Selaat arkistoa kohteelle reissu.

Katkelmia maarajojen ylittämisestä

2.1.2018 Yleinen

15.5.2017, Maanantai klo 21:40
”Olen istunut sängyssä ja hakenut koko päivän tietoa kaupungeista joihin tahdon mennä. Kyllä minua edelleen pelottaa ja huolettaa fyysinen kuntoni yhdistettynä Interrailiin. En ole edes kertonut suunnitelmistani lääkäreille, koska pelkään että minulta kielletään kaikki… Mutta bucket listini nosti tämän idean päähäni. Tämä on jotakin mitä haluan tehdä ennen kuin kuolen, joten jos sydämeni pysähtyisikin tulevalla matkalla, niin pysähtyisihän ainakin onnellisena. Ihan samalla tavalla se voi pysähtyä kotimaassani, tyhjänä kaikesta mitä olisin voinut kokea, mutta mitä en kokenut koska pelkäsin.”

 26.5.2017, Torstai klo 18:25
”Pakkasin rinkan. Se on aivan valtava. Mahdun itse sen sisään täysin ongelmitta. Olen miettinyt kaiken mahdollisen painon kautta; mitä vähemmän rinkkani painaa, sitä todennäköisemmin jaksan. Mutta kyllä siitä painava tuli. Se vaappuu selässäni ja saa askeleeni tuntumaan vieläkin huterammilta. Taidan olla mielipuoli kun lähden sille reissulle… Mutta sitten katson tekemääni matkasuunnitelmaa ja muistan, että juuri sellaisten asioiden takia haluan ottaa riskejä. Haluan elää.”

 2.6.2017, Perjantai klo 8:04
”Kirjoitan Milanosta, maailman kämäisimmästä hostellista. Minulla oli melkein likaisempi olo suihkun jälkeen kuin ennen sitä, mutta silti tämä on parasta. Kun bussi lähti lentokentältä keskustaan, tunsin oloni vapaaksi. Saan tehdä mitä haluan ja mennä mihin haluan. Olen myös tietoisesti vapauttanut itseäni Anoreksian kahleista. Se yritti tänään pakottaa minua laskemaan eilisiä ruokia, mutta minä kieltäydyin. Uskotko? Tunnen oloni vahvemmaksi. Tuntuu kuin olisin saanut voimani takaisin moninkertaisesti.”

 4.6.2017, Sunnuntai klo 9:35
”Eilen tuntui ensimmäistä kertaa siltä että lysähdän rinkkani alle. Energiat olivat vähän väliä nollassa ja väsymys painoi koko kroppaa. Torkahdin junan lattialle. Se oli niin täynnä etten mahtunut istumaan, eikä minusta ollut kannattelemaan itseäni. Nyt olen paikallisten ympäröimänä pienessä Italialaisessa kaupungissa, San Martino Buon Albergossa. Taustalla siintää vuoristo. Aamuinen tuuli on lämmin ja lempeä.”

 6.6.2017, Tiistai klo 4:59
”Tunnit vierähtelivät yllättävän kepein ja lennokkain askelein juna-aseman lattialla Villachissa, jossa vietin yöni. Jätin ahdistuslääkkeen tänään ottamatta koska tiesin että se väsyttää minua. Normaalisti jos unohdan ottaa sen, en saa unta ennen kuin muistan… Siksikö siis olen vielä hereillä? Otan sen lääkkeen kun tiedän ettei tarvitse vähään aikaan kyetä kantamaan rinkkaa ja selvittämään missä pitää seuraavaksi olla. Aurinko alkaa nousta ja taivas on violetti. Sen eteen piirtyy suuren vuoriston siluetti ja tunnelma on kieltämättä väsähtänyt, mutta taianomainen. Maisemat vilistää ohi junan ikkunasta mutta kaikki näyttäytyy liilassa hehkussa. Ollaan jossain päin Itävaltaa.”

 8.6.2017, Torstai klo 14:05
”Kun saavuin perille Sloveniaan, olin niin väsynyt että se ilmeni huonovointisuutena joka vei minut muutamassa tunnissa tosi huonoon kuntoon. Ehdin jo hetken ajatella etten enää pääse jaloilleni. Mutta tässä vielä istun ja kirjoitan. Bledin järvellä. Olen rakastunut tähän paikkaan, se on kaunein tähän mennessä ja haluan nauttia tästä ainakin viimeiseen bussiin asti… En haluaisi lähteä täältä ikinä. Haluaisin muuttaa vuoristoon ja olla joku muu. Ainakin tänään.”

”Eilen tapasin Aberton. Hän on 24 vuotias Italialainen lääkäriopiskelija, ja hän kertoi minulle matkoistaan ympäri Eurooppaa. Aberto ymmärsi ja jakoi täydellisesti tunteen siitä, miten joskus haluaa vaan lähteä kauas ja unohtaa oman elämänsä ja arkensa hetkeksi. Hänellä on kaunis hymy.”

 9.6.2017, Perjantai klo 14:45
”Aberto ehdotti brunssia. Minä pakkasin tavarani ja lähdin karkuun.”

”Täällä junassa on runsaasti istumapaikkoja, mutta rakastan hengailla käytävässä koska junan ikkunat saa siellä auki. Niistä pystyy työntämään pään ja kädet ulos ja tuntemaan ihanan, raikkaan, lämpimän tuulen joka tuivertaa hiukset sekaisin. Ympärillä näkyy vuoria, metsää ja turkoosi joki jonka mutkia juna myötäilee. Tästä paremmaksi ihminen ei voi itseään tuntea. Kunpa matka kestäisi ikuisesti.”

 11.6.2017, Sunnuntai klo 15:28
”Zagrebin juna-asemalla tutustuin Amerikkalaisiin reppureissaajiin, ja viimeyönä karattiin Ivanin kanssa keskuspuistoon. Minulla oli ylläni yöpaidan housut, eikä lainkaan kenkiä. Hän odotti minua talon nurkalla kun kello oli yksi. Kellahdettiin märälle nurmikolle ja sovittiin, että olisimme toisillemme rehellisiä. Mitä menetettävää meillä olisi? Emme tulisi enää koskaan näkemään toisiamme, ja sinä tiedät että rakastan sen faktan luomaa tunnelmaa. Kerroin hänelle sairaudestani, minusta, kaikesta. Hän kyseli ja kuunteli ja vaikutti jopa lumoutuneelta joistain niistä asioista, joita minä normaalisi häpeäisin. Kerroin olevani vielä edelleenkin sekaisin silloin tällöin, ja hän puhui asioista joista ei ollut kertonut kenellekään. En ole koskaan käynyt sellaista keskustelua englanniksi. Totesimme olevamme idiootteja kun emme osaa arvostaa itseämme tarpeeksi. Hän haukkui minua tyhmäksi leikkisä virne kasvoillaan, ja minä heitin häntä viileällä ruoholla. Ivan kantoi minut reppuselässään kämpälle. Kynnyksellä hän sanoi karhealla äänellään että olen kaunein olento jonka hän on koskaan tavannut. ’Inside and out’. En ikinä unohda niitä sanoja, ja haluan tehdä selväksi Anoreksialle, että vaikka Ivan tiesi sen asuvan sisälläni, hän ei puhunut siitä sanoessaan minua kauniiksi.”

 12.6.2017, Maanantai klo 15:47
”Istutaan samalla rannalla jolla istuttiin joskus äidin, iskän ja Fiian kanssa. Tuntui ihanalta palata tänne. Split. Tämä on yksi lempikaupungeistani ja aina kun joudun jättämään sen, aattelen että tämä voi olla viimeinen hetkeni täällä. Täällä minä kuitenkin taas olen. Vesi on kirkkaan turkoosia, ja niin suolaista että se kelluttaa koko vartaloa ja maistuu huulilla. Kun uimisen jälkeen kuivuu aurinkokylvyssä niin suolakiteet alkavat kutitella iholla, joka kerrankin myötäilee vartaloa, jonka sisällä on hyvä olla.”

 13.6.2017, Tiistai klo 19:03
”Vesiputousten ääni on massiivisen rauhoittava. Käsittämätöntä miten luonnossa voi olla tuollaisia paikkoja, ja miten ne ovat samalla niin kauniita ja tappavan vaarallisia. Virtauksen voima on valtava. Melko lähelle sitä olisi päässyt uimaan, mutta sydämeni on väsynyt. En voinut ottaa riskiä ja ajautua virtauksen vietäväksi rikkinäisellä sydämellä. Se teki oloni haikeaksi, mutta silmieni edessä loistava näkymä ei jättänyt tilaa pettymyksen tunteille. Ylhäällä putousten alkupäässä oli kasvillisuuden muodostamia kirkkaita altaita. Niiden keskellä kulki pieniä polkuja joiden yli puut taipuivat vihreiksi porteiksi. Se kaikki herätti hämmästyttävällä tavalla kunnioittamaan luontoa. Se on vahva ja arvaamaton, mutta niin kaunis ja herkkä. Se paikka sai minut sanattomaksi. On eri asia tietää jonkin uskomattoman asian olemassaolo, kuin nähdä se omin silmin. Eikä edes vain nähdä, vaan myös tuntea ja kokea. Tämä matka on ollut parasta mitä minulle on tapahtunut vuosiin.”

 14.6.2017, Keskiviikko klo 13:33
”Kävelimme kohti rantaa, ja mitä pidemmälle kävelimme, sitä enemmän ihmisiä seuraamme liittyi. Kello kääntyi pikkutunneille ja meitä oli jo 7. Tie rannalle oli pilkkopimeä. Kävelimme käsi kädessä pientä kivistä rantapolkua ja kuun valo oli ainoa asia joka meitä valaisi. Se oli kyllä uskomattoman kirkas kuutamo. En tiedä kuka sen keksi, mutta tietysti me menimme veteen. Ei meillä ollut uimapukuja tai pyyhkeitä, saatika vesikenkiä. Vesi oli öisen vilpoista ja mustaa. Roiskittiin sitä toistemme päälle ja vaikka terävät kivet meren pohjassa raapivat jalkojani, en osannut varoa niitä koska minulla oli niin hauskaa. Vedestä noustessa jalkani vuosi verta ja yön viileys puhalsi märän ihon kananlihalle kun puimme vaatteita märkien alusvaatteiden päälle. Kävelin kämppään asti avojaloin, hymy huulillani.”

”Huomenna lähden kotiin enkä ole lainkaan valmis palaamaan. Tuntuu kuin olisin ollut ikuisuuden poissa, mutta samalla tiedän että haluaisin ja tarvitsisin ainakin toisen ikuisuuden jättääkseni tämän kaiken. Kotona minua ei odota mikään. Siellä ei juuri nyt ole mitään mitä kaipaisin. Täältä jään ikävöimään lämmintä tuulta, meren suolaa ja sen tuoksua ilmassa, kadulla vapaana saapastelevia riikinkukkoja ja kahviloista saatavaa paksua kaakaota jota en edes pystyisi juomaan kotona. Eniten tulen kaipaamaan vapautta. Sitä, ettei tiedä mitä huomenna tapahtuu tai mihin seuraavaksi päätyy, ja sitä ettei se epätietoisuus haittaa. Kukaan ei kysy mitä teen elemälläni, ja jos kysyy, saan tehdä mitä haluan. Saan olla kuka haluan. Saan olla minä. En ole koskaan ollut näin oma itseni. Suomessa minua kahlitsee Anoreksia ja pelko. Pelko siitä etten riitä, osaa tai pysty. Täällä mikään ei ole pidätellyt minua. Siksi en halua kotiin. Haluan olla minä yhtä täysillä kuin nämä viimeiset viikot, mutta mitä lähemmäs ajatukseni liukuvat Suomea, sitä enemmän alan pelätä etten pysty siihen siellä. Ja sitten huomaan jo olevani pois itsestäni. Pelkääväni. En tiedä mitä teen kun palaan Suomeen. En tiedä jatkuuko sairasloma, pääsenkö musikaaliin vai menenkö töihin… En tiedä miten Anoreksia toivottaa minut tervetulleeksi. En tiedä mitään, enkä olisi koskaan uskonut että tarvitsen rohkeutta kyetäkseni palaamaan kotiin.”

”Otan vastaan mitä tulee, ja jos kaikki menee pieleen niin tiedän nyt mistä lopulta löydän itseni jos kadotan minut jälleen. Löydän itseni maailmalta. Sieltä, missä vapaus asuu. En ole saanut matkallani vastauksia tulevaisuuttani koskeviin kysymyksiin, mutta olen saanut jotain parempaa: Olen tutustunut itseeni uudelleen. Tiedän kuka olen, ja pidän siitä. Tiedän mitä haluan, ja uskon nyt että se on mahdollista tasan niin kauan kun muistan kuka olen.”

 15.6.2017, Torstai klo 13:37
”Seikkailu on päättynyt. On mentävä kotiin ja vietävä matkamuistona kaikki kokemani. Saan kantaa sitä sisälläni koko loppuelämäni ja se on hienoa. Ei se oikeasti edes ole kantamista: Nämä muistot ovat höyhenen kevyitä ja ne kutittelevat minua mukavasti antaen voimaa ja uskoa kaikkeen tulevaan. Minulla on takana elämäni ehkä hienoimmat viikot. Ei pitäisi olla surullinen kotiinpaluusta, vaan onnellinen kaikesta tapahtuneesta.”

 15.6.2017, Edelleen torstai klo 23:02
”Konservatoriolta tuli info: ’Pääsy- ja valintakokeet hylätty’. Mamma Miaan minua ei valittu. Huomenna alkaa hormonitutkimukset. Postiluukusta oli tullut uusi sairaslomatodistus, vakuutuskorvauslaskelmia, kelakorvauslaskelma ja 2 kutsua sisätautipolille. Tämäkö on taas sitä arkea johon tänään matkustin takaisin? Tämäkö on minun kotini? Minun maailmani? Pysähdyin hetkeksi ja laitoin silmät kiinni. Yritin tunnustella ja irtautua siitä kaikesta mikä hiipi minua kohti: paniikki, ahdistus, epätoivo, epätietoisuus, pettymys ja pelko. Kaikki se minkä jätin tänne ennen kuin lähdin. Avasin silmäni ja aloin pyörittää vaihtoehtoja: Jos menisin töihin… Saisin nopeasti rahat ja pääsisin lähtemään pian taas pois. Vielä pidemmäksi ajaksi. Ja kauemmas. Voisinko lähteä karkuun tutkimuksia, lopettaa psykoterapian, unohtaa lääkärit, kaikki ongelmat ja kaiken mitä on ollut?”

 16.6.2017, Perjantai klo 23:54
”Ajatukseni ovat koko illan kiertäneet syvissä vesissä ympyrää. Olen vuorotellen miettinyt asioita ja ollut liian väsynyt miettimään mitään. Olen ajatellut ahdistuslääkkeen ottamista mutta ollut liian väsynyt tekemään mitään. Onko matkustuksen jälkeinen masennus ihan oikea käsite vai onko sen matkailun tuoma adrenaliini lopultakin kadonnut ja jättänyt jäljelle vain entistäkin suuremman väsymyksen? Väsymys ja masennus ovat parhaita kavereita, sen olen oppinut jo kauan sitten. Tai sitten sopassa on mukana vielä kaikki hylkäyskirjeet ja pettymykset joita koetan väistellä.”

 17.6.2017, Lauantai klo 22:45
”Käytiin äidin ja iskän kanssa pitkä keskustelu. Puhuttiin Konsan tuloksesta ja kaikki se vaan ryöpsähti ulos suustani, vaikka olin päättänyt etten halua puhua siitä tai edes ajatella sitä… Välttääkseni viimeviikot pilaavan pahan mielen. Mutta ei viimeviikkoja voi pilata. Se on eri asia että todellisuus on kohdattava. Keskusteltiin pitkään. Iskä puhui omaan painokkaaseen ja saarnaavaan sävyynsä siitä, miten minussa on se kaikki mitä tarvitaan mihin ikinä. Miten minun pitää vain tulla terveeksi. Hän sanoi ettei maailma paranna minua. Hän sanoi ettei oikeasti mikään muutu kun ylittää Suomen rajan. Rajan ylittäminen ei ole ratkaisu, koska sen tuoma helpotus ei ole totta kestävässä näkökulmassa. Ja se on ihan totta että se ei ole totta… Mutta siitä ei pidä vaipua epätoivoon vaan ajatella se näin: Jos pystyn ulkomailla olemaan oma itseni ja luottamaan itseeni ja unelmiini ja siihen kuka olen, niin miksi en pystyisi siihen täällä? Mitä se rajan ylittäminen siihen vaikuttaa? Okei, se vaikuttaa paljonkin, mutta perusajatus on iskällä ihan oikein. Ei mielisairaus tiedä maan välisiä rajoja vai tietääkö?
Minun on lakattava pelkäämästä. Mitä minä oikeasti haluan? Taina kysyisi sitä nyt, ja minä miettisin pitkään ja ajattelisin ihan ensimmäisenä uutta, pidempää reissua ja poissa pysymistä, mutta vastaisin lopulta ’terveyttä’. Haluan olla terve ja käyttää kaiken sen sairauteen suunnatun energian siihen, että jonakin päivänä minä vielä onnistun. Jos se ei ole Konservatorio tai Mamma Mia, niin se on joku muu. Tarvitaan terveyttä, uskoa, luottamusta ja rohkeutta. Matkustamisesta saa oikein käytettynä aineksia kaiken sen ammentamiseen. Kotiinpaluu ei ole epätoivoiseen arkeen palaamista, vaan sen tajuamista mikä on pielessä, ja avartuneemmalla mielellä sen kimppuun käymistä. Ongelmia ei paeta. Minun ongelmani ovat Anoreksia ja pelko. Niiden sisään mahtuu kaikenlaista, mutta totuus on, että matkalle ei saa lähteä ongelmia karkuun. Matkalle lähdetään hakemaan näkökulmaa, uskoa, sekä halua elää. Ja sen kaiken minä sain.
On vaikeaa selittää tätä kokemattomalle ihmiselle miltä tuntuu päästä pois minun arjestani. Siitä, kun mikään ei tunnu miltään ja epäonnistuminen ja sen pelko varjostavat kaikkea. Siitä pois pääseminen edes pieneksi hetkeksi tuntuu käsittämättömän hyvältä. Niin ihanalta, että se hämärtää totuutta: Alkaa helposti uskomaan että pakeneminen on se oikea tie. Iskä ja äiti ovat ehkä kokemattomia tietämään miltä minun elämäni näyttää, tuntuu ja maistuu minun pääni sisällä, mutta siinä he ovat oikeassa, että maan rajojen ylitys ei ole lopullinen ratkaisu… Eikä sen kai pitäisi olla edes väliaikainen.”

 

Kesä, aurinko, kuuma… Pitikö minun blogi päivittää?

19.7.2016 Yleinen

Kesäaika saa kummasti laiskistumaan tässä kirjoittamisessa. On ollut reissua, juhlia, uimakoulua… Reissukilometrejä on kertynyt muutamia satoja ja vielä tulee lisää ensi viikolla. Pakkaamista on riittänyt enemmän ja vähemmän. Kuvassa pikkunen päätti, että seuraavaan reissuun lähtee mukaan. Olin juuri purkamassa laukkua Tukholman reissun jälkeen. Siitä reissusta kirjoitin aiemmin blogissa

http://sisustanvalkoistavillakorvaa.omablogi.fi/tukholman-viikonloppu-paivan-nro-1-kohokohdat/

http://sisustanvalkoistavillakorvaa.omablogi.fi/tukholma-paiva-nro-2/

WP_20160613_12_02_59_Pro__highres

Ensin oli Tukholman reissua, juhannus meni appivanhempien mökillä, sitten kävin tyttöjen kanssa äidilläni viikon, nyt kävimme sukuloimassa koko perheen kera, tänään esikoinen suuntasi Muumimaailmaan ja Särkänniemeen isovanhempien kanssa ja ensi viikolla omalla perheellä kohti Vuokattia. Itselle tavaroiden pakkaaminen ei tuota tuskaa, mutta sitten onkin nuo kaksi muksua… Esikoinen 4v. ja kuopus 10 kuukautta. Tietysti tarvitaan vaatteet, yökkärit, ulkovaatteet ja unikaverit. Ja sitten loput…

-lelut, dvd-soitin, kirjat, piirustusvälineet taiteilijan alulle, uimalelut, uimalasit, uikkarit, hiekkaleluja, pallo

-vitamiinit, lääkkeet, laastarit, puhdistuvälineet, pesuaineet, hammasharjat ja -tahnat, harjat, takkusuihke, rasvat, aurinkorasva, hyttysmyrkky, kynsisakset, pesulaput, vaipat ja kuumemittari

-automatkalle selviytymissetti oksentelun, pissahädän ja nälän varalle: pusseja, paperia, potta, pesulappuja, pyyhe tai jokin alusta syliin, ettei auto/lapsi sotkeennu oksusta, vesipullo, mehua, pilttejä, maissinaksuja, lusikoita, leipää, banaania… unohtuiko jotain?

-sitten tietysti pienimmän erityisvarustelut: matkasänky, peitto, lakanat, harsot, kuolalaput, ruokalappu, varatutit, vaunut, uimavaipat ja pikapuurot

Ja sitten vielä mahdutetaan nämä kaikki autoon. Kuvassa porokin taitaa tutkailla mahtuisiko kyytiin ;)

Kolarissa 0616 045

Itselle riittää perustarpeistus lisättynä yhdellä erityistarpeella…

Erityistä huomiota kiinnitän nukkumiseen jo ennen reissua. Tällä hetkellä tilanne on se, että nukun yleensä yöt yksin (tai siis mieheni kanssa) ja melko hyvin aamu-neljään asti. Siinä vaiheessa kuopus herättää minut saadakseen aamumaidot ja otan tytön viereen. Maidot saatuaan nukahtaa kainaloon ja sitten uni onkin katkonaisempaa, kun välillä tulee kantapäästä tai nyrkistä tai tutti on hukassa tai muuta vastaavaa… Tiedättehän?

Itse ainakin olen vielä äärettömän huono nukkuja ja varsinkin vieraassa paikassa. Kotona en enää niin paljoa kärsi unettomuudesta kun esikoisen odotusaikana ostimme Askosta kehon mukaan muotuvat patjat. Lisäksi ostin muutama vuosi sitten itselleni joululahjaksi Tempurin Sonata-tyynyn. Päädyin Sonataan (kuun muotoinen), koska minulla oli tapana aina rutata tyynyn kulma leuan alle :) Nyt se on turhaa, koska tyyny on valmiiksi muotoiltu. Tempurini onkin kulkenut sen jälkeen siellä, missä minäkin ja jos yhden yön reissulle en ole sitä ottanut matkaan, huomaan sen heti ;)

Reissufiiliksissä ❤

13.5.2016 Yleinen

Vielä muutama viikko pitäis jaksaa odottaa, että vihdoin ja viimein pääsen kaupunkiin, johon olen halunnut monta vuotta. Viimeiset ehkä 5 vuotta olen aikonut, mutta en ole päässyt erinäisistä syistä. Täältä pohjoisesta ei niin vain lähdetä viikonloppureissulle ihan jo senkin takia, että kustannukset nousevat helposti pilviin parin päivän reissulle. Mutta nyt sitten mieheni oli järjestänyt yhdessä äitinsä kanssa minulle reissun synttäriyllätykseksi. Eli lähdemme kesäkuussa aikuisten viikonloppureissulle Tukholmaan ? Mieheni oli varannut lennot ja hotellin äitinsä kautta etten saisi talousvastaavana vihiä moisesta tuhlauksesta ;) Hotelli vaikuttaa lupaavalta. Keskustassa, moderni ja nuorekas Nordic Light Hotel.

Näin pienoisena kontrollifriikkinä olen tietysti yllätyksen saanut tietooni hyvissä ajoin koska katastrofi siitä muuten tulisi ;) En olisi nimittäin ehtinyt suunnitella reissuun ainakin miljoonaa paikkaa missä pitää ehtiä käydä. Ensimmäisenä tietysti perehdyin sisustuspuolen tarjontaan, jota Tukholmassa riittää…

Aivan ensimmäisenä etsin Granitin, johon olen Helsingin reissuilla rakastunut. No niitähän löytyi heti useampi. Granitista löytyy paljon kaikkea, varsinkin säilytykseen ja toimistoon. Harmaata, mustaa, puuta, tehdashenkistä jne. Kaikkea pientä kivaa ja vähän jotain isompaakin. Viime Helsingin-reissulta tarttui mukaan mm. musta kirjoitusalusta ja magneettiteippiä. Kirjoitusalusta sai tervehdyksen kaveriksi eteiseen. Tämä asetelma oli ensimmäinen versio, mutta…

024

…Kengille löytyi tähdellisempää käyttöä ja tuli tarve muokata hieman asetelmaa.

059

 

061

Seuraavana Tukholman kartalta metsästin Bruka Desingin liikkeet. Sekin on kotoisin ko. kaupungista, joten niitäkin löytyi kaksin kappalein. Brukan tuotteita voi löytää kyllä ihan Suomestakin esimerkiksi Askosta, mutta tottakai syntysijoilla täytyy käydä kun tilaisuus on :) Kotoa löytyy ainakin Brukan klassikko Sweets-kulho harmaana ja jouluisen punaisena. Joulun punainen on nyt odottelemassa seuraavia konvehteja tai muita jouluisia herkkuja.

068

Minulle uusia tuttavuuksia on useita; Illums Bolighus, Svensk Slöjd, Retro ect. ja Stockholms stadmission. Näistä kaksi viimeistä on second hand- kauppoja, joista voi tehdä löytöjä. Stadmissionista voi blogien perusteella löytyä kohtuuhinnalla suomalaista muotoilua kuten Wärtsilää. Retro ect. puolestaan vaikuttaa värikkään houkuttelevalta nettisivujensa perusteella. Ehkäpä jotain pientää kivaa siis sieltäkin löytyisi.

Illums Bolighus on skandityylinen sisustustavarakauppa, mistä löytyy kaikkea keittiötarvikkeista, lasten tarvikkeisiin ja desingiin. Svenks Slöjd puolestaan myy ruotsalaista perinteikästä tavaraa. Ehkäpä löydän ihanan Taalainmaan hevosen sieltä ;)

No tietysti haluan ottaa lyhyestä visiitistä kaiken ilon irti, joten jalat on kovilla. Tarkoitus on myös kiertää muutamia nähtävyyksiä kuten Tekniska Museet ja Kuninkaan linna.

Ruokapaikkojakin on katseltu valmiiksi ainakin suurpiirteisesti. Yksi ehdoton, mikä pitää saada, on lankkupihvi. Ruotsalainen herkkukeksintö; puulankulla paahdettua perunamuusia, naudanlihapihvi ja bearnaisekastiketta. :P Se löytyisi ainakin Engelen Steakhousesta. Myös lohi-versiona. Tähän ruokalajiin tutustuimme niinkin lähellä kuin Thaimaa. Siellä oli huikea ruotsalaisomisteinen ravintola, jossa tätä söimme ja vei kielen mennessään.

Paljon on suunnitelmia ja vähän aikaa, joten nähtäväksi jää kuinka paljon jää väliin. Kenties osa näistä jää pois, jos ja kun törmää vielä ihanempiin aarreaittoihin. Voi kunpa pääsisin jo… <3

Freedom

26.3.2015 Yleinen

turvottaako? TIETENKIN! Puuha Emmi...

turvottaako? TIETENKIN! Puuha Emmi…

Lähettiin sitten siskon kanssa maanantai aamuna reissuun. Päivän toimintasuunnitelma: oli että Montreux:in kautta mennään Yverdon-Les- Bains:in thermalbad kylpylään. Montreux on nätti kaupunki, käydään siellä kävelemässä ympäriinsä ja ehkä vähän shoppaillaan. Kävelyn jälkeen on ihana mennä rentoutuu Thermalbadiin! Ja nyt kerran ollaan liikenteessä niin varataan samalla juna liput Pariisiin. Sää on hiukka harmaa, mutta se ei haittaa. Mentiin hyvissä ajoin Nyoniin ostamaan lippuja, keskusteltiin hetki tämän lipunmyyjän kanssa ja hän sitten ilmottaa että lippu Pariisiin maksaa 400fr! Joo ois pitäny vissiin varata lippu hyvissä ajoin koska tammikuussa kun katoin niin hinta oli joku 40fr…. Tais jäädä Pariisi näkemättä. Harmitti kyllä, mutta onneksi sisko lupas että me mennään kokemaan se yhdessä sit ku oon palannu takaisin Suomeen.

Ostettiin sit kuitenkin ne liput Montreuxiin siitä lipunmyyjiltä. Sanoin että yksi puoleen hintaan ja yksi normaali. Mentiin junaan ja jossain puolessa välin matkaa alettiin tutkiskelemaan niitä lippuja. Mitä ihmettä kummatkin saman hintasia. VOI EI! Okei ei hätäännytä se on saattanut veloittaa multa täydenhinnan, toivottavasti näin päin kuin että siskolta ois alennettu hintaa. Nimittäin sit ollaan pulassa jos konnari sattuu tulemaan. Enää pari pysäkkiä jälellä eikä konnaria oo vielä näkynyt. Kippas kappas se nyt sit asteli meidän vaunuun. Sydän hakkaa tuhatta ja sataa, käsi täristen ojensimme hänelle lippumme. Fuck se kysyy sitä korttia eli siskolle oli annettu väärä lippu. Luojan lykky konnari puhui englantia ja saimme selitettyä hänelle tilanteen ja sisko joutui maksamaan vain 5fr lisää. Jos se ei ois puhunu englantia niin sieltä ois saattanu tulla mojovakin lasku maksettavaks. Mutta matka jatkuu…

imageimageimage

 

 

 

 

 

 

 

 

 

sataa sataa ropisee

sataa sataa ropisee

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

näiden palmujen alla!

näiden palmujen alla!

Jos et tietäs niin et tietäs että ollaan Sveitsissä.

Jos et tietäs niin et tietäs että ollaan Sveitsissä.

smile!

smile! (koska meillä on niiin mukavaa..)

Taidetta...

Taidetta…

Montreux oli nätti kaupunki, ainut vaan että siellä sattu satamaan vettä… Mut tuli vähän shoppailtuu siinä ja hauskaa meillä oli. Sitten oli aika lähteä kylpylään. Juna asemalla katselimme aikatauluja, voi ei juuri nyt kun me olemme menossa sinne niin on joku 2-3 tunnin tauko ettei bussit asemalta mene sinne kylpylään… Ihan oikeesti ja normaalisti menee tunnin välein.. Tultiin sit siihen lopputulokseen että ei mennä sinne, koska oltas oltu siellä 5 aikaan ja meidän bussi-juna yhdistelmä lähtee 7 aikaan niin saattas tulla kiire. Eikä kiireessä ole mukava mennä kylpylään… Joo eli ei päästy kylpylään eikä päästy pariisiin. Eli kummatkin meni pieleen ne isoimmat jutut mitä olin edes suunnitellu koko reissulle. Onni onnettomuudessa että kävimme sunnuntaina edes siellä Chamonixsissa. Hyvillä mielin kuitenkin jatkettiin kotia kohta ja pysähyttiin vielä vähän nyonissa katselemassa maisemia. Joten ei turhta tai huono reissu ollenkaan.

Juna kulkee vaan, kulkee, on sillä suunta tuonne kotiin päin....

Juna kulkee vaan, kulkee, on sillä suunta tuonne kottiin päin….

Nyon

Nyon

imageimage

Kuten videossa jo kerrotaan ettävaihdettiin kesken kaiken junaa. Lausannessa istuttiin junassa ihan rauhassa ja juna oli ollut pysähdyksissä melkein 10 minuuttia. Kaiken sähläyksen keskellä erehdyn katsomaan ikkunasta ja lukemaan viereisen junan päämäärän. NYON! Ei helvetti toi viereinen on meiän juna, se menee Nyoniin! Paniikissa kamat kasaan ihan sama vaikka jotain jää nyt kiireellä ulos ennenkö se lähtee. Päästiin ulos katsoin meidän junan päämäärää, siinäkin lukee Nyon! Apua, panikoin. Entten tentten, kumpaan me nyt mennään ravasin kahden junan väliä kuin päätön kana. Sisko katseli touhuani suuauki ja huusi Emmi ryhdistäydy kumpaan me nyt mennään!? No se juna lähti mistä hyppäsimme pois, joten juoksimme siihen toiseen junaan. Juuri kun istuidumme niin juna lähti liikenteeseen. Meni hiukka täpärälle. Kyllä meitä nauratti ja minua naurattaa edelleen tuo tilanne nyt kun muistelen. Juosta nyt kuin päätön kana vaikka ois ollu ihan sama kumpaan junaan sitä nousee. Onneks kaikki tavarat lähti kuitenkin mukaan. Joskus mä mietin että mulla on matkassa jotkut enkelit. Miten ihmiselle voi sattua niin paljon kun poistuu asunnosta? Ja aina kuitenkin selviän.

Päästiin kotiin ja hengähdettiin hetki kunnes porukat tuli kaupungilta kotiin. Luvassa oli juustofondueta, skumppaa ja juhlimista. Se että miksi juhlimme, selviää alla olevasta videopätkästä sitä ennen kuva materiaalia.

image

tuli ostettua muuten tällasia. Happy koru ja Selfie paita <3

tuli ostettua muuten tällasia. Happy koru ja Selfie paita <3

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

ryhmärämä

ryhmärämä

Pahin vihollisemme.

Pahin vihollisemme.

Olen taiteellinen

Olen taiteellinen

tytöt tahtoo pitää hauskaa

tytöt tahtoo pitää hauskaa

ja kohta nukkumaan, mutta ensin videopätkää meidän illasta.

ja kohta nukkumaan, mutta ensin videopätkää meidän illasta.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Eli juhlittiin vapautta sekä Heidin läksiäisiä! Oli aivan mahtavan hauska ilta. Syötiin, juotiin, pelattiin, tanssittiin ja juteltiin.

Seuraavana aamuna heti skarpina. Muista lukea mitä tuleman pitää ;) Kiitos NAM! -Mie

Seuraavana aamuna heti skarpina. Muista lukea mitä tuleman pitää ;) Kiitos NAM!
-Mie HappySelfie

Reissussa

8.2.2015 Treeniblogi, Yleinen

Heippa!

Heippa!

Jäi eilen vähän tämä treenistä kertominen ku piti ehtiä bussiin. No mut se on äkkiä korjattu. Tekasin jumpan tossa ja kyl käsistä huomaa että jaksaa punnerruksia tehä paremmin. Muutamia uusia liikkeitä tuli kokeiltua mutta niissä on vielä harjoittelemista. Haasteen 5 pv suoritettu eli 40sekuntia lankussa. En ymmärrä mitä on tapahtunut mutta oli tuskaa! Voimat oli loppua jo 20sekunnin kohdalla. Tahdonvoimalla sitä sinniteltiin vielä se toiset 20sekuntia. Ihan nolottaa myöntää tämmönen mutta kai sitä on vaa lihakset väsyny.  Tänään onkin lepopäivä haasteesta ja  jumpasta.

Ajattelin et tänään lähtee

Ajattelin et tänään lähtee

Kuten kerroin tuossa alussa että mulla oli eilen kiire bussiin. Ajattelin lähteä tyttöjen kanssa käymään drinksuilla Genevessä. Tapasin taas muutaman uuden ihanan ihmisen lisää ja vanhojakin tuttuja siellä näkyi. Vietimme iltaa viihtyisässä irkkubupissa jossa maisteltiin hiukka erilaisia oluita. Maistoin passionolutta, vadelmaolutta ja joku muu mikä maistu ihan vaniljalle mut ei ollu vanilja. Mahtava makuelämys ei noi oikeestaan maistunut oluelle ollenkaan vain jälkimaussa tulee oluen vivahteita. Kai nämä makuoluet on täällä niitä siidereitä. On suoranainen ihme jos löydät Sveitsissä bupista siideriä siis oikeaa joka maistuukin siideriltä eikä vedellä laimennetulta limpparilta. Päätimme kuitenkin kokeilla omenasiideriä. Kyllä kannatti se oli oikein hyvää, aika kirpeä mutta selvästi pystyit maistamaan omenan. Bonuksena oli että siideri tuli söpössä mummon mehupullossa. Suosittelen irkkubupia Genevessä aivan rautatieaseman vastapäätä ,Les Brasseus nimeltään.

Cheers, santè ja kippis

Cheers, santè ja kippis

image

Passionolut, jos sitä yhden. Olikin vähän isompi tuoppi

Passionolut, jos sitä yhden. Olikin vähän isompi tuoppi

Sidukkaa ja mummon mehupullo

Sidukkaa ja mummon mehupullo

Meininki oli niin mahtava että unohin katsoa kelloa ja myöhästyin viimeisestä juna-bussi yhteydestä jolla oisin kotiin päässyt. Hienoa ja taas mennään! Pistin samantien elämän ihan ranttaliksi ja kävin mäkkärissä syömässä. Ei tosin kannattanut ku tuli pahaolo, mutta onneksi se meni nopeasti ohi. Mäkkäristä siirryimme Intia henkiseen pieneen bupiin jossa kokeiltiin vesipiippua. Hetkeksi pääsi siis vierailemaan intiaan ja tuli kokeiltua jotain uutta.

image

Maistuu mansikalle

Maistuu mansikalle

paikka meni kiinni ja seuraava juna-bussi yhteys kotiin menee 4 tunnin päästä. Hetken mietin että lähdenkö junalla Glandiin ja kävelen sieltä. 45min ylämäkeen, pimeässä, kylmässä ja korkokengät jalassa. Kiitos, mutta ei kiitos. Onneksi olin kavereiden kanssa ja yöpaikka löytyikin Genevestä.

Kippaskappas me myöhästyimme vikasta ratikasta joten kävely reissuhan siitä tuli, onneksi vain puolituntia. Pimeä ei haitannut kun kaverin kanssa käveli, mutta ilma oli kylmä kuin Siperiassa. Kolmen jälkeen sitä sit pääsi köllähtää sänkyyn ja 8 aikaan aamulla pirteänä ylös. Thank god mulla ei ollut krapulaa! Vihdoin ja viimein sitä pääsi kotiin ehjin nahoin.

Ennen nukkumaan menoa täytyi toiselle puhaltaa tyyny kun minä valtasin sängyn ja kaikki. Kiitos kun majoitit minut

kiitos kaikille ihanille mukanaolosta oli mahtava ilta! Minkäänlainen minun seuraava reissu on..

Romain and

Romain and

Girls

Girls

Tänään aijon löhöillä, saunoa kynttilän valossa ja herkutella!

image

Ei mulla muuta kuin…

image

It will be alright!