Selaat arkistoa kohteelle riita.

Onko vielä aikaa?

14.4.2015 Yleinen

Hei kaikki!

Pitkästä aikaa kirjoitan teille mietteitäni! :) 

Minulla on ollut kova kiire koulun kanssa. Siihen on tullut lisää painoa pääsykokeisiin lukemisesta ja työnhausta. Nyt ajattelin hieman kirjoittaa, että täällä vielä olen! Don’t worry! :) Kuinka teillä on kevät menny? Joko kesää odotatte? Kohta se on ja saa olla vähän rennosti ja ehkä matkustellakin, who knows! Tällä hetkellä tosin kämpän ikkunasta näkyy, että ulkona sataa lunta! :P No ei anneta sen haitata! Rakastetaan toisiamme! 

Ei mulla nyt ollu muuta! :D Ajattelin vaan nopeeta kirjoitella… Katotaan millon seuraavan kerran! :O :) Mut nyt taas hetkeks bye bye my friends! :) <33

Terkuin: Mussukkanne 

 

Kaksi naista ja kiivaat yhteenotot

29.3.2015 Yleinen

Nainen on mun valinta, mutta helvetti, että ne osaa olla rasittavia ja raivostuttavia. Niiden kanssa asuessa tulee väistämättä yhteydenottoja jotka repii korvat riekaleiksi ja kipinät lentelee ja sytyttää uusia tulipaloja ympärille.

Saatiin kyllä sellanen riita salilla käynnistä aikaan, että oksat pois. Muru halus vetää omalla tavallaan treeniä ja mä omallani. Ja lopulta päädyttiin siihen, että ei mennä yhdessä salille ja muru lähti kävelemään. No nyt on tilanne rauhottunut ja käytiin jo salilla vetämässä murun treeni. Muru haluaa treenata useampaa lihasta yhdessä treenissä koska ei halua käydä joka päivä salilla ja haluaa, että treeni on kokonaisvaltaisempi. Itse olisin halunnut treenata samalla tavalla kuin ennenkin, mutta myönnyin ja annoin mahdollisuuden murun ehdotukselle.

Hitto että tästäkin asiasta pitää riidellä. No nyt ollaan käyty muutaman kerran yhdessä salilla ja ihan kivasti on mennyt olen saanut tehdä omat harjoitukseni myös ja pysynyt kärryillä tuleeko edistystä vai ei. Ollaan tehty myös sellaisia liikkeitä jotka on mukavia ja kokeiltu uusia.

Paino on flunssan takia pysynyt kaksi viikkoa samana ja flunssa tuntuu vieläkin jatkuvan mikä ei todellakaan ole mukavaa. Ensi viikolle kyllä joku haaste pitäisi itselle keksiä.

vintique_20150328_181209

Kroppa kuin kepillä hakattu

10.2.2015 Yleinen

Tänään on tiistai. Eilen oli mun suosikki jalkapäivä. Täytyy sanoa, että eilen ihan pikkasen nolotti sielä salilla. Maastaveto, tuo mun uusi lempiliike sai aikaan mussa niin voimakkaan huudon, että kyllä se nolotti vaikka salilla saakin huutaa, ähkiä ja puhista. 10×50 tuntui vaan niin hyvältä ja kaksi viimeistä nostoa vei musta kaiken pois ja mun suusta kajahti ähkäisyt oikein komeasti ilmoille. Eilen olin taas sekasalin ainoa nainen oikeastaan koko ajan. Kyllä siinä yksi nainen kävi tekemässä myös omaa jälkapäiväänsä ja hänen kanssaan vaihdoin muutaman sanankin, mutta muuten edustin yksin meitä naisia.

Kyykyissä nostin jo 60kg ja olin kyllä tosi tyytyväinen itseeni. Jalkojen koukistuksessa taas väännän saman 20kg kanssa… se vaan ei nouse. En tiedä miksi, mutta siinä jäätyy liike 6 toiston jälkeen. Harmillista, mutta yritän päästä siitä yli niin etten ajattele sitä liikaa ja yritän ensi kerralla taas toisella tavalla.

Sunnuntaina pidettiin käsipäivä kun perjantain käsipäivä meni ohi. Lopuksi tehtiin vielä vatsoja jotka oli ihan uusia liikkeitä mulle. Mä sanoin jo päivällä aikaisemmin treenarille, että mieti sitten, että ne on sellasia liikkeitä mitä mä pystyn tekemään. Kun on vararengas vyötäröllä niin sen nostaminen ja sen päälle nouseminen on vähän monimutkaisempaa kuin normivartalolla. Kokeileppa itse tehdä vatsalihasliikkeitä pelastusliivit päällä… pikkasen ottaa vastaan. Käsitreenissä ei mitään erikoisempia nousuja, mutta mukavaltahan ne tuntui. Vatsapenkkiin asettuessani jo tiesin ettei tämä toimi, mutta kun kiltisti pyydettiin niin kiltisti menin. Se oli jotenkin tosi huono penkki. Olis pitänyt olla pidemmät jalat, että siinä olisi saanut kunnon asennon… Nousin ylös, kävelin pukkariin ja vessaan, istuin lattialle itkemään.

No lopussa tehtiin ihan mukavia jalkojen nostoja penkinpäässä maaten. Siinä sai ihan hyvän tuntuman vatsoihin ja kyllä tänään tiistaina on tunne että koko kropassa on lihaksia joita on treenattu.

”Eihän sinne salille ole pakko mennä.”

No juu kyllä mä sen tiedän, mutta vaikka mä itken niin ei se sitä tarkoita etten mä halua sinne mennä. Vaikka mua sattuu tai nolottaa niin ei se tarkoita ettenkö halua sinne mennä. Vaikka mä en osaa, en pysty, en jaksa niin ei se tarkoita ettenkö halua. Halua on vaikka kaikkea muuta puuttuukin. Miksei salilla saa näyttää, että on heikko?

Mä ainakin tarviin rakastavat käsivarret mun ympärille ja suudelman mun otsalle ja kuiskauksen mun korvaan, että kaikki on hyvin ja mä rakastan sua. Jonkunhan on muakin rakastettava kun en itse siihen pysty

Kotiin päästyäni tosin riitelin vaimon kanssa ja tsup aukesi pakastimen ovi ja jäätelöpurkki. Silloin kun tuntuu ettei millään ole mitään väliä niin miksi en söisi jäätelöä. Miksi? Ja taas tänään olisi jatkettava ja unohdettava repsahdukset, mutta sielä se takaraivossa kutisee ja muistuttaa itsestään.

.vintique_20150210_084836

Ja taas mennään, kohti pohjaa

26.1.2015 Yleinen

Olin E:n ja Heikin kanssa lenkittämässä koiria. Puolet lenkistä pojat vain puhuivat peleistä, joita he pelaavat, olin tietenkin pihalla kuin lumiukko. Tunsin oloni jälleen niin ulkopuoliseksi, hylätyksi, olin aivan kuin ilmaa ja ilmahan ei ole yhtään mitään. Pojat olivat kuin minua ei olisi ollutkaan, ja jälleen kerran se olin ollut minä joka olin pyytänyt E:tä lenkille. Tämä ei siis todellakaan ollut eka kerta, kun myös Heikki oli mukana ja ainahan he ovat suurimman osan lenkistä puhuneet peleistä ja muista omista jutuistaan, niin että olen ollut se joka vain kävelee heidän perässään tylsistyneen näköisenä ja pitelee koirien hihnaa. No tämä lenkki ei sujunut todellakaan hyvin, nimittäin: Suunnilleen puolessa välissä lenkkiä E havahtui huomaamaan minunkin olemassa oloni ja vittuilevalla äänensävyllä kysyi: ”Mikäs se Elinaa ärsyttää??!” Vastasin siihen jotain: ”Ei mua mikään ärsytä, mut hiukan tympii, ku te vaan juttelettee koko ajan kahdestaan, enkä voi osallistua mitenkään keskusteluun”. (Tossa vaiheessa mua ei oikeasti edes ärsyttänyt vielä, varmaan siksi, ku oon niin tottunut siihen, et oon ihmisille ilmaa.) En sitten tiedä miksi E aloitti kauhean pitkän keskustelun autoihin ja ajokorttien suorittamisista, muistaakseni pojat olivat puhuneet myös traktorikortista (Heikki aikoo hommata sen ens kesänä). No ei siinä mitään ajokortti keskustelu on mulla kyllä ihan ajankohtainen juttu, koska yritän ens kesänä hankkia sen, mutta todellakin haluisin puhua siitä jonkun sellaisen kanssa joka todellakin tietää faktat, enkä E:n kanssa, ku en todellakaan tiedä mistä hänen tietonsa ovat peräisin (vanhentuneita, muistaa väärin yms.)

 

Isäni kanssa kun olen lähes 18 vuotta ollut enemmän vähemmän tekemisissä, niin olen koko elämäni joutunut kuuntelemaan kuinka naiset eivät ole yhtään mitään ja miehet ovat täydellisiä, tai ainakin isäni. Isäni haukkuu aina äitiä ja minua, kun teemme pienintäkään virhettä tai vaikka tekisimme juurikin niin kuin hän sanoo, saamme aina haukut niskaamme. Mutta annasku Heikki tekee jotain (isonkin mokan), isän kommentti on jotai tällastä: ”No sellasta sattuu. Oo ens kerralla varovaisempi.” Äiti ja minä kuulemme väärään aikaan keitetystä kahvista sata vuotta, ja Heikille ostetaan heti uusi sadan euron virveli.  Tämän vuoksi suhtaudun miehiä kohtaan alentuvasti, ja mielestäni kommentit: ”Se oli varmasti joku nainen, ku ajoi noin huonosti/päin peetä!” ”No eiväthän naiset ymmärrä mistään mitään!” sopivat minuun. Olen todella arka ja pelkään kuollakseni uusia tilanteita, uusiin ihmisiin tutustumista, kaikenlaisia kokeita, paikkoja joissa voin mokata/nolata itseni eli julkiset paikat (koulut, kaupat, liikenne, sosiaaliset kanssakäymiset eli lähestulkoon kaikki paikat).   Voitte varmasti päätellä, etten mene autokouluun kovin rennolla mielellä, en todellakaan. Pelkään kuollakseni. Tekisin lähestulkoon mitä vain, ettei minun tarvitsisi mennää sinne nolaamaan itseäni, ja tuhlaamaan vähiä rahojamme turhaan. Tai siin älkää nyt ymmärtäkö väärin, ei mua mitenkään suoranaisesti sinne pakoteta, kyllähän sen nyt maalaisjärjellä ymmärrän, että kortin suorittaminen on nyt huomattavasti helpompaa kuin 20 vuoden päästä, mun on paljon helpompi oppia ne jutut nyt nuorempana kuin myöhemmin. Pelkään vaan niin hevetin paljon: en usko pääseväni inssistä läpi ikinä, mokaan ja nolaan itseni noin miljardi kertaa per tunti, esitän tuhat typerintä kysymystä, olen hitain oppilas kautta aikojen, stressaannun pienestäkin jutusta aivan kauheasti ja sekös antaa alamäkeeni vain lisää vauhtia, pelkään stressaantuvani ja panikoivani autokoulua niin paljon, että teen itselleni jotain. No jos noista kaikista selviäisin hengissä ja vieläpä saisin kortin, entäpä sitten muiden autoilijoiden vilinässä pieni pelokas kokematon kuski(?!) Kuinka monta autoa romutan. Äidille ostettiin uusi Volvo-merkkinen auto viime pääsiäisenä, en halua ajaa sillä, koska pelkään kuollakseni edes naarmuttavani sitä, saati sitten kolaroivani sen lunastuskuntoon. Luuletteko, etten ole saanut koskaan kuulla isältäni, ettei autojen lähellä saa esim. pyöräillä, pieleen meni.  Entäpä jos ajan kolarin lapsen kanssa ja hän loukkaantuu pahasti. Entä itsetuhoinen puoleni, miten pystyn estämään itseäni ajamasta rekan eteen, kun vajoan oikein alas. Pelkään etten selviä edes kauppareissusta hengissä. Juttelin myöskin äitini kanssa ajokortin suorittamisesta, kun tulimme mökiltä. Äitini sanoi, että joutuisin aina ajamaan, kun hän olisi mukana, kun menisimme mökille, kauppaan, kaupunkiin, sukulaisille yms. Tunnen vieläkin kuinka hädissään oleva pieni tyttö sisälläni huuta kauhusta, se ei haluaisi koskettaa pitkällä tikullakaan autoa, saati että joutuisi ajamaan sitä. EI EI EI!!!!!    Yksi pahimmista on varmaan se, että isä vissiin opettaa mua ajamaan, ja siitäkös tulee hienoa. Isä huutaa koko ajan, kun en osaa tehdä mitään oikein, enkä millään opi ja teen hänen mielestään ihan päin honkia. Voi vittu siitä tulee niin kamalaa olla isän kanssa samassa autossa, varsinkin kun joudun istumaan ajajan paikalla.

 

se sattuu

 

 

Huomaan jälleen hairahtaneeni sivupoluille. Jäin siihen, kun E aloitti pitkän keskustelun autoista ja ajokorteista. Ensinnäkin kuulun heihin joita autot yms. eivät kiinnosta tippaakaan, ja kuinka paljon olisin edes tehnyt millään autojen teknisillä tiedoilla elämässäni, en yhtään mitään. Nyt autokoulun kolkuttelevan ovella, minun on pakko alkaa sivistämään itseäni ja miettiä kysymyksiä: manuaali vai automaatti vaihteinen, opettaako isä vai autokoulu (lähinnä tmä on kiinni isästä) jne. No tietoni autoista ja ajamisesta ovat erittäin pintapuolisia, joo autosta löytyvät kaasu, jarru, kytkin, ratti, vaihdekeppi, renkaat, moottori…. Vau. Tosi hyvin menee. Okei joo saisin auton käyntiin ja aika varmaan osaisin ajaakin sillä, mutta kaikki muu sitten olisikin ihan hepreaa. Ja kuinka pitkä ikuisuus minulta menisi oppia edes perus jutut… Pelkään ettei minun ja auton suhteesta tule kovinkaan pitkää.  No siinä poikien kanssa, kun asioista keskustelimme esitin pari tuhmää kysymystä (en oikeasti tiennyt vastauksia) E veti jokaisesta hernepurkin nenääsä ja pilkkasi minut maanrakoon, ”Miksi edes kysyn tuollaista, kyllähän mun nyt tollanen pitäisi tietää.”, ”Ei se todellakaan meen noin vaan näin”, ”Kyllä hän (suuri ja mahtava E) tietää mikä on totta ja mikä valetta, minä naisena en voi tietää autoista yhtään mitään”. Kinasimme siinä menemään ees taas. Minulla ärsytys vaan nousi, koska E oli mua kohtaan niin töykeä ja muutenkin niin vastemielinen, vaikka yleensä hän on todella mukava ja hauska. E huusi siinä, etten minä muka kestänyt pientä riitaa, vaikka hänhän se oli kaikesta ruvennut kinaamaan ja pilkkaamaan. Kenellähän mahtoikin olla se huono päivä? E syytti mua, et mulla olis ollu huono päivä,  itse asiassa ennen sitä lenkkiä koko päivä oli mennyt ihan hyvin, mitä nyt äiti oli ollut julmetun kireällä päällä ja äksyillyt koko päivän, mut kaikesta huolimatta mulla oli ollut ihan hyvä päivä. En nyt tiedä kuinka paljon hän pilkkaa minua selkäni takana ja haukkuu tyhmäksi, mutta ole E onnellinen sait minut todella toivomaan kuolemaan. Onnitteluni.

 

Screenshot_2014-09-27-01-14-12-1

 

 

Screenshot_2014-09-27-01-33-57-1

 

 

En jaksa enää enempää vuodattaa tästä aiheesta ja sitä paitsi kello on jo yli puoli kaksi yöllä ja mulla on aamulla aikainen herätys..

Toivottavasti teillä lukijoillani menee paljon paremmin. Halaus kaikille teille, ketkä jaksatte lukea blogiani, kiitos! <3

 

 

 

-Elina

Miksi….. ?

18.5.2014 Yleinen

Jaaha nyt on jo sunnuntai.. Huomenna kouluun… pitäisiköhän yrittää sopia huomenna Saaran ja Lindan kanssa? Jos ne ees yrittää sopii ni varmaa sopu syntyy.. Voisihan itsekki yrittää, koska molemmat on mulle tärkeitä ja riiteleminen on tylsää… :(

Haha.. Kitos kun luit minun epäselvän postauksen, jossa ei ole järkeä. :D

Moikkelis <3

16.5.2014 Yleinen

Elikkäs tänään olin hyvän ystäväni Lindan (nimet muutettu) kanssa Saaran luona. Istuimme koneen ääressä ja surffailimme netissä. Nooh.. sitten Saara kysyy Lindalta, että mikä biisi laitetaan youtubesta. Linda sanoo vaa et kysy tolt vammaselt. Sitte mä tiuskasin vaa et ”kiva tietää et oon vammane” Linda suuttu siit. Kun sopua ei näyttänyt syntyvän mä katoin parhaaks häippästä paikalta.. No siitä seurasi kauhee sota faces… Kaikista eniten ärsyttää se, et Linda on viimenen ihminen jonka kaa haluun olla riidoissa.. Ku ollaa tunnettu pienistä asti ja aina tuettu toisiamme…

Kiitos kun luit tämän vuodatukseni. On se elämä vaikeeta…