Selaat arkistoa kohteelle ristiriitaisia tuntemuksia.

Kuumeilua.. :/

6.7.2015 Yleinen

Eilisessä postauksessa lupasin kertoa tarkemmin millainen kuume minuun on iskenut. Kaikkein kamalinta tässä on se että en ole hyväksynyt/ antanut itseni hyväksyä sitä että kuume on minulle iskeytynyt. Pikku hiljaa alan ymmärtämään että kuume on ollut jo pidenmmän aikaan ja juuri nyt on pahana päällä. Sitä en tiedä olenko alitajuntaisesti yrittänyt kieltää kuumeen ja olettanut että se on ihan normaalia eikä se ole vielä kuumeilua. Nyt tällä hetkelle minua alkaa jo pian ahdistamaan kuinka pahana kuume on. En saa asiaa mielestäni edes töissä pois. olen huomannutettä ehkä noin 3 viimeisen kuukauden aikana kuume on ollut välillä todella pahasti päällä ja välillä muutamaksi päiväksi max. viikoksi helpottanut. Olen yrittänyt J:n kanssa puhua asiasta välillä tuloksetta. Esim. Mie: ”kulta, minulla on hirmu *****kuume” ja J: ”nö höh, ompa tympiää..” Eli siihen se keskustelu minun kuumeestani tyssäsi.

Nyt varmaan osa lukioista ihmettelee mistä kuumeesta on kyse. Vai oletko arvannut jo? No taidan jättää vielä hetkeksi teidät epätietoisuuteen :P

Mutta olemme siis kuumeiluni aiheesta puhuneet jo aikoja sitten isommin, silloin kun ei kuume ollut vielä päällä ainakaan pahasti tai en ollut sitä itselleni tiedoistanut. Silloin olimme samaa mieltä että ei ole ajankohtainen asia vielä.

tästä pääsemme siihen mitä minä tunnen ja ajattelen koko kuumeesta. Elikkäs olen itseni kanssa todella ristiriitaisissa tunnelmissa ja jos järkevä olisin toimisin niin kuin järkisanoo eli ei vielä ajankohtainen asia, unohda! mutta kun jokin minun sisällä sitten on järjen kanssa erimieltä. En osaa sanoa tuleeko se luonnostaa vai mistä setunne tulee joka kuumeilun aiheuttaa. Minua välillä jo ahdistaakin kun päässäni käy kokoajan hirmuinen kaksintaisto tunteiden ja järjen välillä. Aivan kuin järki yrittäisi saada tunteen ymmärtämään miksi ei nyt mutta eihän kukaan tunteileen ja tuntemuksilleen mitään voi.  Toisin sanoen olen aivan hukassa. J teki silloin aikoinaan oman mielipiteen hyvin selväksi asiasta ja sen jälkeen asiasta ei ole sitten kunnolla keskusteltu. Joka saa taas minut surulliseksi/vihaiseksi. Nykyään en tahdo edes yrittääkeskustella asiasta koska tunnen että jankkaan vaan aina samaan asiaa ja en halua sillä j:tä ärsyttää. Ei kukaantykkää sellaisesta, en edes minä itse. Ja taas on sisälläni ristiriitaisiatunteita.

Osa minusta haluaisi keskustella J:n kanssa asiasta mutta toinenpuoli tuntee syylisyyttä jankuttamisesta. yksi osa toivoo aina salaa että J otttaisi asian puheeksi mutta toiveeksi se jäisi, koska J on todella huono puhumaan omista tunteistatai ajatuksistaan. Eikä J ole sellainen turhan ja ei ajankohtaisen mietiskelijä niin kuin minä. Täytyy myöntääettä J on oikiassa vielä ei ole ajankohtainen asia.

Lopulta kyllä minun täytyy sanoa että järki on ollut hiukan vahvempi ja saanut otteen minusta ja ajatuksista eli minun haaveet ja kuumeilut on turhia vielä muutamiin vuosiin. Mutta  kyllä mie aina välillä salaa kuumeilen yksinään toivoen että menisi pian ohi. Tiedän että ei ole viisasta eikä se ole terveellistäkään yrittää hukuttaa ajatuksiaa lisäämällä töitä muttavälillä kun kuume tuntuu yltyvän niin on vain pakko tehdä saada ne ajatukset hukutettua töihin.

Joko arvasit mistä kuumeilen? Pistäkään ehdotuksia kommenttipoksiin! ja samalla voisitte antaa yleistä palautetta niin risuja kuin ruusuja otetaan vastaan!:)

-Salaa kuumeileva-