tätä minä luon

2.1.2017 Yleinen

Näin vuoden 2017 kunniaksi on luotava uutta. Tässä on sitten minun luomukseni. Aikomukseni on kirjoittaa meidän elämästä rintamamiestalossa Helsingissä, luontohörhöilystäni ja ruoasta. Hyvä itsetehty ruoka on iso osa elämäämme. Muita periaatteita ei ole ruoan suhteen, mutta ruoka on tehtävä alusta asti itse ilman lighteja. Emme noudata mitään erikoisruokavalioita, eikä meillä ole onneksemme myöskään allergioita.

 

Meidän perhe koostuu minusta, puolisostani ja kahdesta lapsestamme, tytöstä ja pojasta. Isompi on koulussa ja pienempi on päiväkoti-ikäinen. Minä olen päälle kolmekymppinen rouva. Työelämässä tiukasti kiinni, joten bloggailu on harrastuksena silloin kun jaksaa ja huvittaa. Työskentelen sairaalamaailmassa lasten parissa ja pidän työstäni valtavasti, ei siitä sen enempää. Pysy seurassa jos viihdyt!

-M

 

Ystävänpäivää

7.2.2016 Yleinen

Screenshot_2016-02-03-22-57-18Ihana fiilis.

Viime päivät ovat olleet tosi rankkoja. Kaikki painaa päälle ja kroppa alkoi reagoimaan siihen, nostattamalla flunssaa. Tatuoinnin paranemisprosessin takia en ole päässyt myöskään salille eli olo on ollut aika tukala. Yksi ystävä sanoikin minulle, että ”tilanteesi kuulostaa siltä, että olet todella loman tarpeessa”.

No, lomaan ei ole rahaa eikä oikein aikaakaan. Onneksi on ystäviä, jotka mahdollistaa pieniä irtiottoja. Aivan yllättäen, monet ystäväni ovat aivan extempore tehneet ihania asioita minulle, vasta viikon päästä olevan ystävänpäivän nimissä! Yksi vei kahville, toinen elokuvaan ja syömään… Kolmas laittoi viestiä, että jos keksin mitään mitä haluan Virosta, hän tuo sen päiväreissultaan. Neljäs tuli tänään luokseni aamiaisbrunssille ja toi kassin ruokaa, vaikka sanoin hoitavani tarjoilut tänään. Hän kuitenkin toi kaikkia herkkuja – pähkinöitä, avokadoja, banaaneja, ruisleipää. luonnonjugurttia, tuoremehua ja leikkeleitä – sekä sydämen muotoisen rasian suklaata.

Kaikki ovat myös toimineet kuuntelijoina ja antaneet neuvoja, tsempanneet. Olen saanut haleja ja kauniita sanoja, rakkautta.

Screenshot_2016-02-02-13-21-14

Vaikka en saanutkaan lomaa, niin olen saanut juuri sitä mitä tarvitsin – hetkiä, jolloin olen saanut jotain kevyempää ajateltavaa ja olla muiden huolehdittavana. Rakkautta.

Mitä enemmän keskittyy näkemään rakkauden ympärillään, sitä enemmän sitä saa. Ja mitä enemmän keskittyy tuntemaan rakkauden, sitä paremmin voi. Nämä muutama päivää ovat todella auttaneet, saaneet oloni niin paljon paremmaksi. Vaikka vielä ei olekaan ystävänpäivä, nautin siitä jo täysin rinnoin.

(Ja huomenna uskallan ehkä jo mennä salille, jippii! Se on sitä rakkauden osoittamista omaa kehoaan kohtaan.)

Joulu 2015

23.12.2015 Yleinen

2015jouluTänä vuonna joulu onkin aika erilainen.

En ole kirjoittanut tänne vähään aikaan, sillä omassa henkilökohtaisessa elämässäni on ollut aikamoinen perhekriisi. Olen joutunut tekemään vaikeita päätöksiä ja menettänyt sen takia välini vanhempiini, enkä voi nähdä nuorinta sisarustani. Toista sisarustani olen taas joutunut tukemaan paljon. Olen saanut kuulla vaikka minkälaista haukuntaa, mutta kumma kyllä olo ei ole raskas tai vaikea tai katuva. Päinvastoin, en muistaisi milloin minulla on ollut näin kevyt olo.

saanmitahaluanOlen pitkään joutunut käsittelemään ikäviä asioita lapsuudestani ja vaikka olen puhunut niistä terapeutille, ystäville ja muille, ne asiat ovat kuin hiilihapot levottomina kehossani kasaantuneet ja kuplineet. Vihdoin pääsin sanomaan niistä ihmisille, jotka ovat niistä asioista vastuussa ja tuntui kuin paine sisältäni olisi vapautunut. Olen muutenkin tähän kriisiin liittyen toiminut rehellisesti ja suoraselkäisesti, joten vaikka tilanne on ikävä, minulla ei ole syytä hävetä tai katua.

Vähän tämän kriisin keskellä on naurattanutkin. Kerroin monille ystäville, kuinka haluaisin viettää joulua ihan omassa rauhassa, yksin, koiralauman kanssa ulkoillen ja hyvin syöden. Tarkoitin tulevaisuutta, mutta käytin tähän haaveiluun paljon energiaa ja vedin puoleeni tälläistä asiaa, joten tälläisen kriisin yksi seuraus oli tälläisen joulun toteutuminen jo tänä vuonna. Siskoni koira on asustellut luonani ja tulee olemaan ainakin joulun luonani, joten minulla on koiralauma, jonka kanssa ulkoilen ja puuhailen. En joudu menemään perheeni luo jouluna, vaan saan olla yksin ja siskoni käy vain kumppaninsa kanssa luonani. Koska olen omassa kotonani, sain itse suunnitella mitä ostin ja mitä syön. Se on yllättäen ollut aika ihanaa.

12039732015joulua2Vietän siis ihan omanlaisen joulun tänä vuonna.

Iloitsen omasta hyvästä voinnistani ja siitä, että olen voinut liikkua. Se on todella iso lahja. Olen myös saanut paljon paketteja ystäviltä, kavereilta ja jopa edeltäviltä työpaikoilta, ja olen itsekin pystynyt muistamaan muita aineettomilla lahjoilla, rahatilanteesta huolimatta.

Huomenna aion viedä koirat, käydä taloyhtiön joulusaunassa, keittää joulupuuron ja tehdä hyvää ruokaa vierailla. Sitten katson paljon jouluisia elokuvia ja ohjelmia, syön suklaata ja juon kahvia. Ulkoilen ja leikin koirien kanssa, lepäilen. Tarjoilen itselleni lepoa, lempeyttä ja iloa ja kiitän rohkeudestani, jonka olen löytänyt.

Samaa toivon kaikkien, jotka tämän lukevat, tarjoilevan itselleen. Ihanaa joulua!

Päivä 57, sata vielä edessä

2.11.2015 Yleinen

vitamiinitAamulla olo ei ollut mikään paras. Koiralenkin heitin ja tavoitteena oli lähteä vielä salille. Katselinkin koiralenkin jälkeen hetken telkkaria. Suljin sen ja olin lähdössä salille, kun… armoton päänsärky ja kuvotus. Johtuuko se perjantaina saadusta kylmästä vai hormooneista, jotka ovat sekaisin? Minulla nimittäin alkoi kuukautiset viikko sitten, vaikka syön pillereitä. Torstaiaamuna päätin pitää tauon pillereistä, että puhdistaudutaan sitten kunnolla. Normaalisti pidän pilleritauon 3-4 kertaa vuodessa, lääkärin ohjeen mukaan. Mene ja tiedä… Kuitenkin kuten kuvasta näkyy, vitamiineja ainakin saan riittävästi päivittäin. Osan jopa lääkärin määräämänä.

Ruokarytmi on tänään ollut aika häilyvä. Olen nukkunut valtaosan päivästä. Kuitenkin aina, kun olen herännyt, olen syönyt jotain. Se kai on pääasia.

Olen huomioinut, että meillä menee nykyisin huomattavasti vähemmän ruokaa roskiin. Kuten päivän aterioista huomaa, olen vielä tänäänkin hyödyntänyt paahtopaistia. Sitä ei ole kuin hieman enää jäljellä.

day57Ateriat

  • klo 8.50 Cappuccinopirtelö, 138 kcal
  • klo 12.55 Paahtopaistisalaatti pinjansiemenillä, 231 kcal
  • klo klo 17.05 Chocolate Velvet, 153 kcal
  • klo 20.50 Suklaaminttupirtelö, 145 kcal
  • klo 21.00 Cashewpähkinöitä 20g, 110 kcal

Taustat, miten tähän päädyinkään

11.7.2015 Yleinen

Kaikki lempiruokani on tehty joko viljasta tai sokerista, pullaa, kakkuja, pastaa…

Miksi sitten kokeilla muuta, elämänhän kuuluisi maistua 😃

 

Perussairauteni on aikuisiällä puhjennut astma, tänä kesänä tila romahti ja kunnon paranemiseen tarvittiin viisi eri lääkettä.

Turhauduin siihen tosiasiaan, että terveyskeskuksessa sairauttani hoidettiin vain lääkkeillä, joten lähdin etsimään kotikonsteja netin ihmeellisestä maailmasta.

Ensimmäistä kertaa törmäsin tietoon, että viljat voivat pitää kropan tulehdustasot ylhäällä ja olla yhteydessä jopa yli 150 sairauteen, esim. nivelreumaan, syöpiin, MS-tautiin sekä myös astmaan.

Keräsin lisää tietoa netistä ja löysin hyviä artikkeleita varsinkin lääkäri Antti Heikkilältä viljattoman ja sokerittoman ruokavalion hyödyistä. Heikkilä on esim. hoitanut 2. tyypin diabetesta sairastavia vähähiilihydraattisella ruokavaliolla ja osa potilaista on jopa voinut jättää insuliini lääkinnän kokonaan pois. Luin myös kirjan Heikkilältä; Ravinto ja Terveys, sekä James Bralyn ja Ron Hogganin; Vaaralliset viljat.

Ensimmäisiä ajatuksiani kuitenkin oli, että mitä sitä sitten söisi! Netistä olen kuitenkin löytänyt valtavan määrän erilaisia viljattomia reseptejä sekä vinkkejä leivontaan (esim. raakakakut, kikhernejauhot).

Joten miksipä ei voisi kokeilla jotain mikä luultavasti parantaa elämänlaatua, nälkädieetistä ei kuitenkaan ole kyse!

Eli tästä se alkaa, tervetuloa mukaan ihmettelemään… 😉

ruokaremontti osa 1; viljat ja sokerit pois

11.7.2015 Yleinen

Vähähiilihydraattinen ruokavalio auttaa monia epämääräisistä vatsaoireista kärsiviä, sitä käytetään myös liikalihavuuden, sekä monien tulehdusperäisten sairauksien hoitoon.
VH-ruokavalio on myös hyvä keino tavallisessa painonhallinnassa.

Vähähiilihydraattinen ruokavalio TODELLA lyhyesti

Lihaa, kanaa, kalaa, riistaa, kananmunia
Maan päällä kasvavia vihanneksia, palkokasvit, sienet
Salaatit
Rasvaiset maitotuotteet, jogurtit, voi
Pähkinät, siemenet
Marjat, omena

Syö niin paljon, että tulet kylläiseksi

Ateriarytmi on yleensä kolmesti päivässä

pähkinöitä suositellaan välipalaksi jos tarvetta (kourallinen kerrallaan, joku kalorisuositus ollut 2 kourallista päivässä,toisessa tutkimuksessa kaloreilla ei suoranaisia rajoja kun ei käytä sokereita/viljoja…?? 😤?)

Suosi rasvaisia tuotteita, vältä kevyt tuotteita

Suosi luomua, vältä pitkälle käsiteltyjä ruokia.

ÄLÄ KÄYTÄ VILJATUOTTEITA, SOKERIA SISÄLTÄVIÄ TUOTTEITA, PERUNAA, PASTAA, RIISIÄ….

Alussa suositellaan välttämään myös hedelmiä sillä päästäksesi eroon sokerinhimosta sinun pitäisi luopua kaikesta sokerista, hedelmien syöminen voi ylläpitää sokerin himoa.

Jotkut lopettavat viljat ensin kokonaan, mutta aloittavat aamupuuron syönnin vatsan rauhoittumisen jälkeen. Kaura paras vaihtoehto kuulemma tähän.

Tämä tietopaketti on heitetty hyvin tiiviinä ja lyhennettynä joten jos kiinnostaa, muista ottaa kunnolla selvää hyvästä ja riittävästä vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta!

Itse syön lisäksi monivitamiinitabletteja, joiden tehosta/turvallisuudesta on myös väitteitä suuntaan jos toiseen. Kuin myös maitotuotteista ja monesta muustakin. Kasvissyönnistä haaveilen, joten ehkä siitä syntyy jonain päivänä ruokaremontti osa 2…?

Netistä löytyy nykypäivänä niin paljon erilaista tietoa, joten suhtaudu aina kaikkeen pienellä varauksella ja muista ennenkaikkea kuunnella omaa kroppaasi ja mieltäsi! 💃 🙆

Osa itse lukemistani linkeistä:

ellit.fi/liikunta-ja-terveys/ravinto-ja-laihdutus/haaveissa-viljaton-ruokavalio-12-vinkkia-joiden-avulla-voit-luopua-viljoista-helposti

www.anttiheikkila.com/terveysklubi/

lifetastegood-nanne.blogspot.fi/2014/10/10-1-hyvaa-syyta-kayttaa-kikhernejauhoja

– googlettamalla esim. Sanoilla viljaton ruokavalio, raakaruoka, raakakakku, gluteeniton tai sokeriton, luomuruoka ym. löydät varmasti lisää kiinnostavaa tietoa 😉

 

Prideilta toipumista

29.6.2015 Yleinen

loveNo nyt on juhlittu Prideja!

Ehdin käymään vaikka minkälaisissa tapahtumissa, bileistä paneelikeskusteluihin ja työpajoihin, sekä olemaan vapaaehtoisenakin. Kun aiemmin kerroin erään näihin piireihin liittyvän ”kaverin” toiminnasta ja etten halua olla sellaisen toiminnan mahdollistaja, ehdin jo hieman pohtia keiden kanssa viikkoa sitten juhlin, kun olimme alunperin hänen kanssaan niin paljon suunnitelleet. No, tämä ei todellakaan muodostunut ongelmaksi, päin vastoin. Ystäviä, kavereita ja heidän kavereitaan riitti, piti vain valita kenen kanssa milloin menee.

Tutustuin myös uusiin ihmisiin, jotka olivat mukavia, vaikka kehenkään täysin samanhenkiseen ihmiseen en päässytkään tutustumaan. Se ehkä hieman harmitti, samoin kuin naistenbileet. Bileet olivat niin täynnä naisia, ettei sellaisesta porukasta erottanut omantyyppisiä ihmisiä, eikä kaikkia kavereitakaan löytynyt. Päätinkin siis kohottaa skumppalasia kaverin kanssa ja keskittyä ihan vaan tanssimiseen, mikä olikin ihanan vapauttavaa ja teki minut niin onnelliseksi. Se oli kuitenkin tärkeintä, että oli hauskaa ja pitää vain luottaa ja tietää, että omantyyppiset ihmiset ilmaantuvat kyllä elämääni.

Viikolla eniten järkytti Homona Venäjällä-illan dokumentti Children-404, joka kertoi nettisivusta, jonka kautta alle 18-vuotiaat vähemmistöihin kuuluvat nuoret saivat vertaistukea. Venäjällä olevan propaganda-lain takia alle 18-vuotiaita ei saa altistaa ”epäluonnollisille suhteille”, minkä vuoksi monet lapset ja nuoret jäävät yksin, samalla kun yhteiskunta mahdollistaa syrjinnän ja kiusaamisen, eikä vanhemmiltakaan saa aina tukea. Dokumentti kuvasi sivuston ylläpitäjää ja myös näitä nuoria, heidän elämäänsä ja arkeansa. En usko monen poistuneen salista kuivin silmin… Suosittelen katsomaan dokumentin, jos vain jossain saa tilaisuuden!

Viikolla ehkä eniten herkisti Pride-kulkue ja puistojuhla. Olin naistenbileiden takia vielä aamulla niin väsynyt, että menin kulkueeseen vähän myöhässä, mutta ihanat ystävät ohjeistivat minut oikeaan kohtaan kulkuetta keskeltä reittiä ja osallistuminen onnistui kuitenkin. Koira sylissä, kaverit vierellä kohti Kaivopuistoa, jossa rakkauden juhla vaan jatkui. Ihana sää ja ihana fiilis. (Vaikka kentän hävitessä kännykästä ja ystäviä etsiessä oli hieman vaikeuksia…)

yksisarvinenMinulla olisi ollut kulkueen jälkeen vielä vapaaehtoiskeikka ja kutsuja päätösjuhliin, mutta olin niin poikki, että ei ollut toivoakaan niihin osallistumiseen. Yksi seuraan liittynyt kaveri lähti puistosta luokseni ja jatkoimme erästä tv-sarjamaratoniamme, syöden samalla ”darraruokaa”. Kävin myöhemmin illalla saattamassa hänet koiran kanssa juna-asemalle ja huokasin helpotuksesta. Vaikka viikko olikin todella ihana, oli se myös todella rankka tälläiselle fibrolle.

Kävelin hiljaisessa metsässä, auringon paisteassa taustalla ja tunsin itseni väsyneeksi, mutta onnelliseksi. Kaikki sujui paremmin kuin odotin ja minulla oli hauskaa.

Hauskanpito on kyllä tuntunut kropassa vielä nämä seuraavat kaksi päivää. Koko kroppa on kipeä, joka paikkaan särkee ja kolottaa, raajat painavat, päähän särkee. Osasin odottaa sitä, mutta silti tuntuu ikävältä. Olen yrittänyt pitää itseni kasassa lepäämällä ja tummalla suklaalla, kun mikään muu ruoka ei ole maistunut.

Nukkumisenkin kanssa on ollut ongelmia, minkä takia viime viikon bileet ovat olleet hyväksi: on ollut tekemistä kun on valvottanut. Muina öinä olen rakentanut tyynyistä ja peitoista mahdollisimman kivutonta lepopaikkaa, kuunnellut musiikkia ja selannut erilaisia blogeja. Ensi yön kun vielä sinnittelen, näen huomenna Suomeen palannutta ystävääni taas pienen tauon jälkeen ja tiedän piristyväni taas lisää. Silloin kivutkin taas helpottaa.

eilenOn niin ristiriitaista, että kun kivut ovat näin voimallisina päällä, pitäisi levätä, mutta kotona makaaminen tuntuu tekevän henkisesti pahaa, koska silloin keskittyy enemmän kipuun. Kun taas näkee ystäviä ja tekee asioita, kipuun ei keskity yhtä paljoa ja mieli kevenee, mutta se taas pahentaa kipuja. Koko viime vuoden menin vain eteenpäin, enkä paljoa ehtinyt pysähtyä ja nyt ne kivut ovatkin kasautuneet tälle kesälomalle. Mutta en tiedä auttaako lepo tähän kipuun, joten en osaa olla pitkään levossakaan. Toisaalta jos taas pahennan tätä, ei minusta ole työharjoitteluun menijäksi syksyllä….

Niinkuin kipukroonikko-kissakin kuvassa sanoo: ”Olen jatkuvasti ristiriidassa sen kanssa että ’En voi antaa tämän sairauden hallita elämääni’ ja ’Minun täytyy kuunnella kehoani ja tehdä mitä se sanoo'”

Mitä ihmettä tässäkin pitäisi ajatella tai tehdä??? Levätä ja keskittyä kipuun, epävarmana auttaako lepo VAI pysyä liikkeessä kivusta huolimatta? Siinäpä vasta ongelma, mikä varmasti muillekin kipukroonikoille tuttua.

Kermavaahtoa ja mansikoita

19.6.2015 Yleinen

kohteluVaikka olen viime aikoina kirjoittanut tänne paljon positiivisista kokemuksista ystävien kanssa, on vastaan tullut negatiivisiakin.

Tutustuin erääseen ihmiseen vapaaehtoisjuttujeni kautta, hän oli töissä kyseisessä paikassa. Aluksi hän oli todella paljon yhteydessä, aina kuskaamassa minua yhteisiin tapahtumiin ja pyytämässä auttamaan joissakin pikkujutuissa. Suunnittelimme paljon yhteisiä tekemisiä, mitä tekisimme muutenkin ja teimmekin niitä – niin kauan kuin hänen määräaikainen työsuhde jatkui. Kun siihen tuli tauko, loppui myös yhteydenpito hänen puoleltaan. Suunnitelmat jäivät, hän ei vastannut viesteihin tai teki sen todella myöhään. Näimme vain muutaman kerran, kun hänellä ei ollut muuta seuraa ja petyin hänen läsnäoloonsa silloinkin, hän oli enemmän yhteydessä kännykän kautta netissä oleviin ihmisiin kuin minuun. Nyt, kun määräaikaisuus jatkuu – hän on taas yhteydessä ja pyytää minua näkemään, taas lähinnä hänen omien työtehtävien takia.

Luulin jättäneeni tälläiset ihmiset taakseni, mutta ilmeisesti vedän puoleeni helposti tälläisiä ihmisiä, jotka käyttävät helposti hyväkseen auttavaista puoltani. Minulla kesti tajuta, että mistä tässä on kyse ja halusin uskoa, että nyt kyse olisi jostain muusta. Halusin uskoa hyvään, mutta tilannetta seurattuani ja pohdittuani ymmärsin kyllä todellisuuden.

Hän toimii omasta itsekkyydestään ja itsekeskeisyydestään käsin, se on hänen ongelmansa. Minun tulee kuitenkin kunnioittaa itseäni ja se miten annan kohdella itseäni, kertoo myös itsestäni. Siispä minun tulee olla rohkea ja vastauksena antaa tiukkaa eitä. Tähän vedän rajan – minusta on kiva auttaa ja vielä tutussa järjestössä, mutta ei muiden työtehtävissä, jos se on ainoa mitä minusta halutaan. Seurani on arvokasta, olen arvokas. En ole kenenkään henkilökohtainen assistentti, vaikka olisinkin siinä hyvä ;)

mansikoitaOnneksi nämä tälläiset pettymykset ovat olleet harvinaisia ja on oikeita ystäviä piristämässä.

Kauaa en ehtinyt jäämään surkuttelemaan asiaa, kun tänään koin päivällä loppulisen oivalluksen tästä asiasta. Tapasimme illalla pienellä opiskelijaporukalla, viisi ystävystynyttä naista. Olemme kaikki erilaisia ja meillä on erilaiset elämänhistoriat takanamme: on lahkosta eroamista, ulkomailla asumista, rankkoja eroja, lapsen saamista, vaikeita perhetaustoja, vähemmistöihin kuulumista. Toisaalta meillä on paljon yhteistä: positiivisuus, rohkeus, kunnianhimo, ja kunnioitus toisiamme kohtaan.

Teimme yhdessä iltapalaa ja vietimme iltaa yhdessä. Ei mitään kiirettä, puhelimen näpräämistä tai toisista hyötymistä muuten kuin hyväksyvän läsnäolon merkeissä. Keskustelu on elävää, mutta kaikki saavat puhua ja kaikille on tilaa. Kerroin tästä ”ystävästäni” ja hänen käytöksestään, kysyin mielipidettä. Sain vahvistuksen ystäviltäni, hänen käytöksensä kielii itsekkyydestä ja kohtelu ei ole reilua minua kohtaan. He arvostavat minua ja seuraani, heille on helppo puhua ja kysyä. Oli jotenkin ihanaa saada rohkaistusta uuden suuntaan: ennen en olisi ehkä uskaltanut tehdä rajaa, mutta nyt tein vaikean päätöksen ja sanon eitä huonolle kohtelulle. Kun uskallan tehdä niin, saan tukea uusilta, oikeilta ystäviltä ja tiedän toimineeni oikein.

Huomaan heidän välittävän minusta monellakin tapaa. Kun kipu alkoi pahentua ja lähdin hakemaan lääkettä sanomatta mitään, minulle oltiin kaadettu vesilasi täyteen valmiiksi ja kun istuin alas ottamaan lääkettä, oli viereisen ystäväni käsi olkapäällä. Numeroa tekemättä minulta kysyttiin miten jaksan ja tarvitsenko jotain. Pientä, mutta niin isoa minulle.

sydänNäillä ystävyyden hellyyttämillä fiiliksillä on hyvä lähteä juhannuksen viettoon.

Aattona aion käydä perheeni luona grillaamassa, lauantaiksi minua on pyydetty ystäväni luokse ja sunnuntaiksi ollaan kavereiden kanssa suunniteltu luontoretkeä. Saa nähdä kuinka suunnitelmat toteutuvat, en ota paineita. Sää ei houkuttele mökkeilemään ja viime lauantain ”ulkoilu” riitti nyt hetkeksi, joten aion ottaa rennosti. Jos huvittaa, tekemistä riittää, mutta jos haluan lukea kirjoja tai katsoa hyviä elokuvia sängyssä, sekin on sallittua. Tärkeintä ei ole tekeminen, vaan se miten tekee. Nauttiiko ja onko kivaa. Joten…

Ihanaa ja rentoa juhannusta!