Selaat arkistoa kohteelle rauha.

Paluu arkeen… vihdoinkin!

7.1.2015 Yleinen

Aivan kuten otsakekin jo sanoo. Vihdoinkin koitti arki!

Uhmakas 4 vuotias laitettu isänsä kyydillä päiväkotiin pitkän loman jälkeen. Kaksoset pääsee taas tuttuun rytmiin. ylös klo 7,  unta palloon klo 9->12/13, vauvojen juttuja, unta palloon klo 15-16/17, vauvatouhuja ja iltapuuhat.

On ollut kaikilla rytmit mitä sattuu kolmisen viikkoa. Mies nukkui koko joulun, miesflunssa iski tähän talouteen. Esikoisella asiaa kokoajan ja juoksentelee rappusia alas ja ylös keksien mitä kummallisempia selityksiä. jano, vessahätä, iltahali, iltapusu, kaksosillekin, tulin vaan tarkastamaan että sitä tätä ja tuota. *Huoh* Monesti vierähtänyt jopa puoli kahteentoista se nukkumaan meno. Kaksosilla sentään aikaistunut nukkumaan meno tunnilla. Eli nykyjään saa jo nukkumaan klo 21 ja viimeisen viikon ajan ihan hereillä sänkyyn vieden. Päiväunia ei oikein ulkona olo voinut ottaa. Vesisade, lumisade, myrskylukemissa vellova tuuli sekä viereinen työmaa…  Sisällä eivät ole nukkuneet kunnolla kun esikoinen ei ole tottunut olemaan hiljaa. eihän se näiden aikana näin pitkään ole kotosalla ollutkaan.

Kaksoset oppinut tämän loman aikana kääntymään, ottamaan konttausasennon ja A typykkä mennyt hieman jo eteenkin päin. Molemmat sujuvasti takaperin. B poika yrittää karhukävelyä ja neiti A aloitti eilen istumaan meno harjoitukset.  Koittaisi nyt vaan pysyä hetken vielä paikallaan.

Päästiin mieheni kanssa ensikertaa sitten kaksosten syntymän jälkeen kahdestaan pakoon. Menimme Helsinkiin hotelliin yöksi. Illalla hyvää ruokaa ja vähän juomaa. Huoneessa vetäistiin imelästi shampanjaa, vaahtokarkkeja ja mansikoita. Juteltiin pikkutunneille saakka kuulumisista, toiveista, tulevasta ja menneestä. Nykyhetkeä unohtamatta. Taas tuntuu siltä että olemme löytäneet toisemme uudestaan. Aivan kun olisi rakastunut ensikertaa samaan ihmiseen. Samalla vietimme 3 vuotis kihlajaispäivää. Tikusta asiaa ja syytä juhlaan :) Sovittiin että koitetaan saada lapset hoitoon kerran kuussa tai joka toinen kuukausi, että saadaan aikaa kysyä toiselta miten menee. Arkena ja kotosalla ei vaan jotenkin saa kiinni siitä hetkestä. Vaikka lapset on rikkaus ja rakkaus, niin aina ei meinaa muistaa kuinka toista epähuomiossa jättää huomioimatta.

Mutta nyt pakko liputtaa tätä hiljaisuutta. Mies lähti töihin. Esikoinen päiväkodissa. Kaksoset nukkuvat omissa sängyissään. Vain jylisevä työmaa. Pyörivä pesukone. Sekä tietokoneen hurina. Kahvia napaan ja napunapu tekstiä koneelle. Tämänkin ajan voisin toki käyttää muutoin hyödyksi. Kuten pyykkien viikkaus ja astiapesukoneen tyhjennys. Tai miksei vaikka käsitöitä. Muutama projekti kesken. tuubihuivia ja villasukkaa. Tai vaikka kirjaa lukien. Taisin viimeksi lukea oikein kunnolla sairaslomalle jäätyäni huhtikuussa.

Nyt alkaa jopa miettimään töihin paluuta. Vaikka onhan tämä kotona olo ihan mukavaa, mutta jotenkin tuntuu kaipaavansa ”aikuista” seuraa. Esikoisen kohdalla palasin töihin kun oli 6kk. Ja palasin täysipäiväisesti yrittäjäksi. Nyt tuntuu ettei minulla ole paikkaa minne mennä. Myin yrityksen pois huhtikuussa. Olen siis työtön kotirouva! MINÄ?! Mutta mikä musta tulis isona? Mainonta kiinnostaa, leipominen kiinnostaa. kampaajan hommat kiinnostaa. Verotoimiston hommat kiinnostaa. Kampaajan töitä teen kyllä tulevaisuudessakin tavalla tai toisella. Minulle onkin lupailtu muutamia vuoroja silloin tällöin paikallisen oppilaitoksen työssäoppimiskeskuksesta.

Jotenkin outoa että nyt voisi aloittaa elämänsä niin sanotusti puhtaalta pöydältä. Kaikki tiet ovat avoinna. Haluanko olla konttorirotta vaiko ihmisten parissa? Tuohon leipomiseen taas hurahtanut ihan täysillä. Markkinointia tuli yrityksen aikana harrastettua aika paljonkin. Kampaajan hommia tehnyt vuodesta 2000.

Verotoimistoon lähinnä siksi kun on säännölliset työajat, ei pyhiä töissä. Ei pakko yrittäjyyttä. Ja olisihan se hyvä siihenkin laitokseen edes yksi asioista jotain tietävä saada. Yrittäjänä huomasin ettei kukaan sano juuta eikä jaata. Niille piti asia ilmaista aina ”olisiko näin” johon vastasi että niinhän se varmaan on mutta tarkasta vielä kirjanpitäjältäsi. Ja yrittämisen loputtua se paperisota ja verohelvetti vasta alkaakin. Paljonko sait, paljonko sijoitit, liite X ja Y siihen ja siihen päivään mennessä ja vielä lomake 9. Kauppakirjat  kuuden vuoden takaa ja viime kuulta. Yksityisotot joka vuodelta ja tulokset ja taseet. Ja parastahan tässäkin episodissa oli se kun entinen yhtiökumppani oli jo ne toimittanut edellisellä viikolla. Reagoivat heti saataviin kun tuli tieto että lopetan, mutta omistussuhteet 50/50 piti kolmena vuonna ilmoittaa kolmella lomakkeella kahdessa erässä. Kovasti koittivat yhden äitiysloman jälkeen tarjota kokoajan 27/73. Ja taas mentiin ohi aiheen sujuvasti :)

Nyt jos palaisi kotiaskareisiin. Ne kun ei tekemättä saatikka tekemällä lopu. Seuraavaksi ajattelin tänne laittaa jonkinmoisia ohjeisia taas mitä tullut kokeiltua. Appelsiini-tyrni-kakkua. karjalanpiirakoita. Karjalanpaistia :) kuhan jaksaisi nekin näpytellä :D

Palaillaan taas :D

Jeesus on auttajamme

29.3.2014 Raamatusta

Matteus 6:31-34

Älkää siis murehtiko sanoen: ”Mitä me syömme?” tai ”Mitä juomme?” tai ”Mitä puemme päällemme?” Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää, että te tarvitsette kaikkea tätä. Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin teille annetaan lisäksi myös kaikki tämä. Älkää siis kantako huolta huomisesta, sillä huominen päivä pitää huolen itsestään. Kullekin päivälle riittää oma vaivansa.

Huolehtiminen on liiankin tuttua kotimaassamme. Toiset ratkaisevat huolet ja murheet turvautumalla hyvin erilaisiin ratkaisuihin. Uskovina meidän tulee opetella toimimaan niinkuin Jeesus. Hän ei selvästikään murehtinut, koska ei torjunut ihmisiä ja hänellä tuntui olevan aina aikaa ja kiinnostusta vastaanottaa heitä ja näin hän oppi tuntemaan ihmisluonnetta. Siksi hän opetti hyvin voimakkaasti tästä aiheesta, koska näki, kuinka moni ihminen elää stressin ja jopa masennuksen alla.

Mistä Jeesuksen seuraajan (tulisi:) erottaa muista ihmisistä? Siitä, että hänen elämänasenne huokuu kiitollisuutta, iloa ja rauhaa. Sellaista ei tämä maailma anna. Kun alat luottamaan Jumalan huolenpitoon, se heijastuu aina asennoitumiseesi ja käyttäytymiseesi: Rohkaiset lähimmäisiäsi ja ihmiset hakeutuvat lähellesi, koska kykenet löytämään positiivisia puolia vaikeissakin tilanteissa, koska et näe tilannetta vain inhimmillisestä näkökulmasta vaan Jumalan perspektiivistä. He virvoittuvat kun ovat tekemisissä kanssasi.

Kyse on siitä miten asennoidumme olosuhteisiin ja haasteisiin elämässämme. Valitsemmeko alkaa valittamaan vai suhtautumaan niihin kuten taivaallinen Isämme tahtoo: Tuoden ja luovuttaen ne hänelle ja kiittämään että hänellä on ratkaisu niihin! Kiitollisuus tuottaa oikean asenteen suhteessa haasteisiin, jotka loppujen lopuksi on melko pieniä.

Tahdotko antaa Jumalalle koko hallintavallan elämässäsi – kunnioitatko häntä koko sydämelläsi? Kun tahdot menestyä elämässäsi, anna hänelle ”paalupaikka” elämässäsi, silloin elämässäsi aktivoituvat kaikki taivaan siunaukset Kristuksessa! Menestyksen salaisuus on nöyrtyminen kaikkivaltiaan edessä ja Kristuksen muodon saaminen koetusten kautta, ne tekevät uskovasta vahvan Herrassa, ei lihassa. Et luota enää omaan voimaasi vaan Jumalaan.

Kun tiedät, että kaikkivaltias Herra tasoittaa polkusi, vahvistaa ja rohkaisee vaikeissakin olosuhteissa ja silti pidät Jeesuksen elämässäsi ja sydämessäsi, menestyt aina. Sielunvihollisella ei ole oikeutta mennä tiettyä rajaa pidemmälle (Jumalan määrittelemä), kun et avaa hänelle ”ovia” sydämeesi. Jumala ei salli koskaan kiusattavan omiaan enempää kuin voimme kestää, koska hän on rakastava Isä. Hän valmistaa omilleen aina pääsyn koetuksista, kun turvaudumme hänen apuunsa.

Jumalan rauha täyttää sinua jatkuvasti ja se sulkee kaikki ongelmat ja murheet pois vartijan tavoin. Tää vartija ei ole palkkatyössä vaan kaikkivaltiaan työllistämä, joka on sitoutunut estämään kaiken. Saat iloita silloinkin, kun moni katkeroituisi, koska olet kasvanut uskossa luottamaan Herraan ja tiedät hänen vapauttavan sinut kaikista ahdistuksista!

Loppuviimeksi teot kertoo paljon enemmän kuin sanat. Sanoilla voidaan valehdella, teot kertovat niiden seurauksen. Kun kylvät sanoja jotka ovat Jumalalle mieleen, saat tulevaisuudessa niittää asenteita, rutiineja ja käyttäytymismalleja jotka ovat samassa linjassa Jumalan tahdon kanssa :D Mitä meidän sitten tulisi kylvää elämäämme, jotta saamme voiton ongelmista?

Katsotaanpa mitä Paavali kirjoittaa Filippiläisille luvussa 4 jakeissa 6 ja 7:

Älkää olko mistään huolissanne, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukoillen ja anoen kiitoksen kanssa Jumalan tietoon, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.

Antautumulla Jumalan prosessiin, luovuttamalla kaikki asiat hänelle kiitoksen kanssa siitä, että hän tuntee täysin tilanteemme ja auttaa meitä, täytymme ilolla ja rauhalla! Mahtava vaihtokauppa :D  Siunattua viikonloppua Jumalan huolenpidossa.