Selaat arkistoa kohteelle rattaat.

Räkänokkapotretteja

10.11.2014 Aikakausi kaksi lasta

Matkustin muutama päivä sitten bussissa, jossa oli myös toiset rattaat. Rattaita työnteli nuori pariskunta. Rattaat olivat ihastuttavat. Pyörät kuin viktoriaaniselta ajalta, nahkaverhoilu valkoinen ja kuomuverho läpikuultava ja hennosti ilmanvireessä lainehtiva. Työntöaisa ja runko runollisen kaareva, matkustaja tyynesti nukkuva ja valkoiseen puettu.

Itse työntelin omiani mustissa leveäpyöräisissäni ja ihmettelin missä olivat naapurini kuratahrat, täyteen sullotut kauppakassit ja nuhjaantuneet ja viikoksi rattaisiin unohtuneet eväät. Valkoiset vaunut olivat toki ihanat, juuri sellaiset, joita olisi mukava käyttää jossain kuvauksissa, mutta muuten uskoisin niiden sopivan lähinnä lämmitetylle kävelykadulle keski-Eurooppaan. Koko perhekin näytti olevan kuin suoraan katalogista. Omista lapsistani toinen, korvatulehduspotilas oli nukahtanut pää retkottaen yläpenkille räkä poskelle kuivuneena. Nuorimmainen nukkui alakerrassa makuupussissa, johon hän oli juuri ennen lähtöä oksentanut ja jonka olin hätäisesti pyyhkinyt puhdistusliinalla.

Muutama viikko sitten törmäsin sosiaalisessa mediassa ystäväni linkkaukseen vauvakuvauksesta. Kuuden sadan euron hintaan erityisesti vauvoihin erikoistunut valokuvaaja pukee pilttisi söpöistä söpöimpiin nuttuihin ja röyhelöpäähineisiin istuttaen tämän pieneen koriin nukkuvana ja nappaa suloisen otoksen.

Olen aina fanittanut Anne Geddesin kuvia. Tiedättehän niitä postikortteja, jossa vauva on nukahtanut herneenpalon päälle pieni hernehattu päässä? Silti vauvakuvaus arveluttaa.

Hinta nyt ainakin on suolainen, mutta jotenkin myös ajatus sen takana. ”Vauvan stailaaminen”, niin kun jutun otsikko kuvaavasti tuo julki. Toki itsekin innostun hyvin onnistuneesta kuvasta ja onnekseni lähipiiriini kuuluukin laitteet ja hyvän silmän omaava kuvaaja, joka on ottanut ihania valokuvia myös minun lapsistani. Silti ajatus siitä, että vauva puetaan ja puunataan, tuntuu hieman vieraalle. Ainakin siinä tapauksessa, jos kyseinen kuva on ainoa, joka lapsesta otetaan. Mielestäni heistä pitää ottaa kuvia myös vesirokossa, itkuraivareissa ja silloin kun isoveli on motannut silmän mustaksi. Lapset tulisi muistaa oikeina, aitoina, pieninä ja valloittavina ihmisinä, ei vain pyntättyinä satuolentoina.

Ei sillä, ettemmekö joskus toivoisi heidän sellaisia olevan!